Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen istuskelin hetken aikaa yksin päärakennuksen terassilla aamukahvilla lehteä lueskellen. Tälle maanantaipäivälle ei pitäisi olla mitään kummempaa. No sen verran, että kävin viemässä Karjalahdelle pienen säkillisen kotitalousmuovia ja samalla reissulla varmistamassa ProPulse-komposiittilapojan (4 kpl) tilauksen Prima-Raudassa. Isäntä - Kamppisen Risto kuului olevan kesälomilla. Hänelle olin lähettänyt asiaa sähköpostin välityksellä. Samalla kysäisin, onko liikkeessä perämoottoriimme - Suzuki DT40 - tavallista metallipotkuria hyllyssä. Ilmeisesti asia tarkistetaan. Kotiin tultuani irrotin päärakennuksen terassilautojen välistä ilmaantuneen tammenalun. Mistä lie tuokin tuohon tullut? Lähti hyvin juurineen. Kastelimme sitä ja veimme Pikkupuolen päätyyn kasvamaan lisämullan turvin. Mielenkiintoista seurata, lähteekö kasvamaan. Viitisentoista vuotta sitten tammenkasvatusyrityksemme ei onnistunut...

Mielenkiintoinen puhelinkeskustelu eilen, ei kahta sanaa...

Mielenkiintoinen puhelinkeskustelu eilen, ei kahta sanaa... Huomasin eilen illansuussa tullen puhelun, kännykkäni oli äänettömällä. Soitin ja "langan päässä" oli tuttu tuttavamme. Hän oli lukenut tekstini "Selkäsaariseikkailustamme". Kerroin hänelle, että minkäänlaista vaaratilannetta ei ollut, mutta tympeääkin tympeämpää äheltämistä. Kyllä tämä saisi jo riittää. Oli puhetta Selkäsaaren pohjoispään Pohjoislaiturista. "Eikö ne mökkiläiset voisi pistää hatun kiertämään ja rakennatte itse sen laiturin?" hän totesi kerrottuani, että kyllähän se ruoppaus ja asiallisen ponttoonilaiturin teko muutaman kymppitonnin maksaa. Hän on erittäin hyvin tietoinen tontti- ja kiinteistöasioista. "Kyllä Selkäsaaren mökkiläisillä on omien venevalkamien kanssa tekemistä ihan nokko. Ei heitä taida kiinnostaa mikään Pohjoislaituri." totesin. "Selkäsaari Yhdistys voisi asiaan liittyvänä olla aktiivinen." totesin. Kerroin lisäksi, että saaren länsirannalla monet mökkiläiset joutuvat jättämään kulkuveneensä poijuun, jossa on rantaan pääsyyn kiinnitetty soutuve. Niin kivikkoisia ovat rannat. Kyllä tuo meidän mökkipaikkamme on erinomainen. Hyvillä ilmoilla siirrymme sinne Haukkarin Kainuunkadulta noin varttitunnissa. Se on lähellä, lähes näköetäisyydellä, mutta nuo pahimmat tuulet ja vedenpinta...

Mitä tänään tähän asti...

Aamuherätys oli poikkeuksellisen aikaisin, sillä kesävieraamme - Anna ja Isla - ovat aamupäivällä lähdössä pääkaupunkiseudulle. Sateinen aamu. Saderintama mennee ohi viimeistään iltaan mennessä. Pistin lähes kahden kuukauden tauon jälkeen tulet takkaan. Hyvin toimii... No niin - vaimoni kävi viemässä tytöt Kemin rautaieasemalle ja juna meni hetki sitten vajaan kolmensadan metrin päästä Eteläntien takaa ohitse Oulua kohti ja Helsinkiin - hyvä niin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pohdiskelimme aamukahvien ja lehtiselailun yhteydessä eilistä "meriseikkailua". Lähdin Hahtisaareen. Uusin ankkuriköyden ja koekäytin perämoottoria, kaikki tuntuu olevan kunnossa paitsi, että Selkäsaaren pohjoisppäädyssä on neljä ProPulse komposiittilapaa. Kävin Prima Raudassa, oli kiinni. Kotiin tultuani otin yhteyttä Kamppisen Ristoon, pyysin tilaamaan lapapaketin. Parhaassa tapauksessa se löytyy hyllystä. Nyt on aikaa pihahommiin. Kesävieraamme - Anna ja Isla - nauttinevat olostaan Pikkupuolella - kännykkä toisessa kädessä...

Olihan varsinainen seikkailukäynti Selkäsaaressa iltapäivällä/illansuussa - kyllä...

Olihan varsinainen seikkailukäynti Selkäsaaressa iltapäivällä/illansuussa - kyllä... Lähdimme kesävieraidemme kanssa saareen niin kuin oli alustavasti sovittu. Olin rajanaapurilta - Rajalan Heikiltä - kysynyt lupaa ja saanut sen - käyttää heidän venepoukamaa, jos tuuli on kovanpuoleinen ja suunta hankala meidän näkövinkkelistä. Ajoimme Rajalan venepoukamaan ja kävelimme tontillemme/mökillemme. Toiset rajanaapurit Nikkasen näyttivät olevan myös saaressa. Vaimoni käytti tyttöjä - Annaa ja Islaa - kahluumatkan päässä olevassa uimapaikassa. Minä haloin muutaman raitapuu-pökäleen ja aloitin yhden lahon kuusikannon hajottamisen. Vaimoni paistoi uumissa makkaroita ja pannulla räiskäleitä Kyllä maistuivat ja tytöt ottivat pienet tirsat kamarissa. Tähän saakka kaikki enemmän kuin hyvin. Teimme lähtöä saaresta. Käänsimme veneen keulan menosuuntaan, en uskaltanut lähteä pakilla poukamasta. Niinhän siinä kävi, että en ehtinyt laskea konetta alas ja käynnistää sitä, kun tuuli lähti viemään meitä rannan suunnassa. Taas kiroilin mielessäni korkealaitaisen veneen "tuulenottavuutta". Olihan se varsinaista kivien kolinaa yrittäessämme ohjata/työnnellä airoilla venettä syvemmälle. Soutaminen oli mahdotonta. Ei auttanut kuin mennä veteen venettä vetämään/työntämään. Saimme sen jotakuinkin "kävelytettyä" oman kotipoukamaan menevän "väylän" varteen. Olin noussut veneeseen. Laskin koneen hiukan alas trimmillä ja käynnistin sen. Kuulin sen välittömästi. Se on siinä! Sammutin välittömästi koneen. Kaikki ProPulse potkurilavat katkesivat. Tuuli vei venettä matalikolle. Olimme välillä kaikki vedessä venettä työntämässä/vetämässä. Reippaat kesävieraamme - Anna ja Isla - ei kahta sanaa. Aluksi päätimme soutaa Hahtisaareen, mutta eihän siitä tullut mitään, vene jumittui matalaan hiekkapohjaan. Soitin 112:een ja selostin tilanteen. Puhelimeen vastannut naishenkilö tiedusteli sijaintimme ja muuta veneeseen liittyvä, onko muita vaurioita, vuotoja jne. ei ollut. Hän pyysi rauhassa odottamaan yhteydenottoa. Kohta soitti mieshenkilö Pelastuslaitokselta ja kertoi näkevänsä meidät. Totesi:"Olemme kohta siellä." Tulivat ja vetoköysi kiinnitettiin meidän ankkuriköyteen. Se katkesi. Uusi yritys pelastusveneen köydellä. Se toimi ja meidät vedettiin rauhallisesti Hahtisaareen. Erinomainen palvelu. Me ajelimme kotiin Kainuunkadulle. Kyllä tympii kerta kaikkiaan. Nyt olisi herkullisten jälkiviisastelujen aika, mutta se on hyödytöntä. Sen kyllä päätimme - minä ja vaimoni - että emme lähde enää koskaan tämän illan tyyppisellä ja suuntaisella tuulella Selkäsaareen. Tämä oli toinen kerta, kun jouduimme "tuulen viemäksi", aikaisemmin säilyivät lavat ehjinä. Vene on turvallisesti Hahtisaaressa. Täytynee tilata ProPulse lapasarja Prima Raudasta, tuskin heillä hyllyssä tavaraa on, samalla täytyy kysäistä, olisiko Tommilla aikaa vaihtaa lavat. Hän on sen hoitanut aikaisemminkin... Niin - olisihan tuossa voinut käydä pahemminkin.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin yllättää vaimoni ja kesävieraani paistamalla Pirkka esipaistettuja vehnäpullia 14 kpl. Puolet niistä kanelipulliksi. Tuskin ne ovat ihan entisen Suhosen leipomon kanelipullien veroisia mutta sittenkin. Onko pullajuttu yllätys, se nähdään hetken kuluttua. Varmaan ne tulevat aikanaan syödyiksi. Juuri tällä hetkellä on päärakennuksessamme "huumaava" paistetun pulla tuoksu... Eilen vaimoni käytti kesävieraitamme Kemin kuvataiteilijoiden Muraali-tapahtumassa ja illansuussa Ajoksen uimarannalla. Tänään tavoitteena on lähteä Selkäsaaressa käymään ja kukatien ajella lähivesillä.

Se on jo heinäkuun puoliväli - kyllä...

Se on jo heinäkuun puoliväli - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin huoltoasemalla tankkaamassa kesäautomme ja täytin samalla kaksi viiden litran kanisteria venebensiiniä - varmuuden vuoksi. Kotiin tultuani menin istuskelemaan varastorakennuksemme lipan alle, sillä taivaalta tuli muutama sadepisara. Siinä istuskellessani kävi mielessä, että ihmisellä - kenellä tahansa, minullakin - on hyvin vähän sellaisia asioita, jotka on aivan pakko tehdä. Jos kaiken turhan, turhanpäiväisen jättäisi pois/tekemättä, selviäisi aika vähällä. Mikä ihme se pistää koheltamaan/touhuamaan/tekemään sitä sun tätä ja yhtä sun toista...

Oliko se taas ikärasismikortti käytössä...

Oliko se taas ikärasismikortti käytössä... Näin totesi tuttavani, jolle vuoden 2017 kuntavaaleissa kerroin tuntemuksiani vaalien tuoksinassa. Kerroin hänelle silloin, että aistin nuoruuden ylenpalttista ihannointia sekä kokemaani ikärasismi-irrottelua. Ikäänkuin kuntavaaleissa ei olisi saanut olla ikäisiäni ehdokkaita. Silloinkin totesin, että kuntavaaleissa ei ole yläikärajaa, sen sijaan alaikäraja on eli 18 vuotta, jota ei mielestäni ole syytä missään nimessä alentaa. "Tuskin sentään, en ainakaan itse tällä kerralla sellaista tuntenut." totesin hänelle. Toki olin Kemissä iältäni vanhin kuntavaaliehdokas, tuskin ajatuksiltani. Sen olen kuntavaalien yhteydessä todennut, että henkilö, jolla ei käytännössä ole minkäänlaisia aktiivisia, toimivia taustavoimia liittyen: Yhdistystoimintaan, urheiluun, musiikkimaailmaan, hyväntekeväisyysmaailmaan, harrastustoimintaan, yritysmaailmaan, uskontoon, jne. on lähes mahdotonta saada reipasta äänimäärää aidosti rehellisin toimenpitein. Sitä on aika lailla omillaan, yksinäinen susi. On myös avoimesti todettava, että minun äänestäjäkuntaani on paljon poistunut keskuudestamme, niin kuin minua on aiemmin valistettu. Se on murheellista... On mielenkiintoista seurata, onko koulutustaustalla ja työelämäkokemuksella minkäänlaista painoarvoa lähestyvissä luottamustoimivalinnoissa valtuustokaudelle 2021-2024. Sen näkee viimeistään elokuun alussa.

Eräs Facebook-tekstini tänään...

Kävin hetki sitten Kemin keskustassa pankkiasioilla. Muutin taas erään laskutuksen e-laskuksi, hyvä niin. Ajelin sisäsataman kautta Pursiseuran kupeeseen. Tuttu henkilö eli Kemin Kuvataiteilijoiden Jukka Halttunen tervehti valkoisen teltan kupeesta nurmikolta. Olihan se pakko mennä alustavasti tutustumaan alla olevaan asiakokonaisuuteen: Kemin keskustaan maalataan muraali yhteisötaideteoksena Kemiin on maalattu useita näyttäviä muraaleja viime vuosien aikana. Kemissä valmistellaan uutta muraalia eli seinämaalausta. Tällä kertaa teos toteutetaan yhteisöllisesti. Kemin kuvataiteilijat kutsuvat kiinnostuneita maalaamaan oman osansa tulevaan muraaliin taidebasaariin, joka järjestetään taidebasaarin teltassa Kemin Pursiseuralla huomisesta eli lauantaista alkaen ensi viikon lauantaihin kello 11–17. Muraalin aiheena on ihana Kemi. Muraali sijoittuu Kemin keskustaan. Teos rahoitetaan Lapin Liiton Kulttuurin kumppanuuksia -hankkeella.

Maakuntavaalit 13.01.2022 - kyllä...

Aluksi muualta lainattua tekstiä: Vuodenvaihteen jälkeen pidettävät maakuntavaalit voitaisiin käydä siten, etteivät puolueiden puheenjohtajat ja ministerit asettuisi niissä ehdolle, ehdottaa RKP:n puheenjohtaja, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson. Henrikssonin ajatus kumpuaa siitä, että puolueen johtohahmoilla on jo ennestään paljon työkuormaa. –  Me puheenjohtajat olemme kansanedustajia, osa meistä on ministereitä ja moni meistä on myös kuntapolitiikassa, Henriksson perustelee. Henriksson pitäisi sitä palveluksena demokratialle, jos vaalit käytäisiin sellaisten ehdokkaiden välillä, jotka pystyvät paneutumaan tehtäväänsä. –  Me saamme demokratiaan uuden tason, ja se tulee vaatimaan valituilta henkilöiltä paljon työtä. Se voisi olla demokratian näkökulmasta hyvä viesti, että myös puolueen puheenjohtajat näkevät tämän. Ettei vain ajateltaisi äänimäärää, jonka puheenjohtajan mukanaolo takaa. Lue myös: MTV Uutisten kysely: Puolet kansanedustajista ei aio lähteä ehdolle maakuntavaaleissa Vaalilaki ei aseta esteitä puoluejohtajien tai ministereiden ehdokkuudelle, joten Henriksson ehdottaakin uuden yhteisen sopimuksen luomista. Hän toivoo, että puolueiden sisällä keskustelu asiasta käynnistyisi pikimmiten. –  Kysymys on sen kaltainen, että se sopisi hyvin keskusteltavaksi kesän aikana. Elo-syyskuussa nähdään, että mihin on päädytty. Asiasta päättävät lopulta puoluesihteerit kokouksessaan. Ääniharavien puuttuminen voi vaikuttaa aktiivisuuteen Kesäkuun kuntavaaleissa useat puoluejohtajat, myös Henriksson, olivat kotikuntansa ääniharavia. Henrikssonin mukaan päivänpolitiikassa olevien kasvojen puuttuminen ehdokaslistoilta voisi "ehkä jonkin verran vaikuttaa" äänestysaktiivisuuteen. –  Näinhän se ei saisi olla. Voi miettiä, miten on Ruotsissa mahdollista, että siellä on korkea äänestysaktiivisuus, vaikka kansanedustajilla ei ole edes mahdollisuutta osallistua maakuntakäräjille tai kuntavaaleihin. Tämä on tottumuskysymys. Henriksson lisää, että puoluejohtajilla ja ministereillä olisi yhä aktiivinen roolinsa vaalikeskusteluissa ja aluevaalien tärkeyden korostamisessa. "Ajankohta ei optimaalinen" Maakuntavaalit käydään 23. tammikuuta. Näin ollen ennakkoäänestys käynnistyy jo pian loppiaisen jälkeen. Niin - aikaa ensimmäisiin maakuntavaaleihin on puolisen vuotta. Kirottu Koronavirusongelma sekoitti jo kuntaaalit, tuskin sentään maakuntavaaleja. Kohta ilmeisesti eri ryhmittymien ykkösvaltuutetut ja/tai kuntavaaleista pois jättäytyneet syöksyvät vaalikentille...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen - istuskellessamme päärakennuksen terassilla aamukahvilla ja ammulehden lukemisessa - totesimme, että tänään ei taida olla ihmeempää tekemistä. Ei aikaakaan kun vaimoni lähti kauppareissulle ja minä olin tynnyreitä täyttämässä kasteluvedellä ja pensassakset kädessä. Kyllä - vähän siistin orapihlaja-aitaa ja sahasin lisäksi vuoristomännystä hiukan pikkuoksia, että sopii sen ja orapihlaja-aidan välistä ruohonleikkurilla liikkumaan. Illalla haemme kesävieraamme rautatieasemalta.

Katuseurantaa työhuoneeni ikkunasta - kyllä...

Katuseurantaa työhuoneeni ikkunasta - kyllä... Olen seurannut Kainuunkadun liikennettä vuosikymmeniä. Mihinkäpä minä silmäni pistän muualle näppäimistön ja näyttöruudun lisäksi. Jäätyäni eläkkeelle lokakuussa 2008 Koulutuskuntayhtymä Lappiasta olen viettänyt aika paljon aikaa tässä kadun puoleisessa työhuoneessani tietokoneen ääressä. Tietokoneeni ja näyttöpäätteeni ovat muuttuneet moneen kertaan. Osittain ehkä turhaankin. Kovasti ovat muuttuneet myös näkymät katuliikenteestä. Todettakoon, että Kainuunkatu on osa Kemin ns. kevyen liikenteen väylää, joten siinä liikkuu vakiasukkaisen lisäksi monenlaista kulkijaa. Murheellisinta siinä on se, että monia ihmisiä on tottunut - tiettyyn aikaan/tietyllä tavalla - näkemään liikenteessä ja yhtäkkiä he ovat poissa. Hetken sitä mietiskelee tykönään, kyseleekin naapureiltaan, yleensä asia nopeasti selviää: Henkilö on vakavasti sairastunut ja/tai joutunut hoitolaitokseen ja/tai kuollut. Heistä ovat vain muistot, pääsääntöisesti mukavat muistot tallella. Toivottavasti tuttuja katunaapureita vielä näkee katuliikenteessä - pitkään. Niin ja toivottavasti postiauto tuo meille postia kadun varrella olevaan postilaatikkoomme - niin kuin aivan hetki sitten - pitkään... Niin yksi niistä "reikäpäistä" käytti taas katuamme kiihdytysajobaanana - auto vilahti ikkunan ohi, ilmeisesti tumman metallinsininen, äänekäs Golf tai jotain sinnepäin - käsittämätöntä ajoa. En viitsi lähteä tarkistamaan, minne kaveri ajeli. Ilmeisesti sama tyyppi, joka eri kulkuneuvoja kokeilee 40 km/h kadullamme...

Heinäkuun toinen täysi viikko käynnistyy - kyllä...

Heinäkuun toinen täysi viikko käynnistyy - kyllä... Perinteisten aamutoimien ohessa istuskelimme taas kerran päärakennuksen terassilla kahvittelemassa ja aamulehteä lukemassa. Pilvinen mutta kohtalaisen lämmin ilma, saisi hiukan sataa. Keskustelimme viime öisestä EM-jalkapallon loppuottelusta, jonka minä katselin loppuun saakka. Sen näki viime hetkellä jatkoajalla kentälle tulleiden englantilaispelaajien kehonkielestä, että tästä ei Englannin kannalta hyvää seuraa. Eikä seurannut. Raastavan tiukassa ja vastuullisessa tilanteessa kantti ei nuorilla miehillä pitänyt. Toki on heti todettava, että Italian maalivahti oli erinomainen. EM-jalkapallo tällä erää on nyt sitten siinä - hyvä niin... Nyt olisi hyvä ilma tehdä jonkin verran pihahommia, jatkaa siitä, mihin viime viikon helteillä jäätiin. Huomenna saamme kaksi kesävierasta junantuomana illalla - Anna ja Isla - Helsingistä muutamaksi päiväksi. Mukava juttu.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen, päärakennuksen terassilla istuskellessamme totesimme hellepäivän läsnäolon. Säätiedotusten mukaan piti sunnuntaina olla sateita Perämeren pohjukassa. Ukkonen etäällä jyrisee, joten sateen mahdollisuus on olemassa. Kyllä maa kaipaa sadetta. Rajanaapurimme Arto Perkiö käväisi juttelemassa. Pohjoisen kalareissulla oli liukastellut jokikivissä ja loukannut oikean kätensä, soittokätensä. Monien vaiheiden jälkeen murtuma leikattu ja kipsattu. Pitkä sairasloma edessä. Pakko kirjoittaa: Onneksi ei käynyt pahemmin. Iltaa ja EM-jalkapallon - Italia-Englanti - loppuottelua odotellessa...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme lähteä käväisemään Selkäsaaressa - kyllä. Ajelimme Tampereen Säästö-Texin kautta. Vaimoni hoiti ostoskuviot. Pysäköin auton tutun auton taakse. Vuopalan Matin viininpunainen Volvo 840. Kohta Matti tulikin paikanpäälle. "Tällaista köpöttelyä tämä minun liikkuminen on nykyään." hän totesi. Totta - askel oli lyhyen sorttista. Vaihdoimme muutaman sanan muun muassa vanhoista autoista. Totesin hänelle:"On mukava nähdä, että Sinäkin ajelet vielä vanhalla autolla. Autolla, joka oli aikanaan huipputuote, toki vieläkin." Ajelimme Hahtisaareen ja sieltä Selkäsaaren pohjoispäätyyn. Vesi oli aika alhaalla. Nousimme rinnettä ylös mökille. Kaikki kunnossa ja kirjosieppokonsertti alkoi välittömästi. Olimme päättäneet, että tänään emme tee yhtään mitään. Näin teimme, ainoastaan kivi-istutuksia vaimoni kasteli, sen verran oli sadevettä vielä jäljellä. Istuskelimme varjossa ja maistelimme pari lasillista valkoviintä. Yleensä emme puhu politiikkaa, mutta tällä kertaa jonkin verran paikallista kuntapolitiikkaa ihan myönteisessä hengessä. Vaimoni totesi:"Jos päätät luopua kuntapolitiikasta, ala virkkaamaan patalappuja!" Kyllä - hän varmaan muisteli taannoisia elvistelyjäni patalapuista. Pikkupoikana virkkasin niitä ja annoin joululahjoiksi meillä usein käyville vanhuksille, mummoille. Muun muassa Ylitalon Anna ja Nykäsen Tilda taisivat saada lahjaksi virkkaamani patalaput parina kolmena jouluna. He kävivät usein meillä kauppareissuillaan kahvittelemassa. Tie, oikeastaan kärrypolku kulki tonttimme läpi. Siihen maailman aikaan ei ollut vielä nykyistä Kainuunkatua... "Patalappuja virkkaamaan, ei huono, katsotaan nyt, miten nämä luottamustoimikuviot etenevät." totesin aistiessani vaimoni rennon leikinlaskun. Paljon oli liikennettä merellä. Myös niitä vesiliikenteen - monien mielestä - turhakkeita eli vesiskootteita. Mukava oli käydä saaressa, mutta vielä mukavampi tulla takaisin kotiin.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Sitä, että aina en minäkään onnistu saamaan kysymyksiini vastauksia, ehdotuksiini kommentteja enkä - omasta mielestä perin juurin yksinkertaisiin, selkeisiin ja järkeviin näkemyksiini myönteistä vastakaikua. Tuntuu siltä, että valitettavan monet ulkopuoliset ihmiset, joiden kanssa joudun tekemisiin elävät jonkinlaisessa utuisessa harhamaailmassa, jossa ei ole sijaa perinteisiin, asiallisiin toimintatapoihin. Mitä minä silloin teen, jos palikat eivät ala loksahdella "säällisessä ajassa" paikoilleen? Sellaisina hetkinä palaan ajatuksissani 1960-luvun loppupuolelle A. Ahlström Osakeyhtiön Kauttuan hienopaperitehtaalle, jossa olin opiskeluaikoina vuoromestareiden lomittajana. Muistelen tehtaan ylimestarin sanoja opiskelijoille järjestetyssä iltatilaisuudessa. Hän totesi minulle vapaasti muisteltuna muun muassa:"Aki, elämässä täytyy olla aina vaihtoehtoja. Vaikka joskus tuntuu siltä, että kaikki kaatuu päälle ja taivas putoaa niskaan. Ja niitä vaihtoehtoja on, voit olla varma - aina." Tähänastisen elämäni aikana olen opetellut niin sanotun asioiden nollaamisen. Omasta mielestä olen siinä kohtalaisen hyvin onnistunut, en jää liiemmälti "märehtimään" menneitä. Minulla on hyvin vähän niin sanottuja "elämän ja kuoleman kysymyksiä". Tein mielestäni asiallisen kuntavaalikampanjan tavoitteena tukea omalta osaltani Kemin Keskustan ryhmää teksteilläni lähes päivittäin. Odotan elokuun alkupuolta ja lähestyvän valtuustokauden 2021-2024 käytännön aloitusta...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Valtiontalouden tarkastusvirasto oli taannoin lähettänyt kirjekuoren. Aineistoa liittyen kuntavaalien vaali- ja puoluerahoitusvalvontaan. Ilmoitusvelvollisuus vaalirahoituksesta kuntavaaleissa 2021 - kyllä. Aineistossa psyykataan kuntavaaleissa mukana olleita tekemään vaalirahoitusilmoitus sähköisessä asiointipalvelussa viimeistään 16.8.2021 klo 15.00 mennessä. Sen tein, helppo juttu, homma hoidettu. Vakuutin, että kuntavaalirahoitukseni oli alle 800 euroa. Sen olin ilmoittanut jo ennakkoilmoituksenakin. Kuntavaaleissa mukana olleet, täyttäkäähän ilmoituslomakkeet hyvissä ajoin ettei mustapukuiset valtiontalouden tarkastusviraston henkilöt ilmesty kotiovellenne kovistelemaan...

On mukava herätä tällaiseen aamuun - kyllä...

On mukava herätä tällaiseen aamuun - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen istuskelin yksin hetken aikaa päärakennuksen terassilla kahvittelemassa ja aamulehteä lukemassa. Aurinko oli vielä ison koivun takana, oli tyyntä ja hiljaista. Kävi takaraivossa ajatus, että tänään en puutu mihinkään, en kirjoita menneistä - pääsääntöisesti mukavista muistoista - olen vaan. No toki sen verran, että tilattuamme Lapin Kansa-lehden on pakko todeta, että siinä on ollut viime aikoina jonkin verran Meri-Lapinkin uutisointia/artikkeleita, hyvä niin...

Kyllä kaiholla muistelen entisiä hyviä aikoja ammattijärjestöelämässä - kyllä...

Kyllä kaiholla muistelen entisiä hyviä aikoja ammattijärjestöelämässä - kyllä... Nimenomaan 1990-luvun loppupuolen 2000-luvun alkupuolen tapahtumia ollessani muun muassa OAJ:n Opettaja-lehden toimitusneuvostossa ja AOO:n hallituksessa. Muistelen nimenomaan tiedottamista ja kokouksiin valmistautumista. Saattoi olla 100%:n varma, että kokouksiin esityslistat tulivat aina täsmällisesti hyvissä ajoin ja ne olivat selkeitä. Niihin oli äärettömän helppo etukäteen valmistautua, kysyä lisätietoja tarvittaessa. Asiat oli ryhmitelty yksiselitteisen asiallisesti eikä niissä ollut - näin haluan julkisesti muistella - turhanpäiväisiä jaarituksia. Eri asiakokonaisuuksista oli helppo tehdä päätöksiä. Olen joutunut viime aikoina - näinä some-maailma aikoina - lukemaan sähköpostiviestejä, että esityslista jaetaan osallistujille kokouksessa. Esiyslista jaetaan osallistujille kokouksessa merkitsee osallistujien pahanpäiväistä aliarviointia. Kyllä kokoukseen osallistuvalla on oltava kaikki tarvittava tieto - etukäteen jaetun esityslistan muodossa - tällaiseen kokouskäyttäytymiseen minä olen "edellisessä elämässäni" eli valtakunnantason ammattijärjestötoiminnassa tottunut.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Päärakennuksen autotallissa tänään - kyllä. "Ulkoilutin" Mersua eli pistin käyntiin ja peruutin ulos autotallista. Annoin käydä jonkin aikaa. Katunaapurin kanssa oli aikanaan puhetta, että autolla pitäisi ajaa silloin tällöin edes viitisenkymmentä kilometriä. Niinpä. Auto on tällä hetkellä pois liikennekäytöstä ja talvirenkaat alla... jettuani auton takaisin talliin kiinnitin huomiota kolmeen, isoon muutto- ja kuljetuslaatikkoon. Ne ovat olleet hyllyssä muutaman vuoden. Täytin ne aikanaan tärkeillä ja "tärkeillä" aineistoilla työhuoneeni kirjahyllyköstä ja autotallin kaapeista. Siinä vaiheessa - siivotessani autotallia - vein Syväkankaan Moni-Tarmoon monta kuormaa tavaraa. Niin - nuo muutto- ja kuljetuslaatikoiden sisällöt olen päättänyt jossakin sopivassa välissä käydä vielä ainakin kertaalleen läpi. Milloin, sen aika näyttää...