IHMISILLÄ on erilaisia käsityksiä oikeasta ja väärästä. Omat arvot ovat monelle ainoat oikeat. Arvojen erilaisuus on aiheuttanut lukemattomia konflikteja ja sotia.
Rauhallinen yhteiselo on helpompaa jos on yhteisiä arvoja. Kulttuurit määrittyvät arvojensa kautta, mutta niillä voi myös olla yhteisiä arvoja. Kauan pohdittu kysymys kuuluukin: voiko eri arvojen lisäksi olla myös kaikille yhteisiä arvoja?
ANTIIKIN stoalaiset filosofit esittivät tähän kysymykseen myönteisen vastauksen jo yli kaksi vuosituhatta sitten. On olemassa kaikkia sitova luonnonoikeus.
Ydinajatus on, että on kahdenlaista oikeutta. Yhtäältä on ihmisten kirjoittama lainsäädäntö, joka on aikaan ja paikkaan sidottu. Toisaalta on siitä riippumaton ja statukseltaan korkeampi moraali ja oikeus, joka pätee aina ja kaikkialla.
Kristinuskon Antiikin filosofeilta omaksumassa muodossa jokainen ihminen on yhtä arvokas jumalan edessä.
Valistusajan filosofit jalostivat näitä ajatuksia vapauksista ja oikeuksista. Niitä ilmentävät Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistus (1776) ja Ranskan vallankumouksen ihmisoikeusjulistus (1789) sekä YK:n ihmisoikeusjulistus (1948).
IHMISOIKEUKSIA halutaan usein vähätellä. Yhden kritiikin mukaan ne ovat vain lännessä omaksuttuja arvoja, jota kulttuurinen imperialismi haluaa pakkosyöttää kaikkialle maailmaan.
Samankaltaisia käsityksiä hyvästä ja pahasta sekä oikeuksista ja velvollisuuksista on kuitenkin esitetty muissakin kulttuuripiireissä. Filosofi Amartya Sen näkee ajatuksen ihmisoikeudesta omaavan yleistä kantavuutta.
Ihmisoikeuksia voi vähätellä toteamalla, että ne eivät ole todellisia oikeuksia. Tämä on totta, sillä ne ovat eettisiä periaatteita. Niiden pohjalta on kuitenkin lakeja enenevästi kirjoitettu ihmisoikeuksien turvaamiseksi.
IHMISOIKEUKSIA rikotaan usein ja räikeästi. Ne ovat ihanne, eivät tämän päivän todellisuutta. Mutta ihmisoikeuksista on tullut mittatikku, jolla etenkin valtioiden politiikkaa arvioidaan niin YK:n ja EU:n kuin kansalaisjärjestöjen toimesta.
Ihmisoikeuksia on tämän päivän maailmassa yhä vaikeampi sivuuttaa merkityksettöminä. Niiden tunnustamisen kautta voimme mieltää itsemme maailmankansalaisiksi ja ymmärtää, että maailma on kuin pieni kylä.
Kosmopoliittinen kanta on päinvastainen populistisen nationalismin näkemykselle, joka ei tunnusta mitään yleismaailmallisia arvoja. Juuri siksi on ärhäkkä nationalismi vaarallista.
Kirjoittaja on taloustieteen emeritusprofessori ja pitkän linjan talousvaikuttaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti