tiistai 6. syyskuuta 2016

Mielenkiintoinen Blogisivupäivä tänään tiistaina 06.09.2016...


Aloitin Blogisivun pitämisen 01.07.2014. Tavoitteeni oli kirjoittaa silloin tällöin teksti sivulleni.
Ei mennyt pitkääkään aikaa, kun huomasin seuraavani kohtalaisen aktiivisesti mm. seuraavia medialähteitä: Yle Uutiset, Helsingin Sanomat, Kauppalehti, Tekniikka&Talous, Pohjolan Sanomat, Lounais-Lappi, jne. ...

Toisin sanoen lainaan paljon artikkeleita, joita kommentoin, mutta kirjoitan myös omia, jokapäiväisiä havaintojani.

Tämä päivä on sikäli henkilökohtaisesti mielenkiintoinen, että tänään 80.000 kävijän/sivun katselut raja ylittyi ja 3.000 tekstin/viestin raja ylittyy.

Vaatimattomia lukuja edellämainitut toki ovat, mutta arvelen saamani palautteen perusteella monen lukijan saaneen päivälleen sisältöä tekstejä lukiessaan...

Alla olevassa luettelossa ovat suurimmat Sivun katselut maittain tiedot. Ymmärrän, että Blogisivuja yleisellä tasolla "haistelevat" erilaiset palvelimet ja hakukoneet. Fyysisiä lukijoita on aika lailla vähmmän, mitä alla esiintyy.

Edelleekään en ole saanut kovinkaan monta hyvin tuntemistani henkilöistä sivuni aktiivilukijaksi = säännölliseksi lukijaksi.

Tiedän, että ainakaan toistaiseksi teksteissäni ei ole tiettyä räväkkyyttä, niin sanottua särmää. Tekstini ja kommenttini ovat pääsääntöisesti aika kilttejä. Ainakaan toistaiseksi en ole nähnyt tarvetta kirjoitustyylimuutokseen - tämän olen sanonut aikaisemminkin. 


Tiedän kyllä menettelytavat, joilla katselumäärät olisi mahdollisuus moninkertaistaa.

Sivun katselut maittain

Kaavio maista, joissa blogia luetaan eniten
KohdeSivun katselut
Suomi
34496
Yhdysvallat
14559
Ranska
14120
Saksa
2930
Venäjä
1900
Ukraina
1659
Portugali
1432
Kiina
1053
Puola
405
Irlanti
173

Kemin seinämuraali etenee – Keskuspuistokadulle syntyy suurikokoista taidetta...

Kirjoitin artikkelin nimellä: Mikä ihmeen muraali 12.06.2015, jonka johdannossa totesin muun muassa:

Mielenkiintoinen artikkeli, joka pisti muistelemaan menneitä aikoja. Itse muistelen nähneeni em. tyyppisiä seinämaalausteoksia ensimmäistä kertaa kerrostalojen seinissä syksyllä 1994 Luoteis-Venäjällä Muurmanskissa.

Todettakoon, että Kemin ammattioppilaitoksen vanhan työpajarakennuksen eteläpäätyseinässä oli taidemaalari Olavi Korolaisen suunnittelema taideteos, joka tuhoutui Prisma-tavaratalon rakentamisen yhteydessä...

Mikäli oikein muistan, minäkin esitin, että kyseinen taideteos - sen aikainen muraali - olisi myyty yhden neliömetrin palasina. Asia ei oikein ottanut tuulta. 

Varmaan muraalit sopisivat hyvin suunniteltuina Keminkin katukuvaan. Muun muassa Kemin kaupungintalon itäseinään sopisi muraali, jossa olisi esim ihmiselämän koko kirjo kehdosta hautaan...
_____________________________________________________________________________

No nyt sitten on ensimmäinen Kemin keskustan katukuvaan suunniteltu muraali on toteutumassa - hyvä niin. 
Nyt muistinkin > Kemi on sarjakuvakaupunki - ollut pitkään ja kohta säästöliekillä. Kemin kaupungintaloa vastapäätä - nykyisen pysäköintialueen takareunassa oli aikanaan varastorakennus.
Sen seinään kaupungintalolle päin maalattiin pätkä sarjakuvaaa - se oli hyvä - siis sen ajan muraali sekin...
Ja vielä että...
En kerta kaikkiaan malta olla paljastamatta kaukaista ajatustani. Rakensimme poikkeusluvalla tontillemme kolmannen, osittain kaksikerroksisen rakennuksen Pikkupuolen, jta nimitimme aikaisemmin Ekoateljeeksi.
Vieressä olevan pienkerrostalon suuntaan rakennuksessa on massiivinen, valkoinen KAHI-tiiliseinä. Siihen pohdiskelin taideteosta mutta se jäi pohdiskelun asteelle. Pitäisiköhän ajatus ottaa naftaliinista esiin... 

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:

Kemin seinämuraali etenee – Keskuspuistokadulle syntyy suurikokoista taidetta

NINA SUSI
Suurikokoinen taideteos valmistuu Keskuspuistokatu 10–12 seinään. Tältä paikalla näytti tiistaina.
Kemissä sunnuntaina urakkansan aloittaneen indonesialaisen taiteilija WD:n eli Wild Drawingin urakka etenee hiljalleen. WD maalaa osana UPEA16-katutaidefestivaalia Keskuspuistokatu 10–12 seinään suuren taideteoksen, jonka etenemistä saa käydä ihailemassa vapaasti.
Teoksen on määrä valmistua 12. syyskuuta mennessä.
Tiistaina 6. syyskuuta muraalin pohja oli saatu maalatuksi ja seinälle alkoi hahmottua turkoosia kuviota. WD on piirtänyt keltaiselle pohjalle ääriviivat, jotka nyt siis saavat väriä sisäänsä.
Valokuvaajamme Nina Suden kanssa paikalle sattuivat kemiläiset Leena Palmu ja Anja Partanen. Taideterapeuttina toimiva Palmu seuraa muraalin valmistumista päivittäin ja halusi esitellä projektin myös äidilleen Partaselle.
– Tällainen teos tuo kaupungin rakenteet aivan eri tavalla esille. Ennen tätä seinää ei edes huomannut, nyt se on vahvasti olemassa, ihastelivat naiset.
NINA SUSI
15683631.jpg
Muraalin tekoa Keskuspuistokadulla olivat katselemassa Leena Palmu äitinsä Anja Partasen kanssa. Molemmat naiset kehuivat teoksen piristävän kaupunkia mukavasti.
Saila Kivelä Katutaideyhdistys Pääväreistä kertoo, että jokaisen kaupungin muraalilla on oma budjettinsa, josta huolehtii yhdistys. Kemin teos on rahoitettu yhteistyössä VisitKemin, talonyhtiön, maalifirman ja nostoautoyrityksen kanssa.
– Tällainen katutaide ei ole niin kallista kuin suuri koko antaisi olettaa. On esimerkiksi mahdollista, että täysikokoinen muraali tulee taiteilijan tekemänä halvemmaksi kuin yhdellä värillä maalaaminen julkisivuremontissa, Kivelä paljastaa.

Kuka hän on?

WD aloitti katutaiteen parissa vuonna 2000. Taiteilijan muraalit ovat useimmiten itse rakennusta ja sen muotoja hyödyntäviä sekä niihin sulautuvia mielikuvituksellisia kokonaisuuksia.
“Wild Drawing” (suom. villi piirros) tarkoittaa kuvaa, joka kasvaa ja kukoistaa keskellä urbaania sementtiviidakkoa.
Sarjakuvista ja graafisista novelleista vaikutteita ammentaneen WD:n fotorealistinen tyyli on tunnistettavan omaleimainen. WD toteuttaa töitään myös kanvaaseille, ja eräät hänen säväyttävimmistä teoksistaan ovatkin ympäristöä muovaavat ja maisemaan upotetut taulut. WD käyttää muraaleissaan sekatekniikkaa yhdistellen muun muassa rulla- ja spraymaaleja.
Kuvataiteen ja käytännön taiteiden tutkinnot suorittanut WD on kysytty artisti ympäri maailmaa ja hän onkin kiertänyt katutaidefestivaaleja Aasiassa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Lapiohommia ja vähän muutakin...

Olen kirjoittanut aiemmin, että omakotitontillamme kompostiastian siirtämisellä saamme noin metrin suikaleen hyvää lisämaata ensi kevääksi. Sen, nykyisen perunapellon ja tällä hetkellä nurmikkona olevan alueen käännän lapiolla lähipäivinä vähitellen.

No nyt se on tehty ja jäämme odottelemaan kevättä ja isoa peltomultakuormaa tontillemme.

Asiasta toiseen: Käväisimme tänään Selkäsaaressa jotakuinkin tutuin kuvioin. Puolukoita, sieniä, kalaa, mitäpä muuta. Päätimme pois tullesamme, että seuraavalla kerralla ei tehdä yhtään mitään, mahtaako onnistua, soppii eppäillä...

Viitaten otsikon lapiohommiin olen vienyt kalastuksen "jämämadot" tulistelupaikan kupeessa olevaan multamaahan. Siellä niitä näyttää olevan. 
Toisaalta olemme vähin keränneet saaritontin = piha-alueen rapsuttelujätteitä - lähinnä lehtipuiden lehtiä, havupuiden neulasia ja heinää "tulevaisuuden pikkupellon pohjaksi". Kyseiseen paikkaan on lisätty höysteeksi Biolanin ison kuivakäymälän kompostoituneet prosessituotteet ja tulipesien/myös tulistelupaikan tuhkaa. Aikamoinen sekoitus siis...

Kuinka ollakaan kokeeksi lapioin em. pienaluetta > tällä hetkellä muutaman neliömetrin aluetta > yllätys oli suuri: Löysin matoja, oikeita kastematoja ihan mukavasti - hyvä niin!



Saksa on yhä sääntöjen maa – onkimiseen vaaditaan 60 kysymyksen tentti...

Mitäpä tuohon sanomaan/kirjoittamaan, vaikka tekisi mieli totta totisesti hiukan irrotella...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Saksa on yhä sääntöjen maa – onkimiseen vaaditaan 60 kysymyksen tentti

”Järjestys sen olla pitää”, sanoi Weimarin tasavallan presidentti Paul von Hindenburg. Näin on: viranomaiset Saksassa edellyttävät monilta vapaa-ajan viettotavoilta suoritettua lupaa.

ULKOMAAT  
KAVEH ROSTAMKHANI
Tunnelma saksalaisella onkikurssilla on keskittynyt.
Tunnelma saksalaisella onkikurssilla on keskittynyt.

POTSDAM
SUORAAN alapuolellamme möllöttää valtava väkäleukahauki. Se lymyää puoliksi kiven takana, haukkoo henkeään ja näyttää hampaitaan. Siinä olisi virvelöijälle järkälemäinen väsytettävä. Painoa lienee viitisen kiloa. 
Advertisement
Ei, emme ole veneessä. Emmekä rannalla. On kaunis elokuinen lauantaiaamu, kello kohta yhdeksän. Me kahdeksan, kolme naista ja viisi miestä olemme Potsdamin luonnontieteellisen museon luokkahuoneessa. Sen alakerrassa on saksalaisia kalalajeja esittelevä akvaario. Oppimateriaalihauki ja muut hankalammin tunnistettavat lajit on jo opeteltu, nyt on varustetietouden vuoro.
ONKIKURSSIN oppimäärän sisäistettyään voi suorittaa kokeen, jonka jälkeen voi lunastaa itselleen onkiluvan. Se sisältää myös luvan virvelöintiin, minkä takia suuri osa täällä lauantaitaan viettää. Ja oppimäärä: se on tuhti paketti tietoa kaloista, niiden elinvesistöistä, varusteista ja kalastukseen liittyvistä säännöistä ja laeista.
Tunnelma on hyvin keskittynyt, sillä iltapäivällä on luvassa 60 kysymyksen tentti, päätös kolmipäiväiselle kurssille. Se ratkaisee, pääseekö jo pian taimenjahtiin vai täytyykö palata uusintakokeeseen.
Olen kurssin kuunteluoppilas, sillä rehellisesti sanottuna kalastustermistön pänttääminen saksaksi olisi vienyt koko kesäloman. Kurssi ei ole pakollinen, mutta se on oiva tapa valmistautua varsinaiseen tenttiin. Suomessahan saan virvelöidä ilman tenttiäkin.
VAIKKA kuinka ravistelisi piintyneitä käsitteitä, Saksa on yhä titteleiden ja lupien maa ja se koskee myös harrastuksia. Ei auta sekään, että pääkaupunki Berliini on tunnettu joustavista käytännöistään monella elämänalalla.
Säännöt ja byrokratia ovat olleet kuluneen vuoden aikana paljon saksalaisessa keskustelussa, sillä turvapaikanhakijoille on koottu oppaita siitä, mihin tarvitaan lupa, mikä on kirjoittamaton sääntö ja miten byrokratian rattaat toimivat.
Esimerkiksi Berliinin uuden koiralain mukaan koiran omistajan on hankittava koiranomistajan passi ulkoiluttaakseen koiraansa vapaana. Tai jos haluat käyttää moottorisahaa muualla kuin omalla tontillasi, on marssittava moottorisahauskurssille.
KALASTUS on yksi tarkimmin säädellyistä harrastuksista. Nimittäin petokalojen onkiminen ja virvelöinti edellyttää aina onkimisluvan suorittamista. Kalakantoja suojataan tarkkaan, sillä kalastusinto verrattuna järvien ja jokien määrään on Saksassa kovaa. Ainakin neljä miljoonaa saksalaista virvelöi onkikalastajien liiton mukaan silloin tällöin ja miljoona säännöllisesti.
Jokaisella osavaltiolla on omat sääntönsä kalastuslupien suhteen. Esimerkiksi Baijerissa täytyy suorittaa myös käytännön onkimis- tai virvelöintikoe.
POTSDAMIN kolmipäiväisen kurssin opettaja Wolfram Hahlweg on kalamies henkeen ja vereen. Olemmehan Berliiniä ympäröivässä Brandenburgissa, Saksan runsasjärvisimmässä osavaltiossa. Hahlweg aloittaa päivän opit pistokokeella edellisen kerran teemasta eli itse kohteesta, kaloista. ”Millä kalalla on neljä partakarvaa, entä minkä alamitta on 40 senttimetriä?
Artikkeli jatkuu kuvan alla.
KAVEH ROSTAMKHANI
Potsdamin onkikurssin opettaja Wolfram Hahlweg näyttää, millaisia taipumisominaisuuksia vavoilla on.
Potsdamin onkikurssin opettaja Wolfram Hahlweg näyttää, millaisia taipumisominaisuuksia vavoilla on.
Kuten autokoulussa, myös onkilupaa varten on nettiin kehitetty harjoituskokeita. Niitä osallistujat tunnustavat tahkonneensa viime päivät. Pistarit menevät varsin lupaavasti iltapäivää ajatellen.
Hahlweg innostuu erilaisten vapojen taipumisominaisuuksista, niiden läpileikkauksista ja omistaa pitkän luennon kohoille ja painoille. Hän esittelee vavan toisensa jälkeen, yhteensä kymmenen erilaista. Muutamat niistä ovat DDR:n aikaisia klassikkoyksilöitä.
Kurssilaiset ihmettelevät, kun kerron tuhansien järvien maan kansalaisten ei tarvitse opiskella erikseen virvelöidäkseen. Kalastonhoitomaksut ja alueelliset kalastusluvat on toki hoidettava Suomessakin.
POTSDAMILAINEN Jan König tuli onkikurssille, koska hän haluaa virvelöidä omasta rannasta kummipoikansa kanssa.
”Onhan tämä meidän saksalainen järjestelmällisyys ihan uskomatonta. Kuitenkin minusta koe on looginen juttu, sillä tavalla pidetään luonnosta huolta”, König sanoo.
Christoph Bartz on taas juuri valmistunut metsänhoitajaksi.
”Ajattelin, että minun on hyvä tuntea vesistönkin elämää, koska täällä Haveljoen alueella tulen työskentelemään”, hän sanoo.
Petokalojen onkimisesta ilman lupaa jää ainakin Brandenburgissa nopeasti kiinni. Kurssin vetäjä Wolfram Hahlweg osallistuu vapaaehtoisesti myös lupien tarkastukseen rannoilla ja vesillä. ”Joka kymmenennellä ei ole lupaa.”
LUVATTOMASTA kalastuksesta saa sakot, mutta vielä pahempi rangaistus on viiden vuoden kielto suorittaa onkilupa.
Tätä Hahlwegkin pitää älyttömänä. ”Usein käytän salakalastajan tavattuani tilaisuuden hyväkseni keskustella oikeanlaisista välineistä ja kalastustavasta. Olisi parempi, että kiinnijääneet saisivat osallistua pian kokeeseen”, hän sanoo.
Iltapäivän onkitenttiin saapuu 25 osallistujaa. Heidän pitää selvittää vähintään 45 kysymystä ja jokaisen neljän osaosion kysymyksistä täytyy vähintään puolet saada oikein. Vain kaksi reputtaa.
Intohimoinen kalamies Wolfram Hahlweg ei ole sääntöjen asialla sääntöjen vuoksi. ”Monet Saksassa ovat hyvin etääntyneet luonnosta. Onkikurssi ja -koe ovat yksi mahdollisuus oppia tuntemaan sitä paremmin”, Hahlweg sanoo.
Esimerkkejä saksalaisista luvista
SAKSAN lupakäytännöt niin ammateissa kuin harrastustoiminnassa ovat eri osavaltioissa moninaiset. Jos olet esimerkiksi suorittanut onkiluvan yhdessä osavaltiossa, se käy kyllä toisessakin mutta toisen alueen lait pitää tuntea.
Koiran käsittelylupa
Berliinin osavaltiossa koirat juoksivat tähän vuoteen asti laillisesti monessa paikassa ilman hihnaa. Uuden lain mukaan koirat pitää kuitenkin olla kiinni kytkettyinä. Hihnan käytöstä vapautetaan vain ne koiranomistajat, jotka ovat suorittaneet koiran käsittelyluvan.
Polkupyöräkortti
Polkupyörän ajokortti on vapaaehtoinen, mutta monet koulut järjestävät siihen liittyvän kurssin neljäsluokkalaisille oppilailleen.
Siirtolapuutarhaneuvojan lupa
Saksan siirtolapuutarhojen käytöstä määrätään koko Saksaa koskevassa laissa. Jokaisen siirtolapuutarhayhdistyksen pitää kouluttaa joku jäsenistään siirtolapuutarhaneuvojaksi. Kurssin suoritettuaan osallistuja saa kirjallisen luvan neuvoa muita puutarhureita.
Moottorisahauslupa
Jos haluaa kaataa Saksassa puun omalta tontiltaan, onnistuu se ilman virallista lupaakin. Jos taas auttaa ystäväänsä ja kaataa puun hänen tontiltaan, tarvitsee moottorisahan käyttöluvan. Lupaa varten on käytävä sahauskurssi.
Veneily
Veneilyyn on laaja valikoima erilaisia lupia riippuen veneestä ja vesistöstä. On moottoriveneen ohjaajan lupakortti sisävesille ja merelle, on näiden yhdistelmä ja on rannikkolaivurin lupa. Purjehduskurssit ovat vapaaehtoisia, sillä kaikilla veneilijöillä pitää olla moottorivenelupa.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Suomi-Kosovo: 1-1 (1-0) > Hohhoijaa...

Katselin Suomen TV 2:sta MM-jalkapallon karsintaottelun Suomi-Kosovo ja samalla pelasin pienillä panoksilla eli 1 euro/peli muitakin karsintaotteluita.

Totta kai pistin Suomen menestymään Turussa pelatussa jalkapallo-ottelussa. Menestystä tuli tasapelin verran, mutta tätä jalkapalloa kuvaa mielestäni otsikon toteamus Hohhoijaa. Kyllä oli mitäänsanomatonta jalkapalloa, josta syystä voisi käyttää terniä potkupalloa...

Oli paljon kemiläisen, edesmenneen innokkaan jalkapallofanin kuvaavia "kivimies Surakaisen potkuja", toisin sanoen täysin osoitteettomia yrityksiä.

Olen itseäni yrittänyt psyykata lähtemään tämän viikon perjantaina 09.09.2016 klo 17.30 alkaen katsomaan Kemin Sauvosaaren takakentälle Veikkausliigan jalkapallo-ottelun PS Kemi-HJK.
Todennäköisesti livenä näkee vähintäänkin samantasoista jalkapalloa kuin hetki sitten televisiosta.

Samalla tulee testattua henkilökohtaisesti uudet kuppi-istuimet ja CLT-tekniikalla tehdyn katsomon.

Arvelen, että väkeä on paljon paikalla, onhan vierailija tällä hetkellä sarjajohdossa... 

Suomi on jämähtänyt nössöjen ja jarrumiesten kuolettavaan pihtiotteeseen...

Alla olevan artikkelin kirjoittaja on joku Tapio Nurminen, mikä lie miehiään mutta saa kyllä pysyäkin edelleen Saksanmaalla.

Toki selvitin miehen tausta netistä aika tarkkaan...

Muistaakseni joskus puhuttiin/kirjoitettiin populismin populismista - alla oleva kirjoitus kuuluu em. tyyppiseen lokeroon.

En oikeastaan oikein ymmärrä, mihin sillä pyritään, mutta eipä minun välttämättä tarvitsekaan ymmärtää... 

Onneksi artikkelin pelastus on loppuosan itseruoskinta.

Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:


Suomi on jämähtänyt nössöjen ja jarrumiesten kuolettavaan pihtiotteeseen


Suomi on jämähtänyt nössöjen ja jarrumiesten kuolettavaan pihtiotteeseen
Olen seurannut Saksan kehitystä Saksasta käsin pian 21 vuotta. Liittokansleri on vaihtunut kaksi kertaa. Kun Angela Merkel vuonna 2005 tarttui vallan kahvaan, hän lausui poikkeukselliset sanat edeltäjälleen:
”Haluaisin kiittää liittokansleri Gerhard Schröderiä henkilökohtaisesti siitä, että hän Agenda 2010 -ratkaisuillaan avasi rohkeasti ja päättäväisesti oven uudistuksille ja vei ne läpi vastustuksesta huolimatta.”
Schröderiä tuli ikävä, kun perjantaina luki pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen viimeisimmän budjettiriihen tuloksia.
Suomi tarvitsisi nyt kipeästi miehen tai naisen, joka uskaltaa täräyttää hajalle kaikki ne vanhat rakenteet, jotka jarruttavat ihmisten työllistymistä ja hidastavat talouskasvua. Senkin uhalla, että oma asema menee. Ja siitäkin huolimatta, että huuto ja poru työmarkkinajärjestöissä ja muissa edunvalvontaompeluseuroissa on kova.
Demarikansleri, vuodesta 1998 vuoteen 2005 punavihreää hallitusta johtanut Gerhard Schröder teki juuri näin. Hän ajoi vuosina 2003-2005 läpi rajun sosiaaliturva- ja työmarkkinauudistuksen ammattiyhdistysliikkeen ja omien puoluetovereidensa vastuksesta huolimatta.
Vuonna 2005 Saksa ajautui ennenaikaisiin vaaleihin, koska demarit eivät seisoneet kanslerinsa takana. Valta vaihtui.
Merkel ei 30. marraskuuta 2005 kiitellyt turhaan. Agenda 2010 on osaltaan siivittänyt Saksan talouden erinomaiseen iskuun. Tämän myöntävät myös uudistuksen vastustajat.
Suomessa on tietysti iso liuta sosiaaliturvaguruja, jotka tuntevat saksalaisten asiat paljon saksalaisia paremmin. He löytävät Schröderin paketista loputtoman määrän yksityiskohtia, joiden vuoksi Suomessa ei missään tapauksessa kannata lähteä tälle tielle.
Ei, vaikka Saksa hakkaa meidät kaikilla tärkeimmillä mittareilla.
Suomi on jämähtynyt nössöjen ja jarrumiesten kuolettavaan pihtiotteeseen.
Maan hallitus on täynnä nössöjä. He eivät käytä hallitukselle ja eduskunnalle kuuluvaa valtaa Suomen surkean työllisyystilanteen laukaisemiseksi. Eikä oppositiossa ole parempaa tarjolla. Pikemminkin päinvastoin.
Nössöt pelkäävät työmarkkinakoneen jarrumiehiä ja -naisia, joille kone on työllisyysastetta ja talouskasvua tärkeämpi asia.
Tuhertaminen saa jatkua, koska me toimittajat olemme surkimuksia. Me räksytämme nössöjen ja jarrumiesten joukolle kyllä aikamme. Mutta kun ylikeitetyllä spagetilla työntäminen lopulta tuottaa oikeiden uudistusten sijaan parhaassakin tapauksessa vain muutaman avuttoman reunahuomautuksen, me kiittelemme nöyrästi toimivaa suomalaista sopimusyhteiskuntaa.

Olli Rehn: Tällä iällä täytyy miettiä, mitä haluaa isona tehdä...


Joistakin ihmisistä sanotaan: "Siitä ei ota selvää, onko se lintu vai kala." Asian voi ilmaista myös niin, että siitä ei saa varmuutta saunassakaan...

Minulle on tullut sellainen tunne, että Olli Rehn kuuluu em. kategoriaan mutta sille löytyy selkeä peruste.
Pätkä Wikipedistekstiä:
Olli Ilmari Rehn (s. 31. maaliskuuta 1962 Mikkeli) on suomalainen keskustaa edustava poliitikko ja Sipilän hallituksen elinkeinoministeri toukokuusta 2015. Rehn on ollut kansanedustaja (1991–1995 ja uudelleen vuodesta 2015), Euroopan parlamentin jäsen (1995–1996 ja 2014–2015) ja Euroopan unionin komissaari (2004–2014).
Komissaarina Rehn vastasi EU:n laajentumisasioista Barroson komissiossa 2004–2009 ja talous- ja raha-asioista 2010–2014. Jälkimmäisellä kaudella hän oli myös Euroopan komission varapuheenjohtaja. 

Se on tuo syntymäpaikka > savolaisuustausta. Siihen jos lisätään vielä se, että hän on tykästynyt jalkapallosta - kukaties vasen puolustaja. Kuvio olisi upean täydellinen, jos hän soittaisi vielä läskibassoa tai edes yleensäkin bassoa...

Vakavasti kirjoitettuna, kyllä Olli Rehniltä meriittejä löytyy ja hänen on turha peitellä pääjohtajapyrkyä. Tosin velmuilussa hän on täydellinen noviisi nykyiseen pääjohtajaan verrattuna mutta taustat ovat yhteneväiset...




Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Talous  | 

Olli Rehn: Tällä iällä täytyy miettiä, mitä haluaa isona tehdä

Elinkeinoministeri Olli Rehn on yksi Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi hakeneista. Jos hän tulee valituksi, hänen pestinsä saattaa alkaa helmikuussa.

Olli Rehn





Olli Rehn Kuva: Jarno Kuusinen / AOP
Rehn perustelee hakemustaan Suomen Pankkiin intohimoisella suhtautumisellaan makrotalouspolitiikkaan.

– Kyse ei ole siitä etteikö olisi motivaatiota nykytehtäviin. Sitä on. Mutta tällä iällä jotuu jo miettimään, mitä haluaa isona tehdä. Makrotalouspolitiikka eli raha- ja talouspolitiikka ovat intohimoni kohde ja leipälajini. Sen takia olen kiinnostunut Suomen Pankin tehtävistä, Rehn sanoi maanantaina Helsingissä.
Rehn ei täsmentänyt, kumpaa johtokunnan paikkaa hän hakee.
Kolmijäsenisestä johtokunnasta Pentti Hakkaraisella tulee helmikuussa täyteen tehtävän enimmäisaika eli kolmas viisivuotiskausi. Tehtävässä korostuu rahamarkkinoiden ja pankkitoiminnan osaaminen.
Seppo Honkapohjalla täyttyy vasta toinen kausi. Honkapohja jää eläkkeelle ensi vuoden lopulla ja hänen seuraajansa kanssa sovitaan erikseen tehtävän alkamisajankohta. Honkapohjan tilalle haetaan talouspolitiikan laajempaa tuntemusta.

Valinnat syyskuun aikana

Rehn ei myöskään vastannut kysymykseen siitä, kiinnostaako häntä pääjohtajan tehtävä, kun nykyinen pääjohtaja Erkki Liikanen siirtyy sivuun kesällä 2018.
– Ei mennä asioiden edelle ja annetaan muutenkin työrauha Suomen Pankin pankkivaltuustolle, Rehn kuittasi.
Eduskunnan pankkivaltuusto pyrkii valitsemaan johtokunnan jäsenet syyskuun aikana, vaikka ehdotonta takarajaa ei ole.