13 asiaa, joita ei ikinä tulisi lämmittää mikrossa
Julkaistu:
MIKROAALTOUUNI
Mikrossa ruoan lämmittämien on helppoa ja kätevää. Kaikkea mikroaaltouuniin ei kuitenkaan tulisi laittaa.
Huffington Post opastaa, mitkä asiat on parempi pitää mikroaaltouunista kaukana.
1. Take away -paketit
Kiinalaiset take away –rasiat voivat mikroon laitettaessa syttyä tuleen.
2. Metalli
Metalli ei kuulu mikroaaltouuniin. Se kuumenee siellä tulikuumaksi hetkessä.
3. Lounaspussi
Paperikassit, muovipussit ja sanomalehti eivät ole mikroystävällistä materiaalia. Sen lisäksi että ne voivat syttyä palamaan mikrossa, voi niistä irrota kuumennettaessa myös myrkyllisiä aineita.
4. Jogurttipurkit
Muoviset rasiat, kuten jogurttipurkit, eivät kuulu mikroon, koska ne eivät kestä kuumentamista. Purkki voi kuumennettaessa sulaa mikroon ja ruokaasi voi irrota haitallisia aineita.
5. Kananmunat
Hankit itsellesi hankaluuksia, mikäli yrität keittää kananmunia mikrossa. Keittämisen sijaan kananmuna todennäköisesti räjähtää.
6. Polystyreenistä valmistetut pakkaukset
Polystyreeni on muovilaatu, ja olet luultavasti törmännyt siihen hakiessasi nakkikioskilta hampurilaisen tai ranskanperunoita. Muovi ei kuitenkaan kuulu mikroon, joten älä laita tätäkään pakkausta sinne.
7. Hedelmät
Osa hedelmistä kestää mikrolämmitystä, mutta eivät kaikki. Esimerkiksi viinirypäleet poksahtavat siellä vaarallisesti.
8. Lautaset, joissa on metallireuna
Metalli ei kuulu mikroon, joten miksi laittaisit sinne lautasta, joka on koristeltu metallilla?
9. Punainen kastike, ilman kantta
Vältä tätä, ellei ylimääräinen siivousurakka ole mieleesi.
10. Säilytysrasiat
Useimmat Tupperware-tyyppiset säilytysrasiat on tehty muovista. Osa säilytysrasioista soveltuu kuitenkin myös mikrokäyttöön, joten tarkista purkin pohjasta, minkälaisesta tuotteesta on kysymys.
11. Take away –mukit
Take away –mukeista suurin osa ei sovellu mikroaaltouuniin. Mikäli muki on tehty ruostumattomasta teräksestä, älä edes unelmoi lämmittäväsi sitä mikrossa, sillä pahimmillaan se voi vahingoittaa myös laitettasi.
12. Alumiinifolio
Mikään metalli ei sovellu mikroaaltouuniin. Aluminifolion laittaminen mikroon voi sytyttää tulipalon.
13. Ei mitään
Älä anna mikroaaltouunin käydä tyhjillään. Se voi vahingoittaa mikroa.
Käyn silloin tällöin asioilla Kemin Karjalahdella. Muun muassa tänään ajoin aamupäivällä vanhaa Eteläntietä, siis Oulun suunnasta tällä hetkellä suljettuna oleva TB:n (toimii tosin ns. kylmäasemana) ohi liikenneympyrään. Jouduin pysähtymään ennen liikenneympyrää ensimmäisenä autona odotellessani keskustan suunnasta kolme auton ajoa liikenneympyrässä. Näin peruustuspeilistä, että taakseni - lähes puskurissa kiinni - oli tumma pakettiauto, jolla oli peräkärry perässään. Jouduin siis muutaman sekunnin odottelemaan edellä mainittujen autojen poistumista. Niistä kahden viimeisimmän auton kuljettajat pistivät suuntavilkun päälle jotakuinkin siinä vaiheessa, kun he käänsivät rattia Eteläntien suuntaan = aivan liian myöhään. Ilmeisesti myös takanani olleen pakettiauton kuljettajan mielestä, koska hän mielenosoituksellisesti minulle raivokkaasti tyyttäsi. Minä puolestani olin todennäköisesti noin sekunnin "liian pitkään paikoillani" ennen kuin koko ajan vilkku päällä oikealle > Karjalahdelle pääsin kääntymään. Aiheesta, oikeasta syystä mielestäni voi tyytätä eli käyttää äänimerkkiä mutta... Muistaakseni olen aikaisemminkin kirjoittanut: Jos minulle liikennevaloissa takana oleva autoilija tyyttää, pistän autoni vaihteen vapaalle, käsijarrun päälle, aukaisen oven ja menen kohteliaasti kysymään, onko tyyttääjällä jotain asiaa minulle...
Pitkästä aikaa pääsin lukemaan Taneli Heikan kirjoituksen kokonaisuudessaan - hyvä niin. Olen kalakaverini kanssa usein analysoinut tuota entistä Suomen kultakimpaletta - Nokiaa. Yksimielinen näkemyksemme on, että Nokian tuho oli väärä johtaminen ja juuri tuon - aikaansa edellä olleen - kosketusnäyttöisen puhelimen hyllyttäminen. Kilpailijat ajoivat oikealta ja vasemmalta ohi...
Mutta ei Suomessa pelätä. Nyt on vain tultu vaiheeseen, jossa maan asiat on pantava kuntoon: Teet ja/tai itket ja teet-hengessä. Se rassaa valitettavasti meitä kaikkia suomalaisia, niin yksinkertaista se on...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Kirjoittaja on toimittaja ja väitöskirjaa tekevä vieraileva tutkija American Universityssa, Washington DC:ssä.
Johtaja huusi keuhkojensa täydeltä. Hedelmät lentelivät pöydältä kun hallituksen jäsen takoi neuvotteluhuoneen pöytää. "Pallit kutistuivat", alainen kuvaili yrityksen ihmisjohtamisen menetelmää.
INSEAD-kauppakorkeakoulun tutkijat julkistivat tuloksia Nokian sisäpiirin haastatteluista syyskuun lopussa. Löydökset ovat hätkähdyttäviä. Nokiassa isot pomot pelkäsivät kilpailijoita ja asiakkaita. Pikkupomot pelkäsivät isoja pomoja. Huutaminen oli seuraus tästä pelosta. Lopputuloksena oli kohtalokas halvaantuminen.
Entä, jos tuo ei ollut analyysi vain yhdestä yrityksestä. Entä jos se oli kuva Suomesta?
Tutkimusta on kritisoitu. Erään toisen tutkijan mukaan Nokian romahduksessa ei ole kyse pelosta, vaan osaamisen puutteesta kuluttajamarkkinoilla.
Entä, jos tuokaan ei ollut analyysi vain yhdestä yrityksestä. Entä jos se oli kuva Suomesta?
Suomi on pelon vallassa. Puoli kansasta pelkää maahanmuuttajien vyöryä. Toinen puoli pelkää Suomen eristäytymistä suvaitsevaisesta Lännestä. Kaikki pelkäävät, että leikkaukset tai niiden takana oleva talousromahdus osuu omaan perheeseen. Ehkä Suomella ei ole annettavaa globaaleille kuluttajamarkkinoille. Elintaso laskee pysyvästi.
Yhteydet yritysten ja valtion johtamisen välillä eivät ole tuulesta temmattuja. Jos päättäjällä ei ole osaamista, herää pelko. Pelko estää hankkimasta tietoa rauhallisesti ja muuttamasta toimintaa vastaamaan saatua tietoa.
Kuulostaako tutulta? Pääministeri Juha Sipilän hallitus toteuttaa leikkauslistaansa soraääniä ja asiantuntijoita kuuntelematta. Oppositio kaivautuu toissa vuosisadan valtabunkkereihinsa. Suomi piiskaa itseään pelon pyörteeseen.
Huutavat ja autoritääriset johtajatovat osa teollisen Suomen menestystarinaa.
Metsä- ja metalliteollisuudessa yritysjohdon nerokkaat visiot jalkautettiin pikkupomoille ja sieltä toteuttavaan insinööriportaaseen, tarvittaessa ääntä korottamalla. Elinkeinolelämää johdettiin kuin entisajan sotaa ja saavutukset olivat hienoja sata vuotta.
Näin tehtiin myös politiikassa. Konsensuspolitiikkaan on kuulunut tulonjaon ja elinkeinopolitiikan keskeisten ristiriitojen ratkaiseminen kabinettien voimainmittelöissä, vaalituloksesta välittämättä.
Toisin voi olla.
40000 ihmistä osallistuu juuri nyt MIT:n huippuyliopiston internet-kurssille monimutkaisten ongelmien johtamisesta. Kurssin ydin on, että tie uuteen avautuu luopumalla vanhasta. Panemalla syrjään ratkaisut, joiden luulimme tehoavan. Aatteet, joihin haluamme uskoa.
Kurssin hätkähdyttävin hetki on hiljaisuus. Yksi osallistuja esittelee johtajuusongelman. Google Hangoutissa tapaavat pienryhmät ovat kolme minuuttia hiljaa kuunnellen sydämestä nousevia kuvia. Muutosprosessin lopputulos vastaa osallistujien sisäistä tilaa.
Naiivia hörhöilyä? Hölynpölyä, jolla ei ole pörssiyritysten tai valtioiden johdolle annettavaa?
Ekonomisti Otto Scharmer on kehittänyt lähestymistapaansa monien suuryritysten kanssa, esimerkiksi Fujitsun, DaimlerChryslerin ja Nissanin. Hiljaisuudessa tutkitaan sitä sydämen ääntä, jota räyhäävät ja visionääriset johtajat eivät koskaan kuule.
Entä jos Nokiassa olisi oltu hiljaa kolme minuuttia, ennen kuin kosketusnäytön ongelmista raportoivaa pikkupomoa aletaan nöyryyttää lentävillä hedelmillä?
Entä jos hallitus olisi hiljaa kansalaisten kanssa ja etsisi ratkaisuja yhdessä ennen kuin leikkauslista vyörytetään toteutettavaksi?
Olin mukana yllä kuvaamallani kurssilla. Kun osallistujat kuuntelivat tarinaani, silmäkulmani kostuivat. Tältä siis tuntuu kun työelämässä kuunnellaan sydämellä. Se tuntuu syleilyltä, jonka jälkeen hurjimpien unelmien toteuttaminen tuntuu mahdolliselta.
Nokia-tutkimuksesta piirtyy surullisen suomalainen tarina. Ihminen jolle räyhätään ei ole mitään, ei organisaation resurssina eikä asiakkaana.
Tästä pelosta Suomi pääsee vain siirtymällä johtamisen uuteen vaiheeseen. Siellä on kuuntelemista. Siellä ei ole rooleja. Siellä riisutaan naamiot ja lasketaan maahan valtavat reput, joissa kannamme muistoja sieltä, mistä tulemme.
Kirjoittaja on toimittaja, viestinnän tutkija ja yrittäjä, joka asuu Washington DC:ssä,Yhdysvalloissa.
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna: Blogi
Jari Korkki: Peruskalluppi
Kaikki puoluejohtajat sanovat aina, että se oikea gallup tulee sitten vaaleissa. Timo Soini ei sanonut niin, kirjoittaa Jari Korkki blogissaan.
Jari Korkki.Kuva: Lassi Seppälä / Yle
Ei tullut sitä tuttua huttua eikä peruskamaa. Tuli vasen koukku, kuten Timo Soini itse sanoi.
Oli ilmiselvää, että perussuomalaisten puheenjohtaja, joka on poliittisen kentän nuuskimisessa pomminvarmasti kokeneempi kuin Juha Sipilä (kesk.) tai Alexander Stubb (kok.), ei mene niin halpaan, että alkaisi selittää 20 vuoteen dramaattisinta galluptulosta sanahelinällä.
Nyt ei tullut peruskalluppia, jossa puolueiden kannatus "mahtuu normaaliin virhemarginaaliin".
Tuli jotain ihan muuta. Perussuomalaisten kannatus putosi kerralla 4,3 prosenttiyksikköä ja SDP:n pomppasi 3,9.
En kuulu niihin, jotka riemuitsevat asiasta. Kuulun niihin, jotka koulutuksen ja kokemuksen kautta yrittävät ymmärtää, mitä oikein tapahtui.
"Se on niin ilmiselvä siirtymä perussuomalaisilta demareihin, että duunarimiehiltä tuli varoitus. Vasen koukku on osunut oikein kunnolla. Se johtuu tietysti pakkolaista, SDP ja SAK saivat sen osumaan meihin." Näin Timo Soini Yle Uutisten haastattelussa.
Pidän Soinin arviota oikeana. Olen itse torikuppiloissa kuunnellut aika paljon neuvoja siitä, miten maan asioita pitäisi hoitaa, eikä sunnuntaikorvausten ronkkiminen nyt tainnut olla ihan se ykkösvaihtoehto.
Nyt ei tullut peruskalluppia, jossa puolueiden kannatus "mahtuu normaaliin virhemarginaaliin".
Olipa sellainenkin tapaus, että kysyin eräältä Lauri Lylyltä, miksi hallitus ei ronki lomakorvauksia. Jäi hiukan sellainen olo, että olimme samaa mieltä, että niistä voi aloittaa, jos pakko on. Tai ainakin käsitin niin.
Metalliliiton mielestä tietenkään ei, koska se on pyhällä verellä vuonna 1971 seitsemän viikon lakolla taisteltu.
Ans kattoo ny.
Tapasin sattumaltaeduskunnan kuppilan kahvijonossa torstaina Soinin taannoin takiaispuolueeksi kutsuman Vihreän liiton puheenjohtajan Ville Niinistön. Villellä tuntui olevan vaikeuksia pidätellä nautintoaan siitä, että vihreät oli ohittanut perussuomalaiset kannatuksessa. En tosin tiedä, onko Ville muutenkaan mahtunut enää housuihinsa sen jälkeen, kun kannatus pomppasi yli kymmenen.
Lupasin tarjota kaljan, jos Ville kutsuu perussuomalaisia eduskunnan kyselytunnilla takiaispuolueeksi. Ei kutsunut.
Timo Soini on vieraana TV1:n Ykkösaamussa lauantaina 10.10. klo 10.05. Luulen, että näistäkin asioista puhutaan silloin lisää.
Jari Korkki kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja ja TV1:n Ykkösaamun juontaja
Huhtikuun eduskuntavaaleissa nykyiset hallituspuolueet keräsivät äänistä 57 prosenttia ja eduskunnassa olevat oppositiopuolueet jäivät 40,5 prosenttiin.
Suora nettilainaus Yle-Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna: Politiikka|
Politiikan mannerlaatat siirtyivät: Perussuomalaisten suosio romahti, SDP pomppasi kakkoseksi
Puolueiden kannatuksessa on tapahtunut kuukaudessa poikkeuksellisen suuria muutoksia. Neljä kuukautta hallitukseen kuuluneiden perussuomalaisten kannatus syöksyi syys-lokakuussa alaspäin yli neljä prosenttiyksikköä ja päätyi 10,7 prosenttiin. Samaan aikaan oppositiosta SDP loikkasi ylöspäin lähes neljä prosenttiyksikköä ja keräsi 18,3 prosentin kannatuksen.
Kuva: Yle Uutisgrafiikka
Taloustutkimuksen tutkimusjohtajan Jari Pajusen mukaan näin suuria muutoksia puolueiden kannatuksessa yhden kuukauden aikana ei ole tapahtunut ainakaan pariin vuosikymmeneen.
Ylen syys-lokakuun mittauksessa perussuomalaisten kannatuksesta suli kuukaudessa lähes kolmannes, ja huhtikuun eduskuntavaaleista perussuomalaisten suosio on kutistunut tasan seitsemän prosenttiyksikköä.
Perussuomalaisten kannatus on ollut näin alhaalla viimeksi elokuussa 2010.
Perussuomalaisten suosio näyttää huvenneen samaa tahtia kuin turvapaikanhakijoiden määrä on paisunut. Maahanmuuttopolitiikan pettymysten lisäksi perussuomalaisten alamäkeä ovat vauhdittaneet hallituksen päätökset leikata julkisia menoja ja heikentää työntekijöiden työehtoja.
Eduskuntavaalitappion jälkeen oppositioon joutuneen SDP:n kannatus mateli koko kesän alle 15 prosentin lukemissa, mutta syksy muutti kaiken. Yhdessä kuukaudessa SDP ohitti sekä perussuomalaiset että kokoomuksen ja nousi toiseksi suosituimmaksi puolueeksi.
Mielenosoitus nosti demareita
Hallituksen yhteiskuntasopimusyrityksen kariutuminen ja sen korvikkeeksi tarjotut työvoimakuluja leikkaavat pakkolakiesitykset riehaannuttivat palkansaajajärjestöt joukkomielenosoitukseen.
Hallituksen ja palkansaajajärjestöjen vastakkainasettelusta poliittinen hyöty näyttää sataneen suoraan SDP:n ja ammattiyhdistyspolitiikassa aiemmin ansioituneen Antti Rinteen laariin.
Demareille on mitattu yli 18 prosentin kannatuslukemia viimeksi alkuvuodesta 2013, ja puoluejohtajana oli silloin vielä Jutta Urpilainen.
Kannatusmittauksen tausta-aineiston mukaan perussuomalaiset ovat menettäneet erityisesti työntekijämiesten kannatusta. Samaan aikaan SDP näyttäisi vahvistuneen eniten juuri samassa miestyöntekijöiden ryhmässä.
Keskusta pysyi kärjessä
Pääministeripuolue keskustan kannatus mureni kuukaudessa runsaan prosenttiyksikön, mutta selvän kärkipaikan turvanneet 21,7 prosentin lukemat ovat yhä hieman eduskuntavaalituloksen yläpuolella.
Valtiovarainministeripuolue kokoomus menetti kannatuksestaan lähes prosenttiyksikön ja jäi niukasti SDP:n jälkeen kolmoseksi.
Oppositiossa SDP:n lisäksi kaikki muutkin puolueet olivat nousussa. Vihreät nousi ohi vastaan tulleiden perussuomalaisten, ja myös vasemmistoliitto pääsi taas yli kahdeksan prosentin rajan.
Pienistä oppositiopuolueista RKP:lle mitattiin lähes viiden ja puheenjohtajavaihdoksesta uutta virtaa saaneille kristillisdemokraateille tasan neljän prosentin kannatus.
Hallituspuolueiden enemmistö kapenee
Hallituspuolueilla on tuoreessa kannatusmittauksessa yhdessä enää niukka enemmistö. Kolmen hallituspuolueen yhteiskannatus on pudonnut 50,4 prosenttiin ja viiden oppositiopuolueen suosio on noussut 48,1 prosenttiin.
Huhtikuun eduskuntavaaleissa nykyiset hallituspuolueet keräsivät äänistä 57 prosenttia ja eduskunnassa olevat oppositiopuolueet jäivät 40,5 prosenttiin.
Eduskunnan ulkopuolella olevien ryhmien kannatus on pysynyt tavanomaisissa noin puolentoista prosentin lukemissa. Eduskuntavaaleissa ne keräsivät 2,5 prosentin äänisaaliin.
Taloustutkimus haastatteli kannatusarviota varten yhteensä 2898 henkilöä ja puoluekantansa kertoi kaikista vastanneista 63,4 prosenttia eli lähes saman verran kuin edellisessä mittauksessa.
Haastattelut tehtiin 7.9.-6.10.2015 ja kannatusarvion virhemarginaali on suurimpien puolueiden kohdalla noin 1,5 prosenttiyksikköä ylös- tai alaspäin.
