Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Kuinkahan monta kertaa olen kirjoittanut, silloinkin, kun vielä kirjoittelin sanomalehtien yleisönosastopalstoille, että yhteistyö on voimaa. Kyllä mutta sitä ei osata harrastaa varsinkaan "pikkupolitikoinnissa". Näin se on, ikävä kyllä. Eduskuntavaalit lähestyvät. Väkilukuun perustuvana Lapin vaalipiirin kansanedustajamäärä putoaa kuuteen entisen seitsemän asemesta. Kilpailu kiristyy. Tuota yhteistyötä olen peräänkuuluttanut todella monta kertaa nimenomaan Kemin osalta. Hyvällä yhteistyöllä ja luonnollisesti hyvällä ehdokasasettelulla Kemistä olisi ollut ja on tästä eteenkin päin mahdollisuus saada oma kansanedustaja. Puhumattakaan, jos osaisimme tehdä yli kuntarajojen yhteistyötä esimerkiksi Keminmaan ja Simon kanssa. Kemissä ei ole ollut omaa kansanedustajaa sitten Maija Raskin jälkeen eli vuoden 2007 jälkeen. Kemissä ei ole ollut riittävän valovoimaisia, karismaattisia, voimakkaita tahtopoliitikkoja, jotka olisivat raivanneet tiensä eduskuntaan. Taannoin Vasemmistoliitto ja SDP olisivat kukaties saaneet aktiivisella yhteistyöllä ehdokkaan läpi ääniä keskittämällä. Tällä hetkellä yhteistyöhön on pakko ottaa mukaan myyös Kokoomus ja Keskusta. Neljän "koplalla" ja myönteisellä "kassakaappisopimuksella" kemiläinen ehdokas menisi "sukkana" läpi eduskuntaan. Sillä säästyisi iso nippu riihikuivaa rahaa ja "turhaa" taistelua. Kuulen selvästi, että muutama lukija mutisee: Lapsellista pohdiskelua! Saattaa olla, mutta näin saisimme kaupunkiimme/alueellemme uuden äänitorven Arkadianmäelle - takuuvarmasti.