Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen vaimoni vei kesävieraamme Pikkupuolelta eli Veeran Bändileirille. Illalla hänellä on esiintyminen Torniossa - hyvä niin.

Itse mietiskelen pensasaitojen kevytsiistimistä sivuilta, mutta taidan jättää myöhäisempään ajankohtaan.

Sovin hetki sitten Prima Raudan Risto Kamppisen kanssa, että illansuussa tapaamme Hahtisaaren venelaiturilla ja meidän pulpettiveneellä. Josko tuo ostamani Lowrence-kaikuplotteri saadaan täyteen iskuun.

Olisihan tuo mukava ajella lähiväylät läpi uuden tekniikan tukemana ja tietysti lähivesien pohjamuodot kiinnostavat - karikotkin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen istahdimme hetkeksi aikaa keittiön kahvipöydän ääreen ja totesimme, että tänään on meidän 52-vuotishääpäivämme.

Kyllä 21.07.1968 pastori Seppo Ikonen vihki meidät Veitsiluodon kirkossa. Pienimuotoinen häätilaisuus pidettiin kirkon yhteydessä olevassa seurakuntasalissa.

Heti kohta lähdimme asunnonhakuun Tampereelle. Sittemmin minä opiskelemaan ja Tuula töihin Tampellan Sairauskassaan.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että en ole niin sanottuja runopoikia, mutta tätini Betty Mäkimartin sähkösanoman tekstin muistan: Tätä päivää onnellista silloin muistakaa, kun tukkanuottaa leikitte ja silmät leimuaa...
Monta vaihetta on meidänkin elämässämme ollut, toivottavasti saamme nauttia niistä vielä pitkään kopillamme...

Niin - Tommin tytär Veera käy tämän viikon meiltä Bändileiriä, päätöskonsertti taisi olla perjantana 24.07. Meripuiston laululavalla...

Heinäkuun viimeinen täysi viikko käynnistyi...

Heinäkuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä - näin se aika rientää.

Peirnteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä viemään muovi-, lasi- ja metallitavaraa Karjalahden kierrätyspisteeseen. Samalla reissulla vein pulloja ja tölkkejä Prisman keräyspisteeseen.
Prismassa tapasin pikimmiten entisen opettajakollegan, eläkeläisen autopuolelta. Oli entisellään, vaikka ikävuosia hänellekin on kertynyt aika lailla...

Ajoin uteliaisuuttani Tervaharjun kautta kotiin. Tervaharjun Puukeisarilla ja harrasteperunaviljelijällä olivat pellot komeassa kunnossa. Sain taas tukun vinkkejä perunanviljelyn onnistumiseksi.

Autonvaihto- ja kuntavaaliasioistakin keskusteltiin. Hiljaista on molemmilla rintamilla.

Vaihdoimme muutaman sanan myös Keskustan puheenjohtajan Katri Kulmunin Kemissä pistäytymisestä torstaina 23.07.2020 klo 11-12 Prisman edessä. Auttavia käsipareja tavaroiden siirtämiseksi tarvitaan kipeästi...  

Niin - todettakoon nyt sekin, että otin yhteyttä viikonvaihteessa paikalliseen aurinkopaneelikauppiaaseen, yrittäjään, jonka kanssa olemme asiasta sähköposteja vaihdelleet jo muutaman vuoden.
Lähinnä on kysymyksessä Selkäsaaren mökkiin asennettavasta järjestelmästä. Josko tämä lähtee nyt liikkeelle...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme tekemään pienen kävelylenkin. Samalla pääsimme aistimaan Haukkarin alueella Kemin kaupungin toimesta tehtäviä vesi- ja viemäriverkoston uusimisia. Hyvin näyttävät edistyvän.

Takasin kävellessämme näimme livenä ensimmäistä kertaa Kurikankadulla eräällä omakotitontilla liikkuvan omia aikojaan - äänettömästi - ruohonleikkurin.

Ainakaan tällaisten ruohonleikkaustapahtumien ei pitäisi häiritä lähinaapureita.
Tielle emme kuulleet minkäänlaista ääntä. Kävi mielessä, että tuollainen vempain ei pysty kuin tasaiselle ja lyhyelle nurmikolle.

Minulla alkaa taas hiukan kalaveret kiehua. Pitäisikö käydän matopellosta tonkaisemassa parikymmentä matoa ja lähteä istuskelemaan Selkäsaaren pohjoispäätyyn jigiongelle ja kesäpilkille...

Pyydystä ja päästä - on järjetöntä touhua...

Katselen mielelläni luonto-ohjelmia televisiosta. Muun muassa Suomen TV 1:n Eränkävijät-ohjelassa on mielenkiintoisia osa-alueita.

Kuitenkin tuo kalastukseen liittyvä osio: Pyydystä ja päästä - on järjetöntä touhua. 

Mielestäni harrastuskalastuksessakin on syytä pyydystää sen verran kalaa, minkä aikoo vielä kotiin syötäväksi.
Pyydystä ja päästä-ideologia on valitettavasti rantautunut meille niin sanotusta suuresta maailmasta, jota kotitekoiset "kalastuskellokkaat" ovat alkanee matkia. Se on muka niin fiiniä touhua...

Mitä tänään tahan asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuli outo tunne, tänään ei ole mitään tekemistä. 

Saapa nähdä, kuinka kauan se kestää. Uskaltaako tuonne pihalle mennä, sillä siellä on aina vaarana kiinnittää katseensa/huomionsa johonkin, jonka seurauksena taa mennään...

Toisin sanoen huomaa pukevansa työhaalaria päälle ja olevansa täydessä työn touhussa.

Vaimoni lähti ruokakauppaan ja kasvintaimia hakemaan. Menin pihalle ja kohta minulla oli pensasaitasakset kädessä. 
Katkaisin tontin kulmauksessa rehottavasta tuomesta kolme ohutta oksaa, jotka kurkottivat kadun suuntaan. Kyllä tuomi on erittäin elinvoimainen puu. Jos siitä aikoo päästä eroon, se on revittävä juurineen maasta.

Mitä tänään tähän asti...

Päätimme eilen, että lähdemme käymään Selkäsaaressa, kun nuo ilmat näyttäävät olevan säätiedotusten perusteella varsin suotuisat.
Perinteisten aamutoimien ja vaimoni ruokakauppreissun jälkeen aloimme tekemään lähtöä kesäautollamme Hahtisaareen ja sieltä veneellämme Selkäsaaren pohjoispäähän "kotipoukamaan"...

Kotoa mukaan otimme jonkin verran tuoreita ahvenia ja ison lahnan savustettavaksi. Saan tulistelupaikalla samalla poltettua lahoja kuusiklapeja... 

Nyt ei ole erityisiä työtavoitteita. Vaimoni aikoi käväistä katsomassa lähimaastossa metsämarjatilannetta. Se oli syytä jättää väliin, sillä aivan lähitienoilla ei ollut vähäisemmässäkään määrin merkkejä mustikoista. Kukaties metsämansikkaa löytyy kohtuullisesti.

Olivathan ne savustetut kalat - taas - hyviä.

Lämmitimme saunan ja istuimme odotellen auringonlaskua. Kävin ottamassa puolenyön aikoihin venepoukaman tuntumasta kuvia Metsä Groupin Kemin tehtaiden suuntaan.

Rauhallinen yö ja hiljainen aamu.

Aamulla jatkoin sellaisten kuusikänkkäröiden polttelua tulistelupaikalla. Sellaisia puita, joita ei ol järkevä halkoa klapeiksi.
Niinhän siinä kävi, että vähän tuli taas kivihmmia tehdyksi. Vaimoni asetteli ne jatkoksi kivi-istutuksiin...

Hahtisaareen ajellessamme totesin, että nyt olisi otollinen onkimisilma. Se täytyy jättää väliin...

Oli mukava pistäytyminen saaressa ja ensimmäinen kerta tälle kesälle yön yli...

Olen yli 1,5 kertaa vanhempi kuin...

Lueskellessani tämän päivä 15.07.2020 Lounais-Lappi-lehteä havahduin tosiasiaan, että olen yli 1,5 kertaa vanhempi kuin Kemin kaupunginjohtaja Tero Nissinen - kyllä näin se vaan on...

Terolla on ollut mielestäni - nuoreksi mieheksi - kristallinkirkkaita ajatuksia, jotka eivät ole valitettavasti uponeet läheskään kaikkiin Kemin kuntapäättäjiin. 
Syksyllä kuitenkin olemme tiukan paikan edessä, sillä viimeistään silloin on löydyttävä kuntataloutta elvyttäviä elementtejä ettemme ajautuisi lähivuosina kriisikunnan ahdinkoon. 

Janne “Rysky” Riiheläisen kolumni: Presidentti Sauli Niinistön turvallisuuspolitiikan pilarit horjuvat

Hmmmmm - niinpä - vanha mutta erittäin ajankohtainen teksti, ei kahta sanaa...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:

Janne “Rysky” Riiheläisen kolumni: Presidentti Sauli Niinistön turvallisuuspolitiikan pilarit horjuvat

Presidentti Niinistön kuvaamat turvallisuuspolitiikan perusteet tai pilarit horjuvat ja muu valtiojohto on pääsääntöisesti hiljaa, kirjoittaa Rysky Riiheläinen.

Turvallisuuspolitiikka

23.6.2020 klo 06.45

Laura Railamaa / Yle

Jaa artikkeli Facebookissa426

Jaa artikkeli Twitterissä

Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

> Kaikki kolumnit löydät täältä
> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

Krimin valtaus kuusi vuotta sitten laittoi uusiksi tapoja, joilla Suomi rakentaa turvallisuuttaan. Valtauksella oli syynsä ja seurauksensa, jotka hallitsevat edelleen tilannetta. Yhdeksän kuukautta valtauksesta tasavallan presidentti Sauli Niinistö kertoi maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan perustuvan aktiiviseen vakauspolitiikkaan.

Siinä turvallisuuden neljä pilaria, läntinen yhteistyö, oma puolustus, Venäjä-suhteet ja kansainvälinen yhteistyö säätyvät olosuhteiden mukaan tavoitellen vakautta. Nyt maailman tapahtumat heikentävät jokaista pilaria yhtäaikaa.

Pilareista ensimmäinen tarkoittaa yhteistyötä erityisesti Ruotsin, Yhdysvaltain ja Naton kanssa. Poliittisena perustana tälle on Suomen EU-jäsenyys. Donald Trumpin eristäytymispolitiikka ja EU:n koronajohdannainen sisäinen kriisi luovat merkittävää epävarmuutta.

Sisäisesti Suomessa perussuomalaisten oppositio Euroopan unionia vastaan tekee heistä käytännössä samalla opposition ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Huonoimpien oppositioperinteiden mukaisesti he kertovat värikkäästi, mikä on pielessä, mutta eivät tässä asiassa tarjoa mitään tilalle.

Oma puolustuskyky on ainoa pilari, johon Suomi voi vaikuttaa suhteellisen itsenäisesti. Koronakriisin synnyttämä halu harkita uudestaan hävittäkoneiden hankintaa osuu tähän pilariin. Moderni puolustuskyky rakentuu pitkälti kalliiden aseiden ja niiden vaatimien järjestelmien nivomisesta yhteen. Hävittäjähankkeen koon leikkaaminen edellyttäisi Suomen puolustuksen kokonaisuuden muotoilemista uudelleen.

Venäjä-pilari vaikuttaa pinnallisesti vakaalta. Yllättävää oli sisäpiirin venäläisillä lähteillään kehuneen Moskova puhuu-tutkimusraportin johtopäätös,(siirryt toiseen palveluun) jonka mukaan Suomi ei ole enää Venäjän valtion strategisessa viestinnässä tärkeä kohde. Huomio on ristiriidassa Suomessa vallitsevan ajatuksen kanssa, että presidenttimme asema idän ja lännen yhteydenpitäjänä olisi merkittävä.

Sisäisesti epävakaa Venäjä on epävakaa myös ulkoisesti.

Eniten idänsuhteita uhkaa kuitenkin Venäjän sisäinen kehitys. Tästä vuodesta piti tulla presidentti Vladimir Putinin vallan riemujuhlavuosi kansanäänestyksineen ja voitonparaateineen. Sen sijaan öljynhinta romahti ja huonosti hoidettu korona-epidemia koettelee hänen suosiotaan. Sisäisesti epävakaa Venäjä on epävakaa myös ulkoisesti.

Kansainvälinen yhteistyö luo edellytykset sääntöpohjaiselle maailmanjärjestykselle. Tätä pilaria moukaroivat muun muassa Putinin Venäjä ja Trumpin Yhdysvallat. Kansainväliset järjestöt, monenkeskiset sopimukset ja erilaiset aserajoitussopimukset valvontajärjestelmineen ovat olleet heikoilla viime aikoina.

Turvallisuuspoliittiset pilarimme siis horjuvat. Samaan aikaan näyttää päällepäin siltä, että presidentti on yksin säätämässä niitä. Poliitikot välttelevät mielellään ulkopolitiikasta puhumista fraasien ulkopuolella.

Toinen, perustuslaillinen ongelma on, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tehdään näissä olosuhteissa yhä enemmän EU-politiikkana. EU-asiat kuuluvat valtioneuvostolle ja tämä hallitus on osoittanut osaavansa vetää rajan presidentin ja hallituksen vallan välille.

Ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr) osaamisalue on alunperinkin ollut muualla kuin kovassa turvallisuuspolitiikassa

Pääministeri Sanna Marinin kannat perinteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puolella ovat hävittäjähankkeen tukemista(siirryt toiseen palveluun) lukuunottamatta jääneet piiloon. Monet linjanvedot kulkenevat nyt Eurooppa-ministeri Tytti Tuppuraisen (sd) kautta. Määrätietoinen ja osaava Tuppurainen toimii pääministerin kyljessä Valtioneuvoston kansliassa ja ottaa varmasti haltuunsa ulottuvilleen tulleen vallan.

Ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr) osaamisalue on alunperinkin ollut muualla kuin kovassa turvallisuuspolitiikassa. Nyt hänen poliittista asemaansa rampauttaa poliisitutkinta(siirryt toiseen palveluun) ulkoministeriön tapahtumista. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana on kokematon ja arvostelukykynsä heikkoutta kiiinalaisten kanssa osoittanut Mika Niikko (ps).

Suomalainen kokonaisturvallisuuden malli on toiminut hyvin koronakriisissä. Kokonaisturvallisuus edellyttää kuitenkin yhdensuuntaista tilannekuvaa, jonka pohjalta tehtyjä ratkaisuja voi perustella yleisesti hyväksytyllä tavalla.

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta on yhdessä presidentin kanssa säännöllisesti keskustellut työn alla olevasta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta. Perinteisesti selonteko on haluttu hyväksyä mahdollisimman yksimielisesti eduskunnassa. Sen pitäisi tiivistää tilannekuva sekä siitä vedetyt johtopäätökset ja poliittiset linjaukset. Niinistön pilarimallin toimivuus on mietittävä nyt perusteellisesti.

Valmistelussa olevan selonteon on määrä johtaa meidät aikaan, jolloin presidentti on joku muu kuin Sauli Niinistö. Siksi sen on tavallaan täytettävä Niinistön paikka. Se vaatii paljon selonteon tekijöiltä, poliitikoilta ja myös meiltä kansalaisilta. Vaatii näet aikuisuutta luottaa ajatuksiin ja analyysiin, ei vain heittäytyä maan isän viisauden varaan.

Janne "Rysky" Riiheläinen

Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.

Aiheesta voi keskustella 24.6.. klo 23.00 asti.

Eivätkö työpaikat kiinnosta vasemmistoa...

Eivätkö työpaikat kiinnosta vasemmistoa - oli otsikoitu tänään Lapin Kansan LAPPI PUHUU-mielipideosastolla ollut Kemin keskustavaikuttajien artikkeli.

Kerroin asiasta päivällä - lähinnä otsikkotasolla - seurassani olleelle henkilölle. Hän totesi yksiselitteisesti mielipiteenään:" Ei Kemissä ole ollut pitkiin aikoihin aitoja vasemmistolaisia. He ovat hyvin toimeentulevia "patamustia porvareita"... "

Rohkenin kyllä epäillä, mahtaako tuo nyt ihan noinkaan olla...

Eläkeläiset toisen luokan kansalaisia(ko) vai etuoikeutettu, maksuvalmis ryhmä...

Eläkeläiset toisen luokan kansalaisia(ko) vai etuoikeutettu, maksuvalmis ryhmä...

Varsin aiheellisia kysymyksiä, joihin on lähes pakko vastata - kyllä ja/tai ei. Miten se käytännössä ilmenee?
Meille eläkeläisille tuputetaan muun muassa aggressiivisen puhelinmyynnin ja oven takana kolkuttelun kautta jos vaikka mitä...

Yleensä se liittyy - mikäli eläkeläinen asuu omakotitalossa - erilaisiin kiinteistöön liittyviin palveluihin, ylihintaisiin palveluihin, joissa kikkaillaan "edullisilla" maksuehdoilla ja viime vuosina suosituilla, "ylivertaisilla" kotitalousvähennyksillä. 
Valitettavan usein nämä myyntitykit perustavat käyttäytymisensä arvioon, että eläkeläisten harkintakyky ei ole täysin timmissä kunnossa.

Meillekin tulee lähes viikottain lähinnä puhelimen välityksellä erilaisia yhteydenottoja. Täytyy yrittää olla edelleenkin tarkkana...

Toisaalta itse olen pyytänyt tarjouksia, joihin säällisessä ajassa en tahdo saada vastauksia.
Mistä lie tämäkin johtuu?

Tiesitkö tämän...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Hetki sitten - katseltuani monipuolisia kalastukseen liittyviä kuvia/videonpätkiä - kävi mielessä taannoiset keskusteluni kalastusasioista.

Minulta on usein kysytty:"Miksi en harrasta kalastuksen eliittiä, perhokalastusta tai miksi en käy lohijoilla uistelemassa tai edes vähintään lähivesillä vetouistelemassa veneestä, tms. "

Olen tähän saakka vastannut, että minulle riittää - nykyisin yhä vähenevässä määrin - jigikalastus ja kesäpilkkiminen.

Miksi?

Siksi koska se on vaivatonta. Olen siltä osin ilmeisesti mukavuudenhaluinen, sillä muutamassa tunnissa saan "kalaverien kiehumisen" tyydytetyksi.

Tosin tuota viimeksi mainittua eli vetouistelua veneestä olen päättänyt ainakin kokeilla, kunhan saan ostamani uuden Lowrance-kaikupotterin käyttöön...

Päärakennuksen autotallin kevytsiivous alkoi...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin punainen täyshaalari päällä, nahkainen"Lenin-lätsä" päässä ja tukevat hanskat kädessä autotalliin. Ensiksi oli autonjen siirtelyä, johon liittyi Mersun ulosajo käymään/tuulettumaan.

Aluksi homma meni tavaran paikasta toiseen siirtelyksi, toki sain sieltä uloskin sentään jotakin.

Yllättäen löysin vuoden 1978- 1979 Imatra-viikon julisteet, josta kerroin taannoin Kemin taidemuseossa pidetyn Suomi-julistenäyttelyn pitäjälle. 
Miksi? 
Siksi, että toinen juliste on selkeästi peilikuva Imatran vanhan uoman kuohuista. Samalla löysin myös ystäväni, entisen opiskelu- ja työkaverini, valokuvaaja-kuvataiteilijan ja nykyisen eläkeläisen, Jorma Jokisalon rullalla olevia taideteoksia.

Nyt on kahvitauko.

Työt jatkuvat nurmikon leikkauksella eli ruohonleikkurin perässä kävelyllä. Vaimoni ajelee trimmerillä tarkemmin reunapaikkoja...

Ilmeisesti menen vielä tuonne autotalliin "jatkoille".

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen käväisin istuskelemassa päärakennuksen terassilla. Oli hiljaista muutoin, mutta viidestä kotiharakoistamme kaksi piti aikamoista meteliä kakkosliitymämme isossa koivussa. Kai niillä oli joku reviiritaistelu menneillään. Minut huomatessaan ne lensivät naapuruston katolle..

Päätimme hetki sitten, että tänään emme tee yhtään mitään. Mielenkiintoista nähdä, onnistuuko aikeemme.

Ensi viikolla - heti alkuviikosta - yritän paneutua päärakennuksemme autotallin "kevytsiivoukseen". Sieltä on vuosien saatossa viety paljon tarpeetonta tavaraa Monitarmoon, mutta sitä voi vielä katsella "sillä silmällä". Se vaatii autojen siirtelyä ja Mersun ulosajamisen.
Ainakin turhanpäiväistä pienmetelliromua siellä hyllyillä on vähin pois vietäväksi. Peräseinän metallikaapistoissa on "vähää vaille pirusti" = kohtalaisen paljon kuitenkin paketeissa olevia lattia- ja seinälaattoja. Muun muassa ennen vanhaan paljon käytettyjä, klassisia 6-kulmaisia, vaaleita pienlaattoja.

Tuo paljon aika-ajoin kirjoittamani fraasi: Aika tavaran kaupittee - ei ole ainakaan vielä toteutunut.

Mutta tänään sunnuntaina 12.07.2020 ollaan vaan...

Mitä tänään tähän asti...

Päätimme eilen lähteä Selkäsaareen tänään. Kyllä - perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme tehdä lähtöä. Oli tulossa upea päivä.
Menimme kesäautollamme Tokmannin ja Lidlin kautta Hahtisaareen. Ajelimme fiilistellen hitaasti Selkäsaaren pohjoispäätyyn, rantaan saakka, sillä vedenpinta oli korkealla ja tuuli leppoisa. 
Noustuamme mökkitontille hahmottelimme päivän "ohjelman". Oli hiljaista...
Minä puiden plkkomiseen ja tulistelupaikan hoitamiseen, vaimoni kivi-istutusten tuunaamiseen...

Jotakuinkin siinähän se päivä meni. Välillä kahvittelu ja makkaranpaisto.

Vaimoni kävi lähimaastossa katsomassa metsämansikoita. Pääosin raakoja ja osa vielä kukassa. Itse käväisin samanaikaisesti sauvakävelyllä kivirakalla. 
Laskeuduin entisen hyppyrimäen jäännösten/betonipylväiden kohdalta alas ja takaisin mökille, Sports Tracker näytti matkaksi noin 0,6 km ja ajaksi 14 minuuttia siis kevytlenkki.

Merellä oli kova liikenne.

Ajelimme takaisin Hahtisaareen. Uteliaisuuttamme ajoimme kotiin sisäsataman kautta. Väkeä oli paljon liikkeellä, eipä ihme, sillä ilma oli mitä parhain. Sauvosaaren takakentällä taisi olla jalkapallo-ottelu menossa.

Mukava käynti saaressa taas kerran...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Kävipä hetki sitten mielessä eilinen Selkäsaaressa käyntini. "Kotirannan"=venepoukaman kupeessa olevassa tulistelupaikassa jätepuuta poltellessani kävi mielessä taannoinen keskustelu.
"Mitä? Eikö teillä ole omaa mökkirantaa?" ihmetteli eräs henkilö kertoessani saarimökkiratkaisustamme...
"Kyllä meidän käytössämme - niinkuin kaikkien kemiläisten - ovat Selkäsaaren pohjoispäädyn hiekkarannat. Satoja metrejä hiekkarantaa." hänelle totesin.

Kerroin myös, että kenelläkään Selkäsaaren mökkiläisellä ei ole virallisesti omaa rantaa.

Kaavoitetut tontit eivät ulotu rantaan saakka, vaan rannassa on eräänlainen suojavyöhyke.
Käytännössä tontin kohdalla olevaa rantaa luonnolisesti pidetään "omana" ja toimitaan sen mukaisesti.

Minua, meitä kiinnostaa erityisesti tuo virallisessa asemakaavassa oleva Pohjoislaituri-alue ja siihen liittyvät tulevaisuuden ratkaisut.

Sillä on erittäin suuri merkitys myös Kemin kesämatkailun kehittämisessä. Päästä asiallisesti Selkäsaaren pohjoisrantaan esim. Katariina- ja Leila-tyyppisilä aluksilla on tärkeää...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen vaimoni käynnisti pienimuotoisen siivoustapahtuman, johon liittyi myös muun muassa päärakennuksen takan tuhkien tyhjentäminen tulipesästä ja Pikkupuolen kompostoivan puuseen tyhjennys.
Molemmat tehty - tuhkat tyhjennetty syreenipensaiden juurille ja kompostijätteet haudattu matopeltoon - madot ovat varmasti tyytyväisiä...

Pölynimuria kodinhoitohuoneeseen viedessäni olin vähällä letkulla tipauttaa jääkaapin ovesta magneettitarran.
Magneettitarran alla oli pojantyttäremme Annan mummolle taannoin pahvinpalaselle kirjoittama teksti: Don`t worry, be happy...

Juuri näin kunhan sen aina muistaisi.

Selkäsaaressa työreissulla tänään...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä Selkäsaareen kevyelle työreissulle. Sain menomatkalla Karjalahdelta LVI-liikkeestä kaksi uudenveroista rahtilavaa, jotka nostin kesäautomme lavalle.
Ajettuani Hahtisaareen totesin saarinaapurini lastanneen veneensä ja lisäksi soutuveneen täyteen rakennuspuutavaraa. Hänellä oli kirvesmies vänkärinä. Itse vyöryttelin lavat veneeseen ja lähdin ajelemaan saarinaapurini perässä.
Sain heidät kiinni Kojukallion kohdalla, en ajanut ohi. Vetoveneen perässä oleva soutuvene tuijasi eeskahtaalle. Vaikea hinattava.

Minun oli helppo ajella rantaan, sillä vedenpinta oli mukavan korkealla. Hirviä oli käynyt rantahietikolla. 
Vein uudet lavat ylös mäkeä vesikärryillä. Sen tehtyäni riehaannuin mökillä suhauttamaan kaksipistekasi tumman oluttölkin auki. Kyllä olut maistui - sopivaa janojuomaa. Mökin ympäristössä oli hiljaista.

Menin takaisin rantaan syttöjä mukanani ja hajoitin meidän väliaikaisen rantalaiturin = kaksi toisiinsa paksulla köydellä kytkettyä lavaa kytkettyä isoon kiveen. 
Muistelen pojanpoikamme Laurin taannoin meidän "laituriamme" ihmetelleen. Olihan se äpöstys, jota oikeastaan ei käytetty kuin pari kertaa.

Olin päättänyt rannan tulistelupaikan siistiä. Pistin tulet tuomillani syttöpuilla. Sahailin toisen, rikkoontuneen "laiturilavan" polttopuiksi ja toisen lavan vyöryttelin ylös mökille. Kopsin muutaman kuusipökäleen polttopuiksi joutessani.

Taivaalla lenteli ultrakevyt lentokone.

Rannalla ison kiven kupeessa olevan tulistelupaikan luona hahmottelin ajatuksissani rantaan rakennettavaa Pohjoislaituria. 
Helppo juttu, sillä vajaan kymmenen vuoden aikana on ranta tullut tutuksi ja on kohtalaisen tarkkaan tiedossa, miten kovalla pohjoismyrskylläkin vesi liikkuu puhumattakaan matalanveden aikana. Muutama kymmenen metriä on tuloväylää toki pakko ruopata...

Ennen pois lähtöäni kävin sauvakävelemässä lähimaastossa ja taas kerran ajatuksissani halailin vanhoja "kahenkuution" kuusia. Kyllä ne ovat upeita puita, ei kahta sanaa.

Pois lähtiessäni ajoin vielä Lehmikiven karikon kupeeseen. Oli sopiva, leppoisa tuuli, joka liikutti venettä tulosuuntaan. Pistin malliksi yhden jigiongen veteen. Hiljaista oli - hyvä niin, sillä enhän minä kalaan ollut tullutkaan. Ajelin jotakuinkin täysillä takaisin Kojukallion ohi rajoitustaululle saakka.

Hahtisaareen tultuani totesin Kivelän Hannun nostavan asiakkaan vanhaa "pikaliipparia" ,venettä autonlavalle. Tutun tuntuin mieshenkilö totesi: "Vene menee pajalle. Yksi sylinteri on pimeänä. Haittaa menoa, vaikka kolme muuta toimiikin." 

Oli mukava kevyttyörupeama saaressa.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä Karjalahdelle viemään kierrätyspisteeseen muovitavaraa ja Prisman pullo- ja tölkkipisteeseen kassillisen em. "hylsyjä". Samalla kävelin uteliaisuuttani rakennuksen toiseen päähän ja tutkiskelin, löytyisikö jotain uutta - kyllä löytyi...

Kävi mielessä, että käväisen samalla reissulla katsomassa, miten Tervaharjun Puukeisarin perunaviljelmät jaksavat.
Kyllä - hyvissä voimin olivat tosin multauksen tarpeessa. Täytyy tunnustaa, että kaalet kurkottelivat taivaita.

Itse isäntä oli farmariautonsa kimpussa. Oli hajottanut peräpäätä, vasen vilkku oli häivyksissä. Sanoi vievänsä auton Karjalahdelle pienkorjaamolle testerin nokkaan. Oletettavasti vika löytyy välittömästi.

Vaihdoimme myös muutaman sanan onkimisesta, juniorin valmistumisesta ja Keskustan puheenjohtajan Katri Kulmunin Kemissä käynnistä.