Lauri I ja Lasse L Suomessa...

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n johtaja Lasse Laatunen jää eläkkeelle. Hänen vastuualueenaan ovat olleet työelämän lainsäädäntö, koulutus ja yritysturvallisuus.

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, hänen eläkkeellejäämisjuhliaan vietettiin tänään Eteläranta 10:ssä Helsingissä. Ainakin sellainen vaikutelma jäi katseltuani tänään pätkän TV 3:n klo 19 uutisia.
Paikalla oli mm. nykyinen työministeri Lauri Ihalainen, jonka näin pitkästä, pitkästä aikaa hymyilevän - hyvä niin.

Varmaan hymyn Laurin I:n suupielille toi ne lukuisat neuvottelut, myönteiset lopputulokset, joissa hän on ollut edellisessä työtehtävässään SAK:n puheenjohtajana Lassen L:n kanssa mukana.

Lauri I totesi, luonnehti, että Lasse L on uuttera työmyyrä, joka välttämättä ei ängennyt eturiviin...

Itse Lasse L kehui suomalaista työmarkkina- ja neuvottelujärjestelmää, ilmapiiriä: "Aina on tultu neuvotteluun, kun on toivottu/pyydetty. On parempi neuvotella kuin... "

Toivottavasti niin sanottu kolmikantajärjestelmä eli valtio ja työmarkkinaosapuolet hoitavat asiat näin jatkossakin.

Suomen Apteekkariliiton toimitusjohtaja Ilkka Oksala on nimitetty loppuvuodesta alkaen em. tehtävään...

Välikysymyskeskustelu Suomen eduskunnassa...

Eduskunta aloitti tänään keskiviikkona iltapäivällä keskustelun perussuomalaisten ja keskustan hallituksen talouspolitiikkaa koskevasta välikysymyksestä, jonka pontimena on luottoluokittajan päätös laskea Suomen pitkäaikaisen valtionvelan luottoluokituksen AAA-luokasta luokkaan AA+.

Seurailen aina silloin tällöin näitä eduskunnan lähetyksiä televisiosta ja tällä kerralla myös suoraan netin kautta.

Tunnustan, että en ole tähän saakka jaksanut pitkään seurata niitä. Miksi? Siksi, että hallitus/oppositio-ennakkoasetelma on niin selvä ennalta aistittavissa myös pidettävissä puheenvuoroissa.

Tällä kerralla jännitettä asiassa on lisää, koska hallituksesta on irtaantunut kaksi puoluetta, jäljellä ns. six-back-ryhmittymästä on siis neljä, pääpuolueina Kokoomus ja SDP..

Perjantaina suoritettava äänestys hallituksen luottamuksesta on tiukka. Todennäköisesti hallitus ei tähän kaadu, mikäli hallituksen taholta ei synny työtapaturmaa. Hallituspuoluejäsenten on syytä olla paikalla eikä saa seota napinpainalluksissa...

Todettakoon, että aika väritöntä tuo välikysymyskeskustelu on tähän saakka ollut kaiken kaikkiaan. Huomioni on kiinnittynyt siihen, että kaikilla kansanedustajilla ei käsitteiden perusterminologia ole hallussa.

 Mihin em. näkemykseni perustuu?

 Siihen, että eduskuntasalissa "väännetään tämän tästä rautalankamalleja" sanojen vahvistukseksi...

Suomalaisia sananlaskuja - Wikisitaatit...

Googlasin hetki sitten 

- ei kaikkia munia samaan koriin - niin ensimmäisenä luettelossa esiintyi otsikon teksti.

Sieltä löytyy aakkosjärjestyksessä aikamoinen määrä suomalaista kansanviisautta, jonkin verran myös aitoa, rahvaanomaista tyhmyyttäkin.

Miksi edellä mainitun - ei kaikkia munia samaan koriin - yleensäkin toin esiin? Syy liittyy pörssikurssien kehitykseen Suomessa. Olen seurannut aikani kuluksi, harrastuksena Helsingin pörsskursseja Kauppalehden sivuilta netin kautta. Seuraaminen netin kautta on erittäin vaivatonta, suorastaan helppoa - niin ja mielenkiintoista, kun vaivautuu lukemaan numerotietojen lisäksi pörssiasiantuntijoiden, analyytikkojen lausuntoja.
Kyseisiä lausuntoja on syytä lukea varauksellisesti, sillä ne ovat värittyneitä milloin mihinkin suuntaan....

Ei yllättävää...

Toimin jälleen välikätenä, sillä tiedän, että kaikki tämänkään tekstin lukijoista eivät lue Suomen ykkössanomalehteä, Helsingin Sanomia netistä eikä paperiversiona. Luettuani alla olevan artikkelin, kävi yksiselitteisesti mielessä: Ei yllättävää... 

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Ukraina lähettää lisää joukkoja suojaamaan idän tärkeitä kaupunkeja

Uudet yksiköt suojaavat kaupunkeja Venäjän tukemien kapinallisten mahdolliselta hyökkäykseltä.

ULKOMAAT 4.11.2014 19:42 Päivitetty 4.11.2014 20:00

Inka Kovanen

HELSINGIN SANOMAT

Ukraina lähettää lisää joukkoja suojaamaan Itä-Ukrainan tärkeitä kaupunkeja Venäjän tukemien kapinallisten mahdolliselta hyökkäykseltä. Asiasta kertoi Ukrainan presidentti Petro Porošenko tiistaina.

"Useita uusia [armeijan] yksiköitä ja ryhmiä on perustettu", Porošenko sanoi uutistoimisto Interfaxin mukaan.

Presidentin mukaan uudet yksiköt mahdollistavat puolustautumisen "mahdolliselta hyökkäykseltä Mariupoliin, Berdjanskiin, Harkovaan ja Luhanskin pohjoisosaan".

Porošenkon mukaan kapinallisten äänestys vaarantaa Itä-Ukrainan hauraan rauhan. Myös länsimaat pitävät äänestyksiä laittomina. Kapinallisia tukevan Venäjän mukaan vaalit olivat rehelliset.Porošenko kertoi asiasta Itä-Ukrainan kapinallisalueiden tilanteesta järjestetyn hätäkokouksen jälkeen. Presidentti kutsui kokouksen koolle sen jälkeen kun Donetskin ja Luhanskin alueille perustetut "kansantasavallat" äänestivät sunnuntaina itselleen uudet johtajat.

Porošenko vakuutti Ukrainan kuitenkin olevan sitoutunut syyskuussa solmittuun aseleposopimukseen.

"Ukraina kannattaa yhä vakaasti rauhansuunnitelmaa", presidentti sanoi. Hänen mukaansa Venäjän tukeman sopimuksen "muut osapuolet" eivät noudata velvoitteitaan.

Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg sanoi tiistaina, että Venäjän joukot ovat siirtyneet lähemmäksi Ukrainan rajaa. Stoltenbergin mukaan Venäjä myös jatkaa kapinallisten kouluttamista Itä-Ukrainassa.

"Venäjä jatkaa tukeaan kapinallisille kouluttamalla heitä, tarjoamalla heille varusteita ja maan itäosissa olevien venäläisten erikoisjoukkojen avulla", Stoltenberg sanoi AFP:n mukaan tavattuaan EU:n ulkopoliittisen korkean edustajan Federica Mogherinin.

Mogherinin mukaan kapinallisten järjestämät äänestykset vaarantavat mahdollisuuden rauhaan.

"Suurin vaara on, suljemme ikkunan kansainväliseltä vuoropuhelulta ja Venäjän kanssa käytävältä vuoropuhelulta", Mogherini sanoi uutistoimisto AFP:n mukaan.

Yli 4 000 ihmistä on kuollut taisteluissa Itä-Ukrainassa huhtikuun jälkeen.

Suomen valtio kaivoskaupoille - WHY NOT?

Luin alla olevan pätkän hetki sitten Kauppalehden sivuilta:

Valtio kaasukaupoilla

Kaasuyhtiö Gasum siirtyy yhä tiukemminSuomen valtion omistukseen. Fortum ja saksalainen EON kertoivat maanantaina myyvänsä osuutensa Gasumista valtiolle.

Kauppojen myötä valtion omistusosuus Gasumissa kasvaa nykyisestä 24 prosentista yhteensä 75 prosenttiin. Osakkeiden kauppahinta on noin 310 miljoonaa euroa.

____________________________________________________________________

Luin eilen hyviä perusteluja, miksi valtion kannattaa näin tehdä - hyvä niin,,,

Miksi Suomen valtio ei lähde mukaan voimallisemmin kaivoskaupoille?

Tällä hetkellä on tarjolla erinomainen ostokohde - Talvivaara - jolle valtion mukaan tulo nykyistä aktiivisemmin olisi kunnon "suonenisku" - ei "kuppaus" vaan todellinen lisäpotku ja lisäarvo.

Muistutettakoon, että Suomen valtio on jo tällä hetkellä Talvivaaran suurin omistaja Solidiumin kautta noin 15%:n osuudella. Osuutta voinee kasvattaa reippaastikin, eikä se maksa tämänhetkisillä pörssikursseilla "juuri mitään".

Kerran se kirpaisee...

Niin kuin jo aikaisemmin olen kirjoittanut, meillä on ollut pitkään käytössämme kesäauto ja talviauto. Kaksi vanhaa, luotettavaa palvelijaa.

Kesäautomme on VW Doppel TD vm. 1989, jolla on ajettu noin 300.000 km ja talviautomme Land Rover Freelander vm. 2000, jolla on ajettu noin 137.000 km. Varmaan molemmat autot ovat aika tuttuja kemiläisessä katukuvassa.

Olemme olleet tyytyväisiä autoihimme, ne ovat kohtalaisen edullisia käyttöautoja. Kuluvia osia niihin joutuu aina silloin tällöin ostamaan/vaihdattamaan niin kuin kaikkiin iäkkäisiin autoihin.

Vaihtoarvo em. autoilla on murheellisen alhainen, lähes olematon, joten täytynee sinnitellä niiden kanssa ainakin jonkin aikaa.

Itse otsikon asiaan: Kävin tänään aamusella viemässä entiselle opettajakollegalle, eläkeläiselle pakastimestamme kesällä onkimiani ahvenia ja yhden hauen, oli tyytyväinen viemisiini.

Takaisin kotiin ajellessani päätin tehdä poikkeuksellisen bensiinintäyttöoperaation talviautoomme. Tähän saakka olen "tiputtanut" tankkiin kerralla 15-30 litraa bensiiniä. Nyt pistin kerta laakista tankin täyteen.

"Kerran se kirpaisee!" ajattelin tankatessani. Olen ajatellut tähän saakka, että tankkaamalla vähän kerralla, tulee ajettuakin vähemmän...

Tosiasiassa ajamme nykyisin erittäin vähän – muutaman tuhat kilometriä vuodessa lähinnä kaupunki- ja lähialueajoa. Tuskinpa siinä tankissa olevan polttoaineen määrä paljoakaan käytännössä ratkaisee.

Toisaalta täydellä tankilla ja/tai ei ainakaan aivan tyhjällä tankilla ajellessa ei tarvitse jännittää turhaan mittaritaulun punavalojen vilkkumista...

Aasinsiltoja lukuhetkistä...

Kirjoittelin kauan sitten OAJ ry:n hallinnoiman OKKA-säätiön Ammattikasvatuksen aikakauskirja-julkaisuun ammatillista opetusta sivuavia tekstejä. Tekstini olivat hiukan toisentyyppisiä, mitä kyseinen tieteellinen julkaisu pääasiassa sisälsi. OKKA-säätiön silloinen johtaja, edesmennyt ystäväni Kimmo Harra, halusi julkaisuun osittain hiukan toisenkintyyppistä, rennonpuoleista tekstiä . Tekstejäni julkaistiin 2007-2010 välisenä aikana. 

Lähetin niitä hänelle aika monta, joista hän valitsi julkaistavaksi muutamia, luonnollisesti yksi teksti/julkaisu. Alla oleva teksti on yksi lähettämistäni, se on viimeinen julkaistuista.

OKKA-säätiön johtoon Kiimmo Harran jäädessä eläkkeelle valittiin 01.01.2011 alkaen Tuulikki Similä-Lahtinen Hämeenlinnasta. 

Teksti on blogikirjoitukseksi pitkä ja sisältää useita ns. aasinsiltoja...

Vanha tekstini:

AIKARATASTA KUN PÄÄSISI VÄÄNTÄMÄÄN ALUKSI TAAKSEPÄIN…

Olen kirjoittanut, oletettavasti muutaman lukijan mielestä (välistä omastakin mielestä) kirjoitellut viime vuosien aikana työurani, ammattiopettajataustani perusteella omakohtaisia näkemyksiä viime vuosikymmenien asioista – pääasiassa työhön ja työympäristööni liittyvistä asioista…

Välillä on käynyt mielessä, että pitäisi hakea näkemyksilleen, kirjoittelemiselleen hiukan laajempaa ja kaukaisempaa kaikupohjaa – perspektiiviä.

Lähinnä miten asiat olivat ennen, kauan sitten eli silloin, kun tässäkin artikkelissa olevat sanat eivät olleet edes jokapäiväisessä käytössä.

Puhumattakaan, että ammatteja oli vähän, käytännössä muutamia ja ammatteihin liittyvät käsitteet olivat vähäisiä, nykymittakaavassa jotakuinkin olemattomia…

Kyllä rehellisesti on tunnustettava, että aikaratasta kun pääsisi vääntämään aluksi taaksepäin – edes kerran ja kunnolla, samalla kurkkaamaan, mitä kaukaiset esivanhempamme touhusivat!

Arvelen, että monella tämän artikkelin lukijalla on ollut mielessä samantyyppisiä ajatuksia varsinkin iän karttuessa.

Jotenkin tuntuu, että tuo paluu, oikeastaan aikarataspistäytyminen kaukaiseen menneisyyteen poistaisi omasta elämästä turhat ja turhanpäiväiset rönsyt jokapäiväisestä, arkisesta aherruksesta.

Elämä oli silloin kauan sitten pääasiassa erittäin pelkistettyä ja yksinkertaista.

Kerron hiukan vuodenvaihteen tapahtumista:

Lueskelin kauan sitten kirjailija Veikko Huovisen Puukansan tarinan. Todella mielenkiintoinen tarina, kirja, joka hiukan – ainakin omasta mielestäni – avarsi omaa paradigmaani eli käsitystä ympäröivästä maailmasta, sen raadollisesta yksinkertaisuudesta mutta toisaalta taas äärettömän mielenkiintoisesta monimuotoisuudesta. Kirja antoi ajattelemisen aihetta.

Se toi esiin muun ohessa elämän satunnaisuuden ja sen, miten vähästä kaikki on kiinni ja että kaikella, aivan kaikella on syy-seuraus-suhteensa.

Me emme omassa toiminnassamme tee mitään, mikä ei jossain vaiheessa putkahda esiin tavalla tai toisella.

Suomalainen sanonta: ”Perästä kuuluu!” sanoi torventekijä, on kiistaton tosiasia.

Kirjaa lukiessani vahvistui myös se, että – tämä on puhtaasti henkilökohtainen tulkintani arvostetun kirjailijan teoksesta – kaikki elämässä on loppujen lopuksi puhdasta sattumaa, vaikka me mielellään muuta ajattelemme...

Se siitä aasinsiltana seuraavaan…

Jostain syystä minulla on ollut lukematta Väinö Linnan 3-osainen kirjasarja Täällä Pohjantähden alla, vaikka olen toki katsonut ja aikanaan televisiosta nauhoittanutkin siitä tehdyn televisiosarjan. Kirja on pyörinyt viime aikoina radiossa kuunnelmana ja siitä on tehty uusi elokuvaversio, joka ilmeisesti tulee kohta televisioonkin ja/tai nettiin katseltavaksi.

Kirjoitin Joulupukille toivomuskirjeen asiasta ja kuinka ollakaan, kyseinen kirjasarja oli kohta minun luettavissa, paikallinen divari toimi ansiokkaasti pukin apurina. Otin hiukan varaslähdön lukuasiassa jo ennen joulua ja sain hetki sitten koko 3-osaisen kirjasarjan luetuksi – kannesta kanteen ja kohtalaisen huolella…

Henkilökohtaisena mielipiteenäni totean, että kyllä Täällä Pohjantähden alla hakkaa mennen tullen em. Puukansan tarinan, mutta on avoimesti todettava, että ne painivat aivan eri sarjassa.

Näin vuoden vaihduttua taas kerran uuteen/ollen ilmeisesti tätä artikkelia julkaistaessa jo aika pitkällä, voi vain toivoa, että Täällä Pohjantähden alla kirjasarjan tyyppisiä – negatiivisia tapahtumia – ei tämän eikä seuraavienkaan suomalaissukupolvien tarvitse kokea. Kirjaan mahtuu paljon myös positiivista, mm. perususkoa tulevaisuuteen. Jo kirjasarjan alussa: Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi.

Nimenomaan taloudesta, jokapäiväisestä toimeentulosta aiheutuva epäoikeudenmukaisuus, kiistaton vääryys, aiheellinen katkeruus kytee varmasti näennäisen tyynen pinnan alla monien ihmisten ajatuksissa Suomessakin. Yhteiskunnan turvaverkot ovat tällä hetkellä kovilla ja turhan repaleiset globaalisessa kvartaalikohelluksessa…

Edellinen oli toinen aasinsilta varsinaiseen asiaani:            

Lueskelin toiseen kertaan Kemin Kotiseutu- ja museoyhdistyksen

teoksen Kemin asutuksen historiaa. Se perustuu Martti Helistön kirjoituksiin.

”Teos kertoo Kemin tienoiden asutuksesta, vanhoista suvuista, niiden perinnönjaoista, käräjöinneistä, tavoista ja menoista sekä tapakulttuurista ynnä vallasta ja vallankäytöstä, ihmisen asemasta lähes neljän vuosisadan ajalta, heidän vahvuuksistaan ja heikkouksistaan, maallisen ja kirkollisen voiman törmäyksistä.” toteavat teoksen toimittajat Elsi ja Ossi Liiten…

Miksi minua kyseinen julkaisu, teos erityisesti kiinnostaa?

Syy on yksinkertainen, siinä on muutamia kohtia, jotka liittyvät esivanhempieni elämään, vaikka he ovat isäni puolelta tulleet Kemin seudulle Kainuusta vasta 1800-luvun loppupuolella. Äitini puolelta esivanhempani elämä on sijoittunut pääasiassa Kemijokivarren Törmän seudulle, osittain Tervolaan huomattavasti pitempään.

Kiinnostukseni kohde em. teoksessa on lähinnä Pekka Tuhkanen.

Miksi?

Siksi, että hän oli isoisäni, Aukusti Pyykön eno, siis äidin veli, joka todennäköisesti omalta osaltaan on oleellisesti vaikuttanut siihen, että isoisäni on aikanaan siirtynyt Kainuusta, Kuhmon Lentiirasta Kemiin...

Niin ja myös siihen aivan ehdottoman varmasti, että juuri minä Aki Aarre Olavi Pyykkö tätä artikkelia kirjoitan/kirjoittelen!

Ossi Hedmanìn kirjoittamassa Kemin historia-kirjassa, 1-osassa on tarina Pekka Petter Tuhkasesta, Laitakarin sahan työntekijästä.

”Pekka Tuhkanen uutterana, taitavana ja kykenevänä ihmisenä teki töitä Laitakarin sahamiljöössä edeten loppujen lopuksi kyseisen sahan inspehtoriksi, isännöitsijäksi eli sahan johtajaksi.”

”Hän toimi saarella sekä kaupungissa, Sauvosaaressa kauppiaana, jolle inhimillisyys luotonannossa ja luottamus sahatyöntekijöihin on tarinoiden mukaan ollut silmiinpistävää.

Pekka Tuhkanen osti Laitakarin höyrysahan perustajalta, oululaiselta Johan Gustav Bergbomilta Sauvosaaresta Kemin kaupungin tontin nro 1.

Pekka Tuhkanen rakennutti em. tontille useita rakennuksia vuonna 1875...

Kyseinen Bergbom oli saanut kyseisen tontin Kemin kaupungilta yhden 1 markan muodollisella kauppahinnalla. Pekka Tuhkanen osti kyseisen tontin itselleen kahdensadan markan kauppahinnalla, mutta se ei köyhää kirpaissut, sillä Pekka Tuhkanen oli siihen aikaan Kemin neljänneksi varakkain henkilö!”

Kyseinen paikka tunnetaan nykyisin Kemin Kaupungin edustustiloina ns. Jänkälänä. Oikeastaan kyseinen paikka olisi nimettävä uudelleen tontin alkuperäisen rakentajan mukaisesti Tuhkaseksi.

Syy, miksi Pekka Tuhkasen tarina minua kiehtoo, on mm. siinä, että hän oli ilmeisesti toiminnoissaan aikaansa edellä, josta on osoituksena mm. hänen neuvottelemansa metsäkaupat Kemijärven Isokylän metsänomistajien kanssa.

Väitetään, että kyseinen metsäkauppa on silloisen Laitakarin sahan omistajan, Kemi Oy:n koko historian ajan ehdottomasti parhain metsäkauppa, metsäkauppa, jonka arvoa ei aluksi ymmärretty.

Pekka Tuhkasella oli merkittäviä kiinteistö- ja maaomaisuuksia, jotka viime kädessä ohjautuivat Kemin kaupungin/valtion omistukseen, koska hänellä ei ollut perillisiä. Minulle on jäänyt mielikuva Pekka Tuhkasesta hyvänä ihmisenä, yrityksensä ja elinyhteisönsä eteen tekevänä henkilönä – todellisena ammattimiehenä. Ne ovat asioita, joita kenen tahansa on syytä arvostaa.

Kemin asutuksen historiaa – teoksessa on toisaalta kovia, tunteettomia elementtejä, jotka ovat tyypillisiä myös tämän ajan raadollisessa nykymenossa.

Mutta onneksi teos sisältää myös sellaisia inhimillisiä, empaattisia pehmoelementtejä, joita moni – minä mukaan lukien – toivoo/olettaa/luottaa käytännön elämässä vielä nykyaikanakin löytyvän.

Luku- ja pohdiskeluterveisin

Aki Pyykkö

Opetusalan eläkeläinen Kemistä

Uudet tuulet alkavat puhaltaa blogitilastossani...

Kävin tänään vilkaisemassa Kemin kaupungin uudistetuja kotisivuja - hyvältä näyttää.

Kiinnitin huomiota otsikkoon: Kemiläiset bloggaajat, jonka alla oli vain kolme blogikirjoittajaa.

Otin yhteyttä Kemin kaupungin kirjaamoon ja pyysin lisäämään blogisivuni osoitteen em. otsikon alle ja siellähän se nyt on, joten kiitokset Kemin kaupungin tietohallinnon nopeasta palvelusta/reagoinnista.

Tällä hetkellä minulla on blogisivullani 329 viestiä ja niitä on käyty katselemassa/lukemassa 3293 kertaa.

Arvelen, että tämänhetkinen sivujeni katselutilasto saa uuden painotuksen tulevaisuudessa.

On hiukan outoa, että tekstejäni luetaan Yhdysvalloissa enemmän kuin Suomessa. Kemin kaupungin sivuilla kävijät oletettavasti alkavat vääntää asetelmaa uuteen asentoon...

Kohde Sivun katselut:

Yhdysvallat

1452

Suomi

1343

Saksa

195

Puola

194

Ranska

36

Ruotsi

16

Yhdistynyt kuningaskunta

12

Ukraina

11

Venäjä

3

Hongkong

2

Tirkistelyä, tirkistelyä, tirkistelyä...

Tänään maanantaina 03.11.2014 on se päivä, jolloin suomalaiset intoutuvat tirkistelemään, oikeastaan supertirkistelemään.

Että mitäkö?

Verotietoja tietysti, sillä tänään on julkaistu verotiedot vuodelta 2013 netissä. Ilmeisesti ne ovat ns. keltaisen lehdistön lööpeissä ja sivuilla jo tänään ja huomenna tavallisissa sanomalahdissä luettavissa.

Huomenna aamukahvit pitkittyvät varmaan monilta ja saattaapa jollakin mennä kahvi "väärään kurkkuun" kateuden iskiessä pintaan...

Tiedän monia ihmisiä, joita em. tiedot eivät kiinnosta pätkääkään ja toisaalta myös monia, jotka odottavat kiihkeästi ja malttamattomina verotietojen julkistamista.

Tunnustan, että itse olen jotakuinkin em. ihmisten välimaastossa: Vilkaisen läpi, selailen todennäköisesti huomisesta Pohjolan Sanomista Lapin/talousalueemme verotietoluettelon. Todennäköisesti siinä ei ole suuria yllätyksiä.

Itseäni olen yrittänyt viime vuosikymmeninä psyykata vanhan suomalaisen sanonnan mukaisesti: Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot...  

Varjonyrkkeilyn kolmas erä alkamassa?

Olen kirjoittanut muutaman kerran Ukrainan kriisistä, käytännössä Itä-Ukrainan sotatilasta ja Krimistä.

Muodollinen, teoreettinen tulitauko on voimassa mutta käytäntö on aivan muuta - kymmeniä todennäköisesti satoja ihmisiä on tulitauonkin aikana saanut surmansa eikä loppua = lopullista, pysyvää rauhaa ole näköpiirissä - päinvastoin.

Alla oleva Helsingin Sanomien artikkeli kuvaa tilannetta mielestäni ammattitaitoisesti ja erinomaisesti...

Onko EU/Yhdysvallat - Itä-Ukrainan separatistit, käytännössä Venäjän välisen varjonyrkkeilyn kolmas erä alkamassa? 

Hiukan tuunattu Helsingin Sanomien nettiartikkeli:

Venäjä pullistelee maalla, merellä ja ilmassa

ULKOMAAT 2.11.2014 17:58 Päivitetty 2.11.2014 18:30

Petteri Tuohinen

HELSINGIN SANOMAT

Venäjän asevoimilla on ollut viime aikoina kiirettä.

Viimeksi sunnuntaina Ukraina kertoi, että Venäjä on siirtänyt "voimallisesti" joukkojaan ja kalustoa separatistien hallinnoimille alueille Itä-Ukrainaan. Kansainväliset toimittajat vahvistivat nähneensä lukuisia rekkoja, jotka oli lastattu muun muassa ilmatorjuntatykeillä.

HS:n paikalla olleet toimittajat Pekka Hakala ja Kalle Koponen eivät kuitenkaan havainneet Luhanskin seudulla venäläisjoukkoja.

Lauantaina Venäjä halusi pullistella aseillaan, kun se laukaisi mannertenvälisen Topol M -ohjuksen noin 400 kilometriä Suomen rajasta.

Venäjän puolustusministeriö oli tyytyväinen kokeeseen, ohjus kun osoitti olevan hyvin suorituskykyinen. Ohjuksella voidaan laukaista ydinkärki 10 000 kilometrin päähän.

Perjantaina venäläiset strategiset Tu-95-pommittajat havaittiin lähellä Britannian ilmatilaa jo toista kertaa viikon sisällä. Pommittajat suunniteltiin aikoinaan kantamaan ydinpommeja Yhdysvaltoihin. Nyt ne suuntasivat Portugaliin.

Alkuviikosta sotilasliitto Nato ilmoitti, että Venäjän ilmavoimien pommittajat, hävittäjät ja tankkerit lensivät poikkeuksellisen ahkerasti Euroopan ilmatilassa.

Naton hävittäjiä lähetettiin venäläiskoneita vastaan Norjasta, Britanniasta, Portugalista, Saksasta, Turkista ja Tanskasta sekä sotilasliiton ulkopuolisista maista Suomesta ja Ruotsista.

Venäläiskoneiden pelättiin olevan vaaraksi myös siviili-ilmailulle, sillä venäläiset eivät juurikaan kommunikoineet suunnitelmistaan lennonjohtojen kanssa.

Nato ja Yhdysvallat ovatkin viestineet venäläisille, että viimeaikainen toiminta vain pahentaa jo entisestään surkeiksi ajautuneita suhteita Venäjän ja länsimaiden kesken.

Lokakuussa Venäjän epäiltiin myös lähettäneen sukellusveneen salaiseen operaatioon Tukholman edustalle. Sukellusvenettä ei kylmän sodan aikoja muistuttaneesta jahdista huolimatta löytynyt, ja Venäjä kiisti osuutensa havaintoihin."Venäjän lisääntyneet lennot ja aktiviteetti eivät ole hyödyllistä Euroopan turvallisuudelle. Venäjän toimet lisäävät riskiä tilanteen kärjistymisestä", amerikkalaisamiraali John Kirby arvioi uutistoimisto AFP:n mukaan.

Venäläisten sotilasoperaatioista Euroopassa on tullut tällä viikolla lähes päivittäistä. Asevoimilla pullistelu herättää luonnollisesti kysymyksen venäläisten tarkoitusperistä, koska tuskin presidentti Vladimir Putin sentään on uuteen sotaan valmistautumassa."Emme ole kylmän sodan kaltaisessa tilanteessa, mutta Venäjä on pettänyt paljon luottamuksesta. Meidän on pidettävä Nato voimakkaana", sotilasliiton pääsihteeri Jens Stoltenberg totesi.

Voimiensa esittelyssä Venäjä onkin menestynyt tänä vuonna. Venäläiset valloittivat keväällä Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan ilman, että länsimaat pystyivät tekemään asialle mitään. Valtauksella Putin muistutti siitä, että Nato on voimaton puuttumaan jäsenmaidensa ulkopuolisiin tapahtumiin. Venäjä otti haluamansa.Yhden selityksen mukaan Venäjä haluaa osoittaa sotilaallista voimaansa ja muistuttaa Natoa ja länsimaita siitä, että sen etuja on kunnioitettava. Vaatimus liittyy erityisesti Natoon – sotilasliiton laajentuminen Venäjän takapihoille kun on ollut paha kolaus maan itsetunnolle sekä omakuvalle suurvallasta.

Venäjän sotilaallinen verryttely voitaisiin tulkita Suomessa ja Ruotsissa niinkin, että maiden ei tule edes harkita liittymistä sotilasliittoon.

Nato-jäsenyyden kannatus on molemmissa maissa kasvanut, vaikkei kumpikaan ole näillä näkymin liittymässä sotilasliittoon.

Venäjä haluaa kuitenkin pitää pommikoneensa ilmassa, vaikka vain muistutuksena.