YK:n turvallisuusneuvoston kokouksessa on pysyvillä jäsenmailla käytettävissä veto-oikeus, kirottu veto-oikeus! Veto-oikeudella mahdollisesti joskus on ollut käyttöä, mutta nykyisin se on lähes järjettömyyden huippuilmentymä.
Se ei kerta kaikkiaan ole nykyaikaa, jolloin kaikki tärkeät päätökset - myös YK:ssa - pitäisi mielestäni syntyä enemmistöpäätöksillä.
Suora nettilainaus Pohjolan Sanomien sivuilta hiukan tuunattuna:
Venäjä uhkaa käyttää veto-oikeuttaan turvallisuusneuvostossa
ULKOMAAT7.10. 21.08
STT, AFPNew York/Beirut
Venäjä uhkaa käyttää veto-oikeuttaan YK:n turvallisuusneuvoston kokouksessa ja estää Ranskan laatiman Aleppo-päätöslauselmaluonnoksen hyväksymisen.
Luonnoksen tavoitteena on saada uusi tulitauko Syyrian Aleppoon ja kieltää kaikkien sotilaskoneiden käyttö kaupungin yllä.
Venäjän YK:n suurlähettiläs Vitaly Churkin sanoo, ettei näe, kuinka Venäjä voisi hyväksyä luonnoksen. Hänen mukaansa se on “hätäisesti tehty”.
YK:n turvallisuusneuvoston on määrä äänestää asiasta huomenna.
Itärintamalta ei mitään uutta. Tämä on ollut tiedossa jo aiemmin...
Suora nettilainaus Ilta-Sanomista hiukan tuunattuna:
Viron yleisradio: Venäjä siirtää huippuluokan ohjusjärjestelmää Kaliningradiin siviililaivalla
Julkaistu:
Viron yleisradioyhtiön mukaan aluksen on määrä saapua perille perjantain aikana.
Venäjä on parhaillaan siirtämässä huippuluokan Iskander-ohjusjärjestelmää meriteitse Kaliningradiin, kertoo Viron yleisradioyhtiö ERR.
Sen haastatteleman hallituslähteen mukaan Pietarin alueelta lähtenyt ohjusjärjestelmää kuljettava siviilialus on parhaillaan matkalla Kaliningradiin, jonne sen on määrä saapua perjantain aikana.
ERR:n mukaan siirto saattaa liittyä tuoreisiin ilmatilaloukkauksiin. Venäjän hävittäjät loukkasivat Suomen ilmatilaa kahdesti torstaina. Perjantaina myös Viro kertoi Venäjän hävittäjän loukanneen sen ilmatilaa ja lähettäneen asiasta Venäjälle Nootin.
Iskander-ohjukset on mahdollista varustaa tavallisilla taistelukärjillä tai ydinkärjillä. Huippumodernin järjestelmän ohjusten kantama on noin 400-700 kilometriä, ja ne soveltuvat tarkkuutensa ansiosta kriittisten kohteiden, kuten komentopaikkojen ja lentotukikohtien tuhoamiseen. Kaliningradista ohjusten kantama kattaisi myös koko eteläisen Suomen.
Venäjä on aikaisemmin kertonut suunnittelevansa Iskander-ohjusten viemistä Kaliningradiin vastauksena Yhdysvaltojen aikomuksiin sijoittaa Saksaan lisää ydinaseita ja sen valmistelemaan ohjuspuolustusjärjestelmään.
Kaivoin vanhan viestini esiin, kun sitä näyttää joku aina silloin tällöin lukevan. Toisaalta myös siksi, että käsitettä Venäjän palogiset valehtelijat olen itsekin viljellyt viime vuosien aikana useastikin. Alla olevassa artikkelissa pääpaino on Krimin tapahtumissa ja jonkin verran silloisessa Itä-Ukrainan tilanteessa. Sittemmin Venäjän valehteluarsenaaliin ovat tulleet tapahtumat Lähi-idässä, lähinnä Syyriassa, YK:n avusturekkakolonnan ilmaiskut ja aivan viime aikoina Aleppossa mm. sairaaloiden pommittaminen, valehteluarsenaalin ehkä räikein osa-alue liittyy kuitenkin malesialaiskoneen alasampuminen Buk-ohjuksella. Edellisten rinnalla ovat valehteluarsenaalin vaatimattomasta päästä venäläisten hävittäjien tekemät ilmatilaloukkkaukset Itämerellä, viimeksi eilen torstaina 06.10.2016 Suomen ilmatilassa - kahteen kertaan. Mediatietojen mukaan hävittäjät ovat loukanneet myös Viron ilmatilaa... Näyttää siltä, että Venäjän patologisella valentelemisella ei ole mitään rajaa. Ei olekaan, koska patologinen valehtelija uskoo itse vahvasti sepittämiinsä juttuihin ja elää tyytyväisenä itseriittoisuuden sädekehä päänsä päällä. Ongelma venäläisten kannalta on vain siinä, että kukaan muu ei yleensä sepitettyihin valheisiin usko...
Näkökulma: Vuosi Venäjän valheita, videoita ja vihreitä miehiä
Krimin valtaus vuosi sitten ei ollutkaan ohimenevä myrsky vaan ilmastonmuutos. Venäjän on silti helppo tukea Ukrainan separatisteja, koska länsimaat eivät halua kohdata kriisin seurauksia, kirjoittaa Ylen ulkomaantoimittaja Mika Mäkeläinen.
27. helmikuuta 2014 eli lähes vuosi sitten Venäjän erikoisjoukot aloittivat Krimin valtauksen. Sen jälkeen rajojen purkaminen ei olekaan enää viitannut EU:n sisämarkkinoihin.
Vuoden aikana Venäjä on liittänyt Krimin itseensä, jakanut Ukrainan lietsomalla itäosan kapinaa sekä ruokkinut kotiyleisöä vainoharhaisella ja kansallismielisellä sotahysterialla.
Valitettavasti suursäätila on sen jälkeen muuttunut entistäkin hyytävämmäksi, muutoksen alku saattaa osoittautua kuviteltua aiemmaksi ja tulevaisuus pahaenteisen synkäksi.
Riippumaton venäläinen Novaja Gazeta -lehti aikoo tällä viikolla paljastaa dokumentin, joka sen mukaan todistaa Venäjän suunnitelleen Ukrainan hajottamista jo ennen Maidanin kansannousun kärjistymistä.
Viime keväänä puolestaan julkisuuteen levisi kuvia venäläisistä Krimin "palautuksen" ansiomitaleista, joihin oli merkitty aloituspäiväksi 20. helmikuuta, siis jo ennen kuin presidentti Viktor Janukovytš pakeni maasta.
Venäläinen totuus on se, että Krimille päätettiin lähteä vasta kansannousun melskeiden jälkeen "turvaamaan" venäjänkielisten asemaa, vaikka uhkakuvien maalailu onkin vaatinut jälkikäteen vilkasta mielikuvitusta.
Oli kriisin alku milloin tahansa, lopusta ei tiedetä sitäkään vähää. Tulitaukoja Itä-Ukrainassa tehtaillaan ja rikotaan, ja lännessä varoitellaan Venäjän saattavan seuraavaksi koetella jopa Naton yhteisen puolustuksen pitävyyttä.
Venäjä kiistää kaiken, kääntää syytökset rutiinilla länttä vastaan ja muistuttaa ydinaseistaan.
Abraham Lincolnin piikkiin on pantu sanonta, että kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa ja joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa.
Venäjä on kirjavilla sodankäyntikeinoillaan onnistunut huijaamaan monia ja pitkään, mutta vihreiksi tai muuten vain vapaaehtoisiksi miehiksi inkarnoituneet valheet eivät ole menneet läpi loputtomasti.
Suurinta huijausta on kuitenkin lännen itsepetos. Venäjän vastaista näyttöä Ukrainassa ei ole tahdottu nähdä eikä levitellä, koska länsimaiden johtajat ovat haluttomia ryhtymään merkittäviin vastatoimiin.
Mitä paremmin Venäjä onnistuu hajottamaan lännen rivejä, sen vapaammin se voi jatkaa puolisalaista sotaansa Ukrainassa.
Saamattomuuden ja itsepetoksen hintaa maksaa nyt Ukraina, myöhemmin ehkä joku muukin rajanaapuri.
Venäjän propagandan tärkeimpiä tavoitteita on tuon päättämättömyyden ruokkiminen. Käytännössä se tarkoittaa muun muassa EU-vastaisuuden, Nato-vastaisuuden ja Yhdysvaltain-vastaisuuden lietsomista Suomessa ja muualla Euroopassa.
Mitä paremmin Venäjä onnistuu hajottamaan lännen rivejä, sen vapaammin se voi jatkaa puolisalaista sotaansa Ukrainassa. Enää ei silti ole suurikaan sotasalaisuus, että Itä-Ukrainan separatistit pysyvät tolpillaan nimenomaan Venäjän tuella ja että rintamalla sotii paitsi kapinallisia, myös venäläisiä sotilaita.
Jopa hitaasti kääntyvä EU pääsi yksimielisyyteen Venäjän sotaotteista Ukrainassa, kun se viikko sitten lisäsi pakotelistaansa Venäjän puolustusministeriön ja pääesikunnan johtohenkilöitä, joita EU pitää suoraan vastuussa venäläisjoukkojen sijoittamisesta Ukrainaan.
Joku on saattanut huomata muutoksen myös Ylen uutiskielessä: Debaltsevessa ja muualla Itä-Ukrainassa emme välttämättä enää puhu vain Venäjän tukemista kapinallisista vaan myös suoraan venäläisistä joukoista.
Muutos on ollut hidas, koska erilaisten tietojen, videoiden, valokuvien ja satelliittikuvien virta on ollut vuolas, ja niiden luotettavuuden arviointi toimituksissa on ollut hyvin vaikeaa.
Tuomioistuimen veroista varmuutta ei voi edes odottaa, vaan uutisvirrassa joudutaan luovimaan arvioimalla varovasti todennäköisyyksiä. Vuoden kuluessa Venäjää on harvemmin päädytty syyttä osoittelemaan – ja syystäkin usein vasta sellaisella viiveellä, että rintama on ehtinyt siirtyä pitkälle länteen.
Vuodentakainen yllätys – länsimaat ja Ukraina housut kintuissa – oli kollektiivinen, joten kun Suomen puolustuksen terävin tuntosarvi viestitti Venäjältä 26. helmikuuta näin, ei se pahemmin poikennut mielipidekirjon keskiarvosta:
Kehottaisin olemaan lietsomatta turhaa hysteriaa Venäjän invaasiosta Ukrainaan. Sotilaalliselle puuttumiselle ei ole perusteita.
Miten kävikään – heti seuraavana päivänä ensimmäiset vihreät miehet rantautuivat Krimille.
Sopii toivoa, että Euroopan, Baltian ja Suomen tuntosarvet on viritetty vuoden aikana virkeämmiksi ja että päätöksenteon notkeus vastaa edes jotenkuten sitä vikkelyyttä, jolla vihreät miehet tapaavat nykyisin loikkia rajojen yli.
Epävarmemmalla pohjalla on toive siitä, että Suomessa ymmärrettäisiin, mitä Venäjä tavoittelee kun se pyrkii vaikuttamaan Suomen päätöksentekoon.
Täysin epärealistista toiveajattelua taas on varmaankin se, että helmikuussa 2016 voisi kirjoittaa jo jostakin ihan muusta.
Kemin kaupunki ja Kaidi ovat saaneet päätökseen neuvottelut biojalostamon tonttikaupan ehdoista ja kauppahinnasta. Neuvotteluissa on päädytty 2 550 000 euron kauppahintaan, joka ylittää ulkopuolisen arvioijan tekemän hinta-arvion.
Kauppakirjan rakentamisvelvoitteen mukaan jalostamo on rakennettava kuuden vuoden kuluessa. Jos velvoitetta ei täytetä, Kaidi maksaa Kemille osapuolten erikseen neuvotteleman sopimussakon.
Kiinteistöveroa Kaidi alkaa maksaa ensi vuoden alusta lähtien.
Kaupungilla alkaa tienrakennus
Kauppakirjassa sovitaan myös liikennejärjestelyistä ja uusien teiden rakentamisesta. Tontin läpi menee tie, joka johtaa tuulivoimalaan ja Murhaniemen vapaa-ajan rakennuksiin. Kaidi sitoutuu pitämään tien auki kunnes korvaava tie on käytössä.
Korvaava yhteys on kaupungin vastuulla. Kaupunki sitoutuu aloittamaan korvaavan yhteyden valmistelut välittömästi sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.
Lisäksi kaupunki aloittaa tontin itäpuolelle toteutettavan kadun rakentamisen niin ikään heti sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Sen on oltava avattuna liikenteelle vuoden kuluttua lopullisen investointipäätöksen tekemisestä.
– Se on noin puolen miljoona euron nakki ja siihen me sitoudumme, sanoo kaupunginjohtaja Tero Nissinen.
Tontin länsipuolella olevan liikennealueen suunnittelu ja rakentaminen kuuluu liikennevirastolle. Kemi sitoutuu tekemään parhaansa, jotta se toteutuu mahdollisimman nopeasti.
– Olemme käyneet liikennevirastossa Kaidin kanssa viestimässä, että Ajoksen liikennejärjestelyiden suunnittelu on syytä käynnistää viipymättä. Toivomme, että valtio järjestää rahoituksen mahdollisimman pian.
Tontin koko on hieman yli 32 hehtaaria.Yle
Teboil ja ST1 puhdistavat maat
Tontilla on pilaantuneita maita, jotka on puhdistettava vuoden loppuun mennessä. Puhdistamisesta vastaavat maiden entiset vuokralaiset Teboil ja ST1.
Jos maita ei ole puhdistettu vuoden loppuun mennessä, siirtyy vastuu kaupungille, jonka on puhdistettava maat 31. tammikuuta 2017 mennessä.
Jalostamon tontilla on myös tuulivoiman kaapeli. Tontilla vuokraoikeutta käyttävä Ajos Wind on sitoutunut poistamaan kaapelin ja luopumaan vuokraoikeudestaan.
Ajos Wind on OX2:n projektiyhtiö, joka uusii Ajoksessa tuulivoimaloita, jotka se myy myöhemmin Ikealle.
Maakauppoja tulossa ehkä lisää
Sopimuksen mukaan kaupunki ja Kaidi jatkavat yhteistyöneuvotteluja voimalan tukitoimintojen kehittämiseksi. Tarkoitus on hyödyntää EU:n ja paikallistason rahoitusmahdollisuuksia.
Kemin kaupunginhallitus käsittelee tonttikauppaa maanantaina. Kaupan hyväksyminen vaatii vielä valtuuston päätöksen.
Mahdollisesti Ajoksen maakaupat eivät jää nyt kauppakirjassa määriteltyyn.
– On todennäköistä, että tehdasalueen välittömässä läheisyydessä tehdään tuonnempana vielä uusia maanomistusjärjestelyjä, mikäli lopullinen investointipäätös tulee, Nissinen muotoilee.
Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan. No sen verran, että olisi mielenkiintoista tietää, miten pitkälle venäläisessä sotilaskomentoketjussa täytyy mennä, että löytyy henkilö, joka päätti em. ilmatilaloukkauksista. Kuulen useamman lukijan mutisevan:"No senhän nyt tietää sokea Reettakin! Huipulle!"
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Ulkopolitiikan tutkija: Venäjä protestoi ilmatilaloukkauksilla Suomen puolustusyhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa
Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak pitää varsin mahdollisena, että hävittäjät kävivät muistuttamassa Venäjän naapuruudesta.
Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charles Salonius-Pasternak pitää todennäköisenä sitä, että Venäjän kahden SU-27-hävittäjän torstaiset ilmatilaloukkaukset Suomenlahdella olivat protesti Yhdysvaltojen kanssa tänään perjantaina Helsingissä allekirjoitettavalle puolustusyhteistyö-aiejulistukselle. Julistus pitää sisällään kahdenvälisen puolustusyhteistyön jatkamisen ja kehittämisen.
– On täysin varteenotettava mahdollisuus, että ilmatilaloukkaukset olivat Venäjän muistutus että hei, me ollaan täällä. Se ei maksa heille mitään ja he kuitenkin näkevät, että näillä loukkauksilla on Suomessa vaikutusta. Niistä puhutaan täällä ja niitä spekuloidaan.
Salonius-Pasternak pitää huomionarvoisena, että venäläiskone loukkasi ilmatilaamme kaksi kertaa peräkkäin ja juuri aiesopimuksen allekirjoituksen aattona.
– Jos haluaa muistuttaa olemassaolostaan, se kannattaa tietysti tehdä niin, että siitä on vedettävissä jonkinlainen selvä linkki ja johtopäätös, Salonius-Pasternak sanoo.
Sotilaspoliittinen tilanne Itämeren alueella muuttunut selvästi
Salonius-Pasternak näkee kokonaisturvallisuustilanteen Itämeren alueella muuttuneen viimeisen kolmen vuoden aikana selvästi. Muutos näkyy Suomen lähialueilla konkreettisesti.
– Kun aiemmin Natolla oli lentopäivystys vain yhdessä tukikohdassa, nyt niitä on ollut kahdessa. Lisäksi Natolla kyllä oli aiemminkin jonkinlaista puolustussuunnittelua, mutta ei mitään konkretiaa. Nyt liitto on laittamassa Baltian maihin pataljoonaa.
Ruotsin puolustuspolitiikka on lyhen ajan kuluessa heittänyt häränpyllyä.
– Aiemmin Ruotsissa oli trendi, että maan puolustusvoimia ja puolustusbudjettia pienennetään ja keskitytään kansainvälisiin operaatioihin. Nyt mennään päinvastaiseen suuntaan, puolustukseen käytetään enemmän rahaa ja keskitytään oman maan puolustukseen ja lähialueeseen.
Tutkijan mukaan Venäjä puolestaan järjestää megaluokan sotilasharjoituksia tarkoituksellisesti muilta sumun peitossa.
– Venäjä pilkkoo hyvin, hyvin suuret sotaharjoituksensa moneen pieneen yksikköön siksi, että muut maat eivät voi esittää vaatimuksia kansainvälisten tarkkailijoiden paikallaolosta. Venäjä haluaa harjoitella niin, etteivät muut saa minkäänlaista kuvaa, mitä, miksi ja miten kauan harjoitellaan.
Salonius-Pasternak listaa turvallisuuspolittisiin muutoksiin myös varusmiespalvelun nousun ajankohtaiseksi asiaksi monessa Euroopan maassa.
– Viitisen vuotta sitten Suomi oli melkein se ainoa viimeinen varusmiespalvelun mohikaani. Nyt Saksassa keskustellaan asiasta, Baltiassa, ja Ruotsissa näyttää nyt siltä, että varusmiespalvelus on tulossa.
Venäjä luonut läneestä uhkakuvan kansalleen
Salonius-Pasternak ei halua puhua kylmästä sodasta. Toisen maailmansodan jälkimainigeissa alkanut kylmä sota piti sisällään kaksi selvää ideologiaa, jotka olivat vastakkain globaalisti.
Nyt näin ei tutkijan mukaan ole. Tosin hän näkee Venäjällä pyrkimystä menneeseen vastakkainasetteluun lännen kanssa.
– Venäjä on halunnut luoda lännestä viholliskuvan, joka ei ulkopuolelta katsottuna lainkaan vastaa todellisuutta. Kuvan, jossa länsi, Suomi mukaan lukien, olisi porteilla hyökkäämässä Venäjään. Näin se on tehnyt osaksi sisäpoliittisista syistä, osaksi mahdollistaakseen ulko-ja sisäpolitiikkaansa valitut linjat.
Huolissaan?
Tulisiko Suomessa olla tilanteesta huolissaan? Mahdollisten ilmatilaloukkausten takia ei, Salonius-Pasternak sanoo.
Sen sijaan hän näkee huolestuttavana Venäjän täydellisen haluttomuuden minkäänlaiseen rakentavaan neuvotteluun oli sitten kysessä Itämeren alue, Syyria tai Lähi-Itä.
Edellisen Selkäsaarikäynnin yhteydessä jo pohdiskelin, mahtoiko olla viimeinen käynti tälle syksylle. Ei ollut, sillä kävin vaimoni kanssa eilen torstaina 06.10.2016 päivällä Selkäsaaressa. Totesimme, että vesi oli matalalla normaalista, siksipä fiilistelimme Hahtisaaresta aivan virallisia väyliä pitkin Selkäsaaren pohjoispäädyn kohdalle. Fiilistelyyn liittyi myös "karstojen polttaminen koneesta" eli ajelimme tyvenessä vedessä hetken aikaa noin 20 solmun nopeudella - mukava tunne mennä vene liu´ussa... Rantauduttuamme köpöttelimme ylös rinnettä mökille ja jatkoimme talvivalmisteluja. Vaimoni päätti tehdä metsälenkin ja minä lupasin huoltaa linnunpöntöt. Niin tein. Pönttöjä on kaiken kaikkiaan näköetäisyydellä seitsemän. Neljässä oli kaikki hyvin > täysin kuivia, siistin näköistä pesäpehmustetta, kaksi täytyi täysin puhdistaa ja yksi myös puhdistaa, vaikka se oli ihan kuivan näköinen. Viimeisimmässä oli havaittavissa kaksi muumioitunutta, kuivaa, pientä liinnupoikasta. Taisipa jäädä kyseinen pönttö vuosi sitten puhdistamatta...
Niin kuin olen viimeksi kirjoittanut, näihin aikoihin saaressa ei ole mitään järkevää tekemistä. Toisaalta ei kai siellä aina tarvitse tehdäkään mitään. Kun vain oppisi olemaan vaan... Pois lähtiessämme vesi oli edelleen laskenut. Päätimme käydä käveleskelemässä lenkin esiin tulleella rantahietikolla, Kävelimme kaupungin suuntaan olevan niemenkärjen ympäri ja seurasimme rantaviivaa jonkin matkaa. Palasimme takaisin venevalkamaan umpiryteikön läpi upottavaa, suomaista maata pitkin. Paljon oli hirvien jäliä ja jätöksiä. Mukava saarikäynti taas kerran, olisiko nyt viimeinen tälle syksylle...
Jatkoa edelliseen: Ei ollut, sillä olemme tänään sunnuntaina 09.10.2016 käyneet Selkäsaaressa. Hahtisaaresta lähtiessämme havaitsimme viisi joutsenta lukematon määrä sorsia ns. Koirapuiston edustalla. Vedenpinta oli niin matalalla, että päätimme ajaa naapurin vevevalkamaan. Sinne ajellessamme päätimme käväistä pikapikaa tuttaviemme mökillä. Saimme kuulla uusista suunnitelmista eli Biolanin kuivikekäymälän hankkimisesta jo tämän syksyn aikana - hyvä päätös. Terassille kaiteita jo hahmoteltiin - hyvä päätös sekin... Ajoimme naapurin venevalkamaan jä kävelimme heidän tontin kautta omalle tontille. Ihastelimme taas kerran tontin puustoa - nimenomaan järeitä kuusia. Tulet hellaan ja kahvivesi kiehumaan. Vaimoni käväisi pienen metsälenkin ja toi tullessaan muutaman litran puolukoita. Minä täytin vielä puulaatikoita muutamalla sylillisellä puita. Talvi saa puitten puolesta tulla. Kahvit juotuamme lähdimme mantereelle...
