Avointa ja läpinäkyvää henkilökohtaista kuntavaali-infoa - kyllä...

Avointa ja läpinäkyvää henkilökohtaista kuntavaali-infoa - kyllä... Istahdettuani työhuoneessa tietokoneen ääreen muistelen lupaamaani infoa pidetyistä kuntavaaleista hengessä "kerran vielä". Miksi? Siksi, että mahdollisesti/todennäköisesti Facebook-kavereiden joukossa on muutama minua kuntavaaleissa äänestänyt. Heidän on hyvä tietää, millä ajatuksilla lähden seuraavaan valtuustokauteen eli käytännössä vuosiin 2021-2025... Kemin kuntavaaliehdokkaista olin iältäni vanhin. Tein mielestäni ihan asiallisen, pitkäkestoisen vaalikampanjan vaatimattomilla pelimerkeillä. Näin jälkikäteen ajateltuna keskityin ehkä - taas kerran - liiaksi ehdokashankintaan ja oman ryhmittymäni esillä pitämiseen. Joka tapauksessa tavoitteeni oli päästä sellaisiin luottamustehtäviin, joissa työelämä- sekä koulutustaustani olisivat tulleet tällä kerralla asiallisesti esille. Olin ilmoittanut omat tavoitteeni Keskustan Kemin kuntayhdistyksen puheenjohtajalle hyvissä ajoin. Sen verran minussakin heräsi "pelimies" - ennakoituani, että Kemin äänikuningas ei lähde kaupunginhallitukseen - niin esitin ykköstavoitteeksi kaupunginhallituksen jäsenyyden. Tähän ei Kemin Keskustassa ollut valmiutta, vaan pysyteltiin entisissä, vanhoissa kuvioissa = kaupunginhallituksen jäsen on valtuutettu. Varajäsenen osalta joustettiin. No valinnat ovat kahdelle vuodelle... Mikäli ykköstavoitteeni olisi toteutunut, lähes kaikki alla oleva olisi jäänyt sivuraiteille. Esitin omana toiveena seuraavaa jotakuinkin tärkeysjärjestyksessä ymmärtäen, että vain osa toteutuu: + ympäristölautakunnan jäsenyys + hyvinvointilautakunnan jäsenyys + Kemin Energia ja Vesi hallitusjäsenyys + Koulutuskuntayhtymä Lappia hallitusjäsenyys + Koulutuskuntayhtymä Lappia valtuustojäsenyys Maanantaina 09.08.2021 Kemin kaupunginvaltuustossa on päätetty eri ryhmien ehdotusten pohjalta - minun osaltani... + ympäristölautakunnan varajäsenyys , lupajaoston varajäsenyys + tarkastuslautakunnan varajäsenyys + perusturvalautakunnan jäsenyys Kemin Energia ja Vesi hallitusjäsenyys ja Lappia-päätökset toteutuvat myöhäisemmässä vaiheessa. Kemin Keskustan kuntayhdistyksen yleinen, ylimääräinen kokous päätti 05.08.2021 esittää minut Kemin Energia ja Vesi hallitukseen. Hivenen tilanne osaltani kohenisi ja työelämätaustani tulisi huomioon otetuksi, mikäli Koulutuskuntayhtymä Lappian valinnat edistyisivät osaltani myönteisesti. Lautakuntien osalta yksikään esittämistäni ei siis toteutunut. Toki valinta Perusturvalautakunnan jäseneksi on mielenkiintoinen, sillä olenhan ollut sen edeltäjässä Sosiaali- ja terveyslautakunnassa kaksi valtuustokautta. Tämän lautakunnan tehtävät kevenevät aikanaan, mikäli Suomen soteuudistus etenee/toteutuu. Olen siis ympäristölautakunnan ja lupajaoston varajäsen, lisäksi tarkastuslautakunnan varajäsen. Tunnen jotakuinkin tarkkaan varajäsenen roolin. Mikäli varsinainen jäsen on - niin kuin pääsääntöisesti on - aktiivinen ja asioihin perehtyvä, arvelen seuraavan valtuustokauden aikana em. osa-alueella minun osalle tulevan yhden käden sormin lueteltavat kokoukset. Toki olenhan Kemin Keskustan valtuustoryhmässä eli mahdollisuus osallistua valtuustoryhmän kokouksiin puheoikeuksin. Olen järjestyksessä toinen varajäsen. Pasasen Antti on ensimmäinen varajäsen. Lehdestäkin oli jo luettavissa, että Kemin äänikuningas Väyrysen Paavo tyytyi rivivaltuutetun rooliin. Molemmat em. henkilöt ovat todennäköisesti aika-ajoin kiireisiä, joten on enemmän kuin todennäköistä, että joudun/pääsen osallistumaan valtuustokokouksiin silloin tällöin... Todettakoon, että jotakuinkin täysillä heittäydyn mukaan seuraavaan valtuustokauteen. Totean kuitenkin, että huomisesta päivästä en tiedä mitään, mutta ei tiedä kukaan muukaan. Ken elää, hän näkee.

Mitä tänään tähän asti...

Katselin illansuussa Kemin uuden kaupunginvaltuuston ensimmäistä kokousta Kemin kulttuurikeskuksen isossa auditoriossa. Ihan mielenkiintoinen kokous, vaikka aika ajoin äänitys tuotti vaikeuksia = puheesta en ainakaan minä saanut selvää. Toki kiitettävästi pidetyt kasvomaskit olivat osasyyllisiä... Tukku henkilövalintoja tehtiin sulassa sovussa. Vilahtipa siellä minunkin nimeni. Olen luvannut analysoida asiaa, kunhan henkilövalinnat tulevat virallisesti julkisiksi. Tämän viikon torstaina on pöytäkirjantarkastus, joten tiedot ovat kukaties viimeistään perjantain lehdessäkin. Niin - pääosin ne näyttivät olevan jo tämän päivän Lapin Kansan uutisissa. Ilmeisesti huomisessa eli tiistain lehdessä...

Hiukan historian havinaa - kyllä...

Hiukan historian havinaa - kyllä... Olen selailemassa paljon "mainostamani" Selkäsaaren mökkirakentamisen valokuvia. Niitä on kaksi paksua kuva-albumia. Kuvissa on koko prosessi - alusta loppuun - vuoteen 2014 saakka. Kuvien joukossa on muutama A4-arkki sähköpostiviestintää Kemin kaupungintalolle Peter Brusilan kanssa. Peterin viestissä todetaan muun muassa: Selkäsaari on kivinen luoto n. 1450 vuotta sitten, samoihin aikoihin kun Takajärvi on kuroutunut gluuvijärveksi. N. 350 vuotta sitten Selkäsaari on tunnistettavissa. Tämä muoto näkyy myös vanhoissa tuon ajan kartoissa. Tuolloin Karjalahti oli vielä matala lahdenpoukama. Kysymykseeni: Milloin saareen voi maannouseman vuoksi kävellä teoriassa kuivin jaloin, Peter vastaa: Menee vielä ainakin 150 vuotta, olettaen että väylät mataloituvat eikä ilmastonmuutos nosta merenpintaa... Toisin sanoen kyllä tuonne edelleenkin on mukava ajella, vaikka tuo saaren pohjoispääty on tietyissä sääolosuhteissa ongelmallinen. Voi olla, että tutkin vielä henkilökohtaisesti tuon kunnon väylänpätkä ruoppaamisen ja laiturin rakentamisen, kun sitä näillä näkymin ei kukaan muukaan todennäköisesti tee. Niin kuin olen aikaisemminkin useaan kertaan kirjoittanut, Kemin kaupunki on aikanaan ostanut valtiolta/Metsähallitukselta virallisissa Kemin Karttapalvelun kartoissa näkyvän vesialueen > Pohjoislaituri. Tarkoituksena rakentaa asiallinen laituri matkailijoiden, saarelaisten käyttöön...

Mitä tänään tähän asti...

Ensimmäinen elokuun viikko jo takana. Monia mielenkiintoisia asioita viikolla tapahtui. Niin varmaan ensi viikollakin, ainakin maanantaina 09.08.2021 on Kemissä uuden valtuuston kokoontuminen. Kokouksessa päätetään lopullisesti pidettyjen kuntavaalien luottamushenkilövalinnat - pääosin. Niin kuin valistunut lukija on ilmeisesti noin puolentoista vuoden aikana aistinut, olen pitänyt Kemiin liittyvää kuntapolitiikkaa esillä avoimesti ja aktiivisesti. Myös Kemin Keskustan kuntayhdistyksen näkövinkkelistä. Takuuvarmasti enemmän kuin kukaan muu, oikeastaan enemmän kuin muut yhteensä. Tavoitteeni on ainakin aluksi jatkaa jotakuinkin samalla linjalla. Henkilövalintojen tultua virallisesti julkisiksi kerron omat ehdotukseni/toiveeni ja tavoitteeni. Analysoin avoimesti omalta osaltani, mihin minut valittiin. Se on jo tällä hetkellä tiedossa, että olen Kemin Keskustan valtuustoryhmässä eli mahdollisuus osallistua valtuustoryhmän kokouksiin puheoikeuksin. Olen järjestyksessä toinen varajäsen. Pasasen Antti on ensimmäinen varajäsen. Lehdestäkin oli jo luettavissa, että Kemin äänikuningas Väyrysen Paavo tyytyi rivivaltuutetun rooliin. Molemmat em. henkilöt ovat todennäköisesti aika-ajoin kiireisiä, joten on enemmän kuin todennäköistä, että joudun/pääsen osallistumaan valtuustokokouksiin silloin tällöin... Niin kuin olen moneen kertaa kirjoittanut, raaka taustatyö tehdään lautakunnissa. Myös Kemin kaupungin omistamien tytäryhtiöiden hallituksissa. Päätökset "siunataan" = päätetään lopullisesti kaupunginvaltuustossa kaupunginhallituksen pohjaesityksen perusteella. Yksinkertaista. Kemin kaupungin taloudellinen tilanne on enemmän kuin tukala. Nyt viimeistään on tehtävä jämeriä päätöksiä lähitulevaisuuteen. Veroäyrin korotuksen ja velanoton tie on kuljettu loppuun. No tänään sunnuntaina täällä Kemin Haukkarin Kainuunkadulla keskitymme tontillamme punaisten viinimarjojen poimintaan. On sen verran viileää, että pistin päärakennuksen takkaan tulet...

Tämä alkaa kyllä syödä miestä ja naista - kyllä...

Tämä alkaa kyllä syödä miestä ja naista - kyllä... Niin mikäkö? No se, että kävimme tänään Selkäsaaressa. Meno saareen oli mahtava, rantautuminen mitä parhain ja nousu ylös mäkeä mökille mukavaa. Aluksi istuskelimme ja maistelimme lasin valkoista ja punaista. Oli täysin hiljaista. Emme nähneet ainuttakaan lintua. Orava touhusi lähikuusessa. Merelle avautuvasta aukosta oli nähtävissä kova meriliikenne. Mökkinaapurit touhusivat omia touhujaan. Niin mekin. Minä ajelin trimmerillä sen alueen, joka on tarkoitus pitää - ei luonnotilaisena. Vaimoni hoiteli kivi-istutuksiaan. Minä intouduin vielä kopsimaan klapeiksi jonkin verran puita. Kaikki hyvin ja vaimoni laittama munakas maistui. Lähdimme takaisin. Näin heti laskeutuessamme rantaan, että jaaha. Vedenpinta laskenut, tuulensuunta hiukan kääntynyt ja voimistunut. Normaaliin asentoon jättämämme vene oli kuivilla. No sen saimme punnerrettua sen verran veteen, että se oli "talutettavissa" eteenpäin. Olimme molemmat - taas kerran - vedessä polvia myöten. Ajatuksissani kävin läpi suunnilleen kaikki tuntemani suomenkieliset kirosanat, taisipa joukkoon lipsahtaa vieraskielisiäkin termejä. Kyllä tämä on yhtä perkelettä. Olen kymmenen vuotta puhunut tuosta Selkäsaaren pohjoispäädyn tilanteesta ja Pohjoislaiturin tekemisestä. Toistaiseksi turhaan. Se ei vaatisi muuta kuin asiallisen suunnitelman, muutaman kymmenen metriä väyläruoppausta ja perusponttoonilaiturin. Niin - tietysti vähän rahaa. Aika kauan on puhuttu Selkäsaaren kesämatkailun kehittämisestä. Pohjoislaituri olisi nimenomaan sitä palveleva kokoisuus.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päärakennuksen terassilla kahvitellessamme ja lehtiä lukiessamme aloimme orientoitua Selkäsaareen lähtöön - kyllä. Viimeksi olemme siellä käyneet etelän kesävieraidemme kanssa 16.07.2021. Nyt ovat tuulet ja vedenkorkeudet kohdallaan. Ei ole ilmassakaan moittimista...

itä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päärakennuksen terassilla kahvitellessamme ja lehteä selaillessamme totesin vaimolleni:"On liian kaunis ilma kalastamiseen." No siitä huolimatta hain kellarista ostomadot ja lähdin Hahtisaareen. Olen viimeksi käynyt ongella 26.07.2021. Eivät olleet isot ahvenet liikkeellä. Viritelin uuden Lowrance-kaikuluotaimen ja karttaplotterin näyttöön ja ajelin suoraan Pikkuleton saariryppään läheisyyteen. Kevyt tuuli oli Ajoksesta päin, annoin tuulen viedä hiljalleen venettä Kojukallion suuntaan. Kaksi jigionkea ja pilkki vedessä. Pientä ahventa tuli ihan mukavasti. Toistin ekokalastukseni ja ankkuroiduin. Ehkä liian matalaan veteen. No joka tapauksessa ahvenia tuli sen verran, että ne kannatti tuoda kotiin ja perata. Kohta ne ovat pakastimessa. Neljä tuntia kului merellä huomaamatta. Ilma oli kaunis, tosi kaunis ja Kemin sisäsataman seutu näytti tutun upealta. Satama Open Air-musiikkia viriteltiin. Tuttu juttu, suurimmat pääsivät taas karkuun. Sanoin vaimolleni, että käyn joku päivä hakemassa/kalastamassa kunnollisen kokoisia savustusahvenia...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kyllä kannatti tämä(kin) päivä elää! Miksi? Siksi, että Kemin Keskustan kuntayhdistyksen valtuustoryhmän ja hallituksen yhteiskokous pidettiin Keskustan Peräpohjolan piirin ja kuntayhdistyksen toimitilassa Kemissä Valtakatu 25. Käsiteltiin alkaneen valtuustokauden luottamushenkilövalinnat, jotka esiteltiin välittömästi Kemin Keskustan ylimääräiselle yleiselle kokoukselle. Eipä viime aikoina ole ollut tämäniltaista osallistujamäärää. Erinomaisia, keskustelevia kokouksia ja hyviä päätöksiä. Tästä on kyllä hyvä jatkaa, ei kahta sanaa...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen istuskelimme päärakennuksen terassilla aamukahvilla ja lehden selailussa. Oli kohtuullisen lämmintä, tyventä ja hiljaista. Hiljaisuus rikkoontuu kohtapuolin, kun vedän vanhan palvelijan, Stigan käyntiin ja ajelen nurmikot. Samalla möyhennän hiukan niin sanotulla matopellolla olevaa kasaa tontinkulmalla. Konevoimin. Kyllä - etupihaa on ajeltu. Otettu pari kiveä häiritsemästä pois ja polkupyöräteline - made in Kemin ammattikoulu/paperilinjan oppilaat metallitöissä - siirretty uuteen paikkaan. Viimeksi mainitulla ei ole ollut käyttöä kuin 1980-luvun alkupuolella vähäisessä määrin. Tontilla kävellessäni monet tapahtumat ja henkilöt vilahtavat ajatuksissa. Henkilöt, jotka lähes kaikki ovat poistuneet joukostamme. Ovat vain kaukaisina muistoina. Eiköhän se aamupäivä ja jonkin verran iltapäiväkin kulu näissä merkeissä. Illansuussa kokoustetaan. Kaksi erillistä kokousta - kyllä. Saapa nähdä, milloin tulee lähdettyä Selkäsaaressa käymään. Ainakin ongella pitäisi saada käynti aikaiseksi niin voisin tuota uutta Lowrance-kaikuluotainta ja karttaplotteria kokeilla...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme orientoitua elokuun alun vieraamme eli pojanpojan Laurin viemiseen rautatieasemalle. Tämä oli tällainen Laurin pikakäynti Kemin Mummolassa. Ulkona on sen verran viileää ja tuulista, että tämä päivä taitaa mennä sisähommissa, jos ei iltapäivällä intoudu ruohonleikkurin perässä kävelemään kuntoliikuntaa... Kyllä - vein Laurin rautatieasemalle vajaa 11 lähtevään Inter City-junaan, joka saapui ajallaan 1. raiteelle. Lyhyt juna, ainoastaan kuusi vaunua. Lähtijöitä Kemistä oli aika paljon. Lauri tuli Kemiin yhden kassin kanssa ja lähti kahden kassin kanssa. Tuula-Mummo tuunasi hänelle kaksi takkia. Molemmat kierrätystakkeja, jotka sopivat nuorelle miehelle kuin "valettu". Taas kävi mielessä vanha sanonta: Aika tavaran kaupittee. Mikäli oikein ymmärsin, Lauri tykästyi takkeihin välittömästi. Sanoin hänelle toisen takin hänen päällään nähtyäni:"Kaverisi Helsingissä ovat vihreänä kateudesta." Niin - molemmille takeille on pitkä historia...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aamukahvit ja lehdenluku toteutui keittiön pöydän ääressä, puhalteli sen verran navakasti päärakennuksen terassilla. Tuulesta huolimatta lähdemme pojanpojan Laurin kanssa käväisemänn Hahtisaaressa. Laitamme laiturissa uuden kaikuluotaimen telineeseen/päälle ja tutkiskelemme, saammeko jotain järkevää näkyviin. Vanhassa kaikuluotaimessa informaatio ei ole täysin oikean suuntaista. Sen anturi on "kallellaan" viimeisen Selkäsaaren pohjoisrannan "kivirytäkän" seurauksena. Jos Hahtisaaren veneenlaskuluiska on tuulelta suojassa, käymme siellä anturit pistämässä oikeaan asentoon. Mutta kohtapa sen näkee... Kyllä homma hoidettu ja hyvä niin. Uusi kaikuluotain ja karttaplotteri - perustoiminnoiltaan/-näytöltään - on nyt kolmen painalluksen päässä. Nyt sitä on päästävä käytännössä opettelemaan. Kävimme veneenlaskuluiskalla. Molemmat anturit veneen perässä olivat "kallellaan", ne oiottiin ja käytiin pikkulenkki ajamassa ohi aallonmurtajan aallokossa. Kyllä se on avoimesti tunnustettava, että minua kuusikymmentä vuotta nuoremmilla "näpyttelytaito" tietotekniikkapohjaisiin laitteisiin on kunnioitettavalla tasolla. Lauri kysyi:"Tarviiko tuota vanhaa kaikuluotainta?" Totesin:"Varmuuden vuoksi." Mielellään jättäisin uuden kaikuluotaimen näytön paikoilleen, mutta minua on varoiteltu:"Ne ovat kysyttyä tavaraa." Todettakoon, että Hahtisaaren venesatama on vartioinnin ja videovalvonnan piirissä.

2021-2024 Kuntapoliittinen seuramatka alkaa - kyllä...

2021-2024 Kuntapoliittinen seuramatka alkaa - kyllä... Valistunut, aikaansa seuraava lukija on aistinut, että olen puolentoista vuoden aikana pitänyt - sittemmin siirrettyjä - kuntavaaleja esillä kohtalaisen aktiivisesti. Luottamushenkilövalinnat ovat olleet esillä myös viimeisen vajaan kahden kuukauden aikana. Muun muassa tänään pitkästä aikaa tuttavani kanssa käydyssä puhelinkeskustelussa asia tuli esiin. Sanoin hänelle, että minä en tiedä luottamushenkilövalinnoista yhtään mitään minkään ryhmittymän osalta. Vaikka tietäisinkin, niin asia on periaatteessa julkinen vasta sitten, kun uusi valtuusto on esitetyt valinnat "siunannut" ja pöytäkirja virallisesti tarkastettu. Olen ollut kuntapolitiikassa mukana vuodesta 2000 alkaen. Juuri nämä hetket ovat mietityttäneet minua aina... Tämä on mystistä, salaperäistä aikaa, on väitetty, että "vaalitaktisista syistä" on suut pidettävä supussa... Jos toiminta olisi avointa ja läpinäkyvää, kaikkien ryhmien alustavat esitykset valittavista henkilöistä olisivat esillä ennen lopullista lukkoon lyömistä = valtuustopäätöstä. Yleensä toisten ryhmittymien esityksiin ei puututa. Kun mainitsin edellä seuramatkan, jollaisella itsekin olen vaimoni kanssa muutaman kerran, olisi reilua, että tietäisi etukäteen matkaseuran. Sama olisi näissä kuntapoliittisissa kuvioissa mukava tietää. Toki karkeasti ottaen sen tietääkin, "seuramatkalaiset" Kemin osalta ovat 168 kuntavaaleissa ehdokkaina olleet. Itse olen esittänyt omalle ryhmittymälleni - niin kuin arvatenkin muutkin ryhmämme jäsenet - muutaman vaihtoehdon mahdollisista luottamustehtävistä. Viikon, kahden sisällä olemme tietävämpiä, tuskin viisaampia...

Elokuun ensimmäinen viikko - kyllä...

Elokuun ensimmäinen viikko - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen keittiön pöydän ääressä kahvittelun lehdenluvun yhteydessä tuli päiviteltyä taas tätä kirottua Koronaviruskohellusta. Toivottavasti se ei Suomessa ryöpsähdä ihan mahdottomiin lukuihin. Lähdimme - minä, Tuula ja Lauri - puoleltapäivin ajelemaan länteen. Pajusaarentietä Karihaaraan Tommin pienverstaalle, hän oli täydessä työn touhussa. Piha täynnä erilaisia kulkuvälineitä. Jatkoimme matkaa vanhaa, oikeastaan vanhinta Kemi-Tornio tietä. Merikin tuli muutamissa paikoissa näkyviin. Eipä tuota ole tullut ajeltuakaan pitkään aikaan. Torniossa ensimmäinen kohteemme oli Kojamo. Se on käsittämättömän upea taideteos. Kerroin matkakumppaneilleni, että olen pistänyt tällä foorumilla itämään ajatuksen Kemiin vastaavan tyyppinen taideteos ahvenesta, Suomen kansalliskalasta, Ouluun siiasta tai hauesta, Raaheen hauesta tai siiasta, jne. ... Ajelimme Tornio Golf Oy:n alueelle, oikeastaan kävimme samalla Ruotsin puolellakin. Olihan siellä tuttuja golfaajia harjoittelemassa/lämmittelemässä. Sitten ajelimme Duudsonit Activity Park-alueelle aikeissa lounastaa. Lounasaika oli viisi minuuttia ennen tuloamme päättynyt. Ajelimme keskustan läpi Rajalla-kauppakeskukseen, söimme hampurilaiset ja jälkiruoaksi jäätelöt. Sen jälkeen ajelimme moottoritietä Keminmaahan. Moottoritiellä aistin, että kesärenkaat on syytä jossakin vaiheessa tasapainottaa. Menimme Pohjanrantaan. Kyllä tuo paanukirkko on upea. Lisämausteen antavat Juhani Palmun taideteokset ja tilan tervantuoksu. Kävimme myös hotellin puolella. Ostin Pohjanranta-teoksen, etulehdellä näyttää olevan isännän nimikirjoitus - Paavo Väyrynen. Jatkoimme matkaa vanhaa rantatietä Pyhän Mikaelin kivikirkolle... Sieltä Tampereen Säästö Texin kautta kotiin. Vaimoni aloitti lohikeiton valmistuksen, joten iltaa kannattaa hyvällä syyllä odottaa. Oli mukava lähialueajelu...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Myöhäistetyt kuntavaalit on käyty ja uudet valtuutetut ja varavaltuutetut valittu - hyvä niin. Todennäköisesti lähipäivinä valitaan pääosa kuntavaaleissa olleista erilaisiin luottamustehtäviin... Kunnallisessa päätöksentekoprosessissa on ainakin yksi hyvä ominaisuus. Se on mielestäni kiistatta se, että luottamustehtävään valitulle on henkilökohtainen varajäsen. Toisin sanoen jos varsinainen jäsen on syystä tai toisesta estynyt, varajäsen osallistuu kokoukseen. Järjestelmä toimii, kun estyneenä oleva ilmoittaa asiasta suoraan varajäsenelle ja/tai esim. lautakunnan sihteerille. Monissa yhdistyksissä ei tunneta käsitettä varajäsen. Siksi monien yhdistysten toiminta ontuu, kun valitut henkilöt eivät useinkaan kiireiltään ehdi kokouksiin. Itsekin olen takavuosina ollut tilanteessa, jossa on vuositasolla useinkin jouduttu tekemään hallitustyöskentelystä muistio, kun kokous ei ole ollut päätösvaltainen...

Että golfia pelaamaanko...

Että golfia pelaamaanko... Olen Tokion 2020 Olympiakisojen aikana seurannut muun muassa golfia, joka hetki sitten näytti ratkenneen voittajan osalta. Toki on myönnettävä, että se on hieno laji, jota voi pelata eri ikäisenä ja monilla paikkakunnilla - täällä Perämeren pohjukassakin Kemissä ja Torniossa/Haaparannalla. Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin. Minulta tämän tästä tai ainakin silloin tällöin kysytään, miksi minä en ole alkanut golfia pelaamaan. Olen sanonut, että olin kauan sitten jonkin verran kiinnostunut asiasta. Siihen maailman aikaan, kun Tornioon ja Haaparannalle suunniteltiin rajalle golf-rataa. Se toteutui. Ostin golf-osakkeita sekä Suomen että Ruotsin puolelta. Jossakin vaiheessa nuo Ruotsin puolen osakkeet oli myytävä. Sen tein ja ostin niillä rahoilla Tuokkolan Joukolta Rönisch-antiikkipianon. Se piano on edelleenkin Pikkupuolella. Minulla on edelleenkin - monia vaiheita kokeneen - Tornio Golf Oy:n B-osake ja toinenkin A-osake. Tuota B-osaketta, sen vuosittaista pelioikeutta olen vuokrannut vuosikausia. Olen tukenut/sponsoroinut siltä osin golfin pelaamista. Niin - miksi itse en ole lähtenyt pelaamaan. Siksi, että en uskalla antaa sille osa-alueelle pikkurilliä. Se vie minulta todennäköisesti koko käden. Ei muuten ole pitkääkään aikaa, kun minulle sanottiin:"Lopeta nuo kuntapolitiikkatouhut ja ala pelaamaan golfia." No ne eivät aivan toisiaan poissulkevia sentään ole...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen istahdimme aamukahville ja lehdenlukurupeamalle päärakennuksen terassille. Eiliseen liittyvänä totesimme, että pojanpojaltamme Laurilta Helsingistä oli eilen tullut tekstiviesti Kemiin tulosta huomenna sunnuntaina muutamaksi päiväksi. Pikkupuolelle saamme yövieraan. Kukaties Laurin kanssa käymme katsomassa Torniossa Kojamoa eli Tornion kaupungin 400-vuotissymbolia joen rannalla. Lumilinna saattaa olla vierailukohteemme. Ehkä myös Selkäsaaressa käydään, mikäli ilmat antavat myötä... Mutta tänään heinäkuun viimeisenä päivänä ei ole mitään ennalta suunniteltua, ollaan vaan...

Hiski Salomaa: Vapauden kaiho - kyllä...

Hiski Salomaa: Vapauden kaiho - kyllä... Kuuntelen aina silloin tällöin You Tubesta musiikkia. Yleensä kaunista, melodista musiikkia ja mikä parasta, niissä usein on "puhuttelevat sanat", jotka saavat ajatukset lentoon. Kuuntelen myös niin sanottuja kantaa ottavia lauluja, usein ne ovat työväenlauluja. Hetki sitten kävi mielessä, että kuuntelenpa taas kerran Hiski Salomaan Vapauden kaiho laulun. Se on aika musiikillisesti raaka, mutta kyllä siinäkin on mielestäni erittäin puhuttelevat sanat. Lainaus WikiPedia-teksteistä: Hiski Salomaa (alk. Hiskias Möttö, 17. toukokuuta 1891 Kangasniemi, Suomen suuriruhtinaskunta – 7. heinäkuuta 1957 New York, Yhdysvallat) oli amerikansuomalainen kuplettilaulaja ja lauluntekijä. Hän esiintyi Yhdysvalloissa 1910-luvulta 1940-luvulle asti ja levytti 18 laulua vuosina 1927–1931. Salomaa oli suomalaissiirtolaisten keskuudessa omana aikanaan kohtalaisen suosittu laulaja, mutta suurimpaan suosioonsa Suomessa hän alkoi nousta vasta 1950-luvulta lähtien. Salomaan laulujen sanoitukset kuvasivat yleensä amerikansuomalaisten siirtolaisten ja työläisten arkea. Hänen tunnetuimpia laulujaan ovat muun muassa ”Tiskarin polkka”, ”Vapauden kaiho” ja ”Lännen lokari”. Niin - nuo Vapauden kaiho-sanat: Meill' vapauden kaiho soi, Rinnassamme toveri toi. Siks' yhteistyöhön rintamahan käy, Pelastusta köyhille ei ennen näy. Kai aamu armas sarastaa Ja aurinkoinen heijastaa. Nuo synkät pilvet varjostavat viel', Jylhät vuoret ompi vapauden tiel'. Oi vapaus, kuule kutsuas, Sua itkevät orvot kaipaa. Oot köyhän kansan pelastus, Siks' vapauslaulut raikaa. Viha, vaino pois, rauha parempi ois. Sopusointu keskenämme vallitkoon. Ja vaik' jo musta yö veljen kättä nyt lyö, Sumu haihtuu, pilvet vaihtuu tieltä pois. Onko kyseisellä laululla jotain yhteistä esimerkiksi Kemin kaupungin nykytilaan? Mielestäni on paljonkin. Saattaa olla jonkun lukijan mielestä kaukaa haettu, mutta kyllä nyt viimeistään luottamushenkilöiden ja virkamiesten on löydettävä vahva yhteinen sävel ettemme ajautuisi lähivuosina kriisikunnaksi ja ulkopuoliseen taloudelliseen holhoukseen...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen jättäydyimme suosiolla keittiön pöydän ääreen kahvittelemaan ja aamulehteä lukemaan. Terassilla tuntui niin vilpoiselta. Nykyisin pidän kännykkääni äänettömällä. Vaimolleni oli tullut puhelu, jossa minua oli pyydetty puhelimeen. Vastasin. Sujuvasanainen mieshenkilö kertoi lähiseuduilla olevan mm. autotallinoven asennusnäytös. Kerroin, että meille on keväällä asennettu uusi autotallinovi. "Entä ulko-ovet, ikkunat, jne. ..." myyntitykki jatkoi. Olisi ollut ilmaista tarkistusta. Kerroin, että meillä on yksi ulko-ovi uusittu vasta eikä muuhun ole tarvetta. Toivottelimme toisillemme hyvää päivänjatkoa... Katsoin käänykkääni tullutta puhelua: Epäillään häiriösoittajaksi. Tarkistin vaimoltani hänen puhelimeensa tulleen puhelinnumeron. Sama numero. Tämä puhelu ei ollut pahimmasta päästä.

"Oletko sinä Don Quijote?" kysäisi vaimoni tänä aamuna päärakennuksen terassilla aamukahvin ja lehdenluvun ohessa...

"Oletko sinä Don Quijote?" kysäisi vaimoni tänä aamuna päärakennuksen terassilla aamukahvin ja lehdenluvun ohessa aistittuaan tuskailuani eräästä tämänhetken prosessista... Historiataustaa eli pieni lainaus WikiPedia-tekstistä: Don Quijote, koko nimeltään Neuvokas ritari don Quijote Manchalainen (esp. El ingenioso hidalgo Don Quijote de la Mancha), on espanjalaisen Miguel de Cervantesin (1547–1616) kahtena niteenä vuosina 1605 ja 1615 ilmestynyt veijariromaani. Sitä pidetään nykyaikaisen romaanitaiteen perustajana ja yhtenä maailmankirjallisuuden suurista klassikoista. Juoni Köyhä maalaishidalgo Alfonso Quijano menettää järkensä liikaa ritariromaaneja ahmittuaan ja päättää lähteä maailmalle taistelemaan vääryyttä vastaan ja puolustamaan sorrettuja ratsastaen vanhalla kaakillaan Rosinantella. Hän ottaa nimekseen don Quijote Manchalainen ja pukeutuu ruosteiseen haarniskaan. Aseenkantajakseen hän ottaa pelkurimaisen, viekkaan ja maalaisjärkeä käyttävän Sancho Panzan, joka nimittää isäntäänsä ”surkean hahmon ritariksi”. Don Quijote, lämminsydäminen ja herkkä herrasmies, on selvästi hourupäinen useimpien ihmisten mielestä, ja hän herättää heissä ihmetystä ja hilpeyttä. Myös miehen ulkonäkö hämmästyttää: hän on luiseva ja kasvoiltaan laiha, ja hänen poskensa ovat välillä niin kuopalla, että ”niiden sisäpinnat suutelevat toisiaan” Niin - vaimoni kysymys aiheutti minussa luonnollisesti tähänastisen elämäni pikakertauksen ja pika-analyysin. Vaimonikin on päässyt/joutunut sitä seuraamaan talvesta 1964 alkaen... Tunnustan, että tunnen eräänlaista sympatiaa tuota "surkean hahmon ritaria" kohtaan. Kuinka monta kertaa olen joutunut napit vastakkain vääriksi kokemieni asioiden hoidosta. Niitä on paljon. Niitä on ollut vuosikymmeniä eikä loppua ole näköpiirissä. Niitä näyttää oleva liikkeellä jatkuvasti. Tänäänkin. Omasta mielestä vahvuuteni on se, että pääsääntöisesti koen olevani oikeassa ja ajan oikeita toimintatapoja. Minun sukulaissieluja on Kemissäkin, tunnettujakin. Suomen tunnetuin "oikeassa olija" lienee edesmennyt, armoitettu pilapiirtäjä Kari Suomalainen. Tarinan mukaan hän silloin tällöin nosti oikean käden etusormen pystyyn ja totesi:"Minä olen aina oikeassa ja kaksikymmentä vuotta aikaani edellä."

Dokumentti: Tukholman verilöyly...

Dokumentti: Tukholman verilöyly... Katselin toissapäivänä Ylen Areenalta alla olevan, erinomaisen 2-osaisen dokumentin 500-vuoden takaa. On sitä osattu juonitella ennenkin - kohtalokkain seurauksin. Rajua valtataistelua. Sotaa, rakkautta, juonitteluja ja valtiopetos Vuoden 1520 Tukholman verilöyly on Pohjoismaiden historian hurjimpia hetkiä. Vaan mistä siinä oikeastaan oli kyse? Kuinka kuninkaan kruunajaisjuhlasta saattoi seurata sadan ihmisen teloitus keskellä Tukholmaa? Ruotsalaiset historiantutkijat Bo Eriksson ja Anna Maria Forsberg paljastavat kaksiosaisessa dokumenttisarjassa, minkälaiset tapahtumat johtivat Tukholman verilöylyyn. Kyse oli suuren luokan draamasta, johon sisältyi sotaa, rakkautta, juonitteluja ja valtiopetos. Vallan saleissa käytiin kovaa peliä Ruotsin kruunusta. Tuotanto: SVT, 2020.