Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa sitä, että rimpuillessani päärakennuksemme nurkalla tikkailla viritellessäni oraville rakennuksen ullakolle estoja on pakko todeta, että on tämä yhtä perkelettä. Muutama vuosi sitten rakentelin nurkille em. tyyppisiä virityksiä, mutta itäpäädyssä Kainuunkadun puolella orava on jyrsinyt - kyllä jyrsinyt puuta - sen verran, että on päässyt luikahtamaan ullakolle. Kevättalvella estin sen kanaverkolla. Nyt virittelen nurkkaan estoja hiukan leveämmästä laudasta kuin aikaisemmin. Tiedän, että Facebook-kavereissani on henkilöitä, jotka pitävät oravia herttaisina ystävinä. Minun mielestäni ne ovat riiviöitä, petoja varsinkin näin pikkulintujen pesimisäaikaan. Oravien paikka on metsissä, ei pihoilla eikä varsinkaan rakennuksissa...

Mitä tänään tähän asti...

Sain odotetun puhelinsoiton aamulla klo 09.30. Tervaharjun puukeisari, harrasteperunaviljelijä ja kaupunginvaltuutettu Juha Puro ilmoitti tulevansa kohtapuolin Haukkariin peräkärryn kanssa niin kuin aiemmin oli ollut puhetta. Kyllä - haravakone on Juhan peräkärryn päällä ja niittokone Tommin, vähän leveämmän peräkärryn päällä. Kohta on kaksi eri reissua Tervaharjulle odotettavissa. Eiköhän tästäkin selvitä, kun muuta mahdollisuutta ei ole. Vanhat museotuotantovälineet saavat uuden elämän Tervaharjulla Puron vanhalla tontilla, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Haukkariin jäi logokuusien katveeseen isoisäni äes ja aura.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani oli aistittavissa kauniin alkukesän päivän käynnistyminen. Sovimme eilen kalakaverini, opettajakollegan ja eläkeläisen Urpo Selkälan kanssa, että käväisemme Selkäsaaressa. Kukaties käyn tonttimme matopellolta kaivamassa muutaman madon, jos intoudumme aamupäivällä istumaan ongella. Ainakin katiskan koemme. Takeita ei ole, onko siellä yhtään mitään... Kyllä - ajelimme Hahtisaareen ja sieltä Selkäsaaren pohjoispäätyyn venepoukamaan. Mökkitontille noustessamme totesimme, että hirviä ei ole liikkunut viime aikoina. Räkättirastas toivotti meidät tervetulleeksi pihaterassille. Samoin sääsket. Räkättirastasemo ruokki hirvensarvien päällä olevassa pesässä neljää poikasta. Kastemadot näyttivät kelpaavan. Harvoin pääsee näkemään näin läheltä huolehtivan lintuemon toimintaa. Kahvittelimme, täytimme kassit klapeilla ja siirryimme rantaan. Ajelimme Pikkuleton saariryppään läheisyyteen ja aloitimme ekokalastuksen. Ei ollut kala kovin hyvin syönnillä. Harvakseltaan tuli ahvenia. Lopuksi vilkaisimme markettikatiskan, jossa oli pari ihan hyvä kokoista ahventa. Ihan mukava reissu, jossa kaupungin, maan ja globaaliasiatkin tulivat käsitellyiksi. Leila-laiva näytti olevan jo liikenteessä. Aika vähän veneitä oli liikkeellä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Hetki sitten pihakeinussamme istuskellessani kävi mielessä tonttimme uudet puunalut. Löysimme vajaa vuosi sitten päärakennuksen terassinkupeesta tammentaimen. Mistä lie siihen tullut. Istutimme sen Pikkupuolen avaraan, aurinkoiseen päätyyn ja aitasimme sen kanaverkolla. Yllättäen se on elossa ja pääsemme seuraamaan sen kasvua. Se on tällä hetkellä noin kymmenen senttimetrin korkuinen... Toinen puunalku on vaahtera. Meillä oli aikanaan iso, monihaarainen äitini istuttama vaahtera. Sittemmin sitä katkottiin/karsittiin ja viime syksynä osittain lahonneet kannot hävitettiin. Olemme odotelleet, että maajuurista työntyy uutta kasvua. Kyllä - ainakin yksi alku, joka on vajaan viiden senttimetrin korkuinen. Sitä seurataan jatkossa. Tontilla on myös entuudestaan muutama vaahteranalku. Katsotaan, mitä jätetään kasvamaan...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen käyn Karjalahdella tankkaamassa kesäautomme välitilassa olevat moottoriveneemme bensiinikanisterit: 2x5l ja 1x10l. Kukaties vien ne saman tien Hahtisaareen veneen lukittuun bensiinitankki-tilaan. Kerroin eilen rajanaapurilleni ollessamme Selkäsaaren pohjoispään vesialueella kalastelemassa, että vanha 40 hv 2-tahtiperämoottori on äänekäs, idioottivarma "bensasyöppö", mutta toistaiseksi siihen on jaksanut bensiiniä kantaa. Lähinnä siksi, että näille vähille ajoille uuden, hiljaisen 4-tahtikoneen - pienemmänkin - hankkiminen tuntuu aika turhalta. Silloin pitäisi vaihtaa myös pulpettivene hiukan laidoiltaan matalampaan, vähemmän tuulta ottavaan... Tänään oikeastaan ei ole mitään muuta pakollista tehtävää. Niin - toki sen verran, että täytin perunapellon/ryytimaan kupeessa olevan, kasteluun liittyvän muovitynnyrin ja hiukan suihkuttelin ympärivuotisautostamme helmojen raparoiskeita. En lähtenyt iltapäivällä ympärivuotisautoamme tankkaamaan.

Kesäkuun ensimmäinen täysi viikko käynnistyi - kyllä...

Kesäkuun ensimmäinen täysi viikko käynnistyi - kyllä... Aamun lehteä tienvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin alkukesän päivän olevan tulollaan. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän työasun päälle ja lähden pihalle vaimoni kanssa. Siirtelen muutamia pihalaattoja ja ajelen ruohonleikkurilla ainakin osittain pihaa. Voi olla, että iltapäivällä käväisen Hahtisaaressa ja sitä myötä Selkäsaaren pohjoispäädyssä katiskalla. Ainakin viimeistään ylihuomenna keskiviikkona... Pöytäkalenteria tämän viikon osalta katsellessani totean, että viikonvaihteessa on Suomen Keskusta rp:n puoluekokous Lappeenrannassa. Kemin Lämärit ry täyttää 50 vuotta. Juhlat ovat Kemin Pirtillä lauantaina 11.06.2022 klo 18 alkaen. Sinne olen ilmoittautunut ja osallistun juhliin, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole. Itse olin aktiiviroolissa yhdistyksen täyttäessä 20 vuotta. Olin siihen aikaan puheenjohtajana. Väännettiin jäähallia pystyyn... Mutta nyt eletään tätä päivää, nautitaan kesästä.

Se on Helluntaipäivä - kyllä...

Se on Helluntaipäivä - kyllä... Pätkä Wikipediatekstiä: Helluntai on Pyhän Hengen vuodattamiselle omistettu kristillinen juhlapäivä. Helluntaita vietetään seitsemän viikon kuluttua pääsiäisestä ja kymmenen päivää helatorstain jälkeen. Läntisten kirkkojen pääsiäissäännön mukaan helluntai on aikaisintaan 10. toukokuuta (kuten vuosina 1818 ja 2285) ja viimeistään 13. kesäkuuta (kuten 1943 ja 2038). Suomeen sana helluntai on tullut muinaisruotsin sanoista hælgho dagher ’pyhät päivät’; nykyruotsiksi helluntai on pingst. Alkuperältään ja ajankohdaltaan helluntai liittyy myös juutalaisten šavuot-juhlaan eli viikkojuhlaan, jota vietetään seitsemän viikkoa juutalaisten pääsiäisen eli pesahin jälkeen toisaalta sadonkorjuujuhlana, toisaalta Siinailla tapahtuneen lain antamisen muisto­juhlana. Uudessa testamentissa tästä juhlasta käytetään nimitystä helluntai. Suomessa helluntai on kirkkolain mukainen kirkollinen juhlapäivä. Koska se on aina sunnuntai, se ei useimmilla työ­paikoilla kuitenkaan vaikuta työaikajärjestelyihin. Helluntaipäivä on seitsemäs sunnuntai pääsiäisestä, joka taas määräytyy vanhojen pääsiäissääntöjen mukaan. Joissakin maissa helluntai on kaksipäiväinen juhla. Niin - kaunis alkukesän sunnuntai. Luonto vihertää, se tietää viimeistään huomenna ruohonleikkurin perässä kävelemistä tontilla = hyötyliikuntaa. Mutta nyt ollaan vaan ja nautitaan...

Nyt on juhlapäivä - kyllä...

Nyt on juhlapäivä - kyllä... On Puolustusvoimien lippujuhlan päivä, on ylioppilaiksi valmistuneiden juhla, on ammattiin valmistuneiden juhla, on koulunsa muutoin tällä erää päättäneiden juhla ja kesälomien alku, jne. ... Edellisessä elämässäni eli opetustyössä ammatillisella sektorilla ollessani nämä ajat olivat upeita hetkiä. Lukuvuosi takana, kesäloma > kesäkeskeytys edessä, johon pääsääntöisesti kuului kurssitusta, mutta siltikin. Kesä alkoi niin kuin nyt. Niin - tänään lauantaina 04.06.2022 klo 11 alkaen Kemin Tervahallilla Veeran ylioppilasjuhla, joka jatkuu iltapäivällä kotona Lallinperäntien varrella - kyllä...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään - tällä kerralla "saaripuilla". Hyvin tuntuu kivikasa eli massiivinen takka lämpenevän - hyvä niin. Lähden kohtapuolin tankkaamaan kesäautomme ja käyn samalla reissulla tarkastamassa omalta osaltani tämän viikon tiistain perusturvalautakunnan kokouspöytäkirjan sosiaalitoimistolla. Hahtisaaren kautta on pakko ajaa. Siellä on uuden laiturin asennus loppusuoralla. Oikeastaan tälle päivälle ei muuta paitsi että ruoho on jo niin paljon kasvanut, että vaatii leikkausta. Taitaa mennä ensi viikon puolelle...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä pistäytymään Selkäsaaressa. Lähinnä tavoitteena vilkaista, onko uusi perunapeltomme kiinnostanut hirviä - ei ollut, kaikki kunnossa. Samalla katselin ympäristöä - omia tontteja -ajatuksella, että jos jossakin vaiheessa kaataisi muutamia suurimpia kuusia ja sahauttaisi ne lankuiksi ja laudoiksi. Muistelen jonkun joskus todenneen:"Kyllä jokaisen tontilla täytyy olla lankku-/lautatapuli - katoksessa." Pois lähtiessäni otin muutaman kuvan käynnistäni. Päätin vilkaista samalla reissulla markettikatiskamme. Kyllä - iso hauki ja muutama pieni ahven. Kotiin tultuani oli aivan pakko hauki punnita ja mitata: Paino noin 6 kg ja pituus 92 cm. Se on meidän perheen ennätyshauki. Se on tällä hetkellä paistamiskokoisina paloina pakastimessa. Jos vielä katiskasta tulee haukia, täytynee kysellä mahdollisia halukkaita...

Hyviä kysymyksiä - kyllä...

Hyviä kysymyksiä - kyllä... Ollessamme viimeksi Selkäsaaressa kävin jututtamassa rajanaapuria ja SELKÄSAARI YHDISTYS ry:n aktiivia Erkki Nikkasta lähinnä kepitetyn Pohjoislaiturinpolun aukaisemisesta. Unto Kärjen kaivinkone on "lähtökuopissa" peililinjan kupeessa. Kaupungingeodeetti Paulus Rantajärvi kertoi taannoin kepitystä eli patikointipolun merkkaamista olevan tällä hetkellä noin 1,5 km mittaisesti. Erkki kertoi työn käynnistyvän alkukesästä. Palattuani tontillemme perunanistutukseen vaimoni kysyi:"Mihin se patikointipolku tulee?" Kerroin, että se lähtee tuosta Pohjoisselkäsaarenpolun päästä. "Mihin ja miten ne patikoijat tulevat saareen?" vaimoni teki lisäkysymyksen. Kerroin, että tällä hetkellä Selkäsaaren pohjoispäätyyn on mahdollisuus tulla ainoastaan ruoppauttamaamme väylää pitkin venepoukamaan pienveneellä. Venepoukamasta Luoteislaiturinpolkua ylös ja koukata peililinjan kautta Pohjoisselkäsaarenpolun päähän. Toinen mahdollisuus on kävellä tonttimme ohi kivirakalle/pirunpellolle ja jatkaa matkaa etelään harjun päällä kulkevaa entistä polkua, josta on pikkupolkuja saaren länsirannalle - kesällä kepitetylle/avatulle Pohjoisselkäsaarenpolulle. Niin toki Selkäsaaren länsirannalla on muutaman sadan metrin välein kartassa näkyviä "valkoisia plänttejä" eli yleisiä rantautumispaikkoja, mutta rannat ovat kivikkoisia... Mielenkiintoista. Kaikki tämä liittyy Selkäsaaren kesämatkailun kehittämiseen, mahdollisen kesäkäytön laajentamiseen, josta ollaan ainakin kahta mieltä.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani oli todettavissa, että yöllä oli sääennusteiden mukaisesti satanut hiukan vettä. Ilma on viileän raikas. Tänään ei ole oikeastaan mitään pakottavaa tekemistä. Nyt voi olla vaan, katsotaan, miten päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? No muun muassa sitä, että pyysin Kittilän Petrin Illalla kaveriksi katiskalle. Siitä ei sen enempää, mutta samalla reissulla teimme Selkäsaaren pohjoispäädyssä neljä ekokalastusrupeamaa: Ajoimme Pikkuleton saariryppään kohdalle ja annoimme kevyen tuulen kuljettaa venettä Selkäsaaren pohjoispäädyn rantaa kohti. Se kannatti. Petri sai ensimmäisen elämänsä kuhan ja lisäksi hauen. Minä jigiongella pari ahventa. Ei ollut matoja mukana, mutta kalat olivat kiinnostuneita jigiongestakin. Minulla talven jäljiltä oikea-aikainen ja napakka veto oli vielä hakusessa... Ihan mukava reissu. Hahtisaaren laituriin ajellessamme autoilevat nuoret olivat kiinnostuneita kalasaaliistamme - hyvä niin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä kokemaan markettikatiskan Selkäsaaren pohjoispäädyssä. Kyllä - ajelin Hahtisaareen, jossa oli uuden laiturin asennus aluillaan: Oli rekka-autoa ja valtava nosturi. Ajelin katiskalle ja totesin, että siinä oli paljon pikkuahventa, sopivaa ahvenkukkoahventa, joukossa muutamia savustuskokoisiakin. Jätin ne silleen, sillä en viitsinyt ankkuroitua, sillä tuuli olisi muutoin painanut venettä rantaan. Kukaties käyn uudestaan myöhään illalla tai huomenna... Nyt pihalle pikkupuuhasteluun ja iltapäivällä alan orientoitua illansuun kokoukseen Kemin kaupungintalon 2. kerroksen kokoushuoneeseen.

Kesäkuu jo tällä viikolla - kyllä...

Kesäkuu jo tällä viikolla - kyllä... Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikolta oli aistittavissa kauniin ja lämpimän päivän tulo. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden pihalle varastorakennuksen sivustalla olevat seinänvieruslaatat asettelemaan osittain uuteen järjestykseen. Kyseisiä - aikanaan Kemin ammattikoulun rakennuspuolella valmistettuja tasasivuisen kolmion mallisia laattoja - on tällä tontilla siirretty paikasta toiseen. Arvelen, että näitä en enää siirrä minnekään. Ilmeisesti pihalla touhuamme muutoinkin. Kukaties otamme tontin kulman raparperipehkoista ensimmäiset varret käyttöön. Tuntuu, että ne kasvavat, että suhina kuuluu... Tästä se päivä käynnistyy. Nyt on pakko tunnustaa, että väsyttää. Miksi? Siksi, että intouduin tuunaamaan varastorakennuksen lipan alla olevan laajan portaikon. Se on rakennettu AITAKI-tolppajalustojen päälle lankuista, jotka on sahattu Keminmaan Törmän Sunnarinkulman kuusitukeista 1980-luvulla. Hyvin ovat kestäneet kohta neljäkymmentä vuotta. Pari lankunpätkää vaihdettu aikaisemmin ja nyt kaksi. Hiukan päissä lahoa muutoin ihan "tervettä puuta". Hain uutta lankkua Karjalahden Prismasta. Kyllä hyvä puutavara maksaa, se oli pakko todeta. Pätkät paikoilleen ja maalasin koko portaikon. Kävimme hakemassa Ajoksesta kaksi ämpärillistä hiekkaa, jolla täytimme varastorakennuksen sivuun ladottujen betonilaattojen välit. Kukaties kasvusto pysyy loitolla, kun laattojen alla on lisäksi kartonkikoneen kuivatusviiraa. Nyt on pakko olla vaan...

Mitä tänään tähän asti...

Pitkään nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen takaraivoon hiipi ajatus, että nyt ollaan vaan. Yleensä kun näin kirjoitan, alkaa ilmaantua kaikennäköistä aktiviteettia - sitä sun tätä. Näin varmaan tänäänkin. Jään odottelemaan tilanteen kehittymistä... Ei kummempia, katselin osittain jääkiekon MM-pronssiottelun ja käänsin pöytäkalenterista ensi viikon esiin: Tiistaina perusturvalautakunnan kokous ja lauantaina Veeran lakkiaisjuhla. Niin - kyllähän tuo jääkiekon MM-loppuottelu on lähes pakko katsoa. Tsekin veikkasin voittamaan. Kyllähän Suomi voittaa, vaikka Kanada on luunkova vastustaja...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme valmistautua Selkäsaareen lähtöön - yhdessä. Minä olen siellä käynyt muutaman kerran tälle keväälle/alkukesälle yksin tiettyjä valmistelevia töitä tekemässä ja nauttimassa saaren hiljaisuudesta. Viemme saareen lisää siemenperunoita, voi olla, että intoudumme peltoa hahmottamaan/"penkittämään" ja osittain istuttamaankin. On mielenkiintoista aistia uudelta rantaantuloväylältä muokattu/siistitty ranta, joka ajan myötä alkaa asettua uomilleen...

Mitä tänään tähän asti...

Sateinen aamu niin kuin sääennusteet ovat antaneet ymmärtää. Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin Karjalahdella tankkaamassa venekanisterit ja vein ne saman tien Hahtisaareen veneelle. Katselin Selkäsaaren pohjoisosaa. Maisema on muuttunut, on mielenkiintoista aistia se ensimmäistä kertaa ajellessamme toistamiseen ruopattua väylää pitkin uuteen venepoukamaan - kukaties sunnuntaina. Tänään ei ole oikeastaan mitään erikoista tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa sitä, että kävimme päivällä asioilla Kemin keskustassa ja Peurasaaren hautausmaalla. Tapasimme ajatuksissamme paljon entisiä tuttuja ja heittäydyimme taas mietiskelemään elämän syvintä olemusta. On pakko myöntää, että tulee aina hautausmaalla käynnin jälkeen murheellinen ja ristiriitainen olo varsinkin, kun itsellä on "viimeinen väri hiuksissa" - ollut jo pitkään - ja "on menossa mitä ilmeisemmin viimein kvartaali" - vaikka huomisesta ei onneksi - tiedä mitään... Tuossa hetki sitten kahvitellessamme otin esiin kuitenkin tietyn mielekkyyden ja tulevaisuuselementin - muun muassa eräänä esimerkkinä Selkäsaaren pohjoispäädyssä touhuamisen, jossa juuri tällä hetkellä kaivinkonemiehemme viimeistelee/tasoittelee kevättalven ruoppausmassoja.

Se on Helatorstai - kyllä...

Pätkä Wikipediatekstiä: Helatorstai (< ruots. Helgetorsdag, ‘pyhä torstai’), toisinaan myös Kristuksen taivaaseenastumisen päivä (lat. Dies sanctus ascensionis Domini), on vuotuinen kristillinen juhla, jota vietetään 40. päivänä pääsiäisestä Jeesuksen taivaaseen astumisen muistoksi. Taivaaseenastumisesta kerrotaan Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa sekä lyhyesti myös Markuksen ja Luukkaan evankeliumien lopussa. Useimmissa Euroopan maissa, mukaan lukien Suomessa, päivä on virallinen pyhäpäivä. Koska pääsiäisen ajankohta liikkuu, myös helatorstain päivämäärä vaihtelee. Se on useimmiten toukokuussa, harvoin kesäkuun alussa. Koska pääsiäinen on aina sunnuntaina, neljäskymmenes päivä siitä on aina torstai. Vuonna 2011 helatorstai oli vasta 2. kesäkuuta, kun vuonna 2012 se oli 17. toukokuuta ja vuonna 2013 jo 9. toukokuuta. Suomessa helatorstai oli vuosina 1973–1991 siirrettynä edellisen viikon lauantaihin eli ns. arkipyhäksi. Silloin sen nimenä oli suomeksikin Kristuksen taivaaseenastumisen päivä (joskus myös muodossa 'Kristuksen taivaaseenastumispäivä'). Ruotsiksi helatorstai on edelleen nimeltään vastaavasti Kristi himmelsfärdsdag. Hyvin nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen tuli tunne, että tänään ei taida olla erityisempää tekemistä paitsi että... Perunat voisi istuttaa ja käydä venebensiinejä hakemassa joltakin kylmäasemalta. Katsotaan nyt sitten, miten päivä etenee.