Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Katselimme lauantai-iltana televisiosta Beckiä taas kerran. Siinä oli Tukholman metrotunneleihin sijoitettu rankka ja murheelinen tarina nuorista, oikeastaan lapsista, jotka pelikuvioiden mukaan pyrkivät ylemmälle tasolle. Tuo sanonta - ylemmälle tasolle - iski takaraivooni ajatuksia vuosikymmeniä sitten eräistä omista, henkilökohtaisista tapahtumista. Pyrin itse ylemmälle tasolle, koska tunsin siihen minulla olevan koulutukseni ja työkokemukseni perusteella mahdollisuuksia. Muistan kuin eilisen päivän silloisen työterveyslääkärimme, edesmenneen Erkki Kaukoniemen sanat käydessäni hänen luona saadakseni tietyn tyyppisen lääkärintodistuken. "Vai aiot sinä pomohommiin? hän pilke silmäkulmassa totesi... Olin pyrkimässä virkaan, johon olin silloin ainoa pedagogisesti ja kokemuksellisesti pätevä hakija. Virkaa ei täytetty. Minulla ei ollut eikä ilmeisesti muillakaan hakijoilla olut oikean väristä poliittista jäsenkirjaa. Minulla siihen maailman aikaan ei ollut minkäälaista poliittista jäsenkirjaa. Politiikka ei minua kiinnostanut. Kyseistä virkaan määrättiin tekun tuntiopettaja hoitamaan toistaiseksi ja virka pantiin uudelleen hakuun. Löytyihän siihen sittemmin sopiva henkilö Etelä-Suomesta. Tosin hän oli kotoisin pohjoisesta, joten Kemiin asettuminen ei ilmeisesti tuottanut vaikeuksia. Satuin lukemaan erään valintaprosessissa mukana olleen henkilön - hänkin nykyään eläkeläinen - toteavan: "Kemillä on aina ollut vaikeuksia hyväksyä omien kuntalaisten työllistämistä." Näin on - valitettavasti. En malta olla toteamatta, että tiedon kyseisen viran valintaprosessista kuulin edesmeenneeltä Toivo Tapiolta Skotlannin Invernesiin. Olimme vaimoni kannsa silloin heinäkuussa vuonna 2000 ensimmäisellä Inter Rail-matkalla Skotlannissa, Englannissa ja Irlannissa. Kirjoitettakoon vielä, että olen aikaisemmin kirjoittanut, että en aikaisemmin koskenut pitkällä kepilläkään politiikkaan. Tiettyjen tapahtumien jälkeen lähdin mukaan kuntavaaliehdokkaaksi Kemissä. Ne taphtumat on edellä kirjoitettu auki... Oliko ratkaisu hyvä vai huono - ainakin sen jälkeen on tapahtunut monia mielenkiintoisia asoita.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja kevyttuulisen syyspäivän läsnäolon. Mittarissa +6 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Sovimme kahvipöydässä, että lähdemme sauvakävelemään Mansikkanokalle päivällä. Kyllä siellä kävimme ja tuttuja kävelylenkillämme tapasimme. Totesimme yksimielisesti, että tuo tienpätkä kyllä tuohon sopii. Jopa niin, että sitä vastustanut henkilö sanoi kallistuvansa sen kannattajaksi. Koko Mansikkanokan puistoaluetta voisi siistiä kaiken kaikkiaan, kunhan tuo paljon puhetta aiheuttanut tienpätkä on valmis. Käväisimme kotimatkalla Peurasaaren hautausmaalla. Kyllä sinne oli monia tuttuja haudattu hautakiviin ilmestyneiden nimien mukaan - murheellista. Katsotaan, mitä muuta tämä sunnuntaipäivä tuo tullessaan... Niin - paistoin taas pussillisen Pirkka-esipaistettuja vehnäpullia, päärakennuksessa on huumaava pullantuoksu hetken aikaa. Käänsin uteliaisuuttani ensi viikon pöytäkalenteristani esiin. Ei merkintöjä, hyvä niin...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olen tästä eli alla olevasta kirjoittanut aikaisemminkin ainakin omalle Blogisivulleni. Niin - edellisessä elämässäni, työelämässäni kerroin oppilailleni muistaakseni jokaiselle luokalle, että tykkään käsin tiskaamisesta. Oikeastaan nautin siitä, mitä isompi tiski, sitä parempi... Muistan epäilevät ilmeet useiden oppilaiden kasvoilla. "Et voi olla tosissasi!"saattoi takarivin oppilas todeta.. "Kyllä olen ." sanoin ja lisäsin "Yllättäkääpä äitinne edes Äitienpäivänä toteamalla, että annahan minä tällä kerralla tiskaan." Tietysti sieltä muutama huikkasi, että heillä on tiskikone ja joku etten varmana... Kerroin oppilailleni, miksi tykkään tiskaamisesta. Siksi, että siinä näkee välittömästi työnsä tuloksen, jota ei opetustyössä aina heti ole nähtävissä. Mikäli vielä oikein muistan, saatoin muutamien oppilaiden pään päällä nähdä/kuvitella lampun syttyvän. Nin totta tosiaan. Ja tämä on taivahan tosi, sanoisi entinen opettajakollega...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurikoisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa -2 astetta pakkasta. Maassa ja talojen katoilla oli hiukan kuuraa. Tänään ei ole minulla mitään erityistä tekemistä. Kukaties kuitenkin hiukan imurointia. Vaimoni käynee kaupoilla päivällä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään..

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta tuossa käsin tiskatessani tulee mietiskeltyä kaiken maailman asioita. Täytyy avoimesti todeta, että tuo oma kuntavaaliehdokkuus käy yhä useammin mielenpäällä. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että kuluvalla - kohta päättyvällä -valtuustokaudella on tapahtunut mielestäni poikkeuksellisen paljon valtuusto- ja lautakuntamuutoksia. On ollut vaikeita ja vielä vaikeampia asioita käsiteltävänä, päätettävänä ja luottamustehtäviin valittuja henkilöitä on väsähtänyt. Tietysti on monia syitä muutoksiin... On mielenkiintoista nähdä, miten Kemissä ehdokasasettelu yleensä toteutuu. Siihen on aikaa noin viisi kuukautta ja vaalit ovat kuuden kuukauden eli puolen vuoden kuluttua. Olen tähän mennessä lähinnä Messengerin kautta vajaalle kahdellekymmenelle tuntemalleni potentiaaliselle kemiläiselle kirjoittanut, vedonnut, että he lähtisivät kuntavaaliehdokkaaksi Kemissä. Hiljaista on ollut tähän saakka. Arvelen heistä monen pohdiskelevan tykönään tyyliin: "Josko minä kuitenkin tällä kerralla lähden mukaan." Jos heistä lähtisi kymmenisen ehdokkaaksi, voisin hyvällä omalla tunnolla jättäytyä sivuun, sillä olehan tällä hetkellä kuntapoliittisen urani huipulla. Mielenkiintoisia - tosin vaikeita - asioita Kemissä on seuraavallakin valtuustokaudella. Minäkin voisin niitä luetella pitkän rimpsun... Muutaman viikon sisällä, viimeistään marraskuussa teen omalta osaltani päätöksen ehdokkuudestani. Näin olen aikaisemminkin kirjoittanut.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen, vesisateisen ja tuulisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +10 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ole ainakaan minulla mitään erityistä tekemistä. Voi olla,että päivällä käväisen lenkin autolla kaupungilla viemässä muovisäkillisen muoviroskaa kierrätyspisteeseen. Niin - siellä kävin. Ajoin Haukkarista Prima Raudan kautta kierrätyspisteeseen. Tyhjensin muovisäkin Prisman kierrätyspisteeseen ja otin sen uudelleenkäyttöön. Totesin, että Prisman eteläpääty on hajoitettu. Mitä mahtaa tulla tilalle. Ajoin Karjalhdelta Hahtisaaren ja sisäsataman kautta Mansikkanokalle. Lumilinnan parkkipaikalta katseltuna tienpätkän rakentaminen näyttää edistyvän ihan asiallisesti - putkia ja kaapeleita asenntaan kaivantoihin - hyvä niin. Kotiin ajellessani suoranainen lehtipilvi ryöpsähti auton tuulilasiin. Nyt puiden lehdet saavat kyytiä... Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Eräs Facebook-teksteistä tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta hetki sitten - käsin tiskatessani - kävi mielessä välähdyksen omaisesti käsite poliittinen inhokki. Minullakin on useita poliittisia inhokkeja myös täällä paikallistasolla. Olen markkinoinut vuosikymmeniä käsitettä "neljä sekunnin säästö" eli tavatessani uuden, minulle tuntemattoman henkilön - katsekontakti, kädenpuristus ja ensimmäiset sanat - ovat tärkeitä. Ensivaikutelma. Se yleensä säilyy mielessä vahvana. Usein myönteisenä mutta joskus myös kielteisenä. Täytyy avoimesti tunnustaa, että joistakin paikallisista poliittisista inhokeista - ei heitä toki monta ole - käsitykseni ovat muuttuneet. Onneksi näin. Toisaalta on myös syntynyt uusia poliittisia inhokkeja. Ikävä kyllä. Lautakuntatyöskentelyssä henkilö on parhaimmillaan, sillä siellä ei tarvitse näytellä. Valtuustosalissa jotkut henkilöt vetävät näyttelijäkaavun päälleen, koska suoritukset televisioidaan. Oikeastaan striimataan: Striimaus eli suoratoisto (englanniksi streaming) on tiedonsiirtoa verkossa. Multimediasisältöä äänen ja kuvan muodossa lähetetään jatkuvana virtana verkon yli ja esitetään samanaikaisesti katsojille valitun palvelun kautta. Edellä oleva on sopiva aasinsilta muistuttamaan, että noin puolen vuoden päässä ovat kunta- ja aluevaalit. Mikä on Kemin valtuutettujen ja lautakuntajäsenten määrä, se ratkennee kohtapuolin. Nykyisestä se joka tapauksessa hiven muuttuu, laskee..

Mielenkiintoinen keskustelu eilen - kyllä...

Mielenkiintoinen keskustelu eilen - kyllä... Jututin eilen erästä hyvin tuntemaani kunta- ja aluepoliitikkoa. Hänellä tuntui olevan kiireitä niin kuin viime vuosina aina. Monta - mielestäni - liian monta rautaa tuleesa. Kuulosti siltä, että hän joutuu juoksemaan/ajamaan kokouksesta kokoukseen. Kaikkia ei voi hoitaa Teamsin kautta. Mielestäni itse aiheutettua. Kevään 2025 kunta- ja aluevaaleihin liittyvänä hän ei vielä osannut sanoa oikeastaan mitään. On kuulemma niin monta avointa tekijää, muuttujaa. Voi olla, että hän kuntavaalien asemesta suuntautuu aluevaaleihin. Miksi? Siellä hänen sanojensa mukaan on tulossa suuria muutoksia. Ihmiset ovat väsyneitä. 1940-luvulla, osittain 1950-luvullakin syntyneet jättäytyvät syrjään. Omana näkemyksenäni totesin, että tuo aluevaikuttaminen ei ole edennyt sillä tavalla kuin on annettu ymmärtää. Mediatietojen mukaan on muun muassa tulossa henkilöstöön liittyviä neuvotteluja, alijäämä karkaa käsistä ja valtio tulee päällepärmäröimään Lappiinkin. Ei erityisen hyvältä näytä. Oli niin tai näin totesimme yhdestä suusta, että kemiläiset päättäjät joutuvat aivan liian usein lukemaan lehdistä päätettävistä, päätettäviksi tulevista asioista. Tiedottaminen on vaikea laji...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen, tuulisen ja vasisateisen syysaamun läsnäolon. Juri sellaisen kuin säätiedotus oli ennustanut, tosin ei erikoisen kovatuulisen. Mittarissa +2 astetta lämmintä. Maassa ja talojen katoilla oli hiukan räntää. Tänään ei ole minulla mitään erityistä tekemistä. Vaimoni käynee kaupoilla päivällä ja kukaties kirjastossa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan... Niin - olen aika monesta eri medialähteestä katsellut tuota Floridan pyörremyrskymyllerrystä. Kyllä on murheellisen näköistä jälkeä. Tällä hetkellä on yli kymmenen kuolonuhriakin, luku todennäköisesti nousee huomattavasti suuremmaksi muutaman päivän sisällä...

Mikko Kurtti Kemi - kyllä...

Mikko Kurtti Kemi - kyllä... Selailin vanhoja Kaleva-sanomalehden otsikoita. Siellä oli tuttu henkilö. Hankalan miehen maineessa: "Ai olenko? Nurkkapatriootti ja yhdenlainen mielensäpahoittaja minä kyllä olen, kun olen nähnyt miten helvetin pöljästi tätä maata johdetaan", sanoo kemiläinen yrittäjä Mikko Kurtti Mikko Kurtti ei usko puhetta siitä, että pääkaupunkiseutu elättäisi muuta Suomea. "Lappilaisten pitäisi ryhtyä yhdensortin skottilaisiksi eikä suostua siirtomaasuomalaisiksi. Jos lähdetään katsomaan Lapin tulonmuodostusta ja sitä kuinka paljon me ruokimme etelää, niin taidettaisiin pärjätä aika hyvin. Olen Mikon kanssa samaa mieltä. Taitaa olla jo 30-40 vuotta aikaa, kun useaan otteeseen kirjoitin, että pistetään Suomi poikki tuosta Jyväskylän pohjoispuolelta ja tehdään Suomesta liittovaltio. Katsotaan, miten Suomessa pärjätään. Silloisen käsitykseni mukaan pohjoisosa pärjäisi erinomaisesti mutta eteläosassa tulisi itku ja hammasten kiristys. Taisinpa kaavailla tietullejakin... Pitäisi kaivaa ne iänikuiset tekstit esiin. Luettelin pohjoisen Suomen vahvuuksia pitkän listan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Vuosi sitten mietiskelin alla olevaa: Silmiini osui vanha tekstini, josta lainaan osan uudelleen julkaistavaksi. Asia on mielestäni "kestoajankohtainen"... Henkilökohtaisesti olen pohdiskellut viime aikoina ihmisen työelämään liittyvästä jalanjäljestä... Kunnioitan suuresti niitä, osittain jo haudan lepoon saatettuja ns. vanhan kansan ihmisiä, tervaskantoja, jotka minullekin ovat kertoneet omasta työelämän jalanjäljestään jotakuinkin tyyliin: ” Kuulehan, minä olen käynyt vain viisi luokkaa kiertokoulua ja senkin vastapäivään, mutta katso, mitä olen saanut aikaan! Minulla on oma, itse alusta alkaen – sokkelista vesikattoon viimeistä listaa myöten – rakennettu koti, perhe, lapset, lastenlapset ja nyt jo lastenlastenlapset! Minä olen omalla työlläni ja uutteruudella saavuttanut sen, mitä ihminen voi ikinä toivoa! Ei ole kuule tarvinnut sossun luukulla norkoilla ja avustuksia anella!” jo edesmennyt tuttavani usein sanoi vauhtiin päästyään. "Minun onneni on se, että minulla on olut aina työtä! Kovaa, mielekästä työtä, jonka olen aina hoitanut niin hyvin kuin olen kyennyt. Työstä olen ollut aina kiitollinen.” hän totesi aina vakavana... "Tiedätkö, että minä kouluja käymätön etenin peräti kympiksi, pomoksi työpaikallani, niin minuun luotettiin! No, nyt eläkepäivillä näitä on mukava muistella.” hän usein totesi lievästi kehaistuaan omaa työelämäkaartaan, työelämän jalanjälkeään. Muun muassa kyseinen henkilö teki todella pitkän työrupeaman, laskelmieni mukaan palkkatyötä noin 15-vuotiaasta 65 vuoteen miinus armeija ja sotavuodet. Hänen työelämän jalanjälki oli erittäin mittava ja kunnioitusta herättävä. Hän oli myös monessa muussa mukana. Hän oli aikansa vaikuttajia... Kuinka moni meistä mahtaa yltää vastaavaan? Toisaalta taas valitettavan monilla aloilla työssä olevien jalanjälki on todella syvä, pelottavan syvä, lähestulkoon pieni monttu mm. jatkuvana kiireenä työssä, riittämättömyyden tunteena työsuorituksestaan, runsaine ylitöineen, epämukavien työaikoineen, työuupumisineen, jne. ... Toivottavasti monelle meistä, oikeastaan teistä – nimenomaan nuorille koulutetuille henkilöille annetaan arvokkaaseen, täysipainoiseen työelämän jalanjälkeen mahdollisuus ja jäädä aikanaan – sitten joskus – ansaitsemallenne eläkkeelle. Tällaisia iltamietteitä Kemin Haukkarin Kainuunkadulta...

Eilistä lehtisalilueskelua Kemin kirjastossa...

Eilistä lehtisalilueskelua Kemin kirjastossa... Ensimmäistä kertaa lueskelin nykyisessä lehtisalissa Lapn Kansaa ja Kalevaa. Kalevassa oli laaja artikkeli Ouluun remontoidusta kaupupungintalosta. Lehdeesä oli myös tietoja oululaisten - Oulun kaupuungin omistamien - tytäryhtiöiden luottamushenkilöiden palkkioista. Totta kai se kiinnosti, koska olin aikaisemmin kuullut "huikeista" palkkioista. Totta. Muun muassa Oulun Energia kiinnosti, koska sillä mediatietojen mukaan on kiinnostusta kemiläisten perusinfrasta. Kyllä siellä tunnutaan maksettavan ihan mukavia luottamushenkilökorvauksia. On erikseen vuosikorvaus ja sen lisäksi kokouspalkkio. Hyvä niin. Muistutukseksi noin viikko sitten Kalevassa olleen artikkelin otsikko: Kemi saattaa myydä sähkö- ja vesiyhtiönsä Oulun Energialle Oulun Energia ja Kemin kaupunki eivät kommentoi Kemin Energia ja Vesi oy:n omistukseen liittyviä neuvotteluita. Neuvotteluja siis käydään edelleen...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä - Lounais-Lapppi - ja isoa mainosnippua kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin puolipilvisen ja tuulisen syysaamun läsnäolon. Ei vielä mitään syysmyräkkää, jota sääennuste ainakin Etelä-Suomeen on luvannuut. Tänään saattaa Meri-Lapissakin jo sataa ensilumi. Mittarissa +3 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ainakaan minulla ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että pistä koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Vaimoni käy todennäköisesti kaupoilla päivällä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo muuta tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? en oikeastaan sen kummempia mutta iltapäivällä kävin mukavan puhelinkeskustelun tutun Facebook-kaverini kanssa. Lähes ensi sanoikseen hän totesi: "Joko olet päättänyt ehdokkaasi asettumisesta kuntavaaleihin?" "En ole, päätän siitä marraskuun aikana niin kuin olen aikaisemmin kirjoittanut." sanoin ja lisäsin "Olen tänään ottamassa yhteyttä erääseen nuoreen kaveriin." Hän psyykkasi minua - taas kerran - vedoten elämänkokemukseeni ja mainitsi, että päättämässä täytyy olla eri ikäisiä ihmisiä myös iäkkäitä ihmisiä. Kyllä - näin asia on. Muuten tuo nuori kaveri lähetti Messengerin kautta palautteen, että hänellä on tällä hetkellä niin monta juttua meneillään, että ei ole aikaa - ylimääräistä aikaa. Hän ei pitänyt asiaa mahdottomana jatkossa perehdyttyään asiaan. Sen perehtymisen voi aloittaa seuraamalla Kemin kaupungin kotisivu > Päätöksenteko: Esityslistat ja pöytäkirjat...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Niin - mahdollisesti muistat, että pidän tarinoista. Itse myös niitä kerron/kirjoitan. Tässä yksi sellainen. Kävimme - minä ja vaimoni - Kemin kulttuurikeskuksessa isossa auditoriossa kuuntelemassa ja katselemassa Matti Ylipiessan esitelmää Kemistä syksyllä 1944. Oli siellä meidän lisäksi muitakin, melkein "tupa" täynnä. Kun silloisen Neuvostoliiton vaatimuksesta saksalaiset - entiset aseveljet - piti ajaa Suomesta myös Kemistä pois, tilanne oli hämmentävä molemmin puolin. Olen syntynyt 20. päivänä syyskuuta 1944. Vanhempani asuivat siihen aikaa Kivikolla ns. Lemmenlaaksossa ostamassaan pienessä talossa, mökissä. Se on vielä siellä paikoillaan. Ainakin muutama vuosi sitten. Isäni kotitalo oli vuokralla hänen isänsä, minun isoisäni eli Aukusti Pyykön jäljiltä. Isäni oli sodassa, äitini lasten - Annelin, Eeron ja vastasyntyneen kuopuksen eli minun kanssa täällä Kemissä. Osa kemiläisistä halusi pois sodan jaloista. Niin äitinikin lastensa kanssa. Hän ei muistaakseni koskaan asiasta kertonut. Sisareni ja edesmennyt veljeni siitä on minullekin kertonut. He olivat "evakkoryhmässä" - minä vastasyntyneenä kopassa - menossa Kemistä Nällin ja Järpin kautta Simon Maksniemeen. "Pysykää matalana ettei teihin osu!" joku oli ryhmää valistanut. "Ei kai se meihin osu, kun tuo pitkä mieskin kävelee kyykistelemättä." oli joku sanonut... Tuo pitkä mies oli myöhemmin rajanaapurimme Haukkarinkadulta Eugen Luukinen, poliisi. Evakkoryhmä oli ilmeisesti lähestymässä ns. Kurkelan mutkan läheissydessä olevaa suomalaisten tykkipatteria. Minulla ei ole asiasta luonnollisestikaan muistikuvaa, vaan olen toisen käden tiedon varassa. Ilmeisesti tämä evakkoryhmä oli jonkin aikaa Maksniemessä Marostemäen talossa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta käväisin alkuiltapäivästä jututtamassa tuttua kohtalaisen iäkästä pariskuntaa. Toinen - naispuoleinen - totesi: " On niin kelju olo, kun ei saa mitään aikaiseksi." Ymmärsin hänen saamattomuustuskansa. Totesin kuitenkin hänelle myötäsukaisesti: "Tarvitseeko sitä aina saada jotakin aikaiseksi?" Niin - molemmat ovat ysikymppisiä - toinen täyttänyt ja toinen täyttää ensi vuonna. Kyllä tuohon ikään on - näin arvelen - saanut aikaiseksi oman kiintiönsä täyteen...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja lähes tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa -1 aste lämmintä/pakkasta. Maa ja katot hiukan kuurassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ainakaan minulla ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että pistän päärakennuksen takkapesään tulet. Alkuillasta kukaties lähdemme Kemin kulttuurikeskukseen isoon auditorioon, jossa on Matti Ylipiessan luento Kemin tapahtumista vuonna 1944 lähinnä siviilien elämästä sodan keskellä. Katsotaan, mitä tämä tiistaipäivä tuo tullessaan.

Uusi viikko käynnistyy - kyllä...

Uusi viikko käynnistyy - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa 0 astetta lämmintä. Maa ja rakennusten katot kuurassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen ainakaan minulla ei ole mitään erityistä tekemistä. Kukaties pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään valmiiksi. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan. Illalla katselen todennäköisesti kaupunginvaltuuston kokousta netistä. Tässä olen työhuoneessani tietokoneen ääressä. Odottelen lähetystä valtuustosalista. Se alkaa noin puolen tunnin kuluttua. Jokohan siellä ovat kaikki kamerat käytössä. Kaksi edellistä kertaa on kolmesta kamerasta vain yksi on ollut toiminnassa. Viimeksi oli myös äänityksen osalta hiukan ongelmia... Niin - kuvakulmat olivat sellaisia, että kaikki kamerat olivat käytössä ja äänityskin toimi asiallisesti. Meitä nettiseuraajia oli parhaimmillaan 50 henkilöä. Tuo kouluverkkoasia vähin puhututti. Se on vielä niin sanotusti vaiheessa, vaikka töitä on tehty jo aika lailla...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Katselimme hetki sitten alla olevan televisio-ohjelman - murheellista. Gaza, elämä helvetissä Katso 52 min · dokumentti · asia · ahdistava · kriittinen · Voi aiheuttaa ahdistusta Sisältää väkivaltaa Sallittu yli 12-vuotiaille Hamasin hyökkäys Israeliin provosoi Israelin raskaat iskut Gazaan ja elämä ahtaalla kaistaleella on muuttunut helvetiksi. Kuukausia kestäneen hyökkäyksen jälkeen suurin osa alueesta on asumiskelvoton, 1,5 miljoonaa ihmistä on joutunut evakkoon ja ovat jatkuvasti liikkeellä alueella etenevän Israelin armeijan takia. Alueen sairaaloista vain kolmasosa toimii ja monet avustusrekat päätyvät varkaiden käsiin. Unicefin arvioiden mukaan Gazassa loukkaantuu tai kuolee lapsi joka kymmenes minuutti. (Gaza: Trapped in Hell, Ranska 2024) Näytä lisää julkaistu ma 30.9.2024 poistuu 29.9.2026 käynnistyskerrat 24 281 Niin - kyllä tämä on järjetöntä ja järkyttävää katseltavaa eikä loppua ole näköpiirissä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja lähes tyynen päivän läsnäolon. Mittarissa +3 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ainakaan minulla ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä sunnuntaipäivä tuo tullessaan. Uteliaisuuttani käänsin pöytäkalenteristani seuraavan viikon avoimeksi. Kaksi merkintää: Kemin kaupunginvaltuuston kokous on maanantaina klo 18 alkaen. Sen katselen kotona näillä näkymin netistä. Toinen merkintä on tiistaina Kemin kulttuurikeskuksen iso auditorio klo 17.30. Mielenkiintoinen esitelmä, jota kukaties menemme kuuntelemaan/katselemaan. Nettilainaus: Kemi syksyllä 1944 - Näyttelyn lisäksi järjestämme avoimen yleisöluennon Kemin kulttuurikeskuksen isossa auditoriossa tiistaina 8. päivä lokakuuta kello 17.30 aiheesta siviiliväestö taisteluiden keskellä. Tapahtumassa puhujana on Kemin kotiseutu- ja museoyhdistyksen puheenjohtaja Matti Ylipiessa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa uringossa +10 astetta lämmintä. Maa ja talojen katot ovat lievässä kuurassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän kukaties päivällä päärakennuksen takkapesään tulet. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Mielipidevaikuttaja - niinpä...

Mielipidevaikuttaja - niinpä... Tästä olen kirjoittanut aikaisemminkin. Joku näkemäni sana saattaa laukaista ajatuksissani tarpeen kirjoittaa. Tällä kerralla se on sana - mielipidevaikuttaja. Seuraavastakin olen aikaisemmin kirjoittanut. Tapahtuma toteutui Kemin Kauppakadun R-Kioskilla. Tuttu henkilö oli täyttämässä veikkauskuponkia. Mennessäni hänen viereen lottoriviä täyttämään hän sanoi minulle vapaasti muisteltuna:"Jaaja siinä tulee mielipidevaikuttaja." Niin sanoja oli edesmennyt - jalkapallosta aika paljon joiden mielestä lähes kaiken tietävä - Pentti Puro. Olin luonnollisesti hiukan asiasta otettu, mutta vähättelin ansiotonta arvonnousuani. Toki siihen aikaan aika paljon kirjoittelin lehtiin, lähinnä Pohjolan Sanomiin. Aika usein vein muun muassa Lääkkölän Heikille ajankohtaisia tekstejäni ja aika usein - käytännössä aina - hän pisti ne eteenpäin painettaviksi. Siihen maailman aikaan en ollut kuntapolitiikan kanssa missään tekemisissä. Jälkikäteen on käynyt mielessä, että Pentti olisi takuuvarmasti ollut Kemin ääniharava/- kuningas, jos hän olisi lähtenyt mukaan kuntapolitiikkaan. Hän olisi ollut niin sanottu kova luu eduskuntavaaleissakin Lapissa. Hän ei ollut aktiivipolitiikasta kiinnostunut, vaikka sitä varmaan tarkkaan seurasikin. Näitä Pentin ja miksipä ei Heikin tyyppisiä henkilöitä nyt Kemissäkin kipeästi tarvitaan kunta- ja aluevaalien lähestyessä. Kyllä heitä on, mutta heidät pitäisi saada "herätyiksi" asiaan.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin poikkeuksellisen pitkääm nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja sadetihkuisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +8 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Olen aikaisemiinkin kirjoittanut, että olen siinä iässä, että minä mielellään muistelen vanhoja asioita. Oikeastaan hetki sitten paukahti takaraivoon ajatus, että velvollisuuteni on kertoa omista kokemuksistani avoimesti, josko niistä on jollekin lukijalle hyötyä. Aikaisemmin olen todennut, että kirjoittamiseni on avoimen päiväkirjan pitämistä. Sitä se on edelleenkin.... Niin - "poliittinen taustani": Se on aika hento, lähes näkymätön. Sitä ei oikeastaan ole. Olen muistaakseni aikaisemminkin kirjoittanut, että vanhempani olivat ammatti-ihmisiä, isäni maalari ja äitini leipuri ja 1940-1950-luvulla vasemmistolaisia. He olivat SKDL:n, mahdollisesti SKP:n jäseniä. He eivät koskaan aatettaan tuputtaneet meille lapsille. Minulla oli poikasena monenlaisia kavereita. Näin jälkikäteen muisteltuna myös poliittisen kirjon koko alueelta. He ovat lähes kaikki kuolleet, osa heistä kuoli varsin nuorena. Murheellista. Työelämäaikana ennen opiskelua eikä opiskelunkaan aikana politiikka ei minua kiinnostanut. Oikeastaan se ei kiinnostanut minua ennen vuotta 2000. Eräiden tapahtumien jälkeen lähdin ehdokkaaksi sitoutumattomana Kemin kuntapolitiikkaan. Ajattelin silloin, että voin omalla panoksellani ja aktiviteetillani vaikuttaa Kami-nimisen kaupungin tulevaisuuteen. Miten siinä oikeastaan on käynyt? Huomasin heti ensimmäisellä valtuustokaudella, että kuntapolitiikka on aika ryppyotsasta, tosikkomaista touhua, josta puuttuu tietty rentous ja jota Kemissäkin kourallinen henkilöitä hallitsee/johtaa/päättää. Näin se on tälläkin hetkellä. Olen monesti todennut, sanonutkin, että asia, tosiasia ratkaisee minun käyttäytymiseni. Voin liikkua mielestäni koko polittisen kirjon alueella tuntematta tunnon tuskia. Pääasiassa olen toistaiseksi ollut kuitenkin keskellä. Siellä on turvallista. Varsinkin nyt, kun tämän päivän mediatietojen perusteella Suomen Keskusta r.p:n kannatus on nousussa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa 0 astetta lämmintä. Maa ja talojen katot kuurassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakennuksen takkapesään tulet. Eilen tuli Kemin seurakunnan toimistostan sähköposti liittyen illan kirkkovaltuuston kokoukseen. Ilmoitin meneväni kokoukseen varajäsenen ominaisuudessa. Toinenkin sähköposti oli tullut. Vuokralaisemme rajanaapurissa olevasta pienkerrostalosta sanoi sapimuksensa irti ja tyhjentävänsä yksiön. On siirtymässä toisiin tehtäviin toisella pakkakunnalla. Jos Sinulla on siistin ja edullisen toisen kerroksen yksiön tarvetta tai tiedät jonkun tarvitsevan niin ilmoittele - kiitos. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo vielä muuta tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta hetki sitten sauvakävelimme - minä ja vaimoni - lenkin: Kainuunkatu>Erkinkatu> Haukkarinkatu>Pulkamonkatu >Nällinkatu>Kainuunkatu. Sinä ei nyt mitään ihmeellistä ole, mutta laskeskelimme kyseisellä lenkillä asumattomat ja/tai huonokuntoiset talot ja/tai tyhjät tontit. Niitä on kaiken kaikkiaan parikymmentä yhteensä. Yllättävän paljon. Tarkisti asiaa vielä Kemin kaupungin kotisivuilta: Pohjakartasta ja vanhasta ilmakartasta/-kuvasta. Asia tuli taannoin puheeksi puhelinkeskustelussa henkilön kanssa, joka kohtalaisen hyvin tunteen Kemin asuntomarkkinat. Kiistatta kiinteistöjen omistajien olisi syytä pitää parempaa huolta arvokkaasta omaisuudestaan...

Tehdään niin kuin hyvä tulee - kyllä...

Tehdään niin kuin hyvä tulee - kyllä... Tämä Kemi on on ihme paikka. Eipä ihme, että tämä on Ihmekaupunki ollut jo pitkään. Täällä saa, voi ja uskaltaa valittaa kaikesta mahdollisesta ainakin nimimerkin suojissa. Ja kyllä täällä valitetaankin milloin mistäkin aiheesta ja varsinkin täysin aiheettomasti. Olen jututtanut vuoden 2000 jälkeen, jolloin lähdin itse kuntapolitiikkaan, monta valittajaa, urputtajaa yrittäen saada heitä mukaan kuntapolitiikkaan mihin tahansa poliittisen ryhmittymään. Tietysti itseäni on ollut lähinnä tuo nykyinen Keskustan Kemin kuntayhdistys. Tällä hetkellä en muista, että ensimmäistäkään pahinta valittajaa on ollut ehdokkaana. He ilmeisesti saavat poliittisen aktiviteettinsa tyydytetyksi "puskista huutelemalla". Mene ja tiedä. Niin - kohta taas on mahdollisuus lähteä mukaan päättäjäksi > kuntavaaliehdokkaaksi>lautakuntajäseneksi>kaupunginvaltuuston jäseneksi, jne. ... . Kaikki paikat ovat avoinna, sillä sunnuntaina huhtikuun 13. päivänä 2025 varsinaisena äänestyspäivänä valitaan uudet päättäjät. Uudet päättäjät - kukaties Sinäkin - aloittavat työnsä 01.06.2025. En viitsi irrotella tuosta aluevaltuustoasiasta. Se on oma tarinansa se...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä - Lounais-Lappi - hakiessani aistin aurinkoisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa 0 astetta lämmintä. Maa ja talojen katot kuurassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakennuksen takkapesään koivuklapit. Lähden aamupäivällä käväisemään Syväkankaan Messissä "postissa" ja kaupassa. Kukaties pyörähdän kaupunginkeskustankin kautta. Kyllä - siellä ajelin Hahtissaren, sisäsataman ja Mansikkanokan kautta. Sisäsatamassa oli monta onkijaa, ilmeisesti isot ahvenet liikkeellä. Upea meri, lähes peilityyntä. Kotiin tultuani Skaala-myyntitykki kävi tarkistamassa taannoisen olohuoneen ikkuna-asennuksen. Kaikki ok. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo vielä muuta tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta minulle on tullut kolme kertaa puhelu, johon en ole ehtinyt vastata. Ongelma on siinä, että kännykän näytössä lukee > Yksityinen numero, johon ei voi vastata. Koska ensimmäinen kerta oli 20. syyskuuta, arvelin silloin jonkun henkilön haluavan onnitella minua syntymäpäiväni johdosta. Toinen kerta oli 27. syyskuuta ja kolmas kerta hetki sitten eli 1. lokakuuta 2024... En yleensä vastaa tuntemattomiin numeroihin. Lisäksi kännykkäni näytössä on paljon merkintöjä > Epäillään häiriösoittajaksi. Niin - tänään olisin puheluun kyllä vastannut, mutta olin keittiössä touhuamassa vaimoni leipoman piirakan lumoissa. En yksinkertaisesti ehtinyt työhuoneeseeni vastaamaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Ajelimme aamupäivällä pienen sightseeing-lenkin. Kävimme Lallinperäntietä niin pitkälle kuin sitä pääsee. Olemme siellä käyneet aikaisemminkin, tosin siitä on jo pitkä aika. Olihan siellä vähin uuttakin mutta pääosin vanhaa. Aikamoista ryteikköä tien vieret täynnä, joka kaipaa siistimistä. Niin - syy meidän ajeluumme oli toissapäivän käynti Simon Karsikon Leuannokan uudella asuntoalueella. Kemi on suunnittelemassa vastaavan tyyppistä Satamakankaalle. Se on saanut jonkin verran osakseen arvosteluakin. Onko tarpeellista kaavoittaa tontteja lisää, kun niitä Kemin nykyiseen tarpeeseen on kyllä jo riittävästi. Ei ole väljiä "rantatontteja". Oli niin tai näin takaisin ajellessamme kävimme kääntymässä nykyteollisuusalueen portilla. Takaraivoon iski muistikuva eräästä teollisuusvierailusta. Kyllä. Olimme menossa kuorimolla käymään. Eräs oppilas intoutui irrottelemaan sivuportilla ääneen vapaasti muisteltuna: "Täällä on Kemin ammattikoulun sabotaasiryhmä!" Eipä siinä mennyt kuin hetki, kun vartija polkupyörällä tuli katsomaan meitä. Hyvä ja antoisa vierailu muutoin. Muuten kyseinen oppilas ei saanut päästötodistusta. Hän keskeytti opintonsa. Olihan tuo Luotolan kiinteistö ympäristöineen rähjäisen näköinen. Kävi mielessä, että kyseisen rakennuksen toisessa kerroksessa pidin tekun pyrkiville matematiikan preppauskursseja. Laskimme vanhoja pääsykokeita. Siitä on jo aikaa. Taisi olla 1980-luvun puoltaväliä. Ajoimme lenkin myös Rytikarin kerrostaloalueella ja muistelimme alueen syntyä nykymuotoonsa. Kotiin tultuamme katselimme Etuoven tarjontaa alueelta. Paljon on edullista osaketta tarjolla. Mielenkiintoista seurata, tulevatko em. osakkeet myydyksi, kun Veitsiluodon saarelle uutta yritystä syntyy...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja tuulisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +10 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties lähdemme pistäytymään uteliaisuuttamme Satamakankaalla. Kyllä - siellä kävimme ja vähän muuallakin ajelimme. Katsotaan, mitä muuta tämä tiistaipäivä 01.10.2024 tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Se on viimeinen syyskuun päivä -kyllä...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja lähes tyynen syysaamun läsnäolon. Mittatarissa +3 astetta lämmintä. Pienkerrostalo kohdalla on Valokuitunen-möyriminen aloitettu. Perinteisten aamutoimien jälkeen ainakaan minulla ei ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Käänsin uteliaisuuttani työhuoneeni pöytäkalenterista alkaneen viikon esiin - ei merkintöjä. Hyvä niin. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olen aikaisemminkin kirjoittanut - oikeastaan useaan kertaan: Olen ottanut yhteyttä lähestyvien kunta-ja aluevaalien puitteissa useisiin potentiaalisiin kemiläisiin - tuntemiini henkilöihin - psyykaten heitä lähtemään mukaan edes kuntavaaliehdokkaaksi. Toistaiseksi on ollut tällä rintamalla aika hiljaista. Tietysti voisi ajatella, että sanonta vaitiolo on myöntymisen merkki. Ainakaan aikaisempien vuosien/vuosikymmenien kokemuksellani se ei ehdokasasettelussa pidä paikkansa. Mahdollista ehdokkuutta pidetään pimennossa - mielestäni - turhan pitkään. Toivon vilpittömästi, että henkilöt, joihin olen Messengerin, sähköpostin tai kasvokkain ottanut yhteyttä, miettisivät ehdokkuuttaan vakavasti. Omalta osaltani olen päättänyt ja jo aiemmin kirjoittanut, että päätän ehdokkuuteni kuluvan vuoden marraskuun loppupuolella. Silloin on aikaa vielä ihan riittävästi H-hetkeen... Kyllä avoimesti on kirjoitettava, että minuakin on psyykattu jatkamaan. Asia erikseen äänestävätkö psyykkaajat viime kädessä minua.

Suruviesti...

Vamoni sai hetki sitten puhelinsoiton. Murheellisen viestin aidan takana olevan pienkerrostalon vanhimmasta asukkaasta, eläinrakkaasta naishenkilöstä, joka oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Rauha hänen sielulleen. Kuinka monta kertaa hänen takavuosina näin työhuoneeni ikkunasta viilettävän kesäaikaan polkupyörällä koiransa kanssa Kraaselin sillan kupeeseen ongelle. Hän vielä pari viikkoa sitten arveli vielä ajelevansa polkupyörällä ja lähtevänsä ensi kesänä ongelle. Hän harmitteli sitä, että menneenä kesänä hän ei ole kertaakaan päässyt ongelle. Hänen viime aikojen kulkuväline oli rollaattori. Hän useaan kertaan muistutti minua siitä etten kaataisi isoa kuusta aidan vierestä, sillä hän seurasi aktiivisesti kuusen "eläintoimintaa" - oravia ja lintuja. Taisipa takavuosina ruokiakin niitä. Tuolle isolle kuuselle on virallisesti hankittu Kemin rakennustarkastajalta lupakin jo vuosia sitten. Siinä se on vielä pystyssä... Tarkistin, että hän minua onnitteli vielä rapiat viikko sitten olleen syntymäpäiväni johdosta.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta kävi mielessä sanonta "napin painalluksella"... Keskustelin tutun henkilön kanssa niitä näitä. Hän sanoi - vapaasti muisteltuna - päältä ajettavaan ruohonleikkuriinsa suunnitellut ja toteuttanutkin lisätoimintoja, jotka toimivat "napin painalluksella" - kyllä. Olen usein tietotekniikkaan liittyvänä todennut/kirjoittanut, että toivottavasti tulee vielä aika, jolloin kaikki toimii napin painalluksella. Tällä hetkellä saa näpytellä aika tovin, että saa yksinkertaisenkin asian toteutetuksi. Toki jo tällä hetkellä on olemassa erilaisia sovellutuksia, jotka perustuvat äänen tunnistamiseen, mutta ne eivät ole vielä "matti ja maija meikäläisen" käytettävissä. Ovat oletettavasti varmaan jo huomenna tai ainakin ylihuomenna... Niin - asiasta toiseen: Kyseinen henkilö ihmetteli, että tekstejäni ei ole entisaikojen tavalla paikallisissa lehdissä. Hän muisteli "entisiä hyviä aikoja", jolloin tekstejäni oli viikoittain paikallislehtien yleisönosastoilla. Kerroin hänelle, että olen kesästä 2014 lähtien pitänyt omaa Blogisivua ja vuodesta 2017 lähtien olen Facebook-foorumille kirjoitellut aika aktiivisesti...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja lähes tyynen syysaamun läsnäolon. Mittatarissa +7 astetta lämmintä. Iso pihakoivu on muuttunut aivan keltaiseksi. Kohta ovat lehdet maassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen ainakaan minulla ei ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Käänsin uteliaisuuttani työhuoneeni pöytäkalenterista seuraavan viikon esiin - ei merkintöjä. Hyvä niin. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo loppujen lopuksi tullessaan... Niin - vaimoni ehdotti, että käväisemme Simon/Karsikon/Leuannokassa.. Siellä käväisimme. Kaksi taloa oli jo rakenteilla. Sauvakävelimme aivan rannalle, hiljaista oli. Otin kuvan ranta-alueen mainoskyltistä. Toivottavasti lisää tonttivarauksia lähiaikoina toteutuu. Tietysti rakentamistakin...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta hetki sitten kävi mielessä eilinen taidenäyttelyn avajaisiin meno Kemin kulttuurikeskuksessa. Vaimoni meni hiukan edellä. Heti sisään astellessani aulan sohvalta nousi mieshenkilö minua vastaan. Varmaan hän sanoi nimensäkin. Joka tapauksessa hän kysyi, olenko Karjalan Pyykköjä. "En vaan sukuni on lähtöisin Kainuusta. Sukututkimuksen mukaan 1500-luvun loppupuolelta Ristijärveltä." sanoin kysyjälle. Taisinpa mainita, että isoisäni on muuttanut Kemiin 1800-luvun loppupuolella Kuhmon Lentuasta/Lentiirasta. Hän tuntui tyytyvän vastaukseeni. En huomannut hänelle "mainostaa": Tervetuloa Pyykkö, Pyykkönen ja Pyykönen Sukuseura ry:n sivuille. Varmaan hän oli asiasta tietoinen. Siellä on aika paljon infoa. En ole itsekään pitkään aikaan siellä käynyt. Kunhan tulee sopivaa välipäätä, menen sinne katselemaan. Siellä on varmaan paljon uuttaa, josta en ole tietoinen...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin puolipilvisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +6 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että käväisemme Mansikkanokalla päivällä sauvakävelyllä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo muuta tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta kävimme Kemin taidemuseossa tadenäyttelyn avajaisissa klo 17 alkaen. Rapiat tunnin siellä olimme. Monta tuttua henkilöä näimme ja muutamaa pääsin itsekin jututtamaan. Kyllä - kyseessä oli kuvataiteilija Alvar Gullichsenin Tyylitelty taivas-niminen näyttely, joka on virallisti nähtävillä 28.9.- 14.12.2024 välisenä aikana. Otin muutaman kuvankin kännykällä tilaisuudesta, mutta ne eivät - ainakaan vielä - suostuneet siirtymään kännykän galleriasta tietokeeni muistiin. Taas tuli todistetuksi se, että taidemuseon akustiikka ei ole paras mahdollinen ja avajaisrupeama/-puheet turhan pitkät. Persoonallista musiikkia oli myös tarjolla avajaisyleisölle. Pikku naposteltavaa, karkkeja ja juomaakin oli tarjolla. Suosittelen käyntiä tämänkin taidenäyttelyn osalta Kemin taidemuseossa...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen syysammun läsnäolon. Mittarissa +7 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties pistän koivukalpit päärakennuksen takkapesään odottamaan illan sytytystä. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että loppuiltapäivästä käväisemme Kemin taidemuseolla taidenäyttelyn avajaistilaisuudessa pitkästä aikaa. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo muuta tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Vessakäynnin pitää onnistua ilman erillistä maksua - HS 17.09.2024 - kyllä. Tällainen artikkeli oli meidän valtalehdessämme - Helsingin Sanomissa. Menen hiukan ajatuksissa taaksepäin. Kävimme bussimatkalla - kun Rovaniemeltä lähteneeseen autoon - saattoi nousta tuosta rapiat 200 metrin etäisyydeltä Eteläntien pysäkiltä. Elettiin 1980-luvun loppupuolta silloisessa Leningradissa eli Neuvostoliiton aikaan. Mukava bussimatka kaiken kaikkiaan, jonka yhteydessä saimme harjoitella kaupankäynnin salojakin. Se onnistui eriomaisesti varsinkin hotellin kerrossiivoojien kanssa. Niin tuo vessassakäynti tai oikeastaan yritys oli mielenkiintoinen. Olimme vaimoni kanssa kaupungilla niin sanotun Suomen aseman läheisyydessä. Minulla tuli tarvetta käydä vessassa. Kysyi miliisiltä, missä on lähin vessa. Hän osoitti em. rautatieasemaalle. Sinne menimme. Minä meni alakertaan, jossa oli sanoin kuvaamaton haju, löyhkä. Maksoin "rahastajamummolle" etukäteen vessamaksun. Minulla ei ollut pientä rahaa - kopeekoita, joten jouduin maksamaan kohtalaisen isolla rupla-setelillä. Sain kourallisen kolikoita takaisin. Kun menin toimituspaikalle, löyhkä voimistui ja näin lattiassa jalanjäljet, joiden keskellä oli reikä. Jostain syystä tarpeeni kaikkosi ja syöksyin kellarikerroksesta ylös. Sanoin vaimolleni:"Nyt taksiin ja hotellille." Näin tilanne selvisi ihan asiallisesti. Niin - todettakoon, että piirrätimme eräällä katutaiteilijalla kuvamme. Ne ovat Pikkupuolen varastossa Kemissä kehystettyinä. Ne ovat mielestäni hyviä piirroksia, vaikka ne eivät ole olleet koskaan seinillämme. Annoin piirtäjälle, nuorelle naiselle SYP-lippiksen muistoksi. Se näytti hänellä oleva seuraavana päivänä päässään ohi kulkiessamme...

Kuntapoliittinen testamentti tai uusi tuleminen kerran vielä hengessä - kyllä...

Kuntapoliittinen testamentti tai uusi tuleminen kerran vielä hengessä - kyllä... Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin. En ollut kiinnostunut politiikasta en edes kuntapolitiikasta aikaisemmin. En ajatellut edes viimeksi mainittuun koskea pitkällä kepilläkään. Kuitenkin tiettyjentapahtumien jälkeen vuonna 2000 lähdin kuntavaaliehdokkaaksi. Olen ollut kuntavaaliehdokkaana vuonna 2000, 2004, 2008, 2012, 2017 ja 2021 siis kuusi kertaa. Olen ollut Kemin kaupunginvaltuuston varajäsen koko ajan ja työskennellyt monissa eri lautakunnissa. Tällä hetkellä olen Kemin Keskustan valtuustoryhmän ensimmäinen varajäsen, ympäristölautakunnan varajäsen, lupajaoston varajäsen ja elinvoimalautakunnan varajäsen. Joudun/pääsen varajäsenen roolissa "palokuntahengessä" osallistumaan kokouksiin, mikäli varsinaisella jäsenellä on tullut este syystä tai toisesta. Ainoa, missä en ole varajäsenenä, on Kemin Energia ja Vesi Oy:n hallitusjäsen tämän valtuustokauden. Yksi seitsemästä jäsenestä. Se on ollut mielenkiintoinen luottamustehtävä. Siinä on konkretisoitunut kaupungin päätöksentekoprosessin monimuotoisuus. Olen ottanut yhteyttä lähestyvien kunta-ja aluevaalien puitteissa useisiin potentiaalisiin kemiläisiin - tuntemiini henkilöihin - psyykaten heitä lähtemään mukaan edes kuntavaaliehdokkaaksi. Toistaiseksi on ollut tällä rintamalla aika hiljaista.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aisti pilvisen, tuulisen ja sadetihkuisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +13 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ainakaan tällä hetkellä ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, miten tämä päivä loppujen lopuksi etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Tällainen vanha artikkeli vilahti hetki sitten näkökentässäni. Kyllä - muistomerkin vihkimistä olimme mekin - minä ja vamoni - seuraamassa. Se on aika lähellä meidän mökkiämme kivirakassa., pirunpellolla Mikäli oikein muistan, Korpelan Pentti oli kyseisen paikan aikanaan hahmottanut. historiatiedoista. Kyllä siellä on kesällä tullut käydyksi. Aina käy mielessä: Toivottavasti Suomessa ei enää koskaan tapahdu vastaavaa. Vanha lehtiartikkeli: Kemissä teloitetuille punaisille muistomerkki Selkäsaareen Kemissä teloitettiin sisällissodan aikana ainakin 23 punaista vuonna 1918. Muistomerkki paljastetaan lokakuussa. Selkäsaari Kemissä Avaa kuvien katselu Kemin Selkäsaaressa teloitettiin sisällissodan aikana yli 20 punaista. Kuva: YLE / Jarno Tiihonen Kimmo Hiltula 25.9.2018 14:30 • Päivitetty 25.9.2018 18:14 Sisällissodan aikaan Kemissä teloitetut punaiset saavat muistomerkin Selkäsaareen. Lokakuun alkupuolella paljastettava muistomerkki tulee Selkäsaaren pohjoispäähän, lähelle paikkaa, joka toimi punaisten teloituspaikkana. Kemissä teloitettiin helmi- ja huhtikuun 1918 aikana ainakin 23 punaista. Aloitteen muistomerkin pystyttämisestä on tehnyt vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Sisko Korrensalo. Niin - kuva varmemmaksi vakuudeksi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä - Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +14 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakenuksen takkapesään tulet. Kohtapuolin työasu päällä lähden ulos touhuamaan hetkeksi aikaa Hahtisaaresta haetun veneen ja kesäauton kanssa. Molemmat laitetaan pääosin tänään talviteloille. Tänään on kokous loppuiltapäivästä. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Täytin viime viikon perjantaina 20.09.2024 täysiä vuosikymmeniä > 80 vuotta, jonka johdosta sain aikamoisen määrän onnitteluja, josta luonnollisesti olen otettu. Olin aiemmin julkisesti ilmoittanut, että en juhli syntymäpäivääni. Sitä oli noudatettu. Kuitenkin niin, että vanhin kalakavereistani käväisi pihalla muistuttamassa asiasta tuotepullo mukanaan. Sitä kukaties nautiskelen ruokalusikallisen/pienen pikarillisen niin halutessani tarvittaessa. Lisäksi aikaisemmin saimme kuulla, että vaimoni veli ja sisar aviosiippojensa kanssa tulevat käymään kahvilla. Näin tapahtui. Kahvittelun yhteydessä tuli puheeksi konkaripoliitikko Paavo Väyrynen. Kerroin, että en ole hänen juttujaan Facebookista lueskellut tämän vuoden aikana ollenkaan. Mahtaako edes enää kirjoitella, totesin. Kyllä kirjoittelee ja "sama kaiku on askelten", minulle sanottiin. Hetki sitten selailin hänen juttujaan. Totta - hän ei näytä pääsevän irti vanhoista ajatuksistaan. Murheellista... Niin - tuo Paavo tuli puheeksi siinä vaiheessa, kun minulta kysyttiin, joko olen päättänyt kuntavaaleihin osallistumisesta huhtikuussa 2025. Kerroin, että edellisten vaalien Kemin äänikuninkaan Paavo Väyrysen 566 ääntä on kieltämättä uusjaossa. Olen yrittänyt niillä psyykata potentiaalisia kemiläisiä lähtemään mukaan ehdokkaaksi. Saapa nähdä, onnistuuko...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja kevytsadetihkuisen syysaamun läsnäolon aivan kuin sääennuste lupaili. Mittarissa +12 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen alan valmistautua veneen Hahtisaaresta hakemiseen päärakennuksen päätyyn. Talviteloille. Otamme veneen trailerin päälle loppujen lopuksi Mansikkanokan luiskalta. Tommi eilen ilmoitti asiasta. Hyvä niin. Kyllä - vene on trailerin päällä tutussa paikassa päärakennuksen päädyssä. Valmistelen sen lopullisesti talvikuntoon lähipäivinä. Tämän vuoden kesällä kävimme siis kerran Selkäsaaressa tiistaina 16.07.2024. Kovin on hiljaista ollut viime kesänä ja vähän autolla ajoa. Kävin hetki sitten Mersun tankkaamassa ABC-asemalla Todettakoon, että edellinen kerta lauantaina 01.06.2024. Kesäautollamme on ajeltu koko kesän aina noin 200 km, se otetaan kohtapuoli pois liikennekäytöstä. Tänään taitaa muutoin olla rauhallinen arkipäivä. Katsotaan, mitä päivä tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta tänään oli Keskustan Kemin kuntayhdistyksen hallituksen ja valtuustoryhmän yhteispalaveri toimistolla loppuiltapäivästä. Yhteispalaveriin osallistui kaksi Teams-sovellutuksen kautta. Hyvää, reipastakin keskustelua ja hyviä päätöksiä. Emme käsitelleet kunta- ja aluevaaleihin liittyviä asioita. Odotin saavani nipun ehdokkaaksi asettumiskaavakkeita mukaan, kun oma printterini tulostusjälki on kehnonlaista. En muistanut asiaa ottaa esiin loppuhötäkässä. Varmaan sihteeri voi niitä ohi ajellessaan postilaatikkoomme sujauttaa. Kaupunginvaltuuston ylimääräinen kokous oli tänään maanantaina klo 18 alkaen, jonka seurasin netistä. Aika odotettua keskustelua. Niin - tänään ajelin Hahtisaaren, sisäsataman ja Mansikkanokan kautta Kauppakadulle kokoukseen. Kyllä oli komean näköistä, kun jo maihin oli nosteltu veneitä. On se hyvä, että tuossa asiassa järki voitti joidenkin takaraivoon hiipivän kateuden pirun. Tällaisia järjen voittoja taidamme saada lisää kävi mielessä, kun uimahallin ja entisen tyttölyseon ohi ajelin.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja sadetihkuisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +5 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Todettakoon nyt vielä eilisestä sen verran, että ajoin alkukesän jälkeen ensimmäistä kertaa auton päärakennuksen autotalliin. Lämpimällä autolla on mukava lähteä liikkeelle. Tänään on Keskustan Kemin kuntayhdistyksen hallituksen ja valtuustoryhmän yhteispalaveri toimistolla loppuiltapäivästä ja kaupunginvaltuuston ylimääräinen kokous, jonka seuraan aikanaa kukaties netistä. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista syyskuun viimeisen täyden viikon uteliaisuuttani esiin... Näyttää poikkeuksellisesti olevan useita merkintöjä - kyllä. Maanantaina Keskustan Kemin kuntayhdistyksen kokous/palaveri Valtakadun toimistolla ja sen jälkeen ylimääräinen Kemin kaupunginvaltuuston kokous. Viimeksi mainittuun ei tarvitse osallistua varajäsenen ominaisuudessa. Sen voi seurata netistä livenä. Keskiviikkona on yksi kokous loppuiltapäivästä/alkuillasta. Perjantaina 27.9.2024 klo 17 alkaen on Kemin taidemuseolla taidenäyttelyn avajaistilaisuus. Sinne voisi mennä pitkästä aikaa. Kyseessä on Alvar Gullichenin Tyylitelty taivas-nimisen taidenäyttelyn avajaistilaisuus...

Se on syyspäiväntasaus - kyllä...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aisti aurinkoisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa on +3 astetta lämmintä ja maa paikkapaikoin kuurassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ole oikeastaan mitään erikoista tekemistä. Nyt ollaan vaan. Voi olla, että päivemmällä tulee pihalla valmisteltua talven tuloa. Wikipediatekstiä: Syyspäiväntasaus on hetki, jolloin Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Se on joko 22. syyskuuta tai 23. syyskuuta. Aurinko on silloin zeniitissä päiväntasaajalla. Käyttöyhteydestä riippuen syyspäiväntasauksella voidaan tarkoittaa joko kellonlyömää, jona Aurinko siirtyy pois kyseiseltä pallonpuoliskolta tai koko vuorokautta, jonka aikana siirtyminen tapahtuu. Sekä kevät- että syyspäiväntasauksessa aika auringonnoususta auringonlaskuun on 12 tuntia koko maapallolla. Kauan sitten kesällä tuli Kemin seurakunnalta, diakoniatyö kutsu 70- ja 80-vuotiaiden syntymäpäiväkonserttiin Kemin kirkkoon sunnuntaina 22.9.2024 klo 15. Kutsu on kahdelle. Tämän jätämme väliin, mutta on erinomaisen hieno asia, että ikääntyneitä näinkin muistetaan. Iltapäivällä vaimoni on pääasiassa ajellut nurmikot ruoholeikkurilla ja siistinyt hankalimmat paikat akkukäyttöisellä trimmerillä. Minä intouduin katuojan penkat ajelemaan, vaikka ne kadunpuolelta kohtapuolin taas myllätään auki. Valokuitunen-yritys pistää valokuitukaapelia maahan. Niin - katsotaan nyt sitten, mitä muuta tämä sunnuntaipäivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Niin - kävimme iltapäivällä tuttavien pikkupojan 2-vuotispäivillä. Päiväsankari alku-ujouden jälkeen pääsi vähitellen vauhtiin ja vauhtia riitti... Minulta kysyttiin, mitä mieltä olen Mansikkanokan tienpätkästä. Kysyjä oli päiväsankarin isä. Kun minulta kysytään, yleensä vastaan. Keroin hänelle ja muille paikalla olleille, että tässä Kemin taloudellisessa tilanteessa, hankkeen olisi voinut siirtää myöhäisempään ajankohtaan. Se näkemys hävisi valtuustosalin äänestyksessä aikanaan. Sittemmin pistin nimeni aloitteeseen, jossa vaadittiin selvitystä kyseisen hankkeen rajusta hinnannoususta alkuperäiseen valtuutetuille "markkinoituun" hintaan verrattuna. Asiasta on maanantaina 23.09.2024 klo 18 alkaen ylimääräinen valtuustokokous. Asiasta varmaan puhetta riittää... Kun kyseistä tienpätkää jo rakennetaan ja sinne asennetaan valaistus/sähköistys, vedet, viemärit ja hulevesiviemärit niin hyvähän siitä tulee. Sitä ja sen tarpeellisuutta aikanaan varmaan loppujen lopuksi kiitellään. Mansikkanokan puiston käyttöä se ei juurikaan riko eikä vaikeuta. Ajelimme siellä tänään, näin se on...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta silmiini osui Yrjö Raution pitämän puheen teksti - pitkä ja hyvä teksti - josta lainaan aivan loppuosa. Tuskin Yrjö siitä on pahoillaan... Lainaus: "Ehkä elämme nyt historiallista välivaihetta. Emme ole vielä oppineet elämään nykyisen tietotekniikan maailmassa. Meillä ei ole vielä sääntöjä eikä käytäntöjä tätä maailmaa varten. Mutta ehkä me vielä opimme. En kaipaa Kekkosta takaisin, en yleensäkään vanhoja hyviä aikoja, sillä eivät ne niin hyviä olleet, vaan lähes kaikessa huonompia kuin nämä nykyiset. Kaipaan kuitenkin politiikkaa, jossa yhteinen etu menisi yli oman ryhmän lyhytnäköisten etujen. Kaipaan poliitikkoja, jotka olisivat valmiit tulemaan vastaan puoliväliin ja tarpeen vaatiessa sen ylikin. Heistä on nyt huutava pula." Kyllä - edellisessä on paljon järkeä, arkiviisautta. Lisään vielä sen, että nähdä informaatioähkyssä suuria kokonaisuuksia on erittäin vaativaa. Ymmärtää ja hyväksyä se, että kaikki vaikuttaa loppujen lopuksi kaikkeen. Nykyaikana mediamaailmassa hillotolppa-ajattelu saattaa yhtäkkiä muuttua kusitolppa-ajatteluksi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja tuulisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +12 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen taidamme olla vaan kaikessa rauhassa. Voi olla, että pistän päärakennuksen takkapesään tulet. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan... Niin - ainakin sen, että iltapäivällä käymme erään pikkumiehen luona syntymäpäivillä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Myöhäisiltaa täältä Suomen Merilapin Kemin Haukkarin Kainuunkatu 3:sta ... Kiitoksia huomionosoituksista syntymäpäiväni johdosta kaikille minua muistaneille - myös mahdollisille Matti ja Maija Myöhäisille. Kahdeksankymmentä vuotta on - ainakin nyt tuntuu siltä - ihan hyvä ikä. Minullekin on jo pitkään sanottu, että minulla viimeinen väri hiuksissa ja olen viimeisellä neljänneksellä. Se ei minua huolestuta eikä mietitytä, koska seuraavasta hetkestä ei ole loppujen lopuksi kenelläkään varmuutta. Täytyy vaan elää jatkossa edelleen kuin viimeistä päivää mahdollisimman järkevästi ja sivistyneesti...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Minulla tuntuu tänään olevan "kirjoittamisripuli" - kyllä. Tänään minulta kysyttiin: "Joko olet päättänyt ehdokkuudesta ensi kevään vaaleihin?" "En ole, päätän asiasta marraskuussa. Sen voin sanoa, että aluevaaleihin en koske pitkällä kepilläkään. Se on sekava vyyhti." sanoin ja lisäsin "Kyllä Kemissä on kieltämältä mielenkiintoisia ja tärkeitä asioita edelleen päätettävä lähivuoisina." Luettelin kysyjälle pitkän rimpsun eteen tulevista asioista, jotka pääosin on jo tällä hetkellä tiedossa. Taisinpa mainita, että kasikymppinen voi olla ehdokkaana, yläikärajaa ei ole. Voihan se olla, että ikärasismia alkaa esiintyä ehdokasasettelussa ja nuoruuden yltiöpäistä ihannointia. Mene ja tiedä. Ken elää, hän näkee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta juuri hetki sitten lueskelin veispuukki-kaverini Janne Kaisanlahden infoa, kutsua hänen kuukauden kuluttua täyttäessä 40 vuotta. Hän juhlii oikein kunnolla Kemijärvellä syntymäpäiviään - hyvä niin. Olen itse tänään perjantaina 20. päivänä syyskuuta 2024 täyttänyt 80 vuotta. En ole juhlinut syntymäpäiviäni oikeastaan ollenkaan. Näin olimme asian vaimoni kanssa aikanaan sopineet ja olin aiemmin asiasta julkisesti informoinut. Toki "täydet vuosikymmenet" eivät ole menneet ohi tämän foorumin seuraajilta. Paljon on tullut onnitteluja, jotka käyn läpi illansuussa... Jannelle voi sanoa, että elämä alkaa vasta nelikymppisenä. Se ei oikein hänelle ehkä ole kohdallaan, sillä hänellä on tosi mittava ja monipuolinen elämänkokemusrepertuaari jo tähän mennessä - nuoreksi mieheksi. Mihin hän vielä ehtiikään...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +14 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen taidamme olla vaan kaikessa rauhassa. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Insinööriliiton asiamies toteaa: Palkka ei pyytämättä kehity. Työntekijän kannattaa pyytää palkankorotusta. Työnantajallekin korotuksesta koituu loppujen lopuksi hyötyä... Niin - siitä on jo jonkin verran aikaa, kun pyysin keskustelua palkastani nuorena insinöörinä - pienen papritehtaan henkilöstöpäälliköltä. Keskustelu oli ihan asiallinen, jonka yhteydessä kyseinen henkilö totesi vapaasti muisteltuna:"Minä en ole koskaan pyytänyt palkankorotusta kymmenien vuosien urani aikana." Totta. Hänen koulutustaustansa oli diplomi-insinööri ja hän sukunsa kautta oli merkittävä omistajataho kyseisessä yrityksessä. En saanut palkankorotusta, mutta siirryin parin kuukauden kuluttua pois paikkakunnalta ja muihin tehtäviin. Edellisestä tapahtumasta on aikaa rapiat viisikymmentä vuotta...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +16 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen mene Pikkupuolelle pistämään massiiviseen takkaan tulet. Lämmitin sitä jo eilen pesällisen. Pihalta kaadetuille kuusiklapeille tulee käyttöä. Vaimoni käynee asioilla kaupungilla. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä - Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aisti aurikoisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa auringossa +14 astetta lämmintä, kohta kymmenisen astetta enemmän. Perinteisten aamutoimien jälkeen vaimoni aikoi lähteä naisystävänsä kanssa Ajokseen - sienestämään ja puolukkaan. Minä lähden käväisemään Karjalahdella. Vien kierrätykseen vähäisiä määriä metallia ja säkillisen kotitalousmuovia. Vien myös Prisman kierrätyspisteeseen pulloja ja tölkkejä. Kukaties ostan toisesta päästä rakennusta myös valkoista ja punaista, josko niille löytyy käyttöä. Katsotaan, mitä muuta tämä keskiviikkopäivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Alkuyöstä rauhattomasti mutta sitten harvinaisen pitkään ja hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin puolipilvisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +17 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen tänään ei ole oikeastaan mitään muuta tekemistä kuin seurata maailmanmenoa netistä. Televisiostakin. Vaimoni sanoi menevänsä kaupoille päivemmällä. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Kolmas syyskuun viikko käynnistyy - kyllä...

Kolmas syyskuun viikko käynnistyy - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin viileän, tyynen ja aurinkoisen syksyn aamun läsnäolon. Mitarissa suojaisessa auringonpaisteessa +25 astetta - hetki sitten alle kymmenen astetta. Perinteisten aamutoimien jälkeen minulla ei ole oikeastaan mitään erityistä tekemistä. Vaimoni perkaa ja survoo eiliset puolukat ja pistää pakastimeen. Loppuiltapäivästä minulla on Teams-kokous. Katsotaan, mitä muuta tämä maanantaipäivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook- teksteistäni tänään...

Myöhäisilta-ajatuksia - kyllä. Tänään sovimme Tommin eli vanhemman poikamme kanssa, että hän käväisee meidän mökillä Selkäsaaressa käydessään tynnyrit tyhjentämässä ja mökin sisältä vedet poistamassa ja limpparipullot poistamassa - varmuuden vuoksi. Niin - varmuuden vuoksi, jos emme tälle syksylle mökillä enää kuitenkaan käy. Olemme siis kerran käyneet tänä kesänä veneellä mökillä. Kaadetun vanhan kaksi-haaraisen kuusen risut ovat viimekertaisen eli ainoan saarikäynnin jäljiltä.

Joka vanhoja muistelee, sitä ...

Joka vanhoja muistelee, sitä ... Siitä on jo kauan aikaa, kun kävimme - minä ja vaimoni Tuula - Tsekin pääkaupungissa Prahassa. Olimme siellä kaiken kaikkiaan kaksi viikkoa. Mielenkiintoinen kaupunkiloma, vaikka jo viikon jälkeen tuli tunne, että johan täältä joutaisi kotiin. Onneksi emme lähteneet kesken kaiken pois, sillä koko ajalle riitti kyllä ohjelmaa. Kun kerroin tutulle ammattijärjestöasiamiehelle etukäteen matkastamme, hän totesi, että Prhassa meidän on aivan ehdottomasti käytävä Reduta jazz klubilla, jossa soitetaan elävää musiikkia - jazzia. Kyllä me siellä kävimme ja istuskelimme samassa tuolissa, jossa siihen kiinnitetyn kyltin mukaan oli istunut muun muassa Bill Clinton-niminen henkilö. Hän oli niin kuin muistatte aikanaan Yhdysvaltain presidenttikin. Kolmannen kappaleen jälkeen lähdimme pois. Miksi? Siksi, että tuli vahva tunne, että orkesteri - kymmenisen soittajaa - soitti samaa kappaletta. Taisi se olutkin olla klubilla kallista... Edelliseen liittyvänä - vapaasti muisteltuna - muistin alla olevan henkilön irrottelut: Jazziksi sanotaan musiikkia, jota voi soittaa väärinkin. Ainakin vahvasti improvisoiden. Niin henkilö on: Iiro Emil Rantala on suomalainen pianisti ja säveltäjä. Hän on jazzyhtye Trio Töykeiden perustaja ja on säveltänyt muun muassa pianokonserton sekä musiikkia useisiin musikaaleihin. Rantala on myös juontanut televisio-ohjelmia. Tuo kaikki oli niin sanottu aasinsilta itse asiaan: Minun musiikkimakuni vaatii musiikilta tunnistettavuuden, melodian. Olen siinä mielessä varmaan niin sanottu vanhan liiton ihminen... Niin - teimme Prahassa monia erittäin edullisia ostoksia. Ne ovat tälläkin hetkellä tallessa, tosin lähes käyttämättömiä.

Edesmenneen urheilutoimittajan kuolinilmoitus Helsingin Sanomissa...

Urheilutoimittaja Tapio Suominen kuoli 24.7.2024. Miehen kuolinilmoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa sunnuntaina 15.9.2024. Muistokirjoitus kuvaa hyvin Suomista: – Elämä on suora lähetys – tässä ja nyt. Näinhän se kaikessa yksinkertaisuudessaan on...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja harvinaisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin puolipilvisen ja tyynen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +17 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties aamupäivällä pistän päärakennuksen takkapesään tulet. Voi olla, että iltapäivällä kärrään Pikkupuolelle klapaeja syksyn tarpeiksi. Vaimoni aikoi mennä vielä kerran Ajokseen puolukkaan. Hyvä niin. Katsotaan, mitä muuta tämä sunnuntaipäivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja tyynen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +11 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties aamupäivälää käväisemme Täikön torilla Kemin perinteisillä syysmarkkinoilla. Viimeinen markkinapäivä. Katsotaan, mitä muuta tämä lauantaipäivä tuo tullessaan...

Erilaiset tavat ja tottumukset - hiukan insinööriasiaa...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta kävi hetki sitten mielessä erilaiset tavat ja tottumukset. Kyllä. Muistelin Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n hallitustyöskentelyä. Aika pitkään kättelimme toisiamme tavatessamme ennen kokousta. Se oli hyvä tapa, jonka toin aikanaan kuvioihin. Yhdistyksen Kemin kokoushuoneistossa Vinssissä Meripuistokatu 16 5.kerros se oli helppo toteuttaa. Puheenjohtajavaihdosten yhteydessä se vähitellen unohtui ja tuo takavuosien kirottu Korona-virus aiheutti lopullisen "kättelemättömyyden". Itse jäin hallitustyöskentelystä pois vuonna 2019. Olen silloin tällöin käväissyt yhdistyksen isoissa kokouksissa ja paikallisissa tapahtumissa. Juuri tällä hetkellä Insinööriliitolla on Tampereella Tampere-Talossa tilaisuus, johon osallistunee varmaan yhdistyksen jäseniä. Aikanaan oli tarkka "marssijärjestys" muun muassa liiton tilaisuuksiin - esim. edustajakokous - osallistumisesta. Puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri, taloudenhoitaja ja rivihallitusjäsen - muistaakseni. Kinaa ei osallistumisesta tullut, sillä aina työssä olevat/perheelliset eivät olleet tilaisuudessa osallistua em. tapahtumiin. Varmaan Tampereella on tällä hetkellä hyvä, tyylikäs ja arvokas meno päällä...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin puolipilvisen alkusyksyn aamupäivän läsnäolon. Mittarissa +14 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Täytyy alkaa orientoitumaan lämmityskauteen. Vaimoni menee iltapäivällä puolukkaan Ajokseen. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Katselimme eilen televisiosta alla olevasta kirjasta - Tamminiemem Pesänjakajat - tehdyn dokumenttiohjelman. Voi olla, että Ylen Areenasta se tulee katsottua uudestaankin. Monta tuttua, mielenkiintoista henkilöä esiintyi/vilahti ohjelmassa. Muun muassa: Ahti Karjalainen, Kalevi Kivistö ja Paavo Väyrynen, joista pieni tekstinpätkä muisteluna. Ahti Karjalaisen "tapasin" Tornin baarissa Helsingissä 1970-luvun loppupuolella. Olin Insinööriliiton toimistossa Yrjönkadulla pidetyn palaverin jälkeen - junaa odotellessa Kaakkois-Suomeen - AOI:n silloisen toiminnanjohtajan Aleksei Solowjevin kanssa maistelemassa oluet. Takaani kuului tuttu, matala ääni - kyllä - Ahti Karjalainen oli Kaarlo Pitsingin kanssa maistelemassa ei olutta vaan "miestä väkevämpää". Politiikkaa kuulostivat puhuvan. Kalevi Kivistön tapasin 1990-luvun loppupuolella, kun hän oli silloisen, alas ajetun AOI:n toiminnanjohtajan Antti Rytkösen ehdottamana sen kilpailutoimikunnan puheenjohtajana, joka valitsi AOI:n seuraajalle Tekniikan Opettajat ry:lle eli TOP ry:lle logon. Valinta oli hyvä, se näyttää olevan vieläkin käytössä. Todettakoon, että olin AOI ry:n viimeinen ja TOP ry:n ensimmäinen puheenjohtaja. Siitäkin on yli 20 vuotta aikaa... Paavo Väyrysestä voisi kirjoittaa paljon. Hän tuli yllättäen Kemin kuntavaaliehdokkaaksi vuonna 2021, sittemmin aluevaltuustoehdokkaaksi ja vielä kansaedustajaehdokkaaksi. Kun tuo viimeinen rypistys hänen osaltaan ei onnistunut, hän pyyhki Kemin pölyt kengistään ja muutti etelään. Toki hänellä on tällä talousalueella edelleen yritystoimintaa. Hyvä niin. Paavo aiheutti sen, että olen kuntapoliittisen urani huipulla. Kyllä. Olen viimeisiä vetelevän valtuustokauden Keskustan Kemin valtuustoryhmän 1. varajäsen. Joudun/pääsen silloin tällöin Kemin valtuustosaliin kaupungintalon 9.kerrokseen. Aiemmin Paavoakin olen päässyt muutaman kerran tuuraamaan. Pieni Pätkä Wikipediatekstiä: Tamminiemen pesänjakajat: Kekkonen lähtee – kuka tulee? on vuonna 1981 ilmestynyt suomalainen ironinen ja satiirinen kirja, jossa esitellään 22 tunnettua poliitikkoa presidentti Urho Kekkosen seuraajaehdokkaina ja pohditaan heidän mahdollisuuksiaan menestyä seuraavissa presidentinvaaleissa. Sen kirjoittivat nimimerkillä ”Lauantaiseura” esiintyneet Helsingin Sanomien toimittajat Aarno Laitinen, Arto Astikainen, Kalle Heiskanen, Ritva Remes, Hannu Savola, Anneli Sundberg ja Janne Virkkunen. Teos perustui heille kertyneeseen sisäpiirin tietoon, josta osan julkistamista ei pidetty silloisen journalistisen tavan mukaan sopivana. Tamminiemen pesänjakajien keskeiset teemat ovat kansalaisilta salattu Urho Kekkosen heikentynyt terveys, poliitikkojen kulissien takaiset valtapelit ja Neuvostoliiton puuttuminen Suomen sisäisiin asioihin.[1] Teos herätti ilmestyessään suuren poliittisen kohun ja sen on katsottu tuulettaneen Kekkosen presidenttikauden poliittista ilmapiiriä.[2] Kirjan nimi viittaa silloiseen tasavallan presidentin virka-asuntoon Tamminiemeen.

Mitä tänään tähän asti...

Hetki sitten lehteä Lounais-Lappi ja postia hakiessani kaduvarren postilaatikosta aistin pilvisen aamupäivän läsnäolon. Mittarissa +17 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen taidamme olla vaan kaikessa rauhassa. Tosin täytynee käväistä asioilla päivemmällä Karjalahdella ja keskustassa. Todennäköisesti ainakin ajelen Täikön tori ohi ja katson, miten Kemin perinteiset, kolmipäiväiset syysmarkkinat ovat käynnistyneet. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja sateisen aamupäivän läsnäolon. Aivan kuin sääennuste lupasi. Mittarissa +15 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen taidamme olla vaan kaikessa rauhassa. Tyypillinen pirttipäivä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan... Niin - käväisin loppuiltapäivästä ajelemassa Mansikkanokalla. Tienpätkä näyttä syntyvä hyvää vauhtia. Illalla = hetki sitten lämmitin päärakennuksen massiivista takkaa. Huomenna käväisen ostamassa sytytysgeeliä tai- nestettä ja ennen sytytystä savukanavien "tohottamiseksi" pienen kaasupullon...

Kemi ihmekaupunki - kyllä...

Kemi ihmekaupunki - kyllä... Kauan sitten - ennen vuotta 2000 - tilikikkailulla omaisuutta myymällä saatiin kaupungin talous näyttämään paremmalta kuin se loppujen lopuksi olikaan. Vuoden 2000 jälkeenkin on tehty estottomasti lisää velkaa eikä lähitulevaisuus näytä edelleenkään aiheuttavan ylimääräisiä sydämentykytyksiä suurimmalle osalle kemiläisistä päättäjistä. Meillä on aivan liian paljon velkaa. Ihme, että olemme näinkin hyvin saaneet perusasiat toimitetuiksi. Kuitenkin edessä on edelleen suunnitteilla mittavia investointeja, jotka liittyvät muun muassa kouluverkkoasioihin, uimahalliin ja jätevedenpuhdistamoon. Näistä viimeisin eli jätevedenpuhdistamo on vuoteen 2028 mennessä toteutettava. Mutta ei hätä ole tämän näköinen. Lehdestä saimme taannoin lukea toimittajan kirjoittamana, että Kemin "kruununjalokivessä" eli Kemin Energia ja Vesi Oy:ssä on pelastus. Sitä pilkkomalla ja myymällä pääsemme kuiville. Kukaties sille löytyy/on jo löytynyt sopiva, luotettava ostajataho. Jos niin, niin hyvä niin mutta... Soppii eppäillä. Toinen "pelastuskohde" on Kemin Matkailu Oy ja nykyisen ympärivuotisen Lumilinnan alueelle mahdollisesti lähivuosina rakennettavan hotellin kiinnostus tulla omistajaksi em. yrityksestä - hyvällä myyntihinnalla. Se olisi toteutuessaan kova juttu. Kemin Satama Oy Nato-kuvioiden myötä noussee arvoon arvaamattomaan. Veitsiluodon saarelle tulee ryminällä uutta toimintaa. Toivottavasti tuo paljon puhetta aiheuttanut Länskä saa kriisien keskellä järkevän lopputuloksen. Teatteriasiat, Biltema-asia, Monitoimihalli eli Kemi Areena-asia, Mansikkanokan tienpätkä, jne. ovat toteutuneet/toteutuksessa, joten seuraavan valtuustokauden päättäjät saavat aikanaan keskittyä olennaiseen. Olennaisinta minun mielestäni on talouden kuntoon saattaminen. Välttyä kriisikunnaksi ajautumisesta ja valtion holhouksen alaiseksi. Siinä on Ihmekaupunki Kemille tehtävää ihan nokko...

Mitä tänään tähän asti...

Poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja tuulisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +26 astetta auringossaa suojaisessa päärakennuksen syvennyksessä. Viime yönä, alkuyöstä oli hiukan rauhatontonta. Liekö tuo illan kaupunginvaltuuston kokous sen aiheuttanut. Mene ja tiedä. Perinteisten aamutoimien jälkeen minulla ei ole mitään erityistä tekemistä. Vaimoni lähti hetki sitten naistuttavansa, ystävänsä kanssa Haaparannalle. Varmaan mukava matka. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Tänään maanantaina Kemin valtuustokokouksen päätteeksi tuli esiin Kemin ystävyyskaupunkeihin liittyvää asiaa. Viivi Järvelä esitti nykypäivään liittyvän asian, kehystetyn valokuvan luovutuksen kaupunginvaltuusto puheenjohtajalle Reijo Viitalalle jonnekin esiin ripustettavaksi. Päiväsankari, syntymäpäiväsankari Marja-leena Laitinen intoutui muistelemaan oikein vanhoja ystävyyskaupunkiasioita, taisipa mennä ihan 1970-luvun puolelle saakka. Olisin - niin halutessani - voinut ottaa esiin Kemin ja Luoteis-Venäjän Severomorskin asian. Tosin Kemillä ei ollut siihen suuntaan virallista ystävyyskaupunkistatusta, mutta yhteistyötä kyseisen kaupungin kanssa toki tehtiin. Elettiin kaupunginjohtaja Juhani Leinon aikaa siis 1990-lukua... Siihen maailman aikaan vastavuoroisuus oli kunniassaan. Kemiläisiä virkamiehiä kävi "maa mullalla" Venäjän reissulla Severomorskissa ja Murmanskissa. Sieltä vastavuoroisesti delegaatioita täällä. Itse olin mukana muun muassa kulttuuriasioissa. Kemin taidemuseossa oli syksyllä vuonna 1997 severomorskilaiskuvataiteilijoiden Anatoly Sergienkon ja Ivan Voronin taidenäyttely/myyntinäyttely. Mukana oli myös Murmanskista akvarellisti Vladimir Tchernov. Taidenäyttelyn avajaissanat lausui Kemin kaupunginjohtaja Juhani Leino. Elettiin taidemuseolla Unto Käyhkön aikaa. Vierailevien kuvataiteilijoiden johtajana oli Severomorskin kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran.

Joe Bidenin vaikea päätös - kyllä...

Joe Bidenin vaikea päätös - kyllä... Eilinen dokumentti oli hyvä. Se on edelleen katseltavissa Ylen Areenalta. Suosittelen. Ulkolinja: Bidenin vaikea päätös (12) Su 8.9.2024 klo 22.45, Yle TV1 Presidentti Joe Bidenin päätös vetäytyä ehdokkuudesta toiselle kaudelle alle neljä kuukautta ennen vaaleja oli dramaattinen ja vaikea. 81-vuotiaan Bidenin elämä ja hänen viisi vuosikymmentään Yhdysvaltain politiikassa ovat olleet täynnä haasteita, kiistoja, voittoja ja tragedioita. Dokumentti kuvaa änkyttävä lapsen kasvua, Joe Bidenin nousua presidentiksi; sekä henkilökohtaisia ja poliittisia voimia, jotka muovasivat häntä. Dokumentin mukaan Biden nousi aina jaloilleen takaiskun jälkeen, mutta ikääntymisen haasteille hänkään ei voinut mitään.

Syyskuun toinen viikko käynnistyy - kyllä...

Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin puolipilvisen ja lähes tyynen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +18 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen tutustun illansuussa olevan valtuustokokouksen aineistoon, joka käydään läpi myös Keskustan valtuustoryhmässä klo 16 jälkeen. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja lähen tyyneen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +16 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei mitään erityistä tekemistä. Vaimoni perkannee eiliset puolukat ja survonee ne pakastimeen. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta juuri hetki sitten pihakeinussa istuskellessamme vaimoni luki tapansa mukaan kirjaa ja minä poikkeuksellisesti aika tarkkaan Lounais-Lappi-lehteä. Niin - meidän kotitalouteen ei nykyisin tule muuta luettavaa paitsi viikoittain aika nippu mainoksia. Yllätyin, että talousalueellamme, Kemissäkin on paljon, oikeastaan erittäin paljon erilaista toimintaa, johon voisi - niin halutessaan - osallistua. Muun muassa eläkeläisille on monipuolista aktiviteettia tarjolla.. Itse voisin edellisen elämäni eli työssä olemisen ja ammattijärjestötoiminnan osalta osallistua esimerkiksi opettajien ja insinöörien senioritoimintaan. Toistaiseksi en ole nähnyt siihen tarvetta olevan, on tuota muuta aktiviteettia ollut ihan riittävästi - toistaiseksi.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +20 asetetta lämmintä - auringossa. Perinteisten aamutoimien jälkeen taidamme olla vaan. Ei ole mitään välttämätöntä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan... Niin - kävimme keskustan matonpesupaikassa kaksi isoa mattoa pesemässä. Oikeastaan vaimoni ne pesi, minä olin kanto - ja veivimiehenä poistaessamme telasysteemillä enimmät vedet pois. Käväisin ajelemassa Mansikkanokalla kohta rakennettavan tienpätkän tuntumassa. Puita on kaadettu. Ei tuo nyt niin mahdottomalta näyttänyt... Kotiin oli taas mukava kesäautolla tulla, jonka näyttävät monet tunnistavan edelleen... Tuntui, että on nyt havillista aikaa, joten käväisimme Ajoksessa puolukassa ja katajia=katajanoksia hakemassa pihakoristeeksi. Samalla reissulla pistäydyimme myös Ajoksen sataman portilla ja Murhaniemessä... Tämä on ollut eläkeläisille ihan työntäyteinen päivä. Kohta liian kanssa.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin puolipilvisen ja lähes tyynen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +20 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen taidamme olla vaan kaikessa rauhassa. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Lehteä - Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +17 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen on taas omalta oslatani todettava, että tänäänkään ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin ja varmaan kirjoitan vielä jatkossakin. On pakko tunnustaa, että konkaripoliitikko Paavo Väyrynen pelasti Keskustan Kemin kuntayhdistyksen kuntavaaleissa 2021 tappiolta, ehkä paremmin kirjoitettuna rökäletappiolta. Hän Kemin silloisena äänikuninkaana sai 566 ääntä. Se on kova äänimäärä. Häntä äänestivät "vanhasta muistista" oletettavasti monet henkilöt poliittisen kentän koko alueelta. Hänellä oli vaaliteemana Kenin vanhan työväentalon pelastaminen. Se on toistaiseksi toteutumatta. Olen ottanut lähestyviin kunta- ja aluevaaleihin liittyvänä useisiin potentiaalisiin kemiläisiin yhteyttä lähinnä Facebookin Messengerin ja sähköpostin välityksellä. Olen myös muutamia jututtanut kasvokkain. Kemissä on monia hyviä tyyppejä, joiden toivoisi lähtevän liikkeelle huhtikuussa 2025 pidettäviin vaaleihin. Uusia paavoväyrysiäkin arvelen löytyvän. Kohtapuolin kaikki ryhmittymät aloittavat vaalikampanjan. Usein se on alkanut Kemin perinteisillä syysmarkkinoilla, joka on ensi viikolla Täikön torilla...

Se on pikkulauantai eli keskiviikko - kyllä...

Se on pikkulauantai eli keskiviikko - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aisti aurinkoisen alkusykysyn aamun läsnäolon. Mittarissa +30 astetta lämmintä aurinkoisessa ja suojaisessa päärakeenuksen kulmauksessa. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties irrotan kastelukelan/-kärryn talonkulmalta. Sitä ei oikeastaan ole menneeenä kesänä kuin pari kertaa tarvittu - ei kasteluun vaan auton pesussa. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Mielenkiintoinen vierailu Kemin ammattikoulun työpajarakennuksessa - unessa...

Mielenkiintoinen vierailu Kemin ammattikoulun työpajarakennuksessa - unessa... Katri Kulmuni oli Kemin ammattikoulussa vierailulla. Liekö jokin lähestyviin vaaleihin liittyvä vierailu. Olin isäntänä tapahtumassa. Olimme juuri lähdössä työpajarakennuksesta työhuoneestani/pienestä opettajainhuoneesta, joka oli yhteinen Salmen Kallen kanssa ja myöhemmin Pietarilan Jussi kanssa, kun Anttilan Jarmo tuli ovelta toivottamaan meidät kahville niin sanottuun Jätkänkuppilaan. "Mikä ettei sanoi Katri!" sinne menimme. Huone oli täpö täynnä kahvittelijoita. Emme kumma kyllä puhuneet ollenkaan politiikkaa vaan rakennustekniikkaa. Kyseistä tilaa alettiin saneeraamaan. Katri kertoi, että on tärkeää ns. kylmäsiltojen katkaisu ikkunan alueella - aivan kuin alan ammattilainen. Ihmettelin hiukan hänen sanomisiaan. Kohta asia paljastuikin: Torniossa oli tehty vastaavaa remonttia, tuunausta ammattikoulussa ja kylmäsiltojen katkaisuun oli kuulemma kiinnitetty erityistä huomioita. Niin - edellä oleva oli viime yön selkeä uni. Taisi tuo Katri putkahtaa uneen Pelastetaan Länskä-otsikoista. Muuten hän on syntynyt 4. syyskuuta 1987 eli huomenna on hänen syntymäpäivänsä... Niin - tuo Kemin ammattikoulun työpajarakennus oli taannoin sillä paikalla, missä nykyisin Karjalahdella on Kemin Prisma.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen kadunvarren postilaatikosta mainosnippua hakiessani aistin pilvisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +16 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen taidan kevytlämmittää päärakennuksen massiivista takkaa. Ilmeisesti vaimoni menee Ajoksessa käväisemään puolukassa. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta hetki sitten kävi mielessä sanonta, että kertaus on opintojen äiti. Oli niin tai näin, kertaan/toistan käsitteen Kuvataideyhteistyöprojektin 1994- taustat. Se lähti liikkeelle Luoteis-Venäjän Severomorskista, Murmanskin pohjoispuolelta Art Nord-taidegalleriasta, jossa tapasin syksyllä 1993 - ollessani silloisen Lapin lääninhallituksen delegaatiossa - kaksi ammattikuvataiteilijaa: Anatoly Sergienkon ja Ivan Voronin. Kysyin tulkin välityksellä: Kiinnostaako heitä yhteistyö Suomen, lähinnä kemiläisten kuvataiteilijoiden kanssa. Kyllä kiinnosti... Heidän takuumiehenään/-naisena oli silloinen Severomorskin kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran, joka kävi useita kertoja muun muassa Kemissä erilaisten kulttuuriryhmien kanssa. Siitä lähti liikkeelle mielenkiintoinen kulttuuriyhteistyö, joka sittemmin jatkui aina vuoteen 2012 saakka. Vuoden 2022 jälkeen asia on ollut täysin jäissä. Pistän muutaman kuvan liitteeksi. Jos Sinua jokin niistä kiinnostaa, ota yhteyttä Messengerin tai sähköposti: aki.pyykko44@gmail.com välityksellä. Mielelläni kerron lisää ja sovitaan jatkotoimenpiteistä - kiitos...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsottuani aistin pilvisen ja lähes tyynen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +13 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties haen muutamnan koivuklapin puu- ja varastokatoksesta, josko kevytlämmittäisi eilisen tavoin taas massiivista päärakennuksen takkaa. Oikeastaan tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- muistutusta - kyllä...

Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- muistutusta - kyllä... Olen tänä vuonna päättänyt "hävittää" eli myydä, vuokrata tai lahjoittaa tauluja, jotka ovat hallussamme. Pääasiassa olemme taulut aikanaan ostaneet, joitakin olemme saaneet lahjoituksina ja osa on ollut meillä vuosikymmeniä varastossa. Lähinnä taannoinen ajatukseni oli ehdottaa Kemin kaupunginvaltuutetuille - "maallikkoporofiloituani heidät" - taulun/tauluja. Jos jokin tauluista niin sanotusti "kolahtaa", teen tarjouksen, josta ei millään järkisyyllä voi kieltäytyä. Arvelen, että ainakin osa heistä on vilkaissut toimintaani kuvataiteen osalta täällä Kulttuuriyhteistyöperojekti 1994- puitteissa. Näin olen toiminut kuluvan vuoden puolella ja saanut kohtalaisen myönteistä palautetta. Tosin toistaiseksi olen onnistunut pääasiassa lahjoitusten osa-alueella. Hyvä niinkin. Kesä on ohi ja viimeinen kuluvan valtuustokauden kvartaali valtuutetuillakin on menossa, joten aikaa ja kiinnostusta oman kiinteistön sisäseinien tuunaamiseen, ehostamiseen uuden taulun muodossa saattaa löytyä. Arvelen ainakin heistä jonkun ottavan yhteyttä minuun sähköpostin: aki.pyykko44@gmail.com ja/tai Facebookin Messengerin välityksellä. Näin asiasta jää "mustaa valkoiselle" eli dokumenttia...

Se on ensimmäinen päivä syyskuuta - kyllä...

Se on ensimmäinen päivä syyskuuta - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja sadetihkuisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +12 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties aloittelemme päärakennuksen massiivisen takan lämmittämisen. Varovaisesti. Aluksi savukanavia/hormia kuivattamalla. Täytyy hakea muutama koivuklapi puu- ja varastokatoksesta sisälle lämpenemään. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan... Niin - takan ensilämmitys sujui moitteettomasti. Käväisin iltapäivällä kaupungilla katselemassa Kemin hiljaisuutta ja samalla kaupassa. Päärakennuksessa on taas taivaallinen pullantuoksu. Hetki sitten pistin taas kotiviiliä tulemaan "punaisesta maidosta"... Uteliaisuuttani käänsin pöytäkalenteristani uuden viikon esille. Ei merkintöjä ainakaan toistaiseksi. Hyvä niin.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta käväisimme - minä ja vaimoni - päivällä kahdessa tapahtumassa: Kemi Areenan virallisessa avajaistilaisuudessa eli uudessa monitoimihallissa ja Pelastetaan Länskä-tapahtumassa Länsi-Pohjan Keskussairaalan edessä. Väkeä oli aika paljon liikkeellä molemmissa. Molemmat ihan mielenkiintoisia varsinkin, kun itse en ole moneen kuukauteen juurikaan ollut ihmisten ilmoilla. Näin paljon tuttuja ihmisiä. Muutamien kanssa vaihdoin muutaman sanankin. Voi olla, että havaintoni nimenomaan politiikassa mukana olevista henkilöistä, oli väärä mutta... He olivat mielestäni uupuneen, väsyneen näköisiä. Kemiläisiä kuntapäättäjiä mietityttäneen raskaat velat ja holhouksen alle luisuminen sekä aluevaltuutettuina olevia Länskän kohtalo lähitulevaisuudessa. Niin - tuo havaintoni saattaa olla jonkinlaista harhaa, sillä olen itse kuukausia lepäillyt ja nyt itselläni on aika pirtsakka olo omasta mielestäni. Ei ole helppoa olla vaikeista ja vieläkin vaikeammista asioista päättämässä.

Se on elokuun viimeinen päivä - kyllä...

Se on elokuun viimeinen päivä - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja lähes tyynen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +15 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme orietoitua Kemi Areena virallisiin avajaisiin klo 11 alkaen Sauvosaaressa. Klo 12 alkaa myös Pelastetaan Länskä Vaikutetaan Yhdessä-tapahtuma sairaalan parkkipaikalla. Lehtiotsikkolainaus: Länskän lää­kä­rit pel­kää­vät, että leik­kaus­toi­min­ta Kemissä loppuu ko­ko­naan, jos hal­li­tuk­sen suun­ni­tel­mat to­teu­tu­vat: "Jäl­jel­le jäisi pelkkä tynkä" Länsi-Pohjan keskussairaalan lääkärit arvostelevat kovin sanoin hallituksen sairaalasupistuksia. Erikoislääkärien päivystyksen lakkauttaminen veisi Länskästä kaikki isot leikkaukset ja synnyttäisi lääkäripulan poliklinikoille. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Tuossa hetki sitten käsin tiskatessani mietiskelin, että... Meillä oli tänään puuropäivä. Sen hoidan yleensä minä. Puuropäivä on meillä ehkä keskimäärin kerran kahdessa tai kolmessa viikossa. Olen erikoistunut neljän viljan puuron keittämiseen vuosien oikeastaan vuosikymmenien aikana. Siihenpä ne minun ruoanlaittotaidot melkein loppuvatkin. Tarkemmin ajateltuna osaanhan minä keittää kananmunia, hätätilassa paistakin, keittää perunoita, keittää purkista hernekeittoa, lämmittää mikrossa valmisruokia, hampurilaisia ja vihannessekoituksia, lämmittää pannussa lihapullia, lämmittää/paistaa uunissa pitsaa, savustaa ja halstrata kalaa, hätätilassa grillatakin, valmistaa ohjeiden mukaan makaronilaatikkoa ja makkarakeittoa, jne. ... .Voi olla, että vielä täydennän osaamisluetteloani. Loppujen lopuksi minun ei ole tarvinnut nälässä olla, sillä vaimoni on melkein joka päivälle loihtinut erilaista syötävää...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja lähes tyynen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +14 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen taidamme olla vaan kaikessa rauhassa. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta kävin hetki sitten pienen autoajelun kesäautollamme. Kyllä. Sitä en olekaan tälle kesälle tehnyt kertaakaan. Ajelin Haukkarin Kainuunkadulta City Marketin kierrätyspisteeseen ja tyhjensin kotiin kertyneet pahvi-, kartonki- ja paperijätteet konttiin. Hahtisaaressa kävin käyttämässä veneemme perämoottoria. Hyvin lähti käyntiin ja hyvin kävi. Turisteja näytti olevan liikkeellä varsinkin sisäsatamassa. Mikäpäs heidän oli näpsiä kuvia aurinkoisessa ykköskohteessamme. Ajelin seuraavaksi Karjalahdelle. Kävin hakemassa valkoista ja punaista, josko niille löytyy jossakin vaiheessa käyttöä. Vaikka jo tänään, jos menemme istuskelemaan pihakeinuun myöhemmin. Kylä Bilteman-rakennus on massiivinen. Voi olla, että siihen hyvinkin silmä tottuu ajan myötä. Kävin oikomassa projektiveneemme suojapeittoa ja jututtamassa Prima Raudassa Kamppisen Ristoa. Risto kertoi, että joku "etelän mies" oli venettä katsellut. Kotiin Syväkankaan kautta ajellessani juuri, kun olin ylittämässä Möylyntiellä rataa ja Eteläntietä puhelimeeni tuli puhelu tutulta henkilöltä. En vastannut, muuta kakkosliittymäämme auton ajettuani soitin hänelle. Juttelimme aika tovin niitä näitä. Lähinnä talousasioita ja vähin kuntapolitiikkaakin. Hän toistamiseen oli tyytyväinen, että pidän aktiivisesti lähestyviä kunta- ja aluevaaleja esillä. Kerroin hänelle, että Kemissä pitäisi saada ehdokkaiksi uusia yllätysnimiä, politiikassa ryvettymättömiä henkilöitä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä - Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa auringossa +28 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties lähden fiilistelemään lenkin keäsautollamme käyden samalla Hahtisaaressa käyttämässä perämoottoria. Sitä ei ole käytetty moneen kuuukauteen. Varmaan myöhemmin syksyllä käymme vielä Selkäsaaressakin ainakin pistämässä mökin talvikuntoon... Katsotaan, mitä tämä päivä tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Taitaa olla ikäni vitsaus, että muistelee vanhoja ja kaikki tuntuu niin murheellisen kauan sitten tapahtuneen. Iltapäivällä vaimoni ollessa kauppareisulla ajattelin ottaa pienet nokoset, mutta siitä ei tullut tällä kerralla mitään. Ajatukset lähtivät niin sanotusti lentoon... Miten? Aloin pohdiskella, miten kaikesta tapahtuneesta on niin kauan aikaa. Muutamia irrallisia esimerkkejä: Aloimme - minä ja nykyinen vaimoni - seurustella vuonna 1964 siis 60 vuotta sitten. Menimme naimisiin heinäkuussa 1968 ja muutimme Tampereelle. Valmistuin vuonna 1972. Poikien - Tommin ja Timon - syntymästä on yli viisikymmentä vuotta. Vanhempani kuolivat - isä vuonna 1974 ja äiti vuonna 1975 - molemmat 66-vuotiaina, aivan liian varhain. Tulimme takaisin Kemiin vuonna 1981 ja rakensimme omakotitalon vuonna 1982 siis yli neljäkymmentä vuotta sitten. Osallistuin vuonna 1983 Kemissä Rasvaa Rattaisiin ideakilpailuun, jossa sain kahdesta ideasta rahapalkinnon. Edellisessä elämässäni eli opetustyössä ollessani, muistaakseni oppilaille totesin, että en ole koskaan saanut niin hyvää tuntipalkkaa kuin noin 15 minuutin pohdiskelulla. Toisen idean (Puuaitayritys) pistin konsultin (DI Pertti Kari Savlak OY) avustuksella toteutukseen. Syntyi AITAKI-laatutuote, joka tälläkin hetkellä olisi toteuttamiskelpoinen "oikeissa käsissä". Yksi ideoista oli hylkypaperin jatkojalostus. Se sai konsulttityön jälkeen nimen PAPAKI ja konkreettisia tuotteitakin syntyi. Valitettavasti raaka-aineen hinta nousi sellaiselle tasolle, että jatko oli mahdottomuus. Olin vääntämässä Kemiin jäähallia 1990-luvun alkupuolella, siihen minut velvoitti Kemin Lämärit ry:n puheenjohtajuus. Jäähalli syntyi Kemin kaupungin ja Keminmaa kunnan avustukselle - pääasiassa talkoovoimin. Olen ollut vaatimattomalla panokselleni Kemin kuntapäättäjänä vuodesta 2000 alkaen siis kohta neljännesvuosisadan... Jäin ansaitsemalleni eläkkeelle Ammattiopisto Lappiasta lokakuussa 2008 eli olen insinööri ja opetusalan eläkeläinen nykyisin. Kirjoitettakoon vielä, että 1970-luvun alkupuolelta aina vuoteen 2019 olen ollut mukana insinöörien toiminnassa sekä opetusseksitorilla aina vuoteen 2004 saakka ammattijärjestökuvioissa. Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- on ollut lähellä sydäntäni - tälläkin hetkellä, vaikka asia on "säästöliekillä". Selkäsaaren pohjoispäätyyn rakennutimme/rakensimme ympärivuotiseen käyttöön soveltuvan mökin pääasiassa vuosina 2011-2013. Siitäkin on siis yli kymmenen vuotta aikaa. Jätin joitakin ikäviä asioita mainitsematta. En halua niitä muistella. Mielestäni tällä hetkellä olen - ikäisekseni - kohtalaisen hyvässä kunnossa. Tosin huomisesta päivästä ei ole takeita. Ei muuten ole Sinullakaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen lähes tyynen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +14 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen käväisin pihalla, tontin reunalla terveyskävelyllä. Samalla söin punaisia viinimarjaoja ja poimin muutamia karviasmarjoja sisään tuotaviksi. Aamukahvittelun yhteydessä tuntee jonkinasteista vieroitusoiretta, kun silmien edessä ei ole aamun lehteä, mutta eiköhän tästä selvitä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan... Niin - hetki sitten paistoin taas kerran esipaistettuja Pirkka-vehnäpullia 14 kpl ja päärakennuksessa on hetken aikaa "taivaallinen" pullan tuoksu. Niin kuin aikaisemminkin olen kirjoittanut, vaimoni huolehtii vaativammista leivonnaisista...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja kevyttuulisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa aurinkoisessa ja suojaisessa päärakennuksen syvennyksessä +23 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että päivällä käytän vaimoani puolukkapaikalla Ajoksessa kesäautollamme, jolla ei oikeastaan koko kesänä ole juuri ajeltu ollenkaan. Kyllä - siellä juuri hetki sitten kävimme. Oli puolukoita, mutta paikka paikoin vielä osittain raakoja. Oli niin paljon, että käväisi mielessä meidän Simon Torviaavan tien varren puolukkareissut kymmeniä vuosia sisareni ja hänen miehensä kanssa Veitsiluoto Oy:n hakkuuaukealla. Siellä oli silloin puolukoita - kerta kaikkiaan. Käväisimme myös Puidenpuuttumassa katselemassa vaahtopäitä ja miten vasta raivattu ranta alkaa taas vähäkäyttöisenä rehevöityä. Tie sinne oli totutun kuoppainen. Onneksi olimme liikkeellä autolla, jonka maavara on kohtaisen hyvä... Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...