keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuosi 2014 maailmalla - murheellisia tapahtumia...

Ulkomaat 31.12.2014 klo 11:16 | päivitetty 31.12.2014 klo 15:52

Yle Uutiset maailmalla 2014: Ukraina, MH17, Gaza, Syyria ja Ruotsin sukellusvenejahti

Uutisvuotta 2014 hallitsivat lukuisat pitkittyneet ja samalla raaistuneet kriisit ja sodat. Yle Uutisten kirjeenvaihtajat ja toimittajat raportoivat paikan päältä muun muassa Syyrian sisällissodasta, Ukrainan kärjistyneestä kriisistä sekä Gazasta, jossa toimittajamme selvisi täpärästi Israelin ilmaiskusta. Ukrainan kriisin ja Krimin valtauksen myötä kiristyneen kansainvälispoliittisen tilanteen laineet löivät Itämerelle asti; loppusyksyllä Yle Uutiset seurasi ruotsalaisten sukellusvenejahtia Tukholman saaristossa.

Ukraina

Ukrainan kriisi kärjistyi helmikuun lopussa, kun Kiovan keskustassa Itsenäisyydenaukiolla, Maidanilla, kuukausia mieltään osoittaneita ihmisiä alettiin ampua. Yle Uutisten kirjeenvaihtaja Marja Manninen oli paikalla, kun kymmeniä ihmisiä kuoli ja Mannisen majapaikkana olevan hotellin ala-aulasta kehkeytyi ruumishuone ja sairaala.

Video: Yle Uutisten kirjeenvaihtaja Marja Manninen oli paikalla Maidanin aukiolla helmikuussa. — 02:08

Malesialaiskoneen pudottaminen Itä-Ukrainassa

Ukrainan kriisi revähti laajaan kansainväliseen tietoisuuteen viimeistään heinäkuussa, kun Malaysia Airlinesin matkustajalentokone ammuttiin alas Itä-Ukrainassa Venäjä-mielisten kapinallisten alueella. MH17-lento oli matkalla Amsterdamista Kuala Lumpuriin. Tragediassa kuoli lähes 300 ihmistä. Yle Uutisten kirjeenvaihtaja Marja Manninen raportoi turmapaikalta ensimmäisten ulkomaalaisten tiedotusvälineiden joukossa.

Video: Yle Uutisten kirjeenvaihtaja Marja Manninen heinäkuussa malesialaiskoneen turmapaikalla Ukrainassa. — 00:55

Syyria

Syyrian sisällissota jatkui verisenä ja eikä loppua vuonna 2011 alkaneelle konfliktille näy. YK arvioi, että noin 200 000 ihmistä on kuollut ja noin kymmenen miljoonaa ihmistä joutunut pakenemaan sodan tieltä kodeistaan tehden siitä yhden aikamme pahimmista pakolaiskriiseistä. Yle Uutisten ulkomaantoimittaja Tom Kankkonen teki vuoden aikana useita juttumatkoja Syyriaan ja raportoi marraskuussa Homsin kaupungista, joka on tuhoutunut sodassa täysin.

Gazan kriisi

Heinäkuun alussa Israel aloitti sotilasoperaation palestiinalaisten hallitsemalla Gazan kaistalla vastauksena palestiinalaistaistelijoiden rakettituleen. Vuosikausiin verisimmissä operaatiossa kuoli Gazassa yli 2100 ihmistä, heistä enemmistö palestiinalaissiviilejä. Israelilaisia sotilaita kaatui 67. Israelissa siviilejä kuoli kuusi. Seitsemän viikkoa kestäneen operaation aikana Israel teki Gazaan yli 5 200 ilmaiskua. Ylen ulkomaantoimittaja Antti Kuronen pakeni täpärästi Gazan keskustaan ammutun raketin alta.

Video: Pommin jättämä pölypilvi. — 00:40

Ruotsin sukellusvenejahti

Itämeren alue ehti vaipua sotilaallisen aktiviteetin osalta viime vuosina vähän unholaan, koska sotilaallista aktiviteettia ei juuri ollut. Kuluneena vuonna sotilaallinen toiminta Itämerellä lisääntyi. Lokakuussa ruotsalaisviranomaiset etsivät mahdollista ulkovaltojen sukellusvenettä Tukholman saaristossa. Etsintöjä seurasi myös Yle Uutisten kirjeenvaihtaja Jyrki Hara.

Kaksi tapaamista vuoden päättyessä...

Muutama päivä sitten tapasin kaksi henkilöä, vanhoja tuttujani, joiden kanssa olen ollut takavuosikymmeninä paljonkin tekemisissä. Vaihdoimme muutaman sanan lopuksi Uutta Vuotta toivottaen.

Kävin Länsi-Pohjan Keskussairaalassa vierailukäynnillä. Ensimmäinen tapaamistani henkilöistä liikkui sairaalan käytävällä rullatuolissa. Syöpään liittyvät hoidot olivat lyöneet armottomasti leimansa hänen takavuosien/vuosikymmenien urheilulliseen olemukseensa. Hänen olemuksensa oli varsin elämänmyönteinen vallitsevasta nykytilanteestaan huolimatta.

Toisen tapaamistani henkilöistä kohtasin Kauppakadun R-Kioskin edessä viedessäni ylioptimistisena Veikauksen pelejä vetämään - ainakin vielä tämän kerran.
Kuulumisia vaihtaessamme tuttavani kertoi, että hänellä oli todettu Altzheimer-tauti. "Milloin se on todettu?" kysäisin häneltä. "Jo viisi vuota sitten. Olen itse sinut taudin kanssa. Minulla on lääkitys ja tietyt rutiinit, joita noudatan. Onneksi olen kohtalaisen hyvässä fyysisessä kunnossa. Kyllä tässä parjätään." hän totesi yksiselitteisen reippaasti.
Mikäli oikein ymmärsin, hän hiukan harmitteli, että häntä hiukan ylihuolehditaan, "paapotaan" lähiomaisten taholta. Siihen ei hänen mielestään ollut tarvetta...

Luettuani 30.12.2014 Pohjolan Sanomissa olleen Kristiina Gerkman-Kemppaisen kolumnin Kohti kiitollisuutta kävi mielessä - taas kerran - että joka päivä saa olla kiitollinen monista pienistä, hyvistä asioista.

Kyllähän tuo terveys on priorisoitava ehdottomasti paalupaikalle.

Sen jälkeen tulevat kaikki muut, jos ovat tullakseen.

Välitilinpäätös 5 31.12.2014...

Tänään on vuoden 2014 viimeinen päivä. Illalla klo 21 alkaen on perinteinen Kemin kaupungin järjestämä ilotulitus Hahtisaaressa Pohjolan Sanomien toimitalon edustalla. Mahdollisesti Kemin kaupunginjohtaja Tero Nissinen pitää lyhyen tervehdyspuheen viran puolesta...

Aloitin oman blogisivun pitämisen ja siihen kirjoittamisen 1. päivänä heinäkuuta 2014 eli kuusi kuukautta sitten.

Olen kirjoittanut tähän mennessä kaiken kaikkiaan 500 viestiä, blogikirjoitusta. Niitä on käyty lukemassa/katselemassa tähän saakka yhteensä 5306 kertaa.

Viestejä, tekstejä on luonnollisesti käyty lukemassa moninkertaisesti, sillä arvelen kävijän lukaisevan useamman tekstin kertakäynnillä...

En edelleenkään osaa lainkaan arvioida, kuinka paljon yleensä blogisivuja käydään lukemassa, todennäköisesti lukijamäärät vaihtelevat erittäin paljon.
Edellä mainitsemani lukijamäärä tyydyttää minua, koska se toistaiseksi on ollut edelleen nousussa ja olen ymmärtääkseni saanut uusia lukijoita.

Minulle on syntynyt vahva tunne, että blogisivujani, viestejäni käyvät yksityishenkilöiden lisäksi haistelemassa erilaiset palvelimet, hakukoneet aktiivisesti - "tehtäväksi saaneena" - niin lännessä kuin viime aikoina myös idässä...

Haluan edelleen uskoa, että blogisivuni vielä löydetään vielä nykyistä paremmin ja jatkossa ns. viidakkorumpu toimii tehokkaasti.
Mahdollisesti ensi vuoden puolella hiukan niiden ilmettä muokkaan. Tähän saakka olen mennyt siitä, mistä aita on matalin = mahdollisimma vähällä vaivalla...

Itse olen Suomessa informoinut arviolta noin 350-400 henkilöä sivuistani. Heistä tuskin enempää kuin neljännes-kolmannes on toistaiseksi käynyt lukemassa tekstejäni.

Arvelen, että Meri-Lapin alueellakaan ei ole kovinkaan monta henkilöä, jotka seuraavat aktiivisesti = säännöllisesti blogisivujani.

Keskustellessani erilaisten henkilöiden, pääasiassa paikkakuntalaisten kanssa otan lähes aina blogisivuasian esille uusia lukijoita saadakseni.

Blogisivuni on nykyään Kemiläiset bloggaajat-nimikkeen alla.

Reitti tätä kautta on seuraava: www.kemi.fi >Sivut > Sosiaalinen media > Kemiläiset bloggaajat > Aki Pyykkö

Tekstejäni on kommentoitu toistaiseksi erittäin vähän, käytännössä ei juuri lainkaan, vaikka lukijan/kommentoijan ei tarvitse olla rekisteröitynyt blogikirjoittaja.

Toki olen aikaisemminkin havainnut, että kommentoida julkisesti jotain asiaa, on työn ja tuskan takana monille meistä. Kynnys on erittäin korkealla. Miten sitä voidaan madaltaa?

Henkilökohtaisesti suurin yllätys on edelleen kävijäjakauma, Suomessa ja Yhdysvalloissa on käyty katselemassa sivuja lähes yhtä paljon. Suomalaisten osuus on nousussa, Suomi on mennyt johtoon - hyvä niin.

Toivottavasti heistä suurin osa on Meri-Lapissa asuvia lukijoita ja nimenomaan kemiläisiä lukijoita...

Kohde Sivun katselut

Suomi 2133
Yhdysvallat 2125

Puola 333

Saksa 264

Ranska 183

Venäjä 69
Ruotsi 20

Yhdistynyt kuningaskunta 14

Ukraina 11

Malesia 3

Burundi 2

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.

Totean, että näitä välitilinpäätöksiä ensi vuoden puolella harvennan, niihin ei välttämättä enää ole akuuttia tarvetta...

tiistai 30. joulukuuta 2014

Suomen Keskusta jyrää - edelleen...

Tämänhetkinen kannatustilanne Keskustalla on erinomainen. Sen sijaan muilla puolueilla alkaa olla hätää myydä asti.

Perussuomalaiset syöksyy alaspäin

Keskusta on edelleen ylivoimaisesti suosituin puolue.

Kuva: Yle Uutisgrafiikka

Yle Uutisten joulukuun mittauksessa keskustan kärkipaikka vahvistui, kun kokoomus, SDP ja perussuomalaiset menettivät kannatustaan. Perussuomalaisille 13,3 prosentin kannatuslukemat ovat koko vaalikauden pohjanoteeraus.

Perussuomalaisten kannatus pysyi pitkään 17-18 prosentin tuntumassa eli lähellä kevään 2011 eduskuntavaalien 19,1 prosentin jytkylukemia. Syksyn aikana perussuomalaiset ovat olleet kuitenkin syöksyssä alaspäin, ja elokuun 17,1 prosentin lukemista puolueen kannatus on pudonnut noin prosenttiyksikön joka kuukausi.

Eduskuntavaalimittauksissa perussuomalaisten kannatus on ollut näin alhaalla viimeksi syksyllä 2010, mutta silloin kannatuksen suunta oli ylöspäin.

Populisti- ja protestipuolueen sanomaa näyttää vesittävän se, että puoluejohtaja Timo Soini viihtyy nykyisin paremmin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan kuin oppositiojohtajan roolissa.

Perussuomalaisten ongelmana on ollut tavoittaa naisäänestäjiä. Joulukuun mittauksessa vain kuusi prosenttia naisista äänestäisi perussuomalaisia.

Jyrkkää kannatuksen laskua selittää kuitenkin vielä enemmän miesten pako. Kesällä joka neljäs mies äänesti perussuomalaisia, nyt enää joka viides.

Keskusta rikkoo ennätyksiään

Keskustan kannatus on noussut kesäkuun 19,5 prosentin lukemista yhtämittaisesti nyt mitattuihin 26,8 prosentin ennätyslukemiin. Joulukuussa kannatuksen kasvu näytti jo hiipumisen merkkejä, sillä lisäkannatusta tuli enää 0,1 prosenttiyksikköä.

Opposition sisällä voimasuhteet ovat puolessa vuodessa mullistuneet. Keskusta on nyt tuplasti suositumpi kuin perussuomalaiset. Viime eduskuntavaaleista keskustan suosio on noussut peräti yksitoista prosenttiyksikköä.

Keskustalle on mitattu yli 25 prosentin kannatuslukemia viimeksi noin kymmenen vuotta sitten. Viime vuoden marras- ja joulukuussa keskustan kannatus hipoi 24 prosentin lukemia, mutta keväällä puolueen suosio putosi alle 20 prosentin

Kokoomus pysyi kakkosena

Kokoomuksen syöksy alaspäin tasaantui hieman joulukuussa, kun pudotusta tuli enää pari kymmenystä. Heinäkuun 21,8 prosentin lukemista suosio on pudonnut joka kuukausi ja nyt kannatus ylittää enää niukasti 17 prosentin rajan.

Kesäkuussa kokoomuksen johtoon ja pääministeriksi valittu Alexander Stubb on yrittänyt padota kannattajapakoa puhumalla kodista, uskonnosta ja isänmaasta.

Pääministeripuolueen synkkyyttä lieventää vain se, että kakkossija hieman vahvistui, kun toinen päähallituspuolue SDP tipahti taas 15 prosentin tuntumaan. Antti Rinteen johdolla SDP:n kannatus sahaa nyt edestakaisin.

Vihreät ohitti vasemmistoliiton

Tänä vuonna oppositioon siirtyneiden vasemmistoliiton ja vihreiden kisa jatkuu tiukkana. Nyt oli vaihteeksi vihreiden vuoro ohittaa vasemmistoliitto. Joulukuussa vihreiden suosio kasvoi ja vasemmistoliitto pysyi paikallaan.

Myös pieneten hallituspuolueiden sarjassa järjestys vaihtui, kun kristillisdemokraatit ohittivat RKP:n.

Naisten varmuus kasvoi

Taloustutkimus haastatteli kannatusarviota varten 3.-27.12.2014 yhteensä1935 henkilöä, joista puoluekantansa kertoi 63,5 prosenttia. Joulukuun tapaan haastateltujen määrä oli hieman tavanomaista pienempi, joten virhemarginaali on tällä kertaa hieman korkeampi eli 1,8 prosenttiyksikköä ylös- tai alaspäin.

Puoluekantansa kertoneiden osuus nousi selvästi marraskuun luvuista ja palasi tavanomaiselle tasolle.

Epävarmojen vastaajien määrä on syksyn aikana ollut nousussa, mutta nyt naisissa puoluekantansa kertoneiden osuus selvästi vahvistui, kun taas miesten epävarmuus vielä vähän kasvoi.

Paavo Väyrysen näkemys, tulkinta "käsittämättömään" kolumnitulkintaan...

Toimin taas kerran Konsta Pylkkäsen välikätenä, sillä monikaan blogotekstini lukijoista ei lue todennäköisesti Pohjolan Sanomia ja siltä osin mm. Paavo Väyrysen näkemys jäisi lukematta...

Nettilainaus Pohjolan Sanomista:

Päivitetty 29.12.2014 21:10, julkaistu 29.12.2014 21:09

Väyrysen vastine: Tosiasiat on tunnustettava, virheet on myönnettävä

Kuva: Anssi Jokiranta

Paavo Väyrynen

Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen vastaa Lännen median Lauri Nurmen 27.12. julkaistuun kolumniin. Hän sanoo, että kolumnissa esitetään käsittämätön tulkinta siitä, mitä hän tarkoitti radiohaastattelussa sanomalla, että sekä Venäjän että EU:n tulisi myöntää virheensä Ukrainan kriisin yhteydessä.

Tänä vuonna puhjennut Ukrainan kriisi syntyi vahingossa useiden virhearvioiden seurauksena. Kriisi on ensi sijassa Ukrainan sisäinen, mutta ulkovallat ovat sitä omalla toiminnallaan kärjistäneet. Sekä länsimaat että Venäjä aliarvioivat Ukrainan sisäiset vastakohtaisuudet.

Ukraina on äärimmäisen kahtiajakautunut maa. Sen länsiosat ovat kuuluneet aikaisemmin Itävalta-Unkariin ja Puolaan, ja siellä on suuri puolalais- ja unkarilaisvähemmistö. Maan länsiosissa käytiin vielä 1950-luvun alussa sissisotaa neuvostoarmeijaa vastaan. Siellä venäläisiä suorastaan vihataan. Krimin niemimaa ja Itä-Ukraina ovat puolestaan kuuluneet satojen vuosien ajan Venäjään, ja siellä venäläiset ovat enemmistönä.

Euroopan unionissa tehtiin virhe, kun Venäjä jätettiin kokonaan vuonna 2008 käynnistetyn Itäisen kumppanuuden ohjelman ulkopuolelle. Kiista kumppanuusohjelmaan liittyneestä EU:n ja Ukrainan välisestä assosiaatiosopimuksesta johti sisällissotaan ja kansainväliseen kriisiin.

EU antoi tukensa assosiaatiosopimusta kannattaneille Maidanin aukion mielenosoittajille. Tilanne kuitenkin ryöstäytyi käsistä, kun mielenosoittajat helmikuun lopulla torjuivat johtavien EU-maiden välityksellä presidentti Viktor Janukovitshin ja oppositiopuolueiden välille aikaansaadun sopimuksen ja syrjäyttivät perustuslain vastaisesti presidentin virastaan. Uusi hallinto nimitti tilannetta vallankumoukseksi.

Venäjä rikkoi kansainvälistä oikeutta valtaamalla Krimin niemimaan. Jos Krim olisi vain julistautunut itsenäiseksi, länsimaiden reaktio olisi ollut lievä. Olivathan länsimaat itse rikkoneet kansainvälistä oikeutta Kosovon itsenäistymisen yhteydessä, mitä kaikki EU-maatkaan eivät hyväksyneet. Krimin liittäminen Venäjään sai osakseen jyrkän tuomion.

Venäjä on rikkonut räikeästi kansainvälistä oikeutta myös Itä-Ukrainassa. Siellä kysymys oli aluksi sisällissodasta, johon osallistuneet separatistijoukot saivat tukea Venäjältä. Jossakin vaiheessa maassa oli ilmeisesti myös Venäjän armeija yksiköitä. Tällä hetkellä tilanne on sekava.

Länsimaat asettivat ensimmäiset suhteellisen lievät Venäjä-pakotteensa Krimin valtauksen vuoksi. Myöskään Itä-Ukrainan tapahtumien perusteella asetetut pakotteet eivät olleet aluksi kovin ankaria. Käännekohdaksi muodostui malesialaisen matkustajakoneen tuhoutuminen. Syyllisiä ei varmuudella tiedetä, mutta länsimaisissakin selvityksissä on tultu siihen tulokseen, että ilmeisesti sen ampuivat alas separatistit Ukrainan armeijan varastoista hankkimallaan ohjuksella.

Diplomaattipiireissä on arvioitu, että koviin pakotteisiin ei ehkä olisi päädytty, jos Venäjä olisi heti tuominnut malesialaiskoneen pudottamisen, vaatinut syyllisten saattamista vastuuseen ja auttanut pelastusmiehistöjen pääsemisessä tuhoalueelle. Tästä virheestä Venäjä sai maksaa kovan hinnan. Pakotteista ja Venäjän asettamista vastapakotteista kärsimme kaikki.

Ukraina on kokenut suunnattomia kärsimyksiä sen vuoksi, että sille ei annettu mahdollisuutta ylläpitää hyviä suhteita ja harjoittaa läheistä yhteistyötä sekä EU:n ja muiden länsimaiden että Venäjän kanssa. Jos kriisi jatkuu ja jopa syvenee, menettäjien joukossa ovat ukrainalaisten lisäksi myös kaikki muut osapuolet.

Syyttelyn sijaan on ryhdyttävä yhdessä hakemaan kriisiin poliittista ratkaisua. Sen edellytyksenä on, että osapuolet tunnustavat tosiasiat ja myöntävät myös omat virheensä.

Paavo Väyrynen

maanantai 29. joulukuuta 2014

Erkki Tuomioja tuli ulos "hys-hys"-kaapistaan...

Nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Tuomioja: Ahvenanmaa voisi kiinnostaa Natoakin

POLITIIKKA 29.12.2014 17:22 Päivitetty 29.12.2014 17:52

Laura Halminen

HELSINGIN SANOMAT

KALLE KALLIO / HS

Erkki Tuomioja

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd) mielestä Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Charly Salonius-Pasternakin kirjoitus on provokaatio, joka on tehty "Nato-häntä kainalossa".

"Pidän tätä Salonius-Pasternakin kirjoitusta varsin tarkoituksellisena provokaationa, jonka vuoksi ei kannata provosoitua", Tuomioja kommentoi Helsingin Sanomille sähköpostitse.

Salonius-Pasternak kirjoittaa maanantaina HS:n Vieraskynä-palstalla, että Venäjä voisi pari Ahvenanmaan saarta valtaamalla kontrolloida Itämeren ilmatilaa.

Artikkeliin liittyvät

Tutkija Salonius-Pasternak: Suomi voisi olla sotilaallisen iskun ensimmäinen kohde 13:14

Tuomioja kirjoitti blogissaan Itämeren ilmatilan turvaamisesta lauantaina.

Puolustussuunitelmat eivät kuitenkaan Tuomiojan mielestä kuulu julkisuuteen.

"Kaikki sotilasesikunnat tekevät kaikenlaisia varautumissunnitelmia myös hyvin epätodennäköisiäkin tilanteita ja uhkia varten", Tuomioja kirjoittaa.

"Enkä usko Suomen puolutusvoimien olevan tässä yhtään muita heikommin eväin liikkellä. Niitä ei kuitenkaan julkisesti käsitellä siksi, että puolutussuunnittelussa on aina paljon salassa pidettävää asiaa ja siksi, että ei ole myöskään syytä rakentaa valmiita viholliskuvia mihinkään suuntaan", Tuomioja kirjoittaa.

"Tämän uskoisin myös ulkopoliittisen instituutin tutkijan ymmärtävän, mutta hänen ei tarvitse siitä piitata jos hänellä on ihan omat poliittiset tarkoitusperänsä ja tavoitteensa."

Valmiussuunnittelussa varaudutaan kenties jopa Salonius-Pasternakin kuvaileman kaltaiseen tilanteeseen, Tuomioja arvioi.

Hänen mukaansa esimerkiksi sotilasliitto Natolla voi olla vastaavanlaisia vaikkapa Ahvenanmaahan liittyviä painostus- ja hyväksikäyttötarpeita. Tutkijan motiiveista ulkoministeri toteaa:

"Totta kai siinä on tarkoitushakuisuus mukana, eli niin sanotusti Nato-häntä kainalossa."

Tuomioja on ottanut kantaa Ulkopoliittisen insituutin tutkijoiden näkemyksiin aiemminkin. HS:n haastattelussa heinäkuussa ulkoministeri totesi Ulkopoliittisen instituutin nimeten, että ulko- ja turvallisuuspoliittinen tutkimus ei palvele päätöksentekoa.

"Me saamme enemmän mielipiteitä kuin analyysia", Tuomioja sanoi HS:lle.

Ulkopoliittinen instituutti perustettiin vuonna 2006 eduskunnan satavuotisjuhlaistunnossa. Instituutin perusrahoituksesta vastaa eduskunta. Sivuillaan instituutti kertoo olevansa riippumaton.

Lukaisehan tämä ja tarkkaan - ajatuksen kanssa...

On mielenkiintoista lukea tekstejä, asiantuntijalausuntoja, joita ei mikään lehti Suomessa erittäin suurella todennäköisyydellä olisi julkaissut muutamia kymmeniä vuosia sitten. Jopa vuosi sitten alla olevan tyyppinen arvio olisi saattanut jäädä pölyyntymään tutkijan hyllylle, hyllytettynä...

Moni saattaa väittää, että alla olevan tyyppiset arviot "maalaavat piruja seinille". Oli niin tai näin, elämme aivan toisenlaisessa maailmassa kuin hetki sitten ja on syytä ennakoida kaikki mahdolliset vaihtoehdot kylmän rauhallisesti, rehellisesti ja nimenomaan avoimesti.

Maailma on muuttunut dramaattisesti vuoden, viimeisen puolen vuoden aikana. Kriisipesäkkeitä on ihan myydä saakka.

Luonnollisesti meitä suomalaisia kiinnostaa, on kiinnostettava, mitä suuren itäisen naapurimme, Venäjän päättäjien korvien välissä lähiaikoina liikkuu yhä syvenevän talouslaman kourissa.

Toimin taas eräänlaisena Konsta Pylkkäsen välikätenä, sillä välttämättä monikaan blogitekstieni lukijoista ei lue mm. Helsingin Sanomien kirjoituksia...

Niin - olisipa mukava saada kommentteja suomalaisten, rikkiviisaiden ulkopolitiikan asiantuntijoiden näkemyksiä alla olevasta.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomien sivuilta hiukan tuunattuna:

Tutkija Salonius-Pasternak: Suomi voisi olla sotilaallisen iskun ensimmäinen kohde

PÄÄKIRJOITUS 29.12.2014 13:14

Vieraskynä-palstalla julkaistaan asiantuntijakirjoituksia. Noin 4 300 merkin mittaisia tekstejä voi tarjota osoitteeseen hs.artikkeli@hs.fi. Toimitus editoi julkaistavat artikkelit.

Tähän asti Suomen on uskottu voivan joutua sotilaallisen konfliktin osapuoleksi vain osana laajempaa sotaa. Nykyoloissa Suomi voi joutua uhatuksi herkemmin kuin olemme ajatelleet.

Suomessa ajatellaan yleisesti, että maahamme voitaisiin kohdistaa sotilaallista voimaa vain, jos lähialueilla käytäisiin laajamittaista sotaa. Viimeisimmässä Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa käsittelevässä valtioneuvoston selonteossa asia muotoiltiin näin: "Suomi voi joutua painostuksen tai voimankäytön kohteeksi yleiseurooppalaisessa tai alueellisessa kriisissä."

Venäjän viimeaikaisten toimien vuoksi tätä olettamaa on arvioitava uudelleen.

Ennakoitavissa on skenaarioita, joissa Suomi olisi ensimmäinen ja siinä vaiheessa ainoa Itämeren alueen maa, johon sotilaallinen isku kohdistettaisiin.

Rajoitettuun sotilaalliseen voimankäyttöön tai sillä uhkaamiseen voi olla monia syitä. Esimerkkeinä mainittakoon poliittiseen päätöksentekoon vaikuttaminen, liikkumavapauden rajoittaminen Itämerellä tai harhautus, jolla pyritään ohjaamaan huomiota pois muualle suuntautuneesta, merkittävämmästä sotilaallisesta toiminnasta.

Venäjällä on kyky vallata käyttöönsä naapurien alueita avoimesti, peitetysti tai välikäsien kautta. Ottamalla käyttöön vain vaikkapa pari Ahvenanmaan saarta Venäjä voisi nykyisillä asejärjestelmillä kontrolloida Itämeren ilmatilaa. Näin se pystyisi rajoittamaan tehokkaasti esimerkiksi Helsingin ja Tukholman välistä ilmaliikennettä.

Tämä vaikuttaisi keskeisesti esimerkiksi Naton kykyyn puolustaa Viroa – puhumattakaan saarten miehittämisen laajemmista vaikutuksista Suomen politiikkaan, talouteen ja yhteiskuntaan.

Tuollaisessa tilanteessa Suomen poliittinen johto joutuisi miettimään, mitä sotilaallisia keinoja se olisi valmis käyttämään suvereniteetin loukkauksen lopettamiseksi. Toinen vaihtoehto olisi taipua maan rajojen ulkopuolelta tulevaan saneluun.

Luultavasti hyökkääjän tavoite olisi aluksi epäselvä, ja poliittinen johto joutuisi harkitsemaan ulkopuolisen sotilaallisen avun pyytämistä sekä Euroopasta että Pohjois-Amerikasta.

Kuvaillun kaltaisessa tilanteessa Suomi saisi mitä luultavimmin poliittista ja taloudellista tukea. Jos toisen valtion sotilaiden läsnäolo suomalaisella saarella olisi selvästi todennettu, laukeaisi Lissabonin sopimuksen mukainen EU:n avunantolauseke. Se ei kuitenkaan ole samanlainen kollektiivinen turvallisuustae kuin Nato-jäsenyyssopimuksen viides artikla.

EU:n avunantolausekkeeseen perustuva sotilaallinen apu olisi todennäköisesti kahdenvälistä. Jokainen unionin jäsenmaa joutuisi pohtimaan valmiuttaan sotaan muutaman suomalaisen saaren takia.

Julkisesti olisimme ainakin kriisin alussa sotilaallisesti yksin. Yksin taisteleminen on nykyisin puolustuksemme perusta ja lähtökohta. Voi kuitenkin olla, että Suomen ja muiden EU:n jäsenmaiden näkemykset siitä, onko suvereniteetin loukkaus tapahtunut ja miten vakavana sitä pidetään, eroaisivat toisistaan.

Tässä tapauksessa Suomi saattaisi pitää sekä diplomaattisten että sotilaallisten keinojen käyttöä mahdollisena. Muut eurooppalaiset maat sen sijaan saattaisivat suosia vain diplomaattisten keinojen käyttöä, koska ne toivoisivat näin estävänsä kriisin laajentumisen. Suomi olisi siis suuressa ristipaineessa.

Venäjä voisi jopa saavuttaa päämääränsä ilman laukaustenvaihtoa, koska Suomi ei ehkä uskaltaisi eskaloida tilannetta vahvan kansainvälisen sotilaallisen tuen puutteen takia. Jotkin muut maat voisivat vielä vaatia, että konflikti ei saa laajentua Suomen toiminnan vuoksi.

Tällaiset skenaariot eroavat Suomen suvereenisuuden näkökulmasta merkittävästi niistä oletuksista, joille Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa on rakennettu. Näiden ja aiempien uhkakuvien eroja pitää analysoida syvällisesti, ja tällaisia tilanteita varten pitäisi harjoitella myös valtionhallinnon valmiusharjoituksissa.

Kylmän sodan jälkeisen ajanjakson loputtua uudelle ajalle ei vielä ole nimeä. Tällä aikakaudella Suomeen kohdistuva hyökkäys on kuitenkin todellinen mahdollisuus, jonka poliittinen johto ja tulevat hallitukset joutuvat ottamaan huomioon suunnitellessaan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.

Charly Salonius-Pasternak
Kirjoittaja on vanhempi tutkija Ulkopoliittisessa instituutissa.

Aki Pyykkö