Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Siinä ei ole mitään uutta. Aamukahvittelun yhteydessä sanaristikkoon liittyvänä pohdiskelimme sanaa - vanha. Välähdyksen omaisesti kävi mielessä edellinen elämäni eli työelämäni. Silloin kävi usein mielessä, että onpahan tuokin vanha tai ainakin vanhoillinen. Taisinpa joskus omille oppilaillekin irrotella:" Väitän, että minulla on tuoreempia, nuorekkaampia ajatuksia kuin teillä." Oli niin tai näin - nyt monta vuosikymmentä myöhemmin olen edelleen samaa mieltä. Viime viikon perusturvalautakunnan kokouksessa, jossa olin tuuraamassa Kittilä Petriä Kemin kaupungintalon 2. kerroksen kokoushuoneessa, keskustelin lautakunnan puheenjohtajan Sari Ekorren kanssa hänen edesmenneestä isästään Mikko Ekorresta. Samassa kokoustilassa minulla oli aikanaan mahdollisuus kuunnella Mikon painavia ajatuksia. Kerroin Sarille, että olin erään rajanaapurini kuolinvuoteen äärellä - vanhan miehen - kauan sitten. Mietiskelin silloin, kunpa olisin saanut hänen tietomäärästään osan kaapatuksi omaan pääkoppaani. Niin - tuo vanha mies - oli lähes kymmenen vuotta nuorempi kuin minä tällä hetkellä. Tänään on lähes pakko seurata jalkapallon MM-loppuottelu - Korruptio-Katarista - sano...

Kysymyksiä minun lähitulevaisuuteeni - kyllä...

Kysymyksiä minun lähitulevaisuuteeni - kyllä... Kirjoitin pari päivää sitten, että ensi keväänä minulla on Kemin kaupungin luottamustehtävissä - näillä näkymin varmuudella - vain yksi kokous kuukaudessa. Ei muuta. Se on uusi tilanne. Jo kohta minulta kysyttiin: "Sinulle varmaan tulee vahvoja vieroitusoireita? Miten sinä voit elää ilman kokouksia?" "Kyllä voin, loppujen lopuksi arvelen sen olevan varsin helppoa." totesin kysyjälle. Toki vanhasta muistista seuraan Kemin kaupungin hallintosivuja: Esityslistoja ja pöytäkirjoja jatkossakin, jos "vilttiketjusta" kuitenkin joutuu/pääsee framille. Olen 1970-luvun alkupuolelta lähtien eli yli 50 vuoden aikana ollut aika monissa ja hyvin erilaisissa kokouksissa läsnä. Summittainen arvio pitkästi yli 2000 kokousta. Ehkä kokouskiintiöni ei aivan vielä täynnä ole kuitenkaan. Annetaan ajan kulua...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön ja tutttuakin tutumpien, perinteisten aamukuvioiden jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään. Nyt ollaan vaan kaikessa rauhassa. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Tuttuakin tutummat aamukuviot, päärakennuksen takkapesässä tulet ja mietiskelen työasun päälle pukemista ja ulos kevytlumitöihin lähtemistä. "Jo se helpon lykkäsi!" kävi hetki sitten mielessä. Miksi? Siksi että ensi keväänä minulla on jotakuinkin yksi=kerran kuukaudessa Kemin kaupungin luottamustehtäviin liittyvä kokous. Oletuksella, että ryhmämme varsinaiset valtuutetut ja lautakunnanjäsenet hoitavat tehtävänsä eikä sairaustapauksia tai heille liiemmälti esteitä siunaannu. Minusta ei tullut "luottamushenkilöohjusta", joka syöksyy kokouksesta toiseen taksin takapenkillä rapistellen esityslistakirjekuoria, kokousaineistoja menomatkalla auki niin kuin kauan sitten julkisesti kirjoittelin paikallisiin lehtiin. Tosin kirjekuoret ovat nykyään vaihtuneet tabletin hiplaamiseen... Näyttää siis siltä, että uusi vuosi alkaa rauhallisissa kokouskuvioissa - hyvä niin. Katsotaan, miten tämä päivä etenee.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kirjoitin aamulla muun muassa seuraavaa: Niin - iltapäivällä on pari lyhyttä kokousta ja tämä viikko on näillä näkymin sitten siinä. Kyllä - oli kaksi hyvin erilaista kokousta. Toisessa, jossa olin varajäsenen roolissa oli suuria, Kemin kannalta erittäin tärkeitä asioita aina tuleville vuosikymmenille. Sen sijaan toisessa, jossa olin varsinaisena jäsenenä paikalla, oli pieniä, mutta yksilön kannalta tärkeitä asioita. Molemmissa kokouksissa kaupungin virkamiehet olivat tehneet hyvää, tarkkaa työtä lakien ja asetusten mukaan. Itselläni on vakaa luottamus kaupungin virkamiestoimintaan - ollut aina... Jos on ollut kysyttävää, aina on voinut mennä juttelemaan paikan päälle.

Mitä tänään tähän asti...

Selailtuani näitä aamutekstejäni voisin alkaa toteamuksella: Viitaten edellisten aamujen teksteihin totean lyhyesti aamun alkaneen tutulla tavalla... Niin - iltapäivällä on pari lyhyttä kokousta ja tämä viikko on näillä näkymin sitten siinä. Ensi viikolla saamme jännittää Joulupukin saapumista loppuviikosta. Mielenkiintoista. Sitä seuraavan viikon lopussa jo vuosi vaihtuu.

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että mielellään muistelen menneitä aikoja. Tänään illansuussa tuli eräästä Facebook-tekstistä - Insinööriliiton edunvalvontatekstistä - mieleen oma liittotaipaleeni. Opiskeluaikana 1960-70-lukujen vaihteessa olin Insinööriliiton opiskelijajäsen, sittemmin varsinainen jäsen. Ollessani Imatran ammattikoulussa ammattiaineiden opettajana 1970-luvulla kuuluin myös TVK-laiseen opettajajärjestöön AOL:ään. Sittemmin syntyi em. yhdistyksen työnopettajien jaoston näkemysten/vaatimusten seurauksena järjestösota ja pääosa ammattiaineiden opettajista, lähinnä insinööreistä perusti uuden ammattijärjestön Ammattioppilaitosten Insinöörit AOI ry:n, joka liittyi Insinööriliittoon ja sitä kautta Akavaan. Eräs sen aikaisen toimintani mukavia hetkiä oli viedä yhdistyksen terveiset juhlivalle Insinööriliitolle Finlandia-taloon. Silloin Insinööriliitossa vaikutti kolme kovaa Koota: Koistinen, Kurki ja Kokka. Puheessani totesin, että olemme hypänneet liikkuvaan junaan. Kimmokkeen maininnalle sain katsellessani Helsingin Rautatieaseman ratapihan liikennettä... Olin AOI:ssä kaikissa tehtävissä paitsi puheenjohtajana - siinäkin sitten myöhemmin. Olin 1990-luvulla AOI:n viimeinen puheenjohtaja. Insinööriliitossa olin myös monissa luottamustehtävissä. Valtuustojäsenenä, myöhemmin myös hallitusjäsenenä. Olinpa jopa VIL:n varapuheenjohtajanakin eräässä vaiheessa. Kaikki sodat päättyvät aikanaan - myös jotakuinkin 20 vuotta kestänyt järjestösota ammatillisella koulutussektorilla. Päädyimme saman katon alle 1990-luvun puolessa välissä - hyvä niin. Sittemmin olen ollut OAJ/AOO-kuvioissa mukana sekä Opettaja-lehden toimitusneuvostossa. Viimeksi mainittu oli mielenkiintoista, opettavaista aikaa. Aloin mielestäni ymmärtää tiedottamisen merkityksen. Se on tärkeä osa-alue jokapäiväisessä elämässä. Oikea ja oikea-aikainen tiedottaminen on vaikea laji. Mielestäni sitä ei hallitse monikaan - en minäkään ihan aina. Pettymyksiä tulee. Tietysti voi sanoa, tekevälle sattuu. Niin - todettakoon, että liityin 01.12.2022 takaisin Insinööriliiton eläkeläisjäseneksi. Miksi? Oikeastaan tiedonsaannin vuoksi. Minulla tuntuu olevan vielä tiedonjanoa...

Mielenkiintoinen puhelinkeskustelu pari viikkoa sitten - kyllä...

Mielenkiintoinen puhelinkeskustelu pari viikkoa sitten - kyllä... Luettuani tämän päivän artikkelin Lapin Kansasta liittyen Paavo Väyryseen kävi taannoinen puhelinkeskustelu ajatuksissani. Minä yleensä vastaan - tavalla tai toisella - jos minulta kysytään ja/tai odotetaan kommenttia. Tuttu henkilö soitti minulle. Vapaasti muisteltuna hän ensimmäiseksi totesi:"Onko se Väyrynen tullut ihan hulluksi?" "En kommentoi!" totesin. "Mikä sitä oikein vaivaa?" tuli lisäkysymys. "En kommentoi." totesin. "Kyllä on miehen uskottavuus mennyt!" kuulin sanottavan. "En kommentoi." totesin. "Ei kai sitä oteta enää Keskustan listoille Lapissa?" hän lisäsi. "En kommentoi!" totesin. "On se käsittämättömän röyhkeä tyyppi." keskustelukumppanini totesi. "En kommentoi!" totesin. "Kyllä sitä Väyrystä nyt koetellaan." sain kuulla. "En kommentoi." totesin siihenkin. Jne. ... Toki keskustelimme muustakin. Totesin hänelle, että olen oman osuuteni aikanaan tehnyt liittyen Paavo Väyrynen-asiassa. Nyt asia on viime kädessä muiden päätettävissä. Käytännössä aluksi Keskustan Peräpohjolan piirin päätettävissä ja aikoinaan loppujen lopuksi äänestäjien päätettävissä... Niin - Paavo Väyrysen lopullinen ehdokkaaksi hyväksyminen/hylkääminen näyttää siirtyneen mediatietojen mukaan alkuvuoden 2023 puolelle. Mielenkiintoista.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin mukavan tuntuisen pakkasaamun läsnäolon. Sen verran on lunta satanut, että tiedän aamupäivän hyötyliikunnan lähestyvän. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivulapit päärakennuksen takkapesään. Kohtapuolin pistän työasun päälle ja lähden kevyttä pakkaslunta kolaamaan. Lähden iltapäivällä tarkastuslautakunnan kokoukseen Kemin kaupungintalolle varajäsenen roolissa. Kyllä - siellä kävin, asiallinen kokous, ei kahta sanaa. Kotiin tultuani jouduin kommentoimaan tälle foorumille tiettyjä asioita. Huomaan, että minulla on taas "liipaisinsormi=näpyttelysormi" herkässä. Älä kysele minulta mitään ylimääräistä tänään - kiitos. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee. Ainakin illalla on jalkapallon MM-karsintaottelu Ranska-Marokko. Tuskin Ranska tulee yllätetyksi, vaikka väitetään, että pallo on pyöreä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin poikkeuksellisen aikaisin. Lehden kadunvarren postilaatikosta hakiessani totesin kirpeän pakkasaamun läsnäolon - kyllä. Sisällä tarkistin asian - 16 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Käväisin hetki sitten vilkaisemassa Pikkupuolen lämpötilan, se on +16 astetta. Ihan riittävä lämpötila. Lämmitetään massiivista, varaavaa takkaa tai leivinuunia, jos tulee yövieraita... Tänään on loppuiltapäivästä perusturvalautakunnan viimeinen kokous. Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut, tehtävät siirtyvät 01.01.2023 Lapin hyvinvointialueelle.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Katselin ja kuuntelin Kemin kaupunginvaltuuston kokouksen kaupungintalon 9. kerroksen valtuustosalista tänään maanantaina 12.12.2022 klo 14-18.55 välisenä aikana. Pari pientä neuvottelutaukoa, joista toinen tosin kesti lähes tunnin... Ihan asiallinen kokous, joka sisälsi vuoden 2023 talousarvion osalta historian havinaa, kun osa kaupungin palveluista siirtyy Lapin hyvinvointialueelle 01.01.2023 alkaen. Kaupungin perusturvalautakunnan ja sen alaisen yksilöasian jaoston toiminta päättyy tämän viikon kokouksiin. Toivottavasti Kemin kaupungin talouskuri kestää jatkossakin. Suunta on nyt oikea... Meitä nettiseuraajia näytti parhaimmillaan olevan viitisenkymmentä.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehden hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kirpeän pakkasen ja vinkan läsnäolon. Nyt alkaa olla talven tuntua - kyllä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin klapit päärakennuksen takkapesään ja hain korillisen puita puu- ja varastokatoksesta sisälle lämpenemään. Voi olla, että käväisen kaupungilla kaupoilla, josko löytyisi jotain järkevää heräteostosta pukinkonttiin tai sitten ei. Illalla on kaupunginvaltuuston tämän vuoden viimeinen kokous. Kukaties katselen/kuuntelen sitä netin kautta. Huomenna käväisemme hakemassa ämpärillisen - aina niin herkullista riistakeittoa - Ammattiopisto Lappian Aurinko-ravintolasta Kivikankaalta. Keitto purkitetaan pääosin pakastimeen myöhempää käyttöä varten. Katsotaan, miten tämä päivä etenee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Perinteisten aamutoimien jälkeen makustelimme aamukahvia juodessamme eilistä tapahtumaa Kemin Lumilinnassa. Mukava juhlahetki, ei kahta sanaa. Lähetän tänään Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n sihteerille historiikkitekstin sähköisessä muodossa. Jääpähän siitä jonkinlainen "täplä" myöhemmille sukupolville muistoksi. Seuraavan kerran historiikki esitetään täydennettynä, kukaties aivan uusimuotoisena viiden vuoden kuluttua vuonna 2027 yhdistyksen 80-vuotisjuhlan yhteydessä. Ken elää, hän näkee ja kuulee... Tänään ei ole oikeastaan mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, miten päivä etenee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään. Perinteisten aamutoimien jälkeen kahvitellessamme pohdiskelimme illan ohjelmaa. Olemme lähdössä Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n 75-vuotisjuhliin ja yhdistettyyn Pikkujouluun Kemin Lumilinnan kabinettiin - kyllä. Mukava lähteä tapahtumaan tapaamaan tuttuja ja oletettavasti uusiakin tuttavuuksia. Itselläni on kovanluokan Stand-Up-koomikon jälkeen yhdistyksen historiikki ja juhlapuhe - tavallisen kova paikka... Iltaa odotellessa.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Viikko mennä vilahti taas silmissä. Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen hakiessani lehden kadunvarren postilaatikosta aistin kevyen pakkaslumen satamisen ja tarpeen lumenkolaustöihin. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen ja Pikkupuolen takkapesään tulet. Vaimolleni tulee iltapäivällä vieras = lapsuudentuttu kyläilemään Pikkupuolelle. Tontin kevytkolausta. Saapa nähdä, maltanko tänäkään talvena aukaista lumista aivan vaan välttämättömän vaan intoudunko taas ajelemaan leveitä väyliä... Katsotaan, miten tämä päivä etenee.

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Kauan sitten eli edellisen elämäni=työelämäni aikaan olin aktiivisesti mukana myös ammattijärjetökuvioissa - insinööri- ja opettajakuvioissa. Kävin aika useasti - Kemiin takaisin muutettuamme - pääkaupunkiseudulla Finnairin sinivalkoisin siivin. Aika usein minulta kysyttiin - kerrottuani asuinpaikkani: "Minkälaista on asua punaisessa Kemissä?" "Mikäpä kotona on asuskella. Eipä tuo punaisuus juurikaan haittaa asumista. Takavuosikymmeninä harjoitettu tonttipolitiikka on ollut murheellisen typerää." saatoin todeta. 2000-luvun alkupuolella kerrottuani olevani mukana kuntapolitiikassa sitoutumattomana Kemin Keskustan ryhmässä kysymys oli muotoa:"Minkälaista on olla keskustalaisena punaisessa Kemissä?" Siihen maailman aikaan keskustalaisia valtuutettuja oli seitsemän niin kuin tälläkin hetkellä. Vapaasti muisteltuna taisin todeta:"Eipä se niin kummallista ole, tavallisten rivikemiläisten asioitahan sitä pyritään yhdessä hoitamaan parhaan kykymme mukaan." Erityisesti lautakuntatyöskentelyssä eivät poliittiset värit tule juurikaan näkyviin. Toki kipupisteitä aina silloin tällöin löytyy. Aivan viime aikoina niitä kipupisteitä on ollut kohta häiriöksi saakka.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Onko syytä painaa jo paniikkinappia? Ei ole, sillä gallupeissa kysytään tavanomaiseen tyyliin: Mitä puoluetta äänestäisit, jos vaalit olisivat nyt... Eduskuntavaalit ovat vasta Aprillipäivän jälkeisenä päivänä 02.04.2023 ja siihen mennessä tapahtuu jos vaikka mitä. Hyvin toteutetulla vaalityöllä Keskusta saavuttaa kevyesti vähintään 15%:n kannatuksen. Kuulen selkeästi monen lukijan tuskailevan: Ylioptimistista haihattelua! Ei ole, sillä Keskusta on sen toteuttanut aikaisemminkin. Ei se sen kummempaa ole tälläkään kerralla. Toki onhan se rehellisesti tunnustettava, että alle 10%:n kannatusluku on murheellisen alhainen, luvattoman alhainen, ei sitä voi hyväksyä.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin poikkeuksellisen aikaisin, sain pari tuntia lisäaikaa päivän touhuihin. Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin talvisen kevytvinkan läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Ennen puuhuoltoa keskityin hetkeksi aamun lehtien kotimaiseen uutisantiin. Ylen tuorein gallup povaa Keskustalle alle kymmenen prosentin kannatusta kysymykseen: Mitä puoluetta äänestäisit, jos eduskuntavaalit olisivat nyt... Niin - eduskuntavaalit ovat vasta 02.04.2023, siihen mennessä ehtii tapahtua paljon - jos vaikka mitä. Talousalueen lehtien vakikirjoittaja näyttää toivottavan Paavo Väyrysen tervetulleeksi eduskuntavaaleihin, vaikka ei itse häntä fanitakkaan. Arvelen monen myös ajattelevan - Keskustan kannatuslukuja katsellessaan - tuota se Väyrynen teetättää. Mene ja tiedä. Katselen kohtapuolin Kemin kaupunginvaltuuston maanantain 12.12.2022 esityslistaa. Todennäköisesti seuraan kokouksen työhuoneessani netistä illansuussa. Katsotaan, miten tämä päivä etenee...

Kuolemaan ei totu, ei kertakaikkiaan...

Tiesimme katunaapurimme vakavasti sairastaneen tämän vuoden aikana. Tiesimme hänen olleen sairaalassa useaan otteeseen. Näimme hänet kotosalla, jututimmekin häntä jotakuinkin aina, kun sattui kohdalle. Viimeisestä juttutuokiosta on jo muutama viikko. Toimeliaan miehen olemus oli riutuneen oloinen, sanoikin, että ei enää jaksa juuri mitään. Lunta hetki sitten kolatessani jututin hänen jälkikasvuaan, tytärtä, joka sanoi isänsä nukkuneen rauhallisesti ikuiseen uneen viime viikon perjantaina. Hyvä naapuri on poissa, rauha hänen sielulleen ja lähiomaisille jaksamista. Laskeskelin hetki sitten, että tultuamme takaisin Kemiin loppukesästä vuonna 1981 on Kainuunkadun varrelta poistunut ajasta iäisyyteen yli kaksikymmentä henkilöä. Lisäksi muutama perhe on muuttanut muualle asumaan. Toki uusia perheitä on tullut myös katumme varrelle asumaan, uusia rakennuksiakin on rakennettu. Tällä hetkellä kadun varrella on neljä asumatonta taloa, yksi täysin purkukuntoinen...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsoessani aistin kevytlumisateisen aamun, joten lumenkolausta on tiedossa päivemmällä. Perinteisten aamtoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Poikkeuksellisesti heti aamutuimaan istahdin katselemaan norjalaista televisio-ohjelmaa etsijäkoirista ja niiden koulutuksesta. Tärkeää ja vaativaa työtä. Pistän kohta työasun päälle ja lähden pihalle lunta kolailemaan. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee.