PRESIDENTINVAALIT voisi kuitata läpihuutojuttuna, jos presidentti Sauli Niinistö asettuu ehdolle, kuten hän mitä ilmeisimmin tekee. Aivan sitä ne tuskin kuitenkaan olisivat. Voimme saada aivan normaalit vaalit, ja se on tässä maailmantilanteessa hyvä.
Elämme suurta epävarmuuden aikaa. On mahdollista, että koko maailman voimatasapaino muuttuu, eikä Eurooppakaan ole entisensä enää kuluvan vuoden lopulla.
Suomi joutuu etsimään paikkaansa tässä murroksessa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaakin joudutaan punnitsemaan uudelleen. Presidentinvaalit tarjoavat tilaisuuden käydä perusteellista keskustelua näistä kysymyksistä.
TÄHÄN MENNESSÄ vasta keskusta ja vihreät ovat asettaneet ehdokkaansa, Matti Vanhasen ja Pekka Haaviston. Niinistö on luvannut kertoa aikeistaan kevään kuluessa.
Miksipä Niinistö ei hakisi jatkokautta? Hänen voittonsa olisi varma. Hän näyttää viihtyvän erinomaisesti tehtävässään ja on hyvissä voimissa. Hän on tehnyt presidentti-instituutiosta näköisensä. Hänen aikanaan presidentin valta on kasvanut, vaikka perustuslakia ei olekaan muutettu.
Niinistön suosio tekee puolueille jopa vaikeaksi asettaa omia ehdokkaita. Suuri osa niiden kannattajista äänestää joka tapauksessa Niinistöä jo ensimmäisellä kierroksella.
On kuitenkin aina parempi, että vaaleissa on mahdollisimman monta ehdokasta, jotta saadaan aikaan kunnon keskustelu ja vaalitaistelu, normaalit vaalit. On tärkeää, että demokratia näyttää voimansa nyt, kun se on maailmalla jopa uhattuna.
Ei Niinistön suosio sitä paitsi aivan ainutlaatuinen ole. Esimerkiksi Tarja Halosen suosio oli parhaimmillaan yhtä korkea. Tämänhetkisistä gallupeista ei sitä paitsi ole ennustamaan vaalien kulkua. Tilanne muuttuu, kun vaalitaistelu alkaa. Todennäköisesti nytkin päädytään toiselle kierrokselle, joka sekin saattaa olla yllättävän tasaväkinen.
NIINISTÖ on kieltämättä onnistunut hyvin. Hän ansaitsee tunnustusta varsinkin Venäjä-suhteiden rauhallisesta ja taitavasta hoidosta. Mutta en pidä häntä sentään virheettömänä. Suurimman virheensä hän on minusta tehnyt siinä, että on suhtautunut niin nuivasti Suomesta ja Euroopasta turvaa hakeviin.
Niinistö näyttää uskovan, että turvapaikka-asiassa ovat yhtä lailla väärässä molemmat ”ääriryhmät”, rasistit ja ihmisoikeuksien puolustajat. Hän tarjoaa kultaista keskitietä ”tolkun ihmisille” niiden puolivälistä. Sitä ei ole, niin mukavaa kuin se monille poliitikoille olisikin.
Vanhasella on kokemusta ja näkemystäkin presidentin valtaan kuuluvista asioista, mutta ainakaan vielä ei ole tullut ilmi ainuttakaan asiaa, missä hän tarjoaisi vaihtoehdon Niinistölle.
HAAVISTO-ILMIÖ nosti vihreiden ehdokkaan viime vaaleissa toiselle kierrokselle ja huikeaan 37,4 prosentin ääniosuuteen. Mutta ilmiöt eivät yleensä toistu. Vuoden 1994 vaaleissa Rkp:n Elisabeth Rehn sai toisella kierroksella peräti 46,1 prosenttia äänistä, mutta vuoden 2000 vaaleissa enää vain 7,9 prosenttia äänistä.
Haavisto on silti paras vihreiden ehdokkaaksi – kokenut, humaani ja harkitseva. Hänellä olisivat parhaat edellytykset haastaa Niinistö tosissaan varsinkin ihmisoikeuksiin liittyvissä asioissa. Tosin hän taitaa olla siihen liian kiltti.
Tilanne on vaikein Sdp:ssä, kun Jutta Urpilainenkin kieltäytyi. Hän perusteli sitä perhesyillä, mutta olisi kovin inhimillistä, jos muutkin asiat olisivat vaikuttaneet. Sdp hylkäsi hänet juuri, kun hän oli kypsymässä valtiomiesmittoihin, ja kohteli häntä sen jälkeen suorastaan sikamaisesti.
Jotkut ovat ehdottaneet, että Sdp menisi suoraan Niinistön taakse, toiset, että Haaviston taakse. Kumpikaan vaihtoehto ei ole realistinen. Oma ehdokas on pakko löytää, vieläpä hyvä, ettei tulisi toista perättäistä mahalaskua. Sitä ei taida nyt löytyä puolueen sisäpiiristä, mutta kiven alla se on puolueen ulkopuolellakin.
Ehdokkaaksi ei taida kelvata edes Niinistöjen Lennu-koira, vaikka se kuulemma ihastuttaakin maailmalla.
- Yrjö Raution kolumnitSeuraa
- KolumnitSeuraa
