|
Vladimir Gelman
DEMOKRATIAT eroavat autoritäärisistä järjestelmistä siinä, että niissä valta voi vaihtua. Demokratioissa poliitikot ja puolueet menettävät valtansa vaaleissa, mutta itsevaltiaat kykenevät toisinaan säilyttämään asemansa vuosikymmeniä, vaikka järjestäisivät vaalejakin.
Hiljattain kuollut Zimbabwen johtaja Robert Mugabe oli vallan kahvassa 37 vuotta, kunnes hänet syrjäytettiin sotilaskaappauksessa. Kamerunin nykyinen presidentti Paul Biya, 87, on hallinnut maataan jo vuodesta 1982.
Venäjällä on kaikki mahdollisuudet liittyä maailman pitkäikäisimpien diktatuurien kerhoon, mikäli tulevana keskiviikkona järjestettävä kansanäänestys siunaa ehdotetut muutokset maan perustuslakiin. Ne antavat nykyiselle presidentille Vladimir Putinille mahdollisuuden pysyä virassaan vielä ainakin 16 vuotta.
PUTIN on ollut Venäjän valtias lyhyttä taukoa lukuun ottamatta jo vuodesta 2000, jolloin hän voitti kamppailun maan ensimmäisen presidentin Boris Jeltsinin vallanperimyksestä. Jeltsin valitsi hänet seuraajakseen. 2000-luvun alun nopea talouskasvu Venäjällä nosti Putinin kansansuosiota. Se antoi hänelle mahdollisuuden keskittää valta käsiinsä, rajoittaa poliittisia kansalaisoikeuksia, asettaa media tiukkaan kontrolliin ja häätää oppositio marginaaliin.
Venäjän talous ja venäläisten tulot eivät kuitenkaan enää 2010-luvulla kasvaneet, ja Putinin suosio oli vaakalaudalla. Vallanpitäjien vastaus haasteeseen oli liittää Ukrainalle kuulunut Krimin niemimaa Venäjään, mikä joksikin aikaa takasikin Putinin kannatuksen. Samalla vastakkainasettelu lännen kanssa kärjistyi ja hallinto rajoitti riippumattomien tiedotusvälineiden ja kansalaisjärjestöjen toimintaa entisestään.
Tästä huolimatta joissakin aluevaaleissa vallanpitäjät kärsivät karvaita tappioita. Hallituksen epäsuositut toimet, kuten eläkeiän korottaminen, laskivat uudestaan Putinin suosiota.
SUURIN este Putinin jatkolle oli kuitenkin perustuslaki, joka kieltää samaa henkilöä hoitamasta presidentin virkaa enemmän kuin kaksi kautta peräkkäin. Alun perin presidenttikauden pituus oli neljä vuotta, mutta vuonna 2008 sitä pidennettiin kuuteen vuoteen. Tämä merkitsee, että nykyisen perustuslain mukaan Putinin pitäisi luopua vallasta vuonna 2024. Hänellä ei kuitenkaan ole minkäänlaisia aikeita väistyä virastaan ja jäädä eläkkeelle.
Tämän vuoden alussa Putin ehdotti perustuslakiin lukuisia muutoksia. Perustuslakiin aiotaan lisätä sana Jumala. Sinne ehdotetaan mainintaa Venäjästä perinteisten perhearvojen puolustajana. Sinne on myös tulossa pykälä siitä, että Venäjän lait menevät aina kansainvälisten sopimusten edelle. Nämä muutokset ovat kuitenkin luonteeltaan julistuksellisia eivätkä juuri muuta Venäjällä vakiintuneita epävirallisia pelisääntöjä.
Kaikki nämä ehdotukset ovatkin vain savuverho, jonka tarkoitus on peittää tärkein. Perustuslain muuttaminen merkitsee sitä, että nykyisen presidentin virkakaudet nollautuvat. Tämän vuoksi Putin saisi oikeuden olla ehdolla seuraavissa vaaleissa vuonna 2024 ja uudestaan vuonna 2030.
RATKAISU ei ole ennennäkemätön. Monet autoritääriset johtajat maailmalla ovat kirjoittaneet perustuslakeja uusiksi, pidentäneet mahdollisia valtakausiaan tai poistaneet kaikki rajoitukset niiden kestolle. Näin ei ole tapahtunut vain Kamerunissa, vaan myös Venäjän naapurimaissa. Valko-Venäjää on hallinnut jo vuodesta 1994 presidentti Aleksandr Lukašenko. Elokuuksi määrättyjen presidentinvaalien alla hän vainoaa kovin ottein kilpailijoitaan.
Venäjän perustuslakiin esitettyjen muutosten tarkoitus on mahdollistaa Putinin vallan jatkuminen vuoteen 2036 saakka. Kampanjan alkuvaiheessa asiaa peiteltiin, mutta nyt Venäjän viranomaiset päinvastoin alleviivaavat tätä. Venäjän liittoneuvoston perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Andrei Klišasin mukaan lakimuutos auttaa valtionhallinnon virkamiehiä työssään, koska heidän ei tarvitse enää vaivata päätään kysymyksellä siitä, mitä tapahtuu ”sitten” eli kun Putin väistyy. ”Heidän on totuteltava ajatukseen, että sitten jatkuu sama kuin nyt”, Klišas sanoi.
PUTIN ehdotti perustuslakimuutoksista kansanäänestystä, joka oli alun perin määrä järjestää 22. huhtikuuta. Putinin neuvonantajien suunnitelmissa muutokset oikeuttaisivat valtakauden jatkon ja antaisivat Putinille tulevaisuudessa avoimen valtakirjan tehdä mitä haluaa.
Venäjä joutui kuitenkin maaliskuussa muun maailman mukana koronaviruspandemian kouriin. Äänestystä oli lykättävä.
Venäjän viranomaisten toimet pandemiassa eivät ole vakuuttaneet kansalaisia. Tietoja tartunnan saaneista ja kuolleista on vääristelty ja salailtu. Monet sairaalat eivät ole selviytyneet potilaiden tulvasta eivätkä ole kyenneet auttamaan sairastuneita. Hallituksen apu taantumasta kärsiville kansalaisille ja pienille yrityksille on osoittautunut symboliseksi.
Suomessa, kuten suurimmassa osassa Euroopan maita, kansalaisten luottamus hallitustaan kohtaan on pandemiassa lujittunut. Venäjällä sen sijaan Putinin kannatus on laskenut mittaushistorian alimmalle tasolle. Kun toukokuussa riippumaton Levada-keskus kysyi, keihin poliitikkoihin kansalaiset luottavat, vain 25 prosenttia mainitsi Putinin. Marraskuussa 2017 osuus oli 59 prosenttia.
Uudessa tilanteessa presidentin esikunta päättikin kiirehtiä aikataulua, sillä se pelkäsi Putinin suosion laskun romuttavan sen kaikki aikaisemmat suunnitelmat. Jopa virallisten, todennäköisesti voimakkaasti vääristeltyjen tietojen mukaan uusien koronatartuntojen määrä Venäjällä on edelleen hyvin suuri. Kesäkuun loppupuolella uusia tartuntoja on tullut yli 7 000 päivässä. Silti kansanäänestys määrättiin järjestettäväksi 1. heinäkuuta. Uusien tartuntojen uhasta huolimatta vallanpitäjät alkoivat aktiivisesti mobilisoida kansalaisia perustuslakimuutosten hyväksymiseksi.
ÄÄNESTYSAKTIIVISUUS ei vaikuta vaalin lopputulokseen. Perustuslakimuutokset tulevat voimaan, kun niitä kannattaa enemmistö äänestäneistä. Venäläisiä äänestys ei juuri kiinnosta, ja halukkaita äänestäjiä on vähän, varsinkin kun äänestyspaikalle tulo merkitsee riskiä saada koronavirus. Silti Putinille on symbolisesti tärkeää, että äänestysprosentti olisi korkea ja ylittäisi vuoden 1993 perustuslakiäänestykseen osallistuneiden määrän, 33 miljoonaa kansalaista.
Tutkimusten mukaan tavoiteltujen vaalitulosten järjestäminen on tärkein kriteeri, jolla presidentinkanslia arvioi alue- ja paikallisjohtajien työtä. Jos haluttua vaalitulosta ei tule, he voivat menettää työnsä. Tämän takia kaikki keinot tavoitteiden täyttämiseksi ovat käytössä. Julkisen sektorin ja valtionyhtiöiden työntekijöiltä vaaditaan osallistumista vaaleihin ja jopa todisteita siitä, että he äänestävät perustuslakimuutosten puolesta. Monesti iso osa työntekijän palkasta koostuu esimiehen myöntämästä bonuksesta. Siksi johdon esittämiä vaatimuksia totellaan epäilemättä kuuliaisesti.
Myös vaalitulosten suora väärentäminen on Venäjällä yleistä, eikä äänestyspaikoilla tällä kertaa edes ole riippumattomia tarkkailijoita. Kaiken lisäksi maan suurimmassa kaupungissa Moskovassa sekä Nižni Novgorodin alueella äänestää voi myös verkossa. Asiantuntijoiden mukaan sähköisten äänestystulosten peukalointi on varsin todennäköistä. Vaikka monet opposition edustajat kehottavat äänestämään lakimuutoksia vastaan, mahdollisuudet hankkeen pysäyttämiseksi ovat vähäiset.
PERIMMILTÄÄN keskiviikon äänestyksessä on kyse Venäjällä vallitsevan tilanteen betonoimisesta niin pitkäksi aikaa kuin se ylipäänsä on mahdollista. Venäjä alkaa vastustaa nykyaikaista kehitystä sekä maan sisällä että kansainvälisesti vielä enemmän kuin nyt.
Venäjää hallitsevat ihmiset, joiden maailmankuva on muotoutunut kylmän sodan aikana. He karsastavat monia viime vuosikymmenten kehityskulkuja ja hakevat revanssia Venäjän globaalin roolin supistumisesta. Kyse ei ole vain siitä, että Putin haaveilee maailman jakamisesta uudestaan suurvaltojen etupiireihin ja haluaa varmistaa Venäjälle Neuvostoliiton kaltaisen veto-oikeuden. Venäjää johtaa ihminen, joka ylpeilee sillä, ettei käytä internetiä. Kesäkuun alussa Putin närkästyi siitä, että tieto Siperiassa sattuneesta laajasta ympäristöonnettomuudesta levisi sosiaalisessa mediassa ennen kuin hallinto raportoi siitä hänelle.
Odotetusti perustuslakimuutoksia vastustavat kyselytutkimuksissa kiihkeimmin nuoret ja koulutetuimmat kansalaiset, suurkaupunkien asukkaat. Putinin innokkaimmat tukijat sen sijaan ovat iäkästä ja melko vähän koulutettua väkeä Venäjän perukoilta eivätkä he juuri mieti tulevaa.
PUTIN täyttää syksyllä 68 vuotta. Monet valtakunnan tärkeimmistä viroista ovat hänen ikätoveriensa hallussa. Heidän valtakautensa pitkittyminen uhkaa pysäyttää urakehityksen 40–50-vuotiailta ihmisiltä, jotka voisivat johtaa Venäjää lähitulevaisuudessa.
Sama tapahtui jo 1960-luvun puolivälissä. Neuvostoliiton johtoon nousi Leonid Brežnev hengenheimolaisineen. He pelkäsivät uudistuksia ja halusivat lukita status quon melko lailla samaan tapaan kuin nyt. Sen seurauksena maa menetti kaksi vuosikymmentä kehityksestään. Kun 1980-luvun puolivälissä Brežnevin sukupolvi siirtyi lopulta ”tuonilmaisiin” ja uusi johtaja Mihail Gorbatšov aloitti perestroikansa, Neuvostoliittoa ei ollut enää mahdollista korjata. Sen pystyi enää tuhoamaan, mikä tapahtuikin vuonna 1991. Putin itse on pitänyt tätä ”vuosisadan geopoliittisena katastrofina”.
Ei ole poissuljettua, että jonkin ajan kuluttua Venäjä toistaa Neuvostoliiton kohtalon.
Brežnevistä poiketen Putin aikoo kuitenkin onnistua uhmaamaan aikaa. Hänen lähipiirinsä edistää Venäjällä merkittävää kansallista geenitutkimusohjelmaa, jonka tavoitteeksi on huhuttu jopa johtajan kuolemattomuuden takaamista.
Vaikka nämä suunnitelmat eivät olisi todellisia ja toteuttamiskelpoisia, Venäjän johto ei peittele sitä, että se haluaa hallita ikuisesti. Duuman puhemiehen Vjatšeslav Volodinin mukaan ”Putinin jälkeen tulee Putin”. Hän ajattelee, ettei maassa tarvita minkäänlaisia muutoksia.
KEHITTYNEISSÄ maissa ei olla kovinkaan kiinnostuneita siitä, mitä tapahtuu Kamerunissa tai Zimbabwessa. Korruptoituneiden johtajien pitkäaikainen valtakausi vahingoittaa ennen muuta näiden maiden omia, kovia kokeneita asukkaita.
Venäjä sen sijaan on aivan liian merkittävä Euroopalle – Suomi mukaan lukien –, jotta siellä tapahtuvaan kehitykseen voisi suhtautua yliolkaisesti.
Venäjän johto pyrkii epäämään maalta tulevaisuuden säilyttääkseen oman valta-asemansa. Tämä luo haasteen globaalien turvallisuus- ja ympäristöongelmien kanssa kamppailevalle nykymaailmalle. Venäjä voisi auttaa näiden ongelmien ratkaisemisessa, mutta näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa sen rooli on pelkästään kielteinen.Vladimir GelmanKääntänyt venäjästä Jussi Konttinen.