HELSINGIN Sanomat julkaisi lauantaina
laajan artikkelin, jossa kerrottiin Puolustusvoimien sotilastiedustelusta ja signaalitiedustelua tekevän Viestikoekeskuksen toiminnasta. Artikkeli perustui osittain HS:n saamiin, useita vuosia vanhoihin salaisiin asiakirjoihin.
HS:n selvitys herätti lauantaina suurta huomiota. Tasavallan presidentti
Sauli Niinistö kertoi, että salaisten asiakirjojen luovuttamisesta lehdelle on käynnistetty rikostutkinta. HS:lle on Niinistön mukaan luovutettu salaisia asiakirjoja laittomasti. Niinistön mukaan ”korkeimman turvaluokituksen saaneiden asiakirjojen sisällön paljastuminen on turvallisuutemme kannalta kriittistä ja voi aiheuttaa vakavia vaurioita”.
Puolustusministeri
Jussi Niinistön (sin) mukaan Pääesikunta on tehnyt asiasta tutkintapyynnön, joka koskee myös sitä, onko toimittajakin mahdollisesti syyllistynyt turvallisuussalaisuuden paljastamiseen.
Vastaava päätoimittaja Kaius Niemi, miksi Helsingin Sanomat on päättänyt julkaista uutisia, joissa on käytetty lähteenä myös salaisia asiakirjoja?
”Helsingin Sanomat käyttää muiden medioiden tavoin varsin usein uutisoinnissaan myös sellaisia tietoja, jotka viranomainen on saattanut määritellä salassa pidettäviksi.”
”Uutisemme käsitteli Puolustusvoimien Viestikoekeskusta, joka on saamassa uusien tiedustelulakien myötä selkeästi nykyistä laajemmat valtuudet muun muassa internetliikenteen seurantaan. Laajoihin valtuuksiin nähden kansalaiset ja jopa poliitikot tietävät laitoksesta hyvin vähän. Katsomme, että median tehtävä on tarjota yhteiskunnalliseen keskusteluun edes pääpiirteissään vähän käsitystä siitä, millaisesta laitoksesta ja toiminnasta on kyse.”
Syyllistyikö HS lainvastaiseen toimintaan julkaistessaan tietoja?
”Helsingin Sanomat on harjoittanut yhteiskunnallista tehtäväänsä, ja täysin lakien mukaisesti. Olemme saaneet haltuumme muun muassa monien vuosien takaisia salaisiksi merkittyjä papereita. Emme ole hankkineet mitään papereita oikeudettomasti, vaan laillisin, julkisen sanan tavanomaisin tavoin kerätä tietoa. Asiakirjojen ohella käytössä on ollut paljon muuta tietoaineistoa. ”
”Kaikkia käytössä olleita tietoja ei ole myöskään julkaistu, vaan seulottu vastuullisen journalistisen harkinnan kautta. Julkaistuissa tiedoissa ei ole käsityksemme mukaan mitään sellaista uutta tietoa, joka vaarantaisi esimerkiksi kansallisen turvallisuuden. Tiedot olivat peräisin vuosien takaa, ja koko Suomen turvallisuusympäristö on sen jälkeen muuttunut oleellisesti.”
”On hyvä tiedostaa, että salaiseksi leimaaminen on viranomaispäätös, jota voi tarkastella myös kriittisesti. Käsityksemme on, että tiedustelulakien antamissa uusissa valtuuksissa on kyse tärkeästä yhteiskunnallisesta kysymyksestä, josta on syytä käydä laajapohjaista keskustelua. Olemme vastuussa lukijoillemme, jotta he tietävät ja kykenevät arvioimaan, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.”
Kuinka HS sai salaiset asiakirjat tietoonsa?
”Helsingin Sanomat tai mikään muukaan vastuullinen media ei julkaise mitä tahansa informaatiota, jonka joku jossakin päättää vuotaa. Toimituksen tehtävä on arvioida aina myös vuotajan tai vuotajien mahdolliset motiivit. Olennaista on myös se, onko tieto kansalaisten kannalta relevanttia. Tämän harkinnan olemme tehneet huolella, lakien ja hyvän journalistisen tavan mukaisesti.”
”Suomessa laki nimenomaisesti turvaa yhteiskunnallisen arvioinnin kannalta olennaisen tiedon julkitulon. Tätä varten laissa on erikseen turvattu lähdesuoja, joka suojaa kaikissa oloissa tietojen vuotajia paljastumiselta. Lehdellä on lähdesuojan perusteella oikeus olla ilmaisematta omaa tietolähdettään. Tämä on vapaan tiedonvälityksen keskeinen lähtökohta.”
Aikooko HS julkaista jatkossa sotilastiedusteluun liittyviä artikkeleita?
”Uudet tiedustelulait ja niihin sisältyvät laajemmat valtuudet tekevät aiheesta hyvin ajankohtaisen. Artikkelissa on kyse toiminnasta, joka on kansalaisille pääosin täysin tuntematonta. Voi kysyä, tuntevatko Suomen kansalaiset oman maamme tiedustelutoiminnan periaatteet huonommin kuin ulkomaiset tiedustelupalvelut.”
”Kun uutisointi tehdään jatkossakin vastuullisesti, takaamme lukijoiden pääsyn sellaiseen yhteiskunnallisesti tärkeään tietoon, jota ei muuten olisi saatavilla. Suomi tarvitsee lait sotilas- ja siviilitiedustelusta. Lakiesitykset pitää arvioida tarkkaan, koska ne puuttuvat perusoikeuksiin. Sen takia aihepiirin käsittely on perusteltua.”
