Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen menin pihalle tekemään eräänlaista tämän hetken tilannearviota.
Tutkiskelin myyrien kaluamaa orapihlaja-aidanpätkää. Annetaanko sen osittain kivuliaasti lähteä kasvuun, vaan pistämmekö sen aivan juuresta poikki ja aloitamme siltä osin alusta. Se on päätettävä kohtapuolin...

Tontin kulmalle - perunamaan ja ryytimaan alueelle mennessäni katselin jo ruohonleikkuria "sillä silmällä". Kohta se leikkuukausi taas alkaa.

Tervaharjun puukeisari/"maanviljelysneuvos" saapui paikalle ja totesi näkemänsä vähintäänkin ysin arvoiseksi.
Juttelimme hetken aikaa tarassilla valtakunnanpolitiikasta ja vähin paikallispolitiikastakin, mm. alkuviikon kaupunginvaltuuston kokouksesta.

Sanoin lähteväni vielä vilkaisemaan tämän iltapäivän sosiaali- ja terveyslautakunnan kokousaineistoja.

Jatkoa edelliseen:

Hyvä, asiallinen ja "keskusteleva" kokous - ei kahta sanaa.
Samalla tuli taas mieleen, että köyhälle tulee kaikki aina kalliiksi ja se, ken tietoa lisää, hän tuskaa lisää...

Datakeskukset – Mitä ne ovat?

Hmmmmm - niinpä - viimeisen päälle tärkeitä yksikköjä. ei kahta sanaa...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:

Datakeskukset – Mitä ne ovat?

Oletko selannut tänään Facebookia, lähettänyt WhatsApp-viestejä, hakenut tietoa Googlesta tai käyttänyt verkkopankkia? Kaikkeen tähän on tarvittu datakeskuksia.

Datakeskus

22.10.2015 klo 08:06päivitetty 23.10.2015 klo 17:27

Yle Uutisgrafiikka

Antti Koistinen

@AJKoistinen

Jaa artikkeli Facebookissa1

Jaa artikkeli Twitterissä

Datakeskuksia eli palvelinkeskuksia käytetään netin valtavien tietomassojen tallentamiseen ja käsittelyyn. Palvelinkeskukset ovat paikkoja, missä internetissä oleva tieto "sijaitsee".

Esimerkiksi jos lataat Facebookiin uuden profiilikuvan, se saattaa tallentua palvelinkeskukseen Ruotsin Luulajassa.(siirryt toiseen palveluun)

Datakeskusten sisällä on valtava määrä tietokoneita ja kaapeleita. Koneet pinotaan tyypillisesti päällekkäin teräksisten palvelinkaappien sisään.

Palvelimet kuumentuvat käytössä, minkä vuoksi datakeskuksissa pitää olla tehokas jäähdytysjärjestelmä. Räkeissä hikoilevat tietokoneet hajoavat, mikäli lämpötila nousee liikaa.

Isot palvelinkeskukset ovat teollisen kokoluokan tuotantolaitoksia, joiden jäähdyttämiseen tarvitaan järeitä järjestelmiä pitkine putkiverkostoineen. Palvelinkaappien lomassa kulkiessa tulee tästä huolimatta kuuma.

Tomi Parkkonnen / Tieto

Sähkökatkoksien varalta palvelinkeskuksissa on varavoimageneraattorit, joita pyöritetään esimerkiksi dieselillä. Palvelinkeskusten alueella täytyy siis olla polttoainesäiliöitä pahan päivän varalta.

Palvelimilla säilytetään tietoja, jotka eivät saa päätyä muiden ihmisten tai yritysten nähtäväksi. Palvelinkeskusten tietoturvan täytyy olla siis äärimmäisen hyvä.

Palvelinkeskuksia pyörittävät yritykset eivät turvallisuussyistä halua usein kertoa palvelinkeskusten sijaintia. Myös kohteiden kuvaaminen sisältäpäin on usein kiellettyä.

Palvelinkeskukset näyttävät ulospäin monesti tylsiltä varastorakennuksilta. Keskuksia on rakennettu myös vanhoihin tehdaskiinteistöihin, kuten Google teki Haminassa(siirryt toiseen palveluun).

Alhaalla olevan ritilän kautta tuleva viileä ilma jäähdyttää laitteiden sisäisen tekniikan. Laitteista ulostuleva lämpimästä ilmasta otetaan talteen hukkaenergia.Tomi Parkkonnen / Tieto

Palvelinkeskuksia rakennetaan koko ajan lisää, sillä tietoliikenteen määrä kasvaa kovalla vauhdilla. Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että ihmiset tallentavat entistä laadukkaampaa videota nettiin.

Jotkut yritykset, kuten Tieto ja Fujitsu, myyvät datakeskuspalveluita muille yrityksille ja valtionhallinnolle. Näin yritysten ja organisaatioiden ei siten tarvitse itse omistaa ja huoltaa isoa määrää palvelimia.

Toisaalta suurilla internetjäteillä, kuten Facebookilla, Googlella ja Microsoftilla on omat datakeskukset palveluiden pyörittämistä varten.

Puusta puheen ollen...

Viime aikoina on mediassa puhuttu puusta, puun kasvusta, ilmastomuutoksesta, hiilinieluista, jne. enemmän kuin tarpeeksi, kohta häiriöksi/hämmennykseksi saakka.

Näin keväällä tulee aina mieleen tuo sana fotosynteesi, joka suorastaan räjäyttää luonnon uuteen loistoon.

Työssä ollessani koulutin tulevia sellun, paperin ja kartongin valmistajia. Puun kasvu oli tärkeä osa-alue opetuksessa.

Kerroin aina, että fotosynteesi on maailman tärkein kemiallinen rektio. Kerroin myös, että puut kommunikoivat keskenään.
Mikäli oikein muistan, jotkut oppilaistani saattoivat katsella minua hiukan säälivästi. Ainakin siinä asiassa olen ollut aina oikeassa...
Kerroin myös, että jokaisen suomalaisen pitäisi elämänsä aikana istuttaa vähintään yksi puu ja mikäli mahdollista seurata sen kasvua.

Katselin taannoin vaimoni kanssa Ylen Areenanalta alla olevan dokumentin. Kerta kaikkiaan upea katseltavaa ja erinomaista asiatietoa.

Judi Dench ja puiden neljä vuodenaikaa

51 min ma 29.10.2018 2 kk 27 pv 3466 katselua
Legendaarinen brittinäyttelijä Dame Judi Dench on tehnyt näyttelijän töitä 60 vuotta ja rakastanut intohimoisesti puita vielä kauemmin. Dench on elänyt elämänsä lähellä Iso-Britannian vanhimpia metsiä ja oppinut arvostamaan puita jo lapsesta lähtien. Tässä dokumentissa Dench elää puiden neljä vuodenaikaa alkaen talvesta ja päättyen syksyyn. Hän jututtaa puututkijoita ja vakuuttuu yhä enemmän puiden välttämättömyydestä koko maailman hyvinvoinnille. Jos haluat tehdä päivän hyvän työn, istuta siis puu.

LINKIT JA ARTIKKELIT
Judi Dench ja puiden neljä vuodenaikaa
Näytä lisätiedot

Blogisivuni tilastoja tänään...

Muistutan, että aloitin Blogikirjoittajana 01.07.2014 "yleisön pyynnöstä". Alkusysäyksen antoi poikani Timo kertoillessani, että en saa juuri ollenkaan tekstejäni julkaisuun paikallislehtiin.
"Ala Blogikirjoittajaksi, saat tekstisi aina julki!" hän muistaakseni Vuosaaressa taannoin totesi...

Totta - näin tein. Ymmärrän, että Blogitekstejäni käy seuraamassa kuitenkin hyvin rajallinen määrä ihmisiä. Tunnen väliin olevani eräänlainen "huutavan ääni korvessa".

Blogisivullani on lähes 5.500 julkaisua - tekstejä ja lainauksia. Toki onhan niitä jonkin verran käyty vilkuilemassa, kukaties luettukin, joitakin ehkä tarkkaankin.

Kommentteja olen saanut julkaisuihin erittäin vähän. Miksi? Sitä en osaa arvioida. Maailma on täynnä tekstejä. Varmaan eräänlainen tekstiähky on monen lukijan riesana, mene ja tiedä.

Blogitekstini löytyvät mm. Kemin kaupungin nettisivuilta > kemiläiset bloggaajat

Sivun katselut maittain

Sivun katselujen koko historia

218 494 kävijää

Kohde	Sivun katselut
Suomi	77416
Yhdysvallat	72251
Ranska	16133
Venäjä	8567
Ukraina	5674
Saksa	5341
Portugali	3758
Kiina	3633
tuntematon alue	2673
Kroatia	2240

Vanhaa muistelua talousasioista...

Tein opiskelun jälkeisen ammattiurani pääasiassa ammattiopettejana ammattikouluissa/ammatillisissa oppilaitoksissa/ammattiopistoissa > nimet muuttuivat ajan funktiona.
Olin myös sivutoimisena tuntiopettajana teknillisessä oppilaitoksessa ja opetinpa sivutoimisesti pienen pätkän työväenopistossa/kansalaisopistossa. Silloin oli virtaa, vaikka muille jakaa...

Olin siis päätoimisesti ammattiaineiden opettajan virassa, teorianopettaja. Opetettavien aineiden kirjo oli laaja. Ammatillisten aineiden lisäksi mm. matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa mutta myös ammattitaloutta, jonka nimi muuttui myöhemmin taloustiedoksi.

Muistan viimeksi mainitusta muun muassa sen, miten yritin psyykata oppilaitani "elämään taloudellisesti oikein". Mahdoinko siinä onnistua, se on asia erikseen. 
Tyyliini kuului avoimesti kertoa omaa talousfilosofiaani. Koska olin opettaja, oli pakko tuoda esiin tosiasia:"Ei ne suuret tulot vaan pienet menot."

Muistan jokaiselle opettamalleni luokalle piirtäneeni liitutaululle oman varallisuuteni ajan funktiona.
Pystyakselilla oli varallisuus - ei tarkkoina lukuina vaan suhteellisina pylväinä, jotka yhdistin käyrämuotoon - ja vaaka-akselilla oli aika vuosina. Aika liikkui 0-100 vuoden välillä. 
Kerroin, että henkilökohtainen varallisuus todennäköisesti kaikilla käy jossakin elämänsä vaiheessa "pakkasella". 
On opintolainaa, asuntolainaa, autolainaa, jne. , kerroin myös, että vähän yli 50 vuoden iässä, mikäli töitä on riittänyt ja ei ole isommasti "humputellut" ja "rellestänyt", varallisuutta alkaa pakostakin kertyä...

Mikäli vielä oikein muistan, kyllä minun käyrälläni esiintyi avoimesti myös kuoleman hetki.

Sitä ei onneksi kukaan tiedä, mutta silloin - nuorena miehenä - ajattelin, että pitäisi elää siten, että jälkeenjääville ei jää suuria varallisuusmassoja riesaksi. 

Pitäisi elää itselleen, nauttia oikeista asioista, jos siihen vielä ikäihmisenä kykenee. Toisin sanoen nollata varallisuus jakaen sitä elämänsä aikana läheisilleen tai omasta mielestään hyvään tarkoitukseen, jos sen katsoo tarpeelliseksi ja jos siihen on pakottavaa tarvetta.

Vakiosanontani:"Täytyy elää kuin viimeistä päivää mutta järkevästi/fiksusti!" Olenko siinä onnistunut, se on asia erikseen. No ainakin em. aikajanasta on kolme neljännestä jo eletty.

Mistä tällainen pohdiskelu illan päättyessä? 

Olen seurannut läheltä erästä "talousprosessia" yli vuoden ajan, joka alkaa käydä työstä...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen vaimoni ilmoitti käsittelevänsä toisen vanhan, painekyllästetyn puutarhatuolin ennenkuin alkaa sataa. Hyvä niin...

Itse pistin myös työvaatteet päälle ja menin tontin reunassa olevan vanhojen maatalouskoneinen "pienmuseon" alueelle.
Olimme luopuneet suuren hiomakiven, tahkon viemisestä Selkäsaareen, vaan sijoitimme sen vanhan hevosella/hevosilla vedettävän niittokoneen viereen. 

Niin - Sinua saattaa ihmetyttää tämä meidän "pienmuseo". Se oikeastaan lähti liikkeelle siitä, että isoisäni eli Aukusti Pyykön jäljiltä tontille oli jäänyt karhi/äes. Varmaan ihan toimintakuntoinen. Lisäksi maatalouteen liittyvää pientavaraa: Kuokkia, kirveitä, sahoja, lapioita, jne. ...

Sittemmin entinen oppilaani, Tervaharjun puukeisari ja harrasteperunanviljelijä Juha Puro siisti Puron perikunnan niittyjä rautaromusta. 
Olin siinä vähin Karjalahdella mukana ja havahduin, että eihän noita sulatukseen ole syytä viedä vaan säilyttää. Sain pellolta kolme erilaista karhia, joista yksi on todennäköisesti erittäin harvinainen - veitsikarhi. 
Lisäksi sain em. niittokoneen ja hevosella vedettävän kyntöauran. Lisäksi kevyen siemenenannostelulaitteen.

En muista maksoinko romppeista romuraudan hinnan vai antoiko Juha ne "pienmuseoon" ilmaiseksi. Joka tapauksessa ne poistuivat niityiltä.

Sittemmin olen saanut Järpissä asuvalta tuttavaltani, Ketolan Veijolta vanhan haravakoneen.

Luonnollisesti kaikista em. maatalouslaitteista on puuosat lahonneet, mutta pienellä seppäämisellä, huollolla ne olisivat varmaan toimintakunnossa yhä edelleen.

Tosiaan tuon tahkon virittelen toimintakuntoon. Onhan sitä pakko päästä kokeilemaan, sillä mm. teroitettavia kirveitä löytyy...

Eräs tämän päivän Facebook-teksteistäni...

Kävin tänään illansuussa, noin puoli viiden maissa Kemin Karjalahdella, Prismassa. No - erinomaisen päivän päätteeksi päätimme palkita itseämme lasillisella viintä eil ALKO-reissustahan tässä oli kysymys mutta...

Tuloaulassa esiteltiin Pörhön autoliikkeen menopelejä. Pakkohan se oli mennä ihailemaan uutuuttaan kiiltäviä autoja ja jututtamaan paikalla ollutta esittelijää.

Esittelijä totesi: "Tässä autossa on kaikki perusasiat ja tähän on helppo nousta." 

Totta - tavallista henkilöautoa korkeampaan autoon on helppo nousta ja sieltä poistua.

Kerroin kyseiseslle henkilölle, että meillä on kolme autoa, joista kaksi on tällä hetkellä liikennekäytössä. Kerroin myös, että olen tarjonnut kyseisiä autoja kolmelle paikalliselle autoliikkeelle - myös Pörhön Keminmaan liikkeeseen. "Vanhat autot eivät näytä kiinnostavan autoliikkeitä." totesin...

Kyseinen henkilö myönsi asian olevan näin. Hänen olemuksestaan huokui selvästi raaka totuus: Minä en ollut potentiaalinen asiakas, johon ei kannata paukkuja uhrata...

Ajelin kotiin Land Rover Freelanderilla, vm. 2000 JER-15, ajokilometrit rapiat 150.000 km. Tällä liikkuu paikasta A paikkaa B ja välillä - jos on tarvetta - myös paikkaan C...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen valmistauduimme lähtemään Selkäsaareen. Kaunis, aurinkoinen aamu, joten ainakin pihaterassin käsittely oli tavoitteena.
Ajelimme Hahtisaaresta virallisia väliä pitkin. Miksi? Muun muassa siksi, että vedenpinta oli poikkeuksellisen alhaalla.

Niin alhaalla, että emme päässeet ajamaan rantaan, vaan vene oli jätettävä ankkurinnokkaan etäämmälle hiekkapankille. 
Kumisaappaiden varret riittivät hyvin  rantaan kävelemiseen. Onneksi ei ollut paljon kantamista.

Mökille noustuamme - tutut kuvioit - vaimoni pisti tulet tuvan uuniin ja minä valmistauduin pihaterassin käsittelyyn. Oli mukava työskennellä upeassa säässä ja upeassa lintukonsertissa. Ainakin kahdessa linnunpöntössä on asukkaat. Korpit mekastivat myös lähistöllä.
Vaimoni aloitti piharapsutukset ja minä intouduin käsittelemään vielä etelään avautuvan katoksen lattialaudat. Vaimoni on luvannut tuunata tietyltä osin reunalaudat - hyvä niin...

Pari myyrää vipelsi pihan poikki. Niille meillä on tietty ratkaisumalli. Muurahaiset olivat aktiivisesti liikkeellä omilla valtateillään.
Ajattelimme antaa tontin itärajalle kasvaa pienimuotoinen koivikko. Viime kesänä oli hyviä koivunalkuja. 
Nyt huomasin melkein jokaisen latvuksen poikkipuraistun. Ilmeisesti hirvet ovat olleet asialla. Tosin jäniksillekin ne maistuvat...

Kahvittelun jälkeen päätimme lähteä kotiinpäin. 

Niin teimme, otin vielä yhden katiskan mukaan ja sen me pistimme pyytämään Kojukallion läheisyyteen.
Vilkaisimme uteliaisuuttamme kaksi muuta katiskaa. Kyllä - molemmissa oli pikkuahventa. Katsotaan houkuttelevatko ne muuta kalaa paikalle. 
Toisessa katiskassa oli myös yksi särki. Lempikalani isojen ahventen pyytämiseksi jigeillä...

Kertakaikkiaan mukava saaripuolipäivä.

Ensimmäinen katiskoiden kokeminen ja onkitestaus tälle alkukesälle aamupäivällä...

Olihan se aivan aivan pakko lähteä kokemaan katiskat ja testaamaan onkimista, vaikka aamuonkiminen ei ole perinteisesti tuottanut tulosta. 
Lisäksi tuuli oli aivan väärästä suunnasta ja vesi matalalla mutta siitä huolimatta...

Ajoin Hahtisaaresta Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle katiskojen kupeeseen.
Kummassakin katiskassa oli pikkuahvenia ja molemmissa yksi ns. savustuskokoinen, ne otin alustavasti talteen.
Jätin katiskat jotakunkin samoille sijoille, hiukan rannemmaksi ja ajoin niistä jonkin matkaa Pikku-Leton saariryppääseen päin.

Ankkuri veteen ja tutut pyyntivälineet veteen: Kaksi jigionkea ja pilkki/särkipilkki. Kaikkiin koukkuihin pujotin onkimadot. Hyvännäköisiä ja hyväntuntuisia kotipellon matoja ja ...

Tuskin olin saanut pyyntivälineitä veteen, kun alkoi tapahtua. Ahvenet olivat kiinnostuneita madoista ja/tai olivat muutoin vain hyvällä syönnillä. Mutta pieniä olivat, ainoastaan muutama isompi. En saanut toivomaani särkeä, sen sijaan kaksi kiiskeä, "kirsua"...

Tuli vahva tunne, että minähän taidan vielä osata onkia. Nimenomaan kesäpilkki on "kova sana", jossa oikea-aikainen rento veto on "poikaa". Oikeakätinen kun olen, se täytyy toteuttaa juuri oikealla kädellä, jotta herkkyys säilyy...

En säästellyt matoja, mutta isoja ahvenia ei ilmaantunut veneen kupeeseen.

Tuuli tuntui yltyvän ja alkoi tulla kylmäntunne, vaikka olin varautunut merelle hyvällä vaatetuksella.

Ajattelin tehdä "päivän hyvän työn". Kaikki ämpärissä olevat ahvenet olivat elossa ja ongenkoukut eivät olleet niitä repineet, joten lähtiessäni kaadoin kaikki mereen kasvamaan.

Lokit eivät tulleet vielä touhujan seuraamaan.

Ihan mukava pistäytyminen ensimmäistä kertaa ongella tälle alkukesälle. Puskin vastatuuleen takaisin Hahtisaareen... 

Hmmmmm - vai niin - soppii eppäillä ja toisaalta mihin tässä on niin hoppu ja hätä...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:

Ulkomaat

Tulevaisuudessa Atlantin yli lennetään 90 minuutissa, lupaa yhdysvaltalaisfirma

Hermeus kehittää viisinkertaisella äänennopeudella lentävää matkustajalentokonetta. Vastaavia kaavailuja on Airbusilla ja Boeingilla.

Heikki Aittokoski HS

Julkaistu: 21.5. 18:36

YHDYSVALTALAINEN kasvuyritys Hermeus on julkistanut suunnitelman huippunopean matkustajalentokoneen rakentamisesta, kertoo yhdysvaltalaiskanava CNN.

Futuristisen näköinen lentokone pystyy aikanaan lentämään New Yorkista Lontooseen 90 minuutissa, yhtiö lupaa. Tavoite on kova, sillä nykyisin New York–Lontoo on yli seitsemän tunnin lento.

Jos hanke onnistuu, Hermeuksen kone saavuttaisi enimmillään viisinkertaisen äänennopeuden.

Lentonopeus olisi noin 5 300 kilometriä tunnissa. Menolippu Lontoosta New Yorkiin maksaisi noin 2 700 euroa.

HANKE vaikuttaa sikäli varteenotettavalta, että Hermeus on CNN:n mukaan saanut riittävästi rahoitusta kehitystyöhön.

”Olemme lähteneet tekemään globaalin liikenneinfrastruktuurin vallankumousta”, sanoo Hermeuksen toimitusjohtaja AJ Piplica tiedotteessa.

Piplica arvioi CNN:lle, että lentokoneen kehittäminen vie ainakin vuosikymmenen.

Hankkeessa riittää haasteita. Yksi niistä on ympäristökuormitus. CNN:n haastatteleman asiantuntijan mukaan moninkertainen äänennopeus vaatii valtavat määrät polttoainetta.

HUIPPUNOPEITA matkustajalentokoneita kaavailevat myös ilmailujätit Airbus ja Boeing.

HS kertoi vuonna 2015 Airbusin suunnittelemasta hypernopeasta koneesta, jolla lentäisi Pariisista Tokioon kolmessa tunnissa. Airbusin aikajänne hankkeen toteuttamiseen on kuitenkin vuosikymmeniä.

Yhdysvaltalainen Boeing puolestaan julkaisi viime vuonna oman vastaavan suunnitelmansa, josta kertoi muun muassa brittilehti Wired.

YLIÄÄNIKONEITA on jo ollut reittiliikenteessä Atlantin yllä.

British Airwaysillä ja Air Francella oli käytössä Concordeja, jotka lensivät kaksinkertaisella äänennopeudella.

Concordella lennettiin liki kolmekymmentä vuotta 1970-luvun puolivälistä vuoteen 2003. Koneita tehtiin vain parikymmentä, ja käyttökustannukset olivat korkeat.

Concorde sai kovan melun takia lentää ääntä nopeammin vain meren yllä. Yksi Concordeista tuhoutui lentoonlähdössä Pariisissa vuonna 2000.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

• LentäminenSeuraa 
• IlmailuSeuraa 
• YhdysvallatSeuraa 
• Heikki AittokoskiSeuraa 

Eräs tämän päivän Facebook-tekstini...

Että mitäkö mietin? Kävi hetki sitten pihalla - valmistautuessani huomiseen katiskoiden kokemiseen sekä mahdolliseen jigi- ja pilkkiongintakokeiluun - mielessäni, että eipä olisi aikanaan uskonut, että kalaveret vielä tässä iässä kiehuvat näin kiivaasti.

Pikkupoikana käytiin Kraaselin sillan kupeessa ja soutuveneelläkin Mikonrannan tuntumassa onkireissuilla.

Veitsiluoto Oy:n saha- ja kuitupuunippujen tuntumassa, soutuvene puomiin kiinnitettynä oli mukava istuskella kauniilla kesäsäällä. Kalasaaliilla ei ollut suurtakaan merkitystä...

Kaksi-kolmekymmentä vuotta kalastus oli omalta osaltani täysin unohduksissa.
Nyt sitä on harrastettu lähivesillä jo yli kolmekymmentä vuotta.

Väitän, että joka vuosi olen vielä oppinut jotain uutta kalastuksesta. 

Tämä minun tyylini kalastaa on toki aivan toista/vaatimatonta kuin "isojen poikien" kalastus. 

Esimerkkinä muun muassa lohenkalastus eri menetelmin. Se on minusta liian työlästä/aikaaviepää/kallista/jne. ja lohta saa ostaa täällä Kemissäkin edullisesti marketeista.

Jos huomenna kahdessa katiskassa on savustuskelpoista kalaa - ahventa ja haukea - otan vain kotitarpeiksi.

Takavuosina olen ottanut niitä reippaan puoleisesti ja "jakanut niitä kuin aamulehtiä" ystäville ja tutuille. Sen olen pääsääntöisesti lopettanut...

Mitä tänään tähän asti...

Tänään on ollut - ainakin toistaiseksi - rauhallinen päivä. Aamulla perinteisten aamutoimien jälkeen lapioin perunapellon "hiekotukseen" tarkoitetun jäljelle jääneen hiekan puukatoksessa olleeseen katkaistuun muovitynnyriin. 
Miksi?
Siksi, että kokeilemme käyttää sitä ensi talvena pihahiekotukseen. Onnistuuko? Todennäköisesti onnistuu, jos onnistumme pitämään hieken jotakuinkin suojattuna/kuivana/jäätymättömä. Sen aika näyttää...

Olen seurannut vähin pihalintuja. Kirjosieppopariskunta on ollut aika äänekkäänä tämän päivän aikana pihakoivun linnunpöntön lähituntumassa.

Vaimoni tuunasi pienen perunapeltomme ja ryytimaamme istutuskuntoon. Minä kaivoin sopivan matoannoksen, jos huomenna - katiskoita kokiessani - intoudun kokeilemaan jigionkia ja pilkkejä.
Edellinen edellytyksenä, että on sopiva ilma, ainakaan tuulet eivät sääennusteiden mukaan olevan kovia...

Niin - varastorakennuksen päädyssä olleen - toistaiseksi käyttämättömän - ison hiomakiven rakennelmineen siirsimme kesäautomme välitilaan ja lavalle. 
Tuon hiomakiven osalta on mielenkiintoinen tarina, josta kukaties jossakin vaiheessa kirjoittelen. 
No joka tapauksessa Ammattiopisto Lappian puupuolella tehtiin moderni, tosi mielenkiintoisen näköinen puurunko ja metallipuolella hiomakiveen sovitettiin akseli- ja veivirakennelma.

Viemme laitteiston Selkäsaareen ja pistämme sen viimeinkin lopulliseen kuntoon. Ainahan sitä hiomakiveä tarvitaan. Tosin tähän saakka ei kertaakaan..

Nyt alan valmistautumaan Kemin tarkastuslautakunnan tämän kevään viimeiseen kokoukseen. Olennaisena asiana Kemin kaupungin vuoden 2018 tarkastuskertomus.