maanantai 8. joulukuuta 2014

EK:n Alahuhta - latoo tuttuja teesejä pöytään...

Pääsin taannoin kehumaan EK:n tulevaa puheenjohtajaa Matti Alahuhtaa, kun luin lehdestä, että hän maksaa pääasiassa veronsa Suomeen. Tuskin hän rakastaa veroja mutta kuitenkin...

Hän alkaa orientoitua tulevaan tehtäväänsä. Hänkin joutunee toteamaan vanhan toteamuksen: Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Tosin saattaa olla, että em. henkilö voi harrastaa kohtuullisen itsenäistä toimintakunttuuria - syy:Taloudellinen riippumattomuus lähes kaikesta...

Saattaa olla, että hän löytää eräänlaisen sielunveljen Suomen Keskusta rp:n puheenjohtajasta Juha Sipilästä.

Alla oleva artikkeli osoittaa, että paneutuminen tulevaan tehtävään edistyy erinomaisesti. Hän latoo tuttuja teesejä pöytään jo lähtökuopissa eli ennen varsinaista starttia. 

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

"Jos tätä jatkuu, asiat pitää lopulta oikaista romahduksen kautta"

Etelärannan uusi pomo: Suomessa on vaisu ja energiaton mieliala

EK:n tuleva puheenjohtaja Matti Alahuhta on luonnostellut kolmen kohdan muutosohjelman

TALOUS 

Perusasiat kuntoon.
Siinä sanapari, jota hissejä ja liukuportaita valmistavan Koneen entinen toimitusjohtaja Matti Alahuhta käyttää haastattelussa eniten. Hän aloittaa tammikuun alussa Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n puheenjohtajana. Alahuhta on ainakin kaksi vuotta keskeisessä roolissa, kun työnantajat määrittelevät, mihin kuntoon Suomea pitää muuttua.
Jo ennen ensimmäistä kysymystä Alahuhta kaivaa taskustaan ruutupaperin. Siihen hän on kirjoittanut kuulakärkikynällä kolme kohtaa, joilla Suomen perusasiat saadaan kuntoon.
Kolme teesiä

Alahuhdan muutosohjelma Suomelle

1 Kustannuskilpailukyky kuntoon maltillisilla palkankorotuksilla ja työaikajoustoilla. Suomessa pitää tehdä enemmän työtä ja työtunteja.
2 Tuloverotusta on kevennettävä. Lisäksi pitää perua pääomatuloverotuksen ja perintöverotuksen tuoreimmat kiristykset.
3 Julkisen sektorin menot on saatava sille tasolle, että kansantalous pystyy rahoittamaan ne.
Koulutusta pitää parantaa. Sen ja tutkimuksen merkitys on 20 seuraavana vuonna huomattavasti tärkeämpi asia kuin 20 edellisenä.
Alahuhdan teesit eivät ole yllättäviä, mutta tapa, jolla hän esittelee niitä, on kiteytynyt ja kiihkoton – siis kaikkea muuta kuin sotkuinen.
"Minusta Suomessa ei puhuta tarpeeksi työttömyydestä. Täällä puhutaan enemmän taloudesta, vaikka pitäisi puhua työpaikoista", Alahuhta aloittaa.
Hänellä on seuraavalle hallitukselle yksi vaatimus yli muiden: "Seuraavan hallituksen pitää saada 200 000 työpaikkaa yksityissektorille vuoteen 2020 mennessä."
Muuten hyvinvointivaltiolle käy huonosti.
Alkajaisiksi Alahuhta esittelee Suomen keskeiset ongelmat.
"Viime vuosikymmenellä olimme kolmen parhaimman joukossa IMD:n kilpailukykyvertailussa, nyt sijalla 18. Pysähdyttävää tässä on se, että olemme vasta 58. sijalla, kun mitataan, mikä maa kykenee houkuttelemaan ulkomaisia investointeja", hän huomauttaa.
"Lisäksi Suomessa on vaisu ja energiaton mieliala. Uhka on, että jos tätä jatkuu, asiat pitää lopulta oikaista romahduksen kautta. Maailma on muuttunut, ja me emme ole pysyneet muutoksen perässä."
Maailman muutoksen Alahuhta kiteyttää kolmeen kohtaan.
"Maailmanlaajuiset muutokset ovat Suomelle suuri mahdollisuus – siis kunhan ensin saadaan perusasiat kuntoon."Ensimmäiseksi listalla on digitaalisuus ja ylipäätään teknologian muutos, joka muuttaa perusteellisesti monia toimialoja. Toisena muuttujana on robotiikka ja kolmantena koulutuksen ja tutkimuksen kasvava merkitys.
Alahuhta uskoo, että Suomesta voi ihan hyvin kehittyä vaikkapa merkittävä robottien tekijä. Valmistajia on jo nyt.
Robotiikka ei tapa työtä, Alahuhta uskoo. Ei ainakaan nopeasti.
"Päinvastoin se osaltaan mahdollistaa teollisen toiminnan laajan jatkumisen Suomessa. Olen käynyt tehtailla, joissa robotiikka on viety äärimmilleen, ja kaikissa niissä on ihmisiä töissä."
Mutta ilman koulutuksen ja tutkimuksen määrätietoista kehittämistä ei tule mitään.
"Tuotekehitystä ei ole ilman korkean tason koulutusta. Tuotantoa ei ole ilman korkean tason tuotekehitystä", Alahuhta kiteyttää.
"Koulutuksen ja tutkimuksen merkitys on seuraavat 20 vuotta huomattavasti tärkeämpi asia kuin se oli edelliset 20 vuotta."
Ongelmat on määritelty, joten voimme palata ruutupaperin yläreunaan, johon on kirjattu keinot. Niillä Suomen pitäisi päästä eroon "voimattomuudestaan".
Ensimmäinen vaatimus on tuttua tekstiä työnantajilta: kustannuskilpailukyky pitää saada kuntoon, ja siinä onnistutaan, kunhan palkat kasvavat lähivuosina todella vähän.
Sen lisäksi Suomi tarvitsee enemmän työpaikkoja. "Meidän pitää tehdä enemmän työtä ja työtunteja."
Alahuhdan mukaan joustoista kaikkein tärkeimpiä ovat työaikajoustot: työtä pitää voida tehdä silloin kun sitä on, ja työaika tasataan kuukauden tai vuoden aikana esimerkiksi työaikapankkien avulla. Tämä lisää tuottavuutta.
Toinen vaatimus on nykyistä kannustavampi eli kevyempi tuloverotus jo senkin takia, että ostovoima säilyisi, koska palkat eivät lähivuosina nouse.
"Lisäksi pitää perua pääomaverotuksen ja perintöverotuksen viimeisimmät kiristykset."
Kolmantena on julkisen sektorin menojen pienentäminen sille tasolle kuin kansantalous pystyy sen rahoittamaan.
Alahuhta kertoo teeseistään työnantajien päämajassa Eteläranta 10:ssä, jossa valtaosa suurista työmarkkinaratkaisuista neuvotellaan.
Samana päivänäkin talossa kokoontuu ryhmä, joka neuvottelee työmarkkinoiden pelisääntöjä uusiksi. Jos neuvottelut onnistuvat, ne saattavat muuttaa Suomea merkittävästi.
Meneillään olevien ja lähiaikoina tulevien neuvottelujen takia Alahuhta vaikenee kaikista työmarkkina-aiheista. Sen verran hän kuitenkin sanoo, että pelisääntöneuvotteluissa pitää syntyä tulosta pian, hyvissä ajoin ennen kesän palkkaneuvotteluja.
"Näin on yhdessä sovittu. Olen optimisti, että tästä syntyy sopu. Koska Suomi on ulkomaalaisten sijoittajien houkuttelijana sijalla 58, en jaksa uskoa, että löytyy joku, joka ei haluaisi tätä tilannetta parantaa."

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Pelkistettyä logiikkaa ...

Googlailin hetki sitten otsikolla - kaksoiskansalaisuus Suomessa, johan alkoi tekstiä löytyä.

Nimenomaan Suomen venäläissyntyisistä kaksoiskansalaisista löytyi aikamoinen määrä tekstiä, jonka perusteella intouduin pelkistettyyn logiikkaan...  

Nettilainaus Iltalehden artikkelista:

Venäjän tutkimuksen professori: "Kaksoiskansalaisuus on järjetön systeemi"

Tiistai 4.3.2014 klo 14.03
 

Suomen tulisi luopua kaksoiskansalaisuuden mahdollistamisesta, sanoo Venäjän tutkimuksen professori, dosentti Timo Vihavainen Helsingin yliopistosta.

Venäjän presidentti Vladimir Putin ajaa venäjänkielisten etuja myös Venäjän rajojen ulkopuolella. Suomi ei muodosta asiassa poikkeusta. Aihe on noussut pintaan Ukrainan kriisin myötä, kun Venäjä on asettunut puolustamaan Ukrainassa asuvia venäläisvähemmistöjä.
Venäjän tutkimuksen professori, dosentti Timo Vihavainen Helsingin yliopistosta ihmettelee suomessakin yleisesti käytössä olevaa mahdollisuutta kaksoiskansalaistuuteen.
- En ymmärrä mitä etuja siitä yleisesti on saatavissa. Kyllä ihmisen pitää kyetä päättämään, minkä maan kansalainen hän on ja ketä kannattaa vaikkapa pesäpallo-ottelussa. Kaksoiskansalaisuus on järjestön systeemi, Vihavainen sanoo.
Hän korostaa, että kyse ei ole ainoastaan venäläisten, vaan myös kaikkien muiden kaksoiskansalaisuuksien kieltämisestä Suomessa. Käytäntö on Suomessa ollut mahdollinen vuodesta 2003 saakka.
Noin puolet maailman maista hyväksyy kaksoiskansalaisuuden. Esimerkiksi Norja ei lähtökohtaisesti hyväksy käytäntöä, mutta Australia sen sijaan jopa kannustaa kansalaisiaan siihen.
"Tulee vastaan aika, ettei mitään enää voida tehdä"
Suomessa asuu noin 80 000 venäjänkielistä henkilöä. Venäjän kansalaisia on yli 30 000 ja heistä osalla on kaksoiskansalaisuus.
Hänen mukaansa Suomen tilanne Venäjään nähden olisi juridisesti erilainen, jos kaksoiskansalaisuutta ei olisi. Kansalaisiinsa nähden Venäjällä on velvollisuuksia, mutta lain edessä venäjänkielinen suomalainen on itänaapurista katsottuna vain ulkomaalainen.- Mikä sitten on optimaalinen määrä, sitä on vaikea sanoa. Kun puoli miljoonaa alkaa tulla täyteen, ei niin suuri vähemmistö ole hyväksi missään päin maailmaa. Se tuottaa paljon ongelmia, joista irti pääseminen on vaikeaa, ellei mahdotonta, Vihavainen toteaa.
- Nyt on kaikki mahdollisuudet tehdä mitä vain. Jos mitään ei tehdä, tulee vastaan aika, ettei mitään enää voida tehdä.

Nettilainaus vanhasta artikkelista:

Venäjällä on maanantaina, 4.8.2014, astunut voimaan laki, joka edellyttää kaikkia ulkomailla pysyvästi asuvia  Venäjän kansalaisia sekä Venäjän kansalaisuuden lisäksi muita kansalaisuuksia omaavia rekisteröitymään 60 päivän kuluessa liittovaltion maahanmuuttoviraston 

________________________________________________________

Pätkä eräästä yleisönosastoartikkelista:

Venäjän poliittinen johto on linjannut, että Venäjän valtio käyttää kaikkia keinoja suojellakseen kansalaistensa etuja ulkomailla. 

Presidentille ja sotilaalliselle johdolle valtuutettu keinovalikoima ulottuu diplomaattisesta painostuksesta suoriin sotatoimiin.
Valtaamalla Krimin Ukrainalta Venäjä osoittaa, että se on valmis käyttämään sotilaallista voimaa ”puolustaessaan kansalaisiaan”. 

Käytin lainausmerkkejä, koska venäläiset Krimillä eivät olleet minkäänlaisessa vaarassa. Venäjä valtasi Krimin tällä verukkeella, vaikka se oli useissa sopimuksissa taannut Ukrainan valtion koskemattomuuden ja rajat. Vastineeksi näistä sitoumuksista Venäjä sai Ukrainan ydinasearsenaalinkin haltuunsa.
Venäjä on siis todistettavasti valmis käyttämään ulkomailla asuvia kansalaisiaan tekosyynä sotatoimille ja jopa sotarikoksille.

Lisäksi Venäjän asevoimien komentaja on jo kaksi vuotta sitten ilmaissut selvästi Venäjän pitävän Suomea etupiirinään.

Tällaisessa tilanteessa on erittäin huolestuttavaa, että maahamme otetaan jatkuvasti lisää venäläisväestöä, jolle myönnetään kaksoiskansalaisuus. Näillä henkilöillä on pysyvä oleskeluoikeus maassamme ja heidän toimintaansa ja liikkumistaan on nykyisessä Euroopassa mahdotonta valvoa. 

Lisäksi Kremlin lähipiiriin kuuluvat henkilöt ovat hankkineet Suomesta mittavia kiinteistöomistuksia, joiden tilanne vaikuttaa varmasti Venäjän johdon päätöksentekoon.
Suurin osa Venäjältä tänne muuttavista ja aikanaan kaksoiskansalaisuuden saavista ihmisistä on tavallisia, työssäkäyviä ja itsessään Suomelle riskittömiä.

Venäjän johdon agressiivinen voimapolitiikka ja ulkomailla asuvien kansalaistensa häikäilemätön hyödyntäminen, jopa valheellisessa propagandassa, tekee kaksoiskansalaisuuden saaneista venäläisistä kuitenkin vakavan turvallisuusriskin.

_________________________________________________

Pelkistettyä logiikkaa:

Jos varman päälle, järkevästi toimisimme Suomessa niin...
+ luovumme välittömästi kaksoiskansalaisuudesta
osa valtiollisista tehtävistä on ehdottomasti rajattava niin, etteivät kaksoiskansalaiset voi hoitaa niitä
+ emme ota maahamme mistään maailmankolkasta ihmisiä, mahdolliset määräaikaiset työperäiset maahanmuuttajat sallitaan
+ ulkomaalaisia opiskelijoita otetaan vastaan tiukan rajoitetusti ja lopetetaan heidän verovaroin tapahtuva ilmaiskoulutus
+ ulkomaalaisille ei myydä maata eikä kiinteistöjä varsinkaan strategisesti tärkeiden alueiden lähettyviltä
+ ulkomaisessa omistuksessa olevat - mahdolliset strategiset kohteet - lunastetaan, tarvittaessa pakkolunastetaan valtiolle
+ tutkitaan aidosti ja aktiivisesti erilaiset pohjoismaiset sotilasyhteistyömahdollisuudet
+ tutkitaan esim. SWOT-analyysiä hyväksi käyttäen NATO-mahdollisuus/vaihtoehto
+ jne. 

Tässä aluksi pohdittavaksi...








Äkkiväärää pikapalautetta kuntapolitiikasta...

Pistänpä liikkeelle vanhan tekstini, jossa sain palautetta entiseltä työtoveriltani kerrottuani hänelle, että olen mukana kuntapolitiikassa.
Todettakoon, että lähdin mukaan em. kuvioihin vuonna 2000 ja olen edelleenkin mukana siinä vaatimattomalla panoksellani. Omasta mielestäni teen mielenkiintoista, arvokasta työtä.

En ole varma, onko tekstiä aikanaan julkaistu talousalueemme lehdissä - todennäköisesi ei...

Vanha tekstini:

SINÄ KUNTAPOLIITIKKONA! JO ON AIKOIHIN ELETTY!

Tapasin yli kymmenen vuoden rupeaman jälkeen työtoverin, jonka kanssa olimme 1970- ja -80-lukujen vaihteessa saman työnantajan palveluksessa.

Olimme silloin kohtalaisen paljon tekemisissä, sillä teimme yhdessä mm. pihan kuivalle mäntykankaalle. Se oli kovaa, raakaa homma käsipelillä! Työtoverini oli meillä tavallaan ruokapalkkaisena renkinä vapaa-ajallaan.
Työnteon ohessa oli todella mielenkiintoista keskustella lähes kaikkea maailmaan syleilevää.

Välillä meillä oli kummallakin jalat tukevasti irti maasta irrotellessamme aikamoisen reippaasti erilaisia ideoita toistemme analysoitavaksi.

Siihen maailman aikaan kumpikaan meistä, minä varsinkaan, emme olleet kiinnostuneita politiikasta pätkääkään. Meillä oli kriittisenselkeä, näin jälkikäteen ajatellen kohtalaisen epämääräinen ja huono kuva poliitikoista ja politiikan tekemistä! Meidän arvomaailmassamme poliitikko ei nauttinut erityisen suurta arvostusta.

Siksi hänen reaktionsa tavatessamme hetki sitten oli ymmärrettävää kerrottuani, että olen muutaman vuoden ollut jonkin verran kunnallispolitiikassa mukana.

”Sinä kuntapoliitikkona! Jo on aikoihin eletty!” hän sanoi ja lisäsi ” Etkö pahempaa ole keksinyt?”

Yritin selostaa hänelle, että monien elämänvaiheiden jälkeen tavallaan ajauduin vaatimattomalla panoksellani kunnallispolitiikkaan halutessani vaikuttaa asioiden kulkuun.
”Politiikka ja nimenomaan kunnallispolitiikka ja siinä nimenomaan lautakuntatyöskentely on yhteisten asioiden hoitamista! Se on järkevää ajatustenvaihtoa koulutus- ja elämänkokemukseltaan sekä arvomaailmaltaan hyvin erilaisten ihmisten kesken.” yritin perustella kunnallispolitiikkamyönteisyyttäni, eräänlaista käännynnäissyyttäni…

”Yhteisten asioiden hoitamista?” hän toisti. ”Miten Sinä rivipäättäjänä luulet voivasi vaikuttaa yhtään mihinkään?” hän hyökkäävästi latasi välittömästi.
”Tässäkin kaupungissa tosiasiassa päätökset tekevät kourallinen omasta mielestään supervaikuttajia! Näin se on muuallakin! He sopivat hommat yli puoluerajojen keskenään ja piste. Siinä on Sinun yhteisten asioiden hoitaminen.” ystäväni sanoi aggressiivisesti.

”Lisäksi he kahmivat itselleen parhaimmat virat kuin rusinat pullista. Oletko nähnyt kenenkään supervaikuttajan jääneen aktiivikautensa jälkeen tyhjän päälle?” hän lisäsi hieman suoni otsassa pullistellen.

”Kyllä minä mielestäni olen voinut vaikuttaa omalta osaltani asioiden käsittelyn avoimuuteen. Kyllä niistä nykyään keskustellaan aivan toisella tavalla ja toisin äänenpainoin kuin ennen.” yritin väliin esittää omaa näkökantaani.

”Silmänlumetta! Silmänlumetta” Kyllä Sinun järkevänä ihmisenä pitäisi nähdä, että tyyli on: Puhu sinä, minä pitelen hevosta! Puhutaan lämpimikseen, mutta päätökset tehdään edelleen pienessä superporukassa. Näin se ikävä kyllä on! Usko minua, sillä niin sinisilmäinenkään edes Sinä et voi olla!” hän latasi täyslaidallisen optimismiini.

”Vai että yhteisten asioiden hoitamista!” hän mumisi itsekseen. Katsoin parhaaksi muuttaa puheenaihetta hiukan neutraalimpaan. Lähestyviin musiikkifestareihin paikkakunnalla, siitä ei luulisi adrenaliinitason nousevan…





Suomen kasvu-uraodotuksia...

Noin 2,4 miljoonaa suomalaista istui kuin tatti eilen television ääressä katselemassa Suomen itsenäisyyspäivän juhlaa Presidentinlinnassa.

Paikalla oli todennäköisesti 99,0% niistä suomalaisista, jotka voivat omalla aktiivitoiminnallaan panna Suomi nimisen hyvinvointivaltion rattaisiin rasvaa niin, että pääsemme taas kasvu-uralle.
Toki paikalla oli myös alla mainittujen rähinöitsijöiden esiin tuomia, mainostamia eliittiloisia - veropakolaisia...

Suomi siis sellaiselle kasvu-uralle, että vuoden 2015 juhlien aikana ei Presidentinlinnan lähistöllä huppupäisten, naamiokasvoisten rähinöitsijöiden tarvitse nahistella mellakkapoliisien kanssa.

Kuulen muutaman lukijan jo mutisevan: "Älä unta näe, siellä ne taas kuitenkin rähinöivät spraypulloineen, keppeineen, ollaan kasvu-uralla tai ei...!"

Presidenttipari oli tehnyt hyviä kutsuvierasavauksia. Niin sanotun kolmannen sektorin, lähinnä vapaaehtoistyöntekijöiden kutsuminen juhliin kiinnitti erityisesti huomiota.

Lisäksi televisiohaastattelussa Presidentti Niinistö mielenkiintoisesti, luovasti liitti runsaslukuisen keihäänheittäjäkaartin Suomen lähitulevaisuuden menestykseen, mikäli puolella korvalla kuuntelemani haastattelun oikein ymmärsin...  



Tässä olemme tasa-arvoisia - oikeasti...

Viime aikoina on ollut kovaa porua erilaisista tasa-arvoasioista, keinotekoisistakin...

Luettuani taannoin ala olevan tekstin yhdysvaltalaisesta yliopistotutkimuksesta kävi mielessä, että ainakin tässä asiassa olemme - miehet ja naiset - tasa-arvoisessa asemassa.

Kävi myös mielessä eräs ammattikoulutapahtuma Kaakkois-Suomessa Lappeenrannan ammattikoulussa 1970-80 luvun vaihteessa. Opetin siellä pääasiassa Puunjalostusosaston oppilaita ammattiaineista mutta myös matematiikkaa ja fysiikkaa mm. autopuolen oppilaille.

Erään autopuolen matematiikkatunnin alussa kiinnitin huomiota mielenkiintoiseen päiväkirjamerkintään.

Päiväkirjassa luki: "Oppilas Se ja Se poistettu tunnilta, syy estoton piereskelyly luokassa." Asia luonnollisesti minua sen verran kiinnosti, että kysäisin kyseiseltä oppilaalta, näinkö siinä pääsi käymään...

Oppilaan mukaan opettaja hermostui aivan suotta: "Minulta tuli vain pieni rupsu!" hän totesi.

Suora nettilainausteksti:

Piereskely kannattaa – tosin yli 20 pierua päivässä on liikaa

TERVEYS 



1. Piereskely on monella tapaa terveellistä. Yhdysvaltalaisen yliopistotutkimuksen mukaan piereskely on yhteydessä verenpaineeseen. Suolessa elävien bakteerien lisäksi suolikaasua tuottavat verisuonien CSE-entsyymit. Sama kaasu, joka aiheuttaa pahaa hajua, rentouttaa verisuonia ja alentaa verenpainetta. Sen lisäksi, että suolen tyhjentäminen kaasusta tuottaa vapauttavan tunteen, se myös naurattaa monia. Tämä on vain hyvä asia, sillä nauramisen tiedetään edistävän terveyttä.
2. Piereskelyn haitat ovat pääasiallisesti sosiaalisia. Kun pierua pidättää, suoli venyy. Hyvin epätodennäköistä silti on, että suoli repeäisi kaasun takia. Yleislääketieteen erikoislääkäri Jaakko Halonen sanoo, että todennäköisempää on saada pidättämisestä vatsakipuja ja turvotusta. Jos kaasu ei pääse pois suolesta, se voi imeytyä verenkiertoon, päätyä keuhkorakkuloihin ja vapautua lopulta hengitykseen. Nukkuessa ruuansulatuskanava saa toimia rauhassa ja kaasut pääsevät vapaaksi, joten todellista tuhoa pierun pidättämisellä on vaikea saada aikaan.
3. On normaalia rupsautella useita kertoja päivässä. Hälyttävä raja tulee vastaan, jos pieruja päästelee ilmoille jatkuvasti yli 20 kertaa päivässä. Tämä voi kieliä esimerkiksi vääräntyyppisestä ruokavaliosta. Usein keinot ovat yksinkertaisia, kuten ruokavalion muuttaminen. Myös ilman nielemistä tulee välttää ruokailemalla rauhallisemmin.
4. Miehet ja naiset piereskelevät saman verran. Sukupuolen sijasta piereskelyn määrään vaikuttaa ihmisen koko. Mitä isompi ihminen on, sitä enemmän hän päästelee pieruja, sillä isompaan suoleen mahtuu enemmän kaasua.
5. Joidenkin tutkimusten mukaan naisten töräytykset haisevat pahemmalta kuin miesten päästöt. Jaakko Halosen mukaan hajuun vaikuttaa kuitenkin ennen kaikkea syöty ruoka, ruuansulatuskanavan terveys ja suolen bakteerikanta. Kun bakteerit syövät palkokasvien, sipulin ja viljatuotteiden jämiä, aterioinnista vapautuu erityisen pahalta haisevia rikkiyhdisteitä.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Historian vääristely on yleistä...

Katselimme televisiosta Suomen 97. itsenäisyyspäivän tapahtumia Presidentinlinnasta, ensimmäistä kättelyerää.

Kuvissa vilahti toimittaja Heikki Aittokoski. Sanoin vaimolleni, että olen monta kertaa siteerannut/lainannut/kopioinut hänen ensiokkaita tekstejään. Näin teen tässäkin tapauksessa.

Tekstissään hän tuo esiin, miten historiaa on helppo vääristellä. Toisaalta hän opettaa ottamaan selvää asioista, joita totuuksina julkisesti laukoo... 


Nettilainaus Helsingin Sanomista:


Tällainen oli Putinin puheen Vladimir Suuri: Typerä naistenmies ja kylmä laskelmoija

ULKOMAAT 
Heikki Aittokoski HELSINGIN SANOMAT
Kirjoittaja on ulkomaantoimituksen toimittaja.

Tuntemattoman ikonimaalarin näkemys Vladimir Suuresta.
Tuntemattoman ikonimaalarin näkemys Vladimir Suuresta.
Kukas tämä nyt taas olikaan, tämäVladimir Suuri?
Piti oikein ottaa selvää. Sen verran tuhtia tekstiä tuli ladelleeksi nyky-Venäjän johtava Vladimir.
Venäjän presidentti Vladimir Putin piti torstaina yhden monista tämänvuotisista linjapuheistaan. Siinä hän palasi Krimin niemimaan ryöst–, anteeksi, legitiimiin ja kansanvaltaiseen jälleenyhdistymiseen äiti Venäjän kanssa.
Lainataan Putinilta pari avainkohtaa.
"– – Niemimaa on Venäjälle strategisesti tärkeä, koska se on monitahoisen mutta vakaan Venäjän kansakunnan sekä keskusjohtoisen Venäjän valtion henkinen alkulähde."
"Juuri Krimillä, muinaisessa Khersonesoksen tai Korsunin kaupungissa – kuten entisaikain venäläiset kronikoitsijat sitä kutsuivat – otti kasteen suuriruhtinas Vladimir, ennen kuin hän toi kristinuskon Rusiin."
Rus oli eräänlainen itäslaavilainen alkuvaltio. Siitä puhutaan usein nimellä Kiovan Rus. Tämä Kiova on olennainen, mutta siitä tuonnempana lisää.
Putin antoi vielä ymmärtää, että Krim on Venäjälle pyhä, "kuten Jerusalemin Temppelivuori on islaminuskoisille ja juutalaisille".

Annan 
Putinille tässä ilmaisen vinkin, joka on hänen ominta alaansa: kannattaa tutustua ranskalaiseen 1800-luvun filosofiin ja historioitsijaan Ernest Renaniin.Jerusalemin valinta vertailukohdaksi oli vähintäänkin kiinnostava. Tuskin minkään muun niin pienen alueen takia on historiassa – ja nykypäivänä – vuodatettu niin paljon verta.
Renan ruoti historian väärinkäyttöä kansakunnan rakentamisessa. Joitain asioita korostetaan, joitain unohdetaan ja joitain vääristellään.
"Unohdus ja jopa historialliset virheet ovat olennainen tekijä kansakunnan muodostamisessa", Renan kirjoitti.
Ilmiö ei tietenkään ole yksinomaan venäläinen. Esimerkkejä voisi luetella pitkään.
Joskus historian väärentäminen käy suit sait sukkelaan.
Heti toisen maailmansodan jälkeen Ranskassa olisi voinut luulla, ettei maasta muita löydykään kuin rohkeita vastarintaliikkeen jäseniä.
Tosiasiassa valtava joukko ranskalaisia oli toiminut natsi-Saksan halukkaina sätkynukkeina ja raukkamaisesti auttanut lähettämään kymmeniätuhansia juutalaisia varmaan kuolemaan.

Joskus politiikkaa perustellaan vuosisatojen takaisilla alkumyyteillä.
Kesäkuussa 1989 serbijohtaja Slobodan Milošević piti kenties tunnetuimman kansallisuhoisen puheensa Kosovo Poljen taistelun 600-vuotispäivän kunniaksi.
Sadattuhannet serbit kuuntelivat innoissaan, kuinka Milošević lietsoi äärinationalistista huumaa, pontimena siis vuonna 1389 käyty taistelu.
Miloševićin puheessa oli myös yksi yllättävän rehellinen kohta: "On vaikea sanoa, mikä Kosovon taistelussa on historiallinen totuus ja mikä legendaa. Mutta ei se ole nykyään enää tärkeää."
Niin, Vladimir Suuri.
On fakta, että pakanaruhtinas Vladimir (n. 958–1015) kääntyi kristinuskoon Krimin Khersonesoksessa vuonna 988.
On mahdollista, että Vladimir koki aidon hengellisen heräämisen.
On huomattavan todennäköistä, että ratkaisuun liittyi jäätävän kylmää reaalipoliittista laskelmointia.
On aivan varmaa, että Krimin laittoman valtauksen – tai oikeastaan minkään poliittisen ratkaisun – perusteleminen 1 026 vuoden takaisilla tapahtumilla on jotensakin posketonta.
Samalla logiikalla Italia voisi vaatia verotusoikeutta kaikkeen Välimerellä tapahtuvaan vesiliikenteeseen, koska olihan kyseessä 2 000 vuotta sitten roomalaisten Mare Nostrum.
Ja oikeastaan Donetskin ja Luhanskin "kansantasavaltojen" johtajien pitäisi vannoa uskollisuudenvala Mongolian hallitukselle, koska muistammehan 1200-luvun ja Kultaisen Ordan.
Putin viittasi torstain puheessaan vanhoihin venäläisiin kronikoihin. Niistä tunnetuin on Nestorin kronikka eli Kertomus menneistä ajoista (suom. Marja-Leena Jaakkola, Wsoy, 1994).
Nestorin kronikka kertoo Vladimirin elämästä pitkään ja perusteellisesti, muun muassa sen, että ruhtinaalla oli 800 jalkavaimoa.
"Hän oli lihanhimossaan kyltymätön, ja hän harjoitti haureutta naitujen naisten kanssa ja raiskasi neitsyitä."
Kronikan mukaan Vladimir oli "typerä, vaikka hankkikin itselleen ennen kuolemaansa ikuisen pelastuksen".
Jos Krim on ruhtinas Vladimirin kasteen vuoksi nyky-Venäjälle pyhä, samalla järjenjuoksulla myös Kiova on pyhä. Ja niin se taitaa ollakin.
Kasteen saatuaan Vladimir meni Kiovaan, jossa hän uhkaili asukkaita tulemaan Dneprjoelle joukkokastajaisiin.
"Vladimir lähetti sanansaattajansa julistamaan pitkin kaupunkia: 'Viholliseni on jokainen, joka huomenna jättää tulematta joelle, olipa hän rikas tai köyhä, kerjäläinen tai orja.' Sen kuultuaan väki lähti iloiten ja riemuiten joelle."
Onpa varmaan ollut tosi autenttista tuo ilo ja riemu.
Nestorin kronikan mukaan ruhtinas Vladimir kaatoi Kiovasta epäjumalankuvat. Tähän samaan nyky-Vladimirkin tavallaan pyrkii.