Entinen KEMI OY muuttuu...

WikiPediatekstiä:

Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Kemin selluloosa- ja kartonkitehdas kesällä 2007.

Kemin sellutehdas on Metsä Fibren omistama tehdas Kemin Pajusaaressa. Tehtaalla työskentelee noin 220 työntekijää

Historia

Kemin sellutehdas oli alun perin Kemi Oy:n sulfiittiselluloosatehdas, joka perustettiin vuonna 1919. Sittemmin rakennettiin sulfaattiselluloosatehdas vuonna 1927 ja kartonkitehdas vuonna 1971. Kemi Oy fuusioitiin Oy Metsä-Botnia Ab:hen vuonna 1991. Kartonkiliiketoiminta erotettiin omaksi yhtiökseen Kemiart Liners Oy:ksi vuonna 2002. Vuonna 2012 Metsä-Botniasta tuli Metsä Fibre. Samassa yhteydessä Kemiart Liners Oy puolestaan tuli osaksi Metsä Board Oyj:tä.

Uusiminen tai uusi tehdas

Tehdas on uusittu 1980-luvulla. Vuonna 2018 yhtiö aloitti selvityksen tehtaan uusimisesta. Mahdollista on myös, että tilalle rakennetaan kokonaan uusi tehdas. Uuden biotuotetehtaan tuotantokapasiteetti voisi olla yhtä suuri kuin Äänekosken biotuotetehtaassa eli 1,3 miljoonaa tonnia sellua vuodessa.

Huhtikuussa 2019 Metsä Group oli uuden 1,5 miljardin euron biotuotetehtaan kannalla. Lopullinen rakentamispäätös tehdään vuonna 2020. Investointi edellyttää Ajoksen väylän syventämistä.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme tekemään kevytkävelylenkin. Tällä kerralla Sports Trackerin mukaan noin 2 kilometriä ja 45 minuuttia. Osa ajasta kului tuttujen kanssa matkan varrella jutellessa.

Kraaselin suunnassa kävellessämme tälle keväälle kuuluivat ensimmäistä kertaa kuovien äänet, niitä näytti lentelevän useita.
Kotiin tultuamme ja tätä kirjoittaessani ulkona on kevyt lumisade, varmaan sitä paljon puhuttua "entisen surmaa"...

Niin - eilisestä sen verran, että käynnistin kesäautomme eli VW Doppel TD:n ja siirsin sen pihalla hiukan toiseen paikkaan päärakennuksemme päädyssä.
Todennäköisesti otan sen liikennekäyttöön parin viikon sisällä ja käyn katsastamassa.

Em. autoon liittyvänä olen eräälle autokauppiaalle ilmoittanut, että se ei ole enää vaihdon välineenä. Voi olla, että sen joku aikanaan museokatsastaa tai sitten ei, joka tapauksessa ensi kesänä sille ainakin on käyttöä...

Mitä jäljellä koulu- ja opiskeluajoilta...

Mitä jäljellä koulu- ja opiskeluajoilta - niin mitä...

Kansakouluajoilta Ritikan kansakoulusta minulta todennäköisesti löytyy luokkakuvat ensimmäisestä neljänteen luokkaan. 
Koulutodistuksia ei lainkaan ja eipä oikeastaan muutakaan. Toki muistoja, pääasiassa mukavia muistoja koulusta ja koulumatkoilta,,,

Oppikouluajalta Kemin lyseosta saattaa löytyä yksi luokkakuva, kukaties joku myöhemmin pyydetty keskikoulutodistus Kemin teknilliseen kouluun pyrkimistä varten. Muistaakseni keskikoulun luokkasormus on vielä tallella. 
Niin - olen säilyttänyt oppikouluaikaiset piikkarit ja pesäpalloräpylän - jotain nostallgiaa sentään, ne ovat päärakennuksen autotallin hyllyllä...

Kävin kaksi vuotta Kemin teknillistä koulua vuosian 1966-68. Silta ajalta minulla ei taida olla yhtään luokkakuvaa. Otettiinko niitä silloin ollenkaan?
Todistukset ovat tallessa. Tallessa ovat myös silloisen lehtorin Valdemar Rantosen opettamat deskriptiivisen geometrian piirustukset ja koneopin harjoitustyöt sekä Kemin ammattikoulun rehtorin Vilho Parviaisen Karjalahdella pitämät fysiikan harjoitustyöt, laboraatiot - miksi ihmeessä - siksi että kaikki edellä mainitut työllistivät tosi paljon, olivat aikaavieviä...

Opiskelin Tampereen Teknillisessä Oppilaitoksessa vuosina 1968-72. Siltä ajalta minulla ei ole luokkakuvaa, ainoastaan kurssijulkaisun yksittäiset kuvat. Opiskelutodistukset ovat tallessa.
Neljän vuoden opiskelustani on muistoina ainoastaan matematiikan, fysiikan ja kemian mapit. 
Olen joskus niitä selaillut ja todennut, että eipä noitakaan ole sen jälkeen kovinkaan paljon tarvinnut. Toki tiedoista on ollut hyötyä, osa tiedoista taitaa olla "selkäytimessä" - mene ja tiedä. 
Saattaa olla, että jossakin varastolaatikossa ovat koneopin, selluloosa- ja paperiteknologian harjoitustyöt. 

Kävin 1970-luvun loppupuolella Ammattikoulujen Hämeenlinnan Opettajaopiston (AHO).
Silta ajalta saattaa löytyä muutama kuva jostakin laatikon pohjalta. Luonnollisesti tutkintotodistus on tallessa sekä opinnäytetyö, tutkielma. Kukaties jotain näytetuntien suunnitteluun liittyviä aineistoja saattaa löytyä jostakin mapista...

Lisäksi Lapin Yliopiston hallinto-opiskelujen aineistoja ja tutkintotodistus saattaa olla tallessa.
Samoin aiempia aikuiskasvatukse approbatur-tutkintomateriaaleja.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin "aamukävelylle" pihamaalle. Eipä siellä ole paljoakaan tehtävissä. Muun muassa lumikinokset äköttävät paikoillaan lähes entisellä tavalla.

Lähdimme käymään pikapikaa Lallinperäntiellä Paavonkarissa. Sieltä pois ajaessamme monet ajatukset kävivät mielessä menneistä vuosista.
Ajellessamme vanhan Veitsiluodon/Rytikarin koulun, oikeastaan koulujen ja opettajien asuinrakennuksen ohi erityisesti kävi mielessäni ajatus tuon yhä edelleen ränsistyvän asuinrakennuksen kohtalo.

Kävimme sitä katsomassa kauan sitten. Kaupungin virkamies esitteli sitä meille. Itselläni oli vahva ajatus "talo meren äärellä" ja sitä kautta rakennuksen remontointi - pikkuhiljaa.
Tein siitä jopa suunnitelmat ja laadin avustusanomukset Museovirastolle.
Muistaakseni viimeksi työhuoneeni kirjahyllyä "siivotessani" pistin paperit pahvilaatikkoon, joka on tällä hetkellä päärakennuksen autotallissa.
Olen asiasta ainakin suusanallisesti kertonut tuttavilleni asian tultua muussa yhteydessä esiin.
Hyvä suunnitelma - vaikka itse sen sanonkin - jonka joku "äkkirikastunut" voisi Kemissä toteuttaa...

Mutta nyt ensimmäistä kertaa päärakennuksen terassille päiväkahville. Täytyy pistää vaatetta riittävästi päälle...

Käsintiskauspohdiskelua illansuussa...

Edellisessä elämässäni eli opetustyössä ollessani pääasiassa ammatillisella sektorilla usein tuli esiin, mikä on tärkein oppiaine. Muistaakseni oppiaineista, niiden tärkeydestä käytiin joskus lievää kädenvääntöäkin.

Kerroin aina oppilailleni, että - minun mielestäni - tärkein oppiaine on äidinkieli. Äidinkielen niin suullinen kuin kirjallinenkin taito. Olen edelleen samaa mieltä...

Huhtikuun viimeinen tynkäviikko alkoi...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin pihalle katselemaan maailmanmenoa eli onko mitään kesän edistämiseksi tehtävissä.
Vaimoni lähti viemään postin vietävaksi perinteisen kuukausikirjeen Helsingin Vuosaaren Aurinkolahden lastenlapsille, Annalle ja Laurille.

Minä kiertelin hetken aikaa jäähakun kanssa ja kopsin irti niitä reunajäitä, jotka kohtuudella lohkesivat. 
Kerrostalon puoleisessa kulmauksessa on ollut isoja tuomia aikanaan.Ne on meidänkin aikana ainakin kolmeen kertaan kaadettu. Kun kantoja ei ole jyrsitty kappaleiksi, niistä työntyy aina vaan uutta kasvustoa. 
Niin nytkin sinne on syntymässä aikamoinen tuomipöheikkö. Ovat jo hiirenkorvalla. Samoin punainen villiviinimarjapensas aidanvieressä...

Toisessa tontin kulmauksessa eli perunapelto-, ryytimaa-, raparperipuska- ja matopeltokulmauksessa lumet häipyvät verkkaisesti. Päätin hiukan asiaa lapiolla avittaa.

Yksi kerrostalonaapureista oli pihalla auton konepelti ylhäällä. Sanoi lataavansa akkua, kun tulee niin vähän ajetuksi ja lyhyitä matkoja. Sieltähän sitä lämmityspistorasiasta laturin kautta virtaa saa.

Toin korillisen koivu- ja kuusiklapeja sisään puu- ja varastokatoksesta. Voi olla, että illansuussa pistän päärakennuksen takkaan tulet, sillä siellä on ollut eilisestä alkaen valmis latinki puita odottamassa...

Kukaties loppupäivä menee "konttorihommissa" eli seuratessa, mitä maailmalla tapahtuu.
Kyllähän tuo koronavirus on vihonviimeinen riesa.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen käväisin päärakennuksemme terassilla haistelemassa huhtikuun 2020 viimeisen sunnuntain ilmaa. Kylmää - viitsiikö edes sauvakävelylenkille lähteä. 

Totesin vaimolleni, että emme taida pitkään aikaan juoda aamukahveja terassilla...

Työhuoneeni kirjapöydän ääreen istahdettuani kävi taa mielessä: Pitäisikö se aloittaa?
Mikä?
Kemin kaupunki Toimintakertomus ja tilinpäätös 2019 tarkastelu...
Miksi?
Siksi, että tarkastuslautakunta laatii perinteiseen tapaan arviointikertomuksen menneestä vuodesta. Sen laatiminen on toki jo aloitettu, mutta saatuamme yllä olevan aineiston haltuumme kuluvan viikon tiistaina loppuhuipentuma alkaa olla edessä.

Kyllähän tuo vuosi 2019 Kemin osalta oli taloudellisesti synkkä, tosi synkkä.

Katselin hetki sitten Ylen Areenalta alla olevan dokumentin. Maailmanpoliittinen tilanne on kiristynyt.
Mikään ei ole entisellään vuoden 2014 jälkeen - valitettavasti...

Ulkolinja: Uusi kylmä sota? 

• 52 min
• ma 30.9.2019
• 1 v 3 kk
• 57480 katselua

Kansainväliset jännitteet ovat jälleen voimistuneet, ja suurvaltasuhteet ovat kylmemmät kuin Kylmän sodan aikana. INF-ydinasesopimus on tullut tiensä päähän ja asevarustelu kiihtyy. Onko ydinsodan uhka Euroopassakin todellinen, ja uusi kylmä sota vain ajan kysymys?

LINKIT JA ARTIKKELIT

• Ulkolinja: Uusi kylmä sota? – Ydinasevarustelu on jälleen kiihtynyt

Näytä lisätiedot

Jaaha, niinpä, vai niin sano ei kahta sanaa...

Jaaha, niinpä, vai niin sano ei kahta sanaa - kyllä näitä usein teksteissäni käytän ja itsekin välillä mietiskelen, onko tässä touhussa järjen häivää mutta siitä huolimatta...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet, asia ok. Vaimoni lähti varastorakennuksen työtilaa ja varastoa tutkailemaan. 
Minä puolestaan kävin aluksi tontin kulmalla kompostiastialla ja pitkästä aikaa maakellarissa. Maakellarimme toimii erinomaisesti. Perunat olivat hyväkuntoisia. Harmittelin niitä katsellessani viime kesän perunasadon vähyyttä, lähinnä kokokysymys oli ongelmallinen...

Puu- ja varastokatoksessa intouduin pilkkomaan ns. Kiinankirveellä kolme aikamoisen vänkkyrää kuusipökälettä, olivathan ne pihkaisia! Pistän seuraavalla kerralla niitä koivuklapien jatkeeksi pari-kolme kerrallaan.

Tässä taitaa olla tälle päivälle työntouhua ihan nokko, voi olla, että lähdemme hiukan - aikaa tappaaksemme - ajelemaan sightseeinkiä...

Taas on viikko vierähtänyt...

Perinteisten aamutoimien jälkeen oli puhetta, että taas on viikko vierähtänyt. Aika kuluu kuin siivillä, vaikka toisaalta tietty yksitoikkoisuus välistä rassaakin ajatuksissa...

Kirjoitin eilen muun muassa seuraavaa: 
Katselin vähän puu- ja varastokatosta sillä silmällä. Soitan kohta kadun varressa olevalle naapurille.
Miksi?
Siksi, että hän tulee sahaamaan kuusipötiköitä, jotka sain hänen avustuksella talvella. Lähistöllä oli kaatunut/katkennut kaksihaaraisen kuusen toinen haara.
_____

Voi olla, että pistän kohtapuolin työasun päälle ja menen vähän puu- ja varastokatosta siistimään ja valmistelemaan em. sahausoperaatiota...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? No ainakin sitä, että olen taas tänään roikkunut netissä aivan liian pitkään.
Sen huomaan omalta osaltani siitä, että ajatukset lähtevät lentoon.
Lentoon sillä tavalla, että tulee mieleen vanhat asiat 1980-luvulta.

Muistelin niitä aikoja, kun mm. Kemin ammattikouluun tulivat ensimmäiset pöytätietokoneet. Ensimmäinen oli kukaties IBM tyyppimerkiltään jotakin...
Muistaakseni irrottelin omille oppilailleni, että ostan vasta sitten oman tietokoneen, kun se kanssa voin puhua. Se ei toteutunut, tuli hankituksi tietokone hiukan aikaisemmin...

Toisaalta 1980-luvun loppupuolella alkovat tulla käyttöön käsipuhelimet, kännykät. Sen aikaiset puhelimet nykyisiin älypuhelimiin verrattuina olivat aika alkeellisia.
Muistaakseni niihin liittyvänä totesin oppilailleni, että ostan itselleni vasta sitten kännykän, kun sillä pystyy puhumisen lisäksi printtaamaan A4-kokoisen arkkitulostuksen. Sekään ei toteutunut, sillä eläkkeelle jäätyäni sain mukaani vanhan työsuhdepuhelimeni - nokialaisen.

Ensimmäinen ostamani kännykkä/älypuhelin on tälläkin hetkellä käytössäni oleva Nokia Lumia 800. Siitäkään ei saa A4-arkkia ulos, mutta onhan siinä paljon erilaisia, hyviä ominaisuuksia, joista en käytä kuin murto-osan. Ainoastaan nuo päivitykset krakaavat...

Mitä tänään täshän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet, hyvä lämmitysrupeama. 
Lähdin samantien pihalle kesäntekoon, mutta eipä siellä ole paljoakaan tehtävissä.

Otin varmuuden vuoksi rengasmutterivarustuksen esiin, josko jossakin vaiheessa vaihdan pitkästä aikaa itse Land Roveriin kesärenkaat alle. 
Tommi on ne hoitanut vuosikausia, mutta näissä poikkeusoloissa kukaties homma hoituu myös poikkeavalla tavalla..

Eipä noilla ole vielä kiirettä...

Katselin vähän puu- ja varastokatosta sillä silmällä. Soitan kohta kadun varressa olevalle naapurille.
Miksi?
Siksi, että hän tulee sahaamaan kuusipötiköitä, jotka sain hänen avustuksella talvella. Lähistöllä oli kaatunut/katkennut kaksihaaraisen kuusen toinen haara.

Irrottelua Gaussin-kellokäyrällä...

Pari päivää sitten pääsin irrottelemaan eräällä lempiaiheellani eli Gaussin kellokäyrällä. Itse väitän kaiken maailmassa noudattavan sen olemusta.

Muun muassa ihmisten suhtautuminen muutoksiin on mielestäni hyvä esimerkki siitä. 

Osa ihmisistä suhtautuu ehdottoman kielteisesti kaikkeen muutokseen, onneksi heitä on vähän. He ovat niitä: Ei, ei, ei , ei tämä kannata, ei tässä ole mitään järkeä, ei näin ole ennenkään tehty, jne. ...

Suurin osa meistä suhtautuu muutosprosesseihin tyyliin: No kokeillaan nyt sitten, ei kai tässä muukaan auta, jne. ...

Pieni mutta sitäkin tärkeämpi osa on niitä, jotka käärivät hihat tyyliin: Nyt lähdetään, pannaan homma haisemaan, lähde mukaan...
He ovat niitä niin sanottuja soihdunkantajia, joita kannattaa kuunnella ja heihin kannattaa uhrata voimavaroja.

He pelastavat maailman.

Katselimme hetki sitten alla olevan dokumentin. Mielenkiintoinen dokumentti, jonka jälkeen jäin itse mietiskelemään, mitä mahtaa 60-vuotiaalle miehelle tällä hetkellä kuulua...

Diego Maradona 

• 2 h 4 min
• ma 13.4.2020
• 1 v 10 kk
• 119731 katselua

Dokumenttielokuva Diego Maradonasta: jalkapallokenttien ihmeistä, huumeista ja mafiasta. Palkittu ohjaaja Asif Kapadia (Amy ja Senna) sai käsiinsä 500 tuntia ennennäkemätöntä kuvamateriaalia jalkapallon jumalaksikin kutsutusta Diego Maradonasta.

LINKIT JA ARTIKKELIT

• Katso Dokkarifestivaalin dokumentit Yle Areenassa
• Äänestä paras dokumentti Dokkarifestivaalilta!
• Viisi vinkkiä huhtikuulle Yle Teemalta: New Yorkia, huipputanssia ja lapsen maagista maailmaa
• Tervetuloa Dokkarifestivaalille!
• Diego Maradona on pieni argentiinalainen pyhimys, jolla oli jumalallinen kosketus jalkapalloon – Diego Maradona -dokumentti kertaa jalkapallosankarin nousun ja tuhon

Näytä lisätiedot

Wikipediatekstiä pieni pätkä:

Diego Armando Maradona Franco (s. 30. lokakuuta 1960 Lanús, Buenos Airesin maakunta, Argentiina) on argentiinalainen entinen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista pelaajista. Lyhyen mutta vantteran Maradonan vahvuuksiin kuuluivat hänen peliuransa aikana nopeus, voima, tekninen taituruus ja peliäly.

Maradona aloitti uransa Argentinos Juniorsissa liittymällä 9-vuotiaana heidän junioriseuraansa. Ensimmäisen ottelun Argentiinan pääsarjassa hän pelasi 16-vuotiaana. Vuonna 1981 Maradona siirtyi Boca Juniorsiin ja saavutti siellä yhden mestaruuden. Hän oli Argentiinassa viidesti paras maalintekijä. 1982 Maradona siirtyi maailmanennätyssummalla FC Barcelonaan, jossa saavutti Copa del Reyn ja Cup-voittajien cupin voitot. Barcelonasta Maradona siirtyi Italiaan SSC Napoliin. Siellä hän saavutti kaksi Italian mestaruutta sekä UEFA Cupin voiton. Vuonna 1990 Maradona jäi doping-testeissä kiinni kokaiinista ja joutui 15 kuukaudeksi kilpailukieltoon. Kilpailukiellon jälkeen Maradona siirtyi Sevillaan. Hän pelasi siellä yhden kauden, jonka jälkeen siirtyi takaisin Argentiinaan Newell's Old Boysiin. Hän jäi kiinni uudestaan dopingtesteissä, tällä kertaa efedriinistä, ja joutui jälleen 15 kuukaudeksi kilpailukieltoon. Kiellon jälkeen hän palasi vielä Boca Juniorsiin, kunnes 1997 lopetti ammattilaisuransa.

Maajoukkueessa Maradona voitti yhden MM-kullan Meksikon MM-kisoissa 1986 sekä MM-hopean Italian MM-kisoissa 1990. Hän oli Meksikon kilpailujen paras pelaaja. Hän sai myös yhden nuorten MM-kullan 1979 Japanin MM-kisoissa. Hän pelasi maajoukkueessa 91 ottelua ja teki 34 maalia[2].

Pelaajauransa aikana Maradona valmensi Mandiyú de Corrientesia ja Racing Clubia. Myöhemmin hän valmensi Argentiinan maajoukkuetta.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme tekemään pienen kävelylenkin. Pistin lähtiessäni kännykän Sports Trackerin päälle.

Eipä näillä arvoilla isommasti pääse kehuskelemaan: Matka noin 2 km ja aika rapiat puoli tuntia. Ajasta viitisen minuuttia meni moottoritien alikulkurampissa jutellessa entisen Veitsiluodon työntekijän kanssa. Hän tuntui elävän muutaman vuosikymmenen takaisia aikoja - vahvasti.

Kotiin tultuamme menemme pihalle katselemaan ja tarvittaessa tekemään kesää...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloin orientoitumaan Kemin kaupungintalolle lähtöön. 

Kyllä - valtuustosalissa pidetään poikkeuksellisesti tarkastuslautakunnan kokous klo 10 alkaen - väljästi...

Uusia somefoorumeita - tarvitsenko niitä...

Uusia somefoorumeita - tarvitsenko niitä...

Perinteisten aamutoimien jälkeen jäin pohdiskelemaan eivätkö minun somevalmiuteni enää riitä nykyaikana.

Olen tuonut esiin vuosikausia/vuosikymmeniä, että minun päätyökaluni on sähköposti.

Olen sittemmin heittäytynyt Blogikirjoittajaksi ja Facebook-foorumille. Minua on toki pyydetty vuiime vuosien aikana jos jonkilaisen somesovellutuksen käyttäjäksi, mutta olen systemaattisesti kieltäytynyt, vältellyt niitä.
Miksi?
Muun muassa siksi, että se vaatisi aivan toisen tyyppisen kännykkäratkaisun. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että kännykkä on minulle puhelin. Puhun puhelimeen äärimmäisen vähän ja vastaankin aika lailla valikoidusti. 

Minulla on tuo jo nykyaikana todettu "höyrykännykkä" NOKIA Lumia 800, jota olen päättänyt käyttää niin kauan kuin se toimii.

Toki voi olla, että sen ja lattiatietokoneenikin joudun jossakin vaiheessa uusimaan, kun noita päivityksiä ei näytä kohta löytyvän...

Oman Blogisivuni "mainostamista"...

Oman Blogisivuni "mainostamista"...

En ole pitkiin aikoihin kirjoittanut Blogisivustani. Mahdollisesti joku lukijoista muistaa, että aloitin sen pitämisen 01.07.2014. Silloin oli maailma vielä jotakuinkin ennallaan, tosin kohtalaisen sekaisin jo silloinkin.

Aika vähän sivuani näytetään käyvän katselemassa päivittäin ja kommentit ovat tosi harvassa.

Joka tapauksessa sivullani on tällä hetkellä tekstesjä/lainauksia 5913 kpl ja niitä on käyty katselemassa yli 252000 kertaa.

Sivun katselut maittain

Kohde	Sivun katselut
Suomi	93396
Yhdysvallat	78357
Ranska	17469
Venäjä	13991
Ukraina	6682
Saksa	5632
Portugali	4194
Kiina	3633
tuntematon alue	2952
Kroatia	2239

Aran saarten neuleita vs. Hailuodon villapuserot...

Lueskelin tänään iltapäivällä Ylen sivuilta erittäin mielenkiintoisen artikkelin Oulun edustalla olevan Hailuodon villapuseroista ja niiden historiataustasta.

Siihen liittyvänä kävi mielessä vaimoni kanssa erään Lontoon matkamme ostokset. Ostimme Camden Townin markkinoilta kaksi Irlannin Aran saarten neuleita, vaaleita villapuseroita. En muista hintaa, mutta ne eivät olleet hinnankiroissa. Oikeastaan ne olivat edullisia. 

Minun villapuseroni on ollut aktiivisessa käytössä. Olen käyttänyt sitä jopa vähän juhlavammassakin tilaisuudessa, siinä viihtyy, se on rennon väljä...

Se perinteinen vaalea villapaita on täynä palmikoita, helmineuleita, oikeita ja nurjia silmukoita. Alunperin näitä villalangasta neulottuja paitoja käyttivän Aran saarten kalastajat. Neuleista tarkkasilmäinen pystyi kertomaan kalastajan perheen, asuinpaikan jne. Lukekaapa lisää netistä. 

Aran saarten neuleita

Teams, Teams, Teams on ajankohtainen...

Tosiaan Teams on tällä hetkellä erittäin ajankohtainen lyhenne, kun käydään keskustelua/kirjoittelua etätyöskentelystä ja etäpäätöksenteosta.

Kun otan em. termistä viimeisen ässän pois niin saan erinomaisen "aasinsillan" 1970-luvun loppupuolen tapahtumiin.

Tein Ammattikoulujen Hämeenlinnan Opettajaopistossa (AHO) lopputyön, tutkielman tiimiopetuksen soveltuvuudesta ammattikouluopetukseen. 
Silloin tiimiasiat olivat aika tuntemattomia ja virallisesti puhuttiin TEAM TEACHING - termillä.

Aihe oli arka ja siihen suhtautuminen ammattikoulukentässä oli ristiriitaista. Se johtui pääasiassa siitä, että ammatikouluihin oli vastikään päätetty toteuttaa osastonjohtaja-järjetelmä.

Pienenä yksityiskohtana kirjoitettakoon, että AHO:sta minulla ei ole tutkintotodistuksen lisäksi enää muuta jäljellä kuin em. tutkiema. Niin ja tietysti muistot...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen totesin, että tänään ei ole oikeastaan mitään järkevää tekemistä lukuunottamatta päärakennuksen takan lämmittämistä.

Tuntuu väliin siltä, että viikonpäivät menevät sekaisin tässä koronavirus-ähkyssä. On tämä poikkeuksellisen kummallista aikaa. 
Toivottavasti tästä päästään jossakin vaiheessa niin sanottuun normaaliin päiväjärjestykseen. Mitä se sitten aikanaan onkin...

Lauantaiaamupohdiskelua...

Perinteisten aamutoimien jälkeen otin esiin viikolla tulleen Kemin Energia ja Vesi tiedotteen Haukkarin asuntoalueen vesihuollon saneerauksesta.

Olen kymmenien vuosien aikana "toitottanut", että riittävä, oikea ja oikea-aikainen tiodottaminen on tärkeää...

Käytyäni aineiston huolellisesti läpi, on pakko todeta, että tämä tiedote on selkeä ja antaa Haukkarin alueen kiinteistönomistajille asiallisen kuvan lähitulemasta - tästä ja ensi vuodesta - eli vuosista 2020 ja 2021.
Tonttivesijohdon ja tonttijätevesiviemärin lisäksi mökkiläiset joutuvat harkitsemaan uuteen hulevesijärjestelmään liittymistä sekä mahdollisesti puutteellisen pihan ja rakennusten kuivattamista.

Nyt täytyy pistää mietintämyssy tiukasti päähän, sillä tässä rytäkässä on mahdollisuus monta asiaa päivittää.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä pistäytymään kierrätyspisteellä Karjalahdella. 
Käväisin pikapikaa myös Prismassa. Infopisteessä pistin yhden rivin Eurojackpottia vetämään. Hyvin oli kassojen luona merkattu asiakkaiden etäisyysohjeistukset ja kuulutukset toimivat - hyvä niin.

Ajoin kaupungin keskustan kautta sisäsatamaan. Tutulla paikalla kökötti pilkkijä. Kojukallion kupeessa oli merkattu sulapaikka. Toivottavasti sinne ei enemmälti enää ajella...

Kotiin tultuani ja tätä kirjoitellessani havahduin tosiasiaan, että olemme tällä erää asuneet tällä paikalla lähes 40 vuotta. Se on pitkä aika se...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuli tunne, että tänään on hiljainen koronavirus-oleskelupäivä. Tosin lähedemme todennäköisesti tekemään pienen kävelylenkin Kraaselin sillan suuntaan.

Mutta kuinka ollakaan olen tänään aamupäivällä suosittu puhelinkohde: Muun muassa meille tarjottiin erinomaista energiasopimusta, hyvää valtakunnallisen lehden digilehtisopimusta, D-vitamiinitarjousta, jne. edellä mainittuihin jouduin vastaamaan kielteisesti.

Erääseen puheluun vastasin myönteisesti: Kemin kaupunginkansliasta tuli puhelu. Valtuustokokous on maanantaina 20.04.2020 Kemin kulttuurikeskuksessa isossa auditoriossa. 
Minua pyydettiin varajäsenenä paikalle. Suostuin. Kerroin tulevani paikalle, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole - siis vielä sekaisemmin kuin tällä hetkellä...

Ken elää, hän näkee.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkaan odottamaan illansuun tai huomsen aamun sytyttämistä.

Päätimme lähteä pienelle autoajalulle ja sen teimme. Uteliaisuuttamme kävimme myös sisäsatamassa. Jäällä hiukan etäämmällä oli pilkkijöitä. Etäällä Kojukallion kupeessa on heikon jään alue, johon muutama päivä sitten aamuöiset ajelijat upottivat autonsa.
Nähtyjen valokuvien perusteella uppoamispaikka on virallisen veneilyväylän ulkopuolella. 

Varmaan vesien auettua auto nostetaan ponttoonin päälle ja tuodaan rantaan "kuivamaan"...

Osmo Soininvaaran Blogiteksti 13.4.2020...

Menetin uskoni Osmo Soininvaaran viisauteen kohta parikymmentä vuotta sitten hänen laukoessa rennosti rikkiviisaita ja mielestäni typeriä ajatuksia Suomen osa-aikaeläkeläisistä.

Kyllä hän näyttää asiaakin kirjoittavan, josta osoituksena mm. alla oleva teksti, jonka jaksoin ajatuksen kanssa ihan loppuun saakka lukea.

Kyllä tämä kirottu, kirtottu, kirottu koronavirus-asia on vakava juttu. Se on sellainen globaalistoppari, jonka aikana/jälkeen maailma on toisessa asennossa. Itselläni on edelleenkin sellainen tunne, että olemme tätä vuosia, vuosikymmeniä kerjänneet.

Kaikesta huolimatta superoptimistisena ajattelen, että mm. Suomessa eivät pahimmat skenaariot toteudu.
Ajattelen jopa niin, että rokote asiantuntijoiden maailmanlaajuisella yhteistyöllä saadaan kehitetyksi nopeutetulla aikataululla. Ken elää, hän näkee...

Koronaviruksen kanssa on vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja.

Osmo Soininvaara / 13.4.2020

Kirottu, kirottu, kirottu Syyrian sota ja koko Lähi-Itä...

Katselimme hetki sitten Ylen Areenasta alla olevan jäkyttävän dokumentin. Kirottu, kirottu, kirottu Syyrian sota ja koko Lähi-Itä.
Tämänkertainen järjettömyys alkoi vuonna 2011 ja jatkuu edelleen. En viitsi edes kommentoida asiaa. Olen sen niin monta kertaa tehnyt - kyllästymiseen saakka... 

Kirje Alepposta (16) 

• 1 h 20 min
• ma 13.4.2020
• 1 v 10 kk
• 2447 katselua

(For Sama, 2019) Aleppossa, sodan keskellä Wa'd al-Khatib elää, rakastuu ja saa tyttären. Nuori äiti dokumentoi elämää sodan runtelemassa Syyriassa viiden vuoden ajan. Siitä tulee kirje tyttärelle. Keskellä Aleppon tuhoa Waad pohtii uskaltaako hän jatkaa taistelua vapauden puolesta, vai tuleeko hänen paeta maasta oman ja tyttärensä hengen edestä.

LINKIT JA ARTIKKELIT

• Katso Dokkarifestivaalin dokumentit Yle Areenassa
• Äänestä paras dokumentti Dokkarifestivaalilta!

Näytä lisätiedot

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin, että en kirjoita tänään mitään esim. sääoloista, tien aurauksista, lumen luonnista, jos ei ole aivan ehdotonta tarvetta.
Miksi? 
Siksi ettei kirjoitukseni herätä kenessäkään turhia kommentointi-intohimoja...