Sisareni kysyi minulta taannoin, olenko nähnyt valokuvaa isästämme Lauri Pyyköstä Kemin asemalla pikkupoikana koulumatkalla... En ollut nähnyt. Tänään hän toi sen nähtäväksi. Hän oli saanut sen serkultamme eli isän vanhemman sisaren Annan tyttäreltä Toinilta.
Valokuvan tekstissä lukee, että isämme on Kemin asemalla huhtikuun 9. p:nä 1918.
Hän on menossa Karjalahden (nykyisin Koivuharjun) kouluun 9-vuotiaana. Hän katselee selin kankainen koululaukku olkapääällä ja ilmeisesti kankainen lakki päässään Kemin aseman menoa. Asemalta on valkoisia lähdössä etelään. Mielenkiintoinen valokuva, jossa on kymmeniä ihmisiä, pääosa kiväärein varustautuneita nuoriamiehiä.
Todettakoon, että isämme koulumatka oli yli 5 km, sillä hän asui tällä samalla paikalla, jossa työhuoneessani tätä tekstiä naputtelen. Otatan valokuvausliikkeessä kuvasta itselleni ja pojillemme kopiot.
Kirjoitin viime viikolla, että otamme kesäautomme VW Doppel TD vm. 1989 LLA-175 liikennekäyttöön.
Menin aamukahvien jälkeen netissä Trafin svuille ja homma on hoidettu. Lähes samalla istumalla varasin A-Katsastuksesta Karjalahdelle katsastusajan. Vien vanhan palvelijan katsastukseen ylihuomenna keskiviikkona 09.05.2018 klo 09.30.
On mielenkiintoista nähdä, onko autoon talven lumihangessa oleminen poikinut korjauksen tarvetta - tuskin...
Enhän minä malttanut olla lähtemättä pienelle koeajolle. Ajelin Kemin keskustaan ja käväin tankkaamassa auton Hahtisaaren Nesteellä. Ajelin Karjalahdelle käväistäkseni Kemin K-Raudassa.
Sieltä lähtiessäni ja valo-ohjatusta risteyksestä tien yli Karjalhdelle ajaessani olisin saanut auton maalaukseen. Vasemmalla puolella rinnallani oli Volvo-farmariauto, jonka olisi pitänyt mielestäni kääntyä vasemmalle, mutta sehän kiilasikin röyhkeästi eteeni aika haipakkaa. No ainakin jarrut olivat Volkkarissa kunnossa ja kuskikin - minä - hereillä.
Pyörähdin elvistelemässä Wetterin pihalla ja lähdin kotimatkalle. Valtakadun alapäässä olevan liikennympyrän jälkeen, TB:n kohdalla ohitseni suhahti Skoda-farmariauto, sen näin sittemmin kääntyvän ylös Peurasaareen suuntaan.
Miksi edellä mainituista kirjoitin? Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että kesäautomme aiheuttaa aggressiivista käyttäytymistä muutamissa autoilijoissa, vaikka ajelemme sillä mielestämme ihan normaalinopeuksia. Monet tuntuvat ajattelevan: "Tuosta on kyllä päästävä ohi ja äkkiä!"
Lähdin kuntapolittiikkan mukaan Kemissä vuonna 2000. Valitsin Keskustan ryhmän, vaikka poliittisen urakehitykseni kannalta minun olisi ollut "valtioviisasta" valita SKDL nykyinen Vasemmistoliitto nimenomaan Kemissä. Miksi valitsin Keskustan? Siksi, että menin ajatuksissani yli yhden sukupolven eli isovanhempiini, jotka olivat maanviljelijöitä. Tosin heidän poliittista kantaansa en edes tiedä. Valintaani vaikutti myös se, että asun/asumme tälläkin hetkellä paikalla, jossa isoisäni Aukusti Pyykkö viljeli maata 1800-1900-lukujen vaihteessa. Toisaalta myös se, että ostin/ostimme 1980-luvun alkupuolella Keminmaan Törmästä viimeisen maa-alueen äitini puolen perikunnalta. Maa-alue kuului isoisäni Pekka Sunnarin viljelyalueisiin. Suunnittelutin sinne Sunnarinkulman asuantoaluesuunnitelman. Kyseinen maa-alue on jo lähes 20 vuotta sitten myyty. Valintaani vaikutti myös se, että olin lukenut voimakkaan artikkelin Santeri Alkiosta ja hänen ajatuksistaan... En ole Suomen Keskusta rp:n jäsen. Olen maksanut vuosittain kannatusmaksua. Jäsenä olin aikanaan yhtenä vuonna eli sinä vuonna, kun Juha Sipiä valittiin puheenjohtajaksi Rovaniemellä. Olin paikalla kemiläisten porukassa. Olisin jopa päässyt televisiohaastatteluun, mutta kerroin haastattelijalle, Pirjo Auviselle olevani täysin noviisi näissä asioissa. Pyysin haastattelemaan politiikan konkareita. Minulle tulee Suomenmaa-lehti. Viimeisessä lehdessä oli artikkeli Santeri Alkiosta otsikolla Kiistelty Alkio. Artikkelissa pyydettiin Keskustan kansanedustajia kirjoittamaan kyltti, pienelle liitutaululle, mikä heidän mielestään on alkiolaisuuden ydin. Kirjoitan ne tässä ja nyt lehtiartikkelin järjestyksessä: ITSENSÄ KEHITTÄMINEN, JAKAMATON IHMISARVO, VÄLITTÄMINEN, KÖYHÄN ASIA, HEIKOMMISTA HUOLEHTIMINEN, EDISTYS&TASA-ARVO, HEIKOMMISTA HUOLENPITÄMINEN, KAIKKIEN HUOMIOONOTTAMINEN, IHMINEN JA HÄNESSÄ OLEVAT MAHDOLLISUUDET, YRITTÄJYYTEEN VERKOTTUMINEN, IHMISYYDEN KEHITYSTARVE, KOKO SUOMI, HEIKOMMISTA PIDETTÄVÄ HUOLTA, HEIKOMMAN PUOLESTA, IHMINEN, YKSILÖN OMA VASTUU, SYDÄMEN SIVISTYS YHDENVARTAISUUS, HEIKKOJEN ASIA, IHMINEN, OIKEUDENMUKAISUUS, ITSEAUTTAMISEN KYKY, MAHDOLLISUUKSIEN TASA-ARVO, KOKO MAA ASUTTU, KAIKISTA HUOLEHTIMINEN ALUEIDEN TASAPAINO
Olen ollut Insinööriliiton toiminnassa mukana käytännössä 1970-luvun alusta alkaen ja vielä tälläkin hetkellä paikallisyhdistyksen hallituksessa vuoden 2019 loppuun. Vuosi 2019 on mielenkiintoinen, sillä Insinööriliitto täyttää 100 vuotta ja tapahtumia riittää pikin vuotta läpi Suomen...
Kuinka monta kertaa olen esittänyt, että oikeaa, todellista edunvalvontatyötä tekevällä liitolla pitää olla prosenttiperustainen, suoraveloitusjäsenmaksu ja että liiton toimiston henkilökunnan työehdot pitää olla asiallisessa, mallikelpoisessa/esimerkillisessä kunnossa.
Varsinkin tuo prosenttipohjainen jäsenmaksu ei ole toistaiseksi niin sanotusti kolahtanut. Minulla on kuitenkin tunne, että senkin aika vielä koittaa.
Miksi? Siksi, että se on oikeudenmukainen ja tuo nimenomaan nuorta insinöörikuntaa nykyistä paremmin jäseniksi liittoon. Tuo työehtokysymys onkin asia erikseen. Arvelen asian etenevän nopeasti myönteiseen päätökseen.
Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:
Insinöörien edunvalvojat riitelevät aattokorvauksista, ulosmarssi uhkaa
Insinööriliiton neuvotteluohjaaja Petteri Oksa. KUVA: JUSSI LEINONEN
Insinööriliiton henkilöstöyhdistys jätti työtaisteluvaroituksen valtakunnansovittelijalle
Akavalaisen Insinööriliiton johdon ja henkilöstön välinen kiista pyhäaattojen asiakaspalvelutyön korvaamisesta on kärjistymässä työtaisteluksi. Insinööriliiton henkilökunta uhkaa marssia ulos työpaikaltaan 18. toukokuuta, ellei työnantaja eli ammattiliiton johto suostu maksamaan yhdistyksen vaatimia korvauksia aattopäivien asiakaspalvelutyöstä.
Insinööriliiton henkilöstöyhdistys ILH:lla on ollut oma työehtosopimus viime vuoden alusta lähtien, ja sen voimassaolo päättyi tammikuun lopussa. Aattokorvauksista on neuvoteltu 22. tammikuuta alkaen, yli kolme kuukautta ilman tulosta.
Henkilöstöyhdistyksen hallitus aloitti työtaistelutoimet jo torstaina julistamalla toimistoon ylityökiellon ja rajoittamalla työmatkojen keston varsinaiselle työajalle.
Henkilöstön pääluottamusmies Juha Särkkä kertoi perjantaina, että työnantajan tahtotila on aattokorvausten poistaminen. Työnantajaa edustava Insinööriliiton edunvalvontajohtaja Petteri Oksa kertoi puolestaan, että työnantaja on tehnyt jo kaksi sovintotarjousta, jotka henkilöstö on hylännyt.
Neuvottelut jatkuvat viikonloppuna, vaikka ulosmarssi uhkaakin vasta kahden viikon kuluttua. Osapuolet kommentoivat tilannetta sovittelevasti.
"Enpä tiedä, riidelläänkö tässä. Jotkut pulmat ovat vaan vaikeampia kuin toiset", Särkkä sanoi.
"Ei tässä mistään katastrofista voi puhua", Oksa arvioi helatorstain, vapun ja juhannuksen aattojen korvausriitaa.
Kyllä! Päivällä perinteiset pihahommat, iltapäivällä Sosiaali- ja terveyslautakunnan kokous ja illansuussa kemiläislähtöisen Sirkka Raikamon taidenäyttelyn avajaitilaisuus Kemin historiallisessa museossa. Viimeksi mainitussa tapasin monta tuttua, joiden kanssa oli aivan pakko muistella menneitä. Tosin kaikki eivät muistaneet menneitä ehkä en itsekään ihan kaikkea välttämättä. Tosin sovimme, että aivan kaikkea ei edes kannata muistaa. Selektiivinen, valikoiva muisti on erinomainen lahja, hyve...
Helsingin Sanomat törmäsi taannoin "salaisiksi luokiteltujen aineistojen julkaisumuuriin". Mikäli oikein muista, siitä lähti oikeusprosessi käyntiin. En ole viime aikoina huomannut em. asiaan liittyvänä kirjoitetun mitään. Onko asia niin sanotusti painettu villaisella?
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Mielipide | Kolumni
Kansalaisilla on oikeus luottaa ja tietää, kirjoittaa HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi
Kriittistä mediaa tarvitaan, jotta suomalaisen yhteiskunnan voimavara, luottamus, on mahdollista ylläpitää. Esimerkiksi sokea luottamus viranomaisiin voi olla oikeusvaltiota rapauttavaa.
SUOMEN sijoitus kansainvälisessä lehdistönvapausvertailussa putosi viime viikolla taas pykälän. Toimittajat ilman rajoja -järjestön listauksessa Suomi sijoittui nyt neljänneksi oltuaan vuosien ajan ykkössijalla.
Kansainvälisenä lehdistönvapauden päivänä on luontevaa miettiä, pitäisikö asiasta olla huolissaan. Lehdistönvapaus kun ei ole vain lehdistön vapautta vaan myös yksi mittari avoimen demokratian tilasta.
LEHDISTÖNVAPAUDEN aktiivinen vaaliminen on osoitus kansalaisten, median ja yhteiskuntajärjestelmän kypsyydestä. Se edellyttää, että yleisö kokee lehdistön työskentelevän heitä varten.
Suomessa tilanne on kansainvälisesti verraten varsin hyvä. Luottamuksen yksi peruskivistä on lehdistön riippumattomuus. Journalistit ovat vastuussa yleisöilleen, eivätkä yksittäisille eturyhmille tai esimerkiksi talouden tai politiikan eliitille.
Media joutuu siis lunastamaan yleisön luottamuksen joka päivä uudestaan. Viestinten on myös perusteltava avoimesti valintojaan ja korjattava reilusti tekemänsä virheet. Median on kyettävä vastaanottamaan arvostelua ja olemaan itsekriittinen.
OLENNAISTA on, että lukijat, katselijat ja kuuntelijat ymmärtävät viestinten perustehtävän: vapaa media takaa yleisöilleen oikeuden saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Tähän kuuluu myös sen varmistaminen, että yleisöllä on pääsy sellaiseen yhteiskunnallisesti olennaiseen tietoon, mitä muuten ei olisi saatavilla.
Mitä suurempi on yleisön luottamus median toimintaan, sitä vahvempi valtakirja viestimillä on tehdä työtään. Luottamus on siksi tärkeää, että journalistiseen työhön liittyy alati riski uskalluksen puutteesta ja myös tahattomasta itsesensuurista.
Suomen kaltaisessa pienessä maassa on tärkeää, että riippumattoman lehdistön ja vallanpitäjien välillä on jännite.
Uskottavuuden kannalta on ongelmallista, jos viestimet toistavat suodattamatta viranomaisten, poliitikkojen, eturyhmien tai talouselämän johtajien näkemyksiä.
Kun tiedonvälityksen monopoli on jo aikoja sitten murtunut, edellä mainituilla ryhmillä on omat viestintäkanavansa. Journalisteja puolestaan tarvitaan tarkistamaan tietoja, asettamaan ne mittasuhteisiinsa ja siten tarkastelemaan asioita kriittisesti.
TOIMITTAJIEN on jatkuvasti arvioitava riippumattomuuttaan.
Journalistinen työ edellyttää verkostoitumista mutta myös kykyä välttää sidonnaisuuksia ja liian läheisiä välejä uutisoinnin kohteina oleviin henkilöihin tai organisaatioihin.
Tässä arvioinnissa erityistä huolellisuutta tarvitaan silloin, kun käytössä ovat yhteisölliset pehmeät vaikuttamiskeinot. Niitä sisältävät muun muassa koulutusmuotoiset tapahtumat, kuten yritysten järjestämät tutustumismatkat tai esimerkiksi maanpuolustuskurssit.
KRIITTISYYS on tärkeää, koska luottamukseen perustuvassa yhteiskunnassa on myös heikkoja kohtia.
Tähän sisältyy eräänlainen paradoksi. Jotta suomalaisen yhteiskunnan ehdoton voimavara, luottamus, on mahdollista ylläpitää, tarvitaan kriittisyyttä. Esimerkiksi sokea luottamus viranomaisiin voi olla oikeusvaltiota rapauttavaa.
”Toimittajan tehtävä ei ole luottaa vaan valvoa”, totesi toimittaja Susanna Reinboth maaliskuussa Bonnierin journalistipalkintojuhlassa. Hänet ja toimittaja Minna Passi palkittiin kirjastaan Keisari Aarnio, joka perustuu kaksikon paljastuksiin Helsingin huumepoliisin entisen päällikön väärinkäytöksistä.
Lopputulos korjausliikkeineen on oikeusvaltion – ja yleisen luottamuksen – kannalta myönteinen.
SUOMESSA kannattaa ottaa tavoitteeksi nousta jälleen lehdistönvapauden ykkösmaaksi. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että mediatoimiala tekee entistä enemmän yhteistyötä uhkailujen kohteeksi joutuneiden toimittajien tukemiseksi.
Poliitikoille, viranomaisille ja muille vallanpitäjille voi kansainvälisenä lehdistönvapauspäivänä esittää vakavan toiveen.
On yhä tärkeämpää, että yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla ymmärretään puolustaa lehdistön perustehtävää – vapaan tiedonvälityksen periaatetta – silloinkin, kun median kriittinen ruodinta osuu omalle kohdalle.
Vaikka alla olevassa "Vappumääritelmässä" ei eläkeläisiä mainitakaan niin ilmeisesti se kuuluu meillekin ainakin tuon kevään osalta. Sitä ei voi keneltäkään riistää.
Meidän Vappumme ei ole ollut erityisen riehakas. Kävimme päivällä autoilemassa Kemin keskustassa.
Totesimme, että meri on vielä jäässä ja moottoripyörät sekä museoautot olivat ilmestyneet katukuvaan. Kävelykadun ja Täiköntorin tuntumassa näytti olevan porukkaa vähin liikkeellä.
Ajelimme takaisin Haukkarin Kainuunkadulle. Vaimoni alkoi ruoan laittoon ja minä lumihommiin = lumien ja jäiden hajottamiseen.
Pätkä Wikipediatekstiä:
Vappu
Tämä artikkeli kertoo juhlapäivästä. Vappu on myös naisen etunimi.
Väkijoukkoa lasipalatsin edustalla Helsingissä vuonna 1960
Vappu on vuosittain 1. toukokuuta vietettävä enimmäkseen länsimaalainen kansainvälinen juhlapäivä ja monissa maissa yleinen vapaapäivä. Se on kevään loppupuolen juhlapäivä sekä kansainvälinen työväen juhlapäivä. Suomessa vapunpäivää aattopäivineen vietetään työväen, ylioppilaiden ja kevään karnevaalijuhlana. Vuodesta 1979 lähtien vappu on ollut Suomessa virallinen liputuspäivä,suomalaisen työn päivä. Juhlapäivä on saanut nimensä pyhästä Valburgista, jonka muistopäivä on 1.5.
Tiukka linjaus akavalaiselta Upseeriliitolta kaksoiskansalaisuusasioihin - viime vuosien tapahtumat huomioon ottaen eipä se kovinkaan yllättävää ole...
Enpä malta olla muistelematta menneitä:
Olin Insinööriliiton kuvioissa mukana 1990-luvun loppupuolella kohtuullisen aktiivisesti - AOI:n mahdaatilla hallituksessakin. Siihen maailman aikaan Matti Viljanen oli puheenjohtajana Insinööriliitossa.
Eräässä Insinööriliiton yhteistyökumppaneille järjestämässä iltatilaisuudessa Itä-Pasilassa päädyin keskustelemaan Akavan silloisen puheenjohtajan Mikko Viitasalon kanssa. Jostain syystä keskustelussa tuli esiin Luoteis-Venäjä ja Severomorsk, joka on Venäjän Pohjoisen Laivaston tukikohtakaupunki - ns. suljettu kaupunki. Totesin Mikko Viitasalolle, että olen käynyt Severomorskissa.
Muistan, että hän aivan hätkähti ja kysyi:"Miten ihmeessä sinä olet siellä päässyt käymään?"
Kerroin Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- taustoja lyhyen kaavan mukaan. Mahtaiskohan edes kertaviisumia nykytilanteessa saada kyseiseen kaupunkiin, vaikka olisi tähdellistä asiaakin...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Upseeriliitto: Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisia ei Puolustusvoimien sotilasvirkoihin
Upseeriliiton kanta tulee esille lausunnossa, jonka se on antanut kohua herättäneeseen kaksoiskansalaisia koskevaan lakiehdotukseen. Yle tutustui uunituoreisiin lausuntoihin.
Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) raivostui uutisesta ja kiisti sen jyrkästi, mutta muutaman tunnin jälkeen uutisen julkaisusta Niinistö ilmoitti, että hän laittaa vireille lain, jolla kaksoiskansalaisten pääsy estetään sotilasvirkoihin.
Esitys lakipykälistä saatiin valmiiksi muutamia viikkoja sitten. Puolustusministeriö ehdottaa lakia, joka kieltäisi yksiselitteisesti kaikilta kaksoiskansalaisilta pääsyn sotilasvirkoihin.
Sisäministeriö puolestaan pohtii kahta vaihtoehtoa lakimuutokseen. Totaalikiellon vaihtoehtona sisäministeriössä on kirjoitettu lakipykälät niin sanottuun vastavuoroisuusperiaatteeseen. Se tarkoittaa sitä, että Suomi voisi hyväksyä sotilasvirkoihinsa kaksoiskansalaisen, joka tulee sellaisesta valtiosta, jossa suomalainen voi päästä sen maan sotilasvirkaan.
Yle tutustui uunituoreisiin lausuntoihin
Molempien ministeriöiden tekemät lakiehdotukset ovat olleet lausuntokierroksella, ja Yle kävi läpi uunituoreet lausunnot.
Kaikki lausunnonantajat puhuvat lausunnoissaan kaksoiskansalaisista, mutta Upseeriliitto toteaa suoraan omassa lausunnossaan, että Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisia ei tule valita sotilasvirkoihin tai upseerin virkaan johtaviin opintoihin.
Upseeriliiton Puolustusministeriölle antamassa lausunnossa sanotaan, että "Upseeriliitto pitää tärkeänä, että Puolustusvoimien sotilasvirkoihin tai upseerin virkaan johtaviin opintoihin valittavat henkilöt eivät voi olla kaksoiskansalaisia tavalla, joka vaarantaisi kansallista turvallisuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa etenkin sitä, että Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisia ei tule valita em. tehtäviin".
Upseeriliitto on Akavalainen ammattijärjestö, jossa on 6 300 jäsentä. Upseeriliiton nettisivujen mukaan upseerien järjestäytymisaste Puolustusvoimissa on yli 98 prosenttia.
Upseeriliiton suora kanta asiaan on äärimmäisen poikkeuksellinen. Aiemmin Suomessa ei ole ollut tapana puhua suoraan nimenomaan Venäjän kaksoiskansalaisista.
Minulta on viime vuosien aikana moni tuntemani henkilö kysellyt, miksi en enää kirjoita lehtien yleisönosastopalstoille. Totta, se on ollut äärimmäiset vähäistä. Takavuosikymmeninä kirjoittelin monien lehtien yleisönosastopalstoille tekstejäni ja töissä ollessani ammattilehtiinkin - kohtalaisen aktiivisesti, olin jopa kolumnistina. Helsingin Sanomiin tekstin läpi saaminen oli vaikeusasteeltaan samantyyppistä kuin "kamelin mennä neulansilmän läpi". Se taisi onnistui kerran tai kaksi. Muutama teksti taisi mennä oululaiseen Kaleva-lehteen. Pääosa teksteistäni meni silloiseen Pohjolan Sanomat-lehteen. Moni lehden takavuosikymmenien päätoimittajista tuli tutuiksi, sillä alkuvaiheessa vein tekstin henkilökohtaisesti em. henkilöille. Samalla oli mukava vaihtaa muutama sana ajankohtaisista asioista. Siihen maailman aikaan somemaailmasta ei ollut tietoakaan tai jos oli niin ei ainakaan tavallisella kengänkuluttajalla. Pohjolan Sanomat on historiaa - valitettavasti. Lapin Kansa ei kerta kaikkiaan ole ollut Meri-Lapin "äänenkannattaja". Muuttuuko tilanne viimeisimmän omistuspohjan muutoksen myötä - toivottavasti. Muistaakseni kerran tai kaksi olen myös Torniossa ilmestyneeseen KEMI-TORNIO-lehteen lähettänyt tekstin...
Eniten aivan viime vuosina olen lähettänyt tekstejä Lounais-Lappi-lehteen, onpa niitä joskus julkaistukin. Kyseisen kaupupunkilehden toimittajakunta on takavuosina tullut myös pääosin tutuksi.
Aloitin oman Blogisivun pitämisen 01.07.2014. Sinne saan tekstini/ajatukseni/kommenttini julki aina kun niin haluan.
Toisaalta olen myös Facebook-kuvioissa ollut mukana yhtäjaksoisesti vuoden 2017 alusta.
Kieltämättä aivan viime aikoinakin on käynyt mielessä ajatus kirjoittaa artikkeleita yleisönosastopalstoille monistakin, akuuteista asioista.
Miksi?
Lähinnä siksi, että Blogisivuni ja Facebook-foorumin lukijakunta on loppujen lopuksi aika rajallinen. Siellä tuttu porukka - julkisesti - seurailee tekstejäni. Saattaa olla, että eräänlaisia "salalukijoita" on enemmänkin, mene ja tiedä...
.jpg)
.jpg){kind=link}