Välillä katselen vanhoja, julkaistuja ja julkaisemattomiakin tekstejäni, joissa itse olen havaitsevinani tutunomaista ajankohtaisuutta. Muun muassa alla olevan tekstin käsite hiljainen tieto on mielestäni tärkeä ja aina ajankohtainen kaikissa ammattiryhmissä...
Vanha tekstini vuosien takaa:
OPETTAJIEN
HILJAINEN TIETO UUSIOKÄYTTÖÖN – KIITOS…
Jo
kohta kaksikymmentä vuotta, aluksi työkyvyttömyys- ja sittemmin
vanhuuseläkkeellä ollut entinen ammattiopettajakollegani sanoi
toivuttuaan ännännestä sydäninfarktista, että hänestä ei taida
olla enää kuin hernekeppien ja pajupillien vuolijaksi.
Luonnollisesti
yritin piristää häntä maalailemalla kohtuullisen ruusuisia kuvia
ns. kolmannen elämän alkamisesta eli edessä olevien eläkevuosien
uusista haasteista. Keskusteluissamme vilahti myös siihen maailman
aikaan vielä vähän käytetty termi: hiljainen tieto…
"Kuka
minun tietojani, ammattitaitoani enää kaipaa?” hän kysyi lisäten
”Minulta ei ole työssä ollessani viimeisen viiden vuoden aikana
kukaan kysynyt yhtään mitään ja nuoret juipit, ns. tulevaisuuden
tähdet, pedagogit ajelevat korskeanrennosti ohi oikealta ja
vasemmalta muka kristallinkirkkaine ammattiajatuksineen ja
-asioineen! Lisäksi he toitottavat, että kaikki löytyy kuulemma
kohta kaiken lisäksi netistä! Leukailua, sanon minä! Minä en
aikanaan nakkisormineni osannut edes tietokonetta kunnolla aukaista,
hyvä, että on-off-katkaisimen löysin, puhumattakaan, että sieltä
jotain järjellistä olisin ottanut hyötykäyttöön!” hän hiukan
alakuloisesti pohdiskeli. Hätkähdin hänen vuodatustaan.
No
katsotaan ainakin aluksi, mitä sieltä netistä nykyisin löytyy ns.
hiljaisesta tiedosta.
Googlesta
löytyi koneeltani hiljaisesta tiedosta napin painalluksella noin
110 000
osumaa 0,24 sekunnissa…
Esimerkiksi:
Wikipedia
Hiljaisella tiedolla
tarkoitetaan hyvin henkilökohtaista tietoa,
jota on vaikea jakaa. Se voi sisältää esimerkiksi jonkin taidon,
esimerkiksi miten ommellaan takki. Tätä ei voi helposti selostaa
tekstinä ja kädestä pitäen opettaminenkin on vaikeaa. Hiljainen
tieto on kokemuksen ja kehon tietoa. Käsitteen loi alun perin
filosofi Michael
Polanyi.
We know more than we can tell"
– me tiedämme enemmän, kuin voimme/osaamme kertoa tai kuvata…
Käsitteen toi suomalaiseen
keskusteluun Hannele
Koivunen
teoksessaan Hiljainen tieto
(1997),
jossa hän käänsi englannin tacit
knowledge -käsitteen
hiljaiseksi tiedoksi.
Hiljaisen tiedon vastakohta on
eksplisiittinen eli käsitteellinen tieto, jota voidaan prosessoida
ja tallentaa suhteellisen helposti samoin kuin viestiä ja jakaa.
Lääkärin diagnoosi on osittain hiljaista tietoa, osittain
eksplisiittistä tietoa, joka voidaan kirjoittaa lääkärikirjoihin.
____________________________________________________________________
Nykyisin hiljaista tietoa on
Suomessakin tutkittu paljon.
Aluksi
eräitä hajanäkemyksiä hiljaisesta tiedosta tutkimusaineistoista
kerättyinä:
se on intuitiivista,
kokemusperäistä, ruumiillista tai kehollista
sitä on vaikeaa ilmaista
täsmällisin käsittein, tämän vuoksi voi olla vaikea jakaa
toisille
se on henkilökohtaista ja
persoonallista, voi olla kuitenkin myös yhteisöllistä
sitä on "tässä ja nyt";
kasvokkainen face to face-vuorovaikutus – hiljaisen tiedon
luomisessa vahva kontekstisidonnaisuus
se on joskus jopa myyttistä tai
mystifioitua
Se on laajempaa kuin pedagoginen tai
didaktinen osaaminen.
Sitä on ammatillisuus, halu kehittää
itseään ja kasvaa työssä.
Sitä on nimenomaan
vuorovaikutusosaaminen
Esimerkiksi luokkatilanteiden
toistuvuuden myötä kehittynyt silmä, miten tilanne etenee
Oppilashuollolliset asiat – tieto
siitä, miten toimitaan sidosryhmien kanssa
Sitä on keinovalikoima
Kenellä
on hiljaista tietoa?
Hiljaista
tietoa on kaiken ikäisillä
perustuen eri ominaisuuksiin
ja osaamiseen
nuorten hiljaista tietoa on työn
tekniseen ja sisällölliseen osaamiseen liittyvät asiat (esim.
atk-taidot) ja toisaalta myös uudet, raikkaat ideat ja näkemykset
työhön
ikääntyneempien hiljainen tieto on
kokonaisvaltaista, vankkaa ammatillista osaamista
Hiljainen
tieto on peräisin
koulutuksesta
työkokemuksesta ja
elämänkokemuksesta
karttuminen ei riipu yksin
kronologisesta iästä, ammattitaidon kehittyminen on yhteydessä
työntekijän työssäoloaikaan
Hiljainen
tieto jaetaan usein kahteen pääryhmään: yksilön ja työyhteisön
hiljainen tieto…
Hiljainen
tieto siirtyy arjessa, osana työyhteisön normaalia toimintaa
havainnointi, toisten työn
seuraaminen, kysyminen, kertominen, keskustelu
vuorovaikutus ja vertaistuki tärkeää
Hiljaisen
tiedon siirtoon voi olla myös muodollisia keinoja
On erittäin olennaista hiljaisen
tiedon tunnistaminen ja toisaalta halu jakaa tietoa. Toisaalta
tilanteeseen liittyy kaikenikäisten osaamisen arvostaminen. On siis
monia työtilanteita, joissa hiljainen tieto siirtyy. Usein se
toteutuu parhaimmillaan yhdessä tekemisessä, työparityöskentelyssä.
Tärkeää on myös yhteinen aika ja tila…
Silloin on aikaa luovaan
kehittämiseen, toisten työn seuraamiseen, kokemusten vaihtoon,
palautteen sekä vertaistuen antamiseen ja saamiseen. Työyhdessäoloa
parhaimmillaan! Todettakoon, että "kahvipöytäkeskusteluja"
ei pidä väheksyä, joissa avoin dialogi ja keskustelu rönsyilee.
Em. tilanteessa erilaisia näkemyksiä on lupa tuoda julki, mutta se
vaatii kohtalaisen hyvät työntekijöiden väliset suhteet: Silloin
vuorovaikutus on luontevaa ja rankkakin irrottelu sallitaan…
Valitettavan
usein kahvipöytäkeskusteluille ei ole laajemmin mahdollisuutta,
vaan työpaikat ovat pirstaloituneet erilaisiin kuppikuntiin, joissa
turhanpäiväinen paskanjauhaminen rehottaa. Hiljaisen tiedon
siirtymiselle ei silloin ole juurikaan edellytyksiä…
Kyllä
rehellisesti on todettava, että kaiholla muistelen aikoja,
käytännössä 1980-luvun alkupuolta, jolloin tapana oli, että koko
ammattioppilaitoksen väki kävi yhteisellä, ilmaisella aamupalalla
oppilasruokalassa ja jotakuinkin yhtä aikaa = kevytporrastettuna
ruokailemassa. Niin ja olivathan ne yhteiset, ilmaiset
iltapäiväkahvitkin isossa opettajainhuoneessa – todellinen
hypertiedonsiirtotapahtuma…
Nykyisin
ammattiopettajien aika menee näyttöruutuja tuijotellessa,
kännykköihin rupatellessa, palavereissa juostessa, raportteja
kirjoitellessa, jne. – pääasiassa konttoristin hommaa – tuskin
ehtivät tunneilla luokissa tai työsaleissa käydä! Eipä siinä
taida tilaa juurikaan olla hiljaisen tiedon siirtymiselle vai onko
sittenkin – mitä itte arvelet omalle kohalles?
Pohdiskeluterveisin
Aki
Pyykkö
Opetusalan
eläkeläinen Kemistä