maanantai 26. lokakuuta 2015

Taneli Heikka! Hoh hoijaa ja hörönlörö sinne American Universityyn, Washington DC:ssä...

Jos minä olisin Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja, hyllyttäsin tämän "satusedän" välittömästi - ainakin joksikin aikaa..

Miksi?

Siksi, että hänen testinsä ovat välillä niin puuta heinää ja irti arkitodellisuudesta, että ainoastaan säälistä ja velvollisuudentunnosta niitä jaksaa/on pakko lukea. Toki hänellä joskus on asiaakin teksteissään - en vain satu muistamaan milloin viimeksi... 

Itse artikkelin asiaan: Kyllä Suomessa on onneksi varaa maksaa kansanedustajille nykyisen tasoinen korvaus kulukorvauksineen...


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Kansanedustajalle sopiva palkkio on tonni kuussa

URA  
Taneli Heikka 
Kirjoittaja on toimittaja ja väitöskirjaa tekevä vieraileva tutkija American Universityssa, Washington DC:ssä.
Miten yksityisen sektorin kovapalkkaiset huippuasiantuntijat saataisiin töihin eduskuntaan, hoitamaan yhteisiä asioita? Kuuden tonnin lähtökorvaus kuukaudessa ei ehkä houkuttele, jos tienaa kymmenen tonnia. Kansanaedustaja Elina Lepomäki (kok) pohdiskeli asiaa Facebookissa ja synnytti porun.
Onneksi koeteltu vastaus on olemassa. Kansanedustajuus sopii kuin nenä päähän osapäivä- ja vapaaehtoisduuniksi!
Kotikaupunkiini rajautuvassa Virginian osavaltiossa on kahdeksan miljoonaa asukasta, ja sen bruttokansantuote on Suomeen verrattuna kaksinkertainen. Osavaltioparlamentin edustajille maksetaan 1 300 euroa kuussa. Istuntopäiviä on muutama kymmenen vuodessa ja niistä maksetaan peruspalkan päälle 150 euron lisä/päivä. Virginian parlamentti on toiminut yhtäjakoisesti vuodesta 1619.

Onko asiallista 
verrata Suomea amerikkalaisen osavaltioon? Itsenäisen valtion parlamentille kuuluu toki tehtäviä, joita osavaltioilla ei ole, kuten esimerkiksi ulkosuhteet, valtiosopimukset ja osa maanpuolustuksesta.
Yhdysvalloissa vain yhdessä viidestä osavaltiosta kansanedustajuus on kokopäivätyö. Neljässäkymmenessä osavaltiossa lainsäätäjät hankkivat lisätuloja muualta. Suomessa juniorikansanedustajan korvaus on lähes 6 300 euroa kuukaudessa, ja verovapaita kulukorvauksia saa päälle tonnin tai pari kuussa.
Toisaalta – Suomikin on ”liittovaltion” jäsen. Suomen lainsäädännöstä merkittävä osa (arviot vaihtelevat 10 ja 90 prosentin välillä) on EU:sta tulevien direktiivien soveltamista Suomen oloihin.
Osapäiväisen lainsäätämisen puolesta puhuu, että se on täysin mahdollista. Lisäksi se järkevää ja nykyaikaista.
Yhä useamman työ on projektiluonteista. Kiinteä kuukaisipalkka on väistyvä korvauksen muoto. Lainsäätäjien olisi luontevaa olla mukana työelämässä, jossa hommia paiskitaan konsultteina ja projektiduunareina, vapaahtoistyöntekijäinä ja sosiaalisina yrittäjinä, pätkätyöläisinä ja hikipääomaa investoivina kasvuyrittäjinä. Kosketus todellisuuteen olisi sellaisella lainsäätäjällä tukeva.
Edes huippujen palkkaamiseen ei rahatukku ole paras tapa. Futuristista pikajunaa suunnitteleva teknologiayritys Hyperloop ei maksa työntekijöilleen mitään. He voivat antaa osaamistaan yritykselle osa-aikaisesti ja pitää vakituisen työnsä. Jos hyperjuna aikanaan menestyy, he kuittaavat palkkion optioina.
Työn projektimaisuus on myönteistä. Se pitää ihmisen uteliaana ja yritteliäänä. Miksi kansanaedustajat pitäisi syrjäyttää palkkaeliittiin?
Kansanedustajien palkkiot eivät ole merkittävä asia siksi, että eduskunnan budjetti olisi valtion menokakussa iso siivu. Ei se ole. Esimerkki on tärkeämpi.
Nykypäivän ongelmat eivät johdu erityisosaamisen puutteesta. Ne johtuvat erityisosaajien kyvyttömyydestä luoda uutta organisaatiorajojen yli. Palkkatyö lukitsee ihmisen yhden palkanmaksajan etujen ajajaksi.
Verkostomaiset demokratian keinot ovat yhteisten asioiden hoidossa usein tehokkaampia ja halvempia kuin ammattipolitiikan keinot. Tasa-arvoisen avioliittolain pohjateksti tehtiin talkootyönä. Täällä Yhdysvalloissa patenttihakemusten käsittelyä joukkoistettiin netissä vapaaehtoisille.
Molemmat kokeilut olivat onnistuneita. Ihmiset ovat juuri niin fiksuja kuin ammattipoliitikot pelkäävät.
Miten siis huippuosaajien asiantuntemus saataisiin yhteiseen käyttöön? Vaihtoehtoja on kaksi. Ensimmäinen malli on, että maailman jokaiselta erityisalueelta palkataan oma kovapalkkainen edustaja. Koska maailma monimutkaistuu koko ajan, lainsäätäjiä ja virkamiehiä tarvitaan tuhansia lisää.
Toinen malli on, että jokainen ihminen kutsutaan todellisuutensa parhaana asiantuntijana lainsäädännön tekijäksi. Pieni joukko vaaleilla valittuja ihmisiä toimii tämän lahjakkuusreservin sihteeristönä, kansanedustajina. Heille voidaan maksaa osa-aikaduunistaan tonni kuussa.
Kahdesta vaikeasti toteutettavasta demokratian tavasta jälkimmäinen on todennäköisempi ja demokraattisempi, ja edustaa parlamentarismin parhaita perinteitä. Eduskunnan ulkopuolella tämän kaikki jo ymmärtävätkin.

Outokummun toimitusjohtajalla Mika Seitovirralla hymy herkässä...

Outokummulla seitsemän laihaa vuotta takana, toivottavasti seitsemän lihavaa vuotta edessä. Suomen yritysmaailmassa tapioiden suuruudet näyttävät korreloivan irtisanomisten = potkujen korvauksiin...

Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna: 


Seitovirta saa poikkeuksellisen kovan irtisanomiskorvauksen 

Seitovirta saa poikkeuksellisen kovan irtisanomiskorvauksen
KUVA: MEERI UTTI
Mika Seitovirran irtisanominen maksaa Outokummulle noin 1,5 miljoonaa euroa.
Outokumpu tiedotti maanantaina toimitusjohtaja Mika Seitovirran jättävän tehtävänsä.
Johtajasopimuksen mukaan Outokumpu voi irtisanoa toimitusjohtajan 12 kuukauden irtisanomisajalla. Sopimuksen mukaan toimitusjohtaja saa tällöin myös ylimääräisen korvauksen, joka vastaa edeltäneiden 12 kuukauden aikana maksettua kiinteää rahapalkkaa ja voimassaolevien luontoisetujen rahallista arvoa.
Irtisanomiskorvaus vastaisi siis Seitovirran kahden vuoden palkkaa ja etuja. Outokummun toimitusjohtajan palkka ja luontoisedut olivat viime vuonna 749 000 euroa.
”Aika harvalla pörssin toimitusjohtajalla on niin hyvä irtisanomiskorvaus”, Kauppalehden analyytikko Ari Rajala kommentoi
Seitovirta on ansainnut toimitusjohtajakaudellaan vuosina 2011–2014 yhteensä noin 4,8 miljoonaa euroa palkkana ja luontoisetuina, palkkioina sekä eläke-etuina.
Outokummun nettotappio oli viime vuonna 264 miljoonaa euroa. Yhtiö on ollut tappiollinen seitsemän vuotta peräkkäin, mukaan lukien koko Seitovirran toimitusjohtajakauden.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Muurmanskissa käy polkpyöräkauppa...

Olen kaksi eri kertaa ajanut vaimoni kanssa pienoisbussissa välin Kirkkoniemi -Muurmanski-Kirkkoniemi. Tie kulkee karun, ankean jopa lohduttoman näköisen maiseman läpi. Tuskinpa syyrialaispakolaiset ajavat koko matkaa Muurmankista ostamillaan polkupyörillä, vaan tulevat kimppataksikyydeillä lähelle - noin 20 kilometrin päähän - Norjan rajaa ja hyppäävät polkupyörän satulaan.

Loppumatkassakin on vielä ajamista, mikäli matkatavaraa on nimeksikään mukana. 

Televisiouutisten kuvissa olen nähnyt polkupyöräröykkiöitä Kirkkonimessä. Toivottavasti kaikki pakolaiset eivät ole hylänneet menopelejään, sillä niillä saattaa olla vielä Norjassakin hyötykäyttöä.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Venäjältä Norjaan on pyöräillyt jo 1 500 syyrialaispakolaista

ULKOMAAT  
Helsingin Sanomat

Yhteensä jo noin 1 500 syyrialaista on polkupyöräillyt Venäjältä Pohjois-Norjaan hakeakseen Norjasta turvapaikkaa. Suurin osa rajan yli polkupyörällä tulleista on tullut parin viime kuukauden aikana, uutisoi Sky News.
Pohjois-Norjassa raja-asemalla otetaan päivittäin vastaan 50–70 syyrialaista, kertoo poliisipäällikkö Stein Hansen Sky Newsille. Suurin määrä yhtenä päivänä tulleita on ollut 113 syyrialaista.
Tieto pyöräreitistä Venäjältä Norjaan on levinnyt vauhdilla syyrialaisten keskuudessa.
Vielä elokuussa pyörällä rajalle tulleita turvapaikanhakijoita oli Sky Newsin tietojen mukaan runsaat sata.
Pyörällä syyrialaiset tulevat rajalle siksi, että rajan ylittäminen Venäjältä jalkaisin on kiellettyä. Samoin kiellettyä on kyydin antaminen paperittomalle ihmiselle.
Esimerkiksi venäläiset taksit eivät voi tuoda matkustajia 20 kilometriä lähemmäs rajaa, Sky News raportoi.
Viimeiset kilometrit rajalle voi kuitenkin taittaa pyörällä, joita syyrialaiset ja irakilaiset ostavat käytettyinä muun muassa Murmanskista.

"Väärinsammutettuja" ehdotuksia...

Selailen silloin tällöin vanhoja tekstejäni. Osasta niistä tulee hiukan murheellinen olo, kun joutuu toteamaan, että asiat eivät mene eteenpäin.
Alla oleva virallinen ehdotus on mm. sellainen. Se on osittain myös sarjastamme "väärinsammutettuja" ehdotuksia.

Kemin ehdotuksen aikainen kaupungingeodeetti suhtautui asiaan myönteisesti ja vei omalta osaltaan asiaa eteenpäin mutta...

Kemin kaupunginhallitus "löysi/keksi" asiaan liittyvänä jostain maininnan, että Möllärin möljän läheisyyteen voisi ehdotukseni mukaista toimintaa toteuttaa. 

Mikäli olen oikein ymmärtänyt sinne ei ole ensimmäistäkään puuta istutettu eikä todennäköisesti tulla koskaan istuttamaankaan.

Miksi tämä = puun istuttaminen tuntuu minusta tärkeältä? Siksi, että olen itse istuttanut aika monta puuta mutta myös viime vuosina kaatanut/kaadattanut niitä huomattavan paljon. 

Maiseman muuttuminen on tärkeää. Se merkitsee mutoksen lisäksi edistystä, eteenpäin menoa ja dynaamista elämässä kiinni pysymistä.

Alla oleva ehdotukseni olisi toteutuessaan merkinnyt myönteistä peeärrää Kemille kaupunkimme rypiessä jatkuvasti haluttavuustutkimuksissa peränpitäjänä. Varmaan Kemissäkin käy vuositasolla sellaisia merkittäviä valtakunnantason henkilöitä, joille olisi syytä tarjota mahdollisuus nimikkopuun istuttamiseen... 



Vanha virallinen ehdotus:

Aki Pyykkö
Kainuunkatu 3
94700 Kemi Kemi 30.03.2013




Kemin kaupunginhallitus



ASIA:

KANSALAISPUISTON PERUSTAMINEN KEMIIN
______________________________________________________________

Ihmisen henkilökohtainen vetovoimaprofiili - ne osatekijät, jotka ratkaisevat esim. paikkakunnalla/talousalueella viihtyvyyden, vaikuttamisen ja aktivaatiotason - rakentuu mm. seuraavista tekijöistä:

+ monipuolisista työnsaantimahdollisuuksista
+ hyvistä koulutusmahdollisuuksista
+ liikenneyhteyksistä
+ toimivista julkisista palveluista
+ kulttuuri- ja muista vapaa-ajan palveluista
+ liikuntapalveluista
+ henkisestä ilmapiiristä
+ kansainvälisistä yhteyksistä

Vetovoimaprofiiliin liittyy myös olennaisesti elinympäristöön liittyvien mahdollisuuksien hyödyntäminen ja asukkaista jäävä aito jalanjälki muodossa tai toisessa.

Kemi on kiistatta merkittävä merenrantakaupunki Suomessa. Perämeren pohjukassa ehdottomasti merkittävin. Lähitulevaisuuden seutukunta-ajattelussakin mahdollisen suurkunnan myötä Kemin asema on keskeinen.

Kemin on profiloitunut kulttuurikaupungiksi ja uusien ideoiden esitaistelijaksi, näyttöjä riittää…

Usein sanotaan: ”Istuta edes yksi puu elämäsi aikana, silloin Sinusta jää uniikki, aito jälki jälkipolville.”

Varmaan moni mökkiläinen näin tekeekin kaikessa hiljaisuudessa kotinurkillaan mutta onko asia laajennettavissa kaupunkitasolla esim. Kansalaispuiston perustamiseen. Kyllä, sillä…

Puiden istuttamisella on mediassa esim. valtionpäämiesten vierailujen yhteydessä voimakas symbolinen merkitys.
Samoin joku seutukunnan merkkihenkilö voi saada mahdollisuuden istuttaa nimikkopuun jonkin tapahtuman yhteydessä.

Onko mahdollista, että tulevaisuudessa rivikemiläinen – matti ja/tai maija meikäläinen – saa mahdollisuuden istuttaa nimikkopuunsa Kansalaispuistoon – mielestäni kyllä!
Istutettavien puiden määrä on luonnollisesti rajallinen ja yksityishenkilön lisäksi puun istuttajaksi voinee tulle huomioon jokin ryhmä, ryhmittymä, yhdistys, yritys, jne. …
Ranta-alueiden puistoista on tarkoituksenmukaista nimetä osa em. Kansalaispuisto-tarkoitukseen. Muun muassa Ruutinpuiston rakentamisen yhteydessä siihen avautuu erityisen hyvät mahdollisuudet.
Harmonisen, visuaalisesti kauniin lopputuloksen varmistamiseksi asiaan liittyvänä on tarkoituksenmukaista pitää suunnittelukilpailu.
Ehdotus:
Ehdotan, että Kemin kaupunginhallitus tekee ensi tilassa periaatepäätöksen:
+ Kansalaispuiston perustamisesta Ruutinpuistoon
+ selkeistä, yksiselitteisistä kriteereistä, joilla turvataan kaikille kemiläisille mahdollisuus istuttaa nimikkopuu em. puistoon
+ istutettavien puiden laaduista – lähinnä Suomen pääpuulajit: mänty, kuusi, koivu – mahdollisesti pihlaja ja tuomi…

Ehdotus- ja yhteistyöterveisin

Aki Pyykkö
kaupunginvaltuuston varajäsen

tarkastuslautakunnan jäsen

Luopumisen tuskaa...

Olen saanut/joutunut seuraamaan aika läheltä elämäntilaprosessia, jossa henkilöltä on evätty viime kädessä autoon liittyvä ajo-oikeus. Tapahtumasarja on kaiken kaikkiaan kestänyt lähes vuoden.
Kyseisen henkilön auto, jota hän on pitänyt kuin kukkaa kämmenellään = huollattanut/korjauttanut pääasiassa merkkiliikkeessä, on seissyt parkkipaikalla meneillään olevan vuoden alusta aina näihin päiviin saakka.

Odotukset istua oman, tutun auton rattiin, olivat vielä pari kuukautta sitten korkealla. 

Kuitenkin Länsi-Pohjan Keskussairaalassa näkökentään, hahmottamiseen liittyvät tutkimukset, testit olivat tuloksiltaan yksiselitteisen armottomat.
Näkökentässä on puutteita, pysyviä puutteita > "mustia pisteitä" joiden perusteella lääkärin lausunto merkitsi ajokortin hyllyttämistä...

Henkilö, joka on vuosikymmeniä tottunut liikkumaan omalla autolla itsenäisesti, ajautui lievään, väliaikaiseen shokkitilaan. Tottua ajatukseen, että ajot on sitten ajeltu, ottaa kiistatta aikansa.

Olen yrittänyt em. henkilöä psyykata toteamalla: " Tämä on kuule loppujen lopuksi vain elämää!" Se tuntuu itsestäkin välistä kevyenpuoleiselta sananhelinältä. Mutta tottahan se on...

Olen yrittänyt tuoda esiin myös autottomuuden hyviä puolia, nimenomaan taloudellisia näkökohtia.
Pakostakin olen joutunut laskemaan, mitä auton pitäminen Suomessa maksaa. Se ei ole halpaa lystiä, kaukana siitä. 

Ilmeisesti autosta luopumisen surutyössä pahin on jo ohi varsinkin, kun löytyy korvaavia liikkumismuotoja asioilla käymiseen - hätätilassa monipuolisestikin.  

Suomen talous nousuun mutta miten...

Mitäpä tuohon alla olevaan muuta sanomaan/kirjoittamaan. Lue niin tiedät enemmän...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Suomen talouteen iski täydellinen myrsky – mikä meni pieleen ja mitä nyt pitäisi tehdä?

Suomea ovat moukaroineet niin teollisuuden mureneminen, liian suuret palkankorotukset ja eurokriisi kuin Venäjän taantumakin. Talouskuria toteuttaneet hallitukset ovat heiluttaneet lekaa vielä entisestään.

TALOUS  
KLAUS WELP
Vielä hetki sitten Suomella meni lujaa.

Vuonna 2007 talous kasvoi yli viisi prosenttia vuodessa. Työttömyys oli pienimmillään sitten vuoden 1991. Julkinen talous oli reilusti ylijäämäinen ja velan suhde talouteen vain kolmisenkymmentä prosenttia.

Sitten alkoi moukarointi.

Seitsemän viime vuoden aikana talouttamme ovat rasittaneet niin eurokriisi ja vientiteollisuuden romahdus kuin Venäjän taantumakin. Myös palkankorotukset karkasivat käsistä. Omaa lekaansa ovat vielä heiluttaneet leikkauksia toteuttaneet hallitukset."Suomen talouteen on lyhyessä ajassa osunut monta tekijää, joilla ei ole ollut kauheasti tekemistä keskenään," sanoo Suomen Pankin johtokunnan neuvonantaja Lauri Kajanoja.

Nyt talous on henkitoreissaan. Kasvua ei ole nähty neljään vuoteen. Velkasuhde on lähes kaksinkertaistunut. Pitkäaikaistyöttömyys on kohta korkeimmillaan kuin milloinkaan Suomen historiassa.

Kerrataanpa, mitä ihmettä oikein tapahtui.

Palkankorotukset 2008–2009

Suomessa valmistauduttiin myrskyyn huonoimmalla mahdollisella tavalla: heikentämällä suomalaisyritysten kilpailukykyä. Helsingin yliopiston taloustieteen tutkija Juha Tervala sanoo, että mopo lähti käsistä vuonna 2007. Nokialla meni upeasti, talous oli ylikuumentunut, ja valtion kassaan satoi rahaa.

" Matti Vanhasen (kesk) hallitus käänsi kestävyysvajeen miljardien eurojen jakovaraksi", sanoo Suomen Pankissa ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa IMF:ssä työskennellyt Tervala.
"Kokoomus lupasi julkiselle sektorille isoja palkankorotuksia. Samaan aikaan elinkeinoelämä halusi todistella tupon tarpeettomuutta, joten liittokohtaisilla sopimuksilla oltiin valmiita tekemään mitä vain."

Suomessa palkat nousivat vuosina 2008–2009 enemmän kuin kilpailijamaissa. Se löi loven vientiteollisuuden edellytyksiin kilpailla maailmalla.

Teollisuuden ja tuottavuuden romahdus

Samaan aikaan kun palkkoja nostettiin, teollisuuden ongelmat pahenivat nopeasti ja Yhdysvalloista käynnistynyt finanssikriisi romahdutti kysynnän ympäri maailman. Suomalaisen elinkeinorakenteen kapeus paljastui karusti, kun elektroniikkateollisuus sukelsi vuonna 2009.
"On sattumaa, että romahdus tapahtui juuri globaalin talouskriisin aikaan", Tervala pohtii. Kajanoja pitää ajoitusta suorastaan hämmentävänä.

Suomen talous supistui yli kahdeksan prosenttia vuonna 2009.

Samalla Nokian tilaukset pysähtyivät kuin seinään. Paperiteollisuus oli heikentynyt vuosituhannen vaihteesta lähtien, ja finanssikriisin iskiessä myös perinteisen metalliteollisuuden tuotanto väheni jyrkästi.
Teollisuudesta on hävinnyt vuodesta 2008 lähtien lähes 100 000 työpaikkaa enemmän kuin sinne on syntynyt. Teollisuuden alamäen myötä myös tuottavuus, talouskasvun ja vientisektorin kilpailukyvyn tärkein tekijä, on romahtanut.

"Nyt on kyse ainutlaatuisesta ilmiöstä, sillä kokonaistuottavuus ei laskenut edes 1990-luvun lamassa. Missään muussa teollisuusmaassa ei ole nähty näin suurta pudotusta", Tervala sanoo.
Tuottavuus tarkoittaa työtuntia kohden tuotetun tavaran tai palvelun arvoa. Nimenomaan tuottavuuden heikentyminen teki vuoden 2008 palkankorotuksista niin ongelmallisia.
Tuottavuuden heikentyminen ja palkankorotukset ovat pudottaneet Suomen hintakilpailukykyä karkeasti arvioiden kymmenen prosenttia suhteessa muihin teollisuusmaihin vuoden 2007 jälkeen.
Ekonomistit arvioivat, että tuottavuuden heikentyminen kattaa muutoksesta noin puolet. Loppu tulee palkkojen noususta.
Euroalueen talouskriisi
Vuoden 2009 romahduksen jälkeen Suomen talous kääntyi taas nopeasti kasvuun.
Globaalin finanssikriisin laukaisemasta eurokriisistä tuli kuitenkin Suomelle todellinen murheenkryyni. Vuosia kestänyt taantuma on syönyt Suomen vientikysyntää merkittävästi.
"Meillä on rakenteellisia ongelmia teollisuudessa, Venäjää sekä hintakilpailukyvyn menetystä, mutta eurokriisi lienee suurin syy Suomen nykyisiin talousongelmiin", Tervala sanoo.
"Kriisin hoidossa on tehty isoja virheitä. Pahimpien ongelmamaiden vaatimat leikkaukset omaksuttiin kautta linjan, mikä johti uuteen taantumaan."

Leikkaukset ja veronkiristykset

Hallitukset ovat myös itse heilutelleet suurta moukaria viime vuosina.
Vuosien 2012–2015 aikana menoja on leikattu ja veroja kiristetty vajaan kuuden miljardin euron arvosta. Tervalan mukaan toimet ovat supistaneet taloutta kolme prosenttia.
"Se on aika merkittävä luku. Sanoisin, että sopeutustoimet ovat neljäs tekijä Suomen ahdingossa."

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitus jatkaa julkisten menojen leikkauksia noin neljällä miljardilla eurolla hallituskauden aikana.

Venäjän taantuma

Kaikkien muiden ongelmien lisäksi Suomi on kärsinyt suuren kauppakumppaninsa Venäjän ahdingosta.
Suomen Pankki arvioi viime vuonna, että öljyn halpenemisesta ja pakotteista kärsivän Venäjän talousongelmat leikkaisivat Suomen taloudesta tänä vuonna noin prosentin.
"Tämä ennuste on aika pitkälti toteutunut", Lauri Kajanoja sanoo.

Mitä pitäisi tehdä?

Kumoon moukaroidulla Suomella on vain rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa tilanteeseensa.
Venäjälle emme voi mitään.
Euroalueelle Suomen pitäisi Tervalan mielestä vaatia elvyttävämpää linjaa eli talouskurin höllentämistä ja panostuksia infrastruktuuriin.

Molemmat ekonomistit pitävät olennaisena, että elinkeinorakenne muuttuu entistä monipuolisemmaksi ja Suomeen syntyy uutta teollisuutta.

"Hintakilpailukyvyn parantaminen auttaa. Juuri muuta emme voi tehdä", Tervala sanoo.
Kajanoja edistäisi uusien yritysten syntymistä ja teollisuuden elpymistä parantamalla yritysten toimintaympäristöä. Se tarkoittaa esimerkiksi kilpailun esteiden purkamista, koulutukseen panostamista ja julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden turvaamista.

Sekä Kajanoja että Tervala toivovat, että hallitus ja työmarkkinajärjestöt onnistuvat laskemaan työn hintaa. Vuodesta 2008 lähtien Suomen vienti on kehittynyt kaikista teollisuusmaista huonoiten. Viennistä on hävinnyt viidennes.
"En tiedä, kuinka paljon hintakilpailukyvyn heikkeneminen on laskenut vientiä, mutta merkittävä tekijä se on kuitenkin ollut", Tervala pohtii.

Entäs viimeinen moukari, hallituksen niukkuuspolitiikka?

Leikkaukset ja veronkiristykset ovat tarpeen, jotta supistuvan työvoiman rasittama julkistalous voidaan turvata, Kajanoja sanoo.
Velalla elvyttäminen ei ole Kajanojan mukaan järkevää: Suomen ongelmat ovat pääosin rakenteellisia, ja työpaikkoja on kadonnut nimenomaan vientisektorilta.
Tervala on eri mieltä. Hän sanoo tutkijoiden olevan lähes yksimielisiä elvytyksen tarpeesta, kun työttömiä on paljon, tehtaat ovat vajaakäytössä ja Euroopan keskuspankin (EKP) ohjauskorko on nollassa.

Teollisuusmaiden järjestön OECD:n mukaan Suomessa on runsaasti käyttämättömiä resursseja.

"Vaikka työpaikkoja on kadonnut eniten vientisektorilta, ei kotimaisen kysynnän leikkaus ja kotimarkkinoiden kuritus paranna vientiteollisuuden tilannetta mitenkään", Tervala sanoo.
"Kestävyysvaje on vakava ongelma, mutta se on pitkän aikavälin asia. Pitäisi ymmärtää, että nyt leikkaukset aiheuttavat riskin elpymiselle."