sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Kasakka ottaa sen, mikä ... vai miten se nyt menikään...

Kieltämättä Presidentti Niinistö on ottanut aktiivisen otteen ulkopolitiikan johtajana ja hyvä niin, koska muutoin on vaarana, että Suomi hiihtelee aivan liian rähmäisiä latuja.

Hän on mielestäni toteuttanut ansiokkaasti itse aiemmin esiin tuomaansa venäläistä sananlaskua:"Kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni." 

Paljon spekulaatiota ei tarvita siihen, mitä presidentti tarkoitti vertauksellaan.  Kasakka on Putin, ja se, mikä on huonosti kiinni on Krim ja Ukraina, ainakin Itä-Ukraina.  Niinistöhän kieltäytyi itse selittelemästä sananlaskuaan. Presidentti Niinistö on tähän asti ollut yksi maltillisimmista EU-johtajista suhteessa Venäjään.

Ulkopolitiikan eräänlaiselle paalupaikalle kuuluisi hiukan skarpata varsinkin nyt uudessa "kasakka-roolissa". 

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Miten Niinistö otti itselleen ulkopolitiikan johtopaikan?

PÄÄKIRJOITUS 
Kari Huhta HELSINGIN SANOMAT
Kirjoittaja on ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimittaja.
Paluulennolla ensimmäiseltä ulkomaanmatkaltaan tasavallan presidenttinä Sauli Niinistö oli tyytyväinen. Hän oli osallistunut Etelä-Koreassa ydinturvahuippukokoukseen ja tavannut muiden joukossa Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman. Elettiin maaliskuun loppua vuonna 2012, ja Niinistö oli ollut tehtävässään vasta vajaan kuukauden.
Yksi asia Niinistöä kuitenkin ärsytti. Hänen ulkopoliittista kokemustaan vähäteltiin edelleen Suomessa. "Vähän legendanomaisesti ollaan sitä mieltä, että minä en ole juurikaan ulkopolitiikassa häärännyt", Niinistö purki ärtymystään.
Enää hänen ei tarvitse kantaa siitä asiasta huolta.

Lyhyt vastaus on Ukraina. Venäjän sotatoimet Ukrainassa ovat vahvistaneet merkittävästi Niinistön asemaa Suomessa. Kriisissä ulkopolitiikalla ja sen johtamisella on erityisen suuri merkitys. 
Kolmessa
 vuodessa Niinistö on ottanut ulkopolitiikassa johtoaseman, jota yksikään varteenotettava suomalainen poliitikko ei kiistä eikä ainakaan julkisesti haasta. Mitä on tapahtunut?
Vastaus on kuitenkin liian lyhyt.
Niinistön ulkopoliittisen massan räjähdysmäinen kasvu ei ole ollut pelkkä mekaaninen reaktio vaikka ei välttämättä myöskään tarkan ennakkosuunnitelman tulos.
Lennolla kotiin Etelä-Koreasta Niinistö luki kirjoja Venäjästä. Maa oli Niinistölle selvä painopiste jo ennen kuin se muuttui pakon sanelemaksi. Silti uuden presidentin olemus ei ollut heti selvä, vaikka perustuslakikin osoittaa ulkopolitiikan presidentin toimialueeksi.
Virkaanastujaispuheessaan eduskunnassa Niinistö kävi läpi ulkopolitiikan teemat jäsennetysti mutta puhui ensin arvoista ja taloudesta. Odotettiin presidenttiä, joka ei malttaisi olla neuvomatta hallitusta taloudenpidossa. Aluksi Niinistö profiloitui hakemalla keinoja nuorten syrjäytymisen estämiseksi.
Samaan aikaan hän kuitenkin pohjusti mahdollisuuksia ulkopoliittisen asemansa vahvistamiseksi. Hän keräsi pieneen presidentin kansliaan ulkopolitiikan kokemusta ja asiantuntemusta Venäjästä.
Oikeudesta osallistua EU-huippukokouksiin ei enää kannattanut kiistellä hallituksen kanssa, koska tehtävä kuului jo perustuslainkin mukaan pääministerille.

Sen sijaan sovittiin, että hallitus parantaa presidentin tiedonsaantia EU-valmistelusta. Hallitus ja eduskunta pidettiin vastaavasti paremmin ajan tasalla presidentin ulkopolitiikasta.
Tiedonvaihdon parantaminen ei auttanut, kun silloinen pääministeri Jyrki Katainen (kok) hieman runsas vuosi sitten EU:n huippukokouksessa päätti muiden EU-johtajien mukana kieltää säännölliset huippukokoukset Venäjän kanssa.
Päätös oli vastatoimi Venäjän toimille Ukrainassa. Se koski Niinistöä, joka seurasi tapahtumia Suomessa. Suomi on noudattanut päätöstä, mutta elokuussa Niinistö tapasi Vladimir Putinin Sotšissa puhuakseen Ukrainan kriisin ratkaisumahdollisuuksista.
Tapaamiskielto oli vedenjakaja. Sen jälkeen presidentti on kytketty entistä vahvemmin myös EU:n ulkopolitiikan valmisteluun. Sotšin matka ei herättänyt suuria reaktioita maailmalla, mutta Suomessa se ilmeisesti vahvisti Niinistön asemaa.
Joulukuussa HS:n teettämässä kyselyssä vajaat 80 prosenttia suomalaisista piti Niinistön toimintaa onnistuneena. Tarja Halonen ylsi vastaavaan suosioon presidenttinä, mutta hänellä ei ollut yhtä kiistatonta ulkopolitiikan johtoasemaa kuin Niinistöllä.
Presidentti käytti joulukuussa näyttävästi valtaansa, kun hän antoi puoluejohtajille tilaisuuden olla samaa mieltä siitä, että Suomi ei valmistele Nato-jäsenyyttä nykyisissä kriisioloissa mutta ei sulje sitä pois seuraavassa hallitusohjelmassa.
Kun Suomi ja Ruotsi vielä päättivät raivata esteet kriisiaikojen puolustusyhteistyöltä, Suomen puolustuspolitiikan vaihtoehtojen kynnyksenä on vain Suomen oma poliittinen päätös.
Vahva asema antaa tilaa, ja se suojaa Niinistöä julkiselta arvostelulta. Suomen ja Yhdysvaltain kahdenkeskistä huipputapaamista on yritetty järjestää yhtä sitkeästi ja tuloksettomasti mutta ei niin julkisesti kuin Halosen kaudella.
Näistä lähtökohdista toinen presidenttikausi saattaa vaikuttaa Niinistöstä ensimmäisen kauden puolivälissä aika houkuttelevalta.
Kari Huhta kari.huhta@hs.fi
Kirjoittaja on HS:n ulko- ja
turvallisuuspolitiikan toimittaja.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Hyvä artikkeli - suosittelen luettavaksi...

Kuitenkin vanhaa kansan karttuisassa suussa elänyttä sanontaa on syytä lämmitellä tässäkin asiassa: Tulee aika, jolloin perseet tervataan...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:  

Näkökulmat  | 

Näkökulma: Kansallisen itsetunnon hinta

Valkosinipunaiset liput tervehtivät lentokentällä ja vastassa seisovat hylätyt passintarkastuspisteet. Autonikkunasta vilisevää aitaa koristavat Venäjää ylistävät maalaukset. Näin kuvailee tunnelmiaan Krimin niemimaalle palannut Ylen Moskovan kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen.

Erkka Mikkonen.
Kuva: Yle
On kulunut vuosi siitä, kun Venäjä liitti Krimin itseensä. Päällisin puolin ihmiset tuntuvat olevan tyytyväisiä tai ainakaan julkisesti ei tohdita valittaa, kun palkat ja eläkkeet ovat nousseet ja emämaa on luvannut suuria summia alueen infrastruktuurin kehittämiseen.

Hintojen nousua päivitellään, mutta pakkoliitosta vastustavat äänet ovat vaimenneet.
Osa on muuttanut pois, toiset on peloteltu hiljaiseksi. Enemmistö on huomannut elämän sujuvan helpommin sopeutumalla mukisematta uuteen tilanteeseen.
Kiovassa jaksetaan yhä vakuutella niemimaan palaavan osaksi Ukrainaa. Todellisuudessa kaikki tietävät Krimin jääneen Venäjälle.
Krimin kaappaaminen on synnyttänyt venäläisissä ennennäkemättömän isänmaallisuuden aallon. Edes kuluttajahintojen jyrkkä nousu ja yhä syvemmälle vajoava talous eivät tunnu syövän patrioottista hurmosta.
Valtaosa kansalaisista hyväksyy maansa räikeästi kansainvälistä oikeutta rikkovat toimet Krimillä. Rajojen yksipuolista siirtelyä ei ole tuominnut edes moni presidentti Vladimir Putinin ankarimmista arvostelijoista, ei edes katuopposition johtajana pidetty Aleksei Navalnyi.
Venäjälle Krimin anastaminen nähdäänkin merkkinä suurvalta-aseman palautumisesta. Lännen pakotteet ja kansainväliset syytökset tuntuvat vain vahvistavan tätä entisestään.
Venäläisten ei enää tarvitse potea alemmuudentuntoa ja kutsua maataan halventavasti Rashka-govnjashkaksi eli kömpelösti käännettynä ”sontakasa-Ryssänmaaksi”.  
Krimin haltuunotto on piste Neuvostoliiton hajoamisen jälkeiselle nöyryytykselle.
Isänmaallisuuden hurmoksessa eletään myös Krimillä. Useimmat tunsivat Venäjän henkiseksi kodikseen jo aiemminkin, mutta nyt venäläisyydestä on tullut ukrainalaisuuden vastakohta.
Käydessäni edellisen kerran Krimillä matkamuistokojujen rintamerkeissä Ukrainan ja Venäjän liput liehuivat rinnakkain. Silloin Sevastopolin kaduilla tungeksivat venäläismatruusit tuskin pystyivät kuvittelemaan Ukrainaa tulevaksi vihollismaakseen.
Nyt veljeskansat on aivopesty toisiaan vastaan. Joku voisi väittää sen olevan pieni hinta kansallisen itsetunnon kohentamiseksi. Itse kutsun sitä inhimilliseksi tragediaksi. 
Kun ulkopuolisten lietsoma viha kasvaa niin suureksi, että se saa ihmiset tappamaan toisiaan, ei sitä voida perustellaan millään – ei edes itsetunnon puutteella.

Punamultaa pukkaa mutta...

Punamultaa pukkaa mutta käydään ne eduskuntavaalit sentään ensin. Jokohan Perussuomalaisilla olisi todellista vastuunottokykyä ihan hallitustasolla...

Suora nettilainasu Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:

Päivitetty 7.3.2015 10:10, julkaistu 7.3.2015 09:47

Demarit kokoomusta suositumpi hallituskumppani Lapissa

Kuva: Antti Kärkkäinen
Keskustan kenttäväen enemmistö uskoo, että toimintakykyinen ja menestyvä hallitus rakennetaan keskustan, demareiden ja perussuomalaisten varaan. Kuvassa keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä.

Keskustan kenttäväen enemmistö uskoo, että toimintakykyinen ja menestyvä hallitus rakennetaan keskustan, demareiden ja perussuomalaisten varaan.
Ylivoimaiseksi vaalivoittajaksi ennakoidun keskustan riveissä katsotaan laajasti, ettei kokoomuksella ole riittävästi annettavaa tulevassa hallituksessa.
Lännen Median puoluekyselyyn vastasi 1 171 eri puolueiden edustajaa, jotka koostuvat valtuutetuista eri puolilta Suomea.
Kyselyssä pyydettiin valitsemaan puolueet, joista tuleva hallitus pitäisi muodostaa. Kenttäväki sai myös kommentoida vapaasti valintojaan joko nimellään tai ilman.
Keskustalaisten punamultamyönteisyys näkyi osassa vastauksissa:
- Punamultayhteistyö on osoittautunut ennenkin hyväksi vaikeina aikoina. Ruotsalainen kansanpuolue tasapainottaa koalitiota, ja vasemmistoliitto ajaa myös keskustalle läheisiä asioita.
- Punamulta on yleensä toiminut parhaiten.
- Suomen tilanne on monelta kantilta erittäin kriittisessä tilassa. Suomeen tarvitaan uskottavaa ja linjakasta politiikkaa. Historian valossa myös aikaisemmin isänmaamme on ollut haastavissa tilanteissa, ja kokemusta ko. hallituspohjasta löytyy. Punamultapohjalla Suomi saadaan kuntoon.
- Sdp:n kanssa on ennenkin maan asioiden hoito onnistunut. Sdp halutessaan pystyy vastuunkantajaksi, edellyttäen tietysti, että sosiaalidemokraatit ovat vaalien jälkeen vähintään kolmanneksi suurin puolue. Hallituspohjan ei pidä olla kovin laaja. Suomi ei enää kestä nykyisenkaltaista kokoomusvetoista mitään aikaansaamatonta sirpalehallitusta.
- Kyllä hallitukseen: perussuomalaisten on aika astua vastuunkantajaksi pelkän muiden arvostelun sijaan. Demarit ja keskusta ovat perinteisesti löytäneet parhaiten maan edun, ja nyt sille yhteiselle vastuulle on kysyntää.

Keskustan kenttäväeltä herisi kritiikkiä kokoomuksen suuntaan:
- Kokoomus saa mennä oppositioon miettimään, mitä sille oikein kuuluu. Pienpuolueista voi joku tulla hallitukseenkin, kun sitä johdetaan oikein. Keskusta, sdp ja perussuomalaiset muodostavat aika kattavan kuvan suomalaisten tunnoista ja tiedostavat tilanteen, missä ollaan.
- Keskusta ja sosiaalidemokraattinen puolue ovat nostaneet Suomen aina jaloilleen. Kokoomus on onnistunut aina romuttamaan Suomen talouden.
- Kokoomus on osaamisensa näyttänyt ja tullut Suomelle kyllä kalliiksi. Nämä nuoret poliitikot ovat kaikki jättäneet virkansa ja paenneet Eurooppaan.
- On kokoomuksen vuoro hakea vauhtia oppositiosta. Nyt pitää muodostaa toimintakykyinen, konsensukseen pyrkivä hallitus ilman takiaispuolueita.

Muutama valtuutettu antoi tukensa porvarihallitukselle:
- Vaalitulos ratkaisee. Hallitusneuvottelut tärkeät. Rkp ei automaattisesti hallitukseen. Vihreät jarrumiehinä ulos myös. Perussuomalaisille vastuunkantoa. Punamulta on jo nähty. Oikeistolainen politiikka. Suomi nousuun talouden tervehdyttämisen kautta.
- Suomella ei ole varaa punamultaan, ei taloudellisesti eikä ulkopoliittisesti.
Lännen Median kysely puolueiden valtuutetuille – Katso kaikki vastaukset täältä(pdf)

Autoiluvinkkejä aamutuimaan...

Käväisin aamulla tankkaamassa talviautomme (Land Rover Freelander vm. 2000) Hahtisaaren Nesteellä.
Pois lähtiessäni auto ei käynnistynytkään. Starttimoottori oli äänettömänä, solenoidin suunnalta ei kuulunut naksahdustakaan.
Konepelti auki ja silmäilyä ynä kevyttä tunnustelua/ravistelua sähköjohtojen suuntaan. Käynnistys-yritys - ei tulosta...

Huoltoasemalta tuli kaksi turvahaalaripukuista nuorta miestä - näyttivät oleva Perämeren Jätehuolto Oy;n Jätekeskus Jäkälän autokuskeja - joita pyysin tönäisemään auton käyntiin - ei tulosta...

Melkein yhdestä suusta em. nuoret miehet totesivat: "Olisikohan käynnistyksenesto loksahtanut päälle?" Koska istuin ratin takana, minua kehotettiin sulkemaan avaimella ensin keskuslukitus. Näin menettelin ja samantien aukaisin uudestaan ovet napin painalluksella. 

Avain virtalukkoon ja käynnistys. Auto käynnistyi täysin normaalisti - hyvä niin...

Kiittäessäni vinkeistä totesin ystävällisille auttajilleni, että nykyautoissa - vanhoissakin - on aivan liian paljon tekniikkaa.
Tietysti silloin, kun kaikki toimii, asia on ok, mutta häiriömahdollisuuksia on aivan liikaa. No tämän jälkeen on aivan pakko lukea auton manuaalia ja yrittää selvittää em. häiriökäyttäytymisen syy.
Jos se ei kotikonstein selviä, niin asia täytyy tutkituttaa asiantuntijalla. Todennäköisesti se on pienestä kiinni, kukaties vain sähköinen kontaktihäiriö, tms. ...

Terveisiä taas Kemin Selkäsaaresta...

Huh, huh, olipa mielenkiintoinen reissu merenjäällä Selkäsaareen. Menomatkalla vasen kylki sai tuta tuulta + räntää ja pois tullessa oikea kylki.
Pois tullessa oli pitelemistä, että pysyi liukkaalla, jäisellä pinnalla pystyssä, vaikka minulla ja vaimollani oli piikkisauvat käytössämme.

Tuuli oli taas varmaan 10-15 m/s ja räntää tuli lähes vaakasuorassa...

Jalokivigallerian rannasta lähtiessämme totesimme Lapponia Safariksen kelkkajonon lähtevän rannasta - hyvä niin. Aivan rannan tuntumassa oli kairattu useita reikiä jäähän. Pilkkijöitä oli kokeilemassa kalaonneaan, emme jääneet seuraamaan, miten onnisti...

Tällä kerralla oli taas täysin jääkeli. Märkää lunta, räntää tuli kovan tuulen mukana onneksi jään pintaan tarttuen.

Lunta kaivataan edelleen kipeästi, jotta hiihtäjät pääsevät oikeaan elementtiinsä. Mahdollisesti Selkäsaaren metsässä oleva latu on hiihtokunnossa, tosin tuulen jäljiltä roiskainen...

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Kannattaa lukea...



Kannattaa lukea alla oleva artikkeli - suosittelen...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta:


Kremlin luoma vihan ilmapiiri myrkyttää Venäjää







Boris Nemtsovin valokuva, kukkia ja kynttilöitä
Kuva: Yle/ Erkka Mikkonen
Sunnuntaina 1.3. 2015 venäläinen televisiokanava NTV muutti kaikessa hiljaisuudessa ohjelmistoaan.
Parhaaseen katseluaikaan lähetettäväksi ilmoitetun Анатомия протеста 3 (Protestin anatomia 3) oli mainostettu paljastavan Venäjän opposition ja ihmisoikeusaktivistien rahoittajat. Myös Boris Nemtsovista luvattiin esittää kiusallisia tietoja.
Boris Nemtsov murhattiin perjantaina Moskovassa. NTV:n johto lienee tulkinnut, että moisen loanheitto-ohjelman ajaminen ulos olisi ollut liian paksua jopa NTV:n kaltaiselle propagandakanavalle. Venäläisen sanonnan mukaan kuolleista puhutaan vain hyvää tai sitten ollaan hiljaa.

Idealisti ei salannut mielipiteitään

Boris Netsov oli idealisti. Varapääministerinä 1990-luvun lopulla ollessaan Nemtsov halusi tukea kotimaista autoteollisuutta ja halusi, että ministerit ja virkamiehet käyttävät kotimaisia Volgia. Nemtsov näytti itse mallia mutta hanke loppui lyhyeen ja pian palattiin Mercedeksiin ja Audeihin.
Lahjakas fyysikko tuli aikoinaan politiikkaan mukaan perestroikan aikaisen ympäristöliikkeen kautta. Länsimielisiksi demokraateiksi mielletyt voimat ryhmittyivät Boris Jeltsinin ympärille, ja samasta joukosta myös Nemtsov löysi henkisen kotinsa. Jeltsin nosti Nemtsovin Nižnyi Novgorodin kuvernööriksi ja lopulta hallitukseen.
1990-luvulla useat ensimmäisen aallon demokraatit olivat vallankahvassa. Olojen muuttuessa monet päätyivät erilaisiin johto- ja asiantuntijatehtäviin, eivätkä he ole yleensä enää 2000-luvulla olleet aktiivisia politiikassa. Antoli Tšubais päätyi energiajätti RAO-JeES Rossiin johtajaksi, Jegor Gaidar keskittyi taloustieteeseen ja Sergei Kirijenkosta tuli ydinvoimayhtiö Rosatomin johtaja. Boris Nemtsov ei ryhtynyt virkamieheksi. Hän säilytti perestroikan aikaiset ihanteensa länsimaisesta demokratiasta eikä salannut mielipidettään.

Ministeristä putka-asiakkaaksi

2000-luvun lopun lopulla oltiin tilanteessa, jossa duumassa ei ollut enää lainkaan todellisia oppositiopuolueita. Vladimir Putinin aikana Venäjä muuttui nopeasti yksinvaltaiseksi maaksi, jossa demokraattiset instituutiot ovat pelkkä koriste.
Nemtsovin kerrottiin valmistelevan materiaalia Venäjän osallisuudesta Ukrainan sotaan.
Näissä oloissa Boris Nemtsovista tuli Vladimir Putin kiivas vastustaja ja yksi Venäjän hajanaisen opposition johtohahmoista. Hän kirjoitti paljon ja tutki muun muassa Kremlin sisäpiirin osallisuutta Sotšin olympialaisten korruptioon. Juuri ennen kuolemaansa Nemtsovin kerrottiin valmistelevan materiaalia Venäjän osallisuudesta Ukrainan sotaan. Suomeksi Nemtsovilta on julkaistu yksi kirja Putinismi ja Venäjän rappio.
Ylivertaisen poliittisen kokemuksensa takia hän oli ehkä varteenotettavampi Kremlin potentiaalinen haastaja kuin toinen opposition johtohahmo Aleksei Navalnyi. Mutta opposition normaali toiminta on tehty mahdottomaksi. Näkyvintä toimintaa ovat harvat mielenosoitukset, ja niistä myös Nemtsov päätyi usean otteeseen poliisiputkaan. Nemtsov itse totesi, että Venäjällä ei ole enää oppositiota, vaan toisinajattelijoita. Aivan kuten Neuvostoliiton aikoina.

Toisinajattelijat vihapropagandan kohteina

Ja aivan kuten Neuvostoliiton aikoina myös nyky-Venäjällä vallanpitäjien vastustajat ovat vapaata riistaa ja vainon kohteita. Erityisen huolestuttavaa on Venäjän tiedotusvälineiden muuttuminen valtiojohtoisen vihapropagandan käsikassaroiksi. Venäjän pääkanavalla Rossijalla juontaja Dmitri Kiseljov uhkaa, että presidentti Putin voi halutessaan muuttaa koko Yhdysvallat kasaksi radioaktiivista tuhkaa.
Viides kolonna kuuluu myös Vladimir Putinin sanavarastoon
Vielä traagisempaa on se, kuinka tiedotusvälineet mustamaalaavat nimellä ja kuvalla Venäjän valtaeliitin haastajia – oppositiopoliitikkoja ja kansalaisaktivisteja. Nykyään Venäjän televisiossa on täysin tavallista kuulla puhuttavan natsijuntan ystävistä, pettureista, lännen syöttiläisistä ja viidennestä kolonnasta. Viides kolonna kuuluu myös Vladimir Putinin sanavarastoon.
Keskeiset televisiokanavat myötäilevät Venäjällä hallituksen linjaa, ja kaikki tämä massiivinen vihapuhe on luotu vähintäänkin Kremlin hiljaisella suostumuksella.
Kun yksittäisiä ihmisiä nimeltä mainiten solvataan valtakunnallisilla televisiokanavilla, on selvää, että sama tulkitaan sallituksi myös kansalaisille.
On todennäköistä, että Boris Nemtsovin murhan tilaajaa ei oikeasti saada koskaan selville. Eikä murhan motiiviakaan voi kuin arvailla.
Selvää on vain se, että Venäjälle on luotu pelon ja vihan ilmapiiri, joka vaatii uhrinsa. Vihan kyllästämän ilmapiirin arkkitehti istuu Kremlissä. Tätä asetelmaa ei voi enää ohjelmanmuutoksilla korjata.
Marko Lönnqvist


Huhu päivässä pitää pörssin pirteänä...

Otsikon teksti on siten todistettu - hyvä niin...


Suora nettilainaus Kauppalehdestä:


Pörssi: Outokummun osakkeen noteerausta ei syytä keskeyttää

 pe 6.3.2015 16:09 | Päivitetty tänään 16:16
Teräsrullia Tornion tehtaan kylmävalssaamossa. KUVA: KATJA LEHTO
Teräsyhtiö Outokummun osakkeen hänmmästyttävän kova, noin 20 prosentin yhtäkkinen kurssinousu perjantaina iltapäivällä on ollut Nasdaq OMXin selvityksessä.
Pörssi on analysoinut kurssinousun ja päätynyt siihen, ettei yhtiöstä ole tapahtunut tietovuotoa.
" Olemme tehneet kaikki tällaisiin poikkeuksellisiin tilanteisin liittyvät normaalit selvitykset. Olemme todenneet, että nousun taustalla on uutinen, joka on kaikkien sijoittajien saatavilla," sanoo johtaja Susanna Tolppanen pörssin markkinavalvonnasta.
Tolppasen mukaan pörssillä ei ole mitään syytä keskeyttää Outokummun osakkeen kaupankäyntiä.
Outokumun kurssin rakettinousuun takana pörssin arvion mukaan Reutersin nimettömiin lähteisiin perustuva Outokumpuun myönteisesti vaikuttava uutinen teräsmarkkinoista. 
Reuters kertoi, että Euroopan unioni olisi nostamassa Eurooppaan Kiinasta tuotavalle ruostumattomalle teräkselle 25 prosentin ja Taiwanista tuotavalle teräkselle 12 prosentin tuontitullit. Tullimaksujen nostoilla EU kamppailee polkumyyntiä vastaan.

Yrjö Rautio, olen eri mieltä näkemyksistäsi Presidentti Niinistöstä...

Arvostan Yrjö Raution kolumneja, vaikka välistä olen eri mieltä hänen esittämistään näkemyksistä. Se oikeus minullakin ja kenellä tahansa suomalaisella on ainakin toistaiseksi...

Kieltämättä presidenttimme voisi sanoa sanottavansa yksiselitteisemmin, kristallinkirkkaasti, mutta ainahan hän jättänyt sanomisissaan vastuuta savolaisittain kuulijalle/lukijalle. Se luo asioiden ympärille pientä jännitystä.

Olen ehkä oppinut lukemaan vuosien saatossa yhä enemmän/paremmin rivien välistä ja siksi Presidentti Niinistön sanomiset tuntuvat jopa selkeiltä.

Mielestäni mm. Nato-jäsenyyteen hänellä on selkeä linja - kyllä - mutta milloin, se on asia erikseen.

Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyökehitys on hyvä rauhanaikainen alku - toivottavasti sitä tosi rähinää ei aivan heti tulekaan - toivottavasti ei koskaan.

Niinistön suhtautuminen Venäjään on ollut asiallisen selkeää, kyllä niitä kovempiakin lausuntoja hän vielä ehtii antaa, sillä ruutitynnyrin lanka palaa edelleen - valitettavasti... 
Itse en edes tältä istumalta muista, olisiko kukaan Suomen rauhanajan presidenteistä sanonut näkemyksensä yhtä selkeästi Venäjästä nimenomaan Putinin Venäjästä, joka monien mielestä on juuri tällä hetkellä tuhon tiellä...

Yhdessä alla olevan artikkelin osalta olen Yrjö Raution kanssa samaa mieltä: Lähestyvissä eduskuntavaaleissa ei ole syytä vaieta Suomen turvallisuuspolitiikasta, toisin sanoen Venäjästä, Ukrainasta, Natosta, jne. , turvallisuus on sentään kansakunnan kohtalonkysymys ylitse kaiken muun! Äänestäjiltä vietäisiin kuluttajansuoja kaikkein olennaisimmassa asiassa.

Sivulauseessa totean, että Yrjöllä taisi lipsahtaa alla olevaa kirjoittaessaan eräänlainen "känkkäränkkä-päivä" mukaan, jolloin tekstiin jäi turhan kriittinen, negatiivinen lataus Presidentti Niinistön tekemisistä.  


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:



Presidentti Niinistö on ollut pienissä asioissa tomera

Yrjö Rautio 
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.
Presidentti Sauli Niinistö on selviytynyt hyvin kautensa ensimmäisestä puolikkaasta. Monissa välitodistuksissa hän on kuitenkin saanut kiitettäviä arvosanoja myös aineista, joista ei ole niitä ansainnut. Yksi näistä on selkeäsanaisuus.
Oikeistoeliitin inho Tarja Halosta kohtaan nostaa Niinistön arvosanoja. Halosta moitittiin varsinkin hänen toisena kautenaan, ettei hänellä ollut koskaan mitään sanottavaa. Hänellä oli paljonkin sanottavaa tärkeistä asioista, kuten kestävästä kehityksestä, ihmisoikeuksista, tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Nämä asiat vain ovat eliitin mielestä ”ei mitään”.
Niinistö on jatkanut ulko- ja turvallisuuspolitiikassa edeltäjiensä vakaalla ja varovaisella linjalla. Edes Nato-jäsenyyttä hän ei ole edistänyt piirun piirua. Tämä on karvas pettymys niille, jotka odottivat, että kaikki muuttuu, kun Halosesta päästään. 
Kuka edes tietää, kannattaako Niinistö Suomen Nato-jäsenyyttä vai ei? Hän on sanonut ainoastaan, ettei sitä vastusta ja että asiasta tarvitaan kansanäänestys.
Niinistö tukee Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyötä. Mutta onko se vain rauhanaikaista puuhastelua vai onko tavoitteena puolustusliitto? Olisiko tällaisesta puolustusliitosta turvan takaajaksi, jos se joutuisi todelliseen kokeeseen?
Niinistön suhtautuminen Venäjään on ollut erittäin ymmärtävä, ellei suorastaan arka. Hän on pitänyt presidentti Vladimir Putiniin tiiviisti yhteyttä ja pyrkinyt sovittelijaksi Venäjän ja lännen välille. Vasta historia näyttää, onko yhteydenpidosta valtioon, joka murhaa oppositionsa, ollut todellista hyötyä.
Tietysti voidaan aina kysyä, olisiko pienen Suomen kova linja suhteessa suurvaltanaapuriin tuottanut parempia tuloksia. Sitä sopii epäillä. Tämä on varovaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjamme tärkein puolustus.
Niinistö on pyrkinyt voimakkaasti edistämään ulko- ja turvallisuuspoliittista konsensusta. Se on vaikeana aikana ymmärrettävää. Aivan mahdotonta on kuitenkin ymmärtää hänen toivettaan, että vaalitaistelussa vaiettaisiin näistä asioista. Kaikesta muusta saisi puhua paitsi turvallisuudesta, joka on sentään kansakunnan kohtalonkysymys ylitse kaiken muun! Äänestäjiltä vietäisiin kuluttajansuoja kaikkein olennaisimmassa asiassa.
Niinistön aikana yhteistyö hallituksen, eduskunnan ja presidentin välillä on sujunut hyvin. Mutta turha häntä on kiittää professori Antero Jyrängin tapaan siitä, ettei nyt ole ollut kiistoja Suomen EU-edustuksesta.
Ei se ole Niinistön ansiota. Matti Vanhasen hallitus vain päätti joulukuussa 2009, että Suomea edustaa EU:n huippukokouksissa pääministeri, kun kutsuja on yksi. Kahta kutsua ei ole sen jälkeen tullut.
Niinistö on puuttunut pikkutarkasti Suomen osallistumiseen yhteisiin sotaharjoituksiin Naton ja Yhdysvaltain kanssa. Ehkä se on ollut tarpeen, mutta nämä ovat sittenkin melko pieniä asioita. Niiden pitäisi olla rutiinia, josta on turha tehdä ongelmaa kerta toisensa jälkeen.
Niinistö ei ole malttanut olla puuttumatta myös taloustilanteeseen. Hän on moittinut nykyistä hallitusta ja sen edeltäjiä mielikuvapolitiikasta: sanotaan, että isot ongelmat on ratkaistu, vaikka todellisuudessa ei ole tehty juuri mitään. Moitteelle on pohjaa, mutta tarkoittaako vanha kamreeri, että menoja pitäisi leikata juuri nyt niin rajusti, että valtiontalous saataisiin tasapainoon? Lähes kaikki talousasiantuntijat varottavat siitä.
Niinistö on ollut pienissä asioissa tomera, mutta suurissa asioissa erittäin vaikeaselkoinen, hämärä, välttelevä.
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.