Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme orientoitua, valmistautua Selkäsaareen lähtöön. Olemme käyneet siellä viimeksi lauantaina 07.08. eli jo on aikakin. Ensimmäistä kertaa meillä on saarivieraanamme uusi Facebook-kaveri. Tavoitteena on tälle loppukesälle, alkusyksylle savustaa ahvenia, joita otamme pakastimesta mukaan. Onneksi tulia saa tulistelupaikalla pitää, metsäpalovaroitukset eivät ole esteenä... Ainakin sää näyttää suosiolliselta näin aamutuimaan, lähes tyyntä, vedenpinta näyttää lehtitietojen mukaan olevan aika alhaalla. Postilaatikkoon oli ilmestynyt Kommunistisen Työväenpuolueen äänenkannattaja Työkansan Sanomat. Täytyypä tutustua... Kyllä - lähdimme Hahtisaaresta rauhallisesti ajelemaan Mansikkanokan suuntaan. Vieraamme ei kuulemma ollut koskaan ollut Kemin edustalla merellä sulan veden aikaan - no jo oli aikakin. Ajelimme koti Kojukalliota aika haipakkaa ja käännyimme Jähdin perään, joka oli juuri pistänyt purjeet ylös. Käännyimme kolmannelta punaiselta kepiltä suoraan "kotipoukamaan". Rantautuminen sujui ongelmitta. Ylös mäkeä mökille. Tervetulomaljojen jälkeen virittelin tulet tulistelupaikalle ja vaimoni tuvan uuniin. Kahvittelimme pihaterassilla. Ihmettelimme saaren hiljaisuutta. Vaimoni valmisteli ahvenet savustukseen. Savustus onnistui - ainakin omasta mielestä - hyvin. Kyllä ne maistuivat, niitä jäi kotiinkin tuotaviksi. Kävin Facebook-kaverini kanssa kivirakalla/pirunpellolla vuoden 1918 punaisten muistomerkillä. Hirvikärpäsiä oli liikkeellä, iskivät myös vaimoni hiuksiin hänen käväistessä sieniä hakemassa. Lähtö saaresta sujui tällä kerralla ongelmitta, vaikka vedenpinta oli entisestään laskenut. Vanhan kaikuluotaimen anturi oli tökännyt hiekkaan, lukemat olivat mitä sattuu, pistin pois päältä. Lähtiessämme pyörähdimme lähellä Lehmikiven karikkoa ja katselimme uusimpia saarimökkejä. Ajelimme Hahtisaareen. Kaiken kaikkiaan ihan mukava saaressa pistäytyminen...