On kyllä kumma kivi tuo Kummakivi! Jos jostain syystä saisin päähäni mennä sitä paikan päälle katsomaan/ihmettelemään, en taatusti menisi sen alle. Miksi? Siksi, että sen verran kunnioitan Murphyn lakia ...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Valtava kivilohkare tasapainoilee kallion päällä – täydellinen sattuma loi Suomen luonnon käsittämättömän ihmeen
Hirmuinen kivijärkäle lepää pienen kallion nyppylän päällä. Näyttää siltä, että se voi hetkenä minä hyvänsä tipahtaa pois paikoiltaan. Paikoillaan Kummakivi on kuitenkin ollut jo vuosituhansien ajan.
Kummakivi sijaitsee Etelä-Karjalassa Ruokolahdella Hauklapin kylässä lähellä Puumalan rajaa. Hiekkatie vie perille autojen kääntöpaikalle, josta kävelymatkaa Kummakivelle on kapeaa polkua pitkin vielä reilun puolen kilometrin verran.
Näky on uskomaton. Pienen pyöreän kallion päältä kohoaa korkeuksiin valtavan iso kivi, joka kuin ihmeen kaupalla on jäänyt pienen kallion päälle juuri oikeaan asentoon.
– Leveyttä Kummakivellä on seitsemän metriä ja korkeutta viitisen metriä. Painoksi on arvioitu noin 500 tonnia, kertoo ruokolahtelainen Esko Piiparinen.
Piiparinen oli vielä muutama vuosi sitten yrittäjänä läheisessä Valkinhovissa. 47 vuoden ajan hän toi turistiryhmiä ihmettelemään Kummakiveä.
Nyt paikalle ei ole opasteita, vaan sen sijainti pitää tietää. Jäljet kertovat, että kävijöitä on ollut.
– Talvella tänne ei tahdo päästä, mutta kesällä käy varmasti satoja ihmisiä, tuumii Piiparinen.
Jääkauden tuoma siirtolohkare
Geologi Aimo Kejonen jäi muutama vuosi sitten eläkkeelle Geologian tutkimuskeskuksesta Kuopiosta. Hän on perehtynyt suomalaisiin siirtolohkareisiin ja luoliin. Kummakivi on hänelle tuttu.
– Se on Suomen suurin ja kaunein, toteaa Kejonen.
Kejosen mukaan kivi on tullut kallion kohdalle noin 11 000–12 000 vuotta sitten. Tuolloin maan kamaran peitti jääkauden paksu jää. Jäämassat kuljettivat mukanaan valtaviakin siirtolohkareita.
– Tämä lohkare on ollut kiinni jäässä, ja kun jää on alkanut sulaa, lohkare on ollut kallion kohdalla ja jäänyt siihen.
Kummakiven ympäristössä näkyy muitakin isoja jääkauden kuljettamia kivilohkareita. Ne ovat Kejosen mukaan tulleet tähän varsin läheltä.
– Ehkä noin kymmenen kilometrin päästä. Kummakivi on rosoinen, mikä kertoo siitä, ettei se ole pyörinyt ja matkannut kovin pitkää matkaa.
Kummakiven alla olevan kallion pinta puolestaan on aivan tasainen, mikä taas kertoo jääkauden liikkuvien massojen tasoittaneen aluskalliosta rosot pois.
Kummakiven kivilaji on niin yleinen, ettei kiven alkuperäistä kotipaikkaa pysty geologi Aimo Kejosen mukaan päättelemään.
Kumiseva kallio
Kummakivi on jo itsessään niin kummallisen näköinen, että voisi ajatella sen nimen tulleen kummallisuudesta. Esko Piiparinen ottaa kuitenkin kepin ja koputtaa sillä Kummakiven alla olevaan kallioon.
Kalliosta lähtee kumiseva ääni, jonka perusteella kallion kuulostaisi olevan ontto. Ääni muuttu sitä mukaa, mihin kohtaan kepillä lyö.
– Tästä lähtee niin kumma ääni, että siitä kerrotaan tämän saaneen nimensä.
Kummakivestä näyttää vuosituhansien aikana sadevesien valuneen mineraalia, joka aikaa myöten on tehnyt Kummakiven alla olevaan kallioon uuden pinnan.
Se on Suomen suurin ja kauneinGEOLOGI AIMO KEJONEN
Pinta on paikoitellen lohkeillut, kun ihmiset ovat kepeillään kumisuttaneet kalliota ja kuunnelleet erikoisia ääniä. Pinnan alla on tyhjää, ja sinne mahtuu hyvin vaikka miehen etusormi.
Rauhoitettu kivi
Kummakivi ei ole alla olevassa kalliossa kiinni tasaisesti. Kiven alapinta on epätasainen, minka takia Kummakiven ja alla olevan kallion välistä paistaa useammastakin kohdasta päivä läpi. Kiven valtava paino tekee sen, ettei kivi paikaltaan mihinkään lähde.
Esko Piiparinen kertoo kuulleensa, että Kummakiveä ovat venäläiset turistit käyneet ihmettelemässä jo 1800-luvulla. 1900-luvun alkupuolella kerrotaan kiven päälle johtaneen tikapuut, ja paikallinen nuoriso olisi viettänyt siellä aikaansa.
Vuodesta 1962 alkaen kivi on ollut rauhoitettu, eikä sen päälle enää saa kiivetä.
Kummakiveä on kuitenkin vaikea löytää, sillä sinne ei ole opasteita.
– Opasteet tulevat varmaankin jo ensi kesänä, kertoo Ruokolahden kunnanjohtaja Antti Pätilä.
Paikka on tarkoitus saada osaksi Saimaalle suunniteltua geoparkia, joka esittelee erikoisia jääkauden jättämiä jälkiä ja jääkauden vaikutuksia Saimaan äärellä.
Näin pääset Kummakivelle
Ruokolahden ja Puumalan väliseltä tieltä numero 62 kääntyy Hauklapintie. Risteykseen on Ruokolahden keskustasta matkaa noin 27 kilometriä.
Aja Hauklapintietä. Tie muuttuu muutaman kilometrin kuluttua Mäntylahdentieksi. Kun olet tieltä 62 ajanut liki 10 kilometriä, kääntyy vasemmalle Kummakiventie. Aja Kummakiventietä noin 500 metriä, kunnes oikealle kääntyy kapea hiekkatie. Sen päässä noin 200 metrin jälkeen on autojen kääntöpaikka.
Kääntöpaikan päästä lähtee polku, joka on merkitty nauhalla. Seuraa polkua runsaat 500 metriä, niin päädyt Kummakiven äärelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti