Suomalaiset saavat taas seuratakseen henkeäsalpaavaa näytelmää, neuvottelurupeamaa, jossa selviää, onko meillä malttia ja järkeä hakea aidosti hyviä ratkaisuja vai tehdä politiikkaa.
Ainakin tuohon viimeksi mainittuun tuntuu oleva pyrkyä. Henkilökohtaisesti luotan, että järki vihdoinkin voittaa...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Viides kerta toden sanoo? – Näistä neuvottelijoista on kiinni, kumoutuvatko hallituksen pakkolait
HS esittelee viisi pääneuvottelijaa, joiden varassa on, kumoutuvatko pakkolait.
Teema Luukka
JUKKA GRÖNDAHL / HS
Neuvottelut yhteiskuntasopimuksesta alkoivat jälleen kerran torstaina kello 15.
Paineet ovat suuret, sillä tämä on jo viides kerta, kun työmarkkinajärjestöt neuvottelevat keinoista, joilla yritysten kustannuskilpailukyky, työllisyys ja julkinen talous kohentuisivat.
Neuvottelijoiden päätarkoitus on korvata hallituksen valmistelemat pakkolait. Pöydällä on samoja keinoja kuin pakkolakipaketissa kuten lomarahojen leikkaus ja työajan pidentäminen, mutta työmarkkinajärjestöillä on käytössään enemmän keinoja, joilla kilpailukykyä voi parantaa tasavertaisimmilla keinoilla.
Jos ratkaisua ei synny, vihatut pakkolait tulevat ainakin jossakin muodossa voimaan ja työmarkkinakoneiston valta vaikuttaa kansakunnan asioihin kapenisi todennäköisesti tämän hallituksen aikana ja ehkä sen pysyvämminkin. Hallituspuolueista kokoomus, mutta osin myös keskusta ovat varsin valmiita uudistamaan työmarkkinoita lakiteitse vaikka tulisi lakkoja.
Hallitus on luvannut miljardin euron veronkevennykset, jos työmarkkinaosapuolet saavat riittävästi nostettua kilpailukykyä yhteiskuntasopimuksella ja palkkamaltilla.
Jos näin ei käy, hallitus on uhannut leikata ja verottaa 1,4 miljardia euroa enemmän kuin se muuten leikkaisi.
Jos näin ei käy, hallitus on uhannut leikata ja verottaa 1,4 miljardia euroa enemmän kuin se muuten leikkaisi.
Sovun löytäminen on mahdollisesti vielä vaikeampaa kuin joulukuussa, jolloin Elinkeinoelämän keskusliitto EK keskeytti neuvottelut. EK lopetti, koska auto- ja kuljetusalan liitto AKT irtautui neuvotteluista. EK ei enää vaadi AKT:n sitoutumista neuvottelujen aikana.
Entistä vaikeammaksi neuvottelut tekee SAK:n hallituksen yhä tiukentuneet linjaukset.
Neuvottelujen jyrkimmät osapuolet ovat SAK ja EK. EK ei halua sopia palkoista nyt vaan liittokierroksella, mikä vähentää tarvittavia pelinappuloita.
Neuvottelujen helpompia osuuksia on löytää niin sanottu Suomen palkkamalli, jolla varmistettaisiin, ettei muilla aloilla palkat nouse enemmän kuin vientisektorilla.
Varsin helposti löytyy ratkaisu myös siitä, kuinka työnantajien sosiaaliturvamaksuja siirretään palkansaajien maksettavaksi. Tämä toisi ehkä lähes pari prosenttia hallituksen vaatimasta viiden prosentin alennuksesta yritysten yksikkötyökustannuksiin.
Koossa olisi 2–3 prosenttia, jos SAK hyväksyisi myös sen, että arkipäivälle osuvista loppiaisesta ja helatorstaista tehtäisiin työpäiviä, tai ainakin toisesta.
SAK:n Lauri Lyly on ehdottanut lomarahamallia, jossa lomarahat sidottaisiin suhdannevaihteluihin. Jos tämä EK:n vastustama malli menisi jossakin muodossa läpi, koossa voisi olla jopa nelisen prosenttia.
Hallituksen pakkolaitkaan tuskin tuovat viittä prosenttia, joten hallitus voisi hyväksyä jotain 3–4 prosentin väliltä, jos sopimukseen sisältyy työajan pidennys.
Vaikka prosenteista päästäisiin sopuun, edessä olisi vielä kaksi vaikeinta asiaa.
Palkansaajajärjestöt vaativat ehdottomasti, että samalla sovittaisiin keskeisistä linjauksista, kuinka työpaikoilla voidaan sopia työehdoista. Tämä voi kaataa sopimuksen, sillä EK ei ole halukas niistä neuvottelemaan.
Hallitukselle uudenlaisen paikallisen sopimisen kulttuurin luominen alkaa olla jopa tärkeämpi asia kuin yksikkötyökustannusten alentaminen.
Ja vaikka keskusjärjestöt ja hallitus löytäisivät kaiken tämän jälkeen sovun, sopimuksen taakse pitäisi saada AKT, jonka sanavaraston käytetyin sana on ei.
HS esittelee viisi pääneuvottelijaa, joiden varassa on, kumoutuvatko pakkolait:
EK:n pääneuvottelijan Jyri Häkämiehen pinna on pidentynyt
SIRPA RÄIHÄ
Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies on Lylyn ohella se, jolle oma hallitus on antanut ahtaimmat neuvotteluvaltuudet.
EK:n hallituksessa on vahvoilla käsitys, että nyt pitää lopettaa kaikkinainen keskitettyjen ratkaisujen tekeminen ja siirtyä kohti paikallista sopimista ja liittosopimista.
Se on skitsofreeninen lähtökohta, kun sovitaan keskusjärjestöjen kesken työmarkkinasopimuksesta.
Häkämies on pitkän linjan kokoomuspoliitikko. Hän on kärsimätön, eikä tahdo ymmärtää, miksi selvistä asioista pitää jankata loputtomiin.
Arvioijien mukaan Häkämiehen kärsivällisyys on kasvanut. Näissä pöydissä kun ei pärjää ilman kestäviä istumalihaksia.
Etenkään kun neuvotellaan etujen heikennyksistä ja toisella puolella on ay-pomoja, jotka on palkattu parantamaan etuja.
Häkämies lukee hyvin pelitilanteita ja omaksuu asiat nopeasti. Se on avu, sillä ay-pomot ovat kuuluisia siitä, että heillä on yksityiskohdat hallussa ja kyky iskeä heikkoihin kohtiin.
EK haluaa, että yhteiskuntasopimusneuvotteluissa ei sovita paikallisesta sopimisesta eikä palkoista. EK haluaa sopia ensisijaisesti keinoista, joilla pakkolait korvataan.
SAK:n Lauri Lyly on sitkeä sopija
ANTTI AIMO-KOIVISTO
SAK:n demaritaustaisen puheenjohtajan Lauri Lylyn asema neuvotteluissa on vaikein, sillä SAK:n liitot ovat antaneet hänellä on neuvottelujen ahtaimman liikkumavaran.
Useat Lylyn kanssa neuvotelleet kuvailevat häntä yhteiskuntaneuvottelujen selvästi taitavimmaksi neuvottelijaksi. Hän osaa asiat mennen tullen, on luotettava ja muiden mielestä jopa raivostuttavan sitkeä.
Hän on valmis jatkamaan jopa aamuyöllä, vaikka kaikki muut ovat jo luovuttamassa.
Hän osaa myös pitää hermonsa, vaikka kuinka sisällä sihisisi. Hän on myös varsin luova. Lylyn hyvä ja huono puoli on se, että hän ei ole peluri eikä ympäripuhuja. Hän ei ole parhaimmillaan omiensa joukossa, etenkään, kun pitäisi mairitella omia liittoja kesken neuvottelujen päätösten taakse.
SAK:n hallitus linjasi viime maanantaina kolme kohtaa, jotka ovat sille erityisen tärkeitä. SAK ei aio allekirjoittaa sopimusta, ellei se tiedä, millaiseen ratkaisuun hallituksen asettama työryhmä päätyy paikallisessa sopimisessa.
Se myös haluaa estää työsopimuslakiin esitetyt määräaikaisten työsuhteiden heikennykset ja työehtosopimuksiin liittyvät heikennykset. SAK olisi valmis sopimaan palkoista keskitetysti, mutta liittokierroskin käy.
Kuntatyönantajien Markku Jalonen on osaava ja rauhallinen
RIO GANDARA
Kuntatyönantajien työmarkkinajohtaja Markku Jalonen on hyvin kokenut, asiat perinpohjaisesti osaava ja rauhallinen neuvottelija, jonka liikkumavara neuvotteluissa lienee laajin. Häntä kuvaillaan linjakkaaksi, mutta aika ajoin aika jääräksi.
Jos sopimusta tehtäisiin EK:n, STTK:n, Akavan ja Kuntatyönantajien kesken, sopimus olisi syntynyt todennäköisesti jo ajat sitten ja pakkolait olisivat pois päiväjärjestyksestä.
SAK:n poissaolo neuvotteluista ei tosin ole mahdollinen.
Jalonen on kärsivällisempi kuin Häkämies, mutta joutuu usein myöntymään EK:n linjauksiin vaikka olisi niistä eri mieltä. Kuntatyönantajille olisi esimerkiksi sopinut SAK:n syksyllä tarjoama nollakorotuslinja vuodeksi 2017. Kuntatyönantaja olisi neuvotellut myös Lauri Lylyn lomarahamallista, jossa lomarahat olisivat liikkuneet suhdanteiden mukaan.
Kuntatyönantaja on valmis sopimaan peruslinjaukset myös paikallisesta sopimisesta, sillä kuntien sopimuksissa on jo paljon paikalliseen sopimiseen mahdollistavia kohtia.
Kuntatyönantajat haluaisivat kriisilausekkeen eli sen, että palkoista voitaisiin sopia alle työehtosopimusten joissakin tapauksissa.
Akavan Sture Fjäder ymmärtää muutosta
SAMI KILPIÖ
Korkeastikoulutettuja edustavan Akavan puheenjohtajalla Sture Fjäderillä on merkittävä oppositio Akavassa, mutta silti hänellä on varsin hyvä liikkumavara neuvotteluissa.
Jos neuvottelu olisi länkkäri, Lyly olisi ratkaisijan roolissa oleva yksinäinen ratsastaja ja Fjäder se, jolla on isot taustajoukot.
Fjäder on kokoomuslainen kuten Jalonen ja Häkämies. Hän ymmärtää palkansaajapuolella parhaiten sekä hallitusta että työnantajia, mutta omiensa etuja hän ei myy.
Fjäder on vahvasti isänmaallinen, mikä näkyy hänen jatkuvana huolenaan Suomen tilasta. Fjäderillä on selkeä näkemys työelämän säädösten muutostarpeista. Hänen on helpompi hyväksyä työaikojen pidennykset, koska monet akavalaisia eivät nytkään tee työtä samalla tavalla työaikasäännösten rajoissa kuin SAK:n liittojen työntekijät.
Fjäderiltä saattaa tulla puhetta loputtomiin, mikä joskus ärsyttää muita neuvottelijoita. Fjäder ei peittele tunteitaan.
Akava haluaisi sopia palkoista vähintään vuosiksi 2017–2018. Akavan mukaan paikallisen sopimuksen tärkeimmistä kipukohdista pitää sopia nyt. Ostovoimaa ei saa rapauttaa. Uudessa palkkamallissa Akavan mukaan pitää ottaa huomion myös muut kuin vientialat.
STTK:n Antti Palolalla on laaja puheoikeus
KARI PULLINEN
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n demaritaustainen puheenjohtaja Antti Palola edustaa esimerkiksi sairaanhoitajia, joille on erittäin tärkeää, että pakkolait saadaan pois.
Palola on saanut laajat valtuudet ainakin neuvotella eri vaihtoehdoista. Eri asia on, menisivätkö ne läpi STTK:n hallituksessa.
Merikapteenina pitkään meriä kyntänyttä Palolaa kuvaillaan suoranuottiseksi neuvottelijaksi, jonka kykyjen takia sopimus ei ainakaan jää tekemättä.
Palolan maine SAK:ssa on rapistunut, koska hän vaatinut ay-liikkeeltä uskallusta muuttua.
Yleensä STTK on peesannut SAK:ta, jotta se saisi sopimuksiin omia vaatimuksiaan läpi, mutta viime syksynä STTK ja Akava ilmoittivat olevansa valmiita neuvottelemaan myös työehtojen heikennyksistä työnantajien kanssa.
SAK jäi yksin ja tuli lopulta ulos omalla kriisiehdotuksellaan.
STTK:n mielestä työehtoistakin voi neuvotella, koska lopulta kokonaisuus ratkaisee, millaisen sopimuksen STTK:n hallitus hyväksyy.
Vaikeinta on sairausajan palkan leikkaus, koska se on pakkolain kohdista hankalin terveysalalla työntekijöille. STTK:n mielestä paikallista sopimista pitää ehdottomasti kehittää.
