maanantai 3. syyskuuta 2018

Metsäyhtiöiden pitää itse kouluttaa väkensä, jotta he saavat osaavia työntekijöitä ennätystulosta puskeville tehtailleen...

Olin opetustehtävissä vuosina 1973-2008 eli 35 vuotta. Muistelen niitä aikoja, kun paperiprosessinhoitajat, paperiteknikot ja paperi-insinöörit olivat selkeästi omilla tonteillaan, tekivät heidän koulutustaan vastaavaa työtä.
Kyllä opetusvuosieni loppuaikoina erilaiset jatkokoulutuskuviot ja oppisopimuskoulutukset tulivat tutuiksi. Niistä oli myönteisiä kokemuksia. 
Alla olevassa artikkelissa kerrotaan Metsä Groupin ja UPM:n rekrytointitavoitteista, joissa oppisopimuskoulutus on olennaisessa asemassa - hyvä niin. 
MOLEMMILLA YHTIÖILLÄ koulutus järjestetään yhteistyössä ammatillisten oppilaitosten kanssa. Siitä ei pidä mielestäni livetä. 
Hiukan huolestuttaa tuo yhtiöiden äärimmäinen hanakkuus pohjakoulutustason nostamiseksi perinteisten prosessinhoitotehtävien yhteydessä.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Talous

Metsäyhtiöiden pitää itse kouluttaa väkensä, jotta he saavat osaavia työntekijöitä ennätystulosta puskeville tehtailleen

Metsä Group ja UPM aloittavat laajat oppisopimuskoulutukset.

Metsäteollisuus on ollut Suomen hyvinvoinnin keskeinen perusta sata vuotta, mutta nyt yhtiöiden on välillä vaikea saada osaavaa väkeä tehtaille. Stora Enso on kouluttanut kolmessa vuodessa sata ihmistä Kaukopään tehdaille Imatralla.
KOVAA TULOSTA tekevillä metsäyhtiöillä on vaikeuksia löytää sopivia työntekijöitä.

Metsäalan koulutukseen on hankala saada ihmisiä hakemaan, mutta myös sisäänpäässeitä valmistumaan. Osin syy on se, että metsäalan maine ei ole palautunut entiselleen kymmenen vuoden takaisten kovien irtisanomisten jälkeen, vaikka parin vuoden aikana suomalaiset metsäyhtiöt ovat taas investoineet miljarditolkulla tulevaisuuteen.

Maanantaina Metsä Group ja UPM ilmoittivat aloittavansa laajat oppisopimuskoulutusohjelmat.

METSÄ GROUPIIN kuuluvan Metsä Boardin henkilöstöjohtaja Susanna Tainio näkee koulutusjärjestelmässä parannettavaa, jotta se tarjoaisi riittävästi sopivia työntekijöitä yhtiölle. ”Ilman omaa oppisopimuskoulutusta olisimme vaikeuksissa. Kun ihmisiä jää varsin paljon eläkkeelle, joskus on vaikeuksia löytää työntekijää tilalle.”

Tainio lähettää koulutuksesta päättäville terveisiä, että he muistaisivat, kuinka merkittävä työllistäjä metsäteollisuus on ja vieläpä tasaisesti ympäri maata.

Metsäteollisuus työllistää noin 42  000 ihmistä ja koko tuotantoketju puunkorjuusta lähtien 150  000 ihmistä. Neljännes metsäalan työvoimasta jää eläkkeelle kymmenen vuoden sisällä.

Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa yli 40 prosenttia teollisuuden työpaikoista on metsäteollisuudessa. Tulosta yhtiöt tekevät enemmän kuin juuri koskaan.

METSÄ GROUPIIN kuuluvat Metsä Board, Metsä Fibre ja Metsä Wood ilmoittivat maanantaina ottavansa noin sata henkilöä puolentoista vuoden mittaiseen tutkintotavoitteiseen oppisopimuskoulutukseen.

Soveltuva koulutustausta valittaville on sähköautomaation, prosessi- tai konetekniikan tai puualan perustutkinto tai soveltuva ammattikorkeakoulututkinto. Tainio sanoo, ettei yhtiö sinänsä lupaa varmaa työpaikkaa, mutta oppisopimuskoulutuksen käyneistä lähes kaikki ovat saaneet vakituisen työpaikan.

UPM PUOLESTAAN käynnisti maanantaina haun useaan eri koulutusohjelmaan. Haussa on avoimena yhteensä noin 70 paikkaa, jotka sijoittuvat Kaukaan, Kymin ja Pietarsaaren sellutehtaille sekä Jämsänkosken, Kaipolan, Kaukaan, Kymin, Rauman ja Tervasaaren paperitehtaille sekä Kaukaan sahalle.

UPM Ammattitutkintoon valmistavat koulutusohjelmat koostuvat käytännön harjoittelusta ja teoriaopinnoista. Koulutusohjelmat valmistavat tuotannon, sähkö/automaation sekä mekaanisen kunnossapidon tehtäviin.

MOLEMMILLA YHTIÖILLÄ koulutus järjestetään yhteistyössä ammatillisten oppilaitosten kanssa. UPM:llä on Suomessa käynnissä 15 koulutusohjelmaa, joissa opiskelee 190 henkilöä.

Metsä Groupilla koulutetaan tällä hetkellä noin 60 henkilöä eli ensi vuonna oppisopimuskoulutuksessa saattaa olla jo 160 henkilöä. Stora Enso on kouluttanut kolmen vuoden aikana pelkästään Imatran tehtailleen sata henkilöä.

Oppisopimusajalta saa myös palkkaa, joten ne ovat paljon suositumpia kuin varsinaiset metsäalan koulutuspaikat. Metsä Groupin edelliseen oppikoulutukseen haki tuhat ihmistä, joista 50 pääsi koulutukseen.

lauantai 1. syyskuuta 2018

Erinomainen meritapahtuma tänään 01.09.2018 klo 17.00-21.30...


Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n jäsenistölle suunnittelema meritapahtuma Leila-laivalla toteutui tänään lauantaina 01.09.2018 klo 17.00-21.30 välisenä aikana. Osallistujia oli kaiken kaikkiaan 18 henkilöä. Sää suosi tapahtumaa 100%:sti.

Ajoimme MERIKE:n Leila-laivalla ensin Laitakariin, jossa saimme erinomaisen opastuksen/kertomuksen saaren historiasta. Selostusta elävöittivät saaren opastaulut.
Laitakarista ajoimme Selkäsaaren eteläpäähän. Menomatkalla kahvittelimme ja nautimme pikkusuolaista.
Laiturilta käveleskelimme Kemin Matkailu Oy:n uudelle kota-alueelle. Kotaravintolassa nautimme erinomaisen aterian ja saimme infoa liittyen kesä- ja talvimatkailun kehittämiseen Kemissä.

Sekä MERIKE:n että Kemin Matkailun edustajille luovutimme Länsi-pohjan Insinöörit ry:n yhteistyöesineen Puuta ja Metallia teemalla Me yhdessä pidämme pyörät pyörimässä...

Paluu Selkäsaaresta sisäsatamaan sujui lähes tyvenessä säässä illan hämärtyessä.

Kaikkien osallistujien osalta oli aistittavissa tyytyväisyys meritapahtuman toteutumisesta. Saimme erinomaista palvelua.

Oli puhetta josko vuoden päästä lähdemme Jähdillä liikkeelle vähän etäämmälle... 


perjantai 31. elokuuta 2018

Päiväongella tänään...

Minulla oli tänään havillista aikaa, joten päätin lähteä päiväongelle, vaikka ilma oli aivan liian kaunis onkimiseen ja oli melkein tyven, hivenen tuuli luoteen suunnasta. Samallla reissulla tankkasin kesäautomme ja vein veneeseen kympin bensiiniä...

Hain ostomadot (Kemin Prisma Master-onkimadot) kellarista ja ajelin siis huoltoaseman kautta Hahtisaareen. 

Ajelin Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle taas "keskelle ei mitään" - Kemin Kauppukadun kohdalle sisäsatamaan päin katseltuani. Jähtikin teki lähtöä Kojukallion ohi menevällä väylälle - purjein...

Ankkuri veteen ja kaksi jigionkea ja pilkki veteen. Tuntiin ei tapahtunut yhtään mitään. 

Nostin ankkurin ja annoin veneen lipua Pikkuleton saariryppään suuntaan.Pientä ahventa tuli silloin tällöin. Yritin syöttää lähietäisyydelle heti onginnan alkuvaiheessa ilmaantuneelle kahdelle lokille. Jonkun saivat suihinsa.

Lähellä Pikkuleton saarirypästä sain toivomani särjen. Tutut kuviot ja alta aikayksikön puolet särjestä oli viipaleina. Ahvenia eivät tällä paikalla särjenliha koukuissa kiinnostanut, joten ajelin takaisin lähtöpisteeseen keskelle ei mitään. 
Jähtikin oli ajellut ohi Laitakariin ja tuli sieltä jonkin ajan kuluttua lievään vastatuuleen moottorin työntämänä.

Niinhän siinä kävi, että yli kahden tunnin hiljaiselon jälkeen alkoi tulla tuttuun tyyliin ihan hyvänkokoista ahventa. Pienimmät heittelin läheisyydessä oleville lokeille.

Jos pyydän sinut kalastamaan lähivesille, en taatusti mene takaamaan mitään. Kalaa tulee, jos on tullakseen. Toki siihen hiukan voi itse(kin) vaikuttaa. Itse olen opetellut tätä kymmeniä vuosia. Ei parane kehua kuitenkaan kalantulolla.

Tosin tänäänkin olisin voinut nostaa kalaa enenmmänkin.

Että tuliko paljonkin? Vastaan samaan tyyliin kuin eräs paikkakunnan armoitettu kalamies: Keittää, paistaa ja vähän suolaan. Hän tosin pyysi siikaa ja lohta. Ota siitä sitten selvää sano...

Hahtisaareen ajellessani Jähti lähti taas uudelle reissulle. Ahosen Olli vilkutteli ohjaamosta.

Kotona kysäisin vaimoltani:"Olen käynyt tänä kesänä tähän mennessä kaksitoista kertaa ongella. Kuinka monta muuta veneestä onkijaa olen nähnyt näkökentässäni?" Vaimoni vastasi täsämäällen oikein - ei ensimmäistäkään...

"Ilmainen" merenanti ei näemmä erityisesti kiinnosta.




torstai 30. elokuuta 2018

Minulle toivotettiin siunausta...

Meillä oli illalla vieraana neljä henkilöä, osa Tampereelta ja osa Helsingistä. Mukava iltahetki jutustelun, tutustumisen merkeissä. 
Pois lähtiessän eräs heistä kuiskasi minulle - siunausta. En muista aikaisemmin näin tapahtuneen. Se tuntui erittäin voimaannuttavalta - hyvä niin...

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Kemin lautakuntien ranking-listaus...

Kansan karttuisassa suussa olen kuullut käytävän useinkin keskustelua mm. Kemin kaupungin lautakuntien ranking-listauksesta tyyliin, mikä on tärkein, toiseksi tärkein, kolmanneksi tärkein, jne. lautakunta... 

Olen ollut vuodesta 2000 lähtien valtuuston varajäsenenä ja useiden lautakuntien jäsen ja/tai varajäsen.

Kaikki lautakunnat ovat tärkeitä, siitä ei ole kahta sanaa

Kuitenkin minun näkemykseni mukaan sosiaali- ja terveyslautakunta on ehdottomasti tärkein.
Miksi? 
Siksi, että siellä tehtävät päätökset koskettavat jokaista kemiläistä ja kustannusvaikutukset ovat erittäin merkittäviä koko kunnan talouden kannalta.

Toiseksi tärkeimmäksi arvostan tarkastuslautakunnan toiminnan.
Miksi?
Siksi, että kyseisessä lautakunnassa saa ehdottomasti eniten tietoa kokonaisvaltaisesti koko kaupungin toiminnasta.
Usein on pakko todeta: Ken tietoa lisää, hän tuskaa lisää. Välttämättä kaikkea tietoa ei kykene täysimääräisesti omaksumaan...

Kolmanneksi noteeraan koulutuslautakunnan.
Miksi?
Siksi, että se on lähinnä omaa koulutustaustaani. Koulutustaustaani viitaten em. lautakunnan rinnalle voisin nostaa teknisen lautakunnan...

Niin - näistä asioista voi ja saa olla perustellusti eri mieltäkin...

tiistai 28. elokuuta 2018

Mukava ja hyödyllinen tapaaminen aamulla...


Olen taannoin kirjoittanut, että vuonna 1982 rakennetussa päärakennuksessamme on massiivinen, varaava takka. Se on ollut ahkerassa käytössä.
Siinä on esiintynyt veto-ongelmia varsinkin sytytysvaiheessa. Edesmennyt kirvesmiehemme Unto Postinen pyöristi hiukan poskikanaviin meneviä tiilenkulmia ja piippuun pistettiin hiukan pituutta lisää. Ne auttoivat. 
Mutta viime keväänä alkoi ilmaantua poikkeuksellisen huonoa vetoa. Lopetimme takan käytön.
Heti kohta kävi nuohooja, joka totesi, että suuluukun yläpuolella kolme neljästä tiilestä on ”kaatunut”. Totta, minäkin katsoin valolampun ja peilin avulla, kolme tiiltä on toisessa asennossa.
Aiemman yhteydenoton perusteella tänään aamulla kävi muurari Mauri Salmi Torniosta tutkimassa asiaa. Keskustelimme laajasti takkaan liittyvistä asioista. Hänellä oli valmis ratkaisu takan "seppäämiseksi". Se toteutetaan ensi viikolla. 
Muussa jutustelussa huomasimme, että meillä on monia tuttuja. Maailma on pieni täällä Meri-Lapissakin...

Syyrian Idlibin maakunta > seuraava humanitäärinen katastrofi...

Alla olevassa artikkelissa todetaan: Viime viikkoina Idlibin lähistöllä on näkynyt sotilasoperaation valmisteluja, kuten joukkojen siirtoja. Syyrian armeija on myös tulittanut joitakin alueita tykistöllä. Syyrian ja Venäjän ilmavoimien lentokoneet ovat pommittaneet kohteita Idlibissä jo pitempään. 

Olen - useaankin kertaan aikaisemmin kirjoittanut - että kohta nähdään Syyrian sodan loppuhuipentuma. Näyttävissä, televisioiduissa linja-auto-operaatioissa taistelijoita ja heidän perheitään on rahdattu "turvaan" Idlibiin. 

Kohta Venäjän ja Syyrian ilmavoimat pommittavat säälimättä aluetta ja panssarivaunut jyrisevät alueelle. Satojen, tuhansien taistelijoiden lisäksi kuolee tuhansia, kymmeniätuhansia siviilejä - niin mikäli tässä vaiheessa järjettömiin tapahtumiin ei löydy ratkaisua, edes jonkinlaista neuvottelutulosta... 

Näistä tapahtumista ei kukaan saa maailmassa sulkia hattuunsa - murheellista.

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna: 

Syyriassa Idlibin maakunnan asukkaat pelkäävät hallituksen viimeistä suurhyökkäystä – kolme miljoonaa ihmistä on loukussa

Pohjois-Syyriassa odotetaan hallituksen joukkojen hyökkäystä hetkellä millä hyvänsä.
Syyria
Telttaleiri
Idlibin maakunnassa on satoja tuhansia sisäisiä pakolaisia, jotka elävät hyvin vaatimattomissa oloissa.Yahya Nema / EPA
Pohjoissyyrialaisessa Idlibin maakunnassa tunnelma on pelokas. Syyrian hallitusjoukot näyttävät valmistelevan suurhyökkäystä kapinallisten viimeiseen linnakkeeseen. Edessä voi olla massiivinen pakolaisliike paikasta(siirryt toiseen palveluun), josta pakoreittejä ei juuri ole.
– Jos hyökkäys on laaja, voi olla, ettei ihmisillä ole paikkaa mistä hakea turvaa, koska Turkin raja on suljettu. Hallituksen joukot tulittavat tavallisesti myös maanteitä ja siviilikohteita, sanoo Idlibissä työskentelevä avustustyöntekijä.
Useita vuosia Idlibissä työskennellyt mies ei halua oikeaa nimeään julkisuuteen, joten kutsutaan häntä Mahmudiksi. Hän ei halua tulla tunnistetuksi, kun puheenaiheena on muut asiat kuin avustustyö.

Idlibin pakolaisilla edessään uusi pakomatka

Idlibissä olevien siviilien määrästä on vaihtelevaa tietoa, lukuja näkee kolmen miljoonan molemmin puolin. Maakunnan väkiluku on kasvanut, kun alueelle on kuljetettu ihmisiä Syyrian hallituksen takaisin valtaamilta alueilta. Esimerkiksi Damaskoksen liepeiltä on tullut sekä taistelijoita että siviilejä.
Voi olla, että useita kertoja paenneet ja jo valmiiksi uupuneet ihmiset joutuvat lähtemään uudelle pakomatkalle.
Osa muualta tulleista elää hyvin alkeellisissa oloissa, ilman kattoa päänsä päällä
Idlibissä työskentelevä avustustyöntekijä
– Osa muualta tulleista elää hyvin alkeellisissa oloissa, ilman kattoa päänsä päällä, Mahmud kuvailee.
Idlib on viimeinen maakunta, joka on suurimmaksi osaksi kapinallisryhmien valvonnassa. Syyrian presidentti Bashar al-Assad on vannonut valtaavansa sen takaisin(siirryt toiseen palveluun). Syyrian koillisosat ovat lisäksi Syyrian kurdien käsissä, mutta kurdit yrittävät neuvotella al-Assadin hallinnon kanssa.

Kartta, jossa Syyrian maakunta Idlib, kaupungit Idlib, Hama ja Aleppo
Yle Uutisgrafiikka

Viime viikkoina Idlibin lähistöllä on näkynyt sotilasoperaation valmisteluja, kuten joukkojen siirtoja. Syyrian armeija on myös tulittanut joitakin alueita tykistöllä. Syyrian ja Venäjän ilmavoimien lentokoneet ovat pommittaneet kohteita Idlibissä jo pitempään.

Apteekkarilta meni apteekki ja koti

Ennen sotaa Mahmudilla oli apteekki pienessä kaupungissa Idlibin eteläpuolella sijaitsevassa Haman maakunnassa. Hän lähti mukaan hallitusta vastustaviin mielenosoituksiin, jotka levisivät hänen kotikaupunkiinsa keväällä 2011. Se oli lopun alkua vanhalle elämälle.
– Vuonna 2012 hallituksen joukot ottivat kotikaupunkimme hallintaansa. Apteekkini ja kotini ryösteltiin. Talo, jossa apteekki sijaitsee, on osittain tuhoutunut, Mahmud kertoo.

Perhe turvaan ja takaisin töihin

Mahmud pakeni Turkin rajan yli ja vei perheensä sinne. Sen jälkeen hän palasi tekemään töitä Pohjois-Syyrian sairaaloita avustavan järjestön työntekijänä. Mahmud on etuoikeutettu, koska hän voi liikkua rajan yli ja hänen perheensä on turvassa.
Idlibissä riittää juuri nyt työtä. Alueen sairaaloissa ja terveysasemilla valmistaudutaan hallitusjoukkojen suurhyökkäykseen, jonka on arveltu alkavan lähiaikoina.
Olemme harjoitelleet sairaaloiden ja klinikoiden evakuointia, koska tiedämme, että niihin hallitus iskee
Idlibissä työskentelevä avustustyöntekijä
– Olemme harjoitelleet sairaaloiden ja klinikoiden evakuointia, koska tiedämme että niihin hallitus iskee, Mahmud kertoo.
– Jos hyökkäyksessä käytettäisiin kemiallisia aseita myös sairaaloita vastaan, se olisi hyvin hankala tilanne. Henkilökunnan on suojauduttava, kun sairaalaan virtaa potilaita.

Ihmisiä bussissa
Idlibiin on tuotu taistelijoita ja siviilejä eri puolilta Syyriaa. Keväällä ihmisiä kuljetettiin Idlibiin Damaskoksen liepeiltä Harastasta.Youssef Badawi / EPA

Idlibin maakunnassa on siviilien lisäksi tuhansia eripuraisia taistelijoita. Jihadistiryhmä Hay'at Tahrir al-Sham on erittäin vahva(siirryt toiseen palveluun) alueella, vaikka sen toiminta on myös kohdannut vastarintaa(siirryt toiseen palveluun) siviiliväestön parissa.
– Eri ryhmät tulevat eri suunnista ja yrittävät vallata itselleen omia alueita. Ehkä Turkki voisi tehdä jotain jihadisteille, jotta heidät saataisiin kuriin, Mahmud miettii.

Pelastaako Turkki Idlibin?

Mahmud uskoo, että Idlib on pelastettavissa. Siinäkin Turkki on tärkeässä asemassa. Turkilla on yhteensä 12 tarkkailuasemaa(siirryt toiseen palveluun) Idlibissä ja Haman maakunnan pohjoisosassa. Asemista on sovittu presidentti Bashar al-Assadin tukijoiden Venäjän ja Iranin kanssa.
Turkkilaisten läsnäolo tuo turvallisuuden tunnetta paikallisille, ja turkkilaissotilaita seurataan tarkkaan, Mahmud kertoo.
– Jos turkkilaiset lähtevät, se olisi merkki siitä, että Assadin joukkojen hyökkäys alkaa. Siinä tapauksessa ihmiset pakenevat turkkilaisten perässä kohti pohjoista.
Mahmud toivoo vielä jonkinlaista ratkaisua, joka estäisi laajamittaisen hyökkäyksen.
– Puhumme neljän tai viiden miljoonan ihmisen kohtalosta Pohjois-Syyriassa. Ehkä Turkki, Iran ja Venäjä voivat sopia jostakin, mikä estäisi Syyrian hallituksen joukkojen hyökkäyksen, Mahmud sanoo.
Hän sanoo yrittävänsä suhtautua kaikesta huolimatta toiveikkaasti tulevaisuuteen.

maanantai 27. elokuuta 2018

Hörönlöröviestejä riittää...

Hörönlöröä näytön täydeltä. Toki kyllähän tuon tyyppisiä maksuja mielellään ottaa tililleen. Silloin olisi hymy herkässä...

Toivottavasti näitä viestejä ei auota epähuomiossa jatkossa.

Saapunut sähköposti:

Viitenumero: FI80398740177723
 
Hyvää huomenta,
Maksusi 12.384,18 EUR on jo maksettu tilillesi.
Voit kirjautua tänne tarkistamaan saldosi ja siirtämään maksusi.
Terveiset,
 
Harri Aunola
Pään asiakaspalvelu




To change your subscription options:
http://trk2.implisol.com/s/MjkqMzQ1KjEyMjg1OSo4MjEqYnJvYWRjYXN0

Pikapäiväonginta tänään...

Aamulla alkoivat kalaveret sen verran kiehua, että päätin lähteä istuskelemaan ongelle. Hain ostomadot (Kemin Prisma Master-onkimadot) kellarista ja ajelin Hahtisaareen. 

Laiturille mennessäni totesin sen hiukan liikkuneen, liekö viime päivien tuulet siihen syynä.

Ajelin Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle "keskelle ei mitään" - Kemin Kauppukadun kohdalle sisäsatamaan päin katseltuani...
Ankkuri veteen ja ensimmäiseksi kunnostin särkipilkin. Siitä joku kala viimeksi nappasi koukun.
Otin kahden jigiongen lisäksi em. pilkin käyttöön. Niinhän sinä kävi, että sain pilkillä toisena kalana pienen särjen, jolle tein tutut "siivutuskuviot"...

Pientä ahventa tuli, joista muutaman yritin syöttää lähietäisyydelle heti onginnan alkuvaiheessa ilmaantuneelle lokille. Pari ahventa se sai vedestä kiinni, vaikka olin kalat tainnuttanut. Näytti siltä, että se hörppäsi vettä palan/kalan painikkeeksi. 

Olin havaitsevinani, että Selkäsaaren pohjoisrannan hietikolla kävi hirvi juomassa.

Minulla ei ollut mitään suorituspaineita. Ainoastaan oli tavoitteena saada kaikilla vedessä olevilla pyyntivälineillä kalaa. Se toteutui ja viimeinen kala olikin komea ahven. Se onnistui nappaamaan minulta useita särkipaloja ennenkuin nostin sen veneeseen. Päätin päästää kaikki kalat takaisin mereen, koska ne olivat virkeän näköisiä isossa ämpärissä ja ne olivat aika nätisti olleet kiinni koukuissa.
Todennäköisesti seuraavalla onkikerralla, jos saan särjen, siivutan sen nykyistä pienemmiksi paloiksi.

Pois lähtiessäni ajelin Leila-aluksen perässä. Toivottavasti ensi lauantaina 01.09.2018 klo 17 jälkeen sääolosuhteen ovat ajokelpoiset.

Hyvä pikapäiväonginta, vaikka en ottanut yhtään kalaa mukaani.




sunnuntai 26. elokuuta 2018

Selkäsaaressa tänään iltapäivällä...

En ole aivan vakuuttunut, mahtaako tämä kiinnostaa juuri ketään, mutta siitä huolimatta: 

Olemme viimeksi käyneet Selkäsaaressa tiistaina 21.08.2018.  Meillä oli viime yönä tuttu yövieras, Veera Pikkupuolella, joten lähdimme poikkeuksellisesti iltapäivällä käväisemään Selkäsaaressa tänään. Lähtöä tehdessämme Hahtisaaressa Tommi ja Katariina saapuivat saaresta.

Oli ihan mukava ajella Hahtisaaresta lähes tyvenessä säässä. Vesi oli ylhäällä, joten ajelimme rantaan saakka. Naapuri näytti polttelevan risuja.
Olimme ajaneet hitaasti apumoottorin tukikehikko alhaalla, jarruttaen. Nostimme sen ylös rantaan päästyämme.
Niin tuota apumoottoria ei ole, mutta sellainen olisi syytä hankkia, jos intoutuisi uistelemaan...

Rantahietikolla ei ollut tälläkään kerralla hirvenjälkiä. Mökille päästyämme mietiskelin vanhaa suomalaista sanontaa: Minkä tänään voit tehdä, älä jätä sitä huomiseksi.
Niin mitä?
No se kiven nosto, jota edellisellä kerralla jo katselin "sillä silmällä". Olen muistaakseni kirjoittanut, että nyt riittää kivien nosto mutta se ei näytä olevan mahdollista. Aina löytyy mielenkiintoinen kivi, joka on lähes pakko saada ylös.
Vaimoni pisti tulet tuvan uuniin. Minä kevyet tulet tulistelupaikalla., vaikka sille ei ollut tällä kerralla käyttöä. 

Vaimoni istutti tuomansa kivikkokukan sommittelemaansa kivirykelmään. Viimeinen Kekkilän multasäkki otettiin käyttöön.

Minä rimpuilin edellä mainitun kiven kanssa jonkin aikaa. Tein valmistelevia töitä = otin pikkukiviä ympäriltä ja katkoin muutamia puunjuuria. 
Siinä mietiskelin taas kerran, että näitä kiviä ei ole kukaan koskaan aikaisemmin liikutellut - mielenkiintoista.

Joimme murukahvit ja teimme lähtöä. Vaimoni käväisi pienen "sienenhakulenkin" ja tuli rantaan jonkin verran sieniä kassinpohjalla.

Tällä kerralla oli helppo lähteä rannasta, oli lähes tyventä. 


Facebook-tekstini hetki sitten...

Että mitäkö mietin? No sitä, että, mikä mahtaa olla tähän astisen elämäni tärkein keskustelu...
Se on todennäköisesti se keskustelu, jonka kävin Kemin kulttuurikeskuksessa Ammatillisten Oppilaitosten Insinöörit AOI ry: opintopäivillä syksyllä 1989 päivien pääluennoitsija, aivotutkija Matti Bergströmin kanssa.
Satuin väliajalla samaa kahvittelupöytään hänen kanssaan. Jostain syystä keskustelu kääntyi ihmisten tekemisiin ja monen kokemaan voimattomuuteen valtavan työmäärän alla.
Muistan erittäin hyvin, kun hän kuvasi tehtäviä töitä marjoilla, jotka on pujotettu heinänkorteen. Hän taisi todeta: "Kukaan, toistan kukaan ei voi tehdä kuin yhden työn kerrallaan, jos sen tekee kunnolla." Hän silmieni edessä otti ikäänkuin heinänkorteen pujotetuista marjoista pois yhden marjan kerrallaan...
Haluan edelleenkin uskoa/luottaa vahvasti siihen, että hän oli oikeassa.
Työt ovat jonossa, on priorisoitava, mihin järjestykseen ne asettaa pääkopassaan. Niin ja sen jälkeen tekee pois...