Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuli taas tuttu tunne, tänään ei taida olla mitään erityistä tehtävää. No toki sen verran, että pistin päärakennuksen takkaa puuannoksen ja kävin samantien hakemassa puu- ja varastokatoksesta korillisen puita sisälle "lämpenemään". Taidanpa kuitenkin pistää talvityöhaalarin päälleni ja menen pihalle hiukan fiilistelemaan lumilapion kanssa, vaikka lunta ei ole juuri nimeksikään. No siellähän minä sitten kävin. Kuinka ollakaan tontin kulmalle tuli muutakin hommaa, jote se siitä: Tänään ei taida olla mitään erityistä tehtävää... Hetki sitten katsellessani viime viikkojen sähköposti- ja Messngerviestintää kävi mielessä vanha toteamus: Tuohon ei kannattaisi koskea pitkällä kepilläkään. Ihmisellä pitäisi olla riittävästi niin sanottua itsesuojeluvaistoa. Kaikkeen mahdolliseen ei kannattaisi puuttua, reagoida. Silloin toki jäisivät monet asiat toteutumatta/ratkaisematta. Asiat jäisivät "roikkumaan"...