Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Pikkupuolella istuskellessani takkaa lämmittäessäni vanhassa kotitalomme valkoisessa keinutuolissa katseeni siirtyi korkeaan astiastohyllykköön. Kyseinen hyllykkö oli aikanaan päärakennuksemme takkahuoneessa kirjahyllykkönä. Niin - hyllykössä on Murmanskista kauan sitten ostamamme moniosainen astiasto. Toinen sieltä ostettu astiasto on päärakennuksessamme. Molemmat ovat käyttö-, arkiastiastoja ja erittäin käytännöllisiä. Sanoin taannoin vaimolleni, että jos vielä käymme Murmanskissa, ostan kauniin, laajan/moniosaisen juhla-astiaston - vaikka annettavaksi jollekin lahjaksi... Sitä mahdollisuutta ei taida tulla, sillä tällä hetkellä yhteydet Luoteis-Venäjälle Murmanskiin/Severomorskiin ovat jäissä. Muutoinkin yhteydet Venäjälle ovat uudessa tilassa saatuamme murheellisen viestin alkuvuodesta Moskovasta. Eläkkeellä ollut, Severomorskin entinen Kulttuuriosston johtaja, hyvä ystävämme Olga Katsaran oli kuollut Koronaviruksen jälkiseuraamuksiin. Olga oli Kulttuuriyhteistyöprojketi 1994 - aktiivinen yhteyshenkilö, joka kävi muun muassa usein Suomessa, Kemissäkin eri ryhmien kanssa. Tällainen Pyhäinpäivän muistelu...

On pyhäinpäivä - kyllä...

On pyhäinpäivä - kyllä... Pätkä Wikipediatekstiä: Pyhäinpäivä, vanhemmalta nimeltään pyhäinmiestenpäivä, on kristillinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Alun perin pyhäinpäivää on vietetty 1. marraskuuta, kuten monissa maissa edelleenkin, mutta Suomessa sitä vietetään välille 31.10.–6.11. osuvana lauantaina. Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta oli aistittavissa tyyni, kuiva syysaamu, oikeastaan alkutalven aamu. Perinteisten aamtoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään ja hain puu- ja varastokatoksesta korillisen saaripuita sisälle lämpenemään. Oikeastaan tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. No oikeastaan sen verran, että jaamme Haukkariin lähestyviin seurakuntavaaleihin liittyvänä Seurakunnan Suuri Vaaliliitto - mainoksia. Kyllä - viimeksi mainittu homma hoidettu. Yllätyimme, että kovin monet postilaatikot olivat tupaten täynnä tavaraa - lähinnä mainoksia. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että täällä(kin) on useita asumattomia omakotitaloja. Omistajat voisivat pohtia niiden myymistä. Tonteille olisi varmasti kysyntää varsinkin nyt, kun koko Haukkarin alue on Kemin Energia ja Vesi Oy:n toimesta saneerattu. Ensi kesänä Kurikankatu ja Kainuunkatu vielä päällystetään...

Se on taas perjantai - kyllä ...

Se on taas perjantai - kyllä ... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen, sadetihkuisen syysaamun. Kyllä lumi saisi jo sataa, jotta maisema hiukan valostuisi. Työt tällä erää Kainuunkadun saneerauksessa näyttää olevan loppusuoralla, hyvä niin. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Työhuoneeni pöytäkalenterissani ei ole muita merkintöjä kuin illalla klo 19 alkaen Meri-Lapin Oratoriokuoron esitys Paattionlehdon kappelissa, joka tuli eilen vaimoni toimesta. Sinne mennään. Onhan siellä tuttuja esiintyjiä, rajanaapurimmekin... Katsotaan, miten päivä etenee.

Eräs facebook-teksteistäni tänään...

Pitkästä aikaa tarina/teksti - jutustelua marketin kassajonossa... En kerta kaikkiaan voinut olla kuulematta, kun vaaleihin valmistautuva noviisi sai ohjeistusta kokeneelta jutustelukumppaniltaan. Kysymyksessä tuntuivat olevan seurakuntavaalit. "Jos mainostat lehdissä tai valomainostauluilla niin muista, että numero on tärkeä. Se isolla ja kuvassa iloinen, naurava ilme!" hän neuvoi väittäen itsellään olevan asiasta kokemusta. Oli niin tai näin, muistui mieleen kuntavaalit pari kierrosta sitten. Vaalimainoskuvassa menin niin sanotusti halpaan. Kuvaaja psyykkasi minua hymyilemään. Hymyilin niin rennosti ja iloisesti, että hampaatkin tulivat hiukan näkyviin. Aivan liian iloinen kuva minun lookkiini, olemukseeni. Niinhän siinä kävi, että huonoin vaalitulos koskaan. Tosin sain tuttavaltani lohdutuksen sanoja: " Suurin osa sinun äänestäjäkunnasta on siirtynyt ajasta iäisyyteen." Kyllä - näinkin se osittain valitettavasti on...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sadetihkuisen syysaamun. Taitaa tulla sateinen ja pilvinen päivä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin klapit päärakennuksen takkapesään ja kävin pistämässä Pikkupuolelle tulet takkaan. Vaimolleni tulee naistuttava kyläilemään iltapäivällä. Iltapäivällä pöytäkirjan tarkistus ja yksi kokous. Loppuiltapäivästä/alkuillasta livekoulutusta Kivikankaalla Digipolis Horisontti auditoriossa klo 17-20 aiheena Teamsin käyttö. Menen paikalle ellei mitään yllättävää estettä ilmaannu... Katsotaan, miten päivä tästä etenee.

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Kuinkahan monta kertaa olen kirjoittanut, silloinkin, kun vielä kirjoittelin sanomalehtien yleisönosastopalstoille, että yhteistyö on voimaa. Kyllä mutta sitä ei osata harrastaa varsinkaan "pikkupolitikoinnissa". Näin se on, ikävä kyllä. Eduskuntavaalit lähestyvät. Väkilukuun perustuvana Lapin vaalipiirin kansanedustajamäärä putoaa kuuteen entisen seitsemän asemesta. Kilpailu kiristyy. Tuota yhteistyötä olen peräänkuuluttanut todella monta kertaa nimenomaan Kemin osalta. Hyvällä yhteistyöllä ja luonnollisesti hyvällä ehdokasasettelulla Kemistä olisi ollut ja on tästä eteenkin päin mahdollisuus saada oma kansanedustaja. Puhumattakaan, jos osaisimme tehdä yli kuntarajojen yhteistyötä esimerkiksi Keminmaan ja Simon kanssa. Kemissä ei ole ollut omaa kansanedustajaa sitten Maija Raskin jälkeen eli vuoden 2007 jälkeen. Kemissä ei ole ollut riittävän valovoimaisia, karismaattisia, voimakkaita tahtopoliitikkoja, jotka olisivat raivanneet tiensä eduskuntaan. Taannoin Vasemmistoliitto ja SDP olisivat kukaties saaneet aktiivisella yhteistyöllä ehdokkaan läpi ääniä keskittämällä. Tällä hetkellä yhteistyöhön on pakko ottaa mukaan myyös Kokoomus ja Keskusta. Neljän "koplalla" ja myönteisellä "kassakaappisopimuksella" kemiläinen ehdokas menisi "sukkana" läpi eduskuntaan. Sillä säästyisi iso nippu riihikuivaa rahaa ja "turhaa" taistelua. Kuulen selvästi, että muutama lukija mutisee: Lapsellista pohdiskelua! Saattaa olla, mutta näin saisimme kaupunkiimme/alueellemme uuden äänitorven Arkadianmäelle - takuuvarmasti.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin poikkeuksellisen aikaisin. Aamupäivän toimet mielessä. Tämän päivän lehdet - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kostean syysaamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen alan valmistautumaan Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille lähtöön. Olen pari viikkoa sitten lupautunut näyttömalliksi. Siinä roolissa en ole "ensimmäistä kertaa pappia kyydissä" vaan ties monettako kertaa vuosikymmenien aikana. Oikeastaan tänään ei olekaan muuta tärkeää tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Suomi on yhdistysten luvattu maa - kyllä mutta...

Suomi on yhdistysten luvattu maa - kyllä mutta... Saada rivijäsenenä tietoa yhdistyksen toiminnasta on erittäin vaikeaa. Toki saa tietoa, jos on superaktiivinen ja pommittaa muun muassa hallitusjäseniä alituiseen tiedonjanossaan. Kuntapuolella asia pääsääntöisesti on toinen, toiminta on avointa ja läpinäkyvää. Esityslistat ja kokouspöytäkirjat liitteineen löytyvät kunnan/kaupungin kotisivuilta. On hyvin vähän ns. salaisia asioita ja nekin ovat julkisia, kun päätökset on tehty ja pöytäkirjat tarkastettu. Olen tähänastisen elämäni aikana ollut monissa yhdistyksissä, puheenjohtajanakin monissa. Olen tällä hetkellä rivijäsenenä neljässä yhdistyksessä. Yksi yhdistyksistä on koulutustaustaani liittyvä valtakunnallinen yhdistys, siinä rivijäsenen rooli on aivan riittävä ja tiedonsaanti riittävä. Siitä en hevillä luovu. Tiedonsaannin kannalta kolme muuta yhdistystä mietityttää. Mielestäni on lähinnä kaksi vaihtoehtomallia: Lähteä tiukemmin toimintaan mukaan tai jättäytyä rivijäsenenkin roolista kokonaan ulkopuolelle toiminnan. Näin yksinkertaista se on - kyllä. Niin - yhdistyksiä on tällä hetkellä Suomessa noin 110.000 kpl...

Se on jo marraskuun ensimmäinen viikko käynnistymässä - kyllä...

Se on jo marraskuun ensimmäinen viikko käynnistymässä - kyllä... Aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani oli aistittavissa sadetihkuinen aamu. Pertinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään ja hain korillisen saaripuita puu- ja varastokatoksesta. Loppuiltapäivästä/alkuillasta on näillä näkymin toiseksi viimeinen Kemin perusturvalautakunnan kokous kaupungintalon 9. kerroksen valtuustosalissa. Viimeinen kokous tiistaina 13.12.2022 - se on sitten siinä. Ensi vuonna 01.01.2023 päätökset siirtyvät näiltä osin Lapin hyvinvointialueelle. Monet sanovat sen ääneen:"Mitähän tuostakin tulee." Kieltämättä takaraivoon hiipii epäily/ajatus päätöksenteon siirtyessä tuonne jonnekin alueelle. Häviääkö paikallinen lähestymistapa niistä kokonaan. Mielenkiintoista nähdä, miten työt käynnistyvät hyvinvointialueella... Katsotaan nyt kuitenkin, miten marraskuun ensimmäinen päivä käynnistyy.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Sadattelun henkilökohtainen taito on taitolaji - kyllä. Itse kirjoitan tämän tästä, että jokin asia saa minut reagoimaan siten, että mainitsen käyttäneeni koko viikon kiroiluarsenaalini lähes kertalaakista. Mielestäni hallitsen tutut kirosanat, mutta aina ilmaantuu uusia. Tiedän henkilöitä - useitakin - joiden en ole koskaan kuullut kiroilevan perinteisillä kirosanoilla. Se sijaan he osaavat taitavasti ilmaista tunteensa, harmituksensa joka vihansa kiertoilmaisuin. Otan muutaman esimerkin. He voivat todeta eri äänenpäinoin: Hemmetti, Samperi, Saakeli, Voihan nenä, Voi suden paska, jne. ... Sinä varmaan tiedät tukun muitakin.

Mitä tänään tähän saakka...

Kaunis, kuiva syysaamu - kyllä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Alan orientoitua talvirenkaiden vaihtoon/vaihdattamiseen eli ajelen kohtapuolin Tommin luo Karihaaraan. Sen jälkeen on ohjelmassa seurakuntavaaleihin liittyvää Kemin Prisman edessä klo 12-14. Olen ensimmäistä kertaa mukana em. kuvioissa. Katsotaan, miten päivä etenee...

Kellot siirretty talviaikaan - kyllä...

Kellot siirretty talviaikaan - kyllä... Kuinkahan monta kertaa noita kelloja joutuu vielä siirtelemään ennen kuin EU-päätökset astuvat voimaan - varmaan useasti. Kaunis, tyyni syysaamu ja lokakuun viimeinen sunnuntai. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään. Käänsin hetki sitten työhuoneeni pöytäkalenterista marraskuun ensimmäisen viikon aukeaman esiin. Näyttää olevan monenlaista aktiviteettia. Heti maanantaina lähestyviin seurakuntavaaleihin liittyvänä jalkautumista Prisman eteen klo 12-14. Tiistaina kokous, jota olen tarjonnut henkilökohtaiselle varajäsenelleni. Keskiviikkona Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille näyttömalliksi. Torstaina kokous ja illansuussa koulutustapahtuma tietokonevärkkäämisestä - Teamsista. Katsotaan, miten viikko käynnistyy. Tänään sunnuntaina ei ole mitään erityistä tekemistä, ollaan vaan... No sentään sen verran, että kävimme sauvakäveleskelemässä Peurasaaren K-Marketissa hunajapurkin ostamassa. Ihan sopiva päiväkävely.

Henkilöitä, jotka itse on ajatuksistaan poisoppinut...

Henkilöitä, jotka itse on ajatuksistaan poisoppinut... Varmaan jokaisella meistä on tiedossa henkilöitä, jotka itse on ajatuksistaan poisoppinut. Henkilöitä, joita ei edes vilaukselta toivoisi näkevänsä. Ainakin minulla on muutama sellainen. He ovat henkilöitä, joihin aikanaan on luottanut, mutta he - ainakaan omasta mielestäni - eivät ole olleet luottamuksen arvoisia. Lievästi kirjoitettuna: Tavallisen sutkeja tyyppejä... Kävin vaimoni kanssa kaupoilla ja sen jälkeen Kemin kulttuurikeskuksessa. Näin vilaukselta em. kategoriaan kuuluvan henkilön, jolloin tympeät muistot takavuosikymmeniltä vilahtivat ajatuksissani. Onneksi olen jo siinä iässä, että minun ajatusmaailmaani ei hevin heilautella. Olen em. tyyppisessä tilanteessa oppinut katsomaan henkilön ohi, jopa läpikin, tuntematta yhtään mitään. Niin - Kemin kulttuurikeskuksessa näytti olevan väkeä aika lailla liikkeellä - hyvä niin...

Sateinen ja tuulinen viikonvaihde edessä - kyllä...

Sateinen ja tuulinen viikonvaihde edessä - kyllä... Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta oli aistittavissa vesisadetihkuinen syysilma, ilmassa on kohta kukaties räntää, mene ja tiedä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tässä viikonvaihteessa ei ole mitään tärkeää tekemistä, ensi viikolla sitäkin enemmän. Katsotaan, miten tämä lauantaipäivä lähtee liikkeelle...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehden haettuani pistin puut päärakennuksen takkapesään. Siltä osin ei siis mitään uutta. Perinteisten aamutoimien jälkeen - vilkaistuani työhuoneeni pöytäkalenteria - näkökenttääni osui teksti: Kemin lyseon lukion 125-vuotisjuhla. Kyllä. Tänään perjantaina olisi oppilaitoksen auditoriossa juhlaan liittyvää ohjelmaa klo 13-14 ja sen jälkeen juhlakahvit ravintola Melissassa. Edellä mainittu juhlatilaisuus näyttää olevan striimattuna myös netissä, jos ei paikan päälle tule lähdettyä. Katsotaan, miten sadetihkuinen syyspäivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa sitä, että hetki sitten katselin tuttua televisioshowta: Venäjän presidentti Vladimir Putin syytti länttä "vaarallisen, verisen ja likaisen pelin" pelaamisesta Ukrainasta. Putin pitää parhaillaan laajaa puhetta Moskovassa Valdai-keskusteluryhmän vuosittaisessa tapahtumassa. Kreml luonnehti puhetta etukäteen "tärkeäksi". Putin jatkoi, että käynnissä on maailmanlaajuinen kriisi, joka koskee kaikkia. - Ennemmin tai myöhemmin lännen on pakko aloittaa keskustelut yhteisestä tulevaisuudestamme. Putinin mukaan Venäjä ei kuitenkaan pidä itseään lännen vihollisina. Putin kritisoi silti "ylimielisiä" lännen johtajia, jotka hänen mielestään yrittävät tyrkyttää omia arvojaan muulle maailmalle. Niin - jaksoin katsella tuota pöhöttynyttä naamataulua muutaman minuutin. Sen aikana näytettiin myös kuvaa vakavailmeisestä, tympääntyneestä kuulia-/katselijakunnasta. He olivat sen näköisiä, että:"Puhu sinä, minä pitelen hevosta." Tuli ruudun täydeltä perinteistä venäläistä maskirovkaa eli hämäystä, harhautusta = kusetusta. Niin - Putin ei näytä ymmärtävän, että hän on läntisen maailman silmissä totaalinen epäluotettava hylkiö. Hylkiö, jonka kanssa ei sivistynyt maailma neuvottele. Ei ainakaan niin kauan, kun venäläisjoukkoja on Ukrainassa...

Ken tietoa lisää, hän tuskaa lisää - kyllä...

Ken tietoa lisää, hän tuskaa lisää - kyllä... Olen tällä valtuustokaudella Kemin kaupunginvaltuuston varajäsen, siinä roolissa olen ollut vuodesta 2000 alkaen. Aina silloin tällöin olen istunut valtuutetunkin roolissa. Vuosikymmenien saatossa olen ollut useiden lautakuntien varsinainen ja varajäsen. Tällä valtuustokaudella olen perusturvalautakunnan ja sen alaisuudessa toimivan yksilöasian jaoston varsinainen jäsen. Edelliset luottamustoimet päättyvät tämän vuoden lopussa, sillä asiat siirtyvät 01.01.2023 Lapin hyvinvointialueelle. Olen tarkastuslautakunnan varajäsen ja ympäristölautakunnan ja sen alaisen lupajaoston varajäsen edellisissä luottamustehtävissä olen muutaman kerran olut paikalla - viimeksi eilen tarkastuslautakunnassa. Lisäksi olen Kemin Energia ja Vesi Oy:n hallitusjäsen ainakin tämän valtuustokauden kaksi ensimmäistä vuotta. Viimeksi tänään oli erittäin asiallinen kokous ja laajoja asiakokonaisuuksia lähitulevaisuuteen... Olen ehdottanut, että perusturvalautakunnan kahteen viimeiseen kokoukseen henkilökohtainen varajäseneni osallistuisi. Toivottavasti hänellä on siihen mahdollisuus.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Se nyt ei kummoinen uutinen ole, olen harjoitellut lämmittämistä jotakuinkin joka toinen tai kolmas päivä pakkasia odotellessa. Tänään ei ole oikeastaan muuta kuin iltapäivällä kokous. Kokoukseen liittyviä materiaaleja katselen kohtapuolin... Katsotaan, miten päivä muutoin etenee.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että olen seurannut aika tarkkaan vuodesta 2014 alkaen Ukrainan tilannetta. Siitä lähtien kun "pienet vihreät tunnuksettomat miehet" = Venäjän armeijan erikoisjoukot miehittivät/valtasivat Krimin niemimaan ja aloittivat Itä-Ukrainassa kapinallisten, separatistien tukemiset eli käytännössä sodan Ukrainaan vastaan. Silloin - Euroopan karttaa katsellessani huomasin Nato-asiassa valuvian. Suomi ja Ruotsi näyttivät olevan "orvon näköisiä". Ajattelin, että tuo varmasti muuttuu. Meillä oli silloin ja on yhä edelleen arvaamaton itänaapuri. Ajattelin silloin, että Suomen ja Ruotsikin on syytä pistää hakemus Natoon. Mikäli vielä oikein muistan, niin minulle eräs tuttavani sanoi:"Sinustahan varsinainen Sota/Nato-Haukka on tullut." Niin - Suomi ja Ruotsi ovat kohta Naton jäseniä. Samaan hengenvetoon totean, että kohta Ukraina valloittaa Hersonin alueen ja sen jälkeen Krimin niemimaan takaisin Ukrainan yhteyteen. On ajan kysymys, niin venäläiset sotajoukot ovat siirtyneet äärimmäiset kovat tappiot ja nöyryytyksen kärsineenä oman maansa alueelle. Toivottavasti Venäjän nykyhallinto vaihtuu. Se vaihtunee jonkinasteisen vallankumouksen myötä. Venäjästä on tullut hylkiövaltio, jonka saattaminen länsimaiden kanssa normaaliin yhteistoimintaan vienee kymmeniä vuosia... Murheellista, että Ukraina maksaa tästä aivan liian kovan hinnan.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta oli aistittavissa sateinen syysaamu. Kainuunkadun päädyssä saneeraustyöt jatkuvat ja jo työn alla ollutta osuutta tasoitellaan - hyvä niin. Toivottavasti tuo sade hellittää, että pääsen lähtemään talvirenkaiden vaihtoon päivällä. Niin - hetki sitten renkaiden vaihto siirrettiin suosiolla huomiseen. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään odottamaan huomenaamusta sytyttämistä. Saimme eilen pitkästä aikaa tutun yövieraan Pikkupuolelle. Veera tuli syyslomailemaan. Lähden iltapäivällä Kemin kaupungintalolle tarkastuslautakunnan kokoukseen varajäsenenä. Kokous näyttää olevan poikkeuksellisen varajäseninen. Käsiteltävät/kuultavat aihealueet ovat mielenkiintoisia. Näin on poikkeuksetta lähes aina...