Elämä on ihmeellistä ja vielä ihmeellisempää unessa...

Elämä on ihmeellistä ja vielä ihmeellisempää unessa... Kemin ammattioppilaitoksen työpajarakennukseen - työhuoneeseemme - asennettiin vanhan työpöydän viereen sohvakalustoa. Kyllä. Opettajakollegani, työhuonekaverini Pietarilan Jussi ohjeisti kahta asentajaa. Kuulin, että ovi työhuoneeseemme on tilattu ja asennetaan myöhemmin. Katsoin, että tässä tilanteessa minua ei enää tarvita ja aloin valmistautua kotiin lähtöön. Olin ajanut nykyisen kesäautomme, joka silloin oli aika uudenkarhea poikkeuksellisesti jotakuinkin työpajarakennuksen puoleen väliin työhuoneemme edustalle. Käytävässä tunnustelin taskujani ja huomasin, että autonavaimet puuttuivat. Ilmeisesti olin jättänyt avaimet paikoilleen virtalukkoon. Ulos astuttuani autoa ei näkynyt missään. Mitä ihmettä? Kävelin toimistorakeenuksen taakse, jossa autoja normaalisti pidettiin - minäkin. Puolessa välissä rakennusta näin automme näköisen auton, joka oli täysin runneltu. Ei puskureita, rälläkällä ajeltu kauttaaltaan, jne. ja sitä lastasi kaksi nuorta miestä. Kysyin toiselta:"Kenen auto tämä on?" "Tämä näyttää meidän autoltamme." lisäsin... Kovistelin sen verran, että otin kyselemästäni kaverista rinnuksista kiinni. Toinen nuorista miehistä sanoi tekevänsä minusta rikosilmoituksen ja tekikin. Ajoin automme työpajarakeenuksen taakse tutkiakseni löydänkö lastatuista tavaroista anastajien nimiä ja osoitteita, sillä kyydissä näytti olleen ruokatavaroita ja maksettuja laskuja. Näin kaukaa poliisiauton valot vilkkuen tulevan ammattikoulualueelle. Poliisiauto jäi nurkan taakse ja yksi poliiseista lähestyi minua... Siinä vaiheessa huomasin olevani turvallisesti omassa sängyssäni makuuhuoneessa. Olipa realistisen tuntuinen uni, josta oli mukava herätä.