tiistai 22. syyskuuta 2015

Mielenkiintoinen, käytännönläheinen artikkeli...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Ulkomaat 

Kun rahat eivät riitä, täytyy viljellä omaa ruokaansa – näin ajattelee moni Venäjällä

Nopeasti nousevat hinnat saavat venäläisiä varautumaan köyhään talveen. Yhä useampii turvaa perheelleen ruokaa viljelemällä sitä itse. Jo 21 miljoonaa ihmistä elää köyhyysrajan alapuolella.


Puutarha
Kuva: Kerstin Kronvall / Yle

Venäjän talouskriisi näkyy selvästi arkielämässä. Suurin osa venäläisistä kertoo, että pyrkivät säästämään ruokamenoissa. Tästä syystä yhä useampi myös viljelee vihanneksia, juureksia, hedelmiä ja marjoja.
Jelena Bobkova on eläkkeellä armeijasta, hän on yliluutnantti evp ja hyvin innostunut puutarhanhoidosta.

Jelena Bobkova.
Jelena Bobkova. Kuva: Kerstin Kronvall / Yle
Hänen perheelleen itse viljelty ruoka on elintärkeä. Ensinnäkin on kysymys taloudesta, Jelena sanoo.
Toiseksi me emme käytä lannoitteita ja myrkkyjä samalla tavalla kuin laajamittaisilla viljelyksillä.

Talouspakotteista myös hyötyä

Jelenan mielestä Venäjän ja EU:n toisilleen asetetut pakotteet ja tuontikiellot ovat itse asiassa olleet hyödyksi Venäjän viljelykulttuurille. Hän sanoo, etteivät ainoastaan puutarhanviljelijät ole aktivoituneet.
Maatalous kehittyy laajemminkin.

Lada ja lehmät.
Kuva: Kerstin Kronvall / Yle

Köyhyys lisääntyy

Köyhyys on Venäjällä läsnä jo noin 21 miljoonan ihmisen elämässä. Näin moni nimittäin elää virallisen köyhyysrajan alapuolella.
Työn saanti on myös hankaloitunut. Kun aikaisemmin esimerkiksi insinöörin oli hyvin helppoa löytää työtä Moskovasta, nyt työnhaku saattaa kestää kuukausia.
Insinöörien palkkoja on nostettu 8 prosenttia viime vuoden maaliskuuhun verrattuna. Tästä ei ole iloa, kun inflaatio samalla kaudella on ollut 21 prosenttia.

Viljelemällä tuntee varmuutta

Jelena viljelee kymmeniä eri lajeja ja käyttää paljon aikaa myös sienien keräämiseen. Häntä kiinnostaa uusien säilöntäreseptien kokeileminen. Tämä työ antaa hänelle sekä iloa että turvallisuuden tunteen.
Tunnen varmuutta, kun tiedän, että voimme elää kokonaisen vuoden säilykkeillä ja juureksilla, joita olemme itse viljelleet, sanoo Jelena Bobkova.
– Tulkoon vaikka minkälainen kriisi, me selviämme talven yli!

Venäjä>Neuvostoliitto>Venäjä vs. Suomi...

Mitäpä tuohon alla olevaan muuta sanomaan/kirjoittamaan...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Venäjä on Suomelle lottovoitto ja ikiuhka

PÄÄKIRJOITUS  
Antti Blåfield HELSINGIN SANOMAT
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Helsingin yliopiston historian professori Markku Kuisma kiteyttää Venäjän vaikutuksen Suomen teollisuus- ja yrityshistoriaan kolmen lauseen virkkeeseen: "Vanha Venäjä synnytti, Neuvostoliitto kasvatti ja imperiumin viimeisin romahdus vapautti lentoon."
Kuisman syyskuun alussa ilmestynyt teos Venäjä ja Suomen talous 1700–2015tiivistää runsaaseen 300 sivuun maiden väliset taloussuhteet 300 vuoden ajalta. Se on ensimmäinen kerta, kun maiden taloussuhteet on puristettu yksiin kansiin, yhdeksi tulkinnaksi.
Suomen kirous ja onni on, että sijaitsemme idän ja lännen jakolinjalla. Kirousta, sotien kurjuutta, on kuvattu useissa teoksissa. Kuisma kuvaa sen, mikä mahdollisuus on piillyt siinä, että sijaitsemme herkällä jakolinjalla. Suomi on ollut taistelutanner mutta myös idän ja lännen välisen kilpailun koekenttä ja näyteikkuna.

Suomen puunjalostusteollisuus syntyi siitä, että Pietari Suuren Venäjä murtautui 1700-luvun alussa Suomenlahden pohjukkaan ja etelärannalle. Sahat pakenivat Vironmaalta, Inkerinmaalta ja Karjalan kannakselta Kymenlaaksoon.
Venäjän imperiumin suuriruhtinaskuntana Suomi sai oman finanssi-, raha- ja elinkeinopolitiikkansa – itse asiassa Suomi määrättiin kehittämään ne.
Suomen markka ei syntynyt yksin suomalaisten kansallismielisten virkamiesten projektina, vaan vähintään yhtä paljon Venäjän liberaalin valtiovarainministerin Mihail Reuternin hankkeena. Reutern halusi Suomen avulla kokeilla, miten kytkeydytään nopeasti kehittyviin eurooppalaisiin finanssimarkkinoihin.
Ensimmäisten suomalaisten paperitehtaiden tuotteiden laatu oli niin huonoa, että se ei kelvannut saksalaisille asiakkaille. Mutta Venäjälle suomalainen paperi kelpasi, koska Venäjän tullipolitiikka antoi suomalaisille hintaedun muihin tuojiin verrattuna. Ja kun Venäjän raja bolševikkivallankumouksen jälkeen sulkeutui ja suomalaiset paperitehtaat joutuivat kääntämään katseensa länteen, paperin tekemisen taitoa oli opittu jo sen verran, että länsimarkkinat avautuivat – nyt puolestaan Britannian suosiollisen tullipolitiikan avulla.
Myös Suomen elintarvikeviennin juuret ovat idässä. Pietari osti kaiken voin, minkä suuriruhtinaskunta pystyi toimittamaan.
Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto pakkokehitti Suomen metallipajat globaaleiksi vientiyrityksiksi.
Kuisma herkuttelee ajatuksella, että kun Stalin ei saanut valloitettua Suomea sotilaallisesti, hän yritti maan haltuunottoa talouden avulla: sotakorvauksin ja sen jälkeen sitomalla maa raskaalla teollisuudella Neuvostoliittoon.
Neuvostoliitto olikin suomalaisen metalliteollisuuden ylivoimaisesti tärkein asiakas, mutta idänkaupan voitoilla rakennettiin osaaminen, jonka avulla teollisuus pystyi kilpailemaan myös globaaleilla markkinoilla sitten, kun neuvostokauppa 1990-luvun taitteessa romahti ja markka devalvoitiin. Idänkaupan voitoilla luotiin pohja niin Nokian, Wärtsilän, Metson kuin Koneenkin menestykselle.
Venäjän merkityksen tunnemme yhä, nyt talouden taantumana. Yhteiskuntamme tuskailee ja repeillee, koska talouskasvu näyttää hyytyneen ikitalveksi. Tärkeä selitys on, että jälleen, jo kolmannen kerran maiden taloussuhteissa, maiden välinen kauppa on leikkautunut pois.
Tosiasia on, että Venäjä on suomalaisen talouselämän yksi tärkeimmistä kilpailuvalteista.
Kuisma kuvaa menestyksen ohella Suomen ja Venäjän taloussuhteisiin aina liittynyttä valtapeliä. Suomi on tässä pelissä menestynyt, kiitos oveluuden, jääräpäisyyden ja sattuman. Vaikka maiden välinen kauppa on alamaissa, valtapeli jatkuu yhä, ja edelleen kovilla panoksilla.
Pelipöydällä on nyt kansallinen energiayhtiö Fortum, joka lähti 1990-luvulla Venäjälle alkuperäisenä tavoitteenaan kaapata Suomelle takaisin Karjalan vesivoima. Sen kuitenkin nappasi Gazprom, ja Fortum ohjattiin investoimaan miljardeja Uralille ja Siperiaan.
Fortum onkin yhtäkkiä vastoin tahtoaan Pyhäjoelle kaavaillun venäläisen ydinvoimalan takuumies.
Fortumille on tapahtumassa se, mitä on aina yritetty välttää: kansallinen energiayhtiömme on sidottu käsistään ja jaloistaan Venäjän eliitin valtapeleihin. Sitä ei ole tässä mittaluokassa aiemmin tapahtunut.
Antti Blåfield blafield.antti@gmail.com
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Outokumpu! Ei hyvältä näytä - kertakaikkiaan...

Kyllä tosiaankin osakkeenomistajien kärsivällisyyttä rassaa Outokummun nykymeno, varsinkin, jos kohta taas ollaan osakkeenomistajien kukkarolla. Toiveet yhtiön tervehdyttämisessä ovat olleet korkealla, koska nimenomaan Tornion Röyttän tehdas pitäisi olla "kovassa iskussa" ...

Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:


Seitovirran Outokumpu on romua

 22.9.2015 10:58 | Päivitetty 22.9.2015 11:25

Ruostumatonta terästä valmistavan Outokummun meno on aivan karmeaa. Suurten pörssiyhtiöiden joukosta ei löydy toista yhtä surkeaa tarinaa. 
Tätä alleviivaa yhtiön tänään antama tulosvaroitus.
Outokumpu on tehnyt vuositasolla tappiota jo vuodesta 2008.
Kuluvasta vuodesta tulee seitsemäs perättäinen tappiovuosi. Kertaerien kera tappiota on syntynyt vajaat 3,0 miljardia euroa. Viime vuosina yhtiöön on pumpattu osakeanneilla reilut kaksi miljardia euroa.
Toki heikkoa menoa voi syyttää ulkopuolisilla syillä, kuten finanssikriisillä ja nikkelin hinnalla. Tähän uskominen olisi kuitenkin silkkaa petosta.
Useilla pääkilpailijoilla, kuten espanjalaisella Acerinoxilla, menee suhteessa paremmin.
Mika Seitovirta tuli yhtiön johtoon keväällä 2011. Alkuvuonna 2012 Outokumpu teki fuusion Thyssenin Inoxumin kanssa. Tarkoituksena oli järkeistää Euroopan ruostumattoman teräksen valmistusta, jossa oli ylikapasiteettia.
EU:n kilpailuviranomaiset asettivat kuitenkin kapuloita rattaisiin. Keskiössä ollut Italian Ternin terästehdas jäi Outokummulta saamatta.
Toki kapasiteettia on saatu suljettua, mutta liikkeestä ovat hyötyneet myös Outokummun kilpailijat.
Amerikasta saatu tehdas on puolestaan kärsinyt käynnistysvaikeuksista. Sen ylösajo on tullut odotettua kalliimmaksi.
Samaan aikaan molemmilla rintamilla vaivana on ollut Kiinan halpatuonti.
Seitovirran pestin aikana Outokummun osakekurssi on laskenut noin 90 prosenttia. Yhtiön velanhoitokyky alkaa olla tunnusluvuiltaan niin heikko, että rahoittajat voivat pian karsastaa Outokumpua.

Ei olisi ihme, jos edessä olisi jälleen osakeanti. Sitä voi olla kaupittelemassa uusi toimitusjohtaja, Seitovirran näytöt eivät ole olleet vakuuttavia.
Yhtiön hallituksen puheenjohtajana toimii Jorma Ollila. Nokian nousun ja laskun todistaneesta Ollilasta ei ole ollut Outokummussa ihmeiden tekijäksi.
Tilanne voi kääntyä kiusalliseksi myös valtiolle, joka on yhtiön suurin omistaja. Pääministeri Juha Sipilä (kesk) on ottamassa omistajaohjausta omiin hoteisiinsa. Voi olla, että hän saa selitellä vaalikarjalle Outokummun tilannetta vielä useampaan kertaan.

Kaikkea se saksalainen keksii = tekee...

Onko alla olevassa mitään järkeä? Moni lukija - minä mukaan lukien - varmaan toteaa: Ei järjen häivää.

Ainoa mikä itseäni kiinnostaa on uuden tekniikan käyttöönotto, sillä se tuonee aikanaan massatuotantoaluksiinkin uusia ratkaisuja.
Näin haluan uskoa eli jotakuinkin samalla tavalla kuin formula-autojen ( F1) tekniikkasovellutusten siirtyminen jossakin vaiheessa tavallisiin autoihin - ainakin osittain...


Suora nettilainaus Ilta-Sanomista hiukan tuunattuna:


Venäjän talousvaikeudet eivät näytä koskettavan miljardööri Andrei Melnitshenkoa, joka on rakennuttanut itselleen valtavan purjelaivan saksalaisella telakalla.







Venäläismiljardöörin tuliterä 400 miljoonan euron huvijahti on aivan käsittämätön näky


Uteliaat venebongarit saivat purjejahdista ensimmäiset valokuvat maanantaina, kun alusta testattiin Kielin telakan lähivesillä. Tähän asti alusta on rakennettu Nobiskrugin telakalla kuin suurtakin valtionsalaisuutta. Maailman suurimasta purjejahdista on kertonut jo aiemmin esimerkiksi brittiläinen Daily Mail, jolle Melnitshenkon edustaja on vahvistanut mega-aluksen rakentamisen.

Veneen viralliseksi nimeksi kerrotaan purjejahti A - siitä yksinkertaisesta syystä, että A-kirjain varmistaa sille paikan purjealusten rekisterissä ensimmäisenä. Aluksen toiseksi työnimeksi kerrotaan White Pearl eli Valkoinen helmi.



Mastot ovat sata metriä korkea.
Purjealuksen hinta on noin 400 miljoonaa euroa.

Daily Mailin tietojen mukaan purjealuksessa on kolme hiilikuituista mastoa, joilla jokaisella on korkeutta yli 100 metriä. Mastojen mittasuhteita voi kuvitella vertaamalla niitä mielessään Helsingin Stadionin torniin, joka on ”vain” 72-metrinen.

Pituutta purjejahdilla on 143 metriä ja leveyttä liki 25 metriä. Alukselle mahtuu 54-henkinen miehistö ja sen lisäksi reilut sata matkustajaa. Purjejahdin maksiminopeudeksi arvioidaan 21 solmua eli 10,8 metriä sekunnissa ja hinnaksi noin 400 miljoonaa euroa. Jahdin suunnittelijana on ollut Philippe Starck yhdessä Melnitshenkon itsensä kanssa.

Melnitshenkon edustaja kertoi Daily Mailille, että aluksen rakennuttaminen on suuri taloudellinen riski miljardöörille, sillä sitä varten oli kehiteltävä paljon uutta tekniikkaa ja uusia ratkaisuja. Näin ollen lopullinen varmuus kaunottaren merikelpoisuudesta saataneen vasta myöhemmin tänä vuonna, kun testit avomerellä alkavat.



Miljardöörin laivastoon kuuluu myös tällainen jahti.

Melnitshenkon suunnitelmiin kuuluu, että osa alusta varten kehitellystä tekniikasta tulee myöhemmin sarjatuotantoon, jolloin hän pääsee hyödyntämään niiden tuottoa hallitsemansa lisenssin avulla. Aluksessa on muun muassa kosketusnäyttö, josta laivan miehistö pystyy esimerkiksi säätämään purjeita ja nostamaan ankkurit vain muutamalla sormenhipaisulla, kertoo venäläinen talouslehti RBK. Lisäksi jahdissa on lasipohja, jotta matkustajat voivat ihailla merenpohjaa.

Forbes-lehden arvion mukaan Melnitshenkon omaisuuden arvo on reilut 9 miljardia dollaria eli reilut 8 miljardia euroa. 43-vuotias liikemies on monessa mukana, mutta pääosa hänen varallisuudestaan on tullut pankkitoiminnasta, hiilienergiasta, mineraaleista ja kemikaaleista. Nykyisin hän on muun muassa Eurochemin hallituksen puheenjohtaja ja Siberian Coal Energy Companyn (SUEK) pääomistaja.

Melnitshenkolla on jo ennestään toinenkin ökyalus, joka on nimeltään moottorijahti ”A”. Miljardööri hankki kyseisen megajahtinsa vuonna 2008 tiettävästi noin 290 miljoonalla eurolla, mutta jostain syystä se ei ole enää riittänyt hänen tarpeitaan tyydyttämään.
Arja Paananen

Tiistaina 22.09.2015 länsirajavalvonta alkaa olla hanskassa...

Pakolaisvirta yllätti Suomen viranomaiset täydellisesti. Etelä- ja Keski-Eurooppa vuotaa eikä Ruotsinkaan toiminta saa puhtaita papereita.

Kuitenkin huomenna tilanne on Haaparanta-Tornio-rajapinnassa toisin. Pakolaiset, todennäköiset turvapaikanhakijat ohjataan avattavaan järjestelykeskukseen.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Tornion kaupunginvaltuusto hyväksyi maahanmuuttajien järjestelykeskuksen

Valtuusto oli kumileimasin, sillä valtioneuvosto oli jo päättänyt keskuksen perustamisesta

KOTIMAA  
Tiistaina entisen lukion tiloihin avattavaan järjestelykeskukseen ohjataan kaikki Ruotsista saapuneet turvapaikanhakijat.
Tiistaina entisen lukion tiloihin avattavaan järjestelykeskukseen ohjataan kaikki Ruotsista saapuneet turvapaikanhakijat.
Tornion kaupunginvaltuusto hyväksyi maanantai-iltana esityksen entisen yhteislyseon vuokraamisesta maahanmuuttajien järjestelykeskukseksi.
Päätös tehtiin äänin 2914 noin kolmituntisen keskustelun päätteeksi. Keskus aloittaa toimintansa tiistaina.
Käytännössä kaupunginvaltuusto oli kumileimasin. Jos se olisi äänestänyt järjestelykeskusta vastaan, valtioneuvosto olisi määrännyt Tornion perustamaan sen.
Kaupunginjohtaja Timo Nousiaisen mukaan viranomaiset halusivat kuitenkin kunnioittaa demokratiaa ja antaa myös kaupunginvaltuuston käsitellä asiaa.
"Asiasta käytiin pitkä keskustelu. Kaupunkilaisia huolestuttivat turvallisuus, järjestelykeskuksen suuri koko suhteessa kaupungin väkimäärään ja sen sijainti keskellä kaupunki. Näimme kuitenkin, että haluamme olla osa hallitsemattoman maahanmuuton ratkaisua", Nousiainen sanoi kokouksen päätyttyä.

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Katri Kulmuni (kesk) arvioi, että valtuuston äänestystulokseen ja myös kaupunkilaisten asenteisiin on vaikuttanut viranomaisten ilmestyminen katukuvaan.

Torniossa on nyt runsaasti poliiseja ja rajavartijoita, mikä on hillinnyt suurten maahantulijajoukkojen aiheuttamia pelkoja.

Kulmuni itse oli järjestelykeskuksen perustamisen kannalla. "On alueellisesti ja kansallisesti tärkeää, että tulijat saadaan kirjoihin ja kansiin", hän sanoo.
Nousiaisen mukaan kaupungille ei tule järjestelykeskuksesta kuluja, vaan päinvastoin vuokratuloja valtiolta lyseon vuokraamisesta.

Maahantulijoiden vyöry on hyödyttänyt Torniota muutenkin. "Hotellit ovat tällä hetkellä aivan täynnä", sanoo Nousiainen.

Kaupunginjohtaja on ilahtunut myös Tornion saamasta ennen näkemättömästä julkisuudesta. Kaupunki on päässyt niin New York Times -lehden kuin Reuters-uutistoimistonkin uutisiin.
Torniolaiset ovat Nousiaisen mukaan hoitaneet maahantulija-asiat joustavasti ja pragmaattisesti, mikä tuo myönteistä julkisuutta enemmän kuin mikään maksettu markkinointikampanja.


maanantai 21. syyskuuta 2015

Uudet luudat lakaisevat paremmin...

Paremmin mitä? Entistä paremmin luonnollisesti! Edellä mainittu asiakokonaisuus käväisi mielessäni aivan hetki sitten pohtiessani, mihin myllytykseen mm. pääministerimme Juha Sipilä johtamansa hallituksen kanssa on joutunut.

Melkeinpä voi sanoa, että hallitusta on viime aikoina lyöty kuin vierasta sikaa. 

Muistan erittäin hyvin Suomen Keskusta rp:n puoluekokouksen, jossa politiikanteossa aika lailla noviisi, ensimmäisen kauden kansanedustaja Juha Sipilä tuli valituksi Keskustan puheenjohtajaksi.
Olin itsekin paikalla Rovaniemellä ensimmäistä ja todennäköisesti viimeistä kertaa em. tyyppisessä tapahtumassa.

Olisin päässyt jopa Suomen televisioon, uutislähetykseen sanomaan mieleipiteeni tapahtumien kulusta, sillä televisioon juttuja tekevä politiikan toimittaja Pirjo Auvinen kysyi minulta - ollessani täysin sattumalta väentungoksessa "tulilinjalla" - sopiiko pieni haastattelu...

Kieltäydyin kohteliaasti ja esitin, että kokeneemmat kokousedustajat sanovat painavat mielipiteensä asiasta, tässä tapauksessa puheenjohtajaehdokkaista.

Kokeneemmat mitä? Minua kokeneemmat luonnollisesti. No kukaties otsikon tavoin: Uudet luudat lakaisevat paremmin, olisi saattanut olla paikallaan - mene ja tiedä.

Kyllä hiukan myöhemmin tapahtunut Juha Sipilän valinta oli Keskustalle taivaan lahja. 

Ainakaan kenestäkään niin sanotuista "vanhoista pieruista" ei olisi ollut vetämään tämänhetkistä Suomea, se on varma. Nyt tarvitaan uuden ajan poliitikkoa...