Kesäkuu jo tällä viikolla - kyllä...

Kesäkuu jo tällä viikolla - kyllä... Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikolta oli aistittavissa kauniin ja lämpimän päivän tulo. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden pihalle varastorakennuksen sivustalla olevat seinänvieruslaatat asettelemaan osittain uuteen järjestykseen. Kyseisiä - aikanaan Kemin ammattikoulun rakennuspuolella valmistettuja tasasivuisen kolmion mallisia laattoja - on tällä tontilla siirretty paikasta toiseen. Arvelen, että näitä en enää siirrä minnekään. Ilmeisesti pihalla touhuamme muutoinkin. Kukaties otamme tontin kulman raparperipehkoista ensimmäiset varret käyttöön. Tuntuu, että ne kasvavat, että suhina kuuluu... Tästä se päivä käynnistyy. Nyt on pakko tunnustaa, että väsyttää. Miksi? Siksi, että intouduin tuunaamaan varastorakennuksen lipan alla olevan laajan portaikon. Se on rakennettu AITAKI-tolppajalustojen päälle lankuista, jotka on sahattu Keminmaan Törmän Sunnarinkulman kuusitukeista 1980-luvulla. Hyvin ovat kestäneet kohta neljäkymmentä vuotta. Pari lankunpätkää vaihdettu aikaisemmin ja nyt kaksi. Hiukan päissä lahoa muutoin ihan "tervettä puuta". Hain uutta lankkua Karjalahden Prismasta. Kyllä hyvä puutavara maksaa, se oli pakko todeta. Pätkät paikoilleen ja maalasin koko portaikon. Kävimme hakemassa Ajoksesta kaksi ämpärillistä hiekkaa, jolla täytimme varastorakennuksen sivuun ladottujen betonilaattojen välit. Kukaties kasvusto pysyy loitolla, kun laattojen alla on lisäksi kartonkikoneen kuivatusviiraa. Nyt on pakko olla vaan...

Mitä tänään tähän asti...

Pitkään nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen takaraivoon hiipi ajatus, että nyt ollaan vaan. Yleensä kun näin kirjoitan, alkaa ilmaantua kaikennäköistä aktiviteettia - sitä sun tätä. Näin varmaan tänäänkin. Jään odottelemaan tilanteen kehittymistä... Ei kummempia, katselin osittain jääkiekon MM-pronssiottelun ja käänsin pöytäkalenterista ensi viikon esiin: Tiistaina perusturvalautakunnan kokous ja lauantaina Veeran lakkiaisjuhla. Niin - kyllähän tuo jääkiekon MM-loppuottelu on lähes pakko katsoa. Tsekin veikkasin voittamaan. Kyllähän Suomi voittaa, vaikka Kanada on luunkova vastustaja...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme valmistautua Selkäsaareen lähtöön - yhdessä. Minä olen siellä käynyt muutaman kerran tälle keväälle/alkukesälle yksin tiettyjä valmistelevia töitä tekemässä ja nauttimassa saaren hiljaisuudesta. Viemme saareen lisää siemenperunoita, voi olla, että intoudumme peltoa hahmottamaan/"penkittämään" ja osittain istuttamaankin. On mielenkiintoista aistia uudelta rantaantuloväylältä muokattu/siistitty ranta, joka ajan myötä alkaa asettua uomilleen...

Mitä tänään tähän asti...

Sateinen aamu niin kuin sääennusteet ovat antaneet ymmärtää. Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin Karjalahdella tankkaamassa venekanisterit ja vein ne saman tien Hahtisaareen veneelle. Katselin Selkäsaaren pohjoisosaa. Maisema on muuttunut, on mielenkiintoista aistia se ensimmäistä kertaa ajellessamme toistamiseen ruopattua väylää pitkin uuteen venepoukamaan - kukaties sunnuntaina. Tänään ei ole oikeastaan mitään erikoista tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa sitä, että kävimme päivällä asioilla Kemin keskustassa ja Peurasaaren hautausmaalla. Tapasimme ajatuksissamme paljon entisiä tuttuja ja heittäydyimme taas mietiskelemään elämän syvintä olemusta. On pakko myöntää, että tulee aina hautausmaalla käynnin jälkeen murheellinen ja ristiriitainen olo varsinkin, kun itsellä on "viimeinen väri hiuksissa" - ollut jo pitkään - ja "on menossa mitä ilmeisemmin viimein kvartaali" - vaikka huomisesta ei onneksi - tiedä mitään... Tuossa hetki sitten kahvitellessamme otin esiin kuitenkin tietyn mielekkyyden ja tulevaisuuselementin - muun muassa eräänä esimerkkinä Selkäsaaren pohjoispäädyssä touhuamisen, jossa juuri tällä hetkellä kaivinkonemiehemme viimeistelee/tasoittelee kevättalven ruoppausmassoja.

Se on Helatorstai - kyllä...

Pätkä Wikipediatekstiä: Helatorstai (< ruots. Helgetorsdag, ‘pyhä torstai’), toisinaan myös Kristuksen taivaaseenastumisen päivä (lat. Dies sanctus ascensionis Domini), on vuotuinen kristillinen juhla, jota vietetään 40. päivänä pääsiäisestä Jeesuksen taivaaseen astumisen muistoksi. Taivaaseenastumisesta kerrotaan Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa sekä lyhyesti myös Markuksen ja Luukkaan evankeliumien lopussa. Useimmissa Euroopan maissa, mukaan lukien Suomessa, päivä on virallinen pyhäpäivä. Koska pääsiäisen ajankohta liikkuu, myös helatorstain päivämäärä vaihtelee. Se on useimmiten toukokuussa, harvoin kesäkuun alussa. Koska pääsiäinen on aina sunnuntaina, neljäskymmenes päivä siitä on aina torstai. Vuonna 2011 helatorstai oli vasta 2. kesäkuuta, kun vuonna 2012 se oli 17. toukokuuta ja vuonna 2013 jo 9. toukokuuta. Suomessa helatorstai oli vuosina 1973–1991 siirrettynä edellisen viikon lauantaihin eli ns. arkipyhäksi. Silloin sen nimenä oli suomeksikin Kristuksen taivaaseenastumisen päivä (joskus myös muodossa 'Kristuksen taivaaseenastumispäivä'). Ruotsiksi helatorstai on edelleen nimeltään vastaavasti Kristi himmelsfärdsdag. Hyvin nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen tuli tunne, että tänään ei taida olla erityisempää tekemistä paitsi että... Perunat voisi istuttaa ja käydä venebensiinejä hakemassa joltakin kylmäasemalta. Katsotaan nyt sitten, miten päivä etenee.

Selkäsaaren mökkimme kiinnostaa...

Selkäsaaren mökkimme kiinnostaa... Kyllä - aina silloin tällöin saamme kuulla mökkiimme liittyviä pohdiskeluja. Kerron lyhyen kaavan mukaan, miten asia on edennyt alusta alkaen ettei kenenkään tarvitse huhupuheisiin tukeutua. Siis pätkä lähihistoriaa: Kemin kaupungin myytyä puuta Stora Ensolle saaresta noin 8000 kiintokuutiometriä ja yhtiön hakattua/kuljetettua ne tehtaalle vuosina 2010-11 olimme jo aiemmin käyneet keskusteluja kaupungin virkamiesten kanssa Selkäsaaren pohjoispäädyssä olevista kaupungin omistamista tonteista - RM- ja RT-tontti. Saimme rakennusluvan RM-tontille, jonka olimme aiemmin ostaneet. Kerrottuamme aikeistamme eräs henkilö totesi ihmetellen: "Eihän teillä ole edes omaa rantaakaan!" "Onhan meillä satoja metrejä hiekkarantaa. Koko saaren pohjoispääty." totesin. Mainitsin myös, että kenelläkään Kemin kaupungilta vuokranneella/tontin ostaneella ei oikeastaan ole omaa rantaa. Rannassa menee suojavyöhyke. Olimme jo rakentamassa, kun edesmenneen kirvesmiehemme kanssa kävimme katselemassa hänen seuraavaa työkohdetta meiltä kivenheiton päässä. Paikalle tuli pari mökkiläistä, joista toinen - vapaasti muisteltuna - totesi: "Miten ihmeessä sinä sait ostetuksi tuon tontin? Sinulla täytyy olla hyvät suhteet kaupungille." "Ei sen kummemmat suhteet kuin sinullakaan. Tiedustelin tontteja ja mitä rakennusluvan saaminen vaatii suunnitelmilta." totesin. Näin etenimme... Rakennutimme/rakensimme saarimökkimme pääasiassa vuosina 2011-2013. Olemme suusanallisesti sopineet Kemin kaupungin metsäasioista vastaavan kanssa, että RT-tontin rannasta alkavalta Luoteislaiturinpolun kohdalta voi uraa aukaista. Sitä työtä on tehty käytännössä kymmenisen vuotta ja homma jatkuu. Kysyin Kemin kaupungin silloiselta kaupungingeodeetilta:" Milloin kaupungin ostamalle/varaamalla vesialueelle rakennetaan Pohjoislaituri?" "Ei ainakaan kymmeneen vuoteen." hän totesi. Hankimme kolmelta eri taholta luvat ja ruoppautimme kevättalvella 2013 RT-tontin rannasta alkaen vajaa sata metriä väylää Kojukallion ohi menevän pääväylän suuntaan. Omalla kustannuksella. Edelliseen liittyvänä mielenkiintoinen keskustelu sisäsatamassa. Olin pysähtynyt katselemaan väylän ruoppausta etäällä jäiden päältä. Minua tuli jututtamaan iäkkäänpuoleinen mieshenkilö. Hän tiedusteli:"mitähän tuolla tehdään?" Kerroin, että meidän lähirantaan kaivetaan väylää. Vapaasti muisteltuna hän totesi:"Hulluko sinä olet? Saatana - kaupunginhan se pitäisi hoitaa!" "Niin pitäisi, mutta ei hoida." totesin hänelle... Olemme olleet pääasiassa saarielämäämme tyytyväisiä. Viime kesä oli rantautumisen suhteen hankala, joten päätimme ruoppauttaa väylän kevättalvella uudestaan. Toistamiseen omalla kustannuksella. Nyt jäiden ja lumien sulaessa rannan tuntumassa olevat ruopatut maamassa "pistävät silmään". Eivät pistä kauan aikaa, sillä minulla/meillä on virallinen virkamiespäätös kaupupungingeodeetilta RT-tontin pusikoiden raivaamisesta. Sovimme tänään kaivinkonemiehen kanssa, että ruopatut maamassat tasoitellaan osittain pusikoiden päälle. Jatkan aikanaan pusikoiden raivaamista, jos aktiviteettia riittää. Tässäpä aluksi.

Tehokas aamupäivä - kyllä...

Tehokas aamupäivä - kyllä... Hyvin nukuttu yö, aikainen herätys ja perinteiset aamutoimet. Muutamia matoja matopellosta, 10 kg perunasäkki kellarista mukaan ja Hahtisaareen. Ajo Selkäsaaren pohjoispäätyyn ja ylös mökkitontille. Uudella perunapelolla touhutessani sain puhelun kaivinkonemieheltä. Sovimme, että hän tulee paikan päälle niin sovimme alkukevään kaivamisien viimeistelyt. Näin teimme. Keskustelussamme tuli ilmi perisuomalainen ilmiö: Keskeneräisen työn arvostelu. Kerroin kaivinkonemiehelle, että olen Facebook-foorumillakin todennut, että minulla on kaupungingeodeetin virallinen virkamiespäätös rannimmaisen RT-tontin siistimisestä. Teemme Kemin kaupungille töitä. Olemme tehneet jo aikaisemminkin... Otin kaksi kassillista klapeja mukaan Haukkariin. Pois lähtiessäni kävin kokemassa katiskan - ei kaloja. Harrastin yhden reissun ekokalastusta. Ajoin hiljaa lähelle Pikkuleton saarirypästä, sammutin moottorin ja annoin kevyen tuulen viedä venettä Kojukallion suuntaan ohi muutaman uppotukinpään. Kaksi uutta jigionkea vedessä. Molempiin tarttui siististi ihan hyväkokoinen ahven. Ahvenet päästin loppujen lopuksi takaisin mereen. Kotiin tultuani totesin vaimoni pistäneet tontinkulman pienen perunapeltomme istutuskuntoon - hyvä niin.

Se tuli taas - kyllä...

Se tuli taas - kyllä... Mikä? Postilaatikkoomme oli ilmestynyt Työkansa Sanomat eli Kommunistisen työväenpuolueen äänenkannattaja N:o 6 20.5.2022. Tunnustan, että edellinen lehti, ajantasatietoisku meni suoraan sytykkeeksi takkapesään. Pääotsikot etusivulta: Stop Nato-ryhmän toimintaa Vappu ja Voitonpäivä Historiallinen virhe Työtaistelut jatkuvat Suomessa Naton sotakoneet pois Suomesta! Suomestaei ydinasevaltioiden sotien antinlautaa! Tutun tuntuisia otsikoita. Voi olla, että selailen läpi kunhan kerkiän tai sitten jätän tällä kerralla väliin... Uteliaisuuttani aukaisin ensimmäisen sivun ja pääkirjoituksen: Nato-jäsenyys on pienen joukon ajama hanke Hmmmmm - vai niin - loppujen lopuksi Suomen eduskunta päätti selvin numeroin asiasta...

Mitä tänään tähän asti...

Tänään näyttää tulevan ilmojen puolesta erittäin kaunis päivä - hyvä niin. Pistin puut päärakennuksen takkapesään ja hain korillisen klapeja puu- ja varastokatoksesta, puolet saaresta tuotuja klapeja. Nyt on onkien huoltopäivä - kyllä. Tavoitteena on tuunata vanhoja jigionkia ja tehdä yksi uusi, voi olla, että vanhoista pari onkia lähtee kierrätykseen. Illansuussa on kokous. Eiköhän tässä eläkepäiväksi ole ihan riittävästi...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kirjoitin illansuussa muun muassa seuraavaa: Vie mennessä, tuo tullessa: Kärräsin lopuksi kaksi kassillista kuusiklapeja kotiin tuotaviksi. Niin Selkäsaaresta. Miksi ihmeessä? Meillä on saarimökissä kaksi tulipesää + saunankiuas. Klapeja tarvitaan. Kotona Haukkarissa on myös kaksi massiivista takkaa ja leivinuuni. Varsinkin päärakennuksen takkaa olemme lämmittäneet/oppineet lämmittämään aika aktiivisesti. "Kivikasan" lämpöön olemme tykästyneet. Olemme pääasiassa ostopuun varassa, mutta Selkäsaaressa tonteillamme on puuta ainakin sadaksi vuodeksi niin kuin olen muistaakseni taannoin jollekin elvistellyt... Sain talvelle - omasta mielestäni - hyvä idean. Kesällä saaressa käydessämme tuomme kaksi isoa kassillista 30 cm kuusiklapeja kotiin. Nuo jaksaa tällaisilla konttoristin lihaksilla juuri ja juuri kantaa. Poltamme nykyisin pääasiassa koivuklapeja, joten joukossa on hyvä polttaa kuustakin... Kaksi kassillista vastaa lämmitysaikana vajaan viikon puutarvetta. Kokeillaan nyt tällaistakin. Jos alkaa tuntua työläältä, se on helppo lopettaa...

Toukokuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä...

Toukokuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä... Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikolta oli aistittavissa lämpimän alkukesän päivän tulo. Aamukahvittelun yhteydessä näkökentässä on puhdistamani linnunpöntön läheisyydessä aktiivitouhut. Kakkosliittymän pihlajassa kirjosieppopariskunta on liikkeellä. Pitkään - monta päivää - sai koiras laulella, että kaveri löytyi. Tietokoneen avattuani huomasin erään sähköpostin erityisesti kiinnostavan minua. Olemme jo vuosi sitten viritelleet päärakennuksen sekä puu- ja varastokatoksen tiilikattojen puhdistamista ja pinnoittamista. Pyysin yrittäjää tulemaan uudestaan paikalle niin sovitaan asia. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan... No ainakin sen, että kävimme Ruotsin Haaparannalla pitkästä aikaa. Taitaa olla jo kaksi ja puoli vuotta edellisestä käynnistä. Kaikki tarpeellinen tuli ostetuksi ja pari tuttuakin tuli jututettua. Takaisin tullessamme ajelimme sallittua 120 km/h lähes koko matkan. Tasaista kyytiä. Haukkariin tultuamme ja matkakahvit juotuamme pohdiskelen, josko lähden kokemaan katiskan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Viime kesänä kasvatetut - siemenperunoiksi valitut pienet, vähän rupiset perunat - ovet alkaneet sisällä itämään. Niiden lisäksi hain iltapäivällä maakellarista noin 12 kg kahta perunalaatua itämään, osassa näytti jo olevan itualkuja. Nuo riittävät hyvin tontinkulman pienen perunapellon istutustarpeisiin aikanaan. Maakellarissa on lisäksi 10 kg:n säkki, joka viedään todennäköisesti Selkäsaareen seuraavalla kerralla käyntikerralla ... Yllätin hetki sitten vaimoni paistamalla 14 kpl Pirkan esipaistettuja vehnäpullia - puolet kanelipulliksi ja puolet tavallisiksi pulliksi - päärakennuksessa on taas taivaallinen pullantuoksu - hetken aikaa...

Mitä tänään tähän saakka...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään, tuntui sen verran aamuviileältä. Tänään ei ole oikeastaan mitään kummempaa ohjelmaa. Pikkupuolella on tuttu yövieras Veera. Käänsin ensi viikon esiin pöytäkalenteristani, näyttää olevan yksi kokous tiistaina. Ensi viikolla olisi havillista aikaa käydä - kahteen ja puoleen vuoteen - Haaparannalla. Saamamme tiedon mukaan täytyy passi olla mukana. Rajaturvallisuudesta on kysymys - hyvä niin... Voi olla, että käväisen päivällä kesäautollamme vilkaisemassa Karjalahdella, onko hyviä multasäkkitarjouksia. Jos on niin otan lavalle 4 tai 5 säkkiä Selkäsaareen vietäviksi.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön ja aikaisen heräämisen myötä olen tekemässä lähtöä Selkäsaareen. Vaimoni jää yökylävieraamme Veeran kanssa Haukkariin. Minulla on tavoitteena alustavasti katsella saaressa aivan tärkeimpiä mökkiasioita. Suunnitella lähitulevaa ja ensi kesää. En aseta tavoitteeksi mitään stahanovilaista työkulttuuria. Varsinkin kun sekin on ollut taannoin mediatietojen mukaan täyttä valetta, maskirovkaa. Toki lapionvarteen on pakko tarttua - rauhallisesti...

Eräa Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa sitä, että vietyämme tänään aamulla veneen Hahtisaaren laituriin päätin kuitenkin lähteä käväisemään iltapäivällä Selkäsaaressa. Vesi oli aika alhaalla, joten varmuuden vuoksi uutta väylää pitkin rantaan viimeiset 50 metriä soutelin hissukseen. Rantaannuttuani nousin RT-tontin läpi menevää "rantabulevardia" pitkin mökkipihalle. Ensimmäinen havainto oli se, että hirviä oli jäljistä ja papanoista päätellen ollut paljon liikkeellä. Toinen havainto oli räkättirastaiden (rätläkkä) tekemä pesä mökin pääsisäänkäynnin lipan alle. On ollut aikaisemminkin. En mennyt edes mökkiin sisälle, vaan päätin saman tien, että huomenna aamulla uudestaan asiallisella työfiiliksellä pistämään paikkoja kesäkuntoon... Pois lähtiessäni ajelin Lehmikiven matalikon tuntumaan ihailemaan Metsä Fibren biotuotetehtaan hahmottumista etäällä. Pakkohan siitä oli ottaa kännykkäkuvakin varmemmaksi vakuudeksi...

Se on taas perjantai, viikko vilahtanut - kyllä...

Se on taas perjantai, viikko vilahtanut - kyllä... On kaunis, aurinkoinen aamu, oletettavasti lämmin kevätpäivä tulollaan. Tänään tavoitteena on viedä vene Hahtisaareen aamupäivän aikana. Vene on Hahtisaaren 1-laiturissa. Asia siltä osin kunnossa... Emme lähde ajelemaan Selkäsaaren pohjoispäätyyn, koska siellä näyttää sisäsatamasta/Kemin Webkamerakuvista katsottuna olevan vielä rannassa jäätä. Kukaties huomenna voi käydä "kurkkaamassa", mikä on tilanne... Tänään olisi havillista aikaa saattaa tontilla kevätrapsutukset päätökseen. Pihakeinun runko-osan maalausta voisi kukaties viritellä. Antaapa ajan kulua.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kyllä kannatti tämäkin päivä elää. Miksi? Siksi, että iltapäivällä sain kokea kuntapoliittisen urani tähänastisen huippuhetken. Tulin valituksi erään kokouksen puheenjohtajaksi, kun ennakkoon oli tiedossa varsinaisen puheenjohtajan ollessa estynyt ja viime hetkellä varapuheenjohtajallekin oli ilmaantunut este. Kiitin luottamuksesta ja hoidin homman. Mielestäni asiallisenrento kokous, jossa esittelijät olivat tehneet hyvää työtä... Mihin tässä vielä ehtiikään.

Mitä tänään tähän asti...

Kaunis ja aurinkoinen keväinen aamu - nautitaan. Perinteisten aamutoimien jälkeen käyn toistamiseen läpi iltapäivän kokousmateriaalin. Sen jälkeen pistän työasun päälle ja lähden veneeseen kuivaharjoittelemaan Lowrance-kaikuluotain/plotterin käyttöä. Arvelen, että siinä istuskellessani saan nauttia kirjosieppopariskunnan touhuja lähipihlajan linnunpöntön tuntumassa. Tänään todennäköisesti valmistelen venettä Hahtisaareen siirtämiseksi.

Kemin Keskustan kuntayhdistyksen hallitus- ja valtuustoryhmän yhteiskokous - tänään - kyllä...

Kemin Keskustan kuntayhdistyksen hallitus- ja valtuustoryhmän yhteiskokous - tänään - kyllä... Kokous pidettiin Keskustan Peräpohjolan piirin ja Kemin Keskustan yhteisessä toimitilassa Valtakatu 25. Paljon tärkeitä asioita liittyen Keskustan Peräpohjolan piirikokoukseen Simossa, puoluekokoukseen Lappeenrannassa ja lähestyviin seurakuntavaaleihin. Kemin taloudellinen tilanne oli vahvasti esillä. Puheissa esiintyi pessimismiä, lievää optimismia ja jopa yltiöoptimismiakin. Puhetta riitti ja tuo Kemin viimeaikainen kestopuheenaihe - teatteri - nousi taas pinnalle. Muissa asioissa pohdiskeltiin alustavasti järjestettävää kesätapahtumaa elokuussa. Ihan hyvä kokous, oli mukava istuskella konkaripoliitikko Paavo Väyrysen vieressä. Kyllä hänen sanoissaan tulee esiin vahva kokemus politiikka-asioissa, vaikka hänen kanssaan ei maailmanpolitiikan asioissa voi hyvällä tahdollakaan olla samaa mieltä. Toki on tunnustettava, että epävarmuustekijöitä riittää. Ken elää, hän näkee.