Hiukan Selkäsaaren historiataustaa ja tulevaisuuttakin:
Ensimmäistä kertaa Perämeren pohjukan Selkäsaari tuli näkyviin noin 1450 vuotta sitten eli vuonna 500-600.
Selkäsaari oli kivinen luoto siihen maailman aikaan. Samoihin aikoihin Kemin Takajärvi on kuroutunut gluuvijärveksi.
Merestä ei kohoa pelkästään kuivaa
maata. Saarien väliset lahdet ja salmet
kuroutuvat merestä maankohoamisen
vuoksi ja vähitellen eristäytyvät täysin irti
merestä. Joistain tulee pikkulampia, toiset
rämettyvät soiksi.
Noin 350 vuotta sitten eli vuonna 1650-1700 Selkäsaari on tunnistettavissa. Tämä muoto näkyy myös vanhoissa tuon ajan kartoissa. Tuolloin Karjalahti oli vielä matala lahdenpoukama.
Tulevaisuudesta sen verran, että menee vielä ainakin 150 vuotta eli vuoteen 2165 saakka, olettaen että väylät mataloituvat, eikä ilmastonmuutos nosta merenpintaa, että Selkäsaareen voi kävellä entistä merenpohjaa pitkin Sauvosaaresta.
Edellä mainitut tiedot sain Kemin kaupungin maankäyttösuunnittelijalta Peter Brusilalta ja osittain netistä...
Opiskelijavierailun taustaa:
Paikallisen/globaalin puunjalostusyrityksen Stora Enso Oyj:n Veitsiluodon tehtaat ja Kemin kaupunki olivat taannoin sopineet puukaupoista ja hakkuista Kemin edustalla olevassa, pääosin Kemin kaupungin omistamassa Selkäsaaressa. Hakkuut toteutettiin vuodenvaihteessa 2010-11.
Ajoksen Puidenpuuttumasta tehtiin Munakarin ohi noin kolmen kilometrin mittainen jäätie ja saareen lähes neljän kilometrin pituinen saaritie aivan saaren pohjoispäätyyn saakka.
Selkäsaaresta kaadettiin noin 8.000 kiintokuutiometriä puuta - pääasiassa kuitupuuta mutta myös jonkin verran sahatukkeja.
Niin kuin mahdollisesti osa lukijoista muistaa, koko rakennusprojektimme lähti liikkeelle em. puuhakkuusta.
Hakkuun päätyttyä jäätie ja saaritie olivat hetken kenen tahansa käytettävissä. Mekin ajatimme kolme kuorma-autokuormallista rakennustarpeita saareen Puukeitaan toimittamana. Traktoriurakoitsija Mikko Kuiri ajoi romppeet metsätraktorilla ylös rinteeseen.
Veljekset Kinnusen kaivinkoneella sekä kauhakuormaajalla teetätettiin rakennuksen pohja.
Viime tipassa, sillä koneiden kuskit sanoivat ajelleensa tehtävän suoritettuaan jäätietä iltamyöhällä ovet auki. Vesi oli alkanut nousta jäälle...
Kävimme ajamassa kyseiset tiet aikaisemmin myös ennen rakennustavaran siirtoa maastoautolla.
Merihenkinen torppa/mökki ja pieni varastorakennus rakennutettiin/rakennettiin pääosin vuosina 2011-12. Kirvesmiehenä oli vuonna 2012 edesmennyt Unto Postinen, joka on tehnyt käytännössä kaikki meidän rakennuksemme - ammattitaitoisesti.
Myöhemmin vuonna 2013 olemme rakentaneet pihaterassin, katoksen rakennuksen päätyyn ja vielä tänä kesänä tulistelupaikan tuntumaan pieni katos. Rakennusten ulkopuolinen maalaus on tehty tänä kesänä.
Toisin sanoen meidän saaritontille rakentaminen on loppu - pitkäksi aikaa - toivottavasti.
Itse asiaan...
Usein väitetään, että massiiviset hakkuut jättävät armottomia jälkiä hakkuualueelle, luontoon vuosikausiksi jopa vuosikymmeniksi.
Noin kaksi vuotta sitten eli elokuussa vuonna 2013 halusin osoittaa Ammattiopisto Lappian prosessiteollisuuden perustutkinnon aloittavalle luokalle, mikä silloin oli em. hakkuualueella tilanne.
Asiantuntijaksi pyysin Stora Enso Metsän Juha Mäcklinin, joka hoiti yhtiön puolesta koko hakkuuprosessin puukaupoista alkaen.
Oppilaskuljetukset hoiti Olli Ahonen Katariina-laivalla/osittain pienemmällä kalustolla. Itse olin myös pulpettiveneellämme mukana merikuljetuksessa - matka mantereelta eli Sauvosaaren sisäsatamastavain rapiat kilometri...
Niin - päätin vielä tämän kerran eli tänään toteuttaa em. opiskelijoille Selkäsaaritapahtuman suunnilleen samalla tavalla/kaavalla kuin kaksi vuotta sitten. Vaimoni Tuula oli apuna järjestelyissä...
Tavoitteena on motivoida em. opiskelijoita hyviin opiskelusuorituksiin, sillä Suomi elää edelleen metsästä, vaikka jotkut leukailevat, että me elämme myös metsässä, mikä sekin pitää paikkansa...
Keskiviikkona 26.08.2015 meille tulivat Selkäsaareen
vieraiksi Ammattiopisto Lappian prosessiteollisuuden perustutkinnon aloittavat opiskelijat
opettajansa Pekka Leppäsen johdolla. Paikalla oli 12 opiskelijaa. Kolme opiskelijaa oli estynyt. Saamamme tiedon mukaan opiskelijoita tulee lisää vielä syyskuussa, jolloin heitä on aloittavalla luokalla kaiken kaikkiaan 25 opiskelijaa.
Ahosen Olli toi heidät aamulla Katariinalla lähelle länsirantaa,
josta minä kuskasin porukan pulpettiveneellä - noin kolmekymmentä metriä - rajanaapurimme Erkki Nikkasen ruopattuun poukamaan
> siitä porukka ylös rinnettä mökillemme.
Vesi oli matalalla, joten säästimme aikaa
käyttämällä naapurin valkamaa, emmekä ajaneet ruoppaamaamme pohjoisrannan väylää
”omaan rantaan”.
Niin - minä ja vaimoni Tuula kerroimme lyhyen kaavan mukaan tervetulotoivotuksen jälkeen meidän mökkiprojektimme toteutuksen ja tietysti vähän Selkäsaaren syntyhistoriaa ja tulevaisuuttakin.
Tulokahvittelun jälkeen Stora Enson Juha Mäcklin kertoi vuodenvaihteessa 2010-11
toteutetusta metsähakkuusta saarella ja muutakin yleistä yhtiön
puunhankinnasta - ammattitaitoisesti erittäin selkeiden taulujen avustuksella..
Hän käytti porukan pienellä hakkuualueretkellä, jonka
jälkeen evästeltiin = paistettiin makkaroita tulistelupaikallamme. Meidän mökkimme toimii tukikohtana.
Jotkut opiskelijoista intoutuivat pienten demonstraatioesitysten jälkeen erilaisten/eri-ikäisten puiden pilkkomiseen.
Meillä on nyt pilkottuja puita vierailun jälkeen väliaikaisesti lähes häiriöksi saakka mökkitontillamme - hyvä niin, sillä kuivaa puuta kyllä tarvitaan.
Ahosen Olli haki porukan Katariinalla pois klo 15
huitteilla…
Hiukan aikaisemmin olin vienyt muutaman opiskelijan ja metsäasintuntijamme mantereelle -kahdessa erässä osittain syynä oli linja-autokuljetukset,,,
Upea päivä sään osalta ja esimerkillisesti käyttäytyvä opiskelijaryhmä! Tätä on mukava jälkikäteenkin muistella.
Ymmärtääkseni olimme kaikki toteutettuun tapahtumaan tyytyväisiä...
