Itse olen vuosikymmeniä yrittänyt tuoda esiin julkisestikin ajatusta, että ihmisen pitäisi elää joka hetki kuin viimeistä päivää - asiallisesti ja tyylikkäästi.
Toisaalta olen tuonut esiin ajatuksen, että tapahtuipa jokapäiväisessä elämässä mitä tahansa - on oltava vaihtoehtoja - aina.
Tähän saakka en ole juurikaan vaivannut ajatuksiani liiemmälti vanhojen menneiden asioiden pohtimiseen enkä toisaalta murehdi tulevia aikoja.
Miksi?
Siksi että olen oppinut ymmärtämään elämän rajallisuuden - seuraavasta minuutistakaan ei ole aivan täyttä varmuutta...
Ehkä tuohon viimeksi mainittuun liittyy tapani toimia nykyään. Pyrin tekemään kaiken sellaisen pois välittömästi, joka juuri nyt on tehtävissä. Kun se on tehty, se ei enää rasita ajatuksiani.
Jos joskus vielä yltäisi entisen tv-kuuluttajan Arvi Lindin mainostaman Tirilän palokunnan nopeaan toimintatapaan. Se oli, niin kuin mahdollisesti monet lukijat muistavatkin, niin nopea, että se oli palopaikalla ennen kuin palaa...
Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:
KOLUMNIT
Kolumni: Muista kuolevaisuutesi ja saat hyvän päivän
Leena Talvensaari
Vuosia sitten tein pyhäinpäivän alla jutun, jossa erilaiset ihmiset kertoivat suhteestaan kuolemaan.
Haastateltavana olivat muun muassa sairaalapappi ja hautaustoimistoyrittäjä.
Juttu on jäänyt mieleeni, koska jokainen haastateltava avasi aiheeseen uusia näkökulmia.Ehkä yllättävin näkökulma oli sairaalapapilla, jonka työtä moni saattaa pitää raskaana. Onhan hän jatkuvasti tekemisissä sairauden ja kuoleman kanssa.
Sairaalapappi kuitenkin sanoi, että kuoleman läheisyys vaikuttaa hänen elämänlaatuunsa positiivisesti.
– En pidä elämää itsestään selvänä, sillä saan lähes joka päivä muistutuksen siitä, kuinka haurasta elämä on. Iloitsen siitä, että saan vielä elää ja että läheiseni elävät.
Pappi muistutti myös siitä, että surun lisäksi kuolemaan liittyy pyhyyden tuntua. Kuolemassa on samaa elämän ihmettä kuin syntymässä.
Hautaustoimistoyrittäjä puolestaan kertoi, että on työssään oppinut ajattelemaan realistisesti: lähtö voi tulla koska tahansa.
Sitä ei kuitenkaan auta pelätä tai murehtia, koska silloin elämä jää elämättä.
Yrittäjä siteerasi haastattelussa vanhaa sanontaa, jonka mukaan lähtijän osa on onnekkain. Tällä hän viittasi siihen, että yhtäkkinen kuolema on lähtijälle helppo, mutta jälkeen jääneille se voi olla järkyttävä ja traumaattinen kokemus.
Juttuun haastateltu yrittäjä kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen muutama kuukausi jutun tekemisen jälkeen.
Omaiset sanoivat myöhemmin, että juttu antoi heille lohtua, koska siitä tuli ilmi, että heidän läheisensä suhtautui kuolemaan yhtä luottavaisesti kuin elämään.
Kuolemaa kannattaa ehkä toisinaan pohdiskella. Elämä voi maistua entistä täyteläisemmältä, kun muistaa, ettei mikään siinä ole itsestään selvää.
Parasta kuolemaan valmistautumista voi olla se, että yrittää elää mahdollisimman hyvän elämän.
Juttua tehtäessä sairaalapappi lähetti minulle sähköpostin, johon sisältyi ajatuksia herättävä toivotus: Muistakaamme kuolevaisuuttamme, niin saamme tänään hyvän päivän!
Kuoleman läheisyys vaikuttaa positiivisesti.
Lähtijän osa on onnekkain.
