perjantai 21. joulukuuta 2018

Faktapohjaisessa journalismissa ei ole sijaa kompromisseille...

Hmmmmm - niinpä -  jos medialla ei ole yleisönsä luottamusta, sillä ei ole jäljellä mitään.
Näin se kaikessa yksinkertaisuudessaan on, asia erikseen on trumpit, putinit, jne. patologiset valehtelijat, jotka voivat suoltaa valetta suut silmät täyteen joutumatta siitä - ainakaan välittömästi - vastuuseen...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:
Kotimaa    |   Päätoimittajalta

Faktapohjaisessa journalismissa ei ole sijaa kompromisseille

Der Spiegelin tapauksen jälkipuinnissa voi kuitenkin löytää jotakin myönteistä, kirjoittaa HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

MUISTAN edelleen sen epäuskoisen hämmennykseni. Fiksuna pitämäni hollantilainen toimittaja oli juuri ehdottanut, että olisin kirjoittanut sepitteellisen haastattelun.

Kesällä 1999 Jugoslavian ilma­pommi­tukset olivat hiljan päät­ty­neet Bal­ka­nilla. Päiväni oli kulunut haastattelemalla albaanisissejä Kosovossa. Uutiskiire oli kova. Mietin ääneen, ehtisinkö vielä seuraamaan vetäytyvien serbiperheiden tilannetta.

Ilmeenkään värähtämättä tuo toimittaja ehdotti ratkaisuksi valehtelua. ”Kyllähän sinä tiedät, mitä he sanovat. Keksi päästäsi nimet, ja juttu on kasassa.”

SAKSALAINEN Der Spiegel -lehti pyysi kuluneella viikolla vuolaasti anteeksi. Sen tähtitoimittaja Claas Relotius oli osoittautunut huijariksi.
Tiukasta laaduntarkkailustaan tunnetulle lehdelle tilanne on katastrofaalinen. Relotiuksen tapaus ei ole kansainvälisesti ainutkertainen, mutta ajankohta on mahdollisimman huono. Laadullaan kilpailevat viestimet ovat asemoituneet valemedioiden vastavoimaksi.

Totuudellisuus on ympäri maailmaa jo muutenkin kovan röykytyksen kohteena. Kun Der Spiegelin kaltaisen maailmanlaajuisesti tunnetuimpiin kuuluvan mediabrändin sisältä paljastuu yleisön luottamusta pitkäaikaisesti ja systemaattisesti väärin käyttänyt ihminen, siitä seuraa eittämättä jälkijäristyksiä koko mediakenttään.

Der Spiegelillä voi mennä vuosia yleisön luottamuksen palauttamiseen.
VIISITOISTA vuotta sitten vierailin ensimmäistä kertaa The New York Timesin toimituksessa kansainvälisen toimittajaryhmän kanssa. Lehti oli tuolloin samankaltaisessa tilanteessa kuin Der Spiegel on juuri nyt. Päätoimittaja Howell Raines ja toimituspäällikkö Gerald Boyd olivat eronneet, kun lehden toimittaja Jayson Blair oli osoittautunut valheellisten juttujen sarjatehtailijaksi.

Kaksi kuukautta aikaisemmin nimitetty uusi päätoimittaja Bill Kellerkuvaili, kuinka pitkä matka lehdellä olisi edessään maineensa palauttamiseksi. Haavat olivat vielä auki. Tapauksen aiheuttaman šokin pystyi aistimaan toimittajien kanssa keskustellessa.

Kellerin rauhallisuus teki kuitenkin vaikutuksen. Hän tuntui olevan edeltäjäänsä harkitsevaisempi. Rainesin arvioitiin yllyttäneen lehden journalisteja liikaan keskinäiseen kilpailuun.

On ilmeistä, että Der Spiegelillä voi mennä vuosia yleisön luottamuksen palauttamiseen. The New York Timesin esimerkki osoittaa, että vaikeastakin tilanteesta on mahdollista nousta. Ero yleisessä ilmapiirissä on silti melkoinen verrattuna viidentoista vuoden takaiseen.

Luottamus mediaan on heikentynyt. Viestimet ovat aktiivisten politisoituneiden hyökkäysten kohteena erityisesti sosiaalisessa mediassa.

DER SPIEGELIN tapauksen jälkipuinnissa voi kuitenkin löytää jotain myönteistä. Toimituksissa ympäri maailmaa pohditaan parhaillaan yhä aktiivisemmin, kuinka varmistaa oma journalistinen työprosessi niin, ettei vastaavaa pääsisi tapahtumaan missään olosuhteissa.

Voimakkaan murroksen keskellä työskentelevissä toimituksissa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, ettei liiallinen kilpailu altista journalisteja toimimaan epäeettisesti.

Laadunvarmistus ja sen kehittäminen ovat jatkuva prosessi.
Faktapohjaisuuteen perustuvan toimituskulttuurin on oltava vahva – niin vahva, että se ohjaa päivittäin yksittäisiä journalisteja ja kokonaisia toimitusyhteisöjä havaitsemaan mahdolliset väärinkäytökset ja viheltämään pilliin ennen kuin on liian myöhäistä. Laadunvarmistus ja sen kehittäminen ovat jatkuva prosessi, myös Helsingin Sanomissa.

VIIME päivinä on keskusteltu muun muassa siitä, ajavatko tietyt journalistisen kerronnan muodot kohti valheellisuutta. Altistaisiko esimerkiksi narratiivinen eli tarinallinen kerronta väärennöksille ja valheille?

Itse en usko tähän, jos toimituskulttuuri on eettisesti terveellä pohjalla. Samojen eettisten normien ja laatukriteereiden tulee läpäistä kaikki journalistisen kerronnan eri muodot. Toisin sanoen: yleisön on kyettävä aina luottamaan siihen, että viestimet perustavat tietonsa varmistettuihin lähteisiin.

Luottamuksen ytimessä on myös läpinäkyvyys. Jokaisen toimittajan – niin aloittelevan journalistin ja kokeneen tähtitoimittajan kuin päätoimittajankin – on kyettävä kaikissa tilanteissa perustelemaan journalistiset valintansa ja juttujensa sisältö Journalistin ohjeita vasten.

Läpinäkyvyys tarkoittaa myös sitä, että tiedotusväline oikaisee tekemänsä virheet viipymättä.

KULUNEELLA viikolla Julkisen sanan neuvosto juhli 50 vuoden taivaltaan. Puheenjohtaja Elina Grundström esitti juhlapuheessaan huolensa muun muassa suomalaisten viestinten vähenevistä toimitusresursseista.

Laadukkaan toimitustyön edellytyksenä on kyky käsitellä ja tarkastaa jutut riittävällä tavalla ennen julkaisua. Der Spiegelin tapaus osoittaa, kuinka vakavasta asiasta on kyse.

Toimittajan ei tule pahassakaan paikassa päätyä tekemään yhtä ainoaa kompromissia suhteessa totuuteen.
Olen vuosien mittaan käyttänyt Kosovo-esimerkkiä journalistien koulutustilaisuuksissa. Kantavana ajatuksena on ollut se, että toimittajan ei tule pahassakaan paikassa päätyä tekemään yhtä ainoaa kompromissia suhteessa totuuteen.

Sekä Jayson Blair että Claas Relotius ovat esimerkkejä toimittajista, joille houkutus hyödyntää valheita oli käynyt liian suureksi. Lopulta molemmat upposivat sepitteidensä mukana. He myös aiheuttivat mittavaa vahinkoa tiedonvälityksen uskottavuudelle.

Niin kauan kuin kansalaiset pitävät riippumatonta tiedonvälitystä avoimen demokratian kulmakivenä, toimitusten on lunastettava päivittäin lupaus faktaperusteisuudesta. Jos medialla ei ole yleisönsä luottamusta, sillä ei ole jäljellä mitään.

Seitsemän tähden liike puoluerekisteriin...

Hmmmmm - niinpä - yrittänyttä ai laiteta sano...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:

Seitsemän tähden liike puoluerekisteriin

Puoluerekisterissä on lisäyksen jälkeen 19 puoluetta.
Paavo Väyrynen
Paavo Väyrynen tiedotustilaisuudessaan eduskunnassa Helsingissä 16. marraskuuta
Paavo Väyrynen tiedotustilaisuudessaan eduskunnassa Helsingissä 16. marraskuuta.Martti Kainulainen / Lehtikuva
Kansanedustaja Paavo Väyrysen (tl.) perustama Seitsemän tähden liike on merkitty puoluerekisteriin. Asiasta kertoo oikeusministeriö tiedotteessa. Puoluerekisterissä on lisäyksen jälkeen 19 puoluetta(siirryt toiseen palveluun).
Puoleen perustamiseksi vaaditaan vähintään 5 000 kannattajakorttia. Seitsemän tähden liike kertoo verkkosivuillaan muun muassa puolustavansa Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuutta.
Väyrynen päätti perustaa uuden puolueen, koska hän on riitaantunut edellisen puolueensa Kansalaispuolueen nykyisten johtajien kanssa. Keskustasta Väyrynen erosi viime keväänä.
Lue myös:
Väyrysen korttitemppu onnistui: 5000 kannattajakorttia uudelle puolueelle
Paavo Väyrynen perusti taas uuden poliittisen liikkeen

UPI:n tutkija: Yhdysvaltojen puolustusministeri Mattisin lähtö lisää globaalia epävarmuutta...

Hmmmmm - vai niin - Syyrian sekava tilanne muuttuu entistäkin sekevammaksi. Todennäköisesti tilanne ei rauhoitu kymmeniin vuosiin - valitettavasti. Vihan pilvi leijuu koko Lähi-Idän yllä...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:

UPI:n tutkija: Yhdysvaltojen puolustusministeri Mattisin lähtö lisää globaalia epävarmuutta

Epävarmuuden kasvu vaikuttaa eniten pieniin maihin, kuten Suomeen ja Ruotsiin, arvioi Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak.
Yhdysvaltain puolustusministeri
USA, Venäjä ja Syyria
USA, Venäjä ja Syyria
Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ilmoitti keskiviikkona vetävänsä Yhdysvaltojen joukot pois Syyriasta. Yhdysvalloilla on tällä hetkellä Syyriassa noin kaksi tuhatta sotilasta. Päivä ilmoituksen jälkeen puolustusministeri James Mattisilmoitti eroavansa tehtävästään.
Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak arvioi Ylen aamu-tv:ssä, että puolustusministeri Mattisin lähtö lisää selvästi globaalia epävarmuutta, sillä Mattisin ulkopolitiikka on ollut ennustettavaa – hän on toiminut Yhdysvaltojen liittolaissuhteiden ja kansainvälisen yhteistyön takuumiehenä.
– Mattis on joutunut hyvin usein korjaamaan Trumpin lausuntoja – rauhoittelemaan ja kertomaan eri tahoille, kuten Suomelle ja Ruotsille, että ei kannata huolestua ja näin tilanne oikeasti on, Pasternak luonnehtii.
Hänen mukaansa globaalin epävarmuuden kasvu vaikuttaa eniten pieniin maihin. Pasternakin sanoo, että Mattis tunsi Pohjoismaat hyvin ja nyt tehtävään voi tulla henkilö, joka ei tunne Skandinaviaa niin hyvin.
Vakavin ongelma Syyrian tilanteessa on Pasternakin mukaan se, että Yhdysvaltojen liittolaisille ei kerrottu Trumpin päätöksestä vetää joukot pois etukäteen.
– Israel näytti olevan ainut Yhdysvaltojen liittolainen, joka tiesi päätöksestä etukäteen.
Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro sanoo,että Yhdysvallat on sössinyt politiikkansa Lähi-idässä ja Venäjä näyttäytyy alueen toimijoille johdonmukaisempana ja luotettavampana liittolaisena ja on sen takia ottanut isomman roolin alueella.
Kangaspuron mukaan Mattis on ollut keskeinen toimija Yhdysvaltojen ja Venäjän vuoropuhelun ylläpitäjänä. Hänen mukaansa vuoropuhelulla on estetty, etteivät suurvaltojen joukot törmäisi ja joutuisi taistelukontaktiin Syyrian sodassa.
– Hän on näytellyt Venäjän näkökulmasta positiivista roolia suurvaltapolitiikassa ja realismin tuomista ulkopolitiikkaan, ettei kaikkia ovia potkita hajalle.
Kangaspuro uskoo, että Venäjä ja Bašar al-Assad tulevat jatkamaan taistelua Syyriassa Isisiä vastaan jatkossa ilman Yhdysvaltoja. Hänen mukaansa Isis ei välttämättä ole vielä lyöty Syyriassa.
Lue lisää:
Analyysi: Puolustusministeri Mattisin lähtiessä Trumpin hallinnosta poistuu ulkopoliittista kokemusta sekä liittolaissuhteiden ja kansainvälisen yhteistyön takuumies
Trumpin päätös joukkojen pois vetämisestä Syyriasta ei välttämättä pidä – UPI:n Aaltola: "Presidentti puhuu omille ydinkannattajilleen"
Presidentti Trumpin ilmoitus vetää joukot Syyriasta herättää hämmennystä Yhdysvalloissa
Trump hehkutti sotilaiden kotiuttamispäätöstään Twitterissä
Yhdysvallat vetää nopealla aikataululla sotilaansa Syyriasta – kotiutus kestää kahdesta kolmeen kuukautta

Äärioikeisto ja -vasemmisto ovat lähellä toisiaan – todiste nähtiin itsenäisyyspäivänä...

Yrjö Rautio

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:

Yrjö RautioPolitiikka    |   Kolumni

Äärioikeisto ja -vasemmisto ovat lähellä toisiaan – todiste nähtiin itsenäisyyspäivänä

Todelliset isänmaan ystävät ovat aina löytyneet maltillisista voimista, eivät koskaan ääriliikkeistä, eivätkä niistä, jotka isänmaallisuuttaan eniten huutavat, kirjoittaa Yrjö Rautio.







VASEM­MISTO­LIITON kansan­edustaja Markus Mustajärvi puhui itsenäisyys­päivänä Suomen kansa ensin -liikkeen mielenosoituksessa.

Se osoittaa jälleen kerran, etteivät äärioikeisto ja -vasemmisto sijaitse janan ääripäissä, vaan ympyrän kaarella aivan toistensa kyljessä, jopa toistensa sylissä.

Suomen kansa ensin on liike, jolle perussuomalaisetkin ovat liian maltillisia. Mustajärven esiintyminen sen tilaisuudessa onkin herättänyt suurta hämmennystä hänen omassa puolueessaan. Puheenjohtaja Li Andersson tuomitsi sen jyrkästi. Vasemmistoliitolla on hänen mukaansa nollatoleranssi rasismiin eikä puolue hyväksy edustajiensa esiintymisiä yhdessä äärioikeiston kanssa.

Andersson on keskustellut tapahtuneesta Mustajärven kanssa. Sillä ei ole ollut vaikutusta, vaan Mustajärvi on jatkanut esiintymisensä puolustelua. Se ei yllätä, sillä hän näyttää yleensäkin vähät välittävän puolueensa linjauksista, eduista ja maineesta. Hän toimi jo kauden 2011–2015 Jyrki Yrttiahon kanssa omana eduskuntaryhmänään puoluettaan vastaan.

Mustajärvi sanoo halunneensa kertoa, ettei ”isänmaallisuus ole vain sinivalkoista”, ja että isänmaallisia voivat olla myös vakaumukselliset kommunistit. Tietenkin voivat. Esimerkiksi Suomen kommunistisen puolueen SKP:n entinen puheenjohtaja Aarne Saarinen oli epäilemättä isänmaallisimpia poliitikkojamme.

MUTTA mitä tarvetta on kilpailla isänmaallisuudesta liikkeen kanssa, josta on isänmaalle silkkaa vahinkoa ja häpeää? Suomalaishollantilaisen Marco de Witin johtama joukkio on osanen kansainvälistä kiihkonationalismin, rasismin ja fasismin nousua, joka on nyt pahin demokratian, ihmisoikeuksien ja sivistyksen uhka läntisessä maailmassa.

Sanoi vieraileva tähti mitä tahansa, tärkeimmäksi – tai ainoaksi – viestiksi jää, että hän tunnustaa isäntiensä isänmaallisuuden. Isännät hehkuttivatkin Mustajärven esiintymistä ”äärimmäisen suurena kunniana”.

TODELLISET isänmaan ystävät ovat aina löytyneet maltillisista voimista, eivät koskaan ääriliikkeistä, eivätkä niistä, jotka isänmaallisuuttaan eniten huutavat. Suomen onneksi maltillisiin on kuulunut laaja rintama oikealta vasemmalle – myös suurin osa vasemmistoliittolaisista.

Isänmaan etu vaatii nykymaailmassa kansainvälistä yhteistyötä niin politiikassa, taloudessa kuin turvallisuuspolitiikassakin. Siksi isänmaalliset voimat ajavat nyt yhteistyötä eivätkä nationalistista eristäytymistä ja pöyhkeyttä.

Mustajärvi on vakuutellut, että hän on ”punikkina” asioista täysin eri mieltä kuin äärioikeisto. Niinköhän? ”Minä en hyväksy sitä, että EU:n nimissä meidän kansallista päätösvaltaa kavennetaan. Minä en koskaan hyväksy sitä, että kansainvälisten sotaharjoitusten kautta Suomi viedään lähemmäksi Natoa”, hän sanoi mielenosoituksessa.

Mustajärvi on omasta mielestäänkin näistä asioista sama mieltä kuin Suomen kansa ensin -liike, joka ajaa muun muassa puolueettomuutta sekä eroa EU:sta ja eurosta. Nämä asiat ovat politiikan tärkeimpiä vedenjakajia. Onko de Witt nyt sitten jakolinjan vasemmalla, vai Mustajärvi oikealla puolella, vai kenties päinvastoin? Kysymys on yhtä tarpeeton kuin on kysymys, kumpi on isänmaallisempi.

ÄÄRIOIKEISTO ja -vasemmisto näkevät yhtä lailla läntisissä demokraattisissa oikeusvaltioissa ja niiden yhteenliittymissä pelkkää pahaa ja uhkaa ja ihailevat Vladimir Putinin autoritaarista Venäjää. Molemmat elävät menneessä, äärioikeisto 1930-luvun, äärivasemmisto kylmän sodan maailmassa.

Ääriliikkeiden samankaltaisuudella on syvät juurensa. Kansallissosialismi ja neuvostokommunismi olivat saman äidin, totalitarismin, lapsia. Niissä oli eronsa, kuten sisaruksissa aina. Paha oli kirjoitettu jo natsismin ohjelmaan, stalinismi sanoi tarkoittavansa pelkkää hyvää.

Vainotun ja tapetun kannalta on yhdentekevää, tarkoittivatko hänen pyövelinsä hyvää vai pahaa.

Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.

torstai 20. joulukuuta 2018

Henkilökohtaista informaatiota Facebookista...

Olen katsellut kahteen kertaan Yle Areenalta ULKOLINJA: FACEBOOK-DILEMMA-ohjelmat.

Facebook lupasi rakentaa parempaa maailmaa ja yhdistää ihmiset, mutta toisin kävi. Kuinka Facebookista tuli uhka yksityisyydelle ja demokratialle? Facebook luovutti tietoisesti käyttäjien henkilötietoja ulkopuolisille, mutta miksei ongelmaan tartuttu heti sen paljastuttua? Millainen on Facebookin tulevaisuus tämän jälkeen? Sosiaalisen median palvelusta globaaliksi manipulointikoneeksi? Onko jättiyhtiön toiminta kääntynyt jo yhteiskuntaa vastaan? Miksi massiiviseen valeuutisvirtaan ei Facebook ole kunnolla kiinnittänyt huomiota?


Kysymyksiin ei ole löytynyt asiallisia vastauksia.

Lopetin käytännössä Facebook-foorumille kirjoitamisen viikko sitten. Toistaiseksi en kirjoita enkä lisää tälle foorumille mitään.

Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut olen pitänyt Blogisivua 01.07.2014 lähtien. Siellä on tällä hetkellä 4883 julkaisua ja 119 luonnosta. Sivuja on käyty katsomassa 203.417 kertaa.

Minulla on Facebook-foorumilla vajaa 400 kaveria. Arvelen, että Blogisivultani löytyy suurimmalle osalle luettavaa/katseltavaa - nyt ja tulevaisuudessakin. Toivon, että moni tästä eteenpäin näin toimiikin. Tätä informaatiota saa jakaa - kiitos.

Blogisivuni löytyvät mm. Kemin kaupungin kotisivuilta tai Googlaamalla Aki Pyykkö.

Kuolema - lähiomaisen, ystävän, tuttavan kuolema on aina yllätyksellinen...

Olemme kohtapuolin lähdössä ystävämme siunaustilaisuuteen Peurasaaren kappeliin raskain mielin ja ajatuksin.
Sen jälkeen osallistumme vainajan pienimuotoiseen muistotilaisuuteen...

Jatkoa edelliseen:

Kyllä - pitkäaikainen ystävämme Margit Knihtilä o.s. Niskanen siunattiin haudan lepoon tänään iltapäivällä. Saattajina oli runsaslukuinen lähisukulaisjoukko ja muutamia ystäviä.
Merihovissa pidetty muistotilaisuus oli erittäin lämminhenkinen tapahtuma, jossa Margittia muisteltiin lukuisin puhein.

Itse en pitänyt puhetta. Miksi? Siksi, että Margittiin ja hänen edesmenneeseen aviomieheen Vilho, Viljami, Vilikki Knihtilään - entiseen kalakaveriini - olisi ollut paljon henkilökohtaisia muistoja ja puheestani olisi tullut tilaisuuteen aivan liian monisananainen, pitkä.

Jos kuitenkin olisin pitänyt puheen, se olisi ollut jatkumo siihen muistopuheeseeni, jonka Margitin pyynnöstä pidin Vilikin muistotilaisuudessa Kemin seurakuntakeskuksessa. Siinä muun ohessa toin avoimesti esiin, että Vilikki oli se henkilö, joka aikanaan "houkutteli", psyykkasi minut kuntapolitiikkaan vuonna 2000. Hän sanoi minulle:"Valitsetpa minkä puolueen tahansa, minä äänestän sinua."
Viimeksi käytyihin kuntavaaleihin 2017 tein itse enemmän töitä kuin koskaan. Tein jopa oman kuntavaalimainoksen. Sellaisen annoin myös Margitille käydessäni vaimoni Tuulan kanssa hänen luonaan kahvittelemassa.
Myöhemmin hän sanoi tehneensä poikkeuksellisen äänestypäätöksen nimenomaan kevään 2017 kuntavaaleissa...

SHOW MUST GO ON...

Venäjän presidentin Vladimir Putinin yhdenmiehen "selektiivishow" on alkanut Moskovassa. Mielenkiintoista lukea, mitä Yle Uutiset ja Helsingin Sanomat useita tunteja kestävästä tapahtumasta kirjoittavat...

Lueskelin hetki sitten yhteenvedot. 
Yrjö Rautio
Ne noudattelevat samaa linjaa kuin vastaavat vuosien saatossa. Varmaan kysymyksistä ja vastauksista on 95%:sti samoja vuodesta toiseen. 
Ainoastaan muutamat ajankohtaistapahtumat poikkeavat aikaisemmasta. Niihinkin vastaukset on - näin maallikon ajatuksinkin - täysin ennakoitavissa tyyliin:"En minä mutta pojat!"