Illansuupohdiskelua - kyllä...

Illansuupohdiskelua - kyllä... Olen usein miettinyt, miksi ihmeessä en saa tiettyihin ihmisiin katsekontaktia. En koskaan vaikka olen tavannut heitä vuosien jopa vuosikymmenien aikana useastikin. He selvästi välttelevät asiaa. Kerroin aina edellisessä elämässäni eli opetustyössä oppilailleni - ensimmäistä kertaa uuden luokan tavatessani - niin sanotusta neljän sekunnin säännöstä. Katsekontakti, kädenpuristus ja ensimmäiset sanat. Niin - kättelin itse aina kaikki uudet oppilaat... Se on siinä! Ne määrittävät näkemyksemme ihmisestä. Se on se ensivaikutelma, joka pääsääntöisesti on oikea ja säilyy. Tosiaan - olen ollut tiettyjen henkilöiden kanssa usein kokouksissa, mutta en saa heihin kontaktia. Se on jollakin tavalla jonkin asteita epäluottamusta, aliarvioimista, vähättelyä. Vai onko se sittenkin henkilön epävarmuutta. Näin sen olen itse tulkinnut...