Käväisimme tänään Selkäsaaressa. Viimeksi kävimme saaressa sunnuntaina 13.08.2017.
Aamulla oli jonkinmoinen lounaistuuli eli ajoimme Hahtisaaresta jotakuinkin vastenaaltoa.
Huomasimme Kojukallion kupeessa aktiivikalastajan alumiinimoottoriveneellä erittäin lähellä rantaa. Hänellä oli kaksi pitkää vapaa käytössä. Ilmeisesti hän ei ollut ensimmäistä kertaa niin sanotusti pappia kyydissä > varman tuntuista touhua...
Vedenpinta oli kohtalaisen korkealla, joten meidän rantautuminen ei tuottanut vaikeuksia.
Ylös mökille kavuttuamme toteutimme tutut rauhoittumis- ja terassikuviot. Lisäksi kunnostin yhden ongen. Sen, josta peruke katkesi taannoin Selkäsaaren ja Ajoksen välissä olevan aallonmurtajan luona. Olin silloin vaimoni kanssa pienimuotoisella meriretkellä.
Kävin eilen ostamassa Kemin Prismasta ja Säästö-Texistä teräsperukkeita, jigikoukkuja, jigejä ja tavallisia koukkuja.
Köpöttelin takaisin rantaan, sillä olin edellisenä iltana tonkinut muutaman madon tontin kulmalta "matopellosta". Lisäksi olin päättänyt viedä katiskat pitkästä aikaa pyytämään.
Ajoin vastatuuleen aikamoisessa aallokossa Lehmikiven karikon tuntumaan. Jo kaukaa näin, että Kojukallion rantatyrskyissä ollut kalastaja oli täydessä työn touhussa. Nyt hänellä oli neljä pitkää vapaa käytössä...
Jätin katiskat pyytämään 1.5-2,0 metrin syvyyteen ahvenruohon keskelle. Ankkuroiduin saman tien. Kaksi onkea ja pilkki pyytämään. Olipa keinumista! Istuin selkä tuuleen päin ja samalla ihailin vajaan 2 km etäisyydellä olevaa Kemin Sauvosaarta.
Tuli aluksi pieniä ahvenia. Vaihdoin onget ja pilkinkin. Ahventen koko alkoi suureta ja sitten...
Perusjigionkeen jytkähti oikein kunnolla!
Iso ongenkorkki vilahti veden alle alta aikayksikön. Sain vedettyä saaliin veneen kylkeen, sain siimasta kiinni ja aloin nostaa ahventa veneeseen.
Niin kuin kirjoitettu, tuuli oli kohtalainen ja vene heilui. Niinhän siinä kävi, että ahven kolahti veneen reunaan, mutta mitä vielä? Jigikoukku katkesi! Olisi ollut paikallaa kirota koko tuntemani arsenaali, mutta jätin väliin.
Miksi?
Oma moka! Olisi pitänyt hivenen oikaista oikeaa kättä ja nostaa ahven hiukan kauempana veneen reunasta.
Mutta se oli ISO AHVEN. Samalta paikalta pari kesää sitten kalakaverini sai 820 grammaa painavan ahvenen. Kyllä siellä ahvenruohon keskellä lymyää niitä lissäkin...
Yksi iso ahven ui jigikoukun pätkä leukaperissään, toivottavasti se irtoaa/on irronnut. Toisaalta kymmenen metrin päässä on kaksi katiskaa pyytämässä. Olisipa mielenkiintoinen yllätys, jos löytäisin myöhemmin em. ahvenen katiskasta. Se saattaa hyvinkin syöksyä katiskaan pienen ahvenen perässä...
Madot olivat vähissä. Nostin ankkurin ja annoin veneen ajautua koillista kohti > kotirannan väylän suuntaan.
Käynnistin moottorin ja ajoin rantaan. Rannassa päästin kaikki kalat vapaaksi. Näyttivät lähtevän pirteinä liikkeelle. Päivän hyvä työ on tehty.
Noustuani mökille vaimoni tuli hetken päästä lähimetsästä. Hän oli poiminut litran metsämansikoita ja litran mustikoita "kivenheiton etäisyydeltä". Hän aikoi hakea vielä litran mustikoita syötyämme ja kahviteltuamme.
Näin tapahtui. Minä sahasin joutessani yhden metrin puun kolmee osaan ja pilkoin ne saman tien.
Uteliaisuuttani tonkaisin parin lapiollisen verran tontin kulmalla olevaa "mökkimatopeltoa".
Muutaman neliömetrin alueelle on kasattu lehti- ja heinäjätettä sekä kompostoivan biokäymälän tuotteet. Matoja näytti oleva tosi paljon - hyvä niin.
Lähdön hetkellä tuulensuunta oli länsi-luoteesta ja tuuli oli hiukan rauhoittunut, vedenpinta oli hiukan laskenut, mutta lähtö rannasta ei tuottanut vaikeuksia.
Mukava saarikäynti taas kerran,..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti