Ensimmäinen vuorokausi Brysselin iskujen jälkeen toi hieman lisää valoa siihen, ketkä olivat tekojen takana.
Isis-järjestön ilmoittautuminen syylliseksi vaikuttaa uskottavalta, sillä poliisin havainnot tekijöistä kytkevät heidät Isisin verkostoon ja myös viimesyksyisiin Pariisin iskuihin.
Onkin hyvä kysymys, miksi tekijöiden jäljillä olleet viranomaiset eivät pystyneet estämään tämänkertaista tekoa.
Vaikka tapahtuman yksityiskohdat vaativat vielä selvittämistä, edessä on myös yleisellä tasolla runsaasti pohdittavaa. Valitettavasti ei ole uusi kysymys, miten terrorismia pitäisi torjua Euroopassa. Aiempia kokemuksia iskuista on paljon. Uusi näkökulma sen sijaan on se, miten pitäisi torjua Isisin terrorismia.
Vastauksessa on ainakin kolme osaa.
Tarvitaan toimia Isisin ydinalueella eli Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.
Tarvitaan toimia, jotka pyrkivät estämään yksittäiset terrori-iskut.
Lisäksi tarvitaan toimia, jotka vievät kasvutilaa ääriajattelulta ja vähentävät sen houkuttelevuutta.
Eurooppa ei ole Isisin toiminnan ydinaluetta, Lähi-itä on. Järjestö hallitsee merkittäviä osia Syyriaa ja Irakia. Isis pyrkii laajentamaan julistamaansa valtiota eli kalifaattia. Iskuilla eurooppalaisiin kohteisiin halutaan todennäköisesti tukea tätä päätavoitetta. Voiman osoittaminen ja väestöryhmien välien kärjistäminen Euroopassa helpottaa taistelijoiden rekrytointia Lähi-itään.
Isis on pystynyt luomaan itselleen tukialueen Lähi-itään ja osaan Pohjois-Afrikkaa, koska konfliktit ja yleinen sekasorto jättävät sille elintilaa.
Kestävää ratkaisua järjestön luomaan uhkaan on vaikea kuvitella, ellei tuon alueen yhteiskuntia saada pois väkivallan kierteestä jonkinlaisen kehityksen tielle. Tähänastiset näytöt sikäläisten valtioiden saati ulkomaailman onnistumisesta pyrkimyksessä ovat heikot. Ulkopuolinen väliintulo on usein vain vahvistanut ääriaineisten asemaa.
Syihin ei ole pystytty puuttumaan, joten Eurooppa on pyrkinyt parhaansa mukaan korjaamaan jälkiä antamalla suojaa Isisiä tai Syyrian hallituksen sortoa pakeneville. Nyt EU-johtajien omissa maissaan kokema poliittinen paine on sulkemassa EU:n rajat tulijoilta.
Koska toimet ongelman ytimessä ovat olleet tuloksiltaan heikkoja, poliittisen keskustelun kärki on yksittäisten tekojen torjunnassa. Silloin puhutaan esimerkiksi viranomaisten toimivaltuuksista tiedonkeruussa. Jos kyse ei ole yksittäisten ihmisten teoista, suunnitteluvaiheeseen kuuluu aina jonkinlaista yhteydenpitoa ihmisten välillä.
Monissa maissa on toimivia ratkaisuja, joilla viranomaisten toimivaltuudet on sovitettu ihmisten perusoikeuksiin. Tällä kertaa vaikuttaa siltä, että ongelmat eivät ole liittyneet valtuuksiin vaan tiedonkulkuun poliisiorganisaatioiden sisällä ja maiden välillä.
Ääriajattelun kasvutilan vähentäminen Euroopassa on periaatteessa maanosan päättäjien ja asukkaiden omissa käsissä, mutta toimenpiteet eivät ole yksinkertaisia.
Katkeruus ja erillisyyden kokemus antavat ääriliikkeille voimaa, joten Isisin pikku sotureina toimivat niin radikaalit muslimisaarnaajat, islam-vihan lietsojat kuin yleiset syrjäytymistä edistävät tekijät yhteiskunnassa.
Viranomaisvaltuuksia voidaan lisätä, mutta syrjäytymiseen, erillisyyteen ja katkeruuteen ei voi vaikuttaa yksittäistä lakipykälää muuttamalla. Muutos vaatii poliittisilta päättäjiltä johdonmukaista toimintaa ja kaikilta eurooppalaisilta kykyä erottaa omassa ajattelussaan ja toiminnassaan vastakkainasettelua vahvistavat piirteet. Se olisi tarpeen, vaikka Brysselin iskuja ei olisi tapahtunutkaan.
