Venäjän verkossa: Venäläinen miehittäjä
Helmikuun puolivälissä venäläinen tv-kanava kertoi animaatioin, kuinka maan armeija kykenee lyhyellä varoitusajalla pitämään voitonparaatit sekä Euroopan pääkaupungeissa että Washingtonissa. Vakuudeksi varapääministeri Dmitri Rogozin julkaisi nettisivuillaan videon ”Minä, venäläinen miehittäjä”. Suosittelen!
Monet ystäväni ovat kiinnittäneet huomiotani siihen, että sosiaalisessa mediassa vaikuttaa koko joukko henkilöitä, joiden mielestä on sietämätöntä, että Venäjän median Suomea koskevia uutisia luetaan Yleisradion ohjelmissa.
Toisin kuin voisi kuvitella, nämä henkilöt eivät suinkaan ole syvän ryssävihan kyllästämiä, vaan päinvastoin. He pitävät itseään Vladimir Putinin ystävinä ja hänen ymmärtäjinään. Silti Kremlin johdon täysin hallitsemien viestinten lainaaminen aiheuttaa heille ankaria raivokohtauksia.
Olen yrittänyt miettiä, mistä tämä johtuu. Etenkin kun purkausten lähtökohtana on usein väite, että tässä ohjelmassa lainatut tekstit joko ovat omaa keksintöäni tai perustuvat luetun väärinymmärtämiseen.
Kiusallinen kielikysymys
Nyt on kuitenkin niin, että kaikki tämän ohjelman lainaukset ovat luettavissa ihan alkuperäisessä muodossaan Yleisradion nettisivujen yhteyteen liitettyjen linkkien takana. Koska ne ovat lähes aina venäjänkielisiä, olen päätellyt, että valtaosa äänekkäimmistä arvostelijoista ei vain yksinkertaisesti pysty niitä lukemaan.
Tämä ei tietenkään koske joukkoa, joka voi ottaa ohjeensa suoraan Pietarin kuuluisalta trollitehtaalta. Osaan heistä tutuistuin, kun neljä viikkoa sitten, valitettavan teknisen kömmähdyksen vuoksi, yksi linkeistä jäi ilmestymättä. Someen ilmestyi salamana mitä ihmeellisimpiä tulkintoja siitä, miksi alkuperäistä lähdettä ei voitu ilmoittaa.
Kun Neuvostoliitto aikanaan luovutti Porkkalan vuokra-alueen takaisin Suomelle, pilapiirtäjä Kari Suomalainen aiheutti ulkopoliittisen selkkauksen aiheesta laatimallaan pilakuvalla. Siinä iso poika antoi pienelle pojalla takaisin tältä riistämänsä porkkanan, koska oli jo syönyt vatsansa täyteen Karjalan piirakkaa. Pieni poika oli tästä hyvin iloinen.
Turhia toiveita
Asia tuli etsimättä mieleen, kun Moskovskij Komsomolets helmikuun 5. julkaisi laajan selostuksen suomalaisen lastensuojelun todellisuudesta ja sen käytännöistä. Lehti käytti monia asiantuntijoita, mutta parhaiten asiaa selostivat Polina Kopylova ja Eilina Gusatinsky, kaksi Suomessa pitkään asunutta venäläistä naista. He osasivat viisaalla ja ymmärrettävällä tavalla tulkita suomalaisten ja venäläisten käytäntöjen eroja ja yhtäläisyyksiä.
Itse en ole koskaan aiemmin nähnyt missään venäläisessä mediassa näin laajaa ja asiantuntevaa kokonaisuutta. Puhuin asiasta tuoreeltaan monien suomalaisten viranomaisten kanssa. He olivat varmoja, että nyt oli korkealla venäläisellä taholla vihdoin tehty perusteellinen uudelleenarvio Venäjän lapsiasiamiehen Pavel Astahovin ja hänen suomalaisen kätyrinsä toiminnasta.
Ja höpsistä. Jo samana päivänä uutistoimisto TASS levitti tiedon taas uudesta törkeästä lapsikaappaustapauksesta ja nettisivusto vz.ru muistutti toisesta. Ja viikkoa myöhemmin tv-kanava NTV kaatoi kahtena peräkkäisenä päivänä taas täydet likasankonsa suomalaisten päälle.
Eikä tässä kaikki. Pari viikkoa myöhemmin asialle pantiin Venäjän ylin syyttäjäviranomainen Juri Tshaika, joka ilmaisi olevansa syvästi huolestunut venäläislasten huostaanotosta sekä Suomessa että Norjassa. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson torjui Tshaikan väitteet heti perättöminä. TASS uutisoi asian, mutta mikään Venäjän media ei oikaisua julkaissut.
Varomattomia lausuntoja
Yksikään johtava suomalainen poliitikko ei voi enää julkisesti sanoa sanaakaan puolustuksesta, pakotteista, Ukrainasta, Suomen ja Venäjän suhteista tai Natosta ilman, että sanomiset raportoidaan Venäjän mediassa. Usein käy myös niin, ettei lausuntoja lainata suinkaan sellaisina kuin ne on annettu, vaan sellaisina, miten ne parhaiten palvelevat Venäjän päämääriä. Helmikuulta tästä voisi esittää lukemattomia esimerkkejä.
Mainitsen yhden. Kun kansanedustaja Paula Lehtomäki kävi helmikuussa Moskovassa, hänen tapaamistaan Venäjän liittoneuvoston kansainvälisten asioiden komitean puheenjohtajan Konstantin Kosatšovin kanssa selostettiin laajasti. Tässä yhteydessä Lehtomäen kerrottiin todenneen Suomen ja Venäjän suhteista, että ”yhteyksien pitäminen kaikilla tasoilla on tärkeää”. Asiaa on jouduttu selittelemään jälkikäteen.
Venäjän median harjoittamaan tarkkaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan seurantaan on ilmestynyt uusi piirre. Venäjällä vallitsevan Naton, EU:n ja Yhdysvaltain vastaisen hysterian vuoksi monet ovat ajatelleet, ettei Venäjällä varmaan voi olla mitään sitä vastaan, että kaksi sotilaallisesti liittoutumatonta maata, Suomi ja Ruotsi tiivistävät puolustusyhteistyötään. Väärin. Kremiä lähellä oleva uutistoimisto Regnum leimasi yhteistyösuunnitelmat ”Pohjoiseksi Natoksi” ja Pravda tuomitsi ne ”sotilasliitoksi Venäjää vastaan”.
Laiton ylitys
Lopuksi katsaus Aleksandr Hudilaisen valtakuntaan eli Karjalaan. Siellä on äskettäin pantu häkkiin kaksi Hudilaisen kovaa arvostelijaa, kaupunkineuvoston puhemies Oleg Fokin ja entinen senaattori Devlethan Alihanov. Jälkimmäisen kohtaloksi koitui Suomen rajan laiton ylitys. Venäjän liittoneuvoston jäsenenä Alihanoville oli myönnetty diplomaattipassi, jota hän kuitenkin oli käyttänyt myös myöhemmin. Ei olisi pitänyt.
Näin olivat asiat tänään. Venäjän verkossa jälleen neljän viikon kuluttua tällä samalla kanavalla tähän samaan aikaan.
Jarmo Mäkelä
