Se on taas perjantai ja heinäkuun ensimmäinen viikko kohta ohi - kyllä...

Se on taas perjantai ja heinäkuun ensimmäinen viikko kohta ohi - kyllä... Pitkään ja hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen ja pilvisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +18 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ole mitään erityistä tekemistä. Yövieraamme Veera on vielä Pikkupuolella. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo loppujen lopuksi tullessaan. Niin - ainakin illansuussa EM-jalkapalloa Saksasta... Olen katsellut klo19 alkanutta jalkapallo-ottelua Espanja-Saksa. Tämä on taas tätä "kävelypotkupalloa", toki välillä "hölkkäpotkupalloa". Ensimmäisen kymmenen minuuttia meni espanjalaisten puolen minuutin välein kaatuillessa kentälle ja edestakaisin potkiskellessa. Ei kaksista katseltavaa. Saksalaisten maalivahti antaa mielestäni uhkarohkeasti palautuksia. Espanjalaiset hyökkääjät ovat nopeita. Saattavat katkaista palautukset ja tekaista maalin. Katsotaan nyt sitten kohta toinen puoliaika pelistä, josko se siitä parantuu.. No niinhän siinä kävi, että toisella puoliajalla peli hiukan parani ja päättyi 1-1 tasapeliin. Jatkoajan toisella puoliskolla espanjalaispelaaja teki upean pääpusku maalin. Espanja meni neljän joukkoon. Saksassa ollaan pettyneitä. Tätä kirjoittaessani on menossa Portugal-Ranska ottelu. Veikkaan, että Ranska menee jatkoon... Katselin tuon ensimmäisen 0-0 puoliajan. Hoh-hoijaa, Nuo ensimmäiset puoliajat voisi jättää pelaamatta, niin tylsiä ne näyttävät olevan. Kaikesta huolimatta katselen tuon toisenkin puoliajan ...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Tällä kerralla sitä, että sanonta - aika tavaran kaupittee - toteutui tänään. Hyvä niin. Olin Tommille sanonut, että hoida Sinä tuo Pikkupuolen parvekkeen alla oleva Biolanin kuivikekäymälä uusiokäyttöön. Hän oli soittanut yhteiselle tutullemme Korpelan Pentille asiasta. Hetki sitten harmaa tila-auto kääntyi kakkosliittymäämme. Tuttu mies soitti ovikelloa. Nostimme romppeet autoon. Pentin kanssa juttelimme Selkäsaaren pohjoispäädyn laiturista. Kerroin Pentille, että olen asiasta yli kymmenen vuoden aikana kirjoittanut n-kertaa omalle Blogisivulleni ja Facebookiin. Pentin mielestä asiasta pitää kirjoittaa artikkeli Lounais-Lappi - lehteen. Sanoin hänelle, että kirjoita Sinä. Mikäli Pentti artikkelin kirjoittaa, hän liittänee asialliset valokuvat artikkelia tukemaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Aamulla katselin pätkän TV 1-ohjelmaa Saimaalta jostakin lomakohteesta. Siellä navetan kunnostetulla ylisillä soitteli musisointiporukka. Saksofonin soittajasta kävi välähdyksen omaisesti mielessä omat tenorisaksofonikokeilut 1980-luvun loppupuolelta... Kyllä - nuorempi pojistamme Timo oli kauan sitten edesmenneellä Rissasen Aarolla rumpujen soitto-opissa Kemin työväentalolla. Aaron kanssa tuli puheeksi saksofonin soitto, joka oli minua jonkin verran kiinnostanut. Hän sanoi, että ota hetkeksi tuosta tenorisaksofoni lainaksi, niin saat kokeilla. Taisipa hän jotain pikatapailua näyttääkin. Kävin myös muutaman teoriatunnin työväentalolla myös kauan sitten edesmenneen opettajakollegan Kemin ammattikoulusta Pentti Hermanni Laitisen kanssa. Niin - olin ostanut näköetäisyydeltä Suhosen leipomokiinteistön tontteineen. Vielä siinä vaiheessa ei ollut sille jatkosuunnitelmia. Kävin muutaman kerran puhaltelemassa lainassa olleella tenorisaksofonilla leipomorakennuksen yläkerran päätyhuoneistossa. Siinä tilassa, jossa Reino/Reksa ja Veera tyttärineen olivat ennen kiinteistön myyntiä asuneet. Sain kyllä ääntä ja taisinpa tapailla erästä kuuluisaa saksofonikappaletta - Hopeinen kuu. Tuntui ihan hyvältä. Siihen maailman aikaan oli niin paljon muuta - oman päätyön lisäksi - mielenkiintoista touhua, että saksofonikokeilu jäi sikseen...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessanin kadunvarren postilaatikosta aistin aurinkoisen ja lämpimän kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +34 astetta läämintä auringonpaisteessa. Perinteisten aamutoimien jälkeen ainakaan tällä hetkellä ei ole mielessä mitään erityistä tekemistä. Niin - yövieraita meillä on ollut, Tommi ja Veera. Hakivat minun lahjakitarani illalla, taitaa olla jotain musiikki-irrottelua. Kävivät illalla - minun ja vaimoni polkupyörillä - kaupunkireissun. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta muistelenpa hiukan tuota eilistä myöhäisillan EM-jalkapallon neljännesvälieräottelua Itävalta-Turkki... Se oli sellaista jalkapalloa, jota itse mielelläni katselen. Siinä oli tosi yritystä eikä "kävelypotkupalloa" muistuttavaa nyhjäystä ja omalla alueella edestakaisin potkiskelua/sahaamista. Toivottavasti jatkossa on vastaavan tyyppistä jalkapalloa. Tosin pahaa pelkään että ei vaan pelit ovat varovaista ja tarkkaan kontrolloituja. Niin tuo eilinen ottelu päättyi Turkin voitoksi 2-1. Toki se oli voinut päättyä tasan tai Itävallankin voitoksi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +30 astetta suojaisessa päärakennuksemme syvennyksessä. Perinteisten aamutoimien jälkeen todennäköisesti pistän työasun päälle ja lähden ajelemaan ruohonleikkurilla etupihan nurmikkoa. Kyllä - rapiat tunnin hyötyliikuntatapahtuma on tehty. Vaimoni näyttää lähtevän lähiruokakauppaan, asia ok. ... Tänään ei oikeastaan ole mitään muuta erityistä tekemistä...

Mitä tänään tähän asti...

Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin puolipilvisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa pilkahtavassa auringonpaisteessa +25 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ole mitään erityistä tekemistä. Taannoin eräs ikkunakauppias oli postilaatikkoon tipauttanut yhteydenottoesitteensä. Otin sähköpostin välityksellä yhteyttä Oulunseudun yrittäjään. Hän tulee iltapäivällä käymään. Hän tehnee tarjouksen lähinnä kahdesta olohuoneen ikkunasta. Niitä on kotikonstein tuunattu. Olen ilmoittanut kyseiselle yrittäjälle, että tarjousta tehdessään huomioi, että kilpailutan mahdollisen ikkunavaihdon paikallisen rautakaupan kanssa. Niin - KotiValtti Oy: n valtuutettu Skaala-kauppias Tuomo Pitkänen tuli aineistojensa kanssa ja tutustui tarjouskohteeseen. Hän esitteli Skaala-ikkunan ja Ylihärmän valmistuspaikan kaikkinensa. Hyvältä kuulosti ja näytti. Hän teki tarjouksen, johon emme ala hakemaan tällä kerralla kilpailevaa tarjousta. Alustavan sopimuksen mukaan ikkunat tulevat Kainuunkatu 3:een viikolla 33 ja asennus on viikolla 34. Asia eteni mutkattomasti. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan... Ainakin illalla EM-jalkapalloa pari ottelua.

Eräs Facebook - teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En sen kummempaa mutta katselen EM-jalkapalloa Ranska-Belgia ottelua. Varovaista, varovaista, varovaista pallottelua. Pääasiassa kävelyvauhtista potkiskelua. Tällä hetkellä on pelattu yli 70 minuuttia ja peli on tätä kirjoittaessani 0-0. Itse olen veikannut Veikkauksen livevedossa Belgian tekemään ensimmäisen maalin ja Ranskan voittamaan ottelun 2-1. Kumpikaan ei taida toteutua... Niin - näin siinä sitten kävi. Ranska voitti "kävelypotkupallon" 1-0 Niin - olihan myöhäisillasta/yöllä varsinainen trilleri Portugal-Slovenia-ottelu. Ratkesi vasta rangaistuspotku-/voittomaalikilpailun jälkeen. Portugal meni jatkoon erinomaisesti onnistuneen maalivahtinsa ansiosta....

Se on jo heinäkuu - kyllä...

Se on jo heinäkuu - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen ja sateisen aamun läsnäolon. Mittarissa kuitenkin +15 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties pistän työasun päälle ja samalla, kun iltapäivällä Monitarmon porukka hakee rakennuksen kupeesta TOJA-kippioven romppeineen, järjestelen puu- ja varastokatoksen ympäristöä. Yllä olevaan tekstiin sen verran, että heti sen kirjoitettuani Meriva/Monitarmo puhelu tuli ja kysyttiin, että voivatko ovenhakijat tulla puolen tunnin kuluttua. Kyllä he kävivät tuossa hetki sitten. Kuskina ollut "nuorimies" sanoi olleensa oppilaani 1980-luvun loppupuolella. Se verran oli olemus muuttunut, että täytyi kysäistä nimeä. Sen sanottuaan kaukaiset ajat palautuivat mieleeni. Minulla oli aikanaan monta veljesparia oppilaana. Hän oli yksi osapuoli niistä. Mukava juttutuokio, jossa molemmat "pääsimme kartalle". Hän sanoi olleensa Stora Ensolla ja päättäneensä, että ei enää vuorotöitä tee. Kymmenen vuoden päästä totesi jäävänsä eläkkeelle. Kerroin hänelle kaupitelleen kyseistä ovea, mutta siitä ei ole ollut juuri kukaan kiinnostunut. Toivottavasti se löytää uuden elämän Merivan/Monitarmon Syväkankaan toimipisteestä. Kaikki romppeet on tallella. Oikeastaan tänään ei ole mitään muuta eritystä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan... Niin - ainakin illansuussa EM- jalkapalloa.

"Mikä noiden kuusien funktion oikein onkaan?" kysyi taannoinen rajanaapurini - kyllä...

"Mikä noiden kuusien funktion oikein onkaan?" kysyi taannoinen rajanaapurini - kyllä. Kysymys tuli mieleen siirryttyämme hetki sitten aurinkoon/lämpöön tontin keskellä olevaan pihakeinuumme... Olen mahdollisesti tästä kirjoittanut aikaisemminkin. Ouluun perheensä kanssa muuttanut rajanaapurimme kysyi edelle mainitun kysymyksen varastorakeenuksemme päätyyn istutetuista kuusista. Niitä siinä vaiheessa oli mahdollisesti kymmenisen jäljellä - nyt niitä on kolme. Niin - aikanaan istutin kaksitoista (!2) pientä kuusta - niin sanotun joulukuusimetsän - varastorakennuksemme eteläpäätyyn. Hain kyseiset kuuset isoissa paakuissa Keminmaan Törmän Sunnarinkulmalta Peeterinpolun varrelta. Ajatuksena oli ottaa kyseisistä kuusista vuosittain joulukuuseksi yksi. Näin ei sittemmin käynyt, vaan kuuset kasvoivat ja kolme kasvaa vieläkin... Niin - vaimoni piti siihen maailman aikaan Ompelimo Anniinaa varastorakennukseemme päädyssä. Kyesisten kuusien funktio, tarkoitus oli myös olla näköesteenä viereiselle tontille... Nyt kukaties seuraavassa rytäkässä - polttopuun tarpeessa - kaadatamme ne ja ainakin yhden kahdesta jäljellä olevasta ns. logokuusesta. Kaanot jyrsitään saman tien pois ja annetaan nurmikon kasvaa.

Se on kesäkuun viimeinen päivä - kyllä...

Hyvin nukutun yön jälkeen aistin tuulisen ja aurinkoisen sunnuntaiaamun läsnäolon. Mittarissa +25 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen tuli tunne, että tänään voisi istuskella hetken aikaa pihakeinussa nauttimassa kesäkuun viimeisestä pävästä. Tänään päivemmällä katselen/tarkistelen onkivapoja. Kukaties pari niistä hävitän. Mikäli tänä kesänä intoudun esimerkiksi Selkäsaaren pohjoispäädyssä kalastelemaan taidan turvautua marketin Master-onkimatoihin. Niistä on hyviä kokemuksia aikaisemmilta kesiltä. Katsotaan, mitä tämä sunnuntaipäivä tuo tullessaan... Käänsin uteliaisuuttani seuraavan viikon pöytäkalenteristani esiin. Yksi merkintä maanantailla - ovi. Syväkankaan Monitarmo-porukka tulee iltapäivällä isolla pakettiautolla hakemaan TOJA-kippioven romppeinen tiloihinsa. Hyvä niin.

Eräs Facebook-teksteistäni - hiukan muunneltuna - tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta hetki sitten ajellessani Kemin keskustassa ajattelin ottaa kesäisen kuvan kemiläisestä kulttuurimaisemasta hiukan eri kuvauskulmasta. En ottanut, sillä minulla ei ollut kännykkää mukana. Sen ehtii myöhemminkin... Sellaisesta kuvakulmasta Meripuistokadun päästä, jossa selkeästi näkyy nykyinen uimahalli, entinen Kemin tyttölyseo, voi olla, että samaan kuvaan onnistuu saamaan Kemin lyseon lukion rakennuksen päädyn, Kemin kirkko, onnistuuko samaan kuvaan saamaan osittain Sauvosaaren kansakoulurakennusta, ainakin Kemin tärkein maamerkki - Kemin upea kaupungintalo - osuu uuteenkin kuvakulmaan. Toki Kemissä on muitakin tärkeitä, mielenkiintoisia rakennuksia. Miksi näiden rakennusten esiin tuominen on tärkeää? Siksi, että ainakin kahden ensimmäisen rakennuksen säilyminen on tällä hetkellä uhattuna. Itse en usko etteikö niitä olisi - tässä taloudellisesta tilanteessa - kevytperuskorjata käyttöön...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikonvaihdeliite Luppo hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin lähestyvän sateen ilmapiirin. Nyt sitten sataa. Mittarissa kuitenkin lähes +30 mastetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen tuli tunne, että tänään ei ole mittän erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä lauantaipäivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren potilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisen keäsäaamun läsnäolon. Aivan niin kuin säännustus kertoi. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa lähes 40 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen istuskelemme pihakeinussa hetken nauttien hiljaisuudesta. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Ollaan vaan. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Elämä on ihmeellistä ja vielä ihmeellisempää unessa...

Elämä on ihmeellistä ja vielä ihmeellisempää unessa... Kemin ammattioppilaitoksen työpajarakennukseen - työhuoneeseemme - asennettiin vanhan työpöydän viereen sohvakalustoa. Kyllä. Opettajakollegani, työhuonekaverini Pietarilan Jussi ohjeisti kahta asentajaa. Kuulin, että ovi työhuoneeseemme on tilattu ja asennetaan myöhemmin. Katsoin, että tässä tilanteessa minua ei enää tarvita ja aloin valmistautua kotiin lähtöön. Olin ajanut nykyisen kesäautomme, joka silloin oli aika uudenkarhea poikkeuksellisesti jotakuinkin työpajarakennuksen puoleen väliin työhuoneemme edustalle. Käytävässä tunnustelin taskujani ja huomasin, että autonavaimet puuttuivat. Ilmeisesti olin jättänyt avaimet paikoilleen virtalukkoon. Ulos astuttuani autoa ei näkynyt missään. Mitä ihmettä? Kävelin toimistorakeenuksen taakse, jossa autoja normaalisti pidettiin - minäkin. Puolessa välissä rakennusta näin automme näköisen auton, joka oli täysin runneltu. Ei puskureita, rälläkällä ajeltu kauttaaltaan, jne. ja sitä lastasi kaksi nuorta miestä. Kysyin toiselta:"Kenen auto tämä on?" "Tämä näyttää meidän autoltamme." lisäsin... Kovistelin sen verran, että otin kyselemästäni kaverista rinnuksista kiinni. Toinen nuorista miehistä sanoi tekevänsä minusta rikosilmoituksen ja tekikin. Ajoin automme työpajarakeenuksen taakse tutkiakseni löydänkö lastatuista tavaroista anastajien nimiä ja osoitteita, sillä kyydissä näytti olleen ruokatavaroita ja maksettuja laskuja. Näin kaukaa poliisiauton valot vilkkuen tulevan ammattikoulualueelle. Poliisiauto jäi nurkan taakse ja yksi poliiseista lähestyi minua... Siinä vaiheessa huomasin olevani turvallisesti omassa sängyssäni makuuhuoneessa. Olipa realistisen tuntuinen uni, josta oli mukava herätä.

Mitä tänään tähän asti...

Pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa aurinkoisessa, suojaisessa päärakennuksen syvennyksessä pitkästi yli +30 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pihakeinussa istuskellessamme totesimme kolmesta linnunpöntöstä liikenteen loppumisen. Ilmeisesti yksi poikasista oli saanut loppunsa, sillä pihakeinun tuntumassa oli hiukan jäänteitä jäljellä. Oliko tontilla aika-ajoin käyskentelevä keltasävyinen kissa asialla, mene ja tiedä. Voi olla, että tänään pistän työasun päälle ja katselen tontilla sopivia "iskukohteita". Vaimoni sanoi ajelevansa tontilla ruohonleikkurilla osan. Sanoi ostavansa akkukäyttöisen trimmerin. Menemme niitä aikanaan katselemaan paikallisesta myymälästä. Katsotaan, mitä tämä torstaipäivä tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Terveisiä Länsi-Pohjan Keskussairaalan tähystysyksiköstä - kyllä...

Terveisiä Länsi-Pohjan Keskussairaalan tähystysyksiköstä - kyllä... Iltapäivällä menen Länsi-Pohjan Keskussairaalaan tutkimuksiin. Samalla saanen tiedot/tulokset 17.06.2024 virtsa- ja verikokeesta. Ei näkynyt vielä Omakanta-sivustolla. Sinne mennessämme veimme Laurin Kemin rautatieasemalle. Hän jäi odottamaan Ouluun menevää linja-autoa ja jatkaa matkaa junalla Helsinkiin. Mukava kesävierailu Kemissä - oletettavasti hänenkin mielestä. Niin - kävin em. yksikössä. Muutaman hetken kuluttua ilmoitetusta toimenpideajasta äänettömänä olevaan kännykkääni tuli puhelu. Värinä kuitenkin toimi. Yleensä en vastaa tuntemattomiin numeroihin, nyt kuitenkin vastasin. Minua lähestyvään toimenpiteeseen valmisteleva sairaanhoitaja tiedusteli, missä olen. Kerroin hänelle. Olin väärällä käytävällä. Hän tuli hakemaan minut. Kootut selitykset olivat paikallaan. Olin kyllä ajoissa ilmoittautunut, mutta väärään paikkaan. Hän valmisteli minut virtsarakon/eturauhasen tähystystoimenpidettä varten. Lääkäri tähysti hänen avustuksellaan em. aluetta. Lääkäri/urologi/kirurgi selosti kansantajuisesti, maallikon ymmärrettävästi lähitulevan. Eipä sitä joka päivä pääse/joudu itseään katselemaan näytöltä. Minut pistettiin eturauhasen "höyläysjonoon" ja uusi katetri pistettiin minuun kiinni hyvien käytännön ohjeiden kera. Rennossa keskustelussa totesin, että tässä iässä eturauhanen on aika lailla turhanpäiväinen elin. Lääkityksestäni - eli sen puuttumisesta - lääkäri totesi:" Terve mies." Vastasin:"Tähän saakka." Sain vastauksen, että em. toimenpiteen jälkeen ei ole tämän osalta hätä päivää. Jos ja kun näin lienee, niin hyvä niin... Vaatteita pukiessani kysyin:" Saako teitä kehua?" Tietysti oli pakko kertoa "harrastuksestani" eli omasta blogisivusta vuodesta 2014 lähtien ja Facebook-kirjoittamisesta vuodesta 2017 lähtien. Kerroin olevani aikamoisen aktiivinen em. kuvioissa. Miksi kysyin? Siksi, että Länsi-Pohja Keskussairaalan toiminnasta - aina silloin tällöin - joutuu lukemaan hyvin kielteisiä tekstejä/näkemyksiä. Ainakin minä ja vaimoni olemme olleet tyytyväisä saamaamme hoitoon/palveluun - onneksi harvakseltaan. Niin - olen luvannut pitää teidät ajan tasalla tilanteestani. Tässäpä tätä "jatkokertomusta" on lyhyen kaavan. Tämä on minun julkinen päiväkirjani niin kuin muistaakseni Lauri joskus aikanaan totesi...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta viime päivinä olen katsellut televisiosta Saksasta EM-jalkapalloa aika monta ottelua. Veikannutkin niitä Veikkauksen live-vetona vaatimattomilla panoksilla vaatimattomin tuloksin. Ei ole ollut kummoista katseltavaa - toistaiseksi. Eräs iäkäs tuttavani totesi:" Miten on mahdollista, että joku pelaajista on lähes puolen minuutin välein kumossa nurmella? Pienestä sipaisusta voihkien monta kierrosta nurmella kieriskellen." Totta - paljon hyviä näyttelijäsuorituksia. Vetävät hyvin vertoja edesmenneen Vesku Loirin taannoisiin kaatumissuorituksiin. Kaiken kaikkiaan aivan kohtuuttomasti on lisäksi "kivimies-Surakaisen" yli- ja ohipotkuja... Oletettavasti pelit jatkossa paranevat. Toivottavasti.

Mitä tänään tähän asti...

Pikkupuolella on tuttu yövieras - Lauri. Hän eilen ilmoitti tulevansa yöksi Kemiin ja jatkavansa matkaa tänään iltapäivällä Helsinkiin. Se sopii. Hänen patikointiretkensä Salla tunturin kupeessa oli pikakäynti. Ei kuulemma ollut tungosta - yksi patikoija ja poroja... Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin puolipilvisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +23 astetta lämmintä. Se kyllä riittää. Iltapäivällä menen Länsi-Pohjan Keskussairaalaan tutkimuksiin. Samalla saanen tiedot/tulokset 17.06.2024 virtsa- ja verikokeesta. Ei näkynyt vielä Omakanta-sivustolla. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Totta tosiaan ennen kaikki oli niin yksinkertaista ja mutkatonta. Vai oliko sittenkään? Niin - joka tapauksessa lapsuudessani 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa kotitalossamme kävi paljon vieraita tai oikeastaan tuttuja - tulivat ohi kulkiessaan kauppareissullaan Suhosella, Ritikan Osuuskaupassa, Uusitalolla tai... muuten vaan. Hei eivät soitelleet ovikelloa, koska sellaista "ylellisyyttä" ei edes ulko-ovessamme ollut... Vanhan kotitalomme päädystä kulki kärrytie, joka teki pienen mutkan perunapeltojemme kohdalla. Siihen maailman aikaan ei vielä ollut Etu-Rikassa, nykyisessä Haukkarissa Kainuunkatua. Kauppareissulla pistäytyvät olivat lähinnä iäkkäitä, ongelmattomia ja hyväntahtoisia naisihmisiä, jotka lähinnä keittiö pöydän ääressä kahvitellessaan kertoivat viimeisimmät kuulumiset. Saattoi olla, että heidän kertomisissaan oli osa huhuja/juorujakin. Ongelmattomia eivät välttämättä aina olleet - lähinnä pikku päissään - tutut mieshenkilöt, jotka kävivät purkamassa vanhemmilleni elämänsä kurjuutta. He saattoivat istuskella tupakansavuisessa keittiössä, joskus kamarissakin pitkäänkin. Usein liian pitkään, joten heitä täytyi hätyytellä pois lähtemään ajan kulumisesta muistuttaen...