Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavantuntuisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +18 astetta suojaisessa auringonpaisteessa. Se kyllä riittää. Hetki sitten yksin istuskellessani aamukahvilla keittiön pöydän ääressä mietiskelin näitä kirjoittamisiani. Näissä ei juurikaan ole mitään suurta viisautta eikä informaatiosisällöltäkään kovin kummoista. Välillä tuntuu, että turhanpäiväistä jorinaa... Niin - tämähän onkin vain ja ainoastaan henkilökohtaista julkista päiväkirjanpitoa, josta "veispuukkikin" tämän tästä muistuttaa. Muun muassa tänä aamuna. Oli niin tai näin, perinteisten aamutoimien jälkeen käyn läpi loppuiltapäivän kokoukseen liittyvät aineistot. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan. Pikkupuoli-vieraallamme lienee omat suunnitelmat lähipäiville...

Uusi viikko, elokuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä...

Uusi viikko, elokuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aitin kauniin ja aurinkoisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +23 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän työhaalarin päälle ja lähden pihalle - eilen katkomiani - syreenipensaan oksia kesäautomme lavalle siirtämään. Kukaties käveleskelen vielä tontilla saha ja/tai pensasleikkuri kädessä ja katselen vielä syreenipensaita, viinimarjapensaita ja kuusien alaoksia "sillä silmällä". Vien yhden kuorman Karjalahdelle Kemin Energia ja Vesi Oy:n energiapuukentälle. Kukaties saamme tänään illalla alkusyksyn vieraan Pikkupuolelle. Timo tulee joko tänään tai huomenna. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olipa mielenkiintoinen kaupungilla käynti. Ajelin Hahtisaareen. Portilla tapasin mökkinaapuri Nikkasen Erkin. Hän siirsi laiturille nostamiaan saarikasseja autoon. Hän oli niin työn touhussa, että en alkanut häntä jututtamaan. Kävin veneellä tyhjentämässä kympin kanisterin veneen tankkiin ja otin se ja kaksi vitosen kanisteria mukaan täytettäviksi. Laiturille tuli tuttu henkilö, monialayrittäjä Tarja Kyllönen. Juttelimme tovin yleisellä tasolla Keminkin tämänhetkisestä "henkisestä tilasta"... Ajelin ABC-huoltoasemalle Karjalahdelle ja sieltä Syväkankaan K-kauppaan Messiin. Messin ovella bongasin tuttuakin tutumman henkilön pyöreiden mustien aurinkolasien takaa. Kypäräpäinen mieshenkilö polkupyörän päällä. Pentti Jussila, entinen Pohjolan Sanomien monipuolinen ja arvostettu toimitoimittaja. Kirjailijakin. Pentin kanssa juteltiin aika tovi. Kysyin häneltä, onko hän viime aikoina kirjoitellut. Mikäli oikein ymmärsin, hän sanoi lopettaneensa kirjoittamisen jäätyään vuonna 2008 eläkkeelle. Lisäksi kysyin, onko hän näissä nykyajan nettikuvioissa mukana - muun muassa Facebookissa. Ei sanonut olevansa. Kerroin omat Blogi- ja Facebook-kuvioni. Sanoin pitäväni julkista päiväkirjaa.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta totean taas kerran, että työhuoneeni ikkunasta en voi olla näkemättä Kainuunkadulla aktiivista koirien taluttamista. Näyttää siltä, että se on entisestäänkin lisääntynyt. Päivän aikana arvelen ohi kulkevan kymmeniä koiria, pääasiassa pieniä "sylikoiria"... Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että olen joutunut koiranpaskoja siivoamaan, heittelemään lehtiharavalla orapihlaja-aidan juurelle. Onhan se tympeää varsinkin silloin, jos ja kun iso hurtta vetäisee kadulle ison tortun eikä taluttaja reagoi asiaan millään tavalla. Näyttää siltä, että kadulle on muuttanut nuorimies, joka kävelyttää/ulkoiluttaa kahta pientä koiraa ja kulkee "paskapussi" mukanaan - hyvä niin. Ennen olen nähnyt vain yhden koirantaluttajan näin menettelevän.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsottuani aistin kauniin ja aurinkoisen sunnuntaiaamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +22 astetta lämintä. Nyt ollaan vaan ja seurataan maailmanmenoa mukaan lukien MM-yleisurheilua ja naisten MM-jalkapallon loppuottelua. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan... Niin - käänsin uuden viikon esiin pöytäkalenteristani. Ensi viikolla saamme alkusyksyn etelänvieraita, yksi kokous tiistaina loppuiltapäivästä ja yksi asioilla käynti keskiviikkona. Lauantaina Kemin taidemuseolla olisi klo 14 alkaen tapahtumia - katsotaan, tuleeko lähdettyä paikan päälle.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani aistin kauniin alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +25 astetta lämmintä. Se kyllä riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin työasun päälle ja lähden hyötyliikuntatapahtumaan eli ajelemaan ruohonleikkurilla tontin nurmikkoa. Kukaties jo ojanpenkkojakin. Sen jälkeen, jos potkua riittää, käännän/siistin tontinkulman matopellon aluetta. Vaimoni ilmeisesti ajelee käsileikkurilla myös osittain ja trimmeroi. Kyllä - hommat hoidettu lisäyksellä, että tontin kulmalle mentyäni huomasi olevani vanha oksaleikkuri kädessä siistimässä rehottavaa syreenikasvustoa. Taitaa tulla ensi viikolla Kemin Energia ja Vesi Oy:n Karjalahden energiapuukentälle lähtö. Tosin karsittavaa ilmeisesti täytyy ottaa vielä muualtakin. Oli niin tai näin, nyt on kahvitauko. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Tuttu "virsi": Se on taas perjantai - kyllä...

Tuttu "virsi": Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +25 astetta. Lämmin päivä tulossa. Perinteiten aamutoimien jälkeen odotan insipiraatiota kahden listan kiinnittämiseksi. Miten ihmeessä se on joskus niin nihkeää... Oli niin tai näin, katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan. Tyohuoneeni ikkunasta ulos katsoessani orapihlaja-aidan ja päärakennuksen välissä oleva nurmikko on taas "leikkuupituudessa". Vastahan minä sen leikkasin! Taitaa paljon viime aikoina puhuttu/kirjoitettu ilmastonmuutos iskenyt tänne Kemin Haukkarin Kainuunkadunkin varrelle. Mene ja tiedä...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta kävin hetki sitten Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä. Hiustenleikkaus ja kokoparran siistiminen. Aluksi hiustenpesu ja asettuminen peilin eteen. Ensimmäistä kertaa - katsellessani itseäni ilman silmälaseja peilistä - kävi mielessä: Voi Ukko-Rähjä. Olin niin rähjäisen näköinen. Hiustenleikkuu sujui asiallisesti. Kerroin opettajalle ja oppilaalle, että olen aika monta kertaa istunut täällä kymmenien vuosien aikana eikä koskaan hiustenleikkausta - muistaakseni - ole aloitettu niskasta hiusrajan tuntumasta. Kysyinkin, onko joku uusi suunta vallalla... Ei kuulemma, mutta oppilas oli kampaamopuolelta ja naisten hiustenleikkaus aloitetaan niskasta. Kokoparta siistittiin ja me kaikki: Oppilas (Janna), opettaja (Jaana) ja nimenomaan asiakas eli minä - olimme tyytyväisiä. Niin - tapahtuman jälkeen silmälasit päähän pantuani tuo "Ukko-Rähjä"-ajatus onneksi kaikkosi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta aikaisin herätyn yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani aistin puolipilvisen aalkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +16 astetta lämmintä. Se hyvin riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen alan tekemään lähtöä Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille Kemin keskustaan. Hiustenlaikkausta ja kokoparran siistimistä. Tuttu juttu - kyllä. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aisin sadetihkuisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +17 astetta lämmintä. Se saa riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen katselen hiukan maailmanmenoa netistä. Lähestyvät presidentinvaalit alkavat näkyä yhä voimakkaammin mediassa. Tänään Kokoomuksen ehdokkaaksi pyytämä Stubb pitää lehdistötilaisuuden ja SDP:n Urpilaistakin odotellaan esiin. Suurimmista puolueista puuttuu enää sitten Vasemmistoliiton ehdokas. Alkaa tuntua siltä, että nämä vaalit eivät sitten kukaties olekaan ihan läpihuutojuttu. Kyllä tässä vielä gallupit sekoittuvat. Kova kisa ehdokkailla ensimmäisen kierroksen jälkeen kahden eniten ääniä saaneiden joukkoon. Ken elää, hän näkee. Tänään käväisen alkuiltapäivästä asioilla kaupungilla. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävin tänään iltapäivällä kalassa tutulla vesialueella - kyllä. Oli ihanteellinen ilma - sopiva ja hyvänsuuntainen tuuli ja puolipilvinen sää - ekokalastukseen. Tein kolme "rannan tuntumasta" lähtöä ja tulin kylkimyyryä Kojukallion ja Ajoksen suuntaan menevälle väylälle kaksi jigionkea ja kesäpilkki vedessä. Tällä reissulla tapahtui kummia asioita. Ensimmäinen kummajainen: Tuskin olin saanut ensimmäisen ongen veteen, kun siihen iski välittömästi ahven. Ankkuroituani lähelle em. väylää sain välittömästi pilkillä särjen. Sen viipaloin ja toivoin isojen ahventen olevan lähistöllä. Kyllä niitä vähin olikin, mutta taas tuttu juttu, suurimmat karkasivat. Arvelen syynä olleen sen, että pistin jigikoukkuihin liian isoja paloja särjenlihaa. Toinen varsinainen kummajainen oli se, että kesäpilkistäni, jossa on iso jigikoukku, onnistui taitava kala viemään viisi särkipalaa lähes huomaamatta. Kun särjenliha loppui, aioin yllättää em. kalan madolla. Sekin häipyi. Epäilykseni on, etä asialla oli iso, viisas särki tai... Oli niin tai näin, ennen vastaavaa ei ole tapahtunut. Muutama kuva niin tiedätte, missä olin. Ensimmäistä kertaa myös kuva kalaämpäristä. Eihän tuo ihan Pietarin kalasaalis ole mutta kuitenkin yksi savustusannos... Tätä kirjoittaessani ahvenet on perattu, perkeet matopellossa ja pestyt kalat pakastimessa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin puolipilvisen ja tyvenen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +18 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän kukaties klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa hakemalla korillisen puita puu- ja varastokatoksesta. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee... Niin - sisäpihalla istuskellessamme hetki sitten sanoin vaimolleni:"Jos matopellolta kohtuudella löydän matoja, saatan lähteä ongelle iltapäivällä." Niitä löytyi helposti, joten taitaa tulla kohtapuolin lähtö kokeilemaan, ovatko isot ahvenyt tänään liikkeellä... Vaimoni lähti käväisemään kirjastossa, joten hänen saavuttuaan, kukaties otan madot ja vesipullon mukaan ja ajelen Hahtisaareen.

Riisiä vai perunaa - niinpä...

Riisiä vai perunaa - niinpä... Vaimoni sanoi hetki sitten laittavansa tänään kanaruokaa. "Laitetaanko lisäksi riisiä vai perunaa?" hän kysäisi. Totesin, että voin hakea perunat tontin kulmalta pikkupellosta. Niin tein ja totesin, että siinä kohtaa kaalet olivat lyhyitä ja perunat pieniä. Kävi mielessä tapahtumat muutaman kymmenen vuoden takaa. Meillä oli perunapelto keskellä tonttia. Se oli tehty kasvuturpeeseen, jota tontille tuotiin aikanaan rekkakuorma muuhunkin tarkoitukseen eli tontin tasoittamiseen. Peltokasvuturvetta lannoitettiin silloisen Keskusta-aktiivin Juha Puron vinkistä keminmaalaisen Sakari Kuuselan luonnonlannoitteilla. Annostus taisi olla hiukan reippaan puoleinen, sillä kaalet kasvoivat valtavasti. Toki perunatkin. Kysyin oppilailtani:" Sanokaahan, kuinka pitkiä parhaimmillaan meidän perunapellon kaalet ovat... ." Tuli arvauksia muutamasta kymmenestä senttimetristä metriin. "Kaksi ja puoli metriä!" totesin ja epäileviä ilmeitä oli luokka tulvillaan. "Ei voi olla totta!" joku hihkaisi. "Kyllä on, kaalet ryömivät vakoja myöten." totesin... Niin ja tämäkin on taivahan tosi.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +15 astetta lämmintä. Se saa riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen mahdollisesti kevyttä värkkäämistä varastorakennuksen autotallissa. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Toinen Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta käänsin pöytäkalenteristani kolmannen elokuun viikon esiin. Tyhjää täynnä, ainoastaan yksi asioilla käynti keskiviikkona alkuiltapäivästä. Toki täyttyyhän se, mikäli entiset merkit paikkansa pitävät. Odotan vahvasti, että saamme tuon kadun puolen tontinkulman siistityksi. Toivon, että puu- ja varastokatoksen sekä Kainuunkadun väliseen tilaan saadaan sepelikerros ja orapihlaja-aidan uudet taimet istutettuina. Ne on puhelinkeskustelussa alustavasti luvattu toteuttaa. Kukaties saamme Kainuunkadulle alkavalla viikolla, viimeistään seuraavalla viikolla uuden asfalttipäällysteen. Sitten loppuvat tierapinat ja kyllä meidän kelpaa... Voi olla, että käyn lähivesillä kalassa. Jäi tuo viimekertainen kehno reissu - kalasaaliin osalta - hiukan kaivelemaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Tulimme hetki sitten Selkäsaaresta... Aamulla menomatkalla kohtalaista tuulta ja alkavaa vesisadetta. Vedenpinta oli poikkeuksellisen ylhäällä - hyvä niin. Suunnitellut kevyttyöt hoidettu. Saimme poltetuksi risuja ja hankalia oksapuita. Saaressa oli hiljaista. Perunapellosta sen verran kuokimme perunoita, että saimme syödä hiillosperunoita. Hyviä olivat. Pois lähtiessämme vedenpinta oli hiukan laskenut ja tuuli tyyntynyt. Oli mukava ajella Hahtisaaresta Haukkarin Kainuunkadulle. Muutama kuva varmemmaksi vakuudeksi. Huomautan, että kuvassa mökin päädyssä oleva räpellys on omatekemä katos, on moottorikelkalle alunperin tehty suojakatos - rakennusaikaisista jämistä. Pysty kakkosneloset edesmenneen kirvesmiehemme toteamia "propeleita". Hän ei suostunut pistämään niitä mihinkään ja hyvä niin. Voi olla, että tuunaan vielä katosta ja/tai puran sen kokonaan pois. Kuvassa oleva hakkuupölkky on kovin orvon näköinen. Kai sille vielä tehtävää löytyy...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun, mutta aikaisin herätyn yön jälkeen aistin hiukan pilvisen, sadetihkuisen sunnuntaiaamun läsnäolon. Mittarissa +15 astetta lämmintä. Sääennuste jotakuinkin kohdallaan. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme valmistella lähtöä Selkäsaareen. Olemme käyneet siellä viimeksi lähes kaksi viikkoa sitten eli maanantaina 31.07.2023. Tänään ei ole mitään työreissua. Pistämme ainoastaan pilkotut kuusiklapit katokseen suojaan ja vilkaisemme perunapellon nykytilaa. Voi olla, että polttelemme tulistelupaikalla risuja ja hankalia juurakkoja/puita... Arvelen, että vaimoni käväisee vilkaisemassa sienitilannetta lähimaastossa. Katsotaan, miten muuten päivä etenee.

"Mitä sinäkin olet muka saanut Keskustassa aikaan?" totesi taannoin puolituttu "politiikkaepäilijä"...

"Mitä sinäkin olet muka saanut Keskustassa aikaan?" totesi taannoin puolituttu "politiikkaepäilijä"... Politiikkaepäilijä, joka äärimmäisessä typeryydessään lisäksi kehua retosteli, että hän ei ole käynyt koskaan äänestämässä eikä käy jatkossakaan, koska politiikka on likaista peliä ja ainoastaan oman edun tavoittelua. Niin edellä mainittu keskustelumme käväisi mielessä todetessani, että puoluekokouksia pukkaa. Enhän minä luonnollisestikaan sanattomaksi jäänyt, koska minun henkilökohtaisia tekemisiäni vahvasti epäiltiin. Kerroin hänelle, että tuskin Keskustan kannalta olen saanut kovinkaan merkittävästi aikaan mutta kemiläisten kannalta mielestäni aika lailla vuosikymmenien saatossa. Kerroin hänelle kertaukseksi, että lähdin mukaan kuntapolitiikkaan vuonna 2000 ja ollut ehdokkaana sen jälkeen kaikissa kunnallis- nykyisin kuntavaaleissa. Olin pitkään niin sanottu poliittisesti sitoutumaton henkilö Kemin Keskustan valtuustoryhmässä. Sittemmin olen muutaman vuoden ollut Suomen Keskusta rp:n maksava jäsen. Olen koko ajan ollut Kemin kaupunginvaltuuston varajäsen ja päässyt silloin tällöin valtuustokokoukseenkin. Viimeksi tiistaina 08.08.2023 Paavo Väyrysen varamiehenä. Olen aina tuonut voimakkaasti esiin sen tosiasian, että raaka/tärkeä kuntapoliittinen työ tehdään lautakunnissa. Lautakunnissa, joissa pääsääntöisesti ei puoluepolitikoida, vaan jäsenkirjat jätetään narikkaan käytävälle. Vuoden 2000 jälkeen tähän päivään mennessä olen ollut varsinaisena jäsenenä kulttuuri- sittemmin kulttuuriasian lautakunnassa, sosiaali- ja terveys- sittemin perusturvalautakunnassa - myös sen alaisessa yksilöasiain jaostossa vara- ja varsinaisena jäsenenä sekä tarkastuslautakunnassa. Pisimpään kahdessa viimeksi mainitussa lautakunnassa. Varajäsenenä olen ollut sosiaali- ja terveyslautakunnassa, teknisessä lautakunnassa ja tarkastuslautakunnassa. Tällä hetkellä eli kuluvan valtuustokauden 2021-25 loppuajan olen olen varajäsenenä ympäristölautakunnassa ja sen alaisessa lupajaostossa sekä elinvoimalautakunnassa. Tällä hetkellä minulla ei siis ole varsinaisia jäsenyyksiä lautakunnissa. Olen tämän valtuustokauden Kemin Energia ja Vesi Oy:n hallitusjäsen - yksi seitsemästä. Huomasin selvästi "politiikkaepäilijän" olemuksesta, että nyt taisin haukkua/räksyttää väärää puuta. Näin hän näytti ajattelevan. Sen verran sinnikko hän oli, että ei hän epäilyjään anteeksi pyydellyt, mutta totesi hiukan vaitonaisesti:"No on siinä ollut sinullakin tekemistä." Totesin hänelle lisäksi, että arvostan suuresti henkilöitä, jotka ovat kuntapäätännän lisäksi aluevaltuustoissa, eri puolueiden valtakunnantason päättävissä elimissä, puhumattakaan eduskuntaa ja hallitusvastuuta. Kaikki edellä mainitut alkavat olla 24/7 hommia. Niissä sitä vasta tekemistä on...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja harvinaisen pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin puolipilvisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +20 astetta lämmintä. Tänään ajattelin seurata maailmanmenoa hiukan tarkempaan kuin viime päivinä eri medialähteisteistä. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee. Hetki sitten juttelin vaimoni kanssa, että kukaties huomenna sunnuntaina lähdemme käväisemään Selkäsaaressa. Ei mitänä työreissua, mutta pistetään kuusiklapit katon alle ja kukaties vilkaisemme perunapellon nykytilaa. Voi olla, jos minulla aktiviteettipuuskaa riittää, tyhjennän/vajautan kompostoivan Biolanin käymälän "alakertaa". Sen toki ehtii myöhemminkin...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta eilen eräs uusi tuttavani - kysyessään tietoihinsa syntymäaikaani - totesi minulle:"Sinä täytät kohta täysiä vuosikymmeniä." "Kyllä runsaan vuoden kuluttua." totesin hänelle ja lisäsin: "Vaikka seuraavasta päivästäkään ei ole täyttä varmuutta." Perinteisesti suomalaiseen elämänmenoon kuuluu viettää täysien vuosikymmenien syntymäpäiväjuhlia. Itse en viettänyt 50-vuotisjuhlia, 60-vuotisjuhlatkin hyvin pienimuotoisesti. Todettakoon, että 60-vuotijuhlien kunniaksi tilasin Korpelan Pentiltä laulun, johon toimitin Pentille siihen astiseen elämääni liittyvää infoa. Pentti sävelsi ja sanoitti laulun nimellä 60 vuotta elämää. Sen rajanaapurini Arto Perkiö lauloi minulle syntymäpäivälahjaksi Kari Hautalammen musiikkipajalla. Mielestäni erinomainen kappale, laulu, jossa on jotakuinkin yksi minuutti/10 elinvuotta. Alkuperäinen ajatus oli päivittää laulu 10 vuoden välein. se on jäänyt tekemättä - toistaiseksi. Edellä olevaa laulua kuunnellessani joudun aina valtavan tunnevyöryn valtaan... 70-vuotisjuhlatkin toteutettiin hyvin pienimuotoisesti, tuskin noita 80-vuotisjuhliakaan kovin räyhäkkäästi vietetään, tosin niihin olen muutamia henkilöitä jo alustavasti kutsunut. Niissä pitäisi olla ainakin yksi ohjelmanumero. Esitys eräästä kukaties kauneimmasta ukrainalaisesta kansanlaulusta suomalaisella nimellä Kuutamoyö. Miten se loppujen lopuksi toteutetaan, on vielä avoin. Ehkä siitä tulee useita esitysversioita. Kukaties musiikkia enemmänkin. Mene ja tiedä. Ken elää, hän näkee.