POTSDAM
SUORAAN alapuolellamme möllöttää valtava väkäleukahauki. Se lymyää puoliksi kiven takana, haukkoo henkeään ja näyttää hampaitaan. Siinä olisi virvelöijälle järkälemäinen väsytettävä. Painoa lienee viitisen kiloa.
Ei, emme ole veneessä. Emmekä rannalla. On kaunis elokuinen lauantaiaamu, kello kohta yhdeksän. Me kahdeksan, kolme naista ja viisi miestä olemme Potsdamin luonnontieteellisen museon luokkahuoneessa. Sen alakerrassa on saksalaisia kalalajeja esittelevä akvaario. Oppimateriaalihauki ja muut hankalammin tunnistettavat lajit on jo opeteltu, nyt on varustetietouden vuoro.
ONKIKURSSIN oppimäärän sisäistettyään voi suorittaa kokeen, jonka jälkeen voi lunastaa itselleen onkiluvan. Se sisältää myös luvan virvelöintiin, minkä takia suuri osa täällä lauantaitaan viettää. Ja oppimäärä: se on tuhti paketti tietoa kaloista, niiden elinvesistöistä, varusteista ja kalastukseen liittyvistä säännöistä ja laeista.
Tunnelma on hyvin keskittynyt, sillä iltapäivällä on luvassa 60 kysymyksen tentti, päätös kolmipäiväiselle kurssille. Se ratkaisee, pääseekö jo pian taimenjahtiin vai täytyykö palata uusintakokeeseen.
Olen kurssin kuunteluoppilas, sillä rehellisesti sanottuna kalastustermistön pänttääminen saksaksi olisi vienyt koko kesäloman. Kurssi ei ole pakollinen, mutta se on oiva tapa valmistautua varsinaiseen tenttiin. Suomessahan saan virvelöidä ilman tenttiäkin.
VAIKKA kuinka ravistelisi piintyneitä käsitteitä, Saksa on yhä titteleiden ja lupien maa ja se koskee myös harrastuksia. Ei auta sekään, että pääkaupunki Berliini on tunnettu joustavista käytännöistään monella elämänalalla.
Säännöt ja byrokratia ovat olleet kuluneen vuoden aikana paljon saksalaisessa keskustelussa, sillä turvapaikanhakijoille on koottu oppaita siitä, mihin tarvitaan lupa, mikä on kirjoittamaton sääntö ja miten byrokratian rattaat toimivat.
Esimerkiksi Berliinin uuden koiralain mukaan koiran omistajan on hankittava koiranomistajan passi ulkoiluttaakseen koiraansa vapaana. Tai jos haluat käyttää moottorisahaa muualla kuin omalla tontillasi, on marssittava moottorisahauskurssille.
KALASTUS on yksi tarkimmin säädellyistä harrastuksista. Nimittäin petokalojen onkiminen ja virvelöinti edellyttää aina onkimisluvan suorittamista. Kalakantoja suojataan tarkkaan, sillä kalastusinto verrattuna järvien ja jokien määrään on Saksassa kovaa. Ainakin neljä miljoonaa saksalaista virvelöi onkikalastajien liiton mukaan silloin tällöin ja miljoona säännöllisesti.
Jokaisella osavaltiolla on omat sääntönsä kalastuslupien suhteen. Esimerkiksi Baijerissa täytyy suorittaa myös käytännön onkimis- tai virvelöintikoe.
POTSDAMIN kolmipäiväisen kurssin opettaja
Wolfram Hahlweg on kalamies henkeen ja vereen. Olemmehan Berliiniä ympäröivässä Brandenburgissa, Saksan runsasjärvisimmässä osavaltiossa. Hahlweg aloittaa päivän opit pistokokeella edellisen kerran teemasta eli itse kohteesta, kaloista. ”Millä kalalla on neljä partakarvaa, entä minkä alamitta on 40 senttimetriä?
Artikkeli jatkuu kuvan alla.
KAVEH ROSTAMKHANI
Potsdamin onkikurssin opettaja Wolfram Hahlweg näyttää, millaisia taipumisominaisuuksia vavoilla on.
Kuten autokoulussa, myös onkilupaa varten on nettiin kehitetty harjoituskokeita. Niitä osallistujat tunnustavat tahkonneensa viime päivät. Pistarit menevät varsin lupaavasti iltapäivää ajatellen.
Hahlweg innostuu erilaisten vapojen taipumisominaisuuksista, niiden läpileikkauksista ja omistaa pitkän luennon kohoille ja painoille. Hän esittelee vavan toisensa jälkeen, yhteensä kymmenen erilaista. Muutamat niistä ovat DDR:n aikaisia klassikkoyksilöitä.
Kurssilaiset ihmettelevät, kun kerron tuhansien järvien maan kansalaisten ei tarvitse opiskella erikseen virvelöidäkseen. Kalastonhoitomaksut ja alueelliset kalastusluvat on toki hoidettava Suomessakin.
POTSDAMILAINEN Jan König tuli onkikurssille, koska hän haluaa virvelöidä omasta rannasta kummipoikansa kanssa.
”Onhan tämä meidän saksalainen järjestelmällisyys ihan uskomatonta. Kuitenkin minusta koe on looginen juttu, sillä tavalla pidetään luonnosta huolta”, König sanoo.
”Ajattelin, että minun on hyvä tuntea vesistönkin elämää, koska täällä Haveljoen alueella tulen työskentelemään”, hän sanoo.
Petokalojen onkimisesta ilman lupaa jää ainakin Brandenburgissa nopeasti kiinni. Kurssin vetäjä Wolfram Hahlweg osallistuu vapaaehtoisesti myös lupien tarkastukseen rannoilla ja vesillä. ”Joka kymmenennellä ei ole lupaa.”
LUVATTOMASTA kalastuksesta saa sakot, mutta vielä pahempi rangaistus on viiden vuoden kielto suorittaa onkilupa.
Tätä Hahlwegkin pitää älyttömänä. ”Usein käytän salakalastajan tavattuani tilaisuuden hyväkseni keskustella oikeanlaisista välineistä ja kalastustavasta. Olisi parempi, että kiinnijääneet saisivat osallistua pian kokeeseen”, hän sanoo.
Iltapäivän onkitenttiin saapuu 25 osallistujaa. Heidän pitää selvittää vähintään 45 kysymystä ja jokaisen neljän osaosion kysymyksistä täytyy vähintään puolet saada oikein. Vain kaksi reputtaa.
Intohimoinen kalamies Wolfram Hahlweg ei ole sääntöjen asialla sääntöjen vuoksi. ”Monet Saksassa ovat hyvin etääntyneet luonnosta. Onkikurssi ja -koe ovat yksi mahdollisuus oppia tuntemaan sitä paremmin”, Hahlweg sanoo.
Esimerkkejä saksalaisista luvista
SAKSAN lupakäytännöt niin ammateissa kuin harrastustoiminnassa ovat eri osavaltioissa moninaiset. Jos olet esimerkiksi suorittanut onkiluvan yhdessä osavaltiossa, se käy kyllä toisessakin mutta toisen alueen lait pitää tuntea.
Koiran käsittelylupa
Berliinin osavaltiossa koirat juoksivat tähän vuoteen asti laillisesti monessa paikassa ilman hihnaa. Uuden lain mukaan koirat pitää kuitenkin olla kiinni kytkettyinä. Hihnan käytöstä vapautetaan vain ne koiranomistajat, jotka ovat suorittaneet koiran käsittelyluvan.
Polkupyöräkortti
Polkupyörän ajokortti on vapaaehtoinen, mutta monet koulut järjestävät siihen liittyvän kurssin neljäsluokkalaisille oppilailleen.
Siirtolapuutarhaneuvojan lupa
Saksan siirtolapuutarhojen käytöstä määrätään koko Saksaa koskevassa laissa. Jokaisen siirtolapuutarhayhdistyksen pitää kouluttaa joku jäsenistään siirtolapuutarhaneuvojaksi. Kurssin suoritettuaan osallistuja saa kirjallisen luvan neuvoa muita puutarhureita.
Moottorisahauslupa
Jos haluaa kaataa Saksassa puun omalta tontiltaan, onnistuu se ilman virallista lupaakin. Jos taas auttaa ystäväänsä ja kaataa puun hänen tontiltaan, tarvitsee moottorisahan käyttöluvan. Lupaa varten on käytävä sahauskurssi.
Veneily
Veneilyyn on laaja valikoima erilaisia lupia riippuen veneestä ja vesistöstä. On moottoriveneen ohjaajan lupakortti sisävesille ja merelle, on näiden yhdistelmä ja on rannikkolaivurin lupa. Purjehduskurssit ovat vapaaehtoisia, sillä kaikilla veneilijöillä pitää olla moottorivenelupa.
