Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olen saattanut kirjoittaa alla olevasta aikaisemminkin. Onko minusta tulossa ynisevä, kränisevä vanha ukkorahjus? Miksi? Siksi kun kaipaa yhä enemmän entisiä hyviä aikoja muun muassa yhdistysmaailmassa. Tunnustan, että kaipaa postilaatikkooni tulleita isoja, valkoisia kirjekuoria, joissa oli seuraavan kokouksen esityslista liitteineen - avoimesti. Oli helppo mennä kokoukseen. Nykyisin yhdistysten kokoukset ovat eräänlaisia "salaseuraversioita", joissa tehtäviä päätöksiä ei erkkikään voi ennakoida ja joista pois lähtiessä on aika pöllämystynyt olo... No ehkä ei nyt aivan sentään mutta kyllä paljon puhuttu/kirjoitettu avoimuus ja läpinäkyvyys on mielestäni ollut pitkään jo hakusessa/häivyksissä. Luonnollisesti tästä(kin) voi olla ainakin kahta mieltä. Asiasta toiseen: Huomasin hetki sitten, että "liipaisinsormeni" on taas herkässä. Facebook-kavereita lentää 30 vrk jäähylle solkenaan. Saan kohta taas lueskella pääasiassa omia tekstejäni...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Aamulehteä hakiessani totesin, että pihalle voi mennä fiilistelemään lumikolan kanssa, jos siltä tuntuu. Toki pakottavaa tarvetta ei ole... Aamun lehteä lukiessani kävi mielessä, että artikkeleissa olisi syytä olla kaikkien niiden henkilöiden nimet, jotka ovat päätös- ja valitusprosesseissa mukana. Se olisi avointa ja reilua niitä henkilöitä kohtaan, jotka ovat esim. kuntavaaleissa aikanaan olleet henkilöitä valitsemassa. Lähinnä mielessä on tuo surullisen kuuluisa lähikuntien Mehiläissopimus ja siihen liittyvät kärhämöinnit. Artikkeleissa olisi syytä nimetä myös niin sanotut taustapirut, lainopilliset "neuvonantajat"... Kyllä tämäntyyppinen toiminta syö poliittista uskottavuutta.

Kyllä nyt keittää, ei kahta sanaa...

Kyllä nyt keittää, ei kahta sanaa... Jäin pari vuotta sitten pois Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n hallituksesta. Jättäytyessäni syrjään aktiivitoiminnasta ilmoitin, että mielellään osallistun yhdistyksen suuriin kokouksiin eli kevät- ja syyskokoukseen ja järjestettäviin tapahtumiin. Esitin, että minut - yhdistyksen kunniajäsenenä - erikseen kutsutaan em. kokouksiin/tapahtumiin. Totesin lisäksi, että lupaan esittää yhdistyksen vuosijuhlissa historiikkiosuuden, mikäli sen aikainen yhdistyksen hallitus katsoo sen tarpeelliseksi. Toistaiseksi ei ole tullut henkilökohtaista kokouskutsua. Olen todennut aina, että tiedottaminen on vaikea laji. Valitettavan usein se epäonnistuu... Olen pitkin loppusyksyä/alkutalvea odotellut yhdistyksen perinteistä kotiin lähetettävää tiedotetta, jonka insinööriopiskelijat ovat monistaneet ja postittaneet pientä vastiketta/avustusta vastaan. Olen Googlannut, käynyt Facebookissa, mutta mitään täpliä yhdistyksen syyskokouksesta en ole löytänyt. Ei yhtään mitään. Tänään - Torniossa yritysvierailulla - kysyin tämänhetkiseltä puheenjohtajalta, milloin Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n syyskokous on ja missä? Sain tietää, että yhdistyksen syyskokous on ollut eilen torstaina 25.11.2021 ilmeisesti toimitilassamme Vinssissä Meripuistokatu 16.5. kerros. Vai niin... Tästä eteenpäin vaadin, että yhdistyksen kunniajäsenille yhdistyksen hallitus/tiedotusvastaava lähettää henkilökohtaisen kutsun kaikkiin kevät- ja syyskokouksiin. Se on pieni vaivannäkö huomioida henkilöitä, jotka ovat toimineet yhdistyksessa aktiivisesti vuosikymmeniä.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin klapit päärakennuksen takkapesään ja hain korillisen puita puu- ja varastokatoksesta. Auumun lehteä hakiessani näin Kainuunkadulla etäällä tutun kaupunkikävelijän olevan liikkeellä totuttuun tapaansa. Tällä kerralla en jäänyt odottamaan hänen jututtamistaan... Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että tälle tontille takaisin tultuamme vuonna 1981 paljon on tuttuja liikkujia poistunut näkökentästä. Se on normaalia elämän kiertokulkua, sitä ei voi välttää... Vein joutessani Pikkupuolelle ahkiollisen kuusiklapeja kuivumaan. Loppuiltapäivästä lähdemme Tornioon. Osallistumme Insinööriliiton Pohjois-Suomen piirin järjestämään yritysvierailuun Tornion Panimoon. Käytännön järjestelyistä on vastannut Länsi-Pohjan Insinöörit.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Aamulehteä hakiessani totesin sen verran lunta kertyneen, että menen kolaamaan sisäpihalle ensimmäiset kulkureitit. Viime vuosina olemme aina pohdiskelleet vähentävämme kulkureittien leveyttä - liikkua lähes kinttupoluilla - mutta toistaiseksi kulkureitit on kuitenkin tehty jotakuinkin lumikolan levyisiksi. Kakkosliittymä on myös kolattu täydeltä leveydeltä. Hyötyliikunnan jälkeen alan orientoitua Keskustan Kemin kunnallisjärjestön hallituskokoukseen loppuiltapäivällä Valtakadun toimistolla...

Mitä tänään tähän asti...

Aamulehteä hakiessani totesin sääennusteen pitäneen paikkansa - toinen oikeastaan kolmas "ensilumi" on satanut - kyllä rapiat viiden senttimetrin lumikerros oli kauttaaltaan satanut. Eilen ihmettelin Blogisivuni lukijamäärää - loppujen lopuksi 7309 kävijää - ja tänään meno jatkuu. Tällä hetkellä jo yli 2800 kävijää. Perinteisten aamutoimien jälkeen siirryin pihalle työasussa lumitöihin, kolasin pääliittymän puhtaaksi ja puhdistan auton päältä lumet. Tarkistin päärakennuksen autotallissa, onko Land Roverin akun teholataus tuottanut toivottua lopputulosta vai joudunko irrottamaan akun ja lähtemään akkukaupoille. Kyllä - kävin ostamassa uuden akun ja testausmittarin. Olisin ostanut vanhaan mittariin piuhat, mutta eihän niitä erikseen löytynyt, no ei tuo uusi viritys hinnankiroissa ollut... Vaimoni oli varannut ajat influenssarokotuksiin ja 3. Koronarokotuksiin - hyvä niin. Taidanpa pistää klapit päärakennuksen takkapesään, josko illalla pistäisi tulet pesään...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Totean ainakin, että OHO! OHO! OHO! Miksi? Siksi, että Blogisivullani on tänään käyty tähän saakka lähes 6000 kertaa. Se on poikkeuksellisen suuri kävijä-/lukijamäärä. Jo eilenkin oli melkein 900. Normaalisti sivuillani käydään 80-120 kertaa vuorokaudessa. Blogisivua olen pitänyt 01.07.2014 alkaen. Ne olivat "pienten vihreiden tunnuksettomien miesten" aikaa Krimin niemimaalla. Arvelen, että globaalit hakukoneet ovat bonganneet muutamia artikkeleita, joita olen kommentoinut viime päivinä. Kukaties Itä-Ukrainaan liittyviin artikkeleihin, Valko-Venäjän hybridikohellukseen Liettuan, Latvian ja Puolan rajalla, Venäjän presidenttiin liittyviin artikkeleihin, Britannian pääministeriin liittyviin artikkeleihin, Amerikan edelliseen presidenttiin liittyviin artikkeleihin, Suomen hävittäjähankintaan liittyviin artikkeleihin, Suomen presidentin Sauli Niinistön tämän päivän puheisiin Saksassa, jne. ... Tuskin globaalit hakukoneet ovat minun perinteisistä aamutoimista kiinnostuneet tai muista kevyistä teksteistäni.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään puut ja välittömästi myös tulet. Nostetaan ainakin väliaikaisesti "kivikasan" lämpötilaa. Tänään ei taida olla sen kummempaa, paitsi jos intoudun autoja siirtelemään uuteen asentoon. Katsotaan nyt sitten... Vaimoni lähti kaupungille asioille ja minä päärakennuksen autotalliin. Land Roverin akku oli yön latauksessa. Pikkulaturi näytti, että akku olisi täynnä. Hyvä - starttasin - kuului vain vaimeaa surinaa. Hain volttimittarin ja jämerämmän laturin. Volttimittari näytti rapiat 10 voltin lukemat. Pistin vielä varmuuden vuoksi lataukseen, mutta taitaa olla edessä akun uusiminen. On tämä yhtä perkelettä, nykyakut eivät kestä juuri mitään. Ne on näemmä tehty "simahtamaan" tietyn/tarkkaan lasketun ajan kuluttua. Kävi mielessä jo kauan sitten edesmenneen kimppakyytikaverini sanat:"Elämä menee turhan värkätessä." Isäni sanoi minulle silloin tällöin:"Siinäpä se sinunkin nuoruus hupenee." Kyllä - tämäntyyppinen turha touhuaminen syö kyllä miestä. Kolme autoa, kolme akkua. Jos tämä menee uusintaan, niin autoihin on silloin vaihdettu akut jotakuinkin vuoden välein. Kävipä mielessä, että täyssähköautojen määrän lisääntyessä on odotettavissa aikamoinen "akkurumba"...

Tekstini ärsyttävät - kyllä...

Tekstini ärsyttävät - kyllä... Tiedän, että tekstini ärsyttävät muutamia lukijoita, vaikka ne ovat omasta mielestäni varsin maltillisia ja asiapitoisia - jopa uutta näkemystä elämänmenoon tarjoavia. Ärsyttävät varsinkin silloin, kun lohkaisen tosiasian, että olen pyörittänyt tähänastisen elämäni aikana muutakin kuin tahkoa... Tuo viimeksi mainittu tuli esiin muun muassa eilen selaillessani vanhoja vuosien 2002-2021 pöytäkalentereitani ja kirjoittaessani Kemin työaikaisista pöytäkalentereistani ajanjaksolla 1981-2008. Olen ollut monessa mukana. Luettelo olisi pitkä. Mukana valtakunnantasoistakin toimintaa opetus- ja insinöörikuvioissa. Kuntapolitiikassa en ole ollut mukana kuin vuodesta 2000 lähtien ja siinäkin suhteellisen vaatimattomalla panoksella. Tietysti edelliseen voi todeta, että vielähän sitä ehtii, jos aktiviteettia riittää ja pysyy jotakuinkin kopillaan jatkossa. Todettakoon sivujuonteena, että olin hetki sitten kirjoittamassa ehkä tähänastisen elämäni rankimman tekstin liittyen Ylen Sannikka-ohjelmaan, johon Esko Valtaojakin sotkettiin mukaan. "Pyyhin" sen kuittenkin pois. Minulla on vahva tunne, että joudun palaamaan aiheeseen myöhemmin. Olen todella huolestunut, että Suomessa ei muka voi/saa kirjoittaa asioiden oikeilla nimillä...

Eräs Facebook-testeistäni tänään...

Että mitäkö mietin? No sitä, että hetki sitten oli historian havinaa. Mitä ihmettä? Kyllä! Näin oli, ei kahta sanaa... Olen tähänastisen elämäni aikana tarkastanut aika monta pöytäkirjaa: Yhdistysten 1970-luvun alkupuolelta lähtien ja lautakuntien vuodesta 2000 lähtien. Tähän saakka olen mennyt paikanpäälle, käynyt aineiston läpi ja kirjoitellut fyysisesti tarvittavat merkinnät - asia ok mutta nyt hetki sitten... Sain päivällä ilmoituksen kännykkääni, että minulle on saapunut pöytäkirja sähköistä allekirjoitusta varten. Räpläsin kokousmateriaalia ohjeiden mukaan innokkaana alustavasti uudessa älypuhelimessani, mutta siirryin aika pian uudelle luottamustoimitabletille. Kaikki meni ihan hyvin, mutta silmiini ei osunut aluksi vahvan tunnistautumisen ohjeistusta. Soitin yrityksen sihteerille. Kävimme mukavanrentoa keskustelua asiasta ja sieltähän ne tunnistautumislaatikot "hiplaamalla" löytyivät. Asia kunnossa. Kyllä kannatti tämäkin päivä elää! Uusia tuulia kertakaikkiaan...

Marraskuun viimeinen täysi viikko on käynnistynyt - kyllä...

Marraskuun viimeinen täysi viikko on käynnistynyt - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen pisitin tulet päärakennuksen takkaan. Aamulehteä hakiessani pistin auton lämmitykseen. Vaimoni lähtee sillä aamupäivällä liikenteeseen. Itselläni ei ole alkuviikolla mitään aktiviteettia, toki loppuviikosta torstaina ja perjantaina. Kemin Keskustan kokous ja Länsi-Pohjan Insinöörien tapahtuma Torniossa - hyvä niin. Ajan kuluksi menin päärakennuksen autotalliin ajatuksena "ulkoiluttaa" = käyttää ulkona käymässä Land Roveria. Yritykseksi jäi. Kyllä tuo seisontakin näemmä kuluttaa aika lailla virtaa, vaikka tuossa vm. 2000 autossa ei kovin paljon kuluttavaa elektroniikkaa olekaan. Akku on nyt latauksessa, menköön nyt sitten näin...

Se on pöytäkalenterini mukaan tänään Tuomiosunnuntai - kyllä...

Se on pöytäkalenterini mukaan tänään Tuomiosunnuntai - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin klapit päärakennuksen takkapesään ja aloin seurata Keskustan puoluevaltuuston kokousta netistä Rovaniemeltä Lapin yliopiston tiloista. Ihan mielenkiintoinen kaksituntinen. Tämä tuskin on tuomittavaa, mene ja tiedä. Tänään ei taida olla muuta tekemistä kuin kääntää pöytäkalenterista uusi sivu eli marraskuun viimeinen täysi viikko esiin ja alkaa orientoitua loppuviikon aktiviteetteihin...

Sähköauto Suomessa...

Sähköauto Suomessa... Luin Helsingin Sanomista laajan artikkelin, jossa toimittaja valokuvaajan kanssa matkusti uudella sähköautolla Helsingistä Norjan Nordkappiin ja takaisin. Lukemani perusteella en voisi kuvitella ostavani täyssähköautoa lähitulevaisuudessa varsinkin, jos intoudumme vielä ajelemaan pitkiä matkoja Suomessa. Artikkelissa pohdiskeltiin muun muassa seuraavaa: Riittääkö virta? Sähköautolla pääsee kauas, mutta lataustolpalla voi odottaa ikävä yllätys. HS testasi, miten sähköautolla pärjää pitkällä Lapin-reissulla kylmässä säässä – ja mihin hintaan. Sinällään mielenkiintoinen artikkeli, joka kannattaa lukea, jos siihen on mahdollisuus...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan tällä kerralla pelkillä kuusiklapeilla - mukavan kuuloista ritinää. Tietokoneen avattuani totesin liikkeellä oleva kokouksia, joita kukaties käväisen vilkaisemassa. Suomen Keskusta rp:n puoluevaltuuston kokous on Rovaniemellä. Insinööriliiton edustajakokouksen toinen päivä näyttää olevan menossa Vantaalla. Viimeksi mainitussa tapahtumassa olen taannoin ollut useinkin paikan päällä. Niin - tänään ei taida olla mitään erityistä tekemistä, joten ollaan sitten vaan...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Viikot menevät yhtenä hujauksena. Menkööt ja toisaalta hyvä niin. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkaan ja hain taas kerran korillisen klapeja puu- ja varastokatoksesta. Tänään ei ole oikeastaan mitään erikoista tekemistä. Kuulin hetki sitten, että vaimoni/mummo hakee pojantyttären Veeran loppuiltapäivästä Lumilinnalta, jossa hänellä on pienimuotoinen esiintymistapahtuma, keikka - mielenkiintoista.

Illansuupohdiskelua - kyllä...

Illansuupohdiskelua - kyllä... Olen usein miettinyt, miksi ihmeessä en saa tiettyihin ihmisiin katsekontaktia. En koskaan vaikka olen tavannut heitä vuosien jopa vuosikymmenien aikana useastikin. He selvästi välttelevät asiaa. Kerroin aina edellisessä elämässäni eli opetustyössä oppilailleni - ensimmäistä kertaa uuden luokan tavatessani - niin sanotusta neljän sekunnin säännöstä. Katsekontakti, kädenpuristus ja ensimmäiset sanat. Niin - kättelin itse aina kaikki uudet oppilaat... Se on siinä! Ne määrittävät näkemyksemme ihmisestä. Se on se ensivaikutelma, joka pääsääntöisesti on oikea ja säilyy. Tosiaan - olen ollut tiettyjen henkilöiden kanssa usein kokouksissa, mutta en saa heihin kontaktia. Se on jollakin tavalla jonkin asteita epäluottamusta, aliarvioimista, vähättelyä. Vai onko se sittenkin henkilön epävarmuutta. Näin sen olen itse tulkinnut...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Vesisateinen aamu. Sitä aistiessa kaipaa lumen tuloa ja maiseman "valkaistumista". Kävimme hetki sitten kauppareissulla Karjalahdella ja keskustassa. Prismassa jäin istuskelemaan penkille. Olihan siinä monenlaista ohikulkijaa. Luonnollisesti tämän kirotun Koronavirusongelman vuoksi kiinnitin huomiota kasvomaskien käyttöön. Murheellisen monet olivat ilman kasvomaskeja. Loppuiltapäivästä/alkuillasta minulla on kaksi kokousta, tuttua peruskauraa... Kyllä - asiallisia ja erittäin antoisia kokouksia, ei kahta sanaa.

Elämäni ensimmäinen kokopitkä etäkokous tänään iltapäivällä - kyllä...

Elämäni ensimmäinen kokopitkä etäkokous tänään iltapäivällä - kyllä... Tosin kerran olen osallistunut Kemin kaupungin tarkastuslautakunnan kokoukseen "etänä" kaupungintalolla edellisellä luottamustoimitabletilla ja entisillä ohjeistuksilla. Niin - tänään oli perusturvalautakunnan ylimääräinen kokous oli kokonaisuudessaan kaikkien osallistujien osalta etänä Teams-ympäristössä. Testasin eilen lautakunnan sihteerin kanssa nykylaitteen toimivuuden ja omat käytäntöni. Ei ongelmia. Kyllä silloin kun laitteet toimivat ja muutoinkin toiminta, kokouskäyttäytyminen on sopivan rauhallista niin avot - etänäkin. Vaikka olla kokouksessa - face to face - osallistujien kanssa on aivan toisesta maailmasta. Iltapäivän kokousasia esiteltiin asiallisesti ja perusteellisesti. Vähäisten tarkennuskysymysten ja päätösehdotustarkennusten jälkeen perusturvatautakunnan oli helppo tehdä yksimielinen päätös asiassa, joka tarkastettiin samantien kokouksessa - hyvä niin.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aamun lehteä lukiessani jäin hetkeksi pohdiskelemaan Kemin valtuustokokouksen uutisointia. Niin - videointitekniikan pettämisen (äänikortin rikkoontuminen) vuoksi ei valtuutettujen ääni ollut kuultavissa. Lehdessä oli luettavissa: Kemin valtuusto otti aikalisän budjetin kanssa. Valtuuston puheenjohtajan sanoin:"Valtuutetut kokivat, ettei vielä ole kyetty tuomaan tarpeeksi esille, että mitä kireä talousraami tarkoittaa ihan konkreettisesti. Edelliseen liittyvänä: Ilmeisesti perinteisiä rautalankamalleja vielä tarvitaan talouskurjuuden vahvistamiseksi, vakuuttamiseksi. Oli niin tai näin, minä pistän hetken päästä puut päärakennuksen takkapesään, haen korillisen puuklapeja puu- ja varastokatoksesta ja alan orientoitua iltapäivän perusturvalautakunnan ylimääräiseen etäkokoukseen. Sitä ennen ehtii hyvin tutkiskella netistä, mitä maailmalla on tapahtunut...

Mielenkiintoinen testiaamu tänään - kyllä...

Mielenkiintoinen testiaamu tänään - kyllä... Perusturvalautakunnan ylimääräinen kokous on huomenna etänä. Olin eilen sopinut lautakunnan sihteerin kanssa, että testaamme/tarkistamme Teams-kokoukseen liittyvät asiat tänään klo 09.00, näin teimme. Kaikki tuntui toimivan, vaikka aikaisemmin en tiettyjä aineistoja ole saanut avatuksi Teams-ympyröissä "yhdellä napin painalluksena". Olin saanut kaupunginhallituksen puheenjohtajalta Messengein kautta viestin kommenttiini eilisen valtuustokokouksen nauhoituksen äänityksestä. Tekniikka on hyvä silloin kun se toimii... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Olen luvannut vaimolleni, että hankin puut, lämmitän takat (päärakennuksen ja Pikkupuolen) niin kauan kuin ymmärrän, mitä olen tekemässä. Toivottavasti vielä pitkään. Tänään ei oikeastaan sitten mitään muuta järeämpää, antaa ajan kulua.