EU:n komission päättäjinä en koskisi pitkällä kepilläkään Nord Stream 2 -hankkeeseen.
Miksi?
Siksi, että maailma ja nimenomaan Eurooppa vuoden 2014 Krimin ja Itä-Ukrainan tapahtumien jälkeen ei ole entisellään. Kaiken lisäksi Itämeren alueen turvallisuustilanne on selkeästi huonontunut.
PÄÄKIRJOITUS
Itämeren uusi kaasuputki jakaa Eurooppaa
Kiistaa Venäjän ja Saksan Itämerelle kaavailemasta Nord Stream 2 -hankkeesta käydään tiukoissa tunnelmissa. Ratkaisun avaimet ovat EU:n komissiolla.
Helsingin Sanomat
HEIKKI SAUKKOMAA / LEHTIKUVA
TULEVIEN vuosien energiankulutukseen Euroopassa vaikuttaa niin moni tekijä, että energiapoliittisia perusteluja on sekä Venäjän Itämerelle kaavaileman uuden kaasuputken puolesta että sitä vastaan. Laskelmat eivät kuitenkaan ratkaise hankkeen kohtaloa. Kyse on vähintään yhtä paljon valtapolitiikasta kuin energiapolitiikasta.
Jo hankkeen nimi Nord Stream 2 kertoo, että Venäjältä Saksaan pitkin Itämeren pohjaa kulkee entuudestaan yksi vastaava kaasuputki. Uudesta putkesta on määrä tulla tekniikaltaan ja kapasiteetiltaan samanlainen kuin vuonna 2011 käyttöön otetusta Nord Stream 1:stä. Kiista rakentamisesta käydään kuitenkin kokonaan uudelleen, ja väittely on poliittisesti voimakkaampaa kuin viimeksi.
Varmuudella voi sanoa, että Venäjä haluaa kaasuputken ja että hanke jakaa EU-maita. Mikäli putki valmistuu suunnitelmien mukaan vuonna 2019, se käytännössä pysäyttää Venäjän kaasutoimitukset Eurooppaan Ukrainan kautta ja vahvistaa Venäjän asemaa EU:n kaasumarkkinoilla. Erimielisyys EU:ssa voi lisätä Venäjän päättäväisyyttä rakentaa putki riippumatta sen taloudellisesta houkuttelevuudesta.
Suomi on hankkeessa osapuoli, vaikka Nord Stream ei haaraudu Suomeen. Putken on määrä kulkea Suomen, Ruotsin ja Tanskan talousvyöhykkeiden läpi. Kaikilta kolmelta tarvitaan lakisääteiset ympäristöselvitykset ja rakennusluvat.
Yksi merkki hankkeen erikoisluonteesta on se, että putken osien betonipinnoittamista ja varastointia käynnistellään jo Kotkassa ja Hangossa, vaikkei selvityksiä ja rakennuslupia vielä ole.
Taustalla lienee näkemys, että Venäjän presidentin Vladimir Putinin omaksi asiakseen ottama ja Saksan tukema hanke kyllä toteutuu, vaikka sen tielle kasattaisiin esteitä. Niin voi olla, mutta aivan selvää se ei ole.
Ensimmäinen este ilmaantui heinäkuun lopussa, kun Puolan kilpailuviranomainen hylkäsi viiden läntisen yhtiön osuuden hankkeessa. Perusteena oli hintakilpailun rajoittaminen.
Putki ei kulje Puolan alueen kautta, mutta läntiset yhtiöt luopuivat osuudestaan suojatakseen toimintansa Puolassa. Toistaiseksi Nord Stream 2 -yhtiö on kokonaan venäläisen Gazpromin omistama. Yhtiön pitää yksin koota noin kahdeksan miljardin euron rahoitus rakentamiselle, ellei uusia osakkuusjärjestelyjä ilmaannu.
Tämä vastoinkäyminen tuskin pysäyttää hanketta. Suomi, Ruotsi ja Tanska noudattavat odotusten mukaan lakia vaikutusarvioissaan ja lupakäsittelyssä. Lupien myöntäminen on todennäköistä kasvavasta poliittisesta vastustuksesta riippumatta, mikäli asiassa päästään niin pitkälle.
Ratkaisevaksi vaiheeksi jää Euroopan komission kanta Nord Stream 2 -hankkeeseen.
EU:n yhteinen energiapolitiikka on vahvistunut sen jälkeen, kun ensimmäisen putken luvat käsiteltiin vuonna 2009. Myös Venäjän sotatoimet Ukrainassa ovat alkaneet lupakäsittelyn jälkeen.
Keskeisin osa mahdollisesti soveltuvaa EU-säännöstä on niin sanottu EU:n kolmas energiapaketti. Se asettaa rajoituksia tuotannon ja jakeluverkoston omistusosuuksille, ja edellyttää verkoston, eli tässä tapauksessa putken, avaamista kilpailijoille.
Kiistaa käydään sääntöjen soveltumisesta EU:n alueelle tulevaan kaasuputkeen. Nord Stream -putkiin liittyy kuitenkin myös Opal-niminen jatkoyhteys EU-alueen sisällä. Voi ennustaa, että Venäjän putkihankkeeseen tulee ylimääräisiä mutkia.