Vielä hetki sitten Suomella meni lujaa.
Vuonna 2007 talous kasvoi yli viisi prosenttia vuodessa. Työttömyys oli pienimmillään sitten vuoden 1991. Julkinen talous oli reilusti ylijäämäinen ja velan suhde talouteen vain kolmisenkymmentä prosenttia.
Sitten alkoi moukarointi.
Seitsemän viime vuoden aikana talouttamme ovat rasittaneet niin eurokriisi ja vientiteollisuuden romahdus kuin Venäjän taantumakin. Myös palkankorotukset karkasivat käsistä. Omaa lekaansa ovat vielä heiluttaneet leikkauksia toteuttaneet hallitukset."Suomen talouteen on lyhyessä ajassa osunut monta tekijää, joilla ei ole ollut kauheasti tekemistä keskenään," sanoo Suomen Pankin johtokunnan neuvonantaja
Lauri Kajanoja.
Nyt talous on henkitoreissaan. Kasvua ei ole nähty neljään vuoteen. Velkasuhde on lähes kaksinkertaistunut. Pitkäaikaistyöttömyys on kohta korkeimmillaan kuin milloinkaan Suomen historiassa.
Kerrataanpa, mitä ihmettä oikein tapahtui.
Palkankorotukset 2008–2009
Suomessa valmistauduttiin myrskyyn huonoimmalla mahdollisella tavalla: heikentämällä suomalaisyritysten kilpailukykyä. Helsingin yliopiston taloustieteen tutkija
Juha Tervala sanoo, että mopo lähti käsistä vuonna 2007. Nokialla meni upeasti, talous oli ylikuumentunut, ja valtion kassaan satoi rahaa.
"
Matti Vanhasen (kesk) hallitus käänsi kestävyysvajeen miljardien eurojen jakovaraksi", sanoo Suomen Pankissa ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa IMF:ssä työskennellyt Tervala.
"Kokoomus lupasi julkiselle sektorille isoja palkankorotuksia. Samaan aikaan elinkeinoelämä halusi todistella tupon tarpeettomuutta, joten liittokohtaisilla sopimuksilla oltiin valmiita tekemään mitä vain."
Suomessa palkat nousivat vuosina 2008–2009 enemmän kuin kilpailijamaissa. Se löi loven vientiteollisuuden edellytyksiin kilpailla maailmalla.
Teollisuuden ja tuottavuuden romahdus
Samaan aikaan kun palkkoja nostettiin, teollisuuden ongelmat pahenivat nopeasti ja Yhdysvalloista käynnistynyt finanssikriisi romahdutti kysynnän ympäri maailman. Suomalaisen elinkeinorakenteen kapeus paljastui karusti, kun elektroniikkateollisuus sukelsi vuonna 2009.
"On sattumaa, että romahdus tapahtui juuri globaalin talouskriisin aikaan", Tervala pohtii. Kajanoja pitää ajoitusta suorastaan hämmentävänä.
Suomen talous supistui yli kahdeksan prosenttia vuonna 2009.
Samalla Nokian tilaukset pysähtyivät kuin seinään. Paperiteollisuus oli heikentynyt vuosituhannen vaihteesta lähtien, ja finanssikriisin iskiessä myös perinteisen metalliteollisuuden tuotanto väheni jyrkästi.
Teollisuudesta on hävinnyt vuodesta 2008 lähtien lähes 100 000 työpaikkaa enemmän kuin sinne on syntynyt. Teollisuuden alamäen myötä myös tuottavuus, talouskasvun ja vientisektorin kilpailukyvyn tärkein tekijä, on romahtanut.
"Nyt on kyse ainutlaatuisesta ilmiöstä, sillä kokonaistuottavuus ei laskenut edes 1990-luvun lamassa. Missään muussa teollisuusmaassa ei ole nähty näin suurta pudotusta", Tervala sanoo.
Tuottavuus tarkoittaa työtuntia kohden tuotetun tavaran tai palvelun arvoa. Nimenomaan tuottavuuden heikentyminen teki vuoden 2008 palkankorotuksista niin ongelmallisia.
Tuottavuuden heikentyminen ja palkankorotukset ovat pudottaneet Suomen hintakilpailukykyä karkeasti arvioiden kymmenen prosenttia suhteessa muihin teollisuusmaihin vuoden 2007 jälkeen.
Ekonomistit arvioivat, että tuottavuuden heikentyminen kattaa muutoksesta noin puolet. Loppu tulee palkkojen noususta.
Euroalueen talouskriisi
Vuoden 2009 romahduksen jälkeen Suomen talous kääntyi taas nopeasti kasvuun.
Globaalin finanssikriisin laukaisemasta eurokriisistä tuli kuitenkin Suomelle todellinen murheenkryyni. Vuosia kestänyt taantuma on syönyt Suomen vientikysyntää merkittävästi.
"Meillä on rakenteellisia ongelmia teollisuudessa, Venäjää sekä hintakilpailukyvyn menetystä, mutta eurokriisi lienee suurin syy Suomen nykyisiin talousongelmiin", Tervala sanoo.
"Kriisin hoidossa on tehty isoja virheitä. Pahimpien ongelmamaiden vaatimat leikkaukset omaksuttiin kautta linjan, mikä johti uuteen taantumaan."
Leikkaukset ja veronkiristykset
Hallitukset ovat myös itse heilutelleet suurta moukaria viime vuosina.
Vuosien 2012–2015 aikana menoja on leikattu ja veroja kiristetty vajaan kuuden miljardin euron arvosta. Tervalan mukaan toimet ovat supistaneet taloutta kolme prosenttia.
"Se on aika merkittävä luku. Sanoisin, että sopeutustoimet ovat neljäs tekijä Suomen ahdingossa."
Pääministeri
Juha Sipilän (kesk) hallitus jatkaa julkisten menojen leikkauksia noin neljällä miljardilla eurolla hallituskauden aikana.
Venäjän taantuma
Kaikkien muiden ongelmien lisäksi Suomi on kärsinyt suuren kauppakumppaninsa Venäjän ahdingosta.
Suomen Pankki arvioi viime vuonna, että öljyn halpenemisesta ja pakotteista kärsivän Venäjän talousongelmat leikkaisivat Suomen taloudesta tänä vuonna noin prosentin.
"Tämä ennuste on aika pitkälti toteutunut", Lauri Kajanoja sanoo.
Mitä pitäisi tehdä?
Kumoon moukaroidulla Suomella on vain rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa tilanteeseensa.
Venäjälle emme voi mitään.
Euroalueelle Suomen pitäisi Tervalan mielestä vaatia elvyttävämpää linjaa eli talouskurin höllentämistä ja panostuksia infrastruktuuriin.
Molemmat ekonomistit pitävät olennaisena, että elinkeinorakenne muuttuu entistä monipuolisemmaksi ja Suomeen syntyy uutta teollisuutta.
"Hintakilpailukyvyn parantaminen auttaa. Juuri muuta emme voi tehdä", Tervala sanoo.
Kajanoja edistäisi uusien yritysten syntymistä ja teollisuuden elpymistä parantamalla yritysten toimintaympäristöä. Se tarkoittaa esimerkiksi kilpailun esteiden purkamista, koulutukseen panostamista ja julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden turvaamista.
Sekä Kajanoja että Tervala toivovat, että hallitus ja työmarkkinajärjestöt onnistuvat laskemaan työn hintaa. Vuodesta 2008 lähtien Suomen vienti on kehittynyt kaikista teollisuusmaista huonoiten. Viennistä on hävinnyt viidennes.
"En tiedä, kuinka paljon hintakilpailukyvyn heikkeneminen on laskenut vientiä, mutta merkittävä tekijä se on kuitenkin ollut", Tervala pohtii.
Entäs viimeinen moukari, hallituksen niukkuuspolitiikka?
Leikkaukset ja veronkiristykset ovat tarpeen, jotta supistuvan työvoiman rasittama julkistalous voidaan turvata, Kajanoja sanoo.
Velalla elvyttäminen ei ole Kajanojan mukaan järkevää: Suomen ongelmat ovat pääosin rakenteellisia, ja työpaikkoja on kadonnut nimenomaan vientisektorilta.
Tervala on eri mieltä. Hän sanoo tutkijoiden olevan lähes yksimielisiä elvytyksen tarpeesta, kun työttömiä on paljon, tehtaat ovat vajaakäytössä ja Euroopan keskuspankin (EKP) ohjauskorko on nollassa.
Teollisuusmaiden järjestön OECD:n mukaan Suomessa on runsaasti käyttämättömiä resursseja.
"Vaikka työpaikkoja on kadonnut eniten vientisektorilta, ei kotimaisen kysynnän leikkaus ja kotimarkkinoiden kuritus paranna vientiteollisuuden tilannetta mitenkään", Tervala sanoo.
"Kestävyysvaje on vakava ongelma, mutta se on pitkän aikavälin asia. Pitäisi ymmärtää, että nyt leikkaukset aiheuttavat riskin elpymiselle."
