perjantai 4. joulukuuta 2015

Käynti Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä: Kyllä taas kelpaa...

Eilen Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkin opettaja Tiina Mattila oli lähettänyt sähköpostiviestin, josko pikakomennuksella = -toivomuksella tulisin tänään aamulla malliksi hiusten leikkaamiseen ja parran muotoiluun. Lähetin hänelle eilen illansuussa myönteisen vastauksen, että saavun paikalle tänään klo 09.00.

 En saanut viestiini perinteistä kuittausta, vastausta, mutta ajelin kaupungille tankkaamaan talviautomme ja menin varmuuden vuoksi em. aikaan Hiuspysäkille.
Paikan päällä selvisi, että sähköpostiviestini ei ollut tullut perille, vaan se oli ilmeisesti vilahtanut bittitaivaaseen...

Kaikki oli kuitenkin valmista opettajan demonstraatioesitystä varten. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat olivat ryhmittyneet seuraamaan "antennit ulkona" esitystä.
Aistin erittäin myönteisen, motivoituneen ilmapiirin ympärilläni. Opettajan esitys oli vakuuttava. Niin vakuuttava, että totesin läsnäolleille opiskelijoille, että minäkin kukaties osaisin em. tyyppisen selostuksen, ohjeistuksen myötä toimia. No ehkä tuli kirjoitetuksi hiukan liian "paksua" mutta kuitenkin.
Minulle jäi mielikuva, että opiskelijat saivat irti demonstraatioesityksestä paljon lähitulevaan ammattiinsa.
Itse olin lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Lupasin tulla malliksi tammikuussa 2016, jolloin ammattiin valmistumisvaiheessa olevalla opiskelijalla on niin sanottu näyttö, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole...

 Enpä malttanut olla mainostamatta Blokikirjoitusaktiviteettiani. Kohta näen, tuleeko ylimääräinen piikki lukijoiden määrässä tälle päivälle. Jos tulee, hyvä niin, toivottavasti joku/jotkut em. opiskelijoista "koukuttuu" teksteistäni.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

torstai 3. joulukuuta 2015

Kuka ihmeen Marko Piirainen...

Ei ihme, että tuohon Piiraiseen ei pääse oikein tykästymään. Tyypillinen "kukkopoika", oikeastaan pojankloppi ikänsäkin perusteella. Pojankloppi, joka on mitä ilmeisimmin lipsahtanut vähän niin kuin puolivahingossa liian suuriin saappaisiin. Tosin edellisen AKT:n puheenjohtajan perua ne olivat minikokoa.

Murheellista, että meillä Suomessa tietyt avainliitot pääsevät horjuttamaan elinkeinoelämän toimivuutta/valtiontaloutta öykkärimäisellä manipulointiotteella ja uhkailulla, ovat tehneet sitä vuosikymmeniä.
Jossain vaiheessa täytyy - on pakko - tulla pää vetävän käteen. Onko hetki nyt otollinen?


Pätkä Wikipediatekstiä :

Marko Kalevi Piirainen (s. 1. marraskuuta 1975 Kuhmo) on Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n puheenjohtaja. Piirainen seurasi tehtävässä kohun vuoksi syrjään joutunutta Timo Rätyä vuonna 2012.
Aiemmin Piirainen toimi Työväen Sivistysliitto TSL ry:n hallintojohtajana. Hän on hoitanut samalla myös henkilöstöpäällikön, työsuojelupäällikön ja pääsihteerin sijaisen tehtäviä. AKT:ssa hän on työskennellyt aiemmin muun muassa talouspäällikkönä, henkilöstöpäällikkönä, työsuojelupäällikkönä, sosiaalisihteerinä, palkkasihteerinä ja aluetoimitsijana. Hän on ollut AKT:ssa myös luottamustehtävissä, esimerkiksi AKT:n hallituksen varajäsen, työvaliokunnan jäsen, vaalivaliokunnan puheenjohtaja ja työsuojelutoimikunnan puheenjohtaja. Piirainen on myös Porvoon Nuoret Kotkat ry:n puheenjohtaja ja Porvoon sosialidemokraattisen kunnallistoimikunnan sihteeri.
Piiraisella on talouspäällikön tutkinto Helsingin Markkinointi-instituutista. Sotilasarvoltaan hän on reservin kersantti.


Pätkä asiantuntijablogia:

Kolumni: AKT:n Piirainen on kallis mies Suomelle

KOTIMAA 
179
Timo-Haapala
Yhteiskuntasopimus on siis kaatunut. Ei muuta kuin kepeät mullat. Nyt alkaa peli siitä, kenen kouraan päätyy Musta Pekka. AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen (sd.) on ylivoimaisesti vahvin ehdokas. Kallis mies Suomelle tämä Piirainen.
Nyt voi sanoa, ettei yhteiskuntasopimuksen kaatuminen loppujen lopuksi ollut mikään yllätys.
Kolmas kerta toden sanoi.
Ensimmäisen kerran se meni jumiin hallitusneuvotteluissa, toisen kerran elokuussa ja nyt se keikahti lopullisesti. Todennäköisesti lopullisesti - työmarkkina-asioissahan ei nimittäin kannata koskaan sanoa ei koskaan.
Tästä eteenpäin pelikenttä on pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallussa. Työmarkkinajärjestöt eivät kyenneet sopimaan asioista keskenään, joten hallitus vie eteenpäin kiistellyn pakkolakipaketin.
Tiivistäen voi jo nyt sanoa, että tässä pelissä hävisivät kaikki.
Palkansaajille työmarkkinajärjestöjen sopu olisi ollut huomattavasti parempi kuin edessä häämöttävä pakkolakiseikkailu. Luvassa on ensimmäisen sairauspäivän omavastuu, loppiainen ja helatorstai normaaliksi työpäiviksi, leikkauksia lomarahoihin, vuosiloman enimmäispituus kuuteen viikkoon. Jne.
Edessä on hirmuinen härdelli.
Pakkolait testaavat perustuslain ulottuvuuksia ja eduskunnassa nähdään kevään mittaan asian tiimoilta näytelmä poikineen.
Työmarkkinoilta katosi tämän päivän jälkeen täysin holtti pois. Ulosmarsseja tulee pienimmistäkin syistä ja todellinen sota odottaa ensi syksynä, kun liittokohtaiset palkkaratkaisut menevät umpeen.
STTK:n puheenjohtaja Antti Palola laskeskeli, että julkisen sektorin keskipalkkaiselle Sttk:laiselle pakkolain menetykset tulevat olemaan noin kahdeksan prosenttia.
SAK:n hallituksessa naisvaltaisten liittojen solidaarisuuden AKT:tä kohtaa täytyy olla todella vahva, sillä niiden maksettavaksi tulee hinta, josta AKT:n jäsenet eivät taatusti itse maksa killinkiäkään.
Kaiken lisäksi luottamus ay-liikkeen ja hallituksen välillä on jäätynyt syksyn aikana liki nollapisteeseen.  Hallituksessa koetaan, että varsinkin Metalliliiton Riku Aalto (sd.) on esittänyt julkisuuteen outoja puheita hänen ja  pääministeri Juha Sipilän tapaamistensa jälkeen. Sipilän hallituksessa on yhä enemmän herännyt epäily, että kaiken takana tahtipuikkoa heiluttaa Sdp.
Eikä Sdp:lle luonnollisesti olekaan haittaa, että työmarkkinat kriisiytyvät. Hakaniemen suunnalla AKT:ssa ei nähdä mitään vikaa, vaan syypääksi leimataan EK ja Sipilän hallitus.  Antti Rinteen (sd.) puheet ”auttavasta kädestä” hallituksen suuntaan ovat hupaisia.
Oppositio onkin jo aloittanut oman pelinsä, jossa Musta Pekka pannaan ensin Etelärannan herrojen ja sitten Sipilän kouraan.
Tämä siis julkisesti. Kulisseissa AKT kirotaan SAK:ssa ja sen useimmissa jäsenliitoissa alimpaan manalaan, samoin muissa palkansaajakeskusjärjestöissä.
Kuvaavaa on tapa,  millä AKT on suhtautunut keskusjärjestöönsä SAK:hon. AKT ja Piirainen pyyhki SAK:lla ja sen puheenjohtajallaLauri Lylyllä (sd.) pöytää mennen tullen. Päätöksistään AKT ei SAK:lle kertonut mitään ja Lylyn vetoomukset kaikuivat kuuroille korville.
Mielenkiintoista on, että AKT:ssa päätöksen sopimuksen hylkäämisestä teki käytännössä Piirainen itse omin päin. AKT:n hallituksessa asiaa ei ole käsitelty, viimeksi se oli koolla marraskuun alussa. MTV:n haastattelemat liiton hallituksen jäsenet eivät edes tienneet päättäneensä jättäytyä yhteiskuntasopimuksen ulkopuolelle, vaikka Piirainen muuta väittää.
AKT perusteli päätöstään sillä, ettei Elinkeinoelämän keskusliitto EK tee jatkossa keskitettyjä palkkaratkaisuja. Omia polkuja kulkevan AKT:n kannalta selitys on lähinnä koominen.
Ilman AKT:ta sopimus olisi ollut turha, sillä liitto voi pysäyttää Suomen viennin milloin tahansa milloin minkäkin tekosyyn nojalla.
Mutta sekin kannattaa muistaa, ettei yhteiskuntasopimuksen lopputuloksesta olisi ollut varmuutta muutenkaan, ei sen paremmin AKT:n kanssa kuin sitä ilmankaan.
Mutta kallis mies Suomelle on tämä Marko Piirainen.
Ja todettakoon siunatuksi lopuksi, että myös Etelärannan patruunat istuivat pelisilmänsä päällä, kun ajoittivat tupo-ukaasinsa juuri pahimpaan mahdolliseen aikaan.
TIMO HAAPALA
timo.haapala(at)mtv.fi

@TimoHaapala

Lähettänyt klo Ei kommentteja:

Suomen uusin gallup poliittisesta kannatuksesta - so what?

Gallupeissa, mielipidekyselyissä tiedustellaan jotakuinkinkin seuraavasti:"Mitä puoluetta äänestäisit, jos vaalit olisivat nyt?"

Mutta kun vaalit eivät ole nyt, vastahan ne - eduskuntavaalit - pidettiin ja nykyisillä kansanedustajilla mennään.

Kirjoitin muutamia viikkoja sitten: Se mikä menee vauhdilla ylös, tulee todennäköisesti aikanaan myös alas. Näin näyttää käyvän Perussuomalaiset-rintamalle.

On aivan turhaa meuhkata Perussuomalaisten ahdingolla. Samoin irvailla Kokoomuksen puheenjohtajan, valtionvarainministerin "lukumuistikohelluksesta" - tekevällä sattuu ja paljon tekevälle vielä enemmän...

Nyt jos koskaan pitäisi löytyä Suomessa yhteinen sävel, sillä niin pelottavan syvällä valtiontalouden laiva tällä hetkellä kyntää.

Nyt pitäisi häivyttää hallitus-oppositio-rintamalinja ja panna homma haisemaan - yhdessä ja tyylikkäästi...


Lähettänyt klo Ei kommentteja:

Pienimuotoinen palveluiltapäivä tänään torstaina 03.12.2015...

Käytin veljeäni Länsi-Pohjan Keskussairaalassa tänään puolen päivän aikoihin. Olimme alustavasti suunnitelleet käyvämme Kemin Seudun Osuuspankissa menomatkalla, mutta siitä oli luovuttava.
Miksi?
Lähinnä siksi, että pankin ohi "ryöminnällä" ajellessamme totesimme pankin odotustilan oleva tupaten täynnä. Oli eläkkeiden maksupäivä ja lisäksi veronpalautuspäivä...

 Sairaalan poliklinikalla käynti sujui jotakuinkin ajanvarauksen mukaisesti, toki hiukan aikataulumme venähti.
Toisen kerroksen torin puoleisessa päädyssä, käytävällä, veljelleni tehtäviä toimenpiteitä odotellessani, kiinnitin huomiota lasivitriineissä olleisiin, käytöstä poistettuihin operointivälineisiin.
Olipa mielenkiintoisen näköisiä teknisiä laitteita. Laitteita oli myös lattialla. Esillä olevassa tekstissä kerrottiin, että kaikki esillä olevat laitteet on tarkoitus vielä paremmin tuoda esille tulevaisuudessa. Varmaan laitteita tulee vuosien saatossa lisääkin...

Sairaalasta lähdettyämme, palasimme pankin läheisyyteen ja yllättäen totesimme joutuneemme kemiläiseen ruuhkaan - sitä ei tapahdu kuin kerran kymmenessä vuodessa.
Pankin lähitienoon parkkipaikat olivat täynnä. 
Teimme taktisen korttelin ymäpäriajon ja lähestyimme jälleen ryöminnällä Asemakadun suunnasta pankkia. Te tuotti tulosta, sillä saimme parkkipaikan välittömästi. Toisiamme tukien ylitimme kadun - se oli tosi liukas. Kaupungin hiekotuskalusto ei ilmeisesti ollut ehtinyt vielä paikalle. Pankin edusta/jalkakäytävä oli kiitettävästi hiekotettu.

 Odotustila oli edelleenkin melkei täynnä. Yleissilmäyksen mukaan pääosa odottajista oli eläkeläisiä, muutama työssäkäyvä ja paljon myös maahanmuuttajan/turvapaikkahakijan näköisiä henkilöitä.
Palvelu sujui asiallisesti ja joustavati, vaikka totesimme, että odottavan aika on pitkä. 

 Syy, miksi tästä pankkirieissusta kirjoitan, on se, että veljeni vaihtoi pankkia ja oli tutustumassa edellä mainitun pankin käytännön tiskipalveluihin ensimmäistä kertaa. Olin hänelle lähinnä henkisenä tukena.

 Olimme tosin pankissa käyneet jo pari kertaa aikaisemmin hoitamassa tarvittavaa "paperisotaa". Moneen paperiin oli nimi laitettava, jotta pankkien välillä asiat järjestyvät...


Lähettänyt klo Ei kommentteja:

Opettajan hiljainen tieto...

Välillä katselen vanhoja, julkaistuja ja julkaisemattomiakin tekstejäni, joissa itse olen havaitsevinani tutunomaista ajankohtaisuutta. Muun muassa alla olevan tekstin käsite hiljainen tieto on mielestäni tärkeä ja aina ajankohtainen kaikissa ammattiryhmissä... 

Vanha tekstini vuosien takaa:

OPETTAJIEN HILJAINEN TIETO UUSIOKÄYTTÖÖN – KIITOS…

Jo kohta kaksikymmentä vuotta, aluksi työkyvyttömyys- ja sittemmin vanhuuseläkkeellä ollut entinen ammattiopettajakollegani sanoi toivuttuaan ännännestä sydäninfarktista, että hänestä ei taida olla enää kuin hernekeppien ja pajupillien vuolijaksi.

Luonnollisesti yritin piristää häntä maalailemalla kohtuullisen ruusuisia kuvia ns. kolmannen elämän alkamisesta eli edessä olevien eläkevuosien uusista haasteista. Keskusteluissamme vilahti myös siihen maailman aikaan vielä vähän käytetty termi: hiljainen tieto…

"Kuka minun tietojani, ammattitaitoani enää kaipaa?” hän kysyi lisäten ”Minulta ei ole työssä ollessani viimeisen viiden vuoden aikana kukaan kysynyt yhtään mitään ja nuoret juipit, ns. tulevaisuuden tähdet, pedagogit ajelevat korskeanrennosti ohi oikealta ja vasemmalta muka kristallinkirkkaine ammattiajatuksineen ja -asioineen! Lisäksi he toitottavat, että kaikki löytyy kuulemma kohta kaiken lisäksi netistä! Leukailua, sanon minä! Minä en aikanaan nakkisormineni osannut edes tietokonetta kunnolla aukaista, hyvä, että on-off-katkaisimen löysin, puhumattakaan, että sieltä jotain järjellistä olisin ottanut hyötykäyttöön!” hän hiukan alakuloisesti pohdiskeli. Hätkähdin hänen vuodatustaan.

No katsotaan ainakin aluksi, mitä sieltä netistä nykyisin löytyy ns. hiljaisesta tiedosta.

Googlesta löytyi koneeltani hiljaisesta tiedosta napin painalluksella noin 110 000 osumaa 0,24 sekunnissa…

Esimerkiksi:

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
  • Hiljaisella tiedolla tarkoitetaan hyvin henkilökohtaista tietoa, jota on vaikea jakaa. Se voi sisältää esimerkiksi jonkin taidon, esimerkiksi miten ommellaan takki. Tätä ei voi helposti selostaa tekstinä ja kädestä pitäen opettaminenkin on vaikeaa. Hiljainen tieto on kokemuksen ja kehon tietoa. Käsitteen loi alun perin filosofi Michael Polanyi. We know more than we can tell" – me tiedämme enemmän, kuin voimme/osaamme kertoa tai kuvata…
Käsitteen toi suomalaiseen keskusteluun Hannele Koivunen teoksessaan Hiljainen tieto (1997), jossa hän käänsi englannin tacit knowledge -käsitteen hiljaiseksi tiedoksi.
Hiljaisen tiedon vastakohta on eksplisiittinen eli käsitteellinen tieto, jota voidaan prosessoida ja tallentaa suhteellisen helposti samoin kuin viestiä ja jakaa. Lääkärin diagnoosi on osittain hiljaista tietoa, osittain eksplisiittistä tietoa, joka voidaan kirjoittaa lääkärikirjoihin.
____________________________________________________________________
Nykyisin hiljaista tietoa on Suomessakin tutkittu paljon.
Aluksi eräitä hajanäkemyksiä hiljaisesta tiedosta tutkimusaineistoista kerättyinä:
  • se on intuitiivista, kokemusperäistä, ruumiillista tai kehollista
  • sitä on vaikeaa ilmaista täsmällisin käsittein, tämän vuoksi voi olla vaikea jakaa toisille
  • se on henkilökohtaista ja persoonallista, voi olla kuitenkin myös yhteisöllistä
  • sitä on "tässä ja nyt"; kasvokkainen face to face-vuorovaikutus – hiljaisen tiedon luomisessa vahva kontekstisidonnaisuus
  • se on joskus jopa myyttistä tai mystifioitua
Se on laajempaa kuin pedagoginen tai didaktinen osaaminen.
Sitä on ammatillisuus, halu kehittää itseään ja kasvaa työssä.
Sitä on nimenomaan vuorovaikutusosaaminen
  • Esimerkiksi luokkatilanteiden toistuvuuden myötä kehittynyt silmä, miten tilanne etenee
  • Oppilashuollolliset asiat – tieto siitä, miten toimitaan sidosryhmien kanssa
Sitä on keinovalikoima
  • Opetustilanteissa tuntuma siihen, miten kukin ryhmä oppii (erilaiset työskentelytavat)

Kenellä on hiljaista tietoa?

Hiljaista tietoa on kaiken ikäisillä perustuen eri ominaisuuksiin ja osaamiseen
  • nuorten hiljaista tietoa on työn tekniseen ja sisällölliseen osaamiseen liittyvät asiat (esim. atk-taidot) ja toisaalta myös uudet, raikkaat ideat ja näkemykset työhön
  • ikääntyneempien hiljainen tieto on kokonaisvaltaista, vankkaa ammatillista osaamista

Hiljainen tieto on peräisin
  • koulutuksesta
  • työkokemuksesta ja elämänkokemuksesta
  • karttuminen ei riipu yksin kronologisesta iästä, ammattitaidon kehittyminen on yhteydessä työntekijän työssäoloaikaan

Hiljainen tieto jaetaan usein kahteen pääryhmään: yksilön ja työyhteisön hiljainen tieto…

Hiljainen tieto siirtyy arjessa, osana työyhteisön normaalia toimintaa
  • havainnointi, toisten työn seuraaminen, kysyminen, kertominen, keskustelu
  • vuorovaikutus ja vertaistuki tärkeää

Hiljaisen tiedon siirtoon voi olla myös muodollisia keinoja
  • työssä oppiminen
  • työparityöskentely
  • työkierto
  • perehdytys
  • mestari – kisälli – malli
  • mentorointi
  • työnohjaus

On erittäin olennaista hiljaisen tiedon tunnistaminen ja toisaalta halu jakaa tietoa. Toisaalta tilanteeseen liittyy kaikenikäisten osaamisen arvostaminen. On siis monia työtilanteita, joissa hiljainen tieto siirtyy. Usein se toteutuu parhaimmillaan yhdessä tekemisessä, työparityöskentelyssä. Tärkeää on myös yhteinen aika ja tila…
Silloin on aikaa luovaan kehittämiseen, toisten työn seuraamiseen, kokemusten vaihtoon, palautteen sekä vertaistuen antamiseen ja saamiseen. Työyhdessäoloa parhaimmillaan! Todettakoon, että "kahvipöytäkeskusteluja" ei pidä väheksyä, joissa avoin dialogi ja keskustelu rönsyilee. Em. tilanteessa erilaisia näkemyksiä on lupa tuoda julki, mutta se vaatii kohtalaisen hyvät työntekijöiden väliset suhteet: Silloin vuorovaikutus on luontevaa ja rankkakin irrottelu sallitaan…

Valitettavan usein kahvipöytäkeskusteluille ei ole laajemmin mahdollisuutta, vaan työpaikat ovat pirstaloituneet erilaisiin kuppikuntiin, joissa turhanpäiväinen paskanjauhaminen rehottaa. Hiljaisen tiedon siirtymiselle ei silloin ole juurikaan edellytyksiä…

Kyllä rehellisesti on todettava, että kaiholla muistelen aikoja, käytännössä 1980-luvun alkupuolta, jolloin tapana oli, että koko ammattioppilaitoksen väki kävi yhteisellä, ilmaisella aamupalalla oppilasruokalassa ja jotakuinkin yhtä aikaa = kevytporrastettuna ruokailemassa. Niin ja olivathan ne yhteiset, ilmaiset iltapäiväkahvitkin isossa opettajainhuoneessa – todellinen hypertiedonsiirtotapahtuma…

Nykyisin ammattiopettajien aika menee näyttöruutuja tuijotellessa, kännykköihin rupatellessa, palavereissa juostessa, raportteja kirjoitellessa, jne. – pääasiassa konttoristin hommaa – tuskin ehtivät tunneilla luokissa tai työsaleissa käydä! Eipä siinä taida tilaa juurikaan olla hiljaisen tiedon siirtymiselle vai onko sittenkin – mitä itte arvelet omalle kohalles?

 Pohdiskeluterveisin
Aki Pyykkö
Opetusalan eläkeläinen Kemistä








Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)