keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Kuolinsiivous haastaa konmarituksen – ruotsalainen isoäiti loi maailmanlaajuisen ilmiön...

Olen ollut itse mukana alla olevassa artikkelissa mainitussa kuolinsiivouksessa tähän saakka yli kahden kuukauden ajan. Työ jatkunee vielä viikon kaksi.
Kieltämättä on käynyt mielessä omaltakin osalta omissa kiinteistöissä tavaramäärän pienentäminen. 
Tosin sitä on jatkuvasti tehtykin, mutta kukaties lähiaikoina siihen on otettava aktiivisempi ote omalta osaltaan...

Niin tuo käsite konmaritus:
Konmaritus perustuu Marie Kondon metodiin, jossa jokainen tavara käydään kotona läpi, pidetään sitä kädessä ja pohditaan, tuottaako tavara iloa vaiko ei. Osa suhtautuu menetelmään melko fanaattisesti, osa taas soveltaa menetelmää omiin tarpeisiinsa

 

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Kuolinsiivous haastaa konmarituksen – ruotsalainen isoäiti loi maailmanlaajuisen ilmiön


Kuva: (c) Alexander Mahmoud
REGINA RASKHELSINKI


Unohda konmaritus, aloita kuolinsiivous. Tavaroiden karsimisen trendiä jatkaa nyt ruotsalainen 82-vuotias Margareta Magnusson. Hänen esikoiskirjansa kuolinsiivouksesta on käännetty kohta 30:lle kielelle, vastikään myös suomeksi.

"Yleensä kuolinsiivous suoritetaan jonkun kuoltua. Tällöin kyseinen henkilö on päättänyt päivänsä käymättä läpi ullakkoaan ja vaatekaappejaan, joten sukulaisten on marssittava paikalle ja käärittävä hihansa. Olen tehnyt sen useamman kerran."

Näin kirjoittaa Margareta Magnusson kirjassaan Mitä jälkeen jää – taito tehdä kuolinsiivous.

Kaikki alkoi siitä, että Magnusson halusi säästää omat lapsensa raivausurakalta. Hän tyhjensi kellarinsa ja ullakkonsa ja lahjoitti pois turhat tavarat. Samalla hän kirjoitti kirjaa kuolinsiivouksesta.

– Mielestäni ei ole reilua, että kun sinua ei enää ole, perheesi pitää huolehtia kaikesta tavarasta. 


Tavaran määrällä ei voi enää erottautua.

Ajassamme vallitsee karsimisen, vähentämisen ja järjestämisen trendi. Helsingin yliopiston historian professori Anu Lahtisen mukaan kyse on siitä, että koska melkein kaikilla on liikaa tavaraa, tavaran määrällä ei voi enää erottautua.

– Silloin kysymys on siitä kuka parhaiten pystyy hallitsemaan tavaramääriä. Ja psykologisesti kyse on siitä, että haluaa ottaa haltuun elämää ja saada siihen järjestystä.
Magnusson pohtii, kuinka paljon harmia ja huolta jostain hänen tavarastaan on perikunnalle.

Ei siis ihme, että Magnussonin esikoiskirjasta tuli kansanvälinen menestys. Japanilainen Marie Kondo sai itseään yli kaksi kertaa vanhemman ruotsalaisen haastajan.

Iän lisäksi naisissa on muitakin eroavaisuuksia. Kondo kysyy, tuottaako jokin tavara hänelle itselleen iloa. Magnusson pohtii, kuinka paljon harmia ja huolta jostain hänen tavarastaan on perikunnalle.


Kuolinsiivouksen voi aloittaa jo nuorena
Osa Maagnussonin kirjan viehätyksestä on se, että sen viesti on tuttu kaikille keski-ikäisille ja sitä vanhemmille. Vanhemmiten ihmiselle tulee halu alkaa vähentää tavaroita ympäriltään.

Magnusson on pukenut sanoiksi ilmiön, joka on tuttu monille ja käytännössä kuolinsiivousta on tehty aina. Siitä ei vain ole näin suorasanaisesti puhuttu ääneen.

– Eri aikoina ihmiset on halunneet valmistautua kuolemaan eri tavoin, halunneet että asiat ovat järjestyksessä kun he lähtevät. Se kuuluu hyvän kuoleman ihanteeseen, muistuttaa Anu Lahtinen.


Eri aikoina ihmiset on halunneet valmistautua kuolemaan eri tavoin.
Kuolinsiivousta ei koskaan voi aloittaa liian aikaisin, sanoo Margareta Magnusson, joka on edelleen tukevasti elossa. Joskus, tosin harvakseltaan, hän jopa ostaa jotain uutta. Hän ei pidä kuolinsiivousta surullisena puuhana.

Päinvastoin, tavaroiden karsiminen helpottaa arkea jo ennen tuonpuoleista. Kuolinsiivousta voi tehdä vaikka kolmikymppisenä.


"Nykyään minun ei enää tee mieli juosta ympäri Tukholmaa tutustumassa kaupungin tarjontaan, ja niinpä minulla on aikaa tutustua asuntoni tarjontaan, siis kuvajaiseen omasta elämästäni." – Margareta Magnusson

Kirjassaan Magnusson antaa käytännön vinkkejä kuolinsiivouksen tekemiseen. Sitä ei pidä aloittaa mistään pienestä ja tunnepitoisesta, kuten vaikka valokuvista tai kirjeistä. Niiden kanssa ajautuu vaikealle ja upottavalle muistojen bulevardille.

Parasta on aloittaa jostakin, johon ei liity liikaa tunteita. Kellarista ja ullakosta sekä eteisen kaapeista ja vaatekomeroista.

Kaikkea ei tarvitse heittää pois. Magnussonilla on asunnossaan myös laatikko, jossa lukee "heitä pois". Viesti on jälkeenjääville. Laatikkoon hän laittaa papereita ja tavaroita, jotka hän haluaa säästää ja jotka ovat merkityksellisiä vain hänelle itselleen.

Perikunta voi ilman tunnontuskia helposti heittää laatikon saman tien menemään.

Margareta Magnusson toimi aikanaan muoti- ja mainospiirtäjänä ja alkoi myöhemmin tehdä maalaustaidetta. Hänellä on ollut useita yksityisnäyttelyjä ulkomaita myöten.

Tärkein Magnussonin ohjeista onkin se, että elämän on tarkoitus jatkua myös kuolinsiivouksen jälkeen.

"Nautin edelleen piirtämisestä ja maalaamisesta. Aion säilyttää pensselini, maalini, kynäni ja paperini loppuun asti." – Margareta Magnusson

tiistai 17. huhtikuuta 2018

On se erinomainen, vaikka itse sen sanonkin...

On se erinomainen, vaikka itse sen sanonkin...

Niin että mikä? No meidän kesäautomme eli VW Doppel TD vm. 1989 LLA-175 ajokilometrit 308880 km, joka on lokakuusta 2017 ollut pois liikennekäytöstä. Se on ollut parkkeerattuna talviteloilla päärakennuksemme päädyssä.

Hetki sitten intouduin luomaan lumia veneiden päältä ja saman tien kävi mielessä ajatus, että pitäisiköhän kesäautomme akkua ladata.

Tuumasta toimeen: Loin kuskinpuolen ovenkohdalle menoreitin, avasin oven, avain virtalukkoon, jolloin huomasin, että akussa on eloa...
Hehkutukset ja starttaus! Kerta laakista jyrähti turbokone käyntiin! On se erinomainen, vaikka itse sen sanonkin.
Tämä saattaa tuntua kehumiselta - toki se sitä hiukan onkin - mutta toivottavasti yltiöpäiseen irrotteluuni ei tule lähiaikoina  takapakkia.

Mietiskelin tuota vuosimallia > 1989 eli ensi vuonna auton voisi museokatsastaa. Hmmmmm - niinpä, täytyy asiaa miettiä. Kukaties joku autoharrastaja saattaisi asiasta olla kiinnostunut.

Em. auto otetaan taas  alkukesästä käyttöön ja katsastetaan. Sillä ajaminen tällä hetkellä on ”lähes ilmaista”. Sen hinta ei enää laske, vaan päinvastoin alkaa = on alkanut jo nousta. Tosin hinnalla ei ole merkitystä, koska olemme päättäneet olla myymättä autoa... 

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Eräs Facebook-tekstini tänään...

Että mitäkö mietin? No ainakin sitä, että viimeisen kahden kuukauden aikana käsieni kautta on liikkunut satoja valokuvia, satoja diakuvia, sotoja negatiiveja, satoja C-kasetteja, satoja VHS-kasetteja, kymmeniä LP-levyjä, kymmeniä/satoja CD-levyjä, jne. ...
Kahta viimeisintä ryhmää lukuunottamatta materiaali on mennyt pääasiassa Syväkankaan Monitarmon kautta kierrätykseen > ilmeisesti polttoon. Viimeksi tänään.
Kyseiset aineistot ovat edesmenneen veljeni koko eliniän aikaista harrastusta viimeistä kolmea vuotta lukuunottamatta.
Osan em. talteen otetusta aineistosta poikamme - Tommi ja Timo - käynevät vielä läpi. He ratkaisevat niiden kohtalon aikanaan...

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Olen useinkin sanonut/kirjoittanut, että olen siinä iässä, että voin vapaasti muistella niitä näitä. Sen olen usein tehnytkin ja teen nytkin...

Tänään Kemin edustalla - sisäsataman ja Selkäsaaren välissä - hiihdellessäni kävi viimeisin suksien, sauvojen ja monojen osto mielessä.

Minulla oli - taitaa olla vieläkin varastossa - leveät retkisukset, Järviset tai Lampiset, jotka valmiiksi tehdyillä laduilla "rahnasivat" reunoilta. Sittemmin ostin itselleni ja vaimolleni kapeat Karhut, joissa oli keskellä "pitopotkualuetta". Emme oikein päässeet niitten kanssa "sinuiksi". Toki on tunnustettava, että hiihdimme siihenkin aikaan aika lailla vähän.

Menin jututtamaan silloisen City-Sportin omistajaa, superkauppias Jouko Jokke Uusitaloa. Kerroin, että myy minulle sukset, jotka ovat huolettomat, keveät ja joilla voi hiihtää sekä perinteistä- että luisteluhiihtoa. Viimeksi mainittu hiihtotapa oli tullut muotiin ja minäkin siihen maailman aikaan saatoin "mennä viilettää" merenjäällä hankikelillä.
Tosin olimme jo silloin siirtyneet "turboihin" eli potkukelkkoihin, joissa oli jalaksiin kiinnitetyt muovilisäkkeet.

Niin - Jokke tempaisi telineestä Fischerin Combit ja totesi:" Tässä on kuule sinulle juuri sinun käyttöön sopivat sukset - huippu-uutuudet!" Katselin suksia ja totesin: "Näillähän minä menen nokalleni välittömästi." Suksissa oli erittäin vähän nokkaa taivutettu. Jokke sanoi: " Minä takaan ja alleviivaan, että ikinä et onnistu hiihtämään niin, että suksen kärki tökkää lumeen!"

Todettakoon, että minun kommenttini perustui mielikuvaan "eeromätyrantamaisesta" upeanhienosta perinteisestä hiihtotyylistä.

Tunnustan, että en ole onnistunut kertaakaan tökkäämään em. suksien nokkaa hiihtäessäni lumeen. Jokke oli oikeassa.

Niin samassa rytäkässä ostin sauvat ja Salomon-merkkiset monot. Kaikki ovat pelittäneet erinomaisesti - viimeksi tänään.

Tarkkaavainen lukija aistinee, että em. ostoksistani on jo jonkin aikaa - rapiat 20 vuotta - joten en aivan päntiönään suksia ostele...





Kemin Selkäsaaressa tänään...

Päätimme aamulla lähteä käväisemään Selkäsaaressa tänään sunnuntaina15.04.2018.
Kävin edellisen kerran yksin saaressa keskiviikkona 28.03.2018.

Ajoimme sisäsatamaan ja siirryimme jäälle. Vaimoni oli liikkeellä jalan ja minä suksilla.

Oli kerta kaikkiaan upea kevätilma ja väkeä runsaasti liikkeellä. Ei sovi moittia...

Hiihtelin alkumatkan sisäsatamasta tehtyjä latuja pitkin, jonka jälkeen oikaisin taas kerran moottorikelkkauria pitkin saaren pohjoisrantaan. Vaimoni sauvakäveli perässä.

Ennen saapumistani rantaan minun ohitse "luisteli" nuorimies reppu selässä. Hän pysähtyi niemennokkaan ottamaan valokuvia. 
Hänet saavutettuani kysyin:"Haluatko, että otan Sinusta kauempaa kuvan?" "Kiitos vaan, ei tarvitse, otan muutamia maisemakuvia." hän totesi. "Olen menossa tuon rakennuksen suuntaan." hän lisäsi osoittaen sauvalla Outokummun Röyttän tehtaalle.

"Mitä? Hiihtämällä töihin?" ihmettelin. "Mistä Sinä tulet?" kysäisin. "Simosta. Rytikarin kautta ei aina hiihtäminen onnistu." hän totesi...

Olipa kerta kaikkiaan mielenkiintoinen kohtaaminen.

Rantaan tultuani otin sukset jalasta ja jatkoin rinteeseen moottorikelkkauraa/entisiä jälkiä pitkin. 
Vaimoni tuli tovin kuluttua perässä ja sytytti tuvan uuniin tulet - ensimmäistä kertaa tälle talvelle/keväälle .
Olipa mukava istuskella kevätauringossa etelään suuntautuvan lipan alla ja juoda murukahvit/syödä eväsleivät.

Linnut virittelivät laulujaan ja tutut korpit kävivät tarkastamassa tulomme. Yksi niistä istuskeli pitkän aikaa alueen korkeimman kuusen latvassa.

Tulin takaisin lähes samaa reittiä, mutta vaimoni sanoi kävelevänsä moottorikelkkauria pitkin Hahtisaareen, josta kävin hänet hakemassa.

Ihan mukava pikakäynti taas kerran, taitaa olla niitä viimeisimpiä tälle keväälle jäitten aikaan.

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Pieni sightseeing-ajelu Kemin keskustassa hetki sitten...

Oli kaunis, aurinkoinen talvi-iltapäivä. Käväisimme eräänlaisen pienimuotoisen sightseeing-ajelun Kemin keskustassa. 
Haukkarista lähdettyämme ajelimme hyötyostoksille Kemin Tokmannille. Ostokset tehtyämme ajelimme Kemin sisäsatamaan.
Safariyrittäjän moottorikelkat näyttivät olevan Jalokivigallerian läheisyydessä, Seilarin kupeessa rantatöyräällä.

Auto parkkiin ja kävelylenkki merenjäälle.

Oli monenlaista porukkaa liikenteessä: Perinteisen hiihtäjien lisäksi, avatouimareita, pilkkijöitä, moottorikelkkailijoita, meitä kävelijöitä, joista suurin osa turisteja...

Uteliaisuuttamme ajelimme vielä Mansikkanokalle. Uutta, ympärivuotista Lumilinnaa rakennetaan. Pohjatyöt avat käynnistyneet.

Lumilinna-alueella oli aika hiljaista, eipä ihme, sillä tämä päivä on viimeinen aukiolopäivä. Linja-autojen parkkialue oli aika kuoppainen.

Pois lähtiessämme havaitsin tutun pariskunnan köpöttelevän peräkanaa pois Lumilinnalta, olivat jättäneet viime tinkaan tai irrottelivat kausilipulla "vielä kerran hengessä" - mene ja tiedä.

Ihan mukava pikareissu.

Edes jonkinlaista logiikkaa Venäjä - kiitos...

Tänään Suomen aikaan aamuyöstä Yhdysvallat, Britannia ja Ranska iskivät Syyriaan kemiallisten aseiden tutukimuskeskukseen, tuontantolaitoksiin ja varastoihin.

Iskun tuloksia ja nimenomaan Venäjän reaktioita odotellaan.

Kyllä nyt on Venäjän johdolla, lähinnä presidentti Putinilla, tiukka paikka - kansanomaisesti sanottuna hänellä on vitsit vähissä. 
Arvovaltatappio Venäjälle, Syyrian "pääpukarille" liittoutuman isku kiistatta on mutta...

Jos Venäjä iskee takaisin, se merkitsee mielestäni sitä, että Venäjä, Syyrian - seitsemän vuotta kestäneen sodan - osallisena, hyväksyy Syyrian hallinnon, lähinnä presidentti Assadin päätökset käyttää kemiallisia aseita omia kansalaisiaan kohtaan.

Syyrian konfliktille ei ole näköpiirissä loppua. 

Se jatkuu, jatkuu, jatkuu. Miksi? Siksi, että mm. YK on totaaliavuton turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden kirotun veto-oikeuden vuoksi...


perjantai 13. huhtikuuta 2018

Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä tänään...

Olen ollut Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä viimeksi 12.02.2018. Tiedustelin muutama päivä sitten, onko elävän harjoituspään, mallin tarvetta.

Sain vastausviestin, että kyllä on ja niinpä olin Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä tänään perjantaina 13.04.2018 klo 08.15-09.30 välisen ajan.

Hiuspysäkillä opiskelijat Jenny Teppola ja Anna Jussheikki olivat "puikoissa" - toinen hoiti hiukset ja toinen parran.

Samalla olemme sopineet, että tiistaina 24.04.2018 klo 8.15 menen heidän käsittelyyn.
Kyseessä on juhlakokonaisuus-malliksi meno, siinä siistitään parta, föönataan hiukset ja pestään ja hoidetaan hiukset...

Lupasin pistää puvun päälle.


Olimme kaikki tyytyväisiä tämän aamun lopputulokseen. Tällä kerralla en irrotellut tutulla toteamuksella: Minulle lookki on aivan liian siisti ja huoliteltu. 

Toisaalta en myöskään kertonut Jennylle ja Annalle, että kirjoitan käynnistäni tekstinpätkän...

torstai 12. huhtikuuta 2018

Rahastusjääkiekkoa - hoh hoijaa...

Kyllä > rahastusjääkiekkoa - hoh hoijaa! HIFK-Kärpät/Kärpät-HIFK...

Olen kirjoittanut asiasta useasti aikaisemminkin. Mielestäni tässä vaiheessa jääkiekon pelaaminen/pelaileminen on puhdasta rahastusta. Loppuotteluun pääsemiseksi vaaditaan neljä voittoa.
Edellä mainitut joukkueet ovat pelailleet/tahkonneet kuusi (6) ottelua voittoen ollessa 3-3.

Tappara hoiteli TPS:n lyhyemmän kaavan mukaan ja odottelee levänneenä rättiväsynyttä vastustajaa.

Kyllä jääkiekossa runkosarja on jo niin pitkä ja vaativa/kuluttava, että siinä erottuvat "jyvät akanoista". 
Toisin sanoen runkosarjan neljä parhaiten sijoittunutta joukkuetta voisivat pelata keskenään ylimääräisen yksinkertaisen sarjan, jolla mestaruus ratkaistaan. 

Eräs Facebook-tekstini tänään...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta:
Mestarien liigan puolivälierissä nähtiin keskiviikkona todellinen jännitysnäytelmä Real Madridin ja Juventuksen välillä.
Italialainen Juventus kiri toisessa puolivälieräottelussa Madridissa kolmen maalin etumatkan kiinni, mutta Real selvisi jatkoon loppuhetkillä.
Real Madridille vihellettiin lisäajalla rangaistuspotku, kun Juventuksen Mehdi Benatian katsottiin kaataneen Realin Lucas Vazquez sääntöjenvastaisesti.
Juventuksen pelaajat protestoivat rajusti rangaistuspotkuvihellystä ja joukkueen maalivahdille Gianluigi Buffonille tuomittiin suunsoitosta ulosajo.
Cristiano Ronaldo laukoi lopulta pallon maaliin ja puolustava mestari Real eteni välieriin yhteismaalein 4-3.
_________________________________________________________________________

En ole jalkapalloasiantuntija, toki katselen mielelläni jalkapalloa ja pelaankin sitä livepelinä Veikkauksen sivuilla pienellä panoksella mutta...
Olen mahdollisesti aiemminkin kirjoittanut, että nuo "lisäaikamaalit" ovat todella tympeitä.
Katsottuani em. tapahtuman useaankin kertaan totean, että kyllä tässä tapauksessa erotuomarin olisi pitänyt olla viheltämättä rangaistuspotkua.
Olisi ollut reilua ratkaista ottelu jatkoajalla tai vaikka rangaistuspotkukilpailulla.
Mutta peli pelattiin Madridissa, Real Madridin kotikentällä...

Niin - tuo erotuomari oli englantilainen Michael Oliver. 

Luonto paljastaa...

Puiden vuosirenkaat paljastivat toisen maailmansodan supertaistelulaivan piiloutumiskeinot...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Saksan pelätty taistelulaiva Tirpitz vältti brittien pommit vuosikausia – syy selvisi viimein

Saksalaissotilaiden käyttämän piiloutumiskeinon jäljet näkyvät vieläkin puiden vuosirenkaissa.
Toinen maailmansota
Taistelulaiva Tirpitz
AOP
Toisessa maailmansodassa Saksan merivoimien pelätyimmät aseet olivat valtavat taistelulaivat Bismarck ja Tirpitz. Britannian kuninkaallinen laivasto onnistui upottamaan Bismarckin jo vuonna 1941, mutta Tirpitz pysyi liittoutuneiden kauhuna aina lokakuuhun 1944 saakka.
Tirpitz toimi erityisesti Saksan valtaaman Norjan rannikolla. Liittoutuneet yrittivät lukuisia kertoja upottaa laivan ilmapommituksilla. Laiva onnistui kuitenkin kerta toisensa jälkeen katoamaan Norjan vuonojen kätköihin.
Historiantutkijoille on jäänyt arvoitukseksi, millä keinoin laiva teki katoamistemppunsa. Brittien tiedustelijat ihmettelivät jo sodan aikana, kuinka 250 metriä pitkä alus saattoi kadota.
Salaisuus on nyt ratkennut ja se paljastettiin Euroopan geotieteiden seuran kokouksessa Tallinnassa.
Saksalaisen Mainzin yliopiston tutkija Claudia Hartl kertoo, että arvoituksen ratkaisivat luonnontutkijat, jotka mittasivat puiden vuosirenkaita norjalaisen Kåfjordin vuonon alueella, missä Tirpitz oli usein ankkuroituneena sodan loppupuolella.
He totesivat, että toisen maailmansodan aikana paikalla eläneiden puiden vuosirenkaat olivat aivan olemattomat. Puut olivat jostain syystä kärsineet jostakin häiriötekijästä.
Tromssan yliopiston tutkijat huomasivat yhdistää ilmiön Tirpitziin.
Kun laiva halusi suojautua ilmahyökkäykseltä, sen miehistö alkoi tuottaa keinotekoista sumua. Sitä saatiin aikaan sekoittamalla vettä ja klooririkkihappoa. Happo on myrkyllistä ja siksi miehistöt joutuivat käyttämään kaasusuojaimia. Sumun sekaan laiva katosi täysin.
Keinotekoisen sumun käyttö on ollut tiedossa, mutta sen käytön laajuus tuli tutkijoille yllätyksenä, samoin kuin aineen luontoon jättämät vaikutukset. Kåfjordin reunoilla puut olivat vahingoittuneet kilometrien säteellä.
Tirpitzin kohtaloksi tuli siirtyminen Tromssaan, missä se oli helpommin havaittavissa, vaikka miehistö yritti sielläkin hyödyntää sumuverhoa.
32 Britannian kuninkaallisten ilmavoimien Lancaster-pommikonetta sai siihen kolme täysosumaa, jolloin laiva upposi, joskin se jäi osittain näkyviin matalaan rantaan.
Lähteet: AFP

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Ehdotukseni vuodelta 2010...


Lueskelin hetki sitten Yle Kemi-sivua, jossa todetaan mm. seuraavaa:

Kemi rakennuttaa kuntoiluportaat ja kehittää toritoimintaa kaupunkilaisten toiveesta. Kemissä on jo kolmatta kertaa annettu kuntalaisten ehdottaa kehittämiskohteita, joiden toteuttamiseen on varattu 30 000 euroa. Kaupunginhallitus päätti kohteista tiistaina.

_______________________________________________________________________

Kaivoin esiin vanhan, virallisen ehdotukseni, joka liittyy em. tyyppisiin asiakokonaisuuksiin: 


Aki Pyykkö
Kainuunkatu 3
94700 Kemi                                                                                          Kemi 07.12.2010



Kemin kaupunginhallitus



ASIA: KEMIIN UUDEN KÄVELYKADUN YLEISILMEEN PARANTAMINEN ERILAISTEN MYYNTITAPAHTUMIEN AIKANA
______________________________________________________________

Ihmisen henkilökohtainen vetovoimaprofiili - ne osatekijät, jotka ratkaisevat esim. paikkakunnalla/talousalueella viihtyvyyden, vaikuttamisen ja aktivaatiotason - rakentuu mm. seuraavista tekijöistä:

+ monipuolisista työnsaantimahdollisuuksista
+ hyvistä koulutusmahdollisuuksista
+ liikenneyhteyksistä
+ toimivista julkisista palveluista
+ kulttuuri- ja muista vapaa-ajan palveluista
+ liikuntapalveluista
+ henkisestä ilmapiiristä
+ kansainvälisistä yhteyksistä
Vetovoimaprofiiliin liittyy myös olennaisesti elinympäristöön liittyvien mahdollisuuksien hyödyntäminen ja nimenomaan aito visuaalinen nauttiminen ympärillämme olevasta reaalimaailmasta.

Kemiin on rakennettu uusi kävelykatu, oikeastaan pätkä katua, jonka yleisilmettä viimeistellään. Kyseistä aluetta on tarkoitus käyttää tulevaisuudessa mm. joulun avajaisiin, erilaisiin markkinatapahtumiin, erilaisiin musiikkitapahtumiin, jne. …

Ensimmäinen jouluun liittyvä avajaistapahtuma oli visuaalisesti surkea, suorastaan luotaan työntävä, ilman ajankohtaan liittyvää aitoa tunnelmaa.
Miksi?
Siksi, että alue täyttyi mitä erilaisimmista, sekalaisista, rähjäisistä, osittain epämääräisistä telttakojuista.

Järjestetäänpä kävelykadun tai Täikönpuiston alueella mitä tahansa tapahtumia, alue voi olla myös visuaalisesti tapahtumienkin aikana kaunis ja siltä osin houkutteleva.



Ehdotus:
Ehdotan, että Kemin kaupunginhallitus tekee ensi tilassa periaatepäätöksen, että uuden Kemin kävelykadulle suunnitellaan ja rakennetaan elementtirakenteiset, tyylikkäät kojurakennelmat valaistuksineen esim. joulun aikaan.

Sellaiset rakennelmat, jotka ilmentävät Kemin uutta, dynaamista ja ihmisläheistä olemusta. Mahdollisesti em. rakennelmissa on syytä muistella Kemin kaupungin alkuvuosikymmeniä, josta on puhuttu puu-Kemi ajasta.
Mielestäni suunniteltavat rakennelmat voinevat olla monimuotoisia, muunneltavia, erivärisiä, puisia ”pikkutaloja”, jotka on helppo pystyttää, purkaa ja varastoida.

Vähemmästäkin on päätetty pitää suunnittelukilpailu, johon kuka tahansa voi ottaa osaa.

Ehdotusterveisin

Aki Pyykkö
kaupunginvaltuuston varajäsen
kulttuurilautakunnan jäsen

Insinööriliitto ry tänään...

Olen ollut Insinööriliitto ry:n jäsen 1970-luvun alkupuolelta lähtien. Ensin opiskelijajäsenenä, sitten ns. toissijaisjäsenenä/kaksoisjäsenenä ja sittemmin varsinaisena jäsenenä. Taannoin olen ollut valtakunnallisen yhdistyksen päätöksenteossa mukana henkilökohtaisella, vaatimattomalla panoksellani.
Olen vielä eläkepäivilläkin roikkunut oman paikallisyhdistyksen, Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n toiminnassa aika aktiivisesti mukana. Näillä näkymin vuoden 2019 loppuun saakka hallitusjäsenenä.

Insinööriliitto on puoluepoliittisesti sitoutumaton - hyvä niin.

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota, että monet liiton asiamiehet, "palkolliset" ovat somemaailmassa aktiivisesti mukana ja ovat paljastaneet puoluekantansa/-värinsä aivan estottomasti tai ainakin sen on voinut vähintäänkin rivien välistä lukea. 
Luonnollisesti jokainen voi ajatella ja julkituoda somemaailmassa vapaasti ajatuksiaan mutta...

Olen hiukan asiaa tykönäni pohdiskellut: "Onko em. tyyppinen toiminta Insinööriliiton kannalta oikeansuuntaista toimintaa."

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Kuningatar Elisabet paljasti salaisen intohimonsa...

Puiden istuttaminen on tärkeä, kokonaisvaltainen asia. Itse edellisessä elämässäni opetustehtävissä kerroin jokaiselle luokalle puun istuttamisen tärkeydestä tyyliin: "Istuta elämäsi aikana edes yksi puu ja seuraa sen kasvua." Itse olen istuttanut muutaman puun. 

Ehdottomasti tärkeimmät istuttamani puut ovat asuintonttimme keskellä sijaitsevat ns. logokuuset - kolme upeaa kuusta, joista olen aikaisemminkin kirjoittanut. Istutin kolme kuusentainta 1990-luvun puolessa välissä siihen aikaan, kun Veitsiluoto Oy muuttui Ensoksi. 

Hain taimet Keminmaan Törmästä, hain niitä enemmänkin, sillä istutin varastorakennuksen päätyyn ns. joulukuusimetsän > 13 kuusta...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Kuningatar Elisabet paljasti salaisen intohimonsa

Kuningatar vitsaili rennosti esitellessään puutarhaansa luontotoimittaja Sir David Attenborough'lle. Kuningatar on myös perustamassa maailmanlaajuista suojeltujen metsien verkostoa.
Puut

Kuningatar Elizabeth ja Sir David Attenborough Buckinghamin palatsin puutarhassa.
Kuningatar Elizabeth ja Sir David Attenborough Buckinghamin palatsin puutarhassa.AOP
Maailmankuulu luontotoimittaja Sir David Attenborough on tehnyt luontodokumentin Britannian kuningatar Elisabetin kanssa.
Kuningatar esittelee Attenboroughille Lontoon Buckinghamin palatsin puutarhaa. ITV-kanavalle tehty ohjelma on esitelty Cannes'n filmifestivaaleilla.
Kuningatar kertoo Attenborough'lle, että hänen intohimonsa ovat puut. Hän on istuttanut elämänsä aikana satoja puita niin Britanniaan kuin moniin muihinkin maihin, joissa hän on vieraillut.
Ohjelman tuottaja Jane Treays kertoo havainneensa, että kuningattarella on "syvällinen ja koskettava" suhde puihin.
– Hän on käyttänyt suuren osan elämästää istuttaen puita, ja niin ovat myös hänen esi-isänsä, Treays kertoo.

Kuningattaren suojelumetsät

Kuningatar oli kutsunut palkitun luontodokumentaristin "rennolle ja hauskalle" kierrokselle palatsin puutarhaan, missä kuvattiin ohjelma "The Queen's Green Planet".
Ohjelma kertoo myös kuningattaren työstä maailmanlaajuisen suojelumetsien verkoston perustamiseksi. Kuningattaren suojeluksessa perustettujen suojelualueiden verkosto tunnetaan nimellä The Queens Commonwealth Canopy(siirryt toiseen palveluun) ja siinä on jo kymmeniä kohteita eri maanosissa.
Kuningatar Elisabet ja Sir David ovat tunteneet toisensa jo kauan. He ovat muutaman viikon tarkkuudella samanikäisiä, 91-vuotiaita.
He tulevat mainiosti toimeen keskenään, mistä osoituksena on, että ohjelmassa kuullaan pilkahduksia kuningattaren huumorintajusta.
Puhellessaan Sir Davidin kanssa kuningatar huomaa helikoptereiden pörisevän lähellä, mikä haittasi keskustelua.
– Miksi niiden täytyy pyöriä ympäri ja ympäri, kun yrität puhua? Kuulostaa aivan presidentti Trumpilta, tai presidentti Obamalta, hän puuskahtaa.

Myös esi-isät istuttivat puita

Britannian kuninkaallisessa perheessä myös prinssi Charles on tunnettu puiden ystävä. Hän on myöntänyt juttelevansa kasveille auttaakseen niitä kasvamaan.
Tosin hiljattain prinssi kertoi, ettei hän enää juttele kasveille mukavia, "vaan enemmänkin käskee".
Buckinghamin palatsin puutarhassa on valtava määrä erilaisia kasveja. Kuningatar Elisabet kertoo, että se johtuu suurelti hänen saamistaan monista lahjoista.
– Minulle on hieman vaikea keksiä lahjaa, joten he toteavat, annetaan hänelle kasvi, kuningatar naurahtaa.,
Britannian kuningashuoneen kiinnostus puihin on jatkunut jo satoja vuosia.
Kuningatar kertoo 1600-luvulla eläneen kuningas Jaakko II:n yrittäneen käynnistää valtakunnan silkkituotannon istuttamalla silkkiäispuun taimen.
– He valitsivat kuitenkin väärän lajikkeen, eivätkä silkkiäistoukat tuottaneet yhtään mitään. Se oli hänelle arvatenkin suuri pettymys, kuningatar miettii.
Tuottaja Jane Treaysin mukaan puut merkitsevät kuningatar Elisabetille hyvin paljon.
– Erityisen rakkaita hänelle ovat eräät plataanit, jotka istutti hänen isoisoisoäitinsä kuningatar Victoria.
Lähteet: AFP

SINÄ VALITSET. ÄÄNESTÄ. OSUUSKAUPPAVAALIT 3.-18.4.2018!

Totta: SINÄ VALITSET. ÄÄNESTÄ. OSUUSKAUPPAVAALIT 3.-18.4.2018!

Eilen tuli postilaatikkoon otsikon asiakokonaisuuden materiaalia. Kyllä - asiakasomistajana - tavoitteena on äänestää .

Minulla on mahdollisuus äänestää Jäsenalue 4:n ehdokkaita, joita näyttää olevan yhteensä 23 ehdokasta. Aika monta ehdokasta tunnen...

Tällä kerralla olen päättänyt äänestää ehdokasta, joka uskaltaa ottaa rohkeasti julkisestikin kantaa tärkeistä asioista.

Ruotsin Haaparannalla tänään tiistaina 10.04.2018...

Kävimme tänään tiistaina 10.04.2018 Ruotsin Haaparannalla. Moottoritie oli hyvässä kunnossa ja jotakuinkin täysin kuiva.

Jälleen perinteinen ICA MAX- käynti tuttuine ostoksineen. Yksi jokakertainen pravuuriostos on "kaksipistekasi" tumma janojuomaolut.

Sitten Systembolaget, muutama viinipullo ja tällä kerralla vaimoni kävi pikakäynnin myös IKEA:ssa.

Minä jäin istuskelemaan sohvaryhmään ja kävin välillä ostamassa IKEA:n lihapullia ja makeannälän tyydyttäjiä. 

Tuloaulan sohville tuli istuskelemaan isokokoinen, tukeva miehenköriläs kimpsuineen ja kampsuineen. Hän selkeästi halusi kertoa viime kuukausien kokemuksistaan Torniojoen varressa. Niipä hän kertoikin. Hänen asuntonsa lähellä on outoja valoilmiöitä. Hän kuvaili niiden moninaisia muotoja ja värejä.

Hän tuntui kiivaasti tykönään pohdiskelevan, ovatko ne eläviä olentoja vai jotain muita luonnoilmiöitä.

Hän sanoi ottaneensa niistä vanhalla "räpsykamerallaan" kuviakin. 

Olisi olut suuri houkutus hänen kanssaan pohtia asiaa, mutta ostoskierrokselta aulaan saapunut vaimoni "pelasti" minut enemmältä.

Ihmisiä tuli ja meni harvakseltaan. Tällä kerralla en nähnyt ainuttakaan tuttua.

Pois lähtiessämme ajoimme uuden rajanpinnan Matkailukeskuksen/linja-autoaseman ohi ja totesimme, että Haaparannan Barents Centerin rakentaminen ei ole vieläkään käynnistynyt. 

Samat betonipaalut olivat pystyssa kuin viimeksi käydessämme.

Kaupparakennuksen, monitoimiareenan ja Haaparannan lukion rakentajaksi aikoinaan valittu rakennusliike on ainakin kertaalleen vaihtunut ja aikataulut paukkuvat edellen oikein kunnolla...

Paluumatkalla Kemiin saimme ihastella kevätsäätä. Mukava pistäytyminen taas kerran.

Niin - todettakoon, että köröttelimme mennen tullen noin 80 km/h nopeutta - ei ole kiirettä.



maanantai 9. huhtikuuta 2018

Elokuva: Kova kuin kivi...

Katsoin hetki sitten televisiosta elokuvan nimellä: Kova kuin kivi. Olen nähnyt sen aikaiseminkin. Yhtä kovanhyvältä mutta toisaalta inhimilliseltä se tuntui tälläkin kerralla... 


Pätkä Wikipedia-tekstiä:


Kova kuin kivi (vuoden 2010 elokuva)

Kova kuin kivi
True Grit
True-grit.png
OhjaajaJoel ja Ethan Coen
TuottajaJoel Coen
Ethan Coen
Scott Rudin
Steven Spielberg
SäveltäjäCarter Burwell
KuvaajaRoger Deakins
PääosatJeff Bridges
Matt Damon
Josh Brolin
Hailee Steinfeld
Barry Pepper
Valmistustiedot
ValmistusmaaYhdysvallat
Ensi-iltaYhdysvaltain lippu 25. joulukuuta 2010
Alkuperäiskielienglanti
BudjettiUSD 38 milj.[1]
TuottoUSD 252 milj.[1]
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie
Kova kuin kivi (True Grit) on lännenelokuva, jonka käsikirjoittivat ja ohjasivat Coenin veljekset. Elokuvan pääosissa näyttelee Jeff BridgesJosh Brolin ja Matt DamonKova kuin kivi pohjautuu Charles Portisin samannimiseen romaaniin vuodelta 1968. Elokuvan Yhdysvaltain ensi-ilta oli 25. joulukuuta 2010.
Romaani filmatisoitiin ensimmäistä kertaa nimellä Kova kuin kivi vuonna 1969, jolloin pääosassa oli John Wayne.

Toinen Facebook-tekstini tänään...

Että mitäkö mietin? No kävipä hetki sitten mielessä ystäväni taannoiset sanat, en sano ihan vielä että taannoisen ystäväni sanat. 
Niin - hän sanoi/kirjoitti minulle vapaasti muisteltuna: "Sinun tekstisi ovat paskantärkeää ja yksioikoista/yksitotista jooninjoutava viisastelua, eivät ne jaksa ketään kiinnostaa!"


Kyllä - näin asia saattaa olla, mutta jos yhtäkkiä alkaisin muuttaa Facebook- käyttäytymistäni lisäämällä kuvaa, vidoita, musiikkia, jne. ... en tunnistaisi siitä aidosti itseäni. Facebookkaaja olisi silloin joku muu kuin minä, silloin minun olisi parasta lopettaa koko touhu...

Eräs Facebook-tekstini tänään...

Laiska töitään luettelee, siitä huolimatta tein tänään sen, mitä olen miettinyt pitkään.
Että mitäkö...
Kävin ostamassa Kemin K-Raudasta aamulla kunnon=tukevat alumiiniset sisätikkaat (A-tikkaat) ja alumiinisen sisäjakkaran. Miksi?
Siksi, että eilen olohuoneen seiniä maalatessani huomasin "katonrajassa ollessani", että ei tässä enää aivan poikanen olla > välillä olo puujakkaralla oli huteran oloista.
No hyvät ostokset tein joka tapauksessa seuraavaa maalausrupeamaa ja/tai lampun kiinnittämistä kattoon odotellessa.
Tänään olen tehnyt kaksi reissua Syväkankaan Monitarmoon. Nuoretmiehet ovat ottaneet mielellään tavaraa vastaan, sillä hehän ovat niillä töin...

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Toinen tämän päivän Facebook-tekstini...

Olen alla olevasta asiasta kirjoittanut Blogisivulleni aikaisemmin. Kertauksena: Haltuumme joutui merikelpoinen moottorivene jne. ...
Nettivene-tekstiä yli viiden vuoden takaa:
Hallussamme on ollut toistakymmentä vuotta niin sanottu projektivene. 
Vene oli alun perin ehkä 1950-60-luvulla rakennettu, hytillinen puuvene, joka oli kuidutettu. Veneessä oli 2-sylinterin klassikkomoottori Wickström.
Hytti on purettu, vanha lasikuitu poistettu, köli ja peräpää uusittu sekä kone poistettu täydellistä läpikäyntiä varten. Vene on siis tällä hetkellä avomoottorivene, erittäin hyvänmallinen ja merikelpoinen.
Täällä Perämeren pohjukassa puhutaan ”kalastajamallisesta” veneestä…
Vene on vajaan 7 metrin pituinen ja 2,7 metrin levyinen. Se on ajettu puhtaalle puupinnalle ja uudelleen kuidutettu ammattitaitoisesti Keminmaassa Laurilan Asennus Oy:n/Ahti Söyrinki toimesta. Lasikuitumattoa, hartsia ja kiihdyttimiä meni saamieni tietojen mukaan 175 kg. Veneeseen on uusittu vesivanerista teljut ja pari penkkiä. Tavoitteena on tehdä vielä etupäähän yksi penkki…
Vannasputkelle on porattu reikä. On tarkoitus suunnitella/valmistaa/asentaa rosterista uusi kalarauta, peräsin, kaiteita sekä ohjausjärjestelmä.
Klassikkomoottori on tällä hetkellä osina. Se on täydellisesti läpi käyty, tarkistettu ja varmuuden vuoksi laakeroitu. Venttiilien hionnan jälkeen se kasataan. Ulkokuoret on suolapuhallettu ja ne tietyltä osin maalataan vihreällä vasaralakalla. Ymmärtääkseni kone on sen jälkeen kuin uusi…
Alun perin tavoitteena oli saada avomoottorivene vesille kesällä 2011 mutta se "ajautui sivuraiteelle", koska olemme ostaneet pulpettivene+perämoottori+traileri-yhdistelmän.
Rakennettuamme Selkäsaaren pohjoispäätyyn merihenkisen torpan ja varastorakennuksen pääasiassa vuosina 2011-2013 em. veneprojekti on todellakin edelleen veneprojekti...
Mikäli Sinua em. projektivene ja klassikkomoottori kiinnostaa, ilmoita siitä sähköpostin välityksellä, niin voin lähettää tarvittaessa muutamia kuvia projektiveneestämme.
Mikäli asia senkin jälkeen kiinnostaa, niin neuvotellaan projektiveneellemme + klassikkomoottorillemme molempia osapuolia tyydyttävä hinta…
Tämä viesti tulee Perämeren pohjukasta Kemistä.
Sähköpostiosoitteeni: aki.pyykko@netti.fi