Olihan iltapäivä ja illansuu - kyllä...

Olihan iltapäivä ja illansuu - kyllä... Ajelin loppuiltapäivästä pitkästä aikaa Karjalahdelle Wetterille moikkaamaan tuttua automyyjää Markku Oinasta. Tutut jutut, kyselin Volvo XC 70-farmariautoa. Sanoin Markulle, että Mersusta varmaan pääsen kohtuudella eroon. Olen sanonut aikaisemminkin. Sitten ajelin Kemin K-Rautaan jututtamaan tuttua rautakauppa-asiantuntijaa Kuuselan Teuvoa metallilista-asioissa. Ostin kaksi, voi olla, että saan ne sepättyä paikoilleen. Jos en, niin kyllä niille joku käyttö löytyy... Ajoin keskustaan kaupungintalon edessä olevalle parkkipaikalle. Niin - olin Kemin kaupunginvaltuuston kokouksessa Paavo Väyrysen varamiehenä. Viime kerralla ollessani Pavon varamiehenä pistin jopa harmaan puvun päälle. Nyt ei olisi tullut mieleenkään, kertakaikkisen lämmin päivä. Keskustan Kemin kuntayhdistyksen valtuustoryhmän ryhmäkokous alkoi klo 16.30. Erittäin asiallinen ja "puhutteleva" tapahtuma. Pääsimme jopa irrottelemaan hiukan hjuuuuumoriakin. Valtuustokokous, joka oli aika varamiehinen, alkoi klo 18... Olihan kokous! Käytännössä yksi varsinainen asia, jonka yhteydessä aloin jo epäillä, olenko tosiaan Kemin kaupungin korkeimman päättävän elimen - kaupunginvaltuuston - kokouksessa. Kuulimme asiantuntijoita mutta... Kyllä valtuutettuihin yritettiin voimakkaasti vaikuttaa ulkopuolisissa kommenteissa. Katsotaan, miten yhteistyö etenee jatkossa. Niin se asia: Meri-Lapin työllisyyspalvelut - yhteistoiminta-alueen perustaminen Hiukan asian taustaa: Valmistelu TE 2024 uudistuksen tavoitteena on palvelurakenne, joka tukee työntekijöiden nopeaa työllistymistä ja lisää työ- ja elinkeinopalvelujen tuottavuutta, saatavuutta, vaikuttavuutta ja monipuolisuutta. Kun työllisyyspalvelut, kunnan koulutuspalvelut sekä elinkeinopalvelut ovat saman järjestäjän vastuulla tukevat palvelut nopeamman työllistymisen tavoitetta ja alueen elinkeinoelämän tarpeita. Hallituksen esityksessä järjestämisvastuun kriteerinä on 20 000 henkilön työvoimapohja; kuntien tulee tarvittaessa luoda yhteinen työllisyysalue muiden kuntien kanssa, jotta kriteeri täyttyisi. Yhteistoiminta-alueiden tulisi olla työmarkkinoiden ja työssäkäynnin kannalta toimivia alueita. Lisäksi yhteistoiminta-alueen muodostavien kuntien tulisi olla maantieteellisessä yhteydessä toisiinsa. TE-palvelujen siirto kuntiin tapahtuu 1.1.2025. Sopimukset kuntien muodostamasta työllisyysalueesta tulee toimittaa Työ ja elinkeinoministeriöön lokakuun 2023 loppuun mennessä. Kemin kaupunginvaltuusto teki ryhdikkään, yksimielisen päätöksen päätösehdotuksen mukaisesti. Niin - pois ajellessani tuli pelottava tunne: Pitääkö minun kuitenkin lähteä vielä ehdokkaaksi vuoden 2025 kuntavaaleissa, jos olen jotakuinkin kopillaan. Tosin muistin myös minulle esitetyt kommentit: Sinä olet viimeisellä kvartaalilla ja viimeinen väri hiuksissa. Sinun äänestäjäsi ovat jo pääosin siirtyneet ajasta iäisyyteen... Ken elää, hän näkee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin, aurinkoisen loppukesän aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +31 astetta. Alkaa olla turhan paljon. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties menen työasussa tontin kulmalle niin sanotulle matopellolle möyhentämään lapiolla maata. Illalla on kesätauon jälkeen Kemin kaupunginvaltuuston kokous. Katselenko sen netistä vai joudunko/pääsenkö itse paikan päälle, se ratkennee päivemmällä. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan.

"Mitä sinä harrastat? kysyi puolituttu keskustelukumppani...

"Mitä sinä harrastat? kysyi puolituttu keskustelukumppani... Kyllä - muun muassa erilaiset harrastukset ja harrastusmahdollisuudet olivat meillä keskustelun aiheina. Hän luettelin pitkän litanian omia harrastuksiaan. Minulla kävi jo mielessä, miten ihmeessä ihminen ehtii noin moneksi. Minulle esitetty kysymys oli sen verran yllättävä, että ensimmäinen ajatus oli, että oikeastaan minä en harrasta nykyään mitään, mutta pusersin sentään jotakin... Kai tämä kirjoittaminen on luokiteltava jonkinlaiseksi harrastukseksi, vaikka se on välillä loppujen lopuksi kovaa työtä. Tätä olen harrastanut 1960-luvun puolesta välistä alkaen. Taannoin kirjoittelin paikallisiin lehtiinkin. Nyt en vuosiin. Oman Blogisivun pitäminen ja Facebook-foorumille kirjoittaminen/tekstien lainaaminen on ollut mielenkiintoista. Jotkut tuntuvat niitä peukuttavan, joskus jopa kommentoivan. Omakotitalossa asuminen tuo pakostakin monia maanläheisiä harrastuksia. Ympäristöasioita, jotka sopivat Kemin Vihreä Kemi ideologiaan. Tontin pitäminen jotakuinkin siedettävässä kunnossa vaatii harrastusta asiaan. Tosin sitä hoitaa pääasiassa vaimoni. Eilen illalla pohdiskelimme varastorakennuksen lipan alla ilta-auringossa istuskellessamme, että tämänkin tontti on joka vuosi erilainen. Jos tontista olisi ollut mahdollisuus ottaa ilmakuvia vähintäänkin viiden vuoden välein, muutokset olisivat aikamoiset. Kemin kaupungin karttapalvelun ortokuvissa tämäkin tontti on hyvin nähtävissä. Toki onhan meillä yksi, pari vuotta sitten otettu drone-kuva... Kai tuo Selkäsaaren mökkijuttu on myös jonkinlainen harrastus: Puuhuoltoa ja nyt toista kesää pienimuotoista perunanviljelyä. Onhan minulla tuo Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994 - toiminta, joka tällä hetkellä on jäissä. Se oli vahva harrastus vuosina 1994-2012. Niin - kuntapolitikointi vuodesta 2000 alkaen sopinee myös jonkinlaisesta harrastuksesta. Erityisesti kysyjälle mainitsin monien vuosikymmenien - nykyisin joka vuosi vähenevän - harrastukseni: Jigionginta, kesäpilkkiminen ja vähin katiskan pitäminen. Veneily ei ole harrastukseni, sillä se on ainoastaan tapa liikkua lähivesillä. Jos minulle olisi esitetty edellä oleva kysymys vuosikymmeniä sitten, olisin vastannut: Harrastan pohdiskelua ja ideointia. Niistä on vähin näyttöäkin. Siihen aikaan oli kuvioissa mukana myös ammattiyhdistystoiminta, osin valtakunnan tasollakin... En viitsi pusertaa enempää.

Uusi viikko käynnistyi - kyllä...

Uusi viikko käynnistyi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen oli aikainen herätys. Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisen loppukesän aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +24 astetta lämmintä. Se riittää. Yksi asiointireissu tehty ja toiselle olen valmistautumassa - Ekoasemalle vähän romuja viemään. Kyllä - siellä käväisin ja samalla ajelin pitkästä aikaa hiukan sightseeing-lähiajelua. Kyllä on monenlaista omakotitaloasuntoa vanhoilla alueilla. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että talot on ennen rakennettu aivan liian alas, suorastaan monesti "monttuun" ja/tai liian matalalla kivijalalla/sokkelilla. Onneksi nykysuuntaus on erilainen. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aistin kauniin, aurinkoisen loppukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +35 astetta lämmintä suojaisessa, aurinkoisessa päärakennuksen kulmauksessa. Tämä alkaa olla jo liikaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen ollaan vaan. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan. Niin - käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista elokuun toisen viikon esiin. Näyttää olevan tulossa monenlaista aktiviteettia: Asiointikäyntejä, mahdollisesti/todennäköisesti kokous ja kukaties/mahdollisesti kalastusta...

Mitä tänään tähän asti...

Kirjoitin viikko sitten lähes tarkalleen alla olevan tekstin. Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani aistin puolipilvisen aamun läsnäolon. Sääennuste pitää paikkansa. Mittarissa +19 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään. Edellä mainittuihin lehtiin liittyvänä kävi mielessä, että viime aikoina on vähänlaisesti ollut muun muassa Kemiin liittyviä uutisia. Voi harkita jopa lehden pistämistä taas "jäähylle". Tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan. Niin - tuohon lehtiasiaan liittyen eräs Facebook-kaveri muistutti, että kyllä Lapin Kansassa on Kemistäkin juttuja ainakin silloin, kun jotain ikävää, kielteistä täällä tapahtuu. Aika tarkka arvio - kyllä. Niin - tuo kirjoittamani: Tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Olen aikaisemminkin todennut, sitä minun pitäisi välttää. Kohta huomasin olevani pihalla, varastorakennuksen takana vaimoni apuna siirtelemässä tavaroita paikasta toiseen. Varmaan turhaakin tavaran siirtelyä. Reissu Ekoasemalle olisi tarpeen...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En sen kummempaa, mutta kävimme hetki sitten kaupungilla asioilla. Olihan väkeä liikkeellä. Kemin Satama Open Air oli käynnistynyt. Oletettavasti musiikinnälkäisille on monipuolista tarjontaa. Hyvä niin.

Se on taas perjantai - kyllä...

Hyvin ja harvinaisen pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin puolipilvisen loppukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +19 astetta lämmintä. Se saa riittää. Tänään ollaan vaan. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Illansuussa tulee pohdiskelleeksi jos vaikka mitä, muun muassa seuraavaa: Mahdollisesti muistat, että opettajatyöni ohessa olin insinööri- ja opettajajärjestökuvioissa mukana 1970-luvun alkupuolelta aina 2008 saakka, jolloin jäin eläkkeelle opetustehtävistä Koulutuskuntäyhtymä Lappiasta Kemin Kivikankaalta. Olin aikanaan myös OAJ:n Opettaja-lehden toimitusneuvostossa aika tovin. En edes muista, milloin olisin käynyt viimeksi OAJ:n kotisivuilla, vuosia sitten, mutta eilen alkuillasta siellä surffailin. Mielestäni erinomaiset sivut. Luonnollisesti päähuomioni liittyi ammatillisen sektorin osa-alueelle sekä tuohon Opettaja-lehteen. Selailin myös OAJ:n senioriopettajien sivuja sekä jäsenetuja yleisellä tasolla. Suhteutettuna jäsenmaksuun edut ovat mittavat - mielestäni erinomaiset, mikäli niitä aktiivisesti käyttäisi... Minulta on usein kysytty, miksi ihmeessä en ole liittynyt aikanaan senioriopettajien jäseneksi. Yksinkertaisesti siksi, että olen yrittänyt lähes kaikista muistakin jäsenyyksistä irrottautua. Syynä on myös se, että Kemin Haukkarin Kainuunkadulta en oikeastaan halua liikkua minnekään - paitsi kalastelemaan lähivesille ja Selkäsaareen. Täällä on hyvä elää ja asua. Toki olen vielä muutamissa yhdistyksissä jäsenenä. Olen tällä hetkellä Insinööriliitto ry:n jäsen, sitä kautta myös Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n jäsen, Puunjalostusinsinöörit ry:n jäsen, Suomen Keskusta rp:n jäsen, sitä kautta myös Keskustan Kemin kuntayhdistys ry:n jäsen, Selkäsaari Yhdistys ry:n jäsen sekä Pyykkö, Pyykkönen, Pyykönen - sukuseura ry:n jäsen. Kaikissa edellä mainituissa tällä hetkellä rivijäsenenä. Suomihan on yhdistysten luvattu maa. Kemissäkin on satoja yhdistyksiä. Minäkin - niin halutessani - voisin liittyä täällä aika moniin yhdistyksiin. Se merkitsisi työhuoneeni pöytäkalenterin sivujen täyttymistä kokouksista ja erilaisista tapahtumista. Juuri sitä olen viime vuosina vähentänyt...

Tänään onnistunut onkiretki - kyllä...

Tänään onnistunut onkiretki - kyllä... Päätin aamulla, että lähden kokeilemaan tontinkulman matopellon tuotteiden toimivuutta ongella. Kävin lapioimassa pieneen matopurkkiin toistakymmentä matoa. Ajelin kesäautollamme tuttuun tyyliin Hahtisaareen ja sieltä veneellä lähelle Pikkuleton saarirypästä. Ihanteellinen tuuli ekokalastukseen. Annoin tuulen viedä venettä Kojukallion suuntaan - ohi muutaman uppotukin. Kaksi jigionkea ja kesäpilkki vedessä. Tuli yksi ahven. Toistin ajelun ja kuinka ollakaan sain tämän kesän ensimmäisen särjen pilkillä ajelun loppuvaiheessa - hyvä. Päätin ankkuroitua. Siivutin särjen ja keskityin isojen ahventen onkimiseen. Aluksi ei tapahtunut yhtään mitään mutta sitten alkoi tapahtua. Kyllä ahvenet tykkäävät särjen lihasta. Ahvenia alkoi tulla tasaiseen tahtiin. Nyt pääsen sanomaan/kirjoittamaan, että suurimmat karkasivat minulta. Ja se on taivahan tosi niin kuin entinen opettajakollega totesi epäillessämme hänen sanomisiaan. Kyllä ahvenet olivat liikkeellä. Toisesta jigiongesta irtosi koukku perukkeen pitimestä. Taisi olla merkki, että nyt on onkiminen menossa jo "ryöstökalastuksen " puolelle. En pistänyt uutta koukkua. Lopettelin vähitellen, sillä särjenliha loppui eikä matojakaan ollut enää kuin muutama jäljellä. Soitin Hahtisaaresta vanhimmalle kalakaverilleni. "Oletteko päässeet ahvenen makuun tälle kesälle?" kysyin ollessani tietoinen, että me emme ole olleet ongella ja lisäsin:"Voin koukata teidän kautta." Näin teimme. Hän valkkasi muutaman ahvenen kylmään vesiämpäriin savustettavaksi. Tätä kirjoittaessani ahvenet on perattu veret lypsettyinä, perkeet matopellossa ja kalat pakastimessa. Hyvä onkireissu. Kyllä meressä ahvenia riittää.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen loppukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +18 astetta lämmintä. Se riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen harkitsen lähtöä käväisemään ekokalastamaan lähivesille tällä kerralla matopellon madoilla - ei ostomadoilla. Iltapäivällä saamme tutun yövieraan eli Veeran Pikkupuolelle. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

On tämä kummaa aikaa - kyllä...

On tämä kummaa aikaa - kyllä... Ja yhä kummemmaksi menee. Päivällä istuskellessani hyötyliikuntapaussilla varastorakennuksemme lipan alla janojuomaa - Olvin Wichyvettä - nautiskelen kävi mielessä YK:n rooli nykymaailmanmenossa. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että kauan sitten, olipa maailmalla mikä tahansa rähinä, olivat YK:n joukot kohta paikalla. Suomalaisiakin on ollut rauhanturvaajina eri puolilla maailmaa - lähinnä Lähi-Idässä - sankoin joukoin. Tällä hetkellä YK:n rooli on surkean saamaton. Miksi? Siksi, että YK:n turvallisuusneuvoston pysyvillä jäsenmailla on veto-oikeus. Sillä kaadetaan järkevätkin esitykset. Mielestäni hyökkäyssodan suvereeniin, itsenäiseen maahan aloittanut valtio, sotarikoksiin syyllistynyt valtio, pitäisi poistaa YK:sta, vähintäänkin turvallisuusneuvostosta. Tällä hetkellä se liittyy nykyhallinnon Venäjään. On murheellista, että ikään kuin mediassa niin sanottu uusi normaali on se, että joka päivä saamme lukea seuraavaa: Venäjän ohjusisku/lennokki-isku Kiovaan, Odessaan, jne. ... Ukrainan ilmoituksen mukaan kaikki ohjukset/lennokit tuhottiin tai jotain vastaavaa. Kuolleita, loukkaantuneita - onneksi - marginaalisesti pahimpaan tapaukseen verrattuna. Venäjän tuhoiskut kohdistuvat pääasiassa siviilikohteisiin. Se täyttää sotarikoksen merkit. Venäjä tekee siis joka päivä yhä enenevässä määrin sotarikoksia. Saadaanko syylliset vastuuseen teoistaan - tuskinpa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Kotikulmilta - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin pilvisen, sadetihkuisen loppukesän sään läsnolon. Mittarissa +18 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän työasun päälle ja lähden ajelemaan ruohonleikkurille nurmikoita. Siinä todennäköisesti pari tuntia kuluu hyötyliikuntana ihan mukavasti. Vaimoni tulee pihaistutuksia trimmaamaan - hyvä niin. Kyllä - lähes kolme tuntia pihalla, edellä mainittujen lisäksi neljä pientä - väärässä paikassa ollutta - pihlajaa revittiin juurineen irti ja yksi kivulias vuoristomänty poistettiin. Tämä tontti muuttaa muotoaan joka vuosi. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Seuratessani kohtalaisen tarkkaan maailmanmenoa joudun kirjoittamaan/lainaamaan murheellisen synkkiäkin asioita. Elämässä on kuitenkin paljon myönteisiä asioita niin kuin olen moneen kertaan tuonut esiin. Yksi sellainen on nauttia savustetuista ahvenista. Jos olet tähänastisen elämäsi aikana - mikäli kalaa yleensä syöt - syönyt vaan esimerkiksi markettien kalatiskiltä ostamaasi lohta ja/tai siikaa mahdollisesti savustaen ne, kokeile lähiruokaa - lähde ongelle ahvenia narraamaan... Olen vuosikymmenien aikana neljän kalakaverini kanssa käynyt lähivesillä ahvenia pyytämässä. Yksi kalakavereistani on jo siirtynyt ajasta iäisyyteen. Pääasiassa olen kuitenkin kalastellut yksin. Tuossa lähivesillä ei ole ollut tungosta. Kerroin eilen, että tälle kesälle ensimmäistä kertaa savustimme Selkäsaaressa mökillä ahvenia. Söimme niitä uusien perunoiden kanssa saaressa ja toimme suurimman osan mukanamme kotiin. Otin hetki sitten jääkaapista foliokääreestä kaksi hyväkokoista savustettua ahventa ja söin/nautin ne valkoviinilasillisen kanssa... Ovat ne hyviä, aivan kuin karkkeja söisi ja vähän enemmänkin. En oikeastaan tiedä vaimoni "salaista maustereseptiä", mutta meillä on selkeä työnjako ahveniin liittyvänä. Minä kalastan, perkaan ja hautaan perkeet -"lypsän myös veret kaloista" - vaimoni huuhtelee ne ja pistää pakastimeen. Savustettaessa hän hoitaa maustamisen, minä muut tarvittavat toimenpiteet. Edesmennyt kalakaverini oli tarkka savustusmaustamisessa: Ainoastaan nokare voita ja ripaus suolaa. Sekin toimi erinomaisesti. Niin - vein savustetuista ahvenista loput tontin perälle. Harakat ovat tyytyväisiä... Tällaista se mökkiläisen elämä on, yksinkertaista ja helppoa, jos ei ala liiaksi pohtimaan maailmanmenoa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen, sadetihkuisen loppukesän aamun läsnäolon. Se on jo elokuu. Mittarissa +16 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ajattelin lähteä pihahommiin, mutta taitaa siirtyä myöhempään ajankohtaan. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Kuntavaalit lähestyvät, oletko valmis?

Kuntavaalit lähestyvät, oletko valmis? Aikataulut vuoden 2025 kuntavaaleissa Seuraavat kuntavaalit toimitetaan sunnuntaina 13.4.2025. Muut tärkeät ajankohdat ovat seuraavat: äänioikeusrekisterin tietojen poimintapäivä (missä kunnassa kukin on äänioikeutettu): 21.2.2025 ehdokashakemusten jättöpäivä: 4.3.2025 ehdokasasettelun (ml. ehdokasnumerot) vahvistaminen: 13.3.2025 äänioikeusrekisteri lainvoimainen 1.4.2025 kotiäänestykseen ilmoittautuminen päättyy 1.4.2025 klo 16 ennakkoäänestys kotimaassa: 2. - 8.4.2025 ennakkoäänestys ulkomailla: 2. - 5.4.2025 tulosten vahvistaminen: 16.4.2025 valtuustot aloittavat työnsä 1.6.2025. Olen ollut mukana Kemissä kunnallisvaaleissa/kuntavaaleissa vuodesta 2000 alkaen. Jokaisen vaalin yhteydessä olen hyvissä ajoin ennen vaaleja ottanut sähköpostin välityksellä yhteyttä kymmeniin mielestäni potentiaalisiin kemiläisiin tavoitteena, että he lähtisivät ehdokkaaksi vaaleissa. Toki olen myös - face-to-face - jututtanut monia potentiaalisia kuntavaaliehdokkaita. Voi olla, että monet ovat ajatelleet: "Voi ei, taasko se kysyy ehdokkaaksi." "Ehdokassaantoni" on ollut minimaalinen. Olen saanut paluupostissa toinen toistaan parempia kommentteja, selityksiä, miksi juuri nyt on epäsopiva hetki lähteä mukaan. Voi olla, että seuraavien vaalien yhteydessä en vaivaa ketään sähköpostilla kuntavaaleihin mukaan lähtemiseksi.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin kesäaamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringopaisteessa +22 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme tekemään lähtöä Selkäsaareen. Otimme jo eilen pakastimesta tolkun määrän ahvenia pikkupusseissa jääkaappiin sulamaann. Otamme ne mukaan. Tavoitteena ensimmäistä kertaa tälle kesälle savustaa ahvenia. Edellisiin kesiin verrattuna muutos - savustuksen määrän väheneminen - on huomattavan suuri. Tänään kopsin loput kuusipökäleet klapeiksi ja pistän ne katokseen kuivumaan. Vaimoni todennäköisesti tuunailee vielä pihapiiriä, kivi-istutuksia. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Sunnuntai-iltapohdikelua - kyllä...

Sunnuntai-iltapohdikelua - kyllä... Olen tähän astisen elämäni aikana tuntenut monia lahjakkaita ihmisiä - viisaitakin ja sivistyneitäkin oman arvioni mukaan. Toki vastapainona olen tavannut myös äärimmäisen typeriä öykkäreitä, pyrkyreitä, oman edun tavoittelijoita, suoranaisia sikoja, joita en toivo enää koskaan tapaavani. Lähipiirissäkin - voi sanoa perhepiirissä - on ammatillisesti lahjakkaita ihmisiä: Vaimoni oman pukuompelualansa taitajana vielä eläkkeelläkin, pojat toinen konetekniikan/moottorien asiantuntija ja toinen ammattivalokuvaaja. Molemmat ovat toimineet pitkään myös musiikin parissa. Puhumattakaan meidän lapsenlapsistamme... Entä minä? Olen silloin tällöin päässyt irrottelemaan, että olen pyörittänyt muutakin kuin tahkoa. Se pitää paikkansa, se on totista faktaa. Olen myös julkisesti irrotellut, että teen vielä sitä, tätä ja tuota. Tänään sunnuntaina 30.07.2023 ollessani Selkäsaaren pohjoispään ja Ruutinkarin välisellä merialueella ekokalastamassa upeassa länsituuliaallokossa, toisin sanoen annoin tuulen viedä sivuttain venettäni ja minulla oli kaksi jigionkea ja kesäpilkki laahauksessa, minulle tuli omasta mielestäni oivallinen ajatus takaraivoon. Lopetan kaiken turhan haihattelun ja toiveajattelun. Edellä olevaan liittyy muun muassa: Uuden kielen opiskelu, kitaransoiton opettelu, golfin pelaamiseen orientoituminen, jne. ... Pärjään hyvin nykykielillä, otan tarvittaessa Google kääntäjän käyttöön tiukan paikan tullen, soittelen omaksi iloksi akustista kitaraa edelleen korvakuulolta, vuokraan edelleen tai myyn golf-osakkeeni pois ajatusmaailmastani, jne. ... Yritän keskittyä tästä eteenpäin nykyistä - vieläkin yksinkertaisempaan elämään - olla vaan. Siinä on riittävästi olemista. Ilmeisesti jatkan kirjoittamista entiseen tyyliin niin kauan kuin ymmärrän, mitä olen tekemässä. Ken elää, hän näkee.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Veispuukki muistutti, että tasan vuosi sitten kirjoitin alla olevan tekstin. Teksti on hyvin ajankohtainen tälläkin hetkellä - kyllä. Olemme katselleet Yle Areenasta 2- osaisen dokumentin. Lähes täysin tuntemattoman Vladimir Putinin nousu Venäjän presidentiksi vuosituhannen vaihteessa ei ollut sattumaa. Kaksiosaisen dokumentin avauksessa palataan Neuvostoliiton viimeisiin vuosiin ja Venäjän myrskyisälle 90-luvulle tutkimaan niitä syitä, jotka lopulta tekivät keskinkertaisesta KGB-agentista yhden maailman mahtavimmista miehistä. Toisessa osassa siirryttiin aivan nykypäiviin. Erinomainen kuvaus tämän hetken maailman ykköshylkiöstä, kansanmurhaajasta, sotarikollisesta, joka on viimeiset 20 vuotta tapattanut monia oman maan kansalaisiaan kotimaassa ja ulkomaillakin. Hänen kätensä ovat kyynärpäitä myöten veressä. Hän todennäköisesti alkaa vähitellen itsekin ymmärtää, että se oli sitten tässä. Arvelen hänen pelkäävän lähestyvää loppuaan kuollakseen... Niin - edelliseen voi lisätä, että hän on lisäksi etsintäkuulutettu.

Sarjastamme minitekstejä: Katiska maalle - kyllä...

Sarjastamme minitekstejä: Katiska maalle - kyllä... Tämä tuskin moniakaan kiinnostaa, mutta siitä huolimatta - ajelin Hahtisaaresta Kojukallion eteläpuolella olevalle katiskalle. Katiskassa kaksi pientä ahventa, jotka päästin mereen kasvamaan.. Ajelin kotipoukamaan ja vein katiskan vesikärryillä ylös mökille odottamaan ensi alkukesää. Yksi huolehtimisen aihe vähemmän. Todennäköisesti teräsharjalla harjaa sen kiiltäväksi. Olipa onni, että en yltiöpäisyydessäni soittanut kenellekään kalakavereistani:"Lähdetään tyhjentämään katiska." Pois lähtiessäni oli niin mukavat tuulet, että päätin ekokalastaa, vaikka minulla ei ollut matoja mukana. Sain kaksi ahventa ei muuta. Pääsin tekemään päivän hyvän työn, sillä kaadoin ne takaisin mereen ämpäristä. Pois ajellessani koukkasin Mansikkanokan kautta tarkistamassa projektiveneemme olotilan. Siellä se oli peittojen alla. Kotiin tultuani käyn jossakin vaiheessa Pikkupuolen päädyssä olevan tammenalun aitaamassa saaresta tuomallani verkolla. Tällä hetkellä siinä ympärillä on hiukan äläskelpoinen kanaverkko...