Katuseurantaa työhuoneeni ikkunasta - kyllä...

Katuseurantaa työhuoneeni ikkunasta - kyllä... Olen seurannut Kainuunkadun liikennettä vuosikymmeniä. Mihinkäpä minä silmäni pistän muualle näppäimistön ja näyttöruudun lisäksi. Jäätyäni eläkkeelle lokakuussa 2008 Koulutuskuntayhtymä Lappiasta olen viettänyt aika paljon aikaa tässä kadun puoleisessa työhuoneessani tietokoneen ääressä. Tietokoneeni ja näyttöpäätteeni ovat muuttuneet moneen kertaan. Osittain ehkä turhaankin. Kovasti ovat muuttuneet myös näkymät katuliikenteestä. Todettakoon, että Kainuunkatu on osa Kemin ns. kevyen liikenteen väylää, joten siinä liikkuu vakiasukkaisen lisäksi monenlaista kulkijaa. Murheellisinta siinä on se, että monia ihmisiä on tottunut - tiettyyn aikaan/tietyllä tavalla - näkemään liikenteessä ja yhtäkkiä he ovat poissa. Hetken sitä mietiskelee tykönään, kyseleekin naapureiltaan, yleensä asia nopeasti selviää: Henkilö on vakavasti sairastunut ja/tai joutunut hoitolaitokseen ja/tai kuollut. Heistä ovat vain muistot, pääsääntöisesti mukavat muistot tallella. Toivottavasti tuttuja katunaapureita vielä näkee katuliikenteessä - pitkään. Niin ja toivottavasti postiauto tuo meille postia kadun varrella olevaan postilaatikkoomme - niin kuin aivan hetki sitten - pitkään... Niin yksi niistä "reikäpäistä" käytti taas katuamme kiihdytysajobaanana - auto vilahti ikkunan ohi, ilmeisesti tumman metallinsininen, äänekäs Golf tai jotain sinnepäin - käsittämätöntä ajoa. En viitsi lähteä tarkistamaan, minne kaveri ajeli. Ilmeisesti sama tyyppi, joka eri kulkuneuvoja kokeilee 40 km/h kadullamme...