maanantai 22. helmikuuta 2016

Brexit, Brexit, Brexit - so what?

Suora nettilainaus Yle Uutiset--sivuilta hiukan tuunattuna:
Ulkomaat 20.2.2016 klo 8:02 | päivitetty 20.2.2016 klo 8:03

Mitä David Cameron haki Brysselistä ja mitä hän sai – Britannian EU-sopimus

Britannian pääministeri David Cameron sai myöhään perjantai-iltana EU-sopimuksensa. Tässä lista siitä, mitä Cameron sopimukselta halusi ja mitä hän sai.

Cameron puhujankorokkeen vieressä paperin kanssa, astumassa pois korokkeen luota. Taustalla näkyy Britannian lippu ja seinätaulu, jossa lukee European Council. — Britannian pääministeri David Cameron. Kuva: Julien Warnand / EPA

Britannian pääministerin David Cameronin toivelistalla oli useita asiakohtia. EU-jäsenyyteen kriittisesti suhtautuvien brittien pään kääntämiseksi Cameron muun muassa halusi oikeuden vähentää EU-maista Britanniaan tulevien työntekijöiden etuuksia, turvata Lontoon Cityn finanssikeskuksen euroalueen sääntelyn vaaroilta ja varmistaa, ettei EU:n poliittinen yhdentyminen heikennä Britannian suvereniteettia.

Työssäkäyvien sosiaalietuuksien hätäjarru

Mitä Cameron halusi: Cameron halusi EU-maista tulevien maahanmuuttajien odottavan neljä vuotta ennen kuin he voivat saada työssäkäyville maksettavia etuuksia (in-work benefits), joita Britanniassa maksetaan pienipalkkaisille. (Tällaisia etuuksia ei ole käytössä Suomessa.)

Itäisen Euroopan EU-valtiot vastustivat pitkään Cameronin suunnitelmia.

Ennen kokousta Cameron teki myönnytyksen, että muutokset eivät koskisi Britanniassa jo työskenteleviä EU-työläisiä vaan vain uusia tulokkaita.

Auki jäi kysymys, kuinka kauan tämä "hätäjarrumekanismi" voisi olla voimassa. Britannia vaati 13 vuotta, Visegrád-maat Puola, Unkari, Slovakia ja Tšekki esittivät 5 vuotta.

Mitä Cameron sai:

Cameron sai neuvotteluissa hätäjarruksi kutsutun mekanismin, jolla jäsenmaa voi luvan saatuaan rajoittaa uusien, toisista EU-maista tulevien työntekijöiden tiettyjä sosiaalietuuksia määräajan.

Tämä tulisi mahdolliseksi tilanteessa, jossa maahan katsotaan suuntautuvan poikkeuksellisen suurta maahanmuuttoa.

Neljän vuoden odotteluaika koskee siis vain työssä käyville maksettavia etuuksia (in-work benefits), joita Britanniassa saavat pienipalkkaiset.

Kompromissina Visegrád-maiden esittämän 5 ja Britannian esittämän 13 vuoden väliltä sovittiin, että hätäjarrumekanismin käyttö pitää lopettaa viimeistään 7 vuoden jälkeen.

Lapsilisät

Mitä Cameron halusi: Cameron halusi lopettaa lapsilisien maksamisen EU-maista tulevien maahanmuuttajien lapsille Britannian ulkopuolelle.

Mitä Cameron sai: Kaikille jäsenmaille annetaan mahdollisuus indeksoida lapsilisä lapsen asuinmaan tasolle.

Britannian ja euroalueen suhde

Mitä Cameron halusi: Britannian pääministerin toivelistalla korkealla sijalla oli suojata euroalueen ulkopuolella olevaa Britanniaa euroalueen sääntelyltä. Erityisesti Britannian pääministeri halusi suojata Lontoon Cityn asemaa kansainvälisenä finanssikeskuksena.

Cameron halusi, että euroon kuulumaton EU-maa kykenisi viivyttämään valuuttaunionin uusia säännöksiä viemällä ne uusiin keskusteluihin EU-johtajien kanssa.

Mitä Cameron sai: Cameron sanoo turvanneensa Cityn euromaiden syrjinnältä. Sopimuksessa luvataan, että talous- ja rahaliiton päätöksenteossa otetaan huomioon myös euroalueen ulkopuolisten maiden näkemyksiä ja oikeuksia.

Cameron sai sopimukseen sen, että yksi pankkiunionin ulkopuolinen maa voi viedä kiistanalaisen kysymyksen neuvoston keskusteluun, jossa tulee pyrkiä mahdollisimman laajaan yhteisymmärrykseen.

EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker painotti, että Britannia ei saanut veto-oikeutta euroalueen kysymyksiin.

Cameronin mukana EU myös tunnusti ensi kertaa sen tosiasian, että unionissa on useampi kuin yksi valuutta. Sopimuksen kieli on kuitenkin ympäripyöreää, siinä puhutaan 'eri perspektiivien rinnakkaiselosta'.

Britannian itsenäisyys suhteessa EU:hun

Mitä Cameron halusi: Britannian pääministeri halusi, että Euroopan unionia koskevan sopimuksen lauseke 'yhä lähenevästä liitosta' ('Ever Closer Union') ei koskisi Britanniaa.

Cameron halusi, että unionin toimintaan saataisiin eräänlainen punaisen kortin periaate, jossa enemmistö jäsenmaiden parlamenteista voisi saada veto-oikeuden EU-lainsäädäntöön.

Mitä Cameron sai: Jäsenmaat vahvistivat, että käsite yhä läheisemmästä liitosta ei anna unionille tai sen toimielimille mahdollisuutta laajentaa perussopimuksissa annettua toimivaltaa.

Sopimuksessa tunnustettiin, että Britannia ei ole sitoutunut nykyistä pidemmälle menevään poliittiseen yhdentymiseen unionissa.

Jäsenmaiden parlamenttien asemaa vahvistetaan.

Jos yli 55 prosenttia jäsenmaiden parlamenteista katsoo käsittelyssä olevan asian kuuluvan kansalliselle tasolle, neuvosto muuttaa komission antamaa ehdotusta tai päättää lopettaa asian käsittelyn. Käytännössä tällaista enemmistöä voi olla hankala saada aikaiseksi.

"Venäjällä Suomesta ei kirjoiteta millään tavalla ystävällisesti"...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Kotimaa 22.2.2016 klo 9:39

"Venäjällä Suomesta ei kirjoiteta millään tavalla ystävällisesti"

Venäjän media kirjoittaa muun muassa siitä, kuinka pakolaiskriisi on rapauttanut suomalaista yhteiskuntaa ja että kriisi on aiheuttanut sisäisiä jännitteitä. Ylen ulkomaantoimittaja Jarmo Mäkelä toteaa, että Venäjän mediassa on paljon pahantahtoista ajattelua Suomea kohtaan.

Video: Aamu-tv:n vieraina ulkomaantoimittaja Jarmo Mäkelä (oik.) ja Viestintä- ja kehityssäätiön Venäjä-asiantuntija Jarmo Koponen. — 11:54

Suomessa puhutaan paljon Venäjästä, mutta miten Venäjällä puhutaan Suomesta?

– Kyllä tällä hetkellä Suomesta kirjoitetaan aika paljon verrattuna aiempaan, sanoo Ylen ulkomaantoimittaja Jarmo Mäkelä Yle Aamu TV:ssä.

– Tällä hetkellä vallitseva teema on pakolaiskriisi. Voisin sanoa, että kolme neljästä Suomea koskevasta jutusta liittyy siihen. Jutuissa korostetaan, että pakolaiskriisi on aiheuttanut Suomessa sisäistä jännitettä, sisäistä erimielisyyttä ja yhteiskunnan rapautumista. Tämä tuntuu kovasti kiinnostavan venäläistä mediaa.

– Tässä on tapahtunut muutama vuoden aikana huomattava muutos: Suomesta ei kirjoiteta enää millään tavalla ystävälliseen sävyyn, vaan mediassa on paljon sellaista pahantahtoista ajattelua ja siellä tulkitaan asioita mielellään negatiivisesti.

– Tällä tavalla mobilisoidaan Venäjän väestöä. Venäjän media kirjoittaa venäläisille, ei suomalaisille. Ehkä heitä mobilisoidaan uskomaan siihen, että jos venäläisillä on vaikeuksia, niin onhan se kiva, että naapurilla on vielä suurempia vaikeuksia, Mäkelä arvelee.

– Mediavaikuttamien näkyy siinä, että Venäjän valtamedian Suomea koskeva kirjoittelu on linjassa sen kanssa, miten Venäjä haluaa Suomeen vaikuttaa. Siitä on poistunut kaikki human interest -tyyppinen kirjoittelu.

– Se on hyvin selkeää vaikuttamista. Kaikkein tunnetuin esimerkki on lapsikaappauskysymykset. Se on yksi yhteen venäjän virallisten kantojen kanssa ja suomalaisten kantoja ei juurikaan oteta huomioon.

"Valtion propagandaa levitetään myös somessa"

Myös asiantuntija Jarmo Koponen Viestintä- ja kehityssäätiö Vikesistä on huomannut, Koponen on huomannut, että Venäjän mediaa ohjaavat tietyt lainalaisuuduet.

– Kaiken kirjoittelun taustalla on ajatus, että Eurooppa on kriisissä. Median pitää luoda sellainen kuva, että eurooppalaisilla menee huonosti.

– Media lähtee aina siitä liikkeelle, että kaikki negatiiviseseti Venäjää käsittelevät asiat ovat russofobiaa, jota pitää vähätellä tai leimata Venäjän vastaiseksi.

Valtion propagandaa levitetään Koposen mukaan myös somessa.

– Sosiaalisen median kautta leviää hirvittävän paljon paitsi omaa tiedonvälitystä, myös vatiollista tiedonvälitystä. Myös valtiollista propagandaa.

Suomessa on puhuttu viime aikoina esimerkiksi USA:n panssariajoneuvoista, jotka ovat tulossa Suomeen harjoittelemaan. Venäjän mediassa asiaa ei ole vielä jostain syystä käsitelty.

– Ei ole näkynyt vielä, ihmettelee Koponen.

– Minulla on ihan sama havainto, että näistä panssariajoneuvoista ei ole Venäjän mediassa ollut vielä mitään, sanoo myös Jarmo Mäkelä.

– On mielenkiinoista, että nyt on jääty odottamaan, että miten tähän reagoidaan. Olen ihan varma, että kyllä sieltä reaktio tulee. Ehkä Venäjällä katsotaan ensin miten meidän sisäinen keskustelu asiasta kehttyy, jonka jälkeen he sovittavat oman viestinsä tähän meidän sisäseen keskusteluun, Mäkelä arvelee.

Tavarasta luopumisen tuska on ihmisellä geeneissä...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Kotimaa 22.2.2016 klo 7:07 | päivitetty 22.2.2016 klo 7:50

Tavarasta luopumisen tuska on ihmisellä geeneissä

Ammattijärjestäjän mukaan ihmisten on vaikea luopua harvoin käyttämistään tavaroistaan, koska uskovat tarvitsevansa niitä vielä joskus. Evoluutiopsykologian tutkija kertoo, että esineiden säilyttäminen osa ihmisen luontoa. Tavaroista luopuminen on ihmisen historiassa hyvin tuore ajatus.

Vaatteita roikkuu vaatetangolla. — Kuva: Yle / Kaisu Nevasalmi

Yksi tapa saada koti järjestykseen on käyttää ammattijärjestäjää. Ammattijärjestäjät auttavat asiakkaita luopumaan turhasta tavarasta ja järjestämään jäljelle jääneet esineet ja paperit.

Imatralainen Seija Ervelius on toiminut ammattijärjestäjänä pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Karjalassa noin vuoden. Hän näkee, että ala tulee kasvamaan tulevaisuudessa.

– Ihmisten arjesta on otettu löysät pois. Ihmisillä on kiire, eikä energiaa riitä kodinhoitoon, Ervelius kertoo.

– Meillä on nykyään virikeähky. Internet ja harrastukset vievät aikaa siivoamiselta.

Ervelius uskoo, että turhaa tavaraa kertyy monesta syystä. Yhdeksi syyksi hän näkee sodan jälkeisen niukkuuden ajan, joka opetti säästämään asioita. Moniin esineisiin liittyy myös muistoja sen antajasta tai hetkestä, jolloin tavara on hankittu.

– Myös neliömetrit ovat kalliita, joten tavaraa ahdetaan samaan paikkaan.

Lisäksi ympärillä on paljon mainontaa, joka kannustaa kuluttumaan. Ostamisesta on tullut helppoa ja omaisuus määrittelee ihmisen asemaa.

Esineitä uskotaan käytettävän vielä joskus

Ervelius on tottunut kuulemaan syitä siihen, miksi esineistä on vaikea luopua.

– Naiset saattavat säilyttää lankoja ja kankaita, kun he kuvittelevat vielä käyttävänsä niitä vielä joskus johonkin.

Erveliuksen mukaan asiakkaiden on vaikea luopua ehjästä tai lahjaksi saadusta tavarasta. Hän kehottaa kysymään itseltään, onko käyttänyt kyseistä vaatetta tai esinettä vuoteen.

Monet säilyttävät vaatteita, joihin toivovat mahtuvansa tulevaisuudessa. Ervelius kannustaa luopumaan tavoitevaatteista.

– Eikö ennemmin kannattaisi luopua vaatteesta ja ostaa itselleen palkinnoksi uusi, kun pääsee uusiin mittoihin? Ervelius pohtii.

Tutkija: Tavaroista luopuminen on ihmisen luontoa vastaan

Tavaroista tietoisesti luopuminen on ihmiselle melko tuore ajatus. Ihminen on elänyt nykyisen kaltaisessa kulutuksen täyteisessä ympäristössä vain 50–200 vuotta, eivätkä aivomme ole biologisesti muuttuneet kivikaudesta.

– Olemme kehittyneet aivan toisenlaiseen ympäristöön. 50 000 vuotta sitten savannilla oli edullista hamstrata kaikki saatavilla ole, kertoo tohtorikoulutettava Samuel Piha Turun kauppakorkeakoulusta. Hän tutkii evoluutiopsykologiaa ja kuluttajakäyttäytymistä.

Tavarasta on vaikea luopua, koska ihmisellä on perimässä tappiokammo. Saavutetuista eduista on vaikea luopua.

– Menettäminen vaikuttaa ihmiseen voimakkaammin kuin asioiden saaminen.

Piha näkee, että ihminen on tehnyt yhteiskunnastakin sellaisen, että tavaran hankkimisesta ja kuluttamisesta on tehty helpompaa kuin siitä eroon pääsemisestä.

Kun ihminen tietoisesti haluaa eroon resursseista, tässä tapauksessa esineistä, hän toimii luontoaan vastaan.

– Ihmisellä on ainutlaatuinen kyky nousta eläimellisten viettiensä yläpuolelle. Se vaatii tietoisia ponnisteluja.

Minimalismikin osa luontaista statuksen nostamista

Samuel Piha näkee, että pohjimmiltaan sekä tavaroiden hamstraamisessa että vapaaehtoisessa niukkuudessa elämisessä kyse on yksilön paremmasta asemasta.

– Ihminen pyrkii koko ajan ylöspäin yhteisön hierarkiassa. Korkeammalla statuksella on parempi pääsy resursseihin.

– Minimalismikin on vain ohikiitävä ilmiö. Jos nykyinen kulttuurimme jostain syystä nyt tuhoutuisi, palaisimme jälleen materialistiseen resurssikilpailuun.

Junkohalli on jälleen Kemin päättäjien käsissä ...

Suora nettilainaus Yle Kemi-sivuilta hiukan tuunattuna:
Kemi 22.2.2016 klo 6:55

Junkohalli on jälleen Kemin päättäjien käsissä – ei ole helppo rasti

Kemin Junkohalli on jälleen päättäjien pöydällä. Halli on aiemminkin jakanut päättäjien mielipiteitä, ja kimurantista asiasta on jälleen kyse.

Junkohallin katto on hieman notkolla lumen painosta juuri ennen romahdusta. — Kuva: Yle / Jari Peltoperä

Kemin Junkohallin tulevaisuuden ratkaiseminen on iso haaste kemiläisille päättäjille.

Hallin käyttöaste on hyvä ja sitä tarvitsevat niin nuoret kuin liigatasolla ensi vuonna pelaava PS Kemi.

Toisaalta hallin pyörittämisen taloudellisia vaatimuksia ei ole kyetty ratkaisemaan.

– Näitä ulottuvuuksia maanantaina kovasti pohditaan, sanoo Kemin kaupunginjohtaja Tero Nissinen.

Vielä viime vuonna kaikki näytti hyvältä ja Kemissä valmisteltiin Junko- ja keilahallin fuusiota, joka on nyt kaatunut Junkohalliyhtiön viime tilikauden tappioihin.

– Kieltämättä meillä on taas kerran kimurantti kysymys käsissä Junkohallin osalta. Olimme kovasti ratkaisemassa tätä Liikuntapaikat Oy:n fuusion kautta, mutta kun se suunnitelma kariutui Junkohallin taloudellisesti heikon tilanteen vuoksi, niin nyt olemme taas hiukan vaikean asian äärellä, Nissinen kuvaa.

Ratkaisu haussa maanantaina

Junkohalliyhtiö ehdottaa itse, että keilahalliyhtiö ostaisi Junkohallin.

– Teoriassa on olemassa useita vaihtoehtoja ja se on yksi vaihtoehto. Täytyy muistaa, että Junkohallilla on lähes 300 osakkeenomistajaa eli mikään vaihtoehto ei ole yksinkertainen.

Kemin kaupunginhallitus ja valtuusto käsittelevät Junkohallia maanantaina. Lopullista ratkaisua Junkohallin tulevaisuuteen ei välttämättä saada ihan vielä.

– Maanantaina meillä on päämietinnässä se, ollaanko tulevista takausasioista valmiita edes keskustelemaan ja millä ehdoilla. Sitä täytyy askarrella ensivaiheessa, koska tässä on tietynlaiset aikaikkunat asian ratkaisemiseksi.

Epäluulo jäytää Suomen suhteita Venäjään...

Valitettavasti epäluulo on syventynyt viimeisen kahden vuoden aikana. Syynä Venäjän krimin valloitus ja itä-ukrainan kriisi. Molemmissa venäjän ylle on langennut patologisen valehtelijan viitta.
Lisäksi itärajan turvapaikanhakijoiden tulva venäjän kautta suomeen on erittäin ongelmallinen, johon on löydyttävä ratkaisu.

Suora nettilainaus helsingin sanomista hiukan tuunattuna:

PÄÄKIRJOITUS

Epäluulo jäytää Suomen suhteita Venäjään

Suomen suhteet Venäjään ovat osa lännen ja Venäjän suhteita, jotka eivät ole paranemassa. Kiista rajavalvonnasta syvensi Suomessa epäluuloa Venäjää kohtaan.

PÄÄKIRJOITUS 22.2.2016 2:00 Päivitetty: 22.2.2016 7:01

Helsingin Sanomat

Lännen ja Venäjän suhteet pysyvät toistaiseksi huonoina. Poliittista yhteydenpitoa elvytetään, mutta suhteet eivät ole palaamassa edes sille tasolle, jota pidettiin normaalina ennen Ukrainan sotaa. Samalla Syyrian sota uhkaa syöstä suhteet uusiin syvyyksiin.

Kehityssuunta on ratkaiseva myös Suomen ja Venäjän suhteille. Ne ovat osa laajempaa kokonaisuutta, vaikka Suomessa korostetaan kahdenkeskisten yhteyksien merkitystä käytännön kysymyksissä.

Suomen suhteet Venäjään ovat taas arvioitavina useista syistä, joista kaikki eivät ole hälyttäviä, mutta jotkut ovat.

Hallitus laatii kevään kuluessa selonteot Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä puolustuspolitiikasta. Arviot uhkakuvista ja puolustusvalmiudesta liittyvät Venäjään. Pakolaiskriisikin liittyy Venäjään yhä uusien turvapaikanhakijoiden saapuessa itärajalle. Nato-selvityksessä on hyvin paljon kyse Venäjästä.

Selontekojen valmistelu ei ole julkista, mutta ilmapiiri on epäluuloinen ja huolestunut. Epäluulo syveni syksyllä, kun Venäjä lakkasi pyytämästä tarpeellisia matkustusasiakirjoja Suomen itärajalle pyrkiviltä ihmisiltä.

Suomen ulkopolitiikan johto sanoo toistuvasti, että kahdenkeskiset yhteydet Venäjään ovat hyvät ja toimivat. Niin voi sanoa, koska monet kahdenkeskiset asiat toimivat aivan normaalisti. Lisäksi, jos sanottaisiin virallisesti, että suhteet eivät ole hyvät eivätkä toimivat, vaikutukset olisivat dramaattisia ja yksinomaan kielteisiä.

Presidentti Sauli Niinistö matkustaa maaliskuun lopussa Moskovaan presidentti Vladimir Putinin kutsusta. Olosuhteet eivät ole yhtään helpommat kuin presidenttien kahdessa edellisessä Ukrainan sodan jatkuessa järjestetyssä tapaamisessa.

Venäjä pyrkii edelleen kohentamaan kansainvälistä asemaansa myös voimankäytöllä ja yrittää nyt lisäksi murtaa Ukrainan sodan vuoksi määrättyjä pakotteita.

Presidenttien aiemmissa tapaamisissa Venäjä korosti julkisesti, että neuvotteluja oli käyty taloudesta ja kahdenkeskisistä suhteista. Niin luotiin kuvaa, että neuvotteluilla heikennettiin EU:n yhtenäisyyttä. Suomen tavoite neuvotteluissa oli päinvastainen.

Suomen johdossa on selvästi varauduttu uusiin samankaltaisiin yrityksiin. Presidentin ja ministereiden puheissa on korostettu hyvin samanlaisin sanakääntein, että Venäjälle määrätyt pakotteet johtuvat sen toimista Ukrainassa ja että mahdollisuus niiden purkamiseen riippuu yhtä lailla Venäjän toiminnasta Ukrainassa. Yhtenäisellä muotoilulla torjutaan etukäteen yrityksiä kammeta Suomea irti EU-rintamasta.

Venäjä on testannut Suomen reaktioita toistuvasti siitä lähtien, kun Venäjä nosti lasten huoltajuuskiistat ensimmäistä kertaa isosti esille valtion valvomissa tiedotusvälineissä vuonna 2009.

Vaikuttaminen tapahtuu myös kehujen kautta. Tiedotustilaisuudessaan joulukuussa Putin sanoi, että Suomen eduskunta oli torjunut länsimaiden painostuksen hyväksyessään Fennovoiman ydinvoimalahankkeen, jossa osaomistajana on venäläinen Rosatom. Parlamentit ovat Venäjälle houkutteleva vaikuttamiskohde.

Uusimmassa tapauksessa Venäjä julkisti pääministeri Dmitri Medvedevin haastattelun, jossa hän sanoi, ettei Venäjä voi estää turvapaikanhakijoiden tuloa idästä Suomen rajalle. Presidentti Niinistö vastasi Venäjän julkisesti esittämään haasteeseen julkisesti, kun hän tapasi Medvedevin Münchenissä toissa viikolla. Se oli perusteltu ja toimiva ratkaisu. Mahdollisimman suuri avoimuus auttaa pitämään Suomen ja Venäjän suhteet niin selkeinä kuin näissä oloissa on mahdollista.