Viimeinen tammikuun päivä ja kaikki hyvin vai onko sittenkään...

Viimeinen tammikuun päivä ja kaikki hyvin vai onko sittenkään... Maailmalla näyttää olevan rauhatonta, mutta Suomen, Meri-Lapin, Kemin Haukkarin Kainuunkadulla on aika rauhallista. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin klapit päärakennuksen takkapesään, haen korillisen puita lämpenemään varasto- ja puukatoksesta. Sitten lähden pihalle fiilistelemään vähien, kevyiden pakkaslumien kanssa lumikolalla. Olen Mersun osittain ottanut esiin lumista ja lähden kuskinpuolen ovenlukkoa perinteisellä, mekaanisella avaimella aukomaan, jotta saan oven auki/konepellin auki ja akun lataukseen. Katsotaan, miten asia etenee...

Ah, mit on tää elämä...

Olen ottanut tavaksi silloin tällöin katsella=selailla vanhoja tekstejäni tietokoneen muistista. Tekstejä on paljon… Tässä yksi. Varoituksen sana: Teksti on pitkänpuoleinen, mutta kannattaa lukea. AH, MIT ON TÄÄ ELÄMÄ... Lueskelin kirjailija Veikko Huovisen Puukansan tarinan. Todella mielenkiintoinen tarina, kirja, joka hiukan – ainakin omasta mielestäni – avarsi omaa paradigmaani eli käsitystä ympäröivästä maailmasta, sen raadollisesta yksinkertaisuudesta mutta toisaalta taas äärettömän mielenkiintoisesta monimuotoisuudesta. Kirja antoi ajattelemisen aihetta. Se toi esiin muun ohessa elämän satunnaisuuden ja sen, miten vähästä kaikki on kiinni ja että kaikella, aivan kaikella on syy-seuraus-suhteensa. Me emme omassa toiminnassamme tee mitään, mikä ei jossain vaiheessa putkahda esiin tavalla tai toisella. Suomalainen sanonta: ”Perästä kuuluu!” sanoi torventekijä, on kiistaton tosiasia. Kirjaa lukiessani vahvistui myös se, että – tämä on puhtaasti henkilökohtainen tulkintani arvostetun kirjailijan teoksesta – kaikki elämässä on loppujen lopuksi puhdasta sattumaa... Puukansan tarina on lukemisen arvoinen kirja, varsinkin nykyisinä globalisaation aikoina kaiken maailman Greenpeace-hörhöjen pöllähtäessä pörräillemään ja sekoilemaan pohjoisille kotikulmillemme. Hämmentämään käsityksiämme, mikä juuri meille on oikein ja oikeutettua. Viime aikoina on puhuttu paljon pohjoisen, oikeastaan aivan pohjoisen Lapin metsistä ja niiden moninaiskäytöstä. Niihin me emme tarvitse ulkopuolisia saarnamiehiä. En tiedä, kuinka monelle kielelle Veikko Huovisen Puukansan tarina on käännetty, mutta sen olisi syytä lukea jokaisen maamme rajojen ulkopuolelta saapuvan maailmanparantajan ennen kuin tulee neuvomaan meitä suomalaisia esimerkiksi metsiemme moninaiskäytöstä. Puhumattakaan eriasteisten ja erilaisten uhkakuvien luomisesta ja suoranaisesta uhkailusta: ”Jos ette tee niin ja näin, niin...!” Kirjaan liittyvänä erityisesti metsämies- Jerun veisailua pakkasaamuna lämmitysnaukun ja piiputtelun jälkeen, pisti kiistatta henkilökohtaiseen mietintämyssyyn hiukan entistä suurempia kierroksia... Vaimoni tunnisti välittömästi em. tekstin vanhaksi virreksi. Niinhän se totta tosiaan onkin! Johan Rosenthal (saksalainen), vuosina 1615-1690 eläneen henkilön tekstiä... Veikko Huovinen oli lainannut kirjaansa vanhasta virrestä – tuskinpa hän oli kysellyt perään tekijänoikeuskorvauksista – neljä ensimmäistä säkeistöä eli seuraavat: 1 Ah, mit on tää elämä? Tuska tuima, särkevä, Työ ja vaiva rauhaton, Silloinkin kun parhain on. 2 Mitä aikamme tää on? Taisto taukoamaton, Toinen toistaan vaivaapi, Kaikin keinoin kalvaapi. 3 Mit`on riista, tavara? Tomu, multa katoova. Varat kootaan vaivalla, Katoavat murheella. 4 Mit´ on maine, kunnia? Kukistuva kukkula. Tyhmä niitä ahnehtii, Toinen tyhmä kadehtii. Minä panen hiukan paremmaksi ja lisään vielä viidennen säkeistön! Muuten todettakoon, että kyseisessä vanhassa virressä on kaiken kaikkiaan kymmenen säkeistöä. Kaikki kymmenen säkeistöä hyvin ajankohtaista ja puhuttelevaa tekstiä, joskin loppua kohti yhä voimallisemmin erittäin tiukkaa uskonnollista sanomaa, niin kuin toki virressä täytyykin olla. Niin, viides säkeistö on seuraavanlainen: 5 Mit´ on ihmissuosio? Haihtuva kuin tuokio. Ystävykset riitaantuu, Veljein väli rikkoontuu. Ensimmäiset viisi säkeistöä kuvaavat hyvin mielestäni myös nykyistä suomalaista elämänmenoa, vaikka kirjoittaja on saksalainen ja teksti on kirjoitettu lähes neljäsataa (400) vuotta sitten – se on sitä globalisaatiota, jota meille siis kaikin tavoin pyritään nykyisin opettamaan. Mit´ on ihmissuosio? Haihtuva kuin tuokio. Maamme poliittisessa elämässä on käynnistymässä monia mielenkiintoisia valintaprosesseja, joiden yhteydessä tulee todennäköisesti mitatuksi myös suomalaisten näkemyksiä, mitä julkisessa huippuvirassa oleva henkilö voi tehdä tai olla tekemättä. Onneksi tämä on vain elämää.

Asiallista kirjoitusta - kyllä...

Luin hetki sitten alla olevaa. Ajatukset sopivat erinomaisen hyvin lähestyviin kuntavaaleihin, lähidemokratian vääntöihin nyt ja tulevaisuudessa. Keskustan Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen: Vastakkainasettelu vai yhteinen pöytä? Keskustan vastaus kysymykseen vastakkainasettelu vai yhteinen pöytä on selvä: yhdessä eteenpäin samassa veneessä. Syy on yksinkertainen. Vastakkainasettelulla pystyy saamaan pikavoittoja. Hätkäyttämällä voi saada isoja otsikoita. Mitään kestävää niillä ei kuitenkaan saa aikaan. Pikavoitot lämmittävät hetken, mutta sulavat yhtä nopeasti kuin lumi Mannerheimintiellä. Isotkin otsikot tulevat ja menevät. Kansankiihottamisessa ja vastakkainasettelussa ei ole mitään uutta. Läpi historian kannatusta ja valtaa on saanut pelkoa ja vihaa lietsomalla. Valitettavasti se tie on päällystetty savuavilla raunioilla. Politiikassa pysyvää parannusta saa aikaan vain asioista neuvottelemalla, niistä sopimalla ja yhteistyötä tekemällä. Kompromissien kautta. Niitä joskus voi sanoa lehmänkaupoiksi. Olennaista on, että tulee tulosta.

Lähes turhanpäiväistä ja jonninjoutavaa pohdiskelua - kyllä...

Lähes turhanpäiväistä ja jonninjoutavaa pohdiskelua - kyllä tai ei ehkä sittenkään... Hetki sitten sulkiessani päärakennuksen ulko-oven kävi mielessä rakenteiden kestävyys. Tässä tapauksessa lähinnä ulko-oven saranat, vetimet ja lukko... Tulimme takaisin Kemiin elokuussa vuonna 1981 ja asetuimme asumaan vanhaan kotitaloomme. Tämä rakennus valmistui vuoden 1982 lopulla. Olemme asuneet tässä rakennuksessa noin 38 vuotta tähän asti. Toisin sanoen noin 456 kuukautta > 13680 päivää. Ulko-ovesta on kuljettu viitisentoista vuotta neljän henkilön voimin ja vajaa parikymmentä vuotta lähinnä kahden henkilön voimin. Ulko-ovesta on kuljettu varmaan yli kymmenen kertaa päivässä, kukaties lähes 150.000 kertaa. Edellisiin lukuihin suhteutettuna ulko-ovemme on kestänyt erittäin hyvin. Toivottavasti se kestää edelleenkin. Muistan vielä hyvin, kun ulko-ovea valitsimme. Taisinpa sanoa Pekolan Kallelle, silloisen Hankkijan myyntitykille, että myy meille hyvä ovi. Hänen kauttaan ostimme rakennukseen ovet, ikkunat, kattotiilet, takkatiilet, eristeet, rakennuslevyt, keittiökalusteet, kaapistot, jne. eli aika paljon tarvittavaa...

Mitä tänään tähän asti...

Tuttuakin tutumpaa eli perinteisten aamutoimien jälkeen pistin uuden annoksen klapeja päärakennuksen takkapesään ja hain korillisen varasto- ja puukatoksesta sisään lämpenemään. Voi olla, että menen hiukan fiilistelemään tontille lumikolan kanssa. Tarkistin viime vuoden pöytäkalenterista, että katsastin Mersun viimeksi tiistaina 04.02.2020 K1-katsastusasemalla Kemin Karjalahdella. Jos nyt tavoitteena on katsastaa se normaaliin aikaan, minun pitäisi se talonpäädystä peiton alta puhdistaa, tarkistaa akku/pistää akku lataukseen, ottaa liikennekäyttöön ja varata katsastusaika. Katsotaan nyt sitten...

Suomen kuntavaalit sunnuntaina 18.04.2021...

Muistin virkistämiseksi seuraavaa: Aikataulut vuoden 2021 kuntavaaleissa Vuoden 2021 kuntavaalien vaalipäivä on sunnuntai 18.4.2021 ja muut tärkeät ajankohdat ovat seuraavat: äänioikeusrekisterin tietojen poimintapäivä (missä kunnassa kukin on äänioikeutettu): 26.2.2021 ehdokashakemusten jättöpäivä: 9.3.2021 ehdokasasettelun vahvistaminen: 18.3.2021 ennakkoäänestys kotimaassa: 7. - 13.4.2021 ennakkoäänestys ulkomailla: 7. - 10.4.2021 vaalipäivä: 18.4.2021 tulosten vahvistaminen: 21.4.2021 valtuustot aloittavat työnsä 1.6.2021. Niin - Sinä, joka edelleen harkitset ehdokkaaksi asettumista, tee se ensi tilassa. Miksi? Siksi, että kuntavaaleihin liittyvää, alat saada Sinun kuntavaalityötä tukevaa materiaalia haltuusi...

Kemin "jalkapallopuolue" nostaa taas päätään - hyvä niin mutta...

Kemin "jalkapallopuolue" nostaa taas päätään - hyvä niin mutta... Luin tämän viikon Lounais-Lappi-lehdestä koko aukeaman artikkelin, jossa pääotsikkona oli Junkohalli tarvitsee seuraajan. Päähaastateltava on Kemin MR JALKAPALLO eli Jukka Jupe Ikäläinen. Kuinka monta kertaa olenkaan kirjoittanut vuosikymmenien aikana kemiläisestä jalkapallosta(kin)... Olin taannoin aktiivisesti mukana synnyttämässä jäähallia Kemiin. Silloin kuntien välisellä yhteistyöllä oli suuri merkitys. Kemin silloinen kaupunginjohtaja Juhani Leino ja Keminmaan kunnanjohtaja Raimo Venäläinen olivat myönteisessä hengessä jäähalliasiassa mukana saaden omat päättäjänsä liikkeelle hankkeessa. Jo siihen aikaan oli monitoimihalli suunnitelmissa sekä jääurheilu- että kesälajien osalta. Oli tosi hulppeita suunnitelmia, jotka jäivät toteutumatta. Sanonta: Köyhälle tulee kaikki aina kalliiksi, pitää armottomasti paikkansa. Mielestäni viimeistään nyt - monien murheellisten tapahtumien jälkeen - on syytä ottaa niin sanotusti järki käteen ja tehdä kunnollinen, kiinteä monitoimihalli. Sellainen monitoimihalli, joka palvelee mahdollisimman monia lajeja. Lisäarvoa monitoimihallille toisi kuntien välinen yhteistyö.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tämä päivä jatkunee perinteisesti: Tulet päärakennuksen takkaan ja sitten fiilistelemään lumikolalla pihalle vähien pakkaslumien kanssa. Voi olla, että lähden iltapäivällä käymään uteliaisuuttani Kemin Karjalahdella Wetterillä, jossa on Volvo-autojen näyttely. Kyllä - Wetterillä käväisin ja taas säästin ison nipun riihikuivaa rahaa, kun en heittäytynyt kenenkään automyyjän kanssa hieromaan tosissaan kauppoja. Se on kyllä pakko myöntää, että oli erinomaista autokalustoa nähtävillä - niin uutta kuin vanhaakin. Edelleen tuo auton leasing-vaihtoehtomietityttää...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin klapit päärakennuksen takkapesään. Ulos vilkaistuani taidan mennä takapihalle fiilistelemään lumikolan kanssa. Saattaapa olla, että aktiviteettipuuskassani vien Pikkupuolelle ahkiollinen uusia takkapuita lämpenemään. Median uutisointia katsellessani on pakko todeta, että tuo kirottu Koronavirus-ongelma ei ole Suomessakaan vielä voiton puolella. Nyt jos koskaan on oltava edelleen varovainen. Toivottavasti tuo käynnistynyt rokotuskampanja alkaa vähitellen purra... Iltapäivällä lähden käväisemään Keskustan toimistolla Kemin Valtakadun varrella. Kuntavaalitoimikunnan kokous, jossa käydään läpi lähestyvien kuntavaalien toimintoja. Ehdokasasettelu on ehdottomasti ykkkösasia, ei kahta sanaa...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Hiukan rauhaton yö oli, liekö syynä se, että aamupäivällä - kohtapuolin - tulee autotallioviasiantuntija paikalle mittomaan aukon ja tekemään tarjouksen. Kyllä - otin vuodenvaihteessa Kemin K-Raudasta Kuuselan Teuvolta Turner-esitteen. Asia on ollut meillä aikaisemminkin, vuosia sitten esillä, mutta tarjous ei silloin johtanut tilaukseen. Katsotaan, miten nyt asia etenee. Niin - pääsimme sopimukseen, päärakennuksen autotallinovi uusitaan, siirrymme siltä osin nykyaikaan - hyvä niin. Meillä on 1980-luvun alkupuolen erinomainen autotallinovi - TOJA-kippiovi - se on edelleen erittäin hyväkuntoinen ovi, mutta sillä on tiettyjä rajoituksia. Lähinnä sivupalkit ja ylhäällä olevat kiskorakenteet ottavat tilaa. Olisi hyvä, jos sille löytyisi aito jatkotarvitsija. Uuden oven asentaja purkaa sen ehjänä... Iltapäivällä on tarkastuslautakunnan kokous Kemin kaupungintalon valtuustosalissa - väljästi ja osa osallistujista todennäköisesti etänä.

Tammikuun viimeinen viikko käynnistyi - kyllä...

Tammikuun viimeinen viikko käynnistyi - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään klapit ja hain korillisen puita varasto- ja puukatoksesta sisään lämpenemään. Tästä eteenpäin pariksi vuodeksi ovat pari viikkoa sitten tuodut puut käytössä. Hyvin nuo näyttävät syttyvän/palavan. Printtasin huomisen iltapäivän tarkastuslautakunnan kokouksen esityslistan. Kokous pidetään viimeaikaisten käytäntöjen mukaisesti Kemin kaupungintalon valtuustosalissa - väljästi, osa ilmeisesti etänä... Netistä on havaittavissa, että selkäsaarelaiset virittelevät talvisaarikäyntejään - hyvä niin. Varmaan latu-urat ajellaan kohtapuolin hiihtäjien käyttöön merenjäälle ja saareen, mahdollisesti niitä on jo ajeltukin, eipä ole tullut rannassa käytyä. Kävimme keskustassa: Kulttuurikeskuksessa kirjastossa ja taidemuseolla. Ihan hyvä taidenäyttely esillä olevine taiteilijoiden selostuksineen. Mielenkiintoinen oli myös taideteosten myynti-/vuokrausnurkkaus. Ajelimme Hahtisaaren ja sisäsataman kautta Tokmannille ja Lidliin. Niin - ei ollut vielä merellä latu-uria... Tänään on havillista aikaa hahmotella alustavasti kuntavaalimainontaan liittyvää henkilökohtaista vaalimainontatekstiä.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Tätä kirjoittaessani ketselen työhuoneeni ikkunasta lumivalkoiselle etupihalle pääliittymän suuntaan. Saattaa olla, että menen kohtapuolin fiilistelemään lumikolalla pakkaslumia sivuun. Kyllä - olimme lumitöissä hetken aikaa. Yllätyimme parin kolmen päivän aikana sataneen lumen määrää. Kävi mielessä, että emme ole vieläkään saaneet aikaiseksi Selkäsaaressa käyntiin, mutta kyllähän sinne vielä tälle talvelle ehtii... Mediasta maailmantilannetta seuratessani on pakko todeta, että kyllä Venäjän tilanne on huolestuttavan räjähdysherkässä tilassa. Toivottavasti tilanne rauhoittuu - tavalla tai toisella - näin se ei voi pitkään jatkua.

Mitä tänään tähän asti...

Tuttuakin tutumpaa: Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan klapit valmiiksi. Totesin vaimolleni, että eipä tuonne pihalle ole mitään kiirettä lumihommiin. Voi olla, että käväisen vilkaisemassa varastorakennuksen autotallissa olevaa lumilinkoa... Pöytäkalenteria vilkaistuani totean, että ensi viikon tiistaina on tarkastuslautakunnan kokous Kemin kaupungintalolla valtuustosalissa - väljästi ja osa nykytyylin mukaisesti etänä.

Miten Keskustan nyt käy Kemissä, minulta kysyttiin toistamiseen...

Miten Keskustan nyt käy Kemissä, minulta kysyttiin toistamiseen... Sanoin yksiselitteisen suoraan - hyvin. Kysyjä ihmetteli vastaustani. Hän oli lukenut Lounais-Lappi-lehdestä monien Keskustan nykyvaltuutettujen ilmoittaneen jäävänsä pois kuntapolitiikasta. Eivät aio asettua kuntavaaliehdokkaaksi huhtikuun kuntavaaleissa. Totta kai minäkin toivon, että joku ilmoittaisi:"Josko minä nyt kuitenkin vielä yhden valtuustokauden." Olen katsellut lähestyvien kuntavaalien tämänhetkistä ehdokaslistaa. Ihan mielenkiintoisia uusia(kin) nimiä, kyllä tästä hyvä tulee. Ja aikaa toki vielä on runsaasti ehdokashankinnassa. Todettakoon, että Kemin Keskustalla oli vuoden 2017 kuntavaaleissa 23 ehdokasta, se on kaukana niin sanotusta täydestä listasta. Kyllä nyt on syytä pistää paremmaksi. Olen havaitsevinani, että eri ryhmittymien "vaalikoneistoja jo lämmitetään" - hyvä niin. Tuolla suuressa maailmassa valtameren takana on käynnistymässä myös uusi elämä, jonka ydinsana on yhteistyö. Yhteistyötä, aitoa ja aktiivista yhteistyötä kaivataan, odotetaan, vaaditaan Kemin poliittisilta ryhmittymiltä kuntavaalien jälkeen(kin), jotta kaupungin taloustilanne saadaan väännetyksi oikealla uralle...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tulet päärakennuksen takkaan ja siirtyminen pihalle lumenkolaukseen. Illalla ja yöllä on tuuli kasannut paikkapaikoin lunta ihan kunnolla. Ajattelin ottaa ensimmäistä kertaa lumilingon käyttöön kakkosliittymän ja takapihan kulkureittien aukaisuun. Tähän saakka se on tutuilla toimenpiteillä hörähtänyt käyntiin. Tähän saakka mutta ei nyt. Ilmeisesti "ryypytin" liikaa ja kastelin tulpan. Kyllä - näin siinä oli päässyt käymään. Tulpan poisäheltämisen ja kuivattelun/puhdistuksen jälkeen uusi yritys. Vähän hörähti. Veimme laitteen varastorakennuksen autotalliin sulamaan/lämpenemään. Eipä tässä lumien kanssa onneksi tarvitse kiirehtiä... Tänään ei taida olla muuta kuin tutustua entistä tarkemmin iltapäivällä uusvanhan tietokoneen ja uuden älypuhelimen "saloihin".

Vääntää mustankin valkoiseksi - kyllä...

Vääntää mustankin valkoiseksi - kyllä... Usein kuulee sanottavan edellä olevaa. Minäkin tapaan tämän tästä ihmisiä, joiden osalta joudun miettimään vakavasti käsitettä: Kuullun ymmärtäminen. Se tapahtuu yleensä tuossa tontin kulmalla ollessani lumikolahommissa, autoa päärakennuksen tallista ulos ajamassa, orapihlaja-aitaa leikkaamassa, jne. ... Vaihdoin pari päivää sitten muutaman sanan erään henkilön kanssa, jonka jälkeen jouduin miettimään: Kuulinko minä oikein ja/tai kuuliko keskustelukumppani asiani väärin. Oli niin tai näin, on kiusallista, että syntyy itselle epäilys keskustelukumppanin tarkoitusperistä... Keskustelukumppani sanoi:"Sinä sanoit niin. Kyllä sinä sanoit niin." Oli sen tyyppisestä asiasta kysymys, että en varmasti ollut sanonut esittäjän sanoilla asiaa. Totesin:"Meidän on turha asiasta keskustella enempää." Arvelen hänen kuulleen sanomani väärin tai hän halusi kuulla väärin eli vääntää mustankin valkoiseksi. Niin - tämä ei ollut kyseisen henkilön kohdalla ensimmäinen eikä todennäköisesti viimeinenkään kerta. Tällaista sattuu oletettavasti muillekin tämän tästä.

Mitä tänään tähän asti...

On tunne, että aamulla saattoi hengittää huomattavasti vapaammin kuin pitkiin aikoihin. Miksi? Seurattuamme eilisen päivän tapahtumia USA:sta kaikki näytti televisioruudun välityksellä sujuneen asiallisesti ja rauhallisesti. Hyvä niin ja uusi presidentti Joe Biden kääri heti hihat ja alkoi hommiin. Uusi aika koittaa - toivottavasti... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään klapiannoksen, hain korillisen puita sisälle ja työntelin kevyitä pakkaslumia pääväyliltä. Olen aamulla värkännyt näiden uusien tietotekniikkaviritysten kanssa. Yritin lähettää Lapin piirin toiminnanjohtajalle Lasse Kontiolalle vastaussähköpostin, mutta se taisi mennä bittitaivaaseen. Toinen uusi viesti ilmeisesti meni kuitenkin perille. Noita vanhan Outlook 2010 sähköpostin aineistoja täytyy siirrellä uusiin asemiin, kunhan tässä tilanne tasaantuu. Niin - alan orientoitumaan Kemin sosiaali- ja terveyslautakunnan kokoukseen. Se pidetään kaupungintalon 2. kerroksen neuvotteluhuoneessa turvavälein, ilmeisesti osa osallistujista on etänä.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Mietiskelen lähtöä pullo- ja purkkikierrätyspisteelle Karjalahdelle Kemin Prismaan. Samalla reissulla voisi pistäytyä katsomassa, onko toisessa päässä rakennusta uusia tuotteita tarjolla. Tänään on globaalinen juhlapäivä. Miksi? Siksi, että maailman vaikutusvaltaisimman valtion/liittovaltion USA:n presidentti ja varapresidentti vaihtuvat. Illalla televisiosta on aivan pakko seurata poikkeuksellinen ajankohdan seremonia... Tänään ei loppujen lopuksi mitään kummempaa - hyvä niin. No oikeastaan sen verran, että kävin tosiaan Karjalahdella Prismassa ja Wetterillä. Viimeksi mainitussa oli mukava jutella tutun automyyjän Markku Oinaan kanssa autoasioista - yleisellä tasolla. Käväisin myös keskustassa korjauttamassa - vanhan palvelijan eli veto-Citizenin metallirannekkeen Martimolla sekä tekemässä heräteostoksen Toinen-Linja vaatekaupassa. En ole eläissäni ostanut niin kallista paitaa, vaikka se oli alennuksella. Josko se on hintansa väärti...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta on aivan pakko kirjoittaa, että olin ensimmäistä kertaa Keskustan Kemin kunnallisjärjestön hallituskokouksessa. Kyllä - vuodesta 2000 alkaen mukana olleena ei minulla ole ollut erityistä pyrkyä em. tehtävään, on ollut paljon muuta(kin) aktiviteettia. Erään viimesyksyisen puhelinkeskustelun perusteella lupauduin lähteä hallituksen rivijäseneksi ja hyvä niin, vaikka tänäänkin illalla oli pakko todeta: Ken tietoa lisää, hän tuskaa lisää. Uusi 2021 hallitus kokoontui uuden puheenjohtajan ohjauksessa Keskustan Peräpohjolan Piirin ja Keskustan Kemin kunnallisjärjestön yhteisessä toimitilassa Valtakadun varrella Kemissä. Esityslista tuli läpikäydyksi. Jotkin asiakokonaisuudet puhututtivat reippaanpuoleisesti. Vähän särmiä hiottiin ja yhteinen näkemys kyllä löytyi... Kokouksessa oli läsnä myös Rovaniemeltä Keskustan Lapin piirin toiminnanjohtaja Lasse Kontiola. Ihan miellyttävä ensitapaaminen. Lasse ohjeisti erittäin asiantuntevasti hallitusjäseniä lähitulevaisuuden muutoksista. Totta kai lähestyvät kuntavaalit olivat esillä. Kemiläinen Suunta-julkaisu lähtee ensi viikolla painatukseen ja seuraavalla viikolla jakoon. Maltetaan odottaa... Ehdokashankinta on lähiviikkojen tärkein tehtävä, ei kahta sanaa.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään klapit valmiiksi. Seuraan hetken aikaa maailmanmenoa netistä: Trumpilla on viimeinen päivä presidentinpestissä. Toivottavasti ei kehittele mitään yllätyksiä kalkkiviivoilla. Putin on kesäasuntonsa bunkkerissa Koronavirusta paossa. MM-jääkiekkokisat peruttu Valko-Venäjän Minkistä, missä lie järjestetään vai jätetäänkö väliin. Kiinassa Koronavirustapaukset nousussa. Alan orientoitumaan Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille lähtöön. Kyllä - olen varannut ajan klo 12 alkaen hiustenleikkuuseen ja täysparran siistimiseen. Illalla Keskustan Kemin kunnallisjärjestön hallituskokous... Kyllä - hiukset on leikattu ja täysparta siistitty. Minähän olin - taas - loppujen lopuksi klassisen miesten hiustenleikkuun näytössä ja juhlakampauksen föönausnäytössä, vaikka viimeksi sen tarpeellisuutta kritisoinkin. En halunnut siitä kieltäytyä, koska opiskelijalla olivat lähes viimeiset näytöt menossa. Hän sanoi lähtevänsä Ouluun töihin parin-kolmen viikon kuluttua. Heidi leikkasi hiukset ja siisti täyspartani jo kerran syksyllä. Näyttöä valvoi kaksi opettajaa: Leena ja Marjo. Heidi sai hyvää ohjausta/palautetta ja asiakas eli minä olin tyytyväinen, vaikka taisin jupista, että tällaista minä en kaipaa. Marjo totesi, että nyt voisit mennä vaikka vaalikuvaukseen. Pienenä yksityiskohtana kirjoitettakoon: Ollessani parransiistimisen yhteydessä lähes makuuasennossa suojapumpulit silmillä, joku kosketti olkapäätäni ja ohi kulkiessaan totesi etten tuntenut häntä. Istumaan noustuani kysyin:"Mistä tuo mies tuli?" "Tuolta toiselta puolen, peilin takaa." Heidi totesi. "Enhän minä sentään kahden peilin läpi näe." totesin ja pyysin Heidiä katsomaan varauskalenterista, kuka tuo henkilö oli... Totta tosiaan tuttu henkilö, vasemman laidan kuntapäättäjiä.