Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta oli aistittavissa sadetihkuinen aamu, taitaa tulla sadepäivä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tuttuakin tutumpi operaatio. Katsotaan, miten päivä etenee...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Niin se taas viikko vilahti. Hetki sitten lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sadetihruisen päivän lähestymisen. Kainuunkadun itäpäässä saneeraustyöt jatkuvat - hyvä niin. Tänään, mikäli sade hellittää, kukaties muokkaamme ja siistimme tonttimme matopeltoaluetta ensi kevättä varten. Oikeastaan mitään sen kummempaa ei ole suunnitteilla. Ehkä hiukan puuhuoltoa...

Illan musiikkipläjäys You Tubesta - kyllä...

Illan musiikkipläjäys You Tubesta - kyllä... Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että en kuuntele säännöllisesti musiikkia, vaan kerralla aikamoisen määrän, kun mieliala on sopivan herkistynyt. Muun muassa Jouluna ja Vapun seutuvilla. Hetki sitten kuuntelin pari tuntia musiikkia. Minulle aika tuttua ja turvallista. Musiikkiannokseeni mahtui yksi venäläinenkin kappale: Severomoskilaislähtöinen Elena Vaenga lauloi isossa konserttisalissa säestäen itseään pianolla. Kappaleen nimi suomennettuna Äiti... Viimeisenä lauluna kuuntelin tutun lastenlaulun Ihme ja kumma. Sen esitti ryhmä suomalaisia naisartisteja studioesityksenä. Nauttivat selkeästi esiintymisestä, ei ihme, sillä kappale on erinomainen. Taas kerran jäin miettimään omaa olemustani: Taidan olla hiukan lapsellinen, vähintäänkin lapsenmielinen. Onneksi tuota pohdintaa ei kestänyt kuin sekunnin tai kaksi...

"Mitä? Sinäkö seurakuntavaaliehdokkaana?" minulta kysyttiin - kyllä...

"Mitä? Sinäkö seurakuntavaaliehdokkaana?" minulta kysyttiin - kyllä... "Miksi ihmeessä, ethän sinä aikaisemmin ole ollut mukana seurakuntavaaliehdokkaana?" lisättiin. "Totta. En tosiaankaan ole aikaisemmin ollut mukana." totesin ihmettelijälle. Kerroin hänelle, että katseltuani uteliaisuuttani muun muassa kirkkovaltuuston tehtäviä yllätyin, miten ne ovat pääasiassa arkisia ja jokapäiväisiä. Lähes kaikki kemiläisiä koskettavia, kuului kirkkoon tai ei. Talousasiat ovat sielläkin erittäin tärkeitä sekä kiinteistöjen ylläpito. Varsinaisia uskonasioita unohtamatta...

Sightseeing-ajelua Kemin rannan tuntumassa ja ihmettelyä veneiden talvisäilytyksistä - kyllä...

Sightseeing-ajelua Kemin rannan tuntumassa ja ihmettelyä veneiden talvisäilytyksistä - kyllä... Kävin hetki sitten ajelemassa Hahtisaari-sisäsatama-Mansikkanokka edestakaisin ja pohdiskelin, miksi ihmeessä Kemissä kulutetaan henkistä pääomaa turhanpäiväisiin asioihin. Yksi sellainen on mielestäni veneiden talvisäilytykseen liittyvät suunnitelmat, joita on vatvottu vuosikausia eikä loppua ole näkyvissä. Tunnustan, että itse en ole päivittänyt, missä tällä hetkellä asian suhteen mennään. Kemi on merikaupunki, jonka rantakuvaan on vuosikymmeniä liittyneet veneet - talvellakin. On järjen köyhyyttä suunnitellakaan veneiden ajamista, raahaamista, siirrättämistä johonkin "pois silmistä" talven ajaksi. Ajellessani tänään rannan tuntumassa yritin ymmärtää, mitä tässä on pohjimmiltaan kysymys. Minä en yksinkertaisesti ymmärrä. En ymmärrä muuta kuin sen, että kyseessä on perinteinen kateus. Ahdistava, tunkkainen ja kaiken järkevän toiminnan tuhoava kateus. On annettu ymmärtää, että veneilijät saavat Kemin kaupungilta ilmaista palvelua. Lisäksi nykyisiä talvisäilytysalueita pitää siistiä. Totta - sille on aina tarvetta. Veneilijät maksavat venepaikoista kohtuullisen vuosikorvauksen. Muistaakseni olen taannoin ehdottanut, että sitä voidaan tarkistaa siten, että se sisältää myös talvisäilytyksen.

Mitä tänään tähän asti...

Sateinen syysaamu - kyllä. Aamun lehden haettuani pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties naamioidun vanhaan talvityöasuuni ja lähden Mansikkanokalle tarkistamaan projektiveneemme tämänhetkisen tilanteen. Lähinnä tarvitseeko suojapeittoja uusia... Jos Sinulla on tekemisen puutetta ja ylimääräistä aktiviteettia - niin ja merikelpoisen veneen tarvetta - tule juttelemaan kanssani. Kerron Sinulle projektiveneemme tarinan vähintäänkin puolipitkän kaavan mukaan. Kerron myös sen, miten vene on saatettavissa ajokuntoon. Teen Sinulle tarjouksen, josta et voi millään järkisyyllä kieltäytyä. Mahdollisesti muistat, että veneessä on aikanaan ollut klassikkomoottori - 2-sylinterinen Wickström - se on tällä hetkenä osina useassa muovilaatikossa varastorakennuksemme autotallissa. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Niin kuin tarkkaavainen lukija on havainnut, olen kirjoittanut muutaman tekstin Kainuunkadun saneerauksesta. Siinä vaiheessa, kun työt olivat talomme kohdalla, jouduin ottamaan hetkeksi aikaa yhden - meidän kiinteistömme ja kerrostalon välissä olevasta aidasta - aitaelementin sivuun, että pääsimme liikkumaan jalkaisin tontilta. Kävin hetki sitten "seppäämässä" aitaelementin paikoilleen. Aitaelementin pystylautoja katsellessani ajatukseni lähtivät liitoon toisen maailmansodan jälkeisiin tapahtumiin. Perheemme muutti takaisin tälle paikalle vuonna 1946 eli isäni vanhaan kotipaikkaan, joka oli ollut parikymmentä vuotta vuokralla. Oli remontin aika. Päärakennuksen pystylaudoitus muun muassa oli uusimisen tarpeessa. Siihen maailman aikaan ei menty rautakauppaan ja ostettu auto-/hevoskärrykuormallista lautoja. Isäni sai ostetuksi niitä välikäsien kautta. Hänen siskonsa Annan aviomies oli Eino Juntunen, asuivat tuossa näköetäisyydellä. Eino oli Veitsiluoto Oy:n lautatarhalla se henkilö, joka lähetti proomuja redillä oleviin höyrylaivoihin lastattaviksi - lankkua ja lautaa maailman tarvemarkkinoille. Isäni sai ostetuksi tapulin päällyslautaa. Lautaa, jossa on urat molemmissa reunoissa. Eräänlaista sateensuojalautaa. Niitä oli käytetty vanhan kotitalomme pystylaudoituksessa. Minä purin tuon talon 1980-luvun puolessa välissä ja teetätin osittain em. laudoista aitaelementtejä silloisessa Peiponpesässä Karjalahdella. Edesmennyt Seppo Vieruaho hoiti homman porukkansa kanssa ansiokkaasti. Niin - muutama aitaelementti näyttää olevan taas uusimisen tarpeessa.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikolta aistin mukavantuntuisen syyssään läsnäolon - hyvä niin. Uutta postilaatikkoa katsellessani kävi mielessä, että virittelen taakse vielä varmuuden vuoksi painekyllästetyistä laudanpätkistä tukirakenteen, jotka kiinnitän - tork/torx-ruuveilla. Todettakoon, että kadunvarren postilaatikot ovat talvella lumiaurojen "vapaata riistaa" varsinkin tilanteissa, joissa urakkavauhdilla ajavat kasaavat valtavat "lumimällit" postilaatikkojen kohdalle. Ihme, että postilaatikot sikseenkin hyvin kestävät - muovilaatikotkin... Onneksi talvi odottaa vielä tuloaan. Oikeastaan tänään ei ole mitään erityistä tehtävää. Todettakoon kuitenkin, että sain myöhäislähetyksenä sähköpostiini eilen seurakuntavaaleihin liittyvää materiaalia. Virallista infoa on luettavissa jo nyt muun muassa Kemin seurakunnan nettisivuilta. Olen mukana Seurakunnan Suuri Vaaliliitto ehdokaslistalla. Ensimmäistä kertaa. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Kemin taidemuseolla illansuussa tänään - kyllä...

Kemin taidemuseolla illansuussa tänään - kyllä... Sain taannoin kutsun sähköpostiini näyttelyn päätöstilaisuuteen 11.10.2022 klo 17-19 Kemin taidemuseoon. Kyseessä oli Päivien kimallus näyttelyn Finissage - Taidetta, teetä, jalokiviä ja musiikkia. Ohjelma: klo 17.00-17.30 Mandoliiniorkesteri Remolo esitti legendaarisia elokuvasäveliä, orkesteria johti Elina Kakko-Delha ja soitettuja kappaleita esitteli taidemuseon intendentti Venla-Eeva Kakko mielestäni ansiokkaasti. Hän oli myös soittajana mukana... klo 17.30 Tarjoilun avaus, kello viiden tee ja sitruunamuffinssi klo 17.40-18.20 Tarina näyttelyn takana - taidemuseon intendentin Venla-Eeva Kakko - avauksia Päivien kimallus-näyttelyn katsomiseen Kaikki edellä mainitut olivat mielenkiintoisia. Lopuksi oli mahdollisuus tutustua näyttelyyn ja keskustella näyttelystä henkilökunnan kanssa. Musiikkiesityksistä menee paras terä taidemuseolla, koska akustiikka on sitä mitä se on - tila on suunniteltu "äänettömien" teosten esittelyyn. Joskus toki on myös video- ja valoesityksiä. Yleensä tämän tyyppisissä tilaisuuksissa juttelen läsnä olevien kanssa - paljonkin. Nyt en juuri ollenkaan. Miksi? Siksi, että ihmiset tuntuivat olevan omissa oloissaan/porukoissaan. En halunnut häiritä heitä... Vähänlaisesti oli väkeä paikalla. Liekö syksyinen sää säikäyttänyt osallistumisen.

Mitä tänään tähän asti...

Sateinen tiistaiaamu - kyllä. Nyt ei ainakaan aamulla ole pihalle menemistä, jos ei ole aivan pakko. Toki sen verran, että perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään ja käväisin hakemassa korillisen puu- ja varastokatoksesta saaripuita. Niin - saaripuita on polteltu kesästä lähtien ja niitä riittää vielä muutamaksi viikoksi. Sitten siirrytään taas "ostoklapeihin". Todennäköisesti ensi kesänä tuomme Selkäsaaresta vähintäänkin viime kesäisen verran puita kotikatokseen... Katsotaan, miten päivä etenee. Illansuussa oli ajatus lähteä Kemin taidemuseoon Päivien kimallus-näyttelyn päätöstilaisuuteen klo 17-19. Olemme käyneet em. näyttelyn katsomassa. Mielenkiintoinen yhdistelmä/oivallus kuvataiteen ja edesmenneen Kemin Jalokivigallerian yhteiselo...

Uusi viikko käynnistyy - kyllä...

Uusi viikko käynnistyy - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön sekä perinteisten aamutoimien jälkeen lähdemme - minä ja vaimoni - pihalle syystouhuihin. Pikkupuolen takaa ajamme vielä - poikkeuksellisen myöhään - nurmikkoa, sillä samalla saadaan murskatuksi pensaiden ja puiden lehtiä. Voi olla, että vielä keräämme kuorman oksia ja katkottuja pienpuita vietäväkai Kemin Energia ja Vesi Oy:n energiapuukentälle Karjalahdelle. Tällä viikolla ei - pöytäkalenterini mukaan - ole oikeastaan mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, miten asia etenee muun muassa tämän päivän osalta.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olen katsellut televisiosta muutaman vuoden aikana ohjelmaa nimeltä Himohamstraajat. Ohjelmien kaava on sama: Jollakin on valtava määrä tavaraa nurkissaan ja pihapiirissä. Yleensä niin paljon, että normaali eläminen tavaramäärän keskellä on terveydelle vaarallista eikä turvallisuus ole taattu muutoinkaan. Ohjelman kaavaan kuuluu suuri määrä siivoushenkilöitä/raivaus- ja siirtokalustoa sekä hamstraajaa psyykkaava ammattiauttaja. Usein paikalla on myös hamstraajat lähisukulaisia... Väitetään, että suomalaisissakin on hiukan hamstraajan vikaa/ominaisuuksia. Kyllä joissakin asioissa itsekin tunnustavan kuuluvani joukkoon. Miksi? Ilmeisesti lähinnä siksi, että jotakuinkin kaikki tavarat on vuosikymmenien saatossa joutunut itse ostamaan/maksamaan. Tavaroilla saattaa olla erittäin hyvä käyttöarvo, mutta tarpeettomaksi käydessään luopumisarvo=myyntiarvo on olematon. Tätä kirjoittaessani teen itselleni lupauksen, että viimeistään ensi keväänä/alkukesänä käyn - taas kerran - läpi omia nurkkiani...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Ulkona viileähkö mutta aurinkoinen syysilma. Käänsin työhuoneni pöytäkalenterista uuden viikon esiin. Ensi viikolle ei ole kuin yksi merkintä, joka on alla: Kemin taidemuseo kutsuu yleisöä näyttelyn Finissage -päätöstilaisuuteen tiistaina 11.10. klo 17 englantilaisittain kello viiden teelle kuulemaan Mandoliiniorkesteri Remolon musiikkituokiota sekä tarinaa näyttelyn takana intendentin kertomana. Näyttelyyn ehtii vielä tutustua, sillä näyttelyaikaa on jatkettu keskiviikkoon 26.10. Saakka. Finissage tiistaina 11.10. Klo 17-19, Kemin taidemuseo. Ohjelma: Klo 17.00-17.30 Mandoliiniorkesteri Remolo esittää legendaarisia elokuvasäveliä, johtaa Elina Kakko-Delha. Klo 17.30 Tarjoilun avaus, kello viiden tee ja sitruunamuffinssi. Klo 17.40-18.20 Tarina näyttelyn takana – taidemuseon intendentin avauksia Päivien kimallus -näyttelyn katsomiseen, Venla-Eeva Kakko. Lopuksi vapaata tutustumista näyttelyyn ja mahdollisuus keskustella näyttelystä henkilökunnan kanssa. Tervetuloa. Vapaa pääsy Ystävällisin terveisin, Venla-Eeva Kakko Intendentti +358 40 832 9691 venla.kakko@kemi.fi Kemin kaupunki Hyvinvointitoimiala, Vapaa-aikapalvelut Kemin taidemuseo/ Kemi Art Museum Marina Takalon katu 3, 94100 Kemi

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön sekä aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin mukavan syysaamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän työasun päälle ja lähden pihalle pistämään trailerin päällä olevan veneen "lähes" talvikuntoon. Vähintäänkin tyhjennän ylimääräiset romppeet suojaan ja peseskelen venettä. Jos vielä päivällä aktiviteettia riittää, pistän kadunvarren orapihlaja-aidan - jäljellä olevat pätkät - uudella, eilen ostetulla Fiskarsin oksaleikkurilla poikki... Katsotaan, miten päivä etenee.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä ja ensimmäinen lokakuun viikko on takana. Poikkeuksellisen aikaisen herätyksen jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Perinteisten aamutoimien jälkeen odottelemme lvi-asintuntijoiden pistäytymistä Pikkupuolella. Sen jälkeen lähdemme käymään kaupoilla ja iltapäivällä todennäköisesti haemme veneen maihin Hahtisaaresta. Veneilykausi päättyy siis tänään, mikäli ei mitään yllättävää tapahdu. Alkuillasta klo 18 alkaen on Kemin kirkossa Gospel-messu. Olemme alustavasti olleet lähdössä sinne...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sateisen ja kolean syysilman läsnäolon. Näinhän ne sääennusteet lupasivat ja lisäksi kovaa tuulta. Se tästä ainakin vielä puuttuu. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään illaksi... Tänäänkään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Taidanpa seurailla netistä maailmanmenoa. Minun seurantakohteet ovat, kerrattakoon se taas: Yle, Helsingin Sanomat, Ilta Sanomat, Iltalehti, Kauppalehti, Talouselämä, Tekniikka- ja talous, jne. katselen myös muita lehtiä myös Tassin englanninkielisiä sivustoja. Väitän, että noista lähteistä saa jotakuinkin objektiivisen kuvan maailmanmenosta, missä mennään vai mennäänkö missään.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olipa mukava lueskella Kotikulmilta-lehdestä Tervolan Kätkävaaran kehityshankkeista - luontopolkuhankkeesta. Kätkävaaran luolat ovat artikkelin mukaan vetonaulana. Kemiläinen retkikirjailija Pentti Korpela on tuonut niitä esiin Lounais-Lapin retkioppaassa. Tervolan hankkeen rahoittaa Peräpohjolan Leader ja sen kustannukset ovat noin 100000 euroa. Olin muutama vuosi sitten SELKÄSAARI YHDISTYS ry:n vuosikokouksessa, jossa Kemin kaupungingeodeetti Paulus Rantajärvi esitteli näkemyksiään yhdistyksen jäsenille Selkäsaaren kesämatkailun kehittämisestä. Selostuksessa tuli esiin myös tuo Leader-rahoitusmahdollisuus. Juuri tällä hetkellä en tiedä, mikä on reaaliaikainen tilanne, mutta esimerkiksi Selkäsaaren Pohjoislaiturin rakentaminen on elinehto saaren kesämatkailun kehittämiseksi. Patikointireitistöä on aloitettu tekemään Pohjoisselkäsaarenpolun avaamisella viime kesänä...

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin viileään syysaamun läsnäolon. Siksipä perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään tulet. Tänään ei oikeastaan oli mitään tärkeää tekemistä. Ollaan nyt sitten vaan ja katsotaan, mitä tuleman pitää...

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehteä hakiessani etäältä kadun varren postilaatikosta aistin mukavantuntuisen syysaamun läsnäolon. Mietiskelin jo, josko lähtisin iltapäivällä ongelle - vielä kerran. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään ja hoidin hiukan puuhuoltoa. Kainuunkadun saneeraukseen liittyen meidän tonttimme kohdalla on ojanpenkkoja siistitty ja toisessa päässä katua näyttävät kaivinkoneet olevan työ touhussa - hyvä niin. Katsotaan nyt, miten päivä etenee...

Mielenkiintoinen loppuiltapäivä ja illansuu tänään...

Kirjoitin aamulla muun muassa seuraavaa: Illalla on Kemin kaupunginvaltuuston kokous klo 18 alkaen ja varaedustajalle on tarvetta. Ilmoitin saapuvani kokoukseen. Ryhmän kokous puoltatoista tuntia aikaisemmin. Em tapahtumaan mennessäni kävin Prismassa ja Wetterillä. Prismassa mielenkiintoinen keskustelu. Tuttu Stora Enson eläkkeellä oleva paperimies tuli minua jututtamaan. Sanoin: "Terve - Sinuapa en ole nähnytkään pitkiin aikoihin." "Äänestin sinua viime vaaleissa, mutta et mennyt läpi." hän totesi. "Olin vaalitulokseen ihan tyytyväinen, itse asiassa olen juuri nyt menossa Kemin kaupunginvaltuuston kokoukseen." sanoin hänelle... "Jos olet vielä ehdokkaana, äänestän varmasti sinua ja kerään porukan, että menet läpi." hän välittömästi ilmoitti minulle. Emme keskustelleet asiasta enempää. Niin - seuraavat kuntavaalit järjestettäneen 13. huhtikuuta 2025, samaan aikaan vuoden 2025 aluevaalien kanssa. Olen silloin vasta 81-vuotias, jos elinpäiviä riittää. Kävin myös Wetterillä jututtamassa tuttua autokauppiasta. Sanoin, että minulla on ollut huono omatunto, että en tarvitse uutta autoa. Toki sanoin, että tarvetta syntyy, jos jompi kumpi nykyautoista kerta kaikkiaan hajoaa. Kemin Keskustan valtuustoryhmän kokous oli ihan asiallinen ja itse valtuustokokouskin. Valtuutetuilla ei ollut "puheripulia", joten kokous oli poikkeuksellisen lyhyt - hyvä niin...